.Täysin ulkomaankaupasta riippuvainen putlerin paskastanin talous olisi kaatunut tasan sillä sekunnilla, kun täältä olisi lyöty kaikki hanat kiinni. Vaan ei, koska vittu fosfaatit, sianpaskat ja hevonvitut pitää sielä Putlerilta ostaa. Tai jos ei suoraan putlerilta, niin sen vävypöjalta persestanista. Ja sama myyden.
Nyt lännen valtaeliitin, firmojen ja kumppaneiden munattomuus sekä kansanmurhaan osallisuus on käynyt täysin selväksi, ja onneksi edes vähän jotain seurauksia tulee vittupäävaltion murharetken tukemisesta - ei tarpeeksi, mutta jotain.
Tämän siitä elämässä saa, kun pelaa sääntöjen mukaan ja leikkii kiltisti, samalla kun kourallinen kuorii kermat päältä ja myy maan alta. Ei oltukaan ihan yhdessä rintamassa.
Putin on ollut oikeassa yhdessä asiassa koko ajan - länsi on täysin kykenemätön puolustamaan Ukrainaa riittävän yhtenäisesti, koska ryssä on myynyt hyvinvointia halvalla länteen jo vuosikymmenet ja samalla luikerrellut päättäviin elimiin kaikkialla.
Ja meidän sinänsä moraalisesti kunnioitettavat "pehmeät arvot" ovatkin tosi paskoja arvoja rautaa ja brutaaliutta vastaan, kun vastapuoli on käytännössä elänyt sotatilaa tuhansia vuosia.
Siinä missä ihmiskyrpä-diktaattorin kansa on nytkinjohtajansa takana, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, lännessä joku vitun kääpiö Unkari ja Slovakia kiukuttelee demokraattisesesti valittujen despottien johdolla - ja Trump on USA:n presidentti. Eikä mitään todellista romahdusta ole näkyvissä Venäjällä vaan pikemminkin EU:ssa, NATO:ssa ja muutenkin läntisessä maailmassa.
Mikä vittu meitä oikein vaivaa?
Lyhyt vastaus: olemme niin sopeutuneet rauhanoloihin, ettemme voi enää ymmärtää ajatusmaailmaa, jossa asioita ratkotaan tavalla, jolla johtajat ovat aina ennen ratkoneet asioita: sodalla. Sotaa ei pidetty mahdollisena, koska se ei ollut rationaalinen ratkaisu niihin ongelmiin, joita Putin ympäristössään havaitsi. Eli että tämä jätteeksi kuvailtava valtiontekele sittenkin hyökkäisi johonkin maahan, vaikka siinä menisi myös materiaalia aika lailla. Ja se häiritsisi markkinoita. Ja ihmisiä kuolisi suuret määrät.
Emme ymmärtäneet, että jonkun nilkin mindset on näin toisenlainen. Meilläpäin tuon tyyppiset tyypit ovat suuryritysten johdossa tai jossakin muussa systeemissä, jossa pätemisen ja kilpailun tarpeet hoidetaan sivilisoidummin. Yksi ehdotus onkin se, että poikkeustilanteessa otetaan jostakin tällainen umpimulkku johtaja ison maan johtoon ja annetaan hänen toteuttaa itseään. Putinille täytyy puhua Putin kieltä.
Meillähän toki on mulkkuja johtajia, kuten Orban tai Erdogan. Mutta nämä tuppaavat ihailemaan kaltaisiaan, toisin sanoen, unelmoimaan vallasta, jonka he vielä voisivat saada. Näillä johtajilla ei ole, toisin kuin esim. Bush jr, ihanteenaan vapaus ja demokratia. Lujuutta näillä tyypeillä saattaisi olla, mutta ei halua edistää niitä arvoja, joita liberaali-demokraattisiksi kutsutaan. He tavallaan heittävät lapsen pesuveden mukana: vaikka he voisivat myös tyytyä Bushin tapaan edistämään konservatiivisia arvoja ja tyytymään kansan tuomioon.
