Niinpä, tuokin on osa Ukrainan mestarillista julkisuusstrategiaa - tiedetään paljon niistä asioista, joista Ukraina haluaakin maailman tietävän. Mutta käytännössä sekä Ukraina että länsi tosiaan pitävät esim. sodanjohtoa täysin julkisuuden ulkopuolella. Tai esim. Ukrainan tappiot, joita varmasti on ollut tosi paljon - niistä ei vain puhuta, eikä niistä juuri leviä tietoa somessa ja mediassa. Tämä sota julkisuudessa ja julkisuudesta on vaan ollut häkellyttävän tehokasta Ukrainalta.
Tässä asiassa nostaisin kyllä esille sen, että mikä halu on ollut ihan kansalaisten tasolta saakka Visegrad-maissa (Unkaria lukuunottamatta). Koko julkisuusstrategia olisi täysin hyödytön, jos ei olisi kuuntelijoita. En epäile ollenkaan, etteikö Tsetsenian tai Georgian sodassa olisi ollut halukkaita tekemään julkisuuskampanjaa, mutta kuuntelijoita ei ollut.
On ehkä tällä hetkellä jopa vaikea meidän tässä kaikessa hässäkässä elävien analysoida, miksi Ukrainan kampanja länsimaissa tehoaa, ja miksei monen muun sodan kampanjat ole tehonneet. Sille on varmaan olemassa monia syitä, jotka kaivetaan sitten aikanaan esille.
Mä itse pidän syinä yhdistelmää tällaisista seikoista. Ensinnäkin, EU koetti välittää rauhaa Venäjän ja Ukrainan välillä todella pitkään ja about kaikin keinoin. Venäjän hyökkäys veti kaikesta siitä vuosien mittaisesta effortista pohjat pois, ja jäljelle jäi iso pettymys ja suuttumus. Toisekseen, tässä EU vs Venäjä -sodassa on toisella puolella liian paljon pieniä maita, jotka ovat tunteneet omakohtaisesti tällaisten suurvaltojen puristuksen ja väkivallan: Euroopan pienten maiden asukkaiden sympatia on todella helppo saada Venäjää vastaan. Tässä on tavallaan kaikuja jostain Hansaliiton käymistä sodista, Hansaliitto ei koskaan välttämättä ollut sotilaallisesti vahva, mutta se pystyi silti taloudellisella ja poliittisella voimallaan vaikuttamaan myös sotatantereilla.
En tiedä. Nyt tässä ajassa eläessä on tosi vaikea sanoa, miksi Ukrainan asia on otettu niin omakohtaisesti muissa Euroopan maissa ihan kansalaisten tasolla (ja demokratioissa se kansalaisten mielipide asioihin tuppaa liikuttelemaan myös maiden johtoa). Se on varmaan yksi niitä asioita, joita Venäjän tiedustelu ja sodanjohto ei osannut ottaa huomioon suunnitellessaan hyökkäystä.