1. Kyllä loukkaantumisten taakse voi osin mennä, koska Montrealin jälkeen Vegasilla on tainnut olla eniten palkkoja sairaslistalla peliä kohden vai miten se jostain bongaamani tilastoni menikään. Tällä kaudella 36 eri kenttäpelaajaa on esiintynyt kokoonpanossa, kun edellisillä pitkillä kausilla 18-19 ja 19-20 niitä oli vain 28 ja 30. Kaudella 18-19 kymmenen pelaajaa pelasi 70+ peliä ja 14 pelaajaa vähintään 65 ottelua. Tällä kaudella vain seitsemän pelaajaa yltään 70+ ottelumäärään ja kymmenen pelaajaa vähintään 65 otteluun. He ovat puolustajat Pietrangelo, Theodore ja McNabb sekä hyökkääjät Karlsson, Marchessault, Stephenson, Dadonov, Roy, Kolesar ja Janmark. Viime kauden kaksi parasta pistemiestä Stone ja Pacioretty eivät ole lähelläkään, koska kumpikaan ei saa edes 40 pelattua ottelua täyteen. Aika monessa muussakin joukkueessa tulisi ongelmia, jos edelliskauden kaksi parasta pistemiestä olisivat yli puolet kaudesta sivussa ja pelaamissaan peleissä eivät olisi lähelläkään täyttä kuntoa. Ydinpelaajista Smith, Whitecloud ja Hague jäävät puolestaan alle 60 otteluun. Lisäksi ykkösmaalivahti Lehnerin ottelumäärä jäi 44 peliin, kun hänen vihdoin eilen ilmoitettiin menevän kauden päättävään olkapääleikkaukseen. Vammahan syntyi jo helmikuun alussa Calgaryssa ja siihen kylkeen hän vielä satutti jalkaansa maaliskuussa Philadelphiassa. Urhoollisesti Lehner yritti vielä 12 missatun pelin jälkeen huhtikuussa auttaa joukkuetta kuudessa ottelussa, kunnes seinä tuli vastaan ja oli parempi olla rikkomatta itseään enempää.Joten nyt sitten vaan hakemaan syitä tähän järkyttävään playoffs-putken päättävään kauden pettymykseen.
1. Loukkaantumiset. Okei, lame excuse, mutta kyllä tällä kaudella oli avainmiehiä (ja on vieläkin) pipinä sellaisia määriä, että tuo syy on pakko tarjota.
2. Joukkueen pelaajamuutokset ja -treidit. Ei taida olla ihan samanlaista pukukoppimeininkiä kuin ensimmäisellä kaudella. Sellaisia mahtavia pukukoppipelaajia (ja osin muutenkin huippupelaajia) kuin Schmidt, Fleury ja Reaves lähetettiin muihin joukkueisiin. Ei hyvä. Ja Tuch oli parempi kuin mies paikallaan, ajoittain ihan huikea voimahyökkääjä. Tilalle tulleet ovat periaatteessa kovia nimiä, mutta ei ihan täyttä rahanvastinetta kyllä vielä olla nähty ainakaan akselilla Pietrangelo-Stone-Eichel. Mad Max:kin on vähän siinä ja siinä, loukkia ja tuloksettomuutta on välillä vähän liikaa. Sitä ensimmäisen kauden Vegasia on edelleen kova ikävä, ja sitä pelityyliä.
Muista syistä en osaa niin tarkasti sanoa, mutta ei tuo onneton ylivoimapeli ainakaan asiaa ole auttanut. Jos ylivoimamaaleja olisi tullut hyvään tahtiin, niin varmaan ainakin muutamia lisäpisteitä olisi kauden mittaan tullut, ja ne riittäisivät ehkä sitten siihen playoffs-paikkaan, ehkä eivät.
Maalivahtipeli on ollut aika keskinkertaista, mielestäni selvä tasonlasku Fleuryn lähdön jälkeen, mutta ei ehkä kuitenkaan se ratkaiseva syy. @Salming tuossa yllä nosti esille tuon DeBoerin itkuilun maalivahdeista ja mahdollisen pukukoppijohtajuuden menetyksen. Jos se on totta, niin sehän ei ole hyvä merkki sitten ollenkaan. Vaan mistäs uusi koutsi? Minulla ei ole ainakaan mitään nimeä mielessä, jonka haluaisin Vegasiin.
Joten koulimista joukkueenjohdolla riittää pitkällä kesälomalla. Jottai tarttis tehrä, mutta kun en osaa oikein sanoa mitä. Toivottavasti oikeat lääkkeet löytyvät. Minua harmittaa, mutta hyvä jos muut osaavat kuitata tämän vain "ohi-kautena" ja jatkaa elämistä entiseen tapaan.
2. Ei tuota voi kieltää, etteikö lukuisilla treideillä olisi rapautettu joukkuehenkeä. Vaikka seurajohto on monesti todennut, että kopissa on yhä lukuisia johtajia, koska niin moni uusista hankinnoista on ollut edellisissä seuroissaan kapteeneja/varakapteeneja (Pietrangelo, Pacioretty, Eichel, Stone), ei se ole kuitenkaan sama asia.
3. Ylivoimapelin toimimattomuuden piikkiin en pudotuspelipaikan karkaamista laittaisi, koska edellisilläkin kausilla surkeasta tai keskinkertaisesta ylivoimasta huolimatta Vegas on selvittänyt tiensä jatkoon runkosarjasta. Esimerkiksi viime kaudella YV 22. parasta, joten eroa tähän kauteen on vain kolme pykälää. Ja kaudella 18-19 ylivoima oli 25. parasta kuten se on tälläkin hetkellä. Maalivahtipeli puolestaan ei tietysti ole ollut riittävää, mutta se johtuu juuri loukkaantumisista. Lehner pelasi syksyllä hyvin ja piti joukkuetta mielestäni pystyssä, mutta sitten alkoivat poissaolot. Brossoitilla ja Thompsonilla on ollut joitakin hyviä jaksoja, mutta ei tuon kaksikon olisi pitänyt startata yhteensä 35 pelissä ja tuohon tulee vielä kolme lisää eli käytännössä joka toisessa pelissä maalissa on ollut kakkos- tai kolmosveskari, hyh.
Laajennusdrafti kaikkine kauppoineen meni aikanaan satumaisen hyvin ja siitä pitää antaa suuret kiitokset seurajohdolle. Sen jälkeen on tehtykin sitten paljon virheitä.
Tähtipelaajiin on laitettu kiinni liikaa rahaa ja palkkakaton kanssa kikkailu on pakottanut luopumaan kaikista omista lupauksista ja myös useimmista alkuperäisen ryhmähengen luojista. Välillä on myös pelattu vajaalla kokoonpanolla ja/tai jouduttu roikottamaan rosterimiehiä viltissä palkkakattosyiden vuoksi. Sekään ei tee hyvää joukkueen yhtenäisyydelle.
Gallantin vaihtaminen DeBoeriin oli virhe. Sen voi jo sanoa. Iso virhe oli myös Fleurystä luopuminen liki ilmaiseksi. Palkkakatto-ongelmia se ei ratkaissut, vaan aiheutti maalivahtiongelman ja tuhosi ilmeisesti myös joukkuehengen rippeet.
Yhtä lailla oli virhe ottaa loppukaudesta mm. Stone ja Lehner kehiin puolikuntoisina. Ainakin Pacioretty on näiden lisäksi ilmeisesti myös puoliksi klesa, mutta on sentään jokusen pisteen pystynyt tekemään pelikentille palattuaan. Toisin kuin Stone, joka on vedellyt pelkillä kiikareilla isolla peliajalla. Parempi olisi peluuttaa muita miehiä kuin vetää korttipakasta epätoivoisesti puolikuntoisia kehiin.
Eichel-kaupan toivottiin olevan käänteentekevä juttu tälle kaudelle. Ehkä se sitä olikin, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Toivotaan, että jotain tästä kaudesta otetaan opiksi, eikä tarvitse latoa taas isoja panoksia pöytään, kun on seuraava kallis tähtinimi tarjolla. Joukkueen runko on hyvä ja laadukas vielä parin kauden ajan. Sen pitää hioutua jatkossa paremmin yhteen, pitää koossa ja rakentaa uudestaan menetetty itseluottamus. Mieluiten eri valmentajan ohjeistuksessa.
Virheitä on tosiaan tapahtunut sittemmin, kun seurajohto on halunnut mestaruusjoukkueita kopioimalla tuoda sisään ykköspuolustajan, joka pystyy pelaamaan kaikkia tilanteita laadukkaasti (Pietrangelo) ja ainakin runkosarjassa tehoja mättävän ykkössentterin (Eichel), kun Schmidt/Theodore ja Karlsson eivät McCrimmonin ja McPheen mielissä olleet noita ruutuja tarpeeksi hyvin täyttäneet. Stone-kauppa sen sijaan oli minusta oikein hyvä, koska hän sopi pelityyliltään Golden Knightsin "alkuperäiseen" sapluunaan hyvänä karvaajana ja puolustussuuntaan luotettavana yksilönä. Ja halvalla hinnallahan joukkue sai itselleen kapteenin, joten siitäkin on krediitit annettava seurajohdolle toisaalta.
