The leaders' discussions also focused on the Middle East and the problems caused by migration in Europe.
www.bbc.com
Ukrainan tukeminen on Euroopassa Ranskan ja Englannin varassa. Briteiltä voidaan odottaa edelleenkin suhteellisen vakaata asennetta Kremlin aggressioon. Poliittiset suhdanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti, joten lupaukset koskevat vain aikaa ennen rauhansopimusta. Mitään epäilystä ei ole siitä, etteivätkö ko. poliitikot voisi myös irrottautua Ukrainan tukemisesta, mikäli olosuhteet sille käyvät yhä vaikeammaksi.
Positiivista tässä on se, että mistään rauhanehdoista ei ole vielä julkisuuteen hiiskuttu. On hyvinkin mahdollista, että alustavia neuvotteluja asiasta käydään jo epävirallisesti ja salassa. Asioiden hoitamista voi vaikeuttaa se, etteivät ko. johtajat ole ole Trumpin ylimpiä ystäviä. Macronin onnittelusähke Trumpille oli hieno oivallus, pieni hauska sanaleikki kertoi sen, mitä Macron todella ajattelee Trumpista. Starmer taas taustansa vuoksi ei kuulune Trumpin suosikkeihin ja päinvastoin. Suhde on hieman erilainen kuin Bushin ja Blairin välillä.
Johnsonin ajatuksiin ei pelkästään kannata suhtautua kokonaan väheksyvästi. Ukrainan Nato-jäsenyys on asia, josta paremmissa piireissä keskustellaan. Marinkin kuuluu näihin piireihin. Mitkä taas ovat näiden piirien tosiasialliset yhteydet brittien hallitukseen, on toinen asia. Konservatiivien häviö ei välttämättä ollut Ukrainalle hyvä asia. Toisaalta, yhteisistä lähtökohdistakin, siis Ukrainan Nato-jäsenyydestä voidaan päätyä kovin erilaisiin johtopäätöksiin käytännön toimissa.
Voidaan ottaa malliksi nykyinen rintamalinja, jäädyttää se ja edistää Ukrainan Nato-jäsenyyttä tältä pohjalta. Venäjä olisi valloituksillaan saanut oman suojavyöhykkeensä Natoa vastaan. Tämä varmaan sopisi Trumpillekin, mutta kyseessä olisi todellakin vain välirauha Nato-optioineen. Mitään alueluovutuksia ei tehtäisi lainkaan. Tällainen asetelma suorastaan kutsuu uuteen sotaan. Pidän tällaistakin nahkapäätöstä parempana kuin sitä, että Venäjä saisi kaikki valloittamansa alueet itselleen. Ehkäpä yhteenotto Venäjän ja Nato-maiden välillä on lopulta vääjäämätön, välirauha vain antaisi osapuolille aikaa varustautumiseen.
Sodan jatkaminen eurovoimin on sekin hyvin vaikeaa, rintamaa ei voi kutsua yhtenäiseksi ja Trump osaltaan tulee hajottamaan tätä rintamaa, niin että muutama maa voi vetäytyä kokonaan Ukrainan tukemisesta. Ukrainan kannalta on ainakin se toivottavaa, että Venäjää vastustetaan kaikin tavoin eikä neuvotteluista tehdä Venäjälle helppoa. Trumpin tavoite pikarauhasta on lähes mahdotonta, jos ko. tavoitteeseen edes sisältyy Nato-optio. Vai onko Putinin raivo Natoa kohtaan vain silmänlumetta, tuskin.
Venäjään tulee suhtautua kuin yhteiseen viholliseen. Tämä on ainakin neuvottelujen strateginen lähtökohta. On rohkeasti tuotava esille lännen taloudelliset ja sotilaalliset voimavarat ja sen mahdollisuus vaikuttaa erittäin negatiivisesti Venäjän talouteen. Uhkaukset kuuluvat osana neuvottelutaktiikkaan. Kysymys on myös siitä, osataanko tällaista neuvottelutaktiikkaa käyttää: Trump osaa, mutta entäpä hänen avustajakaartinsa.
Euroopan yhtenäisyys ei välttämättä ole sekään täysin välttämätöntä, koska Putin ei kuitenkaan kuuntele kuin suurvaltojen edustajia. Ranska ja Britannia ovat niitä, jotka yhteiseen pöytään kutsutaan. Saksa myös, mutta on tässä (toivottavasti) se äänetön yhtiömies. Scholz saisi vain pitää turpansa kiinni, siinä kaikki. Jos siis Euroopan johtomaat käyttäisivät yhteistä mandaattia ja osaisivat pistää Putinin tiukalle ja ymmärtäisivät Putinin neuvottelutaktiikan, kenties päästään lopulta edes tyydyttävään lopputulokseen.