Vegaanit – löytyykö ymmärrystä kasvissyöjille?

[kahden suunnan sentteri]

Mun mielestä näissä ravitsemuskeskusteluissa mennään koko ajan väärä tulokulma edellä. Koko ajan puhutaan ruokavalioista ja asetetaan niitä vastakkain vaikka (jo ties kuinka monennen kerran) ruokavalio ei ole se olennainen asia eikä ruokavalioista tarvitse kaikkien olla samaa mieltä. Olennaisinta on, että ihmiset saavat terveytensä kannalta riittävästi kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Jos emme arvota ruokavalion ympäristövaikutuksia yms., se on ihan sama mistä ruokavaliosta tarvittavat ravintoaineet tulevat.

Hyvä vertailukohta löytyy liikunnasta. Olisi outoa, jos asettaisimme keskusteluissa liikuntamuotoja vastakkain, ja jokainen toitottaisi kuinka juuri hänen harrastama liikuntamuoto on kaikista paras. Okei, liikuntamuodoissakin on eroja, mutta tärkeintä on kuitenkin, että jokainen liikkkuu terveytensä kannalta riittävästi. Tämä tarkoittaa, että liikkuminen sisältää monipuolisesti erilaista liikuntaa, kuten lihaskuntoa ja liikkeenhallintaa sekä kestävyyskuntoa reippaalla ja rasittavalla tasolla. Se on sitten ihan se ja sama, tuleeko lihaskunto vaikka kuntosalilta, jumpasta vai luistelusta tai kestävyyskunto pyöräilystä, juoksusta tai uinnista. Jokainen valitkoot itselle mieluisimman liikkumismuodon.

Tämä vastakkainasettelu kahtia jakamalla (dualismi) kuitenkin on mitä luonnollisin tapa hahmottaa mitä tahansa asioita. Välttämätön työkalu.

Kyllä esim. tuon liikunnan osalta minä kuvittelen omista premisseistäni (esim. sydänterveys) käsin olevani parempi liikkuja kuin joku salimake joka jaksaa vain lähinnä koukistella käsiään ja jalkojaan. Ja salimake vastavuoroisesti saattaa nähdä saman vastakkainasettelun ja kuvittelee olevansa parempi, koska hänen premissinsä (esim. maskuliinisuus) ovat eriävät. Tämä dualismi kuitenkin kannustaa meitä molempia liikkumaan omalla tavallaan ja edistää molempien sydänterveyttä ja maskuliinisuutta, joskin eri suhteessa.

Samaan tapaan me opimme ja kiinnostumme ravinnosta (tai politiikasta, tai mistä tahansa) todistellaksemme itsellemme ja muille että juuri ne omat valintamme ovat niitä oikeita.

Siitä kyllä samaa mieltä, että keskustelu on aina sitä rakentavampaa mitä vähemmän se näitä turhia vastakkainasetteluja sisältää.

 

[Fordél]

Tämä vastakkainasettelu kahtia jakamalla (dualismi) kuitenkin on mitä luonnollisin tapa hahmottaa mitä tahansa asioita. Välttämätön työkalu.

Kyllä esim. tuon liikunnan osalta minä kuvittelen omista premisseistäni (esim. sydänterveys) käsin olevani parempi liikkuja kuin joku salimake joka jaksaa vain lähinnä koukistella käsiään ja jalkojaan. Ja salimake vastavuoroisesti saattaa nähdä saman vastakkainasettelun ja kuvittelee olevansa parempi, koska hänen premissinsä (esim. maskuliinisuus) ovat eriävät. Tämä dualismi kuitenkin kannustaa meitä molempia liikkumaan omalla tavallaan ja edistää molempien sydänterveyttä ja maskuliinisuutta, joskin eri suhteessa.

Samaan tapaan me opimme ja kiinnostumme ravinnosta (tai politiikasta, tai mistä tahansa) todistellaksemme itsellemme ja muille että juuri ne omat valintamme ovat niitä oikeita.

En usko tähän teoriaan tällä tavalla, kuin tuot sen esille. En kuvittele olevani omilla liikuntavalinnoillani yhtään sen parempi liikkuja kuin joku toinen liikunnan harrastaja eikä tämä vastakkainasettelu siten motivoi minua liikkumaan. Minua motivoi liikumaan se, että saan valitsemistani liikuntamuodoista hyvinvointia ja terveyttä sekä saan olla halutessani hyvässä seurassa. Ihan samalla tavalla minua ei motivoi syömään tietyllä tavalla se, että söisin jotenkin eri tavalla ja paremmin kuin joku toinen henkilö. Ei vaan minua motivoi syömään valitsemallani avalla siitä saatu hyvinvointi ja terveys sekä tottakai myös vaikutukset ympäristöön ja eläimiin.

 

[kahden suunnan sentteri]

En usko tähän teoriaan tällä tavalla, kuin tuot sen esille. En kuvittele olevani omilla liikuntavalinnoillani yhtään sen parempi liikkuja kuin joku toinen liikunnan harrastaja eikä tämä vastakkainasettelu siten motivoi minua liikkumaan. Minua motivoi liikumaan se, että saan valitsemistani liikuntamuodoista hyvinvointia ja terveyttä sekä saan olla halutessani hyvässä seurassa. Ihan samalla tavalla minua ei motivoi syömään tietyllä tavalla se, että söisin jotenkin eri tavalla ja paremmin kuin joku toinen henkilö. Ei vaan minua motivoi syömään valitsemallani avalla siitä saatu hyvinvointi ja terveys sekä tottakai myös vaikutukset ympäristöön ja eläimiin.

Voidaksemme arvioida hyvinvointiamme ja terveyttämme joudumme ensin kahtiajakavalla vastakkainasettelulla kokoamaan ihmisen fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ne asiat joita näillä yksittäisillä sanoilla kuvaamme. Sitten tarvitsemme oman hyvinvointimme ja terveytemme tason arvioimiseen kahtia jakavaa vertailupohjaa muista ihmisistä. Tutkijat ovat lukemattomien kahtiajakavien koeasetelmien seurauksena kertoneet että tietyt käyttäytymismallit (ruokavaliot) johtavat tiettyihin terveydentiloihin, ja tämä sitten ohjaa valintojamme joita hahmotamme kahtiajakavalla vastakkainasettelulla. Teenkö perunan kanssa samalla tapaa pakattua ja valmistettavaa nyhtökauraa vaiko jauhelihaa.

Sitten kun kerromme valinnoistamme täällä anonyymihkössä netissä palkitaksemme itsemme ja auttaaksemme kanssaeläjiämme tekemään samoja valintoja, sama dualismi synnyttää sitten vasta-argumentteