Se, että mikä kansan tai armeijan puolustustahdon laita oli, niin siitä en tiedä. Mutta japanilaiseen luonteeseen ja kulttuuriin antautuminen on perinteisesti sopinut todella huonosti. Tästä hyvänä osoituksena nämä muutamat yksittäiset sotilaat, jotka vielä 1970-luvulla jatkoivat sotaa Tyynenmeren saarilla, kun eivät uskoneet Japanin antautumista.
en.m.wikipedia.org
Japanin mentaliteetti oli aika imperialistinen ja fanaattinen noina aikoina. Amerikkalaisten arviot liikkui sadoissa tuhansissa, mitä heidän tappioihinsa tulisi Japanin pääsaarien valloituksen aikana. Oletuksena oli, että valloitettujen alueiden siviiliväestö uhraisi halukkaasti omat henkensä, kun vain saisi aiheutettua tappioita miehittäjälle.
Elokuvaohjaaja Kurosawa muistelee omaelämäkerrassaan, että 15 elokuuta 1945, jolloin odotettiin keisarin puhuvan radiossa, niin ihmiset olivat täysin valmistautuneet "100 miljoonan kunniakkaaseen kuolemaan" ja jotkut (joilla sellainen perinne-esine oli) olivat ottaneet samuraimiekan tupesta esille, ja istuivat terää tuijotellen radiopuheen alkua odotellessaan. Keisari kuitenkin puheessaan käski japanilaisia laskemaan aseet, eikä kehottanutkaan massaitsemurhaan tappion häpeän vuoksi, joten miekat laitettiin takaisin tuppeen.
Voi tietysti olla, että Kurosawa liioittelee, mutta ilmeisen kovalla tasolla puolustustahto Japanissa oli.
