Toisaalta esimerkiksi Afganistanista poiketen käytännössä koko tuettava maa haluaakin tukea ja apua terroristiraiskaajia vastaan, ja talvi- ja jatkosotien Suomesta poiketen tilanne ei ole etenkään resurssien kannalta millään lailla kriittinen, kun länsimaailman tuotantokapasiteettia ei ole vielä edes käynnistetty ja Ukraina on joutunut tulemaan toimeen lähinnä varastossa romutusta odottaneilla ylijäämäromppeilla. Näistä toki oleellisempaa on tuo ensimmäinen, kun väkipakolla ei ketään saa autettua ja maanpuolustustahtoa (sekä varsinkaan sivistysmaailmaan kuulumisen tahtoa) ei pystytä opettamaan ihan pienellä koulutuksella. Resurssipulan ja täysin typerät aseenkäyttörajoitteet länsimaailma pystyisi kuittaamaan suunnilleen tämän työviikon aikana halutessaan muutamalla linjamuutosilmoituksella. Länsi on myös onneksi ainakin tähän asti osoittanut aina lopulta, että jos terroristiraiskaajilla alkaa näyttää menevän liian hyvin, niin viimein ovat saaneet aikaan pakolliset päätökset joiden ansiosta sitten naapurimme ottaakin taas enemmän osumaa ja Ukraina aloitetta käsiinsä.Tämä Käihkön kirjoitus on helppoa allekirjoittaa. Juhlavissa puheissa puhutaan, että Ukrainan rinnalla seisotaan niin pitkään. kunnes Ukraina voittaa. Saa menettämänsä alueet takaisin ja niin edelleen...
Ilmari Käihkön kolumni: Lännen todellisuudesta vieraantunut naiivi moraalisuus johtaa romahdukseen Ukrainassa
Taipumattomuus tosiasioiden edessä johti aikoinaan täydelliseen tappioon Afganistanin sodassa. Samankaltainen kehityskulku uhkaa nyt Ukrainaa, Käihkö murehtii.yle.fi
Kuitenkaan käytännön toimet eivät ole edes siellä samalla seinällä, jossa niiden pitäisi olla, että siihen tavoitteeseen voitaisiin päästä. Koko homma perustuu tällä hetkellä toiveajattelulle, eikä minkäänlaiselle rehelliselle ja avoimesti tosiasiat tunnustavalle asioiden tarkastelulle.
Väinö Linna on ilmeisesti joskus sanonut: "Täytyy toivoa todellisuuden läpi, ei todellisuuden ohi."
Sodan käynyt mies saattoi ymmärtää mistä puhuu.
Luonnollisesti lännen peli on sekä järjetöntä, että todella tunteetonta kun tuo vatvominen ja terroritunkion paapominen aiheuttaa päivittäin lisää inhimillistä kärsimystä ja sotarikoksia liukuhihnalta. Jos länsi onnistuisi vielä häviämään Ukrainan sodan (sillä huolimatta suoran osallistumisen puuttumisesta, ihan selvästi länsimaailmalla on intressit kiinni sodassa ja nimenomaan Ukrainan voitokkaassa puolustustaistelussa), niin sehän olisi sitten käytännössä osoitus siitä että haluamme päästä itsekin osaksi kansanmurhayritelmiä. Luonnollisesti maanpetoksellisten pro-terroritunkio voimien menestyminen etenkin helposti agitoitavia katkeroituneita ihmisiä käsittävillä alueilla nostaa terroristiraiskaajien menestysmahdollisuuksia, vaikka toki sivistysmaailman ei-maanpettureilla piisaisikin sekä poliittista valtaa, että etenkin teollis-taloudellista resurssia aseistaa mikä tahansa toimija millä tahansa aseilla.
Tuota taustaa vasten olen edelleen taipuvainen vähintään epäilemään, että lännen äärimmäisen nihilistinen ja Ukrainan kannalta vittumainen pitkä peli, on kiehuttaa terroritunkion rupikonna pikkuhiljaa kattilassa täysin kuivaksi. Ei ne olisi tapattaneet miljoonaa ukkoaan Ukrainassa, jos siellä olisi ensimmäiset 180k terroristiraiskaajaa toimitettu kuukaudessa paluupostilla ruumispusseissa, kun tuommoinen voimannäyttö olisi mennyt jopa despoottitontun tajuntaan. Toisaalta länsimaailma ei halua miehittää terroritunkiota ainakaan ilman suoraa kutsua rauhanturvaoperaatiosta sen jälkeen kun mafiaorganisaatio on romahtanut keskenään taisteleviin osioihin (ja toisaalta Kiinan luoteiseksi jättiprovinssiksi). Suora todellinen länsimaailman toteuttama rauhanturvaoperaatio paskatunkiolla saattaisi nimittäin ihan oikeasti nostaa ydinaseiden käytön riskiä, eikä siihen kuitenkaan kannata luottaa että tunkioimperiumin joka ainoa latinki mossahtaisi lähtötelineeseen, niistä joita eivät ole ehtineet kaupata mustassa pörssissä. Itänaapurimme neutralointi ja pakottaminen sivistysmaailman (vaikkakin myös Kiinan) järjestykseen vaatii siis, että ne ensin tuhoavat itse itsensä silovikkien johdolla ja sitten toivotaan että edes osa tajuaa että parempiakin vaihtoehtoja voisi olla olemassa toistaan seuraavien kurkunleikkaajien jumaloinnin sijaan.
