Moderaattoritiimi ei kaipaa tänne mitään väkivaltamässäilyjä. Jatkuvat turhat ja tarpeettomat dronella kuvatut väkivaltavideot eivät varsinaisesti tuo mitään keskustelulle.
Nyt tarvitaankin nopeita toimia.
Kremlin kokemista turvallisuusuhkista puheen ollen Financial Timesissa oli nyt viikonloppuna kiinnostava artikkeli, jossa esiteltiin otteita historiasta, joita Putin tulkitsee omalla tavallaan ja käyttää niitä nyt hyväkseen propagandassaan. Esimerkiksi Putin näkee, että Saksojen yhdistyessä 1990 Moskova suostui tähän sitä vastaan, että Nato ei laajenisi yhtään Itään päin. Lisäksi hänen mukaansa asia myös vahvistettiin vuonna 1997 NATOn toimesta NATO-Venäjä-perustamissopimuksessa. NATOn kuitenkin laajentuesssa Itään päin näistä päivistä, hän ja Venäjä kokee tulleensa huijatuksi.Jos näin jälkikäteen miettii vuoden takaista ajankohtaa, niin olihan se vähän ristiriitaista. Yksi laajaa hyökkäystä ja koko Ukrainan valtausta vastaan puhunut tekijä oli se, että Venäjän joukkojen määrä oli sellaiseen varsin pieni. Tuohon oli oikeastaan kolme osin vaihtoehtoista selitystä:
1. Venäjä vain pelottelee ja painostaa Ukrainaa. Sekä Länsimaita siinä sivussa.
2. Venäjä aikoo suorittaa voimakkaan, mutta alueellisesti paikallisen operaation Donbassin alueella.
3. Venäjä uskoo Ukrainan kansan olevan niin jakautunut, että paraatimarssi Kiovaan onnistuu näillä joukolla. Ja kansasta löytyy riittävästi porukkaa, joka kääntyy nykyhallintoa vastaan ja tukee Kreml-myönteistä "uutta hallintoa".
Historia on todistanut, että vaihtoehto 3 oli lopulta se oikea. Itse vielä veikkailin vuosi sitten, että vaihtoehto 2 olisi todennäköisin, mutta vaihtoehtoja 1 ja 3 pidin myös mahdollisina. Todennäköisyydet, joita arvioin, olivat ehkä näin jälkikäteen ajateltuna numerojärjestyksessä aluksi 25%-50%-25%, mutta sodan alun lähestyessä ehkä 10%-60%-30%.
Nuo Kremlin lähettämät kirjeet Venäjän turvallisuushuolista olivat se tekijä, joka osoitti selvästi, mikä tuolla on taustalla. Haaveissa tuntui olevan Euroopan jako Molotov-Ribbentrop -sopimuksen hengessä etupiireihin. Ja kuten tiedetään, venäläisen ajattelutavan mukaan etupiiriin luettava maa "poimitaan taskuun" joko hyvällä tai pahalla. Kun Ukraina ei selvästikään ollut halukas tähän ensimmäiseen vaihtoehtoon, nousi sodan todennäköisyys myös omissa arvioissani hyvinkin merkittävästi.
Ja tämän sopimuksen murenemassa oleva Neuvostoliitto allekirjoitti ja myöhemmin myös ratifioi osin Lännestä saatavan taloudellisen avun innoittamana. Ja koska Venäjä katsotaan Neuvostoliiton seuraajaksi, sitoo tehty sopimus täten myös nykyistä Venäjää. Näitä alkuvaiheen spekulatiivisia puheita Putin ja hengenheimolaisensa ovat kuitenkin muistelleet läpi vuosien ja niiden nojalla kylväneet propagandaa NATOn ja Länsi-liittouman petturuudesta ja arvaamattomuudesta.
Nimimerkki Sistis ei nyt ihan uponnut mutaan, mutta kuitenkin ikään kuin astui toisella jalalla venäläiseen ansaan. Juuri tällaisia "mutta ehkä kuitenkin" -päätelmiähän Venäjä yleensä hakee, kun valehtelee yhdestä asiasta pitkään ja hartaasti. Minkäänlaista sopimusta ei ole ollut olemassa, eikä kukaan ole luvannut Venäjälle mitään.Erittäin mielenkiintoinen viesti. Tähän lainaamaani kohtaan voisin todeta, että vaikka sopimus NATO:n laajenemisen lopettamisesta olisikin laadittu, voitaisiin Venäjälle sanoa, että sitä ei tarvitse noudattaa. Ei Venäkäkään noudata solmimiansa sopimuksia kuin tasan tarkkaan sen aikaa, mitä siitä on sille hyötyä. Samoin toimi Neuvostoliittokin. Virossa varmasti muistetaan Stalinin "Bolševikin kunniasana", että Baltian maille ei tulla pakottamaan kommunismia tukikohtasopimuksen varjolla.
