En tiedä niin kysyn. Mitä Ukraina teki armeijansa suhteen Krimin valtauksen ja sodan alkamisen välillä? Ilmeisesti ei ainakaan hankkinut raskasta kalustoa, kun sitä sinne koko ajan toimitetaan. Eikä varmaan hankkinut lentokoneitakaan kun ovat niitä vailla. Toki tavaraa pitääkin toimittaa, en minä niin väitä. Olen vain miettinyt, että varustautuiko Ukraina millään tavoin Krimin valtauksen jälkeen?
Pienenä kuittauksena, sotahan alkoi 12. huhtikuuta 2014 ei 24. helmikuuta 2022 mutta todennäköisesti tarkoitat viime vuoden helmikuuta sodan alulla, jossa tosiasiassa on kyse sodan laajenemisesta. Tai jos katsomme Krimin niemimaan miehityksen olevan ensimmäisen sotatoimen - mitä se käytännössä olikin, niin voimme katsoa sodan alkaneen helmikuussa 2014.
Seikkaperäinen vastaus kysymykseesi vaatisi vähintäänkin esseen, jota kukaan ei jaksaisi lukea, koska kyse ei ole vain ja ainoastaan aseiden hankkimisesta vaan siitä, mihin kaikkeen länsimaat pyrkivät sitouttamaan Ukrainaa Euromaidanin jälkeen kun maassa vaitui valta (ja Janukovitš pakeni KIovasta monimutkaista reittiä Venäjälle).
Lännessä nähtiin tärkeimpänä Ukrainan yhteiskunnallisen kehityksen muuttaminen ja muokkaaminen, taloudelliset uudistukset ja korruption vastainen taistelu länsimaisen rahoituksen avulla. Saksa ja Ranska pyrkivät myös sitouttamaan Ukrainan Minskin sopimuksiin sekä Normandia formaattiin, ongelma vaan oli se, että samalla kumpikin maa suhtautui erittäin myötämielisesti Venäjän vaatimuksiin. Trumpin Ukrainan erityislähettilääksi nimittämä Kurt Volker oli usein erittäin harmistunut Saksan ja Ranskan toiminnasta. Hän kritisoi kumpaakin maata hyvin suoraan Venäjän myötäilystä. Merkittävimmät länsimaat suhtautuivat hyvin vähätellen Venäjän muodostamaan uhkaan aivan liian kauan, mitä myös Baltian maat ja Puola voimakkaasti kritisoivat.
Ukraina itse aloitti asevoimien uudistusohjelman v. 2015, samalla asevoimien rakennetta ryhdyttiin muuttamaan ja sitä alettiin sitoa koulutusavuin myötä läntisiin kumppanimaihin. Ukrainassa nähtiin tärkeänä myös maan suuren reservin kouluttaminen ja modernisointi, niinpä maa lähestyi lukuisia eurooppalaisia valtioita saadakseen apua reservinsä kouluttamiseen ja ajantasaistamiseen. Apua pyydettiin myös sellaisilta mailta, jotka eivät olleet tuolloin sotilaallisesti liittoutuneita. Läheskään kaikki maat, joihin ukrainalaiset tuolloin olivat virallisesti yhteydessä, eivät vastanneet myöntävästi avunpyyntöön.
Ukraina oli kiinnostunut useista läntisistä asejärjestelmistä v. 2015 alkaneen asevoimien modernisointiohjelman yhteydessä. Tietojeni mukaan ainakin Israeliin lähetettiin tiedusteluja ilmatorjuntajärjestelmän ostamisesta maalle - Israel vastasi kieltävästi. Yhdysvalloissa Obaman hallinto kieltäytyi antamasta myyntilupaa tappavalle aseistukselle, se ei antanut myyntilupaa edes puolustukselliselle aseistukselle, kuten pst-ohjukset tai lähi-ilmatorjuntaohjukset. Kyse ei myöskään ollut pelosta, että aseistusta päätyisi venäläisten käsiin, koska vastaavaa aseistusta (ja tehokkaampaakin) oli toimitettu erilaisille ryhmille Lähi-idässä sekä Irakin hallinnolle, joka jo tuolloin oli luisumassa Iran-Venäjä-akselin käsiin, sekä Afganistaniin. Obaman hallinto ei syystä tai toisesta johtuen uskaltanut tai halunnut haastaa Venäjää riittävästi millään rintamalla, Ukrainan ohella Syyriassa nähtiin lukuisia kertoja se, että Bašar al-Assadin hallinto astui "punaisen viivan" yli eikä Obaman hallinto uskaltanut käyttää riittävää voimaa. Signaali, jonka Putin myös huomasi.
Trumpin kaudella Ukraina sai Yhdysvalloista jonkin verran pst-aseistusta sekä partioveneitä, mutta raskasta kalustoa sekään ei toimittanut Ukrainaan. Trumpin hallintoon kuuluneiden mukaan, Trump antoi myyntiluvat/ toimitusluvat lähinnä siksi, koska Obama ei niitä ollut antanut. Hänelle oli tärkeintä päästä nöyryyttämään Obamaa.
Obaman hallinto torppasi myös joidenkin muiden valtioiden aseidenmyyntiaikeet Ukrainaan kieltäytymällä antamasta myyntilupaa aseille, joissa oli komponentteja tai osia Yhdysvalloista. Saksa ja Ranska suhtautuivat tuolloin hyvin nyrpeästi Ukrainan aseistamiseen, Iso-Britannia taasen painiskeli Brexitin kanssa, joten sille Ukraina oli toisarvoinen taistelukenttä tuolloin.
Petro Porošenkon häviö presidentinvaaleissa Zelenskyille oli erityisen mieluinen uutinen Saksalle ja Ranskalle, ja niiden onnistuikin saada Zelenskyi takaisin neuvottelupöytään ja (täysin turhat) Normandia formaatin keskustelut alkoivat uudelleen. Arvioin, että Saksa ja Ranska ovat omalta osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että Zelenskyin kaudella useiden ukrainalaisten asejärjestelmien kehitys- ja valmistustyöt jäädytettiin tai niitä hidastettiin merkittävästi, mikä näkyi myös asevoimien modernisointiohjelman hidastumisena.
Meidän on hyvä muistaa, että Saksan sotilastiedustelussa oli tuolloin Venäjälle työskenteleviä henkilöitä, jotka varmasti pyrkivät vaikuttamaan Saksan päätöksentekoon, muokkaamaan sitä Venäjälle edulliseksi. Mikä todennäköisesti näkyi vuoden 2021 lopulla ja seuraavan vuoden (v. 2022) alkupuolella, jolloin Yhdysvallat toistuvasti varoitti (tiedustelutietoihin pohjautuen) Venäjän valmistelevan offensiivia, vastaavasti Saksan välittämä info oli päinvastaista. Saksa melkeinpä vaati Ukrainaa jatkamaan neuvotteluja ja tekemään myönnytyksiä vielä helmikuussa 2022, vain päiviä ennen H-hetkeä.
Raskaan aseistuksen osalta voimme todeta, että Ukraina kyllä halusi ostaa mutta kukaan ei myynyt. Eri valtioilla voi olla eri syitä kieltäytymiseen kaupoista, mutta ainakin osan kohdalla voidaan heittää ilmoille epäilys siitä, että Venäjä on tavalla tai toisella kyennyt vaikuttamaan aseiden myyntiin. Kieltäytyihän Suomi esim. myymästä Ukrainalle räjähdeaineita jne. Sipilän kaudella, koska Venäjä ja blaa-blaa-blaa.
