Niin ja mielestäni tämä on aivan helvetin omituinen sota Venäjän puolelta. Jokin kymmeniä kilsoja pitkä kolonna matelelee paskoilla huolloilla. Mitä vittua? Sitten paniikissa ammutaan siviilikohteisiin. Aivan kuin siellä ei kukaan ymmärtäisi sodankäynnistä hevon paskaakaan. Onko sitten nykyisen armeijan koulutuksessa jotain häikkää tai onko päällystö niin jurrissa 24/7, että tulos on tämä. Luotetaan vain siihen, että kyllä me tällä kalustolla hoijellaan. Sodan käymiseen kun tarvitaan muutakin kuin kalustoa. Perhanan hämmentävää tosiaankin.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jukurit ryöpyttää Pelicansia – Peter Abbandonatolla kuusi tehopistettä kasassa kahteen eräänLue lisää »
-
Myös apuvalmentaja ja maalivahtivalmentaja jättävät TPS:n Auroraliiga-joukkueenLue lisää »
-
Konkaripuolustaja lähtee JYPistäLue lisää »
-
PWHL-pelaajat tähdittävät Ruotsin naisten MM-joukkuettaLue lisää »
-
Ilves hakee ensimmäistä finaalipaikkaansa tällä vuosituhannella – Tommi Niemelä ei halua ylikorostaa omaa kokemustaan loppuotteluistaLue lisää »
-
Nouseeko Pyry Mestikseen? − puheenjohtaja Ahmaoja: "Uskon, että meillä on hyvä mahdollisuus"Lue lisää »
Venäjä hyökkää Ukrainaan
- Viestiketjun aloittaja Osmo Rapeli
- Alkaa
- 11 849 209
- 68 525
Tekno-Kekko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tiedote
Uutissähke sarjaa "big if true". Mutta näitä kaikenlaisia tietojahan on.
Pakko edelleen ihmetellä tuota Venäjän sotimista, täysin käsittämätöntä. Jos nuo jutut pitävät paikkansa edes osittain, niin homma on vakavuudestaan huolimatta oikeasti ihan Kummeli-tasoa.
Tiivistetään lyhyesti näitä tiedusteluviranomaisten ja sotilasasiantuntijoiden havaintoja sekä olettamia:
Pakko linkata tämä huono vitsi ylilaudalta saavutuksista tähän: https://i.ylilauta.org/a2/1b/a21b3754c3ded753.jpg
Ja isolla varauksella tuo tuore lisäys listaan: Antavat vastustajalle vahvinta mahdollista raketinheitin kalusta a'la TOS-1. Ei vitalis sentään. Vaikka ei Ukrainalaisilla noihin varmaan paukkuja ole, jos tuo pitää paikkansa. Tosin joko varmaan myy kohta noihin rakettejakin Ukreille.
Tiivistetään lyhyesti näitä tiedusteluviranomaisten ja sotilasasiantuntijoiden havaintoja sekä olettamia:
- Joukot eivät edes tiedä, että ollaan sodassa
- Taistelutahto- ja moraali luokaa -100, kaikesta näkee, että kukaan ei oikeasti halua olla tuolla. Ne ketkä halusivat/pakotettiin palkalla (?) (Tsetseenit) on ilmeisesti tapettu
- Kalusto hylätään samoin tein ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen
- Ei mitään aselaji-joukkojen yhteistoimintaa, tämä on todettu useamman asiantuntijan toimesta
- Viestintä ja siihen liittyvät välineet katastrofi
- Ilmavoimista ei tietoakaan, tai karrikoidusti puolet ammuttu alas
- Logistiikka ja huolto vedetty ihan päin Ukrainan aroja
- Ei bensaa tai tukea
- Ei ruokaa, jengi pöllii mandariineja kuin näkisi ensimmäistä kertaa ko. hedelmän. Tai vastavuoroisesti ruoka on päivätty seitsemän vuoden taakse.
- Viestintä sekä siihen liittyvät välineet olleet tietojen mukaan katastrofi ja luokkaa 80-luvun kansalaisen poliisiradio.
- Ilmavoimista ei tietoakaan
- Tykistö/epäsuoratuli välillä paukuttelee kunnolla, välillä ei ollenkaan, kaikki logiikka uupuu täysin?
