Porukka on taas sen verran hätäisellä ja mustavalkoisella asenteella pakotteisiin liittyen liikkeellä, että lainaan itseäni:
Maailma on näissä toimenpiteissä kovin usein liian mustavalkoinen perustallaajan silmissä.
On otettava ensin muutama premissi haltuun, ensinnäkin se, että mitkään kauppasaarrot, pakotteet tai muut taloudelliset painostustoimenpiteet eivät koskaan toimi sataprosenttisesti (harvoin edes vaikkapa 90% teholla), eikä kukaan näin oleta tapahtuvankaan.
Silti niillä on merkittävää vaikutusta kohteeseensa.
Se, että pakotteita kierretään tarkoittaa yleensä sitä, että nämä tuotteet maksavat (kuten muissakin vastaavissa operaatioissa, esim. huumekaupassa) merkittävästi enemmän ostajalle kuin ilman pakotteita (ja toisinpäin pakotteiden kohde saa myymistään tuotteista huomattavasti pienemmän summan kuin ilman pakotteita) ja tämä on se pakotteiden kova ydin.
Toiseksi, Venäjän sotakoneisto, on varsinkin nykymuodossaan, kun on luovuttu julkisestikin illuusiosta, että Venäjän armeija olisi edes vähän alusta modernisoitu, käytännössä täydellisesti riippumaton tuontitavarasta sekä ulkomaailmasta.
Venäjä pystyy ylläpitämään konfliktia Neuvostoliitolta perityllä sotilaskalustolla vielä kuukausia, ehkä jopa muutaman vuoden, koska sitä kalustoa ja ammuksia kalustoon on varastossa kylmän sodan jäljiltä vieläkin paljon.
Lisäksi sotilaille maksetaan ruplissa se mitä maksetaan, jolloin taas ei mitään tarvetta ulkomaailmalle.
Ja polttoainetta kalustoon löytyy "euroopan kongosta" taas käytännössä äärettömästi.
Pakotteilla varmistetaan tiettyjä asioita, ensinnäkin se että Venäjällä ymmärretään lopulta jossain vaiheessa, että tällaisella perseilyllä on hintansa, toiseksi se, että lopulta Venäjä taantuu vielä syvemmin kehitysmaaksi ja viimeisenä se, että kun neukkukalusto on kulutettu Ukrainassa, ei Venäjä kykene tuottamaan eikä hankkimaan merkittävissä määrin modernia sotakalustoa (eikä ole täten jatkossa yhtä iso uhka, kun vähemmän modernikin kalusto on lopulta pääosin kierrätysmetallia Ukrainassa).
Pakotteet, vaikka niitä kierretään ja vaikka ne eivät toimi sataprosenttisesti (kuten ei voida olettaakaan että näin olisi) tulevat lopulta varmistamaan, että jossain kohtaa se Venäjän kamelin selkä katkeaa.
Kyse on valitettavasti noin vahvasti luonnonvaroiltaan omavaraisessa maassa, jossa vieläpä kansasta suurin osa elää köyhyysrajan alapuolella ja on tottunut siihen että mikään ei toimi ja mitään ei saa mistään, pitkän tähtäimen peli.
Tässä on sama homma kuin Ukrainan vastahyökkäyksen suhteenkin, noin isoa vastapuolta vastaan tässä kuluu aikaa, vastoinkäymisiä (Venäjän vastaiskuja tai pakotteiden kiertämisiä) tulee väkisin jatkuvasti ja pääosan ajasta vaikuttaa päällisin puolin siltä, että mitään edistystä ei tapahdu missään suunnassa.
Sitten taas vaikka vastahyökkäyksen osalta, viikossa tulee tapahtumaan enemmän kuin on tapahtunut puolessa vuodessa (aivan kuten kävin Hersonin ja Harkovan rintamilla vajaa vuosi sitten). Aivan samoin tulee tapahtumaan taloudenkin suhteen, talouskriisit ja -kuplatkin puhalletaan pitkällä aikavälillä täyteen ja lopulta puhkeaminen yllättää nopeudellaan liki kaikki.
Kuitenkin sodankäynti sekä aseilla, että talouden kentällä, ovat molemmat seurattavissa vahvasti trendien perusteella, joista kykenee melkoisella varmuudella päättelemään mihin ollaan matkalla, mutta harvemmin matkavauhtia.
Tämän sodan osalta trendi näyttää, että Venäjä tulee kärsimään tappion sekä sotilaallisesti että taloudellisesti, mutta sitä kuinka kauan lopullisessa tappiossa menee ei tiedä kukaan.
Se, että Venäjä joutuu käymään kauppaa lähtökohtaisesti heikommin ehdoin ja selvästi taloudellisesti länsimaita heikompien vastapuolten kanssa vaikuttaa hyödykkeistä ja palveluista saatavaan hintaan.
Taloudessa on käytännössä mahdoton luoda pakotteita tai muita "rangaistusmenetelmiä" jotka toimivat laajasti ja pitävästi, mutta taloudessa pakotteilla ja muilla toimenpiteillä on silti vaikutusta.
Esimerkkinä pakotteista Venäjän osalta voisi käyttää seuraavaa (hinnat kuvitteellisia):
Ennen sotaa Venäjä sai maakaasua markkinalle 1 000 yksikköä, hintaan 1 000 € / yksikkö ja tuotantokustannuksella 500 € / yksikkö.
Nyt pakotteiden myötä, kun maakaasu pitää nesteyttää tai rakentaa uusia putkia ja koska länsimaihin ei kaasua enää saa kaupaksi, eikä sieltä saada varaosia ym. tuotannon tukemiseen, jatkossa Venäjä saa maakaasua markkinalle 800 yksikköä, hintaan 800 € / yksikkö ja tuotantokustannuksella 600 € / yksikkö.
Efektiivisesti Venäjän saama nettovoitto pienenee merkittävästi, vaikka pakotteet "vuotavat" ja se on se koko idea.
Lisäksi on syytä muistaa, että Venäjä on kleptokraattinen komentotalous, jossa yritykset ovat tosiasiassa yhtä paljon yksityisomisteisia kuin Kiinassa ja valtion tilastonpito vähän vähemmän luotettavaa kuin Neuvostoliitossa oli länsimaiden suuntaan.
Tällöin länsimaihin asti ei tulla käytännössä koskaan näkemään sitä, mikä on se ihan aito talouden tilanne, ennen kuin koko järjestelmä romahtaa. Siihen asti kulissit ovat ja pysyvät kunnossa, koska defenestraation uhalla kaikkien on näyteltävä mukana.
Esimerkiksi ruplan kurssia on pidetty yllä sillä, että suurin osa ulkomailta saatavasta ulkomaanvaluutasta on yhtiöiden ollut pakko vaihtaa rupliksi, jossa ei ole heidän kannaltaan taloudellisesti pienintäkään järkeä, mutta joka ylläpitää paperilla ruplan arvoa ja josta ei ole johtajien hengen säilyttämiseksi varaa poiketa.
Ja esimerkiksi kiinalaisten sirutoimituksia jännääville voisi sanoa, että seuratkaa mitä kalustoa Venäjä tuo rintamalle, nyt kun käyttövalmiissa reservissä ollut uudempi neukkukama on käytetty. Ainoa merkittävä "uusi kyvykkyys" on Iranilta ostetut dronet.
Käytännössä kaikki tavara mitä rintamalle on syydetty tähän asti on kaivettu varastosta, ei tuotantolinjoilta ja näin se tulee jatkossakin olemaan.
Venäjällä ei ole sarjatuotantoon kykenevää sotateollisuutta.