Kremlin kokemista turvallisuusuhkista puheen ollen Financial Timesissa oli nyt viikonloppuna kiinnostava artikkeli, jossa esiteltiin otteita historiasta, joita Putin tulkitsee omalla tavallaan ja käyttää niitä nyt hyväkseen propagandassaan. Esimerkiksi Putin näkee, että Saksojen yhdistyessä 1990 Moskova suostui tähän sitä vastaan, että Nato ei laajenisi yhtään Itään päin. Lisäksi hänen mukaansa asia myös vahvistettiin vuonna 1997 NATOn toimesta NATO-Venäjä-perustamissopimuksessa. NATOn kuitenkin laajentuesssa Itään päin näistä päivistä, hän ja Venäjä kokee tulleensa huijatuksi.Jos näin jälkikäteen miettii vuoden takaista ajankohtaa, niin olihan se vähän ristiriitaista. Yksi laajaa hyökkäystä ja koko Ukrainan valtausta vastaan puhunut tekijä oli se, että Venäjän joukkojen määrä oli sellaiseen varsin pieni. Tuohon oli oikeastaan kolme osin vaihtoehtoista selitystä:
1. Venäjä vain pelottelee ja painostaa Ukrainaa. Sekä Länsimaita siinä sivussa.
2. Venäjä aikoo suorittaa voimakkaan, mutta alueellisesti paikallisen operaation Donbassin alueella.
3. Venäjä uskoo Ukrainan kansan olevan niin jakautunut, että paraatimarssi Kiovaan onnistuu näillä joukolla. Ja kansasta löytyy riittävästi porukkaa, joka kääntyy nykyhallintoa vastaan ja tukee Kreml-myönteistä "uutta hallintoa".
Historia on todistanut, että vaihtoehto 3 oli lopulta se oikea. Itse vielä veikkailin vuosi sitten, että vaihtoehto 2 olisi todennäköisin, mutta vaihtoehtoja 1 ja 3 pidin myös mahdollisina. Todennäköisyydet, joita arvioin, olivat ehkä näin jälkikäteen ajateltuna numerojärjestyksessä aluksi 25%-50%-25%, mutta sodan alun lähestyessä ehkä 10%-60%-30%.
Nuo Kremlin lähettämät kirjeet Venäjän turvallisuushuolista olivat se tekijä, joka osoitti selvästi, mikä tuolla on taustalla. Haaveissa tuntui olevan Euroopan jako Molotov-Ribbentrop -sopimuksen hengessä etupiireihin. Ja kuten tiedetään, venäläisen ajattelutavan mukaan etupiiriin luettava maa "poimitaan taskuun" joko hyvällä tai pahalla. Kun Ukraina ei selvästikään ollut halukas tähän ensimmäiseen vaihtoehtoon, nousi sodan todennäköisyys myös omissa arvioissani hyvinkin merkittävästi.
Todellisuudessa asia meni kuitenkin niin, että Saksan jakautumisneuvotteluissa NATOn laajentumisen kieltämisestä käytiin spekulatiivisia keskusteluja USAn ja Länsi-Saksan virkamiesten kesken ja nämä ideat sitten esitettiin Neuvostoliiton johtajille. Em. keskustelut ja ideat jäivät kuitenkin spekulaatioiden tasolla ja varsinaiseen sopimukseen linjattiinkin selkeästi, ettei esteitä laajentumiselle ole. Ja tämän sopimuksen murenemassa oleva Neuvostoliitto allekirjoitti ja myöhemmin myös ratifioi osin Lännestä saatavan taloudellisen avun innoittamana. Ja koska Venäjä katsotaan Neuvostoliiton seuraajaksi, sitoo tehty sopimus täten myös nykyistä Venäjää. Näitä alkuvaiheen spekulatiivisia puheita Putin ja hengenheimolaisensa ovat kuitenkin muistelleet läpi vuosien ja niiden nojalla kylväneet propagandaa NATOn ja Länsi-liittouman petturuudesta ja arvaamattomuudesta.
On se jännä, ettei Venäjä tällä hetkellä vahvista asemiaan Suomen rajalla, vaikka arvaamaton ja aggressiivinen NATO on taas laajenemassa entistä lähemmäksi sitä.