Pakko linkata tämä huono vitsi ylilaudalta saavutuksista tähän: https://i.ylilauta.org/a2/1b/a21b3754c3ded753.jpg
Ja isolla varauksella tuo tuore lisäys listaan: Antavat vastustajalle vahvinta mahdollista raketinheitin kalusta a'la TOS-1. Ei vitalis sentään. Vaikka ei Ukrainalaisilla noihin varmaan paukkuja ole, jos tuo pitää paikkansa. Tosin joko varmaan myy kohta noihin rakettejakin Ukreille.
Tuolla oli jotain kysymyksiä, että miksi EU/Nato tohtii lähettää PST:tä, mutta hävittäjiä ei? Luulen, että yksi tärkeä syy on se, että PST ja IT on puolustuksellisia aseita. Hävittäjillä ja tankeilla pystytään sitten jo hyökkäyssotaan. Rynkky toki kelpaa molempiin tarkoituksiin. Lisäksi PST ehkä katsotaan enemmän ammusten täydentämiseksi, hävittäjät ja tankit ovat sitten jo asejärjestelmiä tai niiden osia. Ei kait tuossa mitään suoranaista tiukkaa rajaa ole, mutta näin arvioisin mutulla.
Miten voisi olla tämän jälkeen? Jos Venäjä voittaa tämän taistelun ja pystyy syrjäyttämään (=tappamaan) Zelenskyn, niin maassa alkaa vuosien sissisota ja sabotoinnin aika. Joku suomalaisasiantuntija arvioi pari pv sitten, että nukkehallitsija ei pysyisi vallassa paria vuotta pitempään. Ukrainalaiset salamurhaisivat näitä sitä mukaan kun uusia tulee. Koko kansa vihaa Venäjää tällä hetkellä ja pitkälle tulevaisuuteen, eivät tule antamaan tätä koskaan anteeksi. Miten tuollaista maata, 44 miljoonaa ihmistä joka vihaa maan johtoa voi oikein hallita?
Muu maailma tulee pitämään Venäjän ulkona kaikesta joka tapauksessa niin kauan kun Putinin klaani on vallassa. Ja se taasen alkaa hiljalleen vaikuttamaan siihen, että kansa alkaa jossain vaiheessa kysellä, että mitä vittua Vladimir. Miksi mulla ei ole varaa lähteä Thaimaahan lomalle. Taloudellinen sekä myös kulttuurinen eristäminen on julmaa kansakunnalle.
Ukrainassa on tällä hetkellä enemmän porukkaa jonossa armeijaan, kun armeija pystyy ottamaan vastaan. Lisäksi lännen aseapu ei tule loppumaan, vaan uutta materiaalia tulee virtaamaan maahan ainakin niin kauan kun nykyinen valta siellä pysyy pystyssä. Vastarinta ei tule loppumaan siihen jos maan hallitus pakotetaan vaihtumaan. Se menee maan alle ja tulee Venäjälle ajan saatossa erittäin kalliiksi kaikin puolin.
Vuosista en ehkä kuitenkaan lähtisi puhumaan.
Tai jos Venäjä meinaa niin pitkään läsnäoloaan tuolla jatkaa käyden kallista sotaansa, ja köyhdyttää valtionkassaansa taloussaarrossa, niin jossain vaiheessa siinäkin laarissa pohja rupeaa näkymään. Lännen pitäisi vaan pelata homma silloin sillä lailla, että Venäjältä kerta kaikkiaan menee kaikki rahahanat kiinni (jos tämän toteuttaminen reaalimaailmassa suinkin ikinä vaan on mahdollista), niin se väistämättä johtaa siihen, että tuon itsevaltiaankin on jossain vaiheessa peräännyttävä.
Joo siis samaa mieltä. Vituttaa, että piti ruveta seuraamaan näin pirun tarkasti. Ei oikein pysty keskenkään jättämään, jossain vaiheessa varmaan pakko, muttei vielä. Juuri käytiin harkkatyöstä yliopistohommissa palaveri ja kaikilla sama ongelma, että ajatukset harhailee tosi pahasti. Yhden tuttu oli jopa lähtenyt Ukrainaan sotimaan "sontiaisia" vastaan. Mietittiin sitten porukalla, että toivottavasti palaa hengissä, yhtenä kappaleena ja vielä mieleltäänkin ehjänä.
