Joo, nuokin paskiaiset on hyvä eliminoida.
Suomi.
Tuli muuten vasta tässä vaiheessa mieleen semmoinenkin, että Suomenkin, samoin kuin muiden Euroopan itäisemmissä kolkissa sijaitsevien toimittamasta aseavusta kun todennäköisesti osa on ollut kansojen vankilasta aikoinaan hankittua 122 ja 152mm ampumatarviketta ja varmaan joku putkikin epähuomiossa eksynyt konttiin, niin eipäs noista sentään ole tainnut mikään taho pyydellä nykyiseltä itäpaskalta myyntilupaa. Irvokastahan se oli kevättalvella kun Saksa ei antanut Virolla lupaa lähettää 122 millisiä neukkuhaupitseja, jotka Viro oli saanut aiemmin lahjoituksena Suomelta, mutta piti pyytää saksalaisiltakin lupa kun DDR:n jäämistöä olivat alkujaan. Olisi tuohon saanut vielä yhden tason irvokkuutta lisää jos Berliinistä olisi neuvottu soittelemaan Kremliin että saadaanko toimittaa.
Tässä nimenomaisessa yhteydessä siis tiedostetaan että kansojen vankilaa ei ole olemassa ja itäpaska on ainoastaan sen mädäntyvä rääpe. Sama olisi paikallaan tiedostaa pikkuhiljaa myös mm. YK:n turvallisuusneuvostossa. Pitikin googlata miten tuo prosessi etenee ja hitaastihan se etenee, mutta on kuitenkin vähintään haudontatasolla käynnissä.
Kausaliteetti ydinpommien ja Tokion antautumisen välillä on suurempi kuin jäätelönsyönnin ja hukkumisten (molempia tapahtuu enemmän kesäisin) välillä. Merkittävää on että pelkkä siviilien terroripommittaminen ei millään lailla pakottanut Japania antautumaan, saati että olisi tapahtunut sillä terroripommiloogikkojen visioimalla "kansa nousee kapinaan kun on kokenut liikaa kurjuutta pommituksista" tavalla. Japanin kansa odotteli mahdollisuutta päästä kunniakkaasti hengestään eikä antautumiselle oikein ollut edes termiä kun sotakenttätappioista uutisoinnissakin kerrottiin ainoastaan että armeijakunta x, y, tai z on vuorostaan päässyt nauttimaan soturin suurimmasta haaveesta kuolla taistelukentällä....
Tottakai taustalla oli muuta ja Tokion palopommitukset oli jo kokeiltukin, lähinnä haettiin esimerkkiä missä kuitenkin loppukädessä ei-sotilaallinen primäärikohde kuitenkin tavalla tai toisella ohjasi Japania antautumaan. Ydinase ei pelottanut hallintoa ja kansaa sen takia että sillä voisi vaikuttaa sotilaalliseen voimaan vaan että se mahdollisti ennennäkemättömän laajan vaikuttamisen juuri selustaan. Eihän Japani tietenkään tiennyt että kovin montaa vastaavaa latausta ei ollut käytettävissä.
Verratessa WW2 pommituksia ym. Pitää kylläkin myös muistaa yhteiskuntien erilaisuus, 40-luvulla riippuvuus keskitetystä energiajärjestelmästä ei ollut vielä nykyisenlaista ja elämisen standardit olivat erilaiset, kurjuutta sietää erilailla jos se loppupeleissä on lähellä normaalia. Kyllä Venäjällä on nyt hyvät edellytykset onnistua jos se pystyy jäädyttämään Ukrainan armeijan etenemisen ja samalla jauhaa Ukrainan infraa pala palalta kohti esiteollista aikaa. Venäjällähän iphonet toimivat ongelmitta ja elämä on kuin Jenkeissä WW2 aikana, vailla huolenhäivää. Eli lukitsemalla maantieteen about nykysijoille, jatkamalla puhtaasti siviiliväestöön vaikuttamista ja suorittamalla harhautusopeeraatioita VV rajan luona (eli pakottaen huomioimaan tuon etenemissuunnan jolloin joukkoja on pakko jakaa) on mahdollista saada Ukrainan sietokyky rajan luo tai yli. Sitten on helppo vain ehdottaa että mitä jos laitetaan raja joelle ja elämä palautuisi normaaliksi...
Tähän väliin vielä pikainen editti: Siis Japanin kansa oli isossa kuvassa täysin valmis seppukuoitumaan ja/tai itsemurhapommittamaan saarille maihinnousevia. Japanin hallinnossa sen sijaan osattiin sen verran nähdä keisari- ja kuolemakultin yli että tajuttiin sen olevan pitkässä juoksussa ei-voittava strategia kansakunnalle. Pelkkä terroripommittaminen ei tuota valaistumista ollut tehnyt vaikka toki keisaria ja sotilasjohtoa harmittikin täydellinen kyvyttömyys torjua USA:n pommikoneita. Ydinpommien ilmestymisen shokkivaikutus yhdessä (ja tämä on todennäköisesti merkittävämpää) neukkulan raiskaajalegioonien rynnimiseen kohti itää käytännössä vastustamattomasti pakottivat Japanin johdon antautumaan mitä pikimmiten ja nimenomaan USA:lle.
Narratiivi siitä miten mukavuuksiin tottunut ihminen luovuttaa helpommin terrorismin edessä on looginen, muttei kestä tarkastelua. Tuo pohjaa samaan laajempaan tarinaan miten sivistynyt yhteiskunta rappioittaa ihmisen puhtaan olomuodon ja kuinka koko elämänsä kurjuuksien karaisema ihminen on teräksinen sodan ja rauhan töissä. Narratiivi on toki houkutteleva ja laajalle levinnyt ja siihen pohjaa tolkuton määrä viihdeteollisuuden tuotteita (kirjoja, elokuvia, sarjoja, pelejä) ja synkemmin myös kaikenlaista etnonationalistista yli-ihmispaskaa. Tarina ei kuitenkaan pohjaa millään lailla totuuteen, päin vastoin edistyneet yhteiskunnat ovat tupanneet pärjätä "jaloja barbaarisia" paremmin kaikilla kentillä ja lisäksi sitä rappiota jos lähdetään etsimään, niin yleensä löytyy enemmän näistä karaisevista epävaltioista.
Ukrainassa sitä paitsi tiedetään jo 110% varmuudella, mitä jämäneukkulan valtapiiriin jääminen tarkoittaa. Siviilien laajamittainen murhapommittaminen varmaankin loppuisi, mutta korvaantuisi seuraavalla kremlin sylipiskillä Kiovassa ja "homonatsijuutalais"dissidenttien laajamittaisilla muilutuksilla. Korruptio ja nepotismi räjähtäisivät takaisin ja todennäköisesti ylikin janukovitsin ajoista, koska itäpaskan intressinä olisi rappioittaa Ukraina täydellisesti. Ei siksi että se kurjuus karaisee niistä superhenkilöitä, vaan koska itäpaskassakin tiedetään että kurjuus on pelkkää kurjuutta eikä se karaise mihinkään, vaan päinvastoin heikentää mahdollisuuksia vastustaa vihamielisten tahojen lähentelyjä.