Nimimerkki Sistis ei nyt ihan uponnut mutaan, mutta kuitenkin ikään kuin astui toisella jalalla venäläiseen ansaan. Juuri tällaisia "mutta ehkä kuitenkin" -päätelmiähän Venäjä yleensä hakee, kun valehtelee yhdestä asiasta pitkään ja hartaasti. Minkäänlaista sopimusta ei ole ollut olemassa, eikä kukaan ole luvannut Venäjälle mitään.
Tässä keississä Venäjän valehtelu alkoi Putinin puheesta Münchenissä vuonna 2007.
Jotenkin sopii tilannekuvaan, että Venäjähän pyrki aikanaan itse edistämään Brexitiä informaatiovaikuttamisella, luultavasti pyrki vaikuttamaan äänestyksiinkin. Varmasti tuuletettiin raivokkaasti "heikon EU:n hajaantumista" Brexitin toteutuessa, lopulta se osuikin omaan nilkkaan.Onko vähän kierolla tavalla Brexit on ollut tässä tilanteessa siunaus ja brittien ei ole tarvinnut kierrättää näkemyksiänsä EU:n kautta ja on voinut ilman kahleita vetää omaa linjaa? Vai olisiko EU:n toiminta ollut määrätietoisempaa brittien kanssa kuin mitä nyt on nähty? Mene ja tiedä. Joskus aiemmin tullut vähän hymähdeltyä brittien suurvalta kuvitelmille tai identiteetille, mutta nyt on tuolle arroganssille ollut selkeä tilaus ja liittoutumattomuuden tuoma vapaus tuonut vähän kettryyttä tuohon rinnalle.
Ihan loogisesti. Aivan niin kuin Puola EU:n jäsenenä on ollut vapaa vetämään omaa linjaansa Ukrainan suhteen, niin Britanniakin olisi ollut. Erotuksena että se olisi ollut Puolaakin paljon painavampi sana järjen ja lujuuden puolesta EU:n sisällä. Ne ruplat olivat loistavasti sijoitetut.Jotenkin sopii tilannekuvaan, että Venäjähän pyrki aikanaan itse edistämään Brexitiä informaatiovaikuttamisella, luultavasti pyrki vaikuttamaan äänestyksiinkin.
Tätä olen itsekin aina ihmetellyt. Ulkopolitiikka perustuu painostukseen, uhkailuun ja kusetukseen. Ajatus molempia hyödyttävästä yhteistyöstä on heille ihan mahdoton ajatus. Aina lähtöajatus on se, että venäjä itse on "kumppanuudessa" isäntä, ja toinen alistetussa asemassa ja hyväksikäytettävänä.Kovin on alkeellinen ajatus- ja toimintatapa itänaapurissa, kun kutakuinkin kaikki kv. vaikuttaminen pohjautuu lähinnä valehteluun, uhkailuun ja voimankäyttöön, ja siihen että joka suuntaan yritetään taustalla härkkiä ja sohia, iskeä kiilaa ja aiheuttaa hämmennystä. Ilman että uhrataan ajatustakaan asioiden seurannaisvaikutuksille.
Joo, kyllähän Brexit oli myös venäjän voitto. Tuskin olisi tuokaan tapahtunut ilman informaatiovaikuttamista. Nythän jo enemmistö katuu koko eroa, mutta pitää varmaan vielä odottaa hetki, ennen kuin ovat valmiita palaamaan.Ihan loogisesti. Aivan niin kuin Puola EU:n jäsenenä on ollut vapaa vetämään omaa linjaansa Ukrainan suhteen, niin Britanniakin olisi ollut. Erotuksena että se olisi ollut Puolaakin paljon painavampi sana järjen ja lujuuden puolesta EU:n sisällä. Ne ruplat olivat loistavasti sijoitetut.
Aivan, pienoinen aivopieru pääsi meikäläiseltä sikäli, että onhan tuossa selvä logiikka. Tosin itse olen hiukan skeptinen sen suhteen, kuinka suuri tuo Venäjän vaikutus loppujen lopuksi oli (tosin vain sen kapean otoksen perusteella, mitä on oma kokemukseni Venäjän informaatiovaikutuksesta, eli pääosin huonoa ja läpinäkyvää trollausta). Toki vaikuttamista on monenlaista ja monella eri tasolla, suuri osa myös perustallaajalle näkymätöntä.Ihan loogisesti. Aivan niin kuin Puola EU:n jäsenenä on ollut vapaa vetämään omaa linjaansa Ukrainan suhteen, niin Britanniakin olisi ollut. Erotuksena että se olisi ollut Puolaakin paljon painavampi sana järjen ja lujuuden puolesta EU:n sisällä. Ne ruplat olivat loistavasti sijoitetut.
