Kastehelmeltä hyvä katsaus. Vaikea on Ukrainan tilanne Bakhmutissa. Perääntyminen taitaa alkaa pian kun vielä onnistuu.
Ukraina varmasti toivoo pystyvänsä pitämään kiinni Bakhmutista rospuuttokauden loppuun asti, jolloin hyökkäys millä tahansa sektorilla olisi huomattavasti helpompi suorittaa. Tarjoaisi esimerkiksi Bakhmutin suunnalla mahdollisuuden siihen, että päästetään Venäjä "liikkeelle" ja isketään sitten sopivassa kohdassa vastapalloon. Tosin Venäjä ei nykytilanteessa todennäköisesti edes lähtisi yrittämään mitään salamasotaoperaatioita, vaikka Ukraina antaisikin tietä johonkin suuntaan. Osaaminen ja resurssit eivät yksinkertaisesti riitä. Isossa kuvassa Venäjä on edelleen aikalailla purjeessa, mistä kertovat ennen kaikkea miehitettyjen alueiden mittavat linnoitusoperaatiot. Naapurin sodanjohto on laskenut, että näitä linnoitteita tullaan vielä tarvitsemaan. Kertoo omaa kieltään siitä, mikä Venäjän operaatiokyky tällä hetkellä on.
Mikäli perääntyminen voidaan tehdä siviiliväestöä sekä elintärkeitä huoltolinjoja vaarantamatta, Ukrainan kannattaisi nykytilanteessa vetäytyä pahimman paineen alta pois ja antaa Venäjän ottaa haltuunsa tiettyjä alueita. Samalla hyödynnettäisiin "alakynteen jäämisen" tuoma myötätuntoarvo lännessä. Noita alueita Venäjä ei kuitenkaan ehdi kunnolla linnoittamaan ja keväällä takaksinvaltaus tuskin tuottaa suurempia ongelmia, mikäli oma offensiivi suoritetaan kyseisellä seudulla. Tällä hetkellä olisi mielenkiintoista tietää, kuinka syviin ryhmityksiin Venäjä kykenee joukkonsa asettamaan. Todennäköisesti mennään mallilla äärivarmistava, eli kovin vastus odottaa vasta kymmeniä kilometrejä etulinjan takana. Keväällä tullaan näkemään mielenkiintoinen koelaboratorio sen suhteen, miten länsimaalainen aselajiyhteistyö ja liikuntasodankäynti puree kiinteisiin linnoitteisiin, tiheisiin massoihin sekä mittavaan, joskin vanhanaikaiseen tulivoimaan.