Sama juttu.
Samaa mieltä.
Tästä en ole ihan varma. On totta, että tosiaan sodan pitkittyminen tarkoittaa sitä, että venäläisetkin oppivat, mutta toisaalta ukrainalaistenkin pitäisi oppia. Kuten viime keväänä puhuttiin, niin Ukrainan armeija ei ollut valmis laajamittaiseen sotaan. Ongelmia on ollut niin koulutuksessa kuin liikekannallepanossa.
En kiellä sitä, etteikö aseilla olisi merkitystä, mutta pidän silti suht oikeana vetona sitä, mitä länsimaat tekivät sodan alussa, että varustivat Ukrainaa varastoissaan olevilla neuvostoajan aseilla. Niihin oli valmis infra ja valmis koulutus.
Koulutuksen länsimaisille aseille olisi voinut aloittaa aiemmin, kyllä. Mutta koko Ukrainan reservin kouluttaminen länsimaiseen sodankäyntiin - se on sellainen siirtymä, että luulisin sen vaativan 10 vuotta, ennen kuin koko organisaatio on "samalla kartalla".
Koko sodan ajan, ihan sen ensimetreiltä asti, itseäni on kalvanut sama pelko. Sota on liiaksikin kiinni onnistumisista ja epäonnistumisista. Armeijat ovat turhan tasaväkisiä, ja merkittävän eron saaminen sodan ratkaisemiseksi on vaativa tehtävä.
Mutta silti koetan pitää yllä jonkinlaista optimismia. Ukrainan ei tarvitse olla paras, sen täytyy olla vain parempi paikalle saapuneista.
Toivotaan näin. Pidetään jäitä hatussa niin liiallisen optimismin kuin pessimismin kanssa, ja seurataan rauhallisesti tilanteen kehittymistä.
Viime vuoden vastahyökkäyksessä kesti useita viikkoja ennen kuin tulosta alkoi tulla. Ensin Harkovan rintamalla, sitten Hersonin rintamalla. Nytkin kannattaa varautua siihen, ettei erä ole ohitse ennen kuin se on ohitse.
Tämä tulee olemaan tahtojen taistelu. Ei Ukraina, muttei myöskään Venäjäkään loputtomasti kestä takapakkia rintamalla. Toivotaan, että Venäjän hyökkäyskyky on hetkeksi syöty, sekin auttaa asiaa. Sitten toivotaan, että Ukraina etenee sen verran, että länsimaiden apu jatkuu ja Venäjällä joudutaan alkaa tosissaan pohtimaan, että mitä tässä nyt tehtäisiin.