Hattu päästä kaikille vapaaehtoisille.
Hienoa. Vaikka mieli tekisi, niin toivottavasti eivät alennu venäläisten sotarikollisten tasolle ja nuo putket eivät tyhjene, mikäli eivät siis ole jo venäläisten toimesta tyhjentyneet.
Siinäpä sitten venäläiset vertailevat kumpi kansa kärsii enemmän.
Kyllä hengissä voi pysyä perunoilla ja kaalillakin, eikä turistimatkailu ulkomaille tai älypuhelin ole mikään elinehto. Mitalisijaa Venäjän sisäisissä poikapaineissa voi vanhana tippa silmässä muistella.
Axbor Nocturne
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Chelsea FC
Muutamia ukrainalaisia urheilijoita, jotka ovat tulleet taistelemaan maansa puolesta. Myös ampumahiihtäjät ovat liittyneet armeijaan:
www.skysports.com
Ukraine invasion: Ukrainian athletes fighting Russians include Vasiliy Lomachenko, Oleksandr Usyk and the Klitschko brothers
Two-time world champion boxer Vasiliy Lomachenko has joined the Belgorod-Dnestrovsky Territorial Defense, while Bellator welterweight champion Yaroslav Amosov has also outlined his intentions to defend his country
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA
Eli siellä on taas vissiin pullo jos toinen vaihtanut omistajaa.
No mikä jottei, sillä varmaan ringissä menee aika lepposammin.
Minulle jäi hämäräksi hankkeen reaaliteetit.
- Kuka olisi maksanut alas ammutut koneet? Ne ovat kalliita. Yhden ainoan koneen menetys erityisesti köyhemmille maille on suuri tappio.
- Kuka olisi lentänyt koneita? Tuskin ainakaan vieraiden valtioiden lentäjät. Silloinhan sota olisi laajentunut moniin maihin.
- Onko Ukrainalla omia lentäjiä, jotka kykenevät lentämään tarjottuja konetyyppejä, joissa on kunkin maan itse valitsemat asejärjestelmät? Kaikkien maiden koneet tuskin ovat identtisiä asejärjestelmiltään.
Valta vaihtumassa? Viime päivinä Kreml ei ole livenä julkaissut juuri mitään. Pelkkiä nauhotteita.
Minusta tässä on viisaita ajatuksia. Lähes varmuudella tästä sodasta syntyy rauhansopimus, joka on epätyydyttävä Ukrainalle, Lännelle ja Jatkoajalle, mutta joka samalla on epätyydyttävä Venäjälle.
Tärkeintä että ainakin yksi poissa Venäjältä. Tiedä yhtään onko edes käyttökunnossa tai löytyykö mitään ammuttavaa yms.
Sudden Death
Jäsen
"Ei se ole sen lajin miehiä, näkee tuon päältäkin...ne on eriluontoset miehet, jotka semmosia temppuja tekee..."
Pystyykö tuollaista operoimaan ihan kuka vaan, vai onko noissa jotain neuvostotaikuutta vaativaa, että pääsee imuroimaan Convoy Kievistä keuhkot pihalle?
Jostain olin lukevinani, että tuo tie on tuolla suunnalla ainut joka soveltuu tuon kokoisen convoy liikkumiseen. Voin olla väärässäkin.
Jos siellä olisi muitakin reittejä niin tuskin possujuna olisi 65 km pitkä. Vähissä on väylät näille vehkeille.
Kyllä. Itse ihmettelen ehkä eniten sitä, että Ryssä ei ole pistänyt Ukrainan tietoliikenneinfraa alas, tämän luulisi olevan maailman helpoin juttu, ja ensimmäinen asia joka sodassa tehdään. Siellä ne ukrainalaiset ovat koko viikon lähetelleet kännykkäkuvia näistä kummeli-sketseistä.
Jos venäläiset kansalaiset näkisivät saman uutis-feedin Ukrainasta kuin me länsimaalaiset, uskon että hekin- vuosikymmeniä nöyryytetyt ja latistetut ihmiset- nousisivat kapinaan.
Lisätään vielä, että huoltoa ei suojata riittävän hyvin ja ennen kaikkea hyökätään kelirikon aikana! Ajoneuvot ruuhkautuvat teille, kun ei arolle/pelloille levittäytyä!