Minä uskon suurempaan vaikutukseen. En tosin väitä, koska kunnon faktaa asiasta ei taida olla, ja toisaalta samaa informaatiovaikuttamista tehtiin myös brittien omin voimin, ja mitkä kaikki liittyivät toisiinsa on myös epäselvää.Aivan, pienoinen aivopieru pääsi meikäläiseltä sikäli, että onhan tuossa selvä logiikka. Tosin itse olen hiukan skeptinen sen suhteen, kuinka suuri tuo Venäjän vaikutus loppujen lopuksi oli (tosin vain sen kapean otoksen perusteella, mitä on oma kokemukseni Venäjän informaatiovaikutuksesta, eli pääosin huonoa ja läpinäkyvää trollausta). Toki vaikuttamista on monenlaista ja monella eri tasolla, suuri osa myös perustallaajalle näkymätöntä.
Tätä olen itsekin aina ihmetellyt. Ulkopolitiikka perustuu painostukseen, uhkailuun ja kusetukseen. Ajatus molempia hyödyttävästä yhteistyöstä on heille ihan mahdoton ajatus. Aina lähtöajatus on se, että venäjä itse on "kumppanuudessa" isäntä, ja toinen alistetussa asemassa ja hyväksikäytettävänä.
Hieno esimerkki tästä itärajan häirintä siviililentoliikenteelle. Mikä vitun valtio harrastaa tällaista, ja tätä siis tehty jo pitkään, ei ole mikään sodan sytyttyä aloitettu toimi.
Britannia pääministeri Rishi Sunak ilmoitti, että Britannia aikoo esittää Naton kesällä järjestettävässä Vilnan huippukokouksessa turvatakuita Ukrainalle. Sunakin mukaan turvatakuilla korvattaisiin Nato-jäsenyyden tarjoama suoja.
"Se olisi tapa osoittaa, että pysymme heidän rinnallaan, halukkaina ja kykenevinä auttamaan heitä puolustamaan maataan yhä uudelleen”.
Luin jutun. Erittäin mielenkiintoinen. Pienestä oli kiinni ettei täälläkin olisi "ylimääräänen harjootus" järjestetty jo melkein vuosi sitten.Tämän päivän Helsingin sanomissa on huikea kolmen aukeaman juttu nimeltään Taistelu Kiovasta. Jutussa käydään läpi neljän ihmisen kautta sodan ensimmäiset päivät Kiovassa. Kansanedustaja Kira, baarimikko Dmytro, kriisinhallintajohtaja Antti ja majuri Jouni. Koskettava juttu kertakaikkiaan. Se auttoi myös ymmärtämään sen, kuinka hiuskarvan varassa kaikki oli Kiovan menettämisen suhteen. Se auttoi myös ymmärtämään yksittäisten tavallisten ukrainalaisten merkityksen sodan alussa. Kiitollisuuteni Ukrainan kansaa kohtaan kasvoi.
Tiivistän lyhyesti kansanedustaja Kiran sodan aamunkoiton: Kansanedustaja Kira Rudik soitettiin viideltä aamuyöstä parlamenttitalolle. Seitsemältä äänestivät sotatilan, lauloivat Ukrainan kansallislaulun käsikädessä ja siitä suoraan poliistalolle hakemaan rynkky. Pienet aseistetut venäläiset soluttautajaryhmät olivat jo Kiovan kaduilla.
Zelenskyista ja Hostomelin ihmeestä tulee varmaan leffat aikanaan. Jos olisivat lähteneet lipettiin olisi homma ollut taputeltu.
Erityisesti tuossa Hesarin jutussa mainittu hallinnon päätös jäädä Kiovaan on varmasti ollut ratkaisevassa roolissa estämään taistelumoraalin murentumista samalla tavalla kuin Hostomelin onnistuneet taistelut.Ukrainan sota tulee varmasti tarjoamaan elokuvateollisuudelle aiheita tulevaisuudessa, vähän kuin Vietnam aikoinaan. Toivottavasti sota ei veny niin pitkäksi...
Kiovan taistelu kokonaisuudessaan on varmasti elokuvansa ansainnut. Samoin Mariupolin piiritys ja siellä etenkin Azovstalin tehdasalueen puolustus.