Ongelman ydintä tässä on se, että Euroopassa on vuosikymmenien saatossa jo totuttu sekä tuudittauduttu ajatukseen, että tämmöisten sotien ei pitänyt enää koskettaa meitä.
Nyt kun semmoisen osapuoleksi sitten epäsuorasti olemmekin joutuneet, niin tämmöiseen ei oltu varauduttu, koska "eihän näin enää pitänyt tapahtua". Venäjä on onnistunut tähän nyt iskemään.
Kuten yllä hyvin jossain viestissä sanottiinkin, niin sotilasteollisuutta ei yhdessä, eikä kahdessakaan yössä nosteta ylös, vaikka tahtoa siihen olisikin.
Nyt tilanteen vakavuus mielestäni jo huomattavasti paremmin ymmärretään, kuin vielä esimerkiksi viime kesänä.
Ymmärretään, mutta edellenkään ei toimita. Ei ainakaan riittävästi. Jokainen ymmärtänee, että vain aseita lahjoittamalla tai myymällä ei sodan osapuoleksi asemoiduta, joten sitä vaikkapa Saksassa perusteluna venkoilulle käyttäen, kyllä näytetään lähinnä paskahousulta.
Ei Ukrainalla, saati sitten Euroopallakaan ole enää aikaa mietiskellä mitä tehdään. Joko toimitaan tai ei toimita. Pitää siis päättää pikaisesti, että mikä on se lopputlos jota halutaan. Jos Euroopassa ihmiset sitten ovat yhtenäisesti sitä mieltä, että on ihan ok, että Venäjä voittaa, niin sitten vaan homma seis, ja katsellaan kun se tapahtuu.
Jos halutaan, niin tehdään sitten vaikka ihan kansanäänestys siitä koko Euroopassa, että miten toimitaan.
Nyt menee aika Euroopan maiden keskinäiseen nokitteluun markkinoilla, ja tulevaisuus muuten ei näemmä kiinnostele juurikaan.
Ja kun vielä huomioidaan, että homman piti olla tiedossa jo vuodesta 2014, niin vielä vaikeampaa käsittää sitä, että kuinka hitaalla Euroopan johto oikeastaa aivoiltaan käykään.