Petr Akopov syntyi Moskovassa 7. lokakuuta 1968. Opiskeli Moskovan valtion historian ja arkiston instituutissa. Hän aloitti kirjoittamisen vuonna 1991, kun Venäjän-Georgian matka oli Etelä-Ossetiassa. Hän noudattaa oikeistolaisia, konservatiivis-nationalistisia poliittisia näkemyksiä.
Venäjän ja uuden maailman alku
Uusi maailma syntyy silmiemme edessä. Venäjän sotilasoperaatio Ukrainassa on aloittanut uuden aikakauden – kolmessa ulottuvuudessa kerralla. Ja tietysti neljännellä sisäisellä venäjällä. Tästä alkaa uusi aikakausi sekä ideologiassa että sosioekonomisen järjestelmämme mallissa – mutta tästä kannattaa puhua erikseen vähän myöhemmin.
Venäjä on palauttamassa yhtenäisyyttään; vuoden 1991 tragedia, tämä historiamme kauhea katastrofi, sen luonnoton siirtyminen, on voitettu. Kyllä, suurella hinnalla, kyllä, virtuaalisen sisällissodan traagisten tapahtumien kautta, koska nyt veljet, jotka ovat eronneet kuulumisesta Venäjän ja Ukrainan armeijoihin, ampuvat edelleen toisiaan, mutta Ukrainaa ei enää ole anti- Venäjä. Venäjä palauttaa historiallisen täyteläisyytensä ja kokoaa yhteen venäläisen maailman, venäläisen kansan – kokonaisuutena suurvenäläisiä, valkovenäläisiä ja pikkuvenäläisiä.
Jos olisimme luopuneet tästä, jos olisimme antaneet tilapäisen jakautumisen kestää vuosisatoja, emme vain pettäisi esi-isiemme muistoa, vaan olisimme myös kirottuja jälkeläisiltämme, koska sallimme Venäjän maan hajoamisen.
Vladimir Putin on ottanut pisaraakaan liioittelematta historiallisen vastuun päättäessään olla jättämättä Ukrainan kysymyksen ratkaisua tuleville sukupolville. Loppujen lopuksi sen ratkaisemisen tarve olisi aina Venäjän pääongelma – kahdesta keskeisestä syystä. Ja kysymys kansallisesta turvallisuudesta eli Venäjän vastaisuuden luomisesta Ukrainasta ja lännen etuvartioasemaksi painostaakseen meitä on vain toiseksi tärkein niistä.
Ensimmäinen olisi aina jakautuneen kansan kompleksi, kansallisen nöyryytyksen kompleksi – kun venäläinen talo ensin menetti osan perustastaan (Kiova) ja sen jälkeen joutui tyytymään kahden valtion olemassaoloon, ei yhden, vaan kaksi kansaa. Eli joko hylkäämään historiansa, yhtymään hulluihin versioihin, että "vain Ukraina on todellinen Venäjä", tai kiristellään avuttomasti hampaitaan muistaen aikoja, jolloin "menetimme Ukrainan". Ukrainan palauttaminen eli palauttaminen Venäjälle olisi vuosikymmenen välein yhä vaikeampaa – uudelleenkoodaus, venäläisten venäläistäminen ja ukrainalaisten pikkuvenäläisten yllyttäminen venäläisiä vastaan vahvistuisi. Ja jos lännen geopoliittinen ja sotilaallinen täysi hallinta Ukrainassa vahvistuisi, sen paluu Venäjälle tulisi täysin mahdottomaksi - meidän olisi taisteltava sen puolesta Atlantin blokin kanssa.
Nyt tämä ongelma on poissa – Ukraina on palannut Venäjälle. Tämä ei tarkoita, että sen valtiollisuutena lakkautettaisiin, vaan se järjestetään uudelleen, perustetaan uudelleen ja palautetaan luonnolliseen tilaan osana venäläistä maailmaa. Missä rajoissa, missä muodossa liittouma Venäjän kanssa lujitetaan (CSTO:n ja Euraasian unionin tai Venäjän ja Valko-Venäjän liittovaltion kautta)? Tämä päätetään sen jälkeen, kun Ukrainan historian loppu on merkitty Venäjän vastaiseksi. Joka tapauksessa Venäjän kansan jakautumisen aika on päättymässä.
