Ymmärrän tiettyyn rajaan perustelut eläinten oikeuksista jne.., mutta minulle kyseessä on tietynlainen kahtiajako eläinten kohdalla... syötäviin ja ei-syötäviin... joskin perustelut, kuinka jakoon päädyn, eivät välttämättä ole niin yksinkertaiset.
Allekirjoittaneella ei ole paljonkaan mielihaluja syödä perinteisesti lemmiikeinä pidettyjä eläimiä, tai eläimiä, jotka on todettu huomattavan älykkääksi, kuten vaikkapa delfiinejä. Sen sijaan tietyt eläimet, kuten vaikkapa kalat tai kana, edustavat minulle puhtaasti ruokaa. Kun sellaisen näen, empatia-viisari ei värähdä milliäkään, joten minulla ole pienintäkään tunnontuskaa tappaa kyseinen eläin ravinnoksi. Lisättäköön tähän kuitenkin se, että myöskään kanaa tai kalaa en osta (ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) tehotuotettuna.
Mutta onhan noita rajatapauksiakin eläinten osalta, kuten vaikkapa lehmät tai siat. Varsinkin siat on todettu huomattavankin fiksuiksi eläimiksi. Ehkä se jonkin verran myös vähentää omaa innostusta sianlihan syönnin suhteen.
Kyllä, perustelut eivät ole yksinkertaiset eivätkä kestä välttämättä lähempää tarkastelua. Esimerkiksi kana on fiksu eläin. Kana esimerkiksi oppii tunnistamaan tuttuja yksilöitä, muistaa oppimansa kuukausien tai jopa vuosien ajan ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Kana voi myös oppia temppuja, kuten koirat. Kyse siis lienee kanan kohdalla enemmän mainitsemastasi empatia-viisarista ja sen värähtämättömyydestä. Tässäkin kyse voi olla siitä, että kanaa ei välttämättä nähdä samalla tavalla yksilönä ja sympaattisena eläimenä, kuten vaikka lehmää. Kyse lienee lähinnä mielikuvista.
Itse arvotan asian niin, että kaikilla eläimillä on itseisarvo, joten en lähde periaatteellisella tasolla arvottamaan vaikka kanan tai lehmän arvoa. Ja koko ajan kasvaa myös tieto eri eläinlajien tietoisuudesta, jolloin tällainen kahtiajako eläinten välille ei ole mielekästä.