Tulee eräs itävalta-unkarilainen kohjo mieleen:
Venäjän presidentti Vladimir Putin ei saa todellista tietoa Ukrainan sotatapahtumista, koska alaiset eivät halua suututtaa häntä.
www.iltalehti.fi
Tällä menettelyllä on pitkät historialliset juuret ja se liittyy kutakuinkin loogisesti tsaarin asemaan. Suomalaisetkin aikoinaan uskoivat, että virkamiehet ovat tehneet tuhmuuksia tsaarin tietämättä. Tsaaria on pidetty pimennossa niistä ikävistä päätöksistä, jotka ovat koskeneet Suomen autonomiaa. Täten tsaaria ei saa asetettua syytteeseenkään, koska hän on kaiken ikävän ulkopuolella. Hän jakaa hyvää, muut pahaa.
Putinin asemassa on hiukan samaa, joskin sodan aloittamisen paneminen jonkun muun syyksi on hankalaa jopa Putellekin. Hänellähän ei ole kuitenkaan muodollisesti eikä symbolisesti samaa asemaa kuin tsaarilla. Putinin pelastaminen Haagilta vaatisi sellaista taitoa, jota ei parhainkaan lakimies voi tarjota. Vetoaminen esimerkiksi siihen, että sotilaat tunaroivat Ukrainan nopean valloituksen, ei varmaan vakuuta sotarikosoikeudenkäyntien parkkiintuneita tuomareita.
Toisin sanoen, tsaarimainen yleinen käsky, "me jne. tahdomme että Ukrainan kysymys on ratkaistava" ei tässä tapauksessa päde. Jos pätisi, silloin armeijan ja virkamiehistön syyllisyys sodan syttymiseen olisi ilmeinen. Tsaari vain antoi ymmärtää, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt antaa suoranaista käskyä sodasta. Virkamiehistö käytti omaa vajavaista mielikuvitustaan tulkitessaan tsaarin duumailua. Putin on presidentti, huomattavasti operatiivisempi toimija kuin tsaari. Putin hallitsee konkreettisin toimin, tsaari taas voi hallita pelkällä preesensillään.
Putinin poistuminen ei aiheuta samanaikaista hallinnon symboliikkaan liittyvää kriisiä kuin vaikkapa Japanin keisarin tai Persian shaahin syökseminen vallasta. Hänhän on vain presidentti, joka on tosin mieltynyt aika vahvaan itsevaltaiseen hallintotapaan. Mutta hänen oikeutuksensa valtaan on kumminkin "kansan" käsissä, hän ei ole saanut valtaansa korkeammalta taholta. Putin on myös sotkeutunut operatiiviseen toimintaan syvemmin kuin tsaarit yleensä, toki ensimmäisessä maailmansodassa Nikolai kakkosella oli pyrkimyksiä esiintyä myös sotilaallisena asiantuntijana ja johtajana, tunnetuin seurauksin.
Putinin vastuu sotarikoksista on itsessään mielenkiintoinen juridinen kysymys. Kannattaisi varmaan lähteä siitä argumentista, että sota on itsessään sotarikos. Sota on provosoimaton, oikeudeton tapahtuma, josta Putin on henkilökohtaisesti vastuussa. Yksikään hänen lakeijoistaan ei olisi voinut tehdä päätöstä eikä kollektiivinen päätöksenteko ole ollut toimintaperiaatteena Putinin Venäjällä. Putin on antanut käskyt ja kuvernöörien ym. velvollisuutena on ollut toteuttaa ne. Kukaan ei ole antanut Putinille käskyjä, vetoaminen sisäiseen ääneen ei nähdäkseni vakuuta tuomareita.
Jos sota määritellään sotarikokseksi, silloin vastuu jokaisesta sotaan kuuluvasta sotarikoksesta on Putinilla. Delegointihan voidaan määritellä niin, että Putin tavallisemmin delegoi valtansa armeijan johdolle. Armeija tämän valtuutuksensa nojalla päättää keinoista. Ja kun hierarkia on jäykkä, komentoketju menee molempiin suuntiin. Yksittäisen sotilaan tekemä sotarikos siis vain seuraa sitä valtuutusta, joka on lähtenyt kansankeisarin päätöksestä. Ja päinvastoin.
Tässä yhteydessä Prigozin on mielenkiintoinen poikkeus. Hän on kaiketi sopimussuhteessa Venäjään ja siten ei nauti samanlaista valtuutusta kuin armeija. Joten hän on myös vastuussa siitä, mitä hänen yksikkönsä tekevät. Tämä on kuitenkin vain sanottu yrityksestä vapauttaa Putin vastuusta. Vastuuta varmasti riittää ja sitä pohditaan myös kenraaleiden ja toisaalta tavallisten sotilaiden osalta. Vastuun luonne on kuitenkin erilainen, sotilaan vastuut liittyvät konkreettisiin tekoihin ja kenraaleiden annettuihin käskyihin. Joita tuskin ihan You Tubesta löytyy.