Tästä alkaa tulevan uuden aikakauden toinen ulottuvuus - se koskee Venäjän suhteita länteen. Ei edes Venäjä, vaan venäläinen maailma, eli kolme valtiota, Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina, jotka toimivat geopoliittisessa ulottuvuudessa kokonaisuudessaan. Nämä suhteet ovat siirtyneet uuteen vaiheeseen – länsi näkee Venäjän palaavan historiallisille rajoilleen Euroopassa. Ja se on kovasti suuttunut tästä, vaikka hänen sielunsa syvyyksissä on myönnettävä, ettei se voisi olla toisin.
Uskoiko kukaan vanhoissa Euroopan pääkaupungeissa, Pariisissa ja Berliinissä, vakavasti, että Moskova luopuisi Kiovasta? Että venäläisistä tulee ikuisesti jakautunut kansa? Ja samaan aikaan kun Eurooppa yhdistyy, kun Saksan ja Ranskan eliitit yrittävät ottaa haltuunsa Euroopan yhdentymisen anglosakseista ja koota yhtenäisen Euroopan? Unohtaen, että Euroopan yhdistäminen tuli mahdolliseksi vain Saksan yhdistymisen ansiosta, joka tapahtui hyvän venäläisen (vaikkakaan ei kovin älykkään) tahdon mukaan. Sen jälkeen pyyhkäiseminen myös Venäjän mailla ei ole edes kiittämättömyyden, vaan geopoliittisen tyhmyyden huippu. Lännellä kokonaisuudessaan, ja varsinkin Euroopalla, ei ollut voimaa pitää Ukrainaa vaikutuspiirissään, ja varsinkin ottaa Ukrainaa itselleen. Jotta he eivät ymmärtäisi tätä, heidän täytyi olla vain geopoliittisia hölmöjä.
Tarkemmin sanottuna oli vain yksi vaihtoehto: lyödä vetoa Venäjän, toisin sanoen Venäjän federaation, romahtamisesta. Kuitenkin sen tosiasian, että se ei toiminut, olisi pitänyt olla selvää kaksikymmentä vuotta sitten. Lisäksi jo viisitoista vuotta sitten, Putinin Münchenin tapauksen jälkeen, kuurotkin kuulivat – Venäjä palaa.
Nyt länsi yrittää rankaista Venäjää siitä, että se palasi, ettei se perustellut suunnitelmiaan voittoa sen kustannuksella, siitä, ettei se salli läntisen avaruuden laajentumista itään. Meitä rankaisemaan pyrkiessään länsi ajattelee, että suhteet sen kanssa ovat meille elintärkeitä. Näin ei kuitenkaan ole ollut pitkään aikaan - maailma on muuttunut, ja tämän ymmärtävät hyvin paitsi eurooppalaiset, myös länttä hallitsevat anglosaksit. Lännen painostus Venäjään ei johda mihinkään. Vastakkainasettelun sublimoitumisesta aiheutuvat tappiot tulevat molemmille osapuolille, mutta Venäjä on valmis niihin moraalisesti ja geopoliittisesti. Siitä huolimatta lännelle itselleen vastakkainasettelun lisääntyminen aiheuttaa valtavia kustannuksia – eivätkä tärkeimmät ole lainkaan taloudellisia.
Eurooppa osana länttä halusi autonomian - Saksan Euroopan yhdentymisprojektilla ei ole strategista järkeä, vaikka se säilyttäisi anglosaksisen ideologisen, sotilaallisen ja geopoliittisen kontrollin vanhassa maailmassa. Lisäksi se ei voi onnistua, koska anglosaksit tarvitsevat kontrolloidun Euroopan. Eurooppa tarvitsee autonomiaa kuitenkin toisestakin syystä – jos valtiot joutuvat eristäytymään (sisäisten konfliktien ja ristiriitojen lisääntymisen seurauksena) tai keskittyvät Tyynenmeren alueelle, jossa geopoliittinen painopiste liikkuu.
