Länsimaissa myös pelättiin Venäjän provosoituvan jos annetaan tiettyjä aseita, panssarivaunuja jne. Huoli osoittautui turhaksi, mutta se on edelleen läsnä.
Näinhän se oli, mutta sekin oli mielestäni tavallaan seurausta siitä, että mitään tuommoista mainitsemaani mekanismia ei ollut, ja toiminta meni improvisoinniksi. Ei oltu varauduttu mihinkään skenaarioon, ja kaikkia yksittäisiä päätöksiä edelsi melko absurdinkin oloinen poliittinen debatointi.
Jos meillä jatkossa on joku selvä suunnitelma ja mekanismi lähialueilla tapahtuvan (eli Venäjän aloittaman) hyökkäyssodan varalle, semmoinen voi estää vastaavat kokonaan. Jos Venäjällä ei ole mitään näköaloja onnistumiseen, ei se vastaavia aloitakaan. Nyt sillä oli näköala, joka oli itse asiassa aika realistinenkin eikä jäänyt paljosta paitsi: kuten @Cobol kirjoitti, se kuvitteli voivansa valloittaa Ukrainan kokonaan valloittamalla Kiovan.
On ehdottoman selvää, että Euroopan pitää jatkossa pystyä puolustamaan geopoliittisia intressejään Yhdysvalloista riippumatta. Siihen kuuluu tietysti EU:n lisäksi sen lähialueet, joissa Venäjälle ei saa antaa enää yhtään tilaa. Sekä näiden valtioiden, heidän kansojena sekä EU:n itsensä takia.
Venäjälle ei myöskään saa antaa minkäänlaista vipua Ukrainaan jatkossa. Aivan siitä riippumatta, mitä Trumpin hallinto tekee tai jättää tekemättä.