Olen samaa mieltä, että tuo vajailla kokoonpanoilla pelaaminen ei ole ollut hyvä asia. Sen sijaan Gallantin vaihtamista DeBoeriin en osaa näin jälkikäteen virheenä pitää, koska DeBoer kuitenkin on Golden Knightsin molemmissa valmentamissaan pudotuspeleissä vienyt neljän parhaan joukkoon. Tuota tulosta minä ainakin kunnioitan erittäin kilpaillussa sarjassa, vaikka sitten suosikkina lähtö tulikin Dallasia ja Montrealia vastaan. Gallantin aikakauden loppu oli aika vaikea, kun Golden Knights oli jatkuvasti avauserissä unessa ja hävisi niitä kolmellakin maalilla. Ja jos miettii DeBoerin aikakaudella esiin noussutta tehottomuutta eritoten pudotuspeleissä, Gallantinkin viimeisellä kaudella nuo samat ongelmat olivat jo nähtävissä:
Tilastoja tutkimalla kuitenkin selviää se, että tällä kaudella Gallantin alaisuudessa Vegas on laukonut toiseksi eniten ottelua kohden kohti maalia, 34,0 kertaa. Golden Knights on myös päästänyt yhdeksänneksi vähiten laukauksia, 30,5 kappaletta iltaa kohden, joten nuo numerot ovat erinomaisia. Laukaisuyritysten erotuksessa (2412-2088) Golden Knights on kolmanneksi paras (+324). 5v5-pelissä puolestaan Golden Knights on tehnyt kymmenenneksi eniten maaleja, 98. Suurin ongelma on ollut laukaisuprosentti, joka on vain 8,9% (yhdeksänneksi huonoin), jonka johdosta varsinainen pisteprosentti on 55,1% ja se on sarjan 19. paras eli hieman keskiarvon alapuolella, mutta kaiken järjen mukaan noiden hyvien laukaustilastojen olisi pitänyt näkyä jossain vaiheessa laukaisuprosenteissakin ja sitä kautta pistesarakkeessa. Tehottomuus on siis ajoittain vaivannut ja siitä Gallant nyt kärsii mielestäni epäansaitusti, kun ei tuossa materiaalissa ole liikaa kliinisiä maalintekijöitä yksinkertaisesti.
Tämä on ollut muuten ihan hauska kommentti muuten McCrimmonilta DeBoerin palkkaamisen jälkeen:
- DeBoer saapuu Ottawaan tänään illalla tai huomisaamuna. Yhteydenotto häneen tapahtui viimeisen vuorokauden sisällä, joten asiat etenivät nopeasti valmentajavalinnassa sen jälkeen, kun päätöstä oli toki harkittu jonkin aikaa. McCrimmon totesi, että DeBoerilla on aina ollut pelaajilta saama kunnioitus ja hän tulee toimeen pelaajien kanssa. Lisäksi DeBoerin joukkueissa erikoistilanteet toimivat
- Pääsyy potkuille oli se, että McCrimmonilla ja muilla oli vain tunne, että tarvitaan muutos, jotta alisuorittaminen ja tasaisuuden puute loppuisivat
Ja jos palaa vielä Pietrangelon hankintaan, ehkä tämä seuraava lainaus minulta kertoo, miksi häneen päätettiin satsata:
Päästettyjen maalien keskiarvo on puolestaan 3.04, joka on täsmälleen sarjan puolivälin tasoa, johon voi mielestäni nykyisellä puolustuksella olla tyytyväinen, koska puolustusmateriaalin kapeus on suurin heikkous ja juuri varsinkaan alakerrasta ei Theodorea lukuun ottamatta löydy tällä hetkellä pelaajia, jotka ovat todellisia uhkia hyökkäyssuuntaan, kun Schmidtkin pelaa heikointa kauttaan Vegasissa varmasti johtuen osin heti avauspelin polvivammastaan, joka heijastuu hänen suurimpaan vahvuuteen luisteluun ainakin jossain määrin. Hague, Engelland, Merrill ja McNabb ovat tehneet yhteensä neljä maalia, Holden ja Schmidt kumpikin neljä ja Theodore kuusi, mutta viimeksi mainitulla on lisäksi 22 syöttöpistettä. Toki Schmidtillekin on kertynyt 4+14 tehot kaikkinensa, mutta ei hän tue hyökkäyksiä läheskään yhtä hyvin kuin aiemmilla kausilla.