Vastakkainasettelu Venäjän kanssa, johon anglosaksit raahaavat Eurooppaa, riistää eurooppalaisilta jopa mahdollisuudet itsenäisyyteen - puhumattakaan siitä, että samalla tavalla Eurooppa yrittää pakottaa eroon Kiinan kanssa. Jos nyt atlantistit ovat iloisia siitä, että "Venäjän uhka" yhdistää länsiblokin, niin Berliinissä ja Pariisissa he eivät voi olla ymmärtämättä, että autonomian toivon menettämisen jälkeen Eurooppa-hanke yksinkertaisesti romahtaa keskipitkällä aikavälillä. Siksi itsenäisesti ajattelevat eurooppalaiset ovat nyt täysin kiinnostumattomia uuden rautaesiripun rakentamisesta itärajoilleen - ymmärtäen, että siitä tulee aitaus Euroopalle. Kenen globaalin johtajuuden ikä (tarkemmin puoli vuosituhatta) on joka tapauksessa ohi – mutta sen tulevaisuudelle ovat edelleen mahdolliset erilaiset vaihtoehdot.
Koska uuden maailmanjärjestyksen rakentaminen - ja tämä on ajankohtaisten tapahtumien kolmas ulottuvuus - kiihtyy ja sen ääriviivat näkyvät yhä selvemmin anglosaksisen globalisaation leviävän peitteen läpi. Moninapaisesta maailmasta on vihdoin tullut todellisuutta – Ukrainan operaatio ei pysty saamaan ketään muuta kuin länttä Venäjää vastaan. Koska muu maailma näkee ja ymmärtää täydellisesti - tämä on konflikti Venäjän ja lännen välillä, tämä on vastaus atlantistien geopoliittiseen laajentumiseen, tämä on Venäjän historiallisen tilansa ja paikkansa paluu maailmassa.
Kiina ja Intia, Latinalainen Amerikka ja Afrikka, islamilainen maailma ja Kaakkois-Aasia – kukaan ei usko, että länsi johtaa maailmanjärjestystä, saati sitten asettaa pelisäännöt. Venäjä ei ole vain haastanut länttä, se on osoittanut, että lännen globaalin herruuden aikakautta voidaan pitää täysin ja vihdoin ohi. Uutta maailmaa rakentavat kaikki sivilisaatiot ja voimakeskukset, luonnollisesti yhdessä lännen kanssa (yhdistyneenä tai ei) - mutta ei sen ehdoilla eikä sen sääntöjen mukaan.
Venäjän ja uuden maailman alku
Uusi maailma syntyy silmiemme edessä. Venäjän sotilasoperaatio Ukrainassa on aloittanut uuden aikakauden – kolmessa ulottuvuudessa kerralla. Ja tietysti neljännellä sisäisellä venäjällä. Tästä alkaa uusi aikakausi sekä ideologiassa että sosioekonomisen järjestelmämme mallissa – mutta tästä kannattaa puhua erikseen vähän myöhemmin.
Venäjä on palauttamassa yhtenäisyyttään; vuoden 1991 tragedia, tämä historiamme kauhea katastrofi, sen luonnoton siirtyminen, on voitettu. Kyllä, suurella hinnalla, kyllä, virtuaalisen sisällissodan traagisten tapahtumien kautta, koska nyt veljet, jotka ovat eronneet kuulumisesta Venäjän ja Ukrainan armeijoihin, ampuvat edelleen toisiaan, mutta Ukrainaa ei enää ole anti- Venäjä. Venäjä palauttaa historiallisen täyteläisyytensä ja kokoaa yhteen venäläisen maailman, venäläisen kansan – kokonaisuutena suurvenäläisiä, valkovenäläisiä ja pikkuvenäläisiä.
Jos olisimme luopuneet tästä, jos olisimme antaneet tilapäisen jakautumisen kestää vuosisatoja, emme vain pettäisi esi-isiemme muistoa, vaan olisimme myös kirottuja jälkeläisiltämme, koska sallimme Venäjän maan hajoamisen.
Vladimir Putin on ottanut pisaraakaan liioittelematta historiallisen vastuun päättäessään olla jättämättä Ukrainan kysymyksen ratkaisua tuleville sukupolville. Loppujen lopuksi sen ratkaisemisen tarve olisi aina Venäjän pääongelma – kahdesta keskeisestä syystä. Ja kysymys kansallisesta turvallisuudesta eli Venäjän vastaisuuden luomisesta Ukrainasta ja lännen etuvartioasemaksi painostaakseen meitä on vain toiseksi tärkein niistä.
