Eipä amerikkalaisista kenraaleista juuri kukaan muu merkittävä henkilö halunnut jatkaa sotaa Neuvostoliittoa kuin Patton. Brittien puolella Churchill suunnitteli Saksan armeijan käyttämistä sodassa Neuvostoliittoa vastaan lyhyen varustamisen ja uudelleen järjestelyn jälkeen. Noh Churchill äänestettiin ulos virastaan niin tuota ei päästy näkemään ja Roosevelt ei ollut erityisen kiinnostunut sodan jatkamisesta.Tässä maksetaan hintaa oikeastaan siitä että Euroopan laidalle jätettiin vielä yksi ihmishengistä piittaamaton despotia toisen maailmansodan jälkeen, vaikka etenkin USA:n sotilasjohdolla oli halu ja suunnitelmat käydä denatsifioimassa myös Moskova. Toki täysin ymmärrettävää ettei länsimaissa ollut isompaa halua lähteä puskemaan "liittolaisen" höyryjyrää vastaan vaikka todennäköisesti amerikkalaisarviot helpohkosta voitosta pitivätkin paikkaansa.
Jotain puolustushalukkuudesta kertonee se, että kun joukko japanilaisia kenraaleja sai tietää suunnitelmasta antautua he koittivat kaapata vallan. Osa kenraaleista tappoi itsensä häpeän takia, koska eivät voineet sietää ajatusta häpeällisestä luovuttamisesta. Japanilaiset sotilaat sitten olivat vähän samaa porukkaa kun eivät jääneet sotavangeiksi (tämä johti siihen, että amerikkalaiset käyttivät luoteja haavoittuneiden tappamiseen, tai sen varmistamiseen että sotilaat ovat oikeasti kuolleita kun muutaman kerran haavoittunut japanilainen oli viimeisillä voimillaan räjäyttänyt kranaatin).Se, että mikä kansan tai armeijan puolustustahdon laita oli, niin siitä en tiedä. Mutta japanilaiseen luonteeseen ja kulttuuriin antautuminen on perinteisesti sopinut todella huonosti. Tästä hyvänä osoituksena nämä muutamat yksittäiset sotilaat, jotka vielä 1970-luvulla jatkoivat sotaa Tyynenmeren saarilla, kun eivät uskoneet Japanin antautumista.