Mitä tulee vielä Stonen ja Lehnerin peluuttamiseen, heidän olisi tosiaan pitänyt antaa tervehtyä rauhassa. Stonella toki voisi olla useampikin syöttöpiste, jos ketjutoverit olisivat hänen hyvistä tarjoilustaan maaleja tehneet, joten sikäli häntä ei voi täysin moittia esiintymisestään, kun viimekin pelissä mm. hän vapautti Karlssonin karkuun ja pelasi Stephensonille paikan slottiin. Silmätesti toki kertoo sen, ettei hän täydessä kunnossa ole ollut missään nimessä ja kertonut tosiaan itsekin, että keuhkot eivät ole optimaalisesti toimineet pelaamattomuuden jälkeen.
Kun ennen DeBoerin palkkaamista Vegasiin olin edeltävänä syksynä kuunnellut eräässä podcastissa hänen esiintymistään tunnin verran, sain ensivaikutelman erittäin älykkäästä ja sivistyneestä miehestä, josta tietysti myös hänen lakimiesopintotaustansa kertoo, joten sikälikin tuo viime kuukausien käytös on ollut median edessä erittäin kummallista.Ja kyllähän se vähän pysäyttämätön kierre on, jos valmentaja alkaa oman pallinsa tutistessa sysäämään julkisesti vastuuta pelaajilleen.
Tässä kun on tullut VGKn pelaamista muutamana aamuna tullut katseltua, niin Eichel on yksilönä pistänyt silmään, muttei positiivisesti. Isot minuutit, mutta tekeekö kaveri koskaan kaukalossa yhtään päätöstä ennakkoon? Jopa yv:llä kiekon saatuaan on aina pakko leipoa sekunti pari ennen kuin syöttää puolilaudasta takaisin pakille. Hidastaa peliä aivan turhaan ja antaa vastustajalle aikaa.
Taitava pelaaja kiekollisena ja liikkeessä, mutta vähän taitaa olla päästään hidas pelintekijäsentteriksi. Verrattuna esim Stoneen, joka prhaimmillaan vain törkkii kiekkoa yhdellä kosketuksella maalipaikkoihin.
Ihan hyvä pointti tuosta Eichelin kiekon leipomisesta. Hän on yrittänyt aika paljon hakea murtavia poikittaissyöttöjä ja kieltämättä syöttöväyliä etsiessään kiekko saattaa pysyä lavassa useitakin sekunteja, kunnes hän pakottaa syötön tai tyytyy pelaamaan viivaan tai maalin kulmalle Stonelle/Marchessaultille, joka sitten vuorostaan yhdellä kosketuksella pelaa joko slottiin tai painottomalle puolelle oikeaan siipeen. Sanoisin siis, että tuo leipominen on liittynyt noihin poikittaissyöttöjen hakemisiin. Kyllä hän minusta muutoin on yhdellä kosketuksella kyennyt kiekkoa tarvittaessa liikuttamaan ainakin tasaviisikoin ja ensimmäinen tehopistekin Vegas-paidassa oli sellainen, että hän päädystä yhdellä kosketuksella oivaltavalla syötöllä löysi slotista Paciorettyn.
Mitä tulee vielä Eicheliin, hän on Golden Knightsin ehdokas Bill Masterton -palkintoon oltuaan edelläkävijä NHL-pelaajien niskaleikkauksiin liittyvissä asioissa ja palattuaan sitten onnistuneesti kaukaloon lähes vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Muun muassa Tyler Johnson on saanut häneltä neuvoja samanlaisen vamman kanssa ja Eichelin esimerkki on rohkaissut tätä. The Athleticissa oli juuri tänään Eichelista haastattelu tuohon ehdokkuuteen liittyen. Hän kertoi muun muassa jännittäneensä leikkausta, koska ei ollut ollut missään leikkauksessa aiemmin, mutta yllättyi lopulta miten sujuvasti kaikki meni ja kuinka hyvältä hänestä on tuntunut operaation jälkeen. Samana iltanahan hän oli sitten jo ollut illallistamassa vanhempiensa kanssa klinikalta kotiuduttuaan.