Kyllähän se alkaisi olla aika alkaa järjestämään naapurille aluemenetyksiä. Sahalinin saaret, Köningsberg, Suursaari...
Roisto pitää tässä yhteydessä laittaa mattoon tavalla, jota räikeinkään historiankirjoittaja ei saa selitettyä parhain päin ikinä.
Yleisen oikeustajun mukaan juuri noin sen tietysti pitäisi mennä, jos maailmassa olisi mitään oikeudenmukaisuutta.
Valitettavasti todellisessa maailmassa ei mitään kosmista oikeudenmukaisuutta ole taattu. Paha ei aikuisten oikeasti välttämättä saakaan palkkaansa.
Ydinasevaltion mattoon laittaminen ja totaalinen nöyryyttäminen ei välttämättä myöskään ole pitkän päälle paras mahdollinen peliliike, niin makoisalta kuin se kaiken tuon sikailun jälkeen tuntuisikin. Jokainen voi palauttaa mieleen miten eräälle toiselle valtiolle, silloiselle suurvallalle, kävi satakunta vuotta sitten, kun ensimmäisen suuren sodan häviäjänä pakotettiin epäoikeudenmukaisiksi koettuihin nöyryyttäviin rauhanehtoihin ja alueluovutuksiin. Tuloksena katkeruutta ja kostonhimon kyllästämä sukupolvi. Tuohon yhtälöön kun vielä laskisi mukaan taktiset ja strategiset ydinaseet nöyryytetyn häviäjän näppeihin, niin jälki olisi voinut aika paljon kamalampaa kuin mitä silloin nähtiin. Niitä ei onneksi silloin ollut vielä käytettävissä.
Toisaalta olisi tietysti myös täysin väärä signaali päästää rikkuri kuin koira veräjästä saati vielä voittajaksi yhtään millään mittapuulla. Silloinhan tarinan yleiseksi opetukseksi jäisi, että vahvin ottaa minkä haluaa, säännöistä ja ihmishengistä piittaamatta. Tuon mukaanhan tietyt toimijat ymmärtäisivät sitten tehdä jatkossakin.
Tasapainoilua tässä vaaditaan. Missään tapauksessa lopputulos ei saa olla sellainen, että Venäjä saa sen näyttämään voitolta - mutta liiallisuuksiin menevä kosto vahvistaisi omien kansalaisten silmissä virallisen Venäjän narratiivin lännen yrityksestä tuhota koko Venäjä, ja siellä olisi heti valmiina kytemässä jo uusi entistä pahempi ruutitynnyri.
