Ärsyttämällä saa huomiota. Ei tuossa mitään kummallista ollut, tavanomaista provoamista, ja yksittäisen pösilön yksittäinen pläjäys. Onninen asettui ihan tietoisesti poikkiteloin aika monen Iltalehden lukijan arvomaailman kanssa.
Onninen onnistui rakentamaan henkilöbrändiään palasen verran lisää. Taas kourallinen lisää suomalaisia tietää tällaisenkin kirjoittelijan. Ei haittaa, vaikka tunnetaan ärsytyksen ja vitutuksen kautta. Se on julkisuudesta elävälle kirjoittajalle vain hyvä juttu, ja tottakai ihan helvetisti parempi kuin ettei tunnettaisi ollenkaan.
Iltalehtikin sai hetkeksi lukijoita, kuten niitä, jotka Onnisen suolloksen luettuaan siirtyivät lukemaan muita IL:n onnis-kolumnia vähemmän provokatiivisia tekstejä. Taas voi mediamyynti kertoa, että näin monta kävijää näki mainostettavan ylihintaisen katumaasturin yksityisleasingia, tai lelukauppaa, joka on markkinointiviestinnässään kiinnostunut erityisesti seksuaalisuutensa ja itsevarmuutensa löytäneistä nykyaikaisista ja rohkeista naisista, joiden yöpöydän laatikosta, käsiveskasta ja Yariksen ovilokerosta tulee löytyä klitoriskiihotin, ja joka toki myy myös tekopimppoja ja perspultteja miehillekin, mutta niiden viestimisen kanssa tulee olla sillä lailla tarkkana, ettei jälleenmyyjän huolella rakennettuun brändiin sekoittuisi ajatusta, että ahaa, täällähän myydään jotain runkkuleluja myös keski-ikäisille äijille, sellaisille hikiselle poplarityypeille, joilla on vieläkin kotona pornoa VHS-kaseteilla monta sataa tuntia, ja joista näkee saakeli kilometrin päähän, että tyyppi sai naista vuonna 1991 ja heti perään 2003, mutta sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Onnisen ärsyttämään pyrkivä kolumni oli yksi pieni mutta olennainen rakennuspala tässä kokonaisuudessa.