Ensimmäinen olisi aina jakautuneen kansan kompleksi, kansallisen nöyryytyksen kompleksi – kun venäläinen talo ensin menetti osan perustastaan (Kiova) ja sen jälkeen joutui tyytymään kahden valtion olemassaoloon, ei yhden, vaan kaksi kansaa. Eli joko hylkäämään historiansa, yhtymään hulluihin versioihin, että "vain Ukraina on todellinen Venäjä", tai kiristellään avuttomasti hampaitaan muistaen aikoja, jolloin "menetimme Ukrainan". Ukrainan palauttaminen eli palauttaminen Venäjälle olisi vuosikymmenen välein yhä vaikeampaa – uudelleenkoodaus, venäläisten venäläistäminen ja ukrainalaisten pikkuvenäläisten yllyttäminen venäläisiä vastaan vahvistuisi. Ja jos lännen geopoliittinen ja sotilaallinen täysi hallinta Ukrainassa vahvistuisi, sen paluu Venäjälle tulisi täysin mahdottomaksi - meidän olisi taisteltava sen puolesta Atlantin blokin kanssa.
Nyt tämä ongelma on poissa – Ukraina on palannut Venäjälle. Tämä ei tarkoita, että sen valtiollisuutena lakkautettaisiin, vaan se järjestetään uudelleen, perustetaan uudelleen ja palautetaan luonnolliseen tilaan osana venäläistä maailmaa. Missä rajoissa, missä muodossa liittouma Venäjän kanssa lujitetaan (CSTO:n ja Euraasian unionin tai Venäjän ja Valko-Venäjän liittovaltion kautta)? Tämä päätetään sen jälkeen, kun Ukrainan historian loppu on merkitty Venäjän vastaiseksi. Joka tapauksessa Venäjän kansan jakautumisen aika on päättymässä.
Tästä alkaa tulevan uuden aikakauden toinen ulottuvuus - se koskee Venäjän suhteita länteen. Ei edes Venäjä, vaan venäläinen maailma, eli kolme valtiota, Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina, jotka toimivat geopoliittisessa ulottuvuudessa kokonaisuudessaan. Nämä suhteet ovat siirtyneet uuteen vaiheeseen – länsi näkee Venäjän palaavan historiallisille rajoilleen Euroopassa. Ja se on kovasti suuttunut tästä, vaikka hänen sielunsa syvyyksissä on myönnettävä, ettei se voisi olla toisin.
Uskoiko kukaan vanhoissa Euroopan pääkaupungeissa, Pariisissa ja Berliinissä, vakavasti, että Moskova luopuisi Kiovasta? Että venäläisistä tulee ikuisesti jakautunut kansa? Ja samaan aikaan kun Eurooppa yhdistyy, kun Saksan ja Ranskan eliitit yrittävät ottaa haltuunsa Euroopan yhdentymisen anglosakseista ja koota yhtenäisen Euroopan? Unohtaen, että Euroopan yhdistäminen tuli mahdolliseksi vain Saksan yhdistymisen ansiosta, joka tapahtui hyvän venäläisen (vaikkakaan ei kovin älykkään) tahdon mukaan. Sen jälkeen pyyhkäiseminen myös Venäjän mailla ei ole edes kiittämättömyyden, vaan geopoliittisen tyhmyyden huippu. Lännellä kokonaisuudessaan, ja varsinkin Euroopalla, ei ollut voimaa pitää Ukrainaa vaikutuspiirissään, ja varsinkin ottaa Ukrainaa itselleen. Jotta he eivät ymmärtäisi tätä, heidän täytyi olla vain geopoliittisia hölmöjä.
Tarkemmin sanottuna oli vain yksi vaihtoehto: lyödä vetoa Venäjän, toisin sanoen Venäjän federaation, romahtamisesta. Kuitenkin sen tosiasian, että se ei toiminut, olisi pitänyt olla selvää kaksikymmentä vuotta sitten. Lisäksi jo viisitoista vuotta sitten, Putinin Münchenin tapauksen jälkeen, kuurotkin kuulivat – Venäjä palaa.
