Sivutaan nyt osittain aihetta, kun taidan kuulua tällä palstalla merkittävään vähemmistöön ja nykyiseen "hulttiosukupolveen", jota niin kovin kieroon monesti katsotaan. Kaikkihan täällä ovat toki esimerkillisiä säästäjiä (kuten myös loistavia liikenteessä, tolkun miehiä politiikassa ja huomattavan suurivarusteisia alakerrassa), palstalla kun ollaan. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot, kuten äitimuorikin aina jaksaa muistuttaa. Eipä ole tuota ohjetta pahemmin tullut noudatettua.
Olen 28-vuotias, ja ollut hieman yli 7 vuotta työelämässä. Keskituloinen, käteen jää n. 3000 euroa kuussa. Hyvin pitkälti tulee edelleen eleltyä kädestä suuhun, reissailtua jonkin verran ja osteltua välillä mitä mieli tekee. Jos joku kysyy johonkin, niin todennäköisemmin lähden viettämään iltaa kuin jään kotiin. Ja kun kaveripiiri on suht laaja, niin tuntuu, että vähän väliä saa ollakin jossain menossa, ja rahaa kuluu. Välillä on paremmin rahaa jemmassa, välillä kituutellaan pienemmällä summalla tiliin asti. Suunnitelmallisuus puuttuu, eikä pitkän ajan tavoitteita säästämisen suhteen vielä(kään) ole. Ja sehän se on syntistä ja saatanasta, kun ihminen tekee niitä asioita, mistä itse nauttii, eikä osta sitä halvinta maitoa.
Naimaton sinkku, ja olen asian järkeillyt niin, että en jaksa stressata rahasta liikaa vielä tämänkään ikäisenä. Nyt mennään ja touhutaan, kun aika on vielä otollinen siihen, eikä esimerkiksi perhe, ikä tai työelämä ole sitä sen pahemmin estämässä. Okei, mun tilanne on hyvinkin epäreilu moneen muuhun verrattuna siinä mielessä, että oikein pahan päivän varalle taustalla on perintöä omaisuuden muodossa, johon en ole näillä näkymin hetkeen koskemassa. Eli oikein paskassa tilanteessa se "pesämuna" kyllä löytyisi, jos omaisuutta pistettäisiin suvun kesken jakoon/myyntiin. Ja onhan siinä viimeistään eläkepäiville mukava summa säästettynä, jos tuolle ei aikaisemmin ole tarvetta.
Onhan nämä osaltaan sukupolvikysymyksiä, ja vaikka en mitenkään tilivelvollinen ole äidilleni puhumaan raha-asioistani, niin tulee niistä hänenkin kanssaan aina välillä juteltua. Edelleen jaksaa kauhistella sitä, kun aina on poika menossa jossain, ja sitä rahaa varmaan kuluu niin hirveästi. "Muuten koirat kusee kintuille" sanoo hän, jos tili ammottaa tyhjyyttään ennen palkkapäivää. Ja samaan aikaan hautaan pitäisi kantaa vähintään kuusinumeroista summaa turhan omaisuuden muodossa mukanaan.
Ymmärrän oikein hyvin, että perheen perustamisen myötä ihminen on vastuussa myös muista kuin itsestään, ja silloin sillä on ihan oikeasti väliä, että tullaan myös huonoina aikoina toimeen. Vastuu kasvaa, ja silloin pitääkin olla se fiksu ja harkitseva. Samaan hengenvetoon täytyy myös ihmetellä, että mitä ihmettä ihminen niillä itse ansaituilla rahoillaan siellä haudassa tekee. Oma äitini on tästä loistava esimerkki, kun asustelee omistusasunnossaan, eikä varsinaisesti pätäkästä ole puutetta, vaikka ei nyt varsinaisesti mihinkään rikkaimpiinkaan kuulu. Sairasteli suolistosyöpää jo aika huonoilla ennusteilla, mutta parantui leikkauksen ja sytostaattihoitojen myötä, ja sai näin 5 vuotta myöhemmin terveen paperit. Edelleen silti räknätään alennuslappujen kanssa kaupassa, katsotaan merkittäviä parin euron alennuksia lehdistä jostain jumalan selän takaa, ja koitetaan säästää jokainen sentti, vaikka raha riittää aivan varmasti hautaamiseen asti. Sentään alkanut nykyään matkustelemaan jonkin verran, josta ennen oli aina niin kovasti haaveillut. Faija oli aikanaan myös pirun tarkka rahasta, joten tämä geenien osa jäi vanhemmiltani kyllä saamatta.
Lähinnä sitä tässä yritän osittain ohimenevällä lässytykselläni sanoa, että vaikka täälläkin ihmiset kokevat hyvinkin ihmeellisenä ja/tai tyhmänä jonkin lomamatkan, elektroniikan tai [nimeäasiatähän] ostamisen velaksi tai luotolla, niin asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Ei se tee ihmisestä tyhmää tai edes huonoa rahankäyttäjää, vaikka välillä mentäisiinkin luoton puolelle. Totta kai fiksu säästäjä pääsee aina helpommalla, ja itsekin mielellään maksan kaiken mahdollisen ihan omalla rahalla. Jotenkaan en kuitenkaan osaa hirveästi tuomita jotain sinkkumiestä, joka lähtee jenkkireissuun osittaisella lainarahalla, ja jonka maksaa aikanaan pois. En, vaikka se kertoisi "holtittomasta" rahankäyttäjästä tai tulevasta "velkaongelmaisesta", kun "eihän se ennenkään ole osannut säästää". Sen puolen vuoden päästä ei välttämättä ole enää muita lähdössä.
Luottoja ja lainoja paheksutaan niin pirusti ongelmatapausten takia, mutta niinhän se menee vähän kaikessa.