Lyhyt versio: Miksei Eurooppa sitten toimi? Ja päälle pitkä katsaus eri valtioiden historiaan ja nykyiseen poliittiseen tilanteeseen. Ja vertaus ihmiseen: kun on viimeiset 30 vuotta kasvattanut ruhoonsa jenkkakahvoja, ei siitä kovin nopeasti enää toivuta vetämään 3 t cooperissa.
Pitempi versio: USA on ainoa supervalta. Samalla ainoa toimija, joka voisi lyödä Putinille nyrkkiä pöytään, niin että tämä uskoisi. Jos eläisimme vanhan GOPin aikaa, näin saattaisi käydä. Ihanaa aikaa, jolloin jenkeillä oli vielä haukkoja hallinnossaan! Aikaa, jolloin piti käydä ihan Irakissa saakka palauttamassa vapautta ja demokratiaa tuohon maahan. Mutta tämä sota oli jo silloin epäsuosittu ja kun Obama pääsi valtaan, jenkit tulivat vähitellen kylläiseksi sodista. Lopulta pääsivät eroon Bidenin toimesta Afganistanistakin.
Ja siinä välissä oli Trump, josta ei oikein Euroopassa pidetty ja tunne oli molemminpuolinen. Trump tunsi varmaan itsensä ulkopuoliseksi noissa piireissä. Hän myös yritti ihan järkevästi pakottaa natomaita lisäämään varoja puolustukseen. Ei sekään ottanut tulta, ennen kuin Ukrainan sota iski päälle.
Trumpismi on vallannut Amerikan, se vaikuttanut myös demokraatteihin ja samalla luonut tilanteen, jossa yhä harvempi on valmis tukemaan Ukrainaa tai on edes kiinnostunut Euroopan tilanteesta. Vanhaa GOPia on hiukan jäljellä, mutta esimerkiksi "rauhanehdotus" oli aivan tavattoman kylmä kädenojennus Putinille. Mitä tuohon sitten sanoisi? Huomattava on sekin, että trumpismin ja eurooppalaisen liberalismin välillä on syvä arvokuilu. Miksi republikaanit auttaisivat Eurooppaa, jos yleinen kokemus on arvojen ja intressien kohtaamattomuudesta.
Näen rauhanehdotuksen tuosta näkökulmasta: haistakaa pee eurooppalaiset. Hoitakaa itse omat sotkunne.
Demokraatit ovat omalla politiikallaan jälleen kerran tärvänneet Ukrainan sodan niin, että Venäjä on päässyt lopulta niskan päälle tilanteessa. Venäjä on suurvalta, halusimmepa sitä tai emme. Se ainakin kykenee tuhoamaan Ukrainaa joka päivä ja tykinruokaa riittää toistaiseksi. On ihan sama, mitä me hypoteettisesti ottaen voisimme tehdä. Länsimaiden poliitikot ovat sellaisia arkajalkoja, että Venäjä pysyy heidän ansiostaan suurvaltana, olipa se sitä teoriassa tai ei.
Vielä ensimmäisellä kaudellaan Trumpia pakotettiin perinteiselle puolustuspoliittiselle linjalle, mutta nyt niitä transatlantikkoja on varmaan aika vähän hallinnossa. Trump suhtautuu Eurooppaan kuin kilpailijaan tai viholliseen, voi jopa hyvässä lykyssä laittaa kovat tullit päälle ja joka tapauksessa joudutaan vääntämään hänen kanssaan kauppapolitiikassakin. Miksi Trump auttaisi Eurooppaa, hänelle pitäisi esittää siihen jokin konkreettinen syy, mieluiten käteisenä. Trump ei ymmärrä syvällisiä perusteluja, eikä pitkiä.
Euroopan pitäisi myydä itsensä Trumpille. Sen pitäisi heittäytyä selälleen kuin susi alfauroksen edessä. Meidän pitäisi ryhtyä tosissaan tekemään niitä asioita, joista Trump pitää. Silloin voisimme kenties lypsää häneltä paremman ukrainadiilin. Muuten näyttää aika heikolta. Eikä tulevaisuus näytä yhtään paremmalta. Laitaoikeisto voimaantuu Euroopassa, mutta ovat vähän erilaista porukkaa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Silloin miekka osoitti Uralia kohti, nyt kai enemmän Afrikkaa kohti. Ja ihailevat vielä diktaattoreja.
Joten Euroopan poliittinen kenttä tulee yhä hajanaisemmaksi. Laaja ukrainatuki taitaa pian olla toiveunta. Tukikin vaatii demokraattisen tuen ja jos Kreml onnistuu kertomaan näille desanteille sen, että Ukrainan tukeminen on silkkaa rahantuhlausta, niin pian ollaan joka tapauksessa täydessä umpikujassa. Tarvittaisiin jenkkien apu, mutta niitä ei kiinnosta edes vähää alusta.
Ja totta: tämä on epäreilua, maailma on sellainen. Liberaalidemokratian ylläpitäminen vaatii myös isoja varustelukuluja.
/img-s3.ilcdn.fi/f8f00699226334af8548fcc113eac125b1bb694c44cb46cdc9df44a398a94e7b.jpg)
