Haluaisin kommentoida vähän neutraalimmin tuota Venäjän epäsuoratulen käyttöä. Sitä kovasti arvostellaan erityisesti rakennuksiin kohdistuvien pommitusten vuoksi. Asiassa on vähintään kaksi puolta, tosiasiassa paljon enemmänkin. Uskoisin, että Ukrainassa tapahtuu kumpaakin, toinen on ns. sallittua ja toinen ei.
1) Jos alueella on siviilejä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta poistua tai evakuoitua, on tuo sodankäynnin "sääntöjen" ja kansainvälisten oikeuden vastaista. Tästä Venäjä ei tunnu juurikaan välittävän sen tiedon perusteella, mitä olemme saaneet lukea.
2) Jos kyseessä on sotilaskäytössä oleva alue tai kohde, niin tuo raskas tulenkäyttö on rakennetussa ympäristössä varsin validi strategia ja taktiikka, jota käytetään jokaisen maan asevoimissa. Eli siis ampua kaikki raunioiksi ennen sisään menoa.
Näiden kahden eri ympäristön/kohteeen tunnistaminen tiedustelun avulla rakennus- tai aluekohtaisesti ei ole joka tilanteessa helppoa. On huomioitava, että myös puolustuva osapuoli pelannee tarkoituksellista peliä tämän kanssa. Jos sotilaskohteita sijoitetaan siiviliympäristöön, niin väistämättä tulee sivullisia vahinkoja. Jos taas laitat sotilaskohteet rajatusti, niin tulee niistä liian helppo maali viholliselle, joten sekään ei ole hyvä.
Venäjä pommittaa siviilikohteita, siitä ei liene varteen otettavaa epäselvyyttä. Muistetaan kuitenkin, että raskas epäsuorantulen käyttö on enemminkin normi kuin poikkeus myös kaupunkiympäristöön hyökätessä. Sen tarkoitus ei ole pelkästään tuhota, vaan myös häiritä ja kuluttaa vihollista. Kun koko ajan vähän pommitetaan, niin se sitoo joukkoja ja aiheuttaa härdelliä.
Sodankäynti on todella surullista ja hirveää. Sen menestyksellisyys kuitenkin edellyttää melko raakalaismaista toimintaa. En ala itse vetelämään viivoja, mikä on on liian raakaa, väärin tai oikein. Siitä on kansainvälisiä sopimuksia ja linjauksia, joista toiset välittävät ja toiset ei. Tämänkaltaista sodankäynnin etiikkaa ja moraalia on pohdittu koko ihmiskunnan historia. Todellisuudessa sodassa ei näytä historian perustella olevan sääntöjä. Pidäkkeitä voi olla, mutta osapuolet näyttävät käyttävän eri sodissa ja operaatioissa sellaista voimaa, joka johtaa lyhyen tai pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen aika pitkälle keinoja kaihtamatta.