Mielenkiintoista olisi tietää, miksi venäläisten turistiviisumit vaikuttavat olevan ns. sokea piste Saksalle. Maan russofilia on tunnettu ja tutkittu ilmiö, riippuvuus venäläisestä energiasta ja kuten edelleen voimissaan oleva syyllisyyskompleksi 77 vuotta Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Viisumeissa kyse on tuosta puntaroinnista, että aiheuttaako viisumien myöntämisen lopettaminen enemmän haittaa vai hyötyä Putinille Venäjällä. Minä olen samalla linjalla kuin Suomessa pääosa ihmisistä on, eli että viisumien myöntämisen lopettaminen aiheuttaa lopulta suurempaa sisäistä tyytymättömyyttä Venäjällä ja luo siten painetta kattilassa Putinille.
Vastaavasti se vastakkainenkaan kanta ei ole täysin perusteeton, ja siitä oli tänään Hesarissa juttua. Paljon matkustavia venäläisiä on noin 30% kansasta (näistä suuri osa on Pietarin ja Moskovan koulutettua keskiluokkaa) ja se osuus mitä luultavimmin korreloi kohtuullisen hyvin Putiniin hyvin kriittisesti suhtautuvien kansalaisten kanssa (joita lienee myös suurin piirtein 30%). Tässä kohtaa siis ei ole täysin katteetonta kysyä, että onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa Euroopalle, jos tämän porukan suht edulliset viikonloppureissut Berliiniin tai Pariisiin estetään samalla, kun ne kaikista rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat venäläiset (jotka useimmiten ovat vähintään jossakin määrin Putinin liittolaisia) todennäkoisesti löytävät keinoja matkustella kaikennäköisiin trooppisiin paratiiseihin.
Oman kantani esitin yllä, ja se on mielestäni linjassa sen kanssa, ettei venäläiset lentoyhtiötkään saa lentää Eurooppaan. Miksi sitten kiertotiet pitäisi sallia?
***
Mitään Suomea oleellisesti merkittävämpää russofiliaa Saksassa ei ole. Kuten sanottua, siellä kuitenkin on prosentuaalisestikin enemmän hörhöjä, kuin Suomessa ja heillä tapana on uskoa kaikenlaisiin salaliittoihin, kuten chemtrailsiin, juutalaisten tekemään maailmanvalloitukseen, uuteen maailmanjärjestykseen tai siihen, että koronarokotteet vielä tappavat meidät kaikki ennen pitkää. Tutkitusti samat hörhöt pitävät Yhdysvaltoja tai Natoa Venäjää suurempana syyllisenä sotaan.
Tietysti Saksassa on myös Suomea enemmän väkeä, jotka ovat kuuluneet globalisaation häviäjiin, ja näistä lähes kaikki asuvat entisessä Itä-Saksassa. Myös heidän joukossaan on läntiseen talousjärjestelmään katkeroitunutta väkeä, jotka eivät luota "hallitsevaan eliittiin" eikä "valtamediaan", ja äänestävät AfD:tä tai Linkeä. Tässä porukassa lienee myös paljon semmoista väkeä, jotka tuntevat jotain sympatioita konservatiivista Venäjää kohtaan liberaalidemokraattisen lännen vastavoimana.
Saksassa toki on Suomen tavoin uskottu siihen, että Venäjä voidaan pitää aisoissa sitouttamalla se kaupankäyntiin ja kanssakäymiseen lännen kanssa. Tässä kohtaa molemmat maat erehtyivät. Strategiassa oli toki alunperin järkeä Neuvostoliiton viimeisenä vuosikymmenenä ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta sen epäonnistuminen olisi pitänyt myöntää jo paljon aiemmin, jottei diktatuuriksi taantunut Venäjä olisi päässyt hyödyntämään tätä.