Liberaali-demokratian vahvuus ja heikkous on siinä, että kukin saa olla ihan mitä mieltä mistä tahansa asiasta. Vaikkapa siitä, että toki nyt rysslandiasta pitää ottaa kaikki rajan yli tuupatut pakolaisstatuksella vastaan. Ei ymmärretä, miten tällaiset operaatiot voivat liittyä sotaan tai asettavat jonkun periaatteen valtion itsemääräämisoikeuden yläpuolelle. Koska tällä periaatteella on erinomaisia ominaisuuksia: se hanhiemon lailla suojaa meitä roskavaltion aggressioilta. Hyvä voittaa aina.
Lännen heikkous näkyykin siinä, että sotilaita ei kuunnella. Normaalioloissa tuo toimii, emmehän halua mitään sotilasdiktatuuriakaan. Mutta tästä sitten on seurannut, että sotilaita ei ole kuunneltu missään. On Nato ja se sitten pelastaa meidät kaikelta. Voimme olla rauhassa, kunnes tulee joku Putin, joka sotkee kuviot perusteellisesti. Naton piti olla vakauttava tekijä Euroopassa, mutta siitä tulikin yllättäen ideansa vastakohta, koska se estää natomaita toimimasta Venäjää vastaan.
Olemme todella hienotunteisia: vaikka Venäjä roudaa puoli maailmaa rintamalle ja Pohjois-Koreankin, emme tahdo puuttua tähän. Jos Biden on ollut tajuissaan sodan ajan ja strategiansa on ollut tietoista, siis ainoastaan pyrkinyt Venäjän heikentämiseen, se on ollut äärimmäisen kyyninen veto, mutta jollakin tavalla ymmärrettävää. Jos sen sijaan on oikeasti pelätty Venäjää, silloin voitaisiin tuollainen hallinto vetääkin vessasta alas. Olisi uskomatonta, ettei koko jenkkilästä löydy asiantuntijaa, joka ymmärtää Putinin strategiaa.
Lännessä on niin kovia monia intressejä, on liike-elämän, puolueiden, kansalaisten ja järjestöjen intressit. Nämä pitää aina sovittaa yhteen, kun taas Venäjällä on vain yksi intressi, Putinin ja hänen roskasakkinsa intressit. Yrityksillä on venäjäyhteytensä, Venäjältä saadaan energiaa ja lännessä poliitikot eivät tunnu käsittävän enää sotilaallisia asioita. Ollaan maltillisia, etsitään kompromisseja. Tavallaan rohkaisevaa, tavallaan hirveää on se, että tämän tilanteen vaatimia johtajia ei ole.
Britanniassa aikoinaan kaivettiin koipussista Churchill, joka oli täysin sopimaton rauhanaikaan, johtajaksi ja tämä antoi palaa. Hitler sai kovaa kovaa vasten. Valitettavasti näin poikkeusaikoina jonkun täytyy johtaa, ottaa vastuu. EU:n jättimäinen byrokratia ei tunne vastuuta, koska jossakin on aina joku muu, joka voi siirtää vastuun toisaalle. Yhteisvastuu puuttuu täysin, joku f-ing Espanja potee joitakin almodovarilaisia kompleksejaan koko ajan, eikä kiinnostu vähääkään Ukrainan tukemisesta. Tai Italia, joka on yksi f-ing mammanpoika koko Euroopan tasolla. Italian armeijan saavutukset toki muistetaan. Entä Kreikka sitten, jota autettiin kriiseistään, mutta eipä sitäkään kiinnosta Ukrainan auttaminen.
Ihmekös tuo, että katse lopulta kääntyy Trumpiinkin. Ei Trumpkaan ole mikään todella kova kaveri, vältti armeijankin, kuten muutkin eliitistä. Mutta hän on riittävän mulkku kun sille päälle sattuu. Ei ole pehmeiden arvojen puolella, mutta kaikki riippuu siitä, miten ko. ongelma hänelle asettuu. Jos hän haluaa voittaa ja hänelle voitto määrittyy meille sopivalla tavalla, silloin voi seurata positiivisia asioita.
Jos sota sattuu päättymään, niin pian se unohtuu. Vain lukemattomat seminaarit, joissa pohditaan, mitä jatkossa pitäisi tehdä, ovat muistona sodasta. Turha luullakaan, että seuraava johtajapolvi jotakin sodasta ottaisi opikseen.
www.is.fi