Nyt länsi yrittää rankaista Venäjää siitä, että se palasi, ettei se perustellut suunnitelmiaan voittoa sen kustannuksella, siitä, ettei se salli läntisen avaruuden laajentumista itään. Meitä rankaisemaan pyrkiessään länsi ajattelee, että suhteet sen kanssa ovat meille elintärkeitä. Näin ei kuitenkaan ole ollut pitkään aikaan - maailma on muuttunut, ja tämän ymmärtävät hyvin paitsi eurooppalaiset, myös länttä hallitsevat anglosaksit. Lännen painostus Venäjään ei johda mihinkään. Vastakkainasettelun sublimoitumisesta aiheutuvat tappiot tulevat molemmille osapuolille, mutta Venäjä on valmis niihin moraalisesti ja geopoliittisesti. Siitä huolimatta lännelle itselleen vastakkainasettelun lisääntyminen aiheuttaa valtavia kustannuksia – eivätkä tärkeimmät ole lainkaan taloudellisia.
Eurooppa osana länttä halusi autonomian - Saksan Euroopan yhdentymisprojektilla ei ole strategista järkeä, vaikka se säilyttäisi anglosaksisen ideologisen, sotilaallisen ja geopoliittisen kontrollin vanhassa maailmassa. Lisäksi se ei voi onnistua, koska anglosaksit tarvitsevat kontrolloidun Euroopan. Eurooppa tarvitsee autonomiaa kuitenkin toisestakin syystä – jos valtiot joutuvat eristäytymään (sisäisten konfliktien ja ristiriitojen lisääntymisen seurauksena) tai keskittyvät Tyynenmeren alueelle, jossa geopoliittinen painopiste liikkuu.
Vastakkainasettelu Venäjän kanssa, johon anglosaksit raahaavat Eurooppaa, riistää eurooppalaisilta jopa mahdollisuudet itsenäisyyteen - puhumattakaan siitä, että samalla tavalla Eurooppa yrittää pakottaa eroon Kiinan kanssa. Jos nyt atlantistit ovat iloisia siitä, että "Venäjän uhka" yhdistää länsiblokin, niin Berliinissä ja Pariisissa he eivät voi olla ymmärtämättä, että autonomian toivon menettämisen jälkeen Eurooppa-hanke yksinkertaisesti romahtaa keskipitkällä aikavälillä. Siksi itsenäisesti ajattelevat eurooppalaiset ovat nyt täysin kiinnostumattomia uuden rautaesiripun rakentamisesta itärajoilleen - ymmärtäen, että siitä tulee aitaus Euroopalle. Kenen globaalin johtajuuden ikä (tarkemmin puoli vuosituhatta) on joka tapauksessa ohi – mutta sen tulevaisuudelle ovat edelleen mahdolliset erilaiset vaihtoehdot.
Koska uuden maailmanjärjestyksen rakentaminen - ja tämä on ajankohtaisten tapahtumien kolmas ulottuvuus - kiihtyy ja sen ääriviivat näkyvät yhä selvemmin anglosaksisen globalisaation leviävän peitteen läpi. Moninapaisesta maailmasta on vihdoin tullut todellisuutta – Ukrainan operaatio ei pysty saamaan ketään muuta kuin länttä Venäjää vastaan. Koska muu maailma näkee ja ymmärtää täydellisesti - tämä on konflikti Venäjän ja lännen välillä, tämä on vastaus atlantistien geopoliittiseen laajentumiseen, tämä on Venäjän historiallisen tilansa ja paikkansa paluu maailmassa.
Kiina ja Intia, Latinalainen Amerikka ja Afrikka, islamilainen maailma ja Kaakkois-Aasia – kukaan ei usko, että länsi johtaa maailmanjärjestystä, saati sitten asettaa pelisäännöt. Venäjä ei ole vain haastanut länttä, se on osoittanut, että lännen globaalin herruuden aikakautta voidaan pitää täysin ja vihdoin ohi. Uutta maailmaa rakentavat kaikki sivilisaatiot ja voimakeskukset, luonnollisesti yhdessä lännen kanssa (yhdistyneenä tai ei) - mutta ei sen ehdoilla eikä sen sääntöjen mukaan.
Virallisen tarinan mukaan siis Venäjä pelkää Ukrainan havittelevan ydinasetta, liittyvän Natoon ja tarjoten näin USA:lle avaimet käteen Moskovan "nukettamiseksi". No eikö USA nimenomaan tarjoutunut näistä asioista keskustelemaan Venäjän kanssa, mutta ei kelvannut. Etupiirit ja Ukrainan luonnonvarat taitavat kiinnostaa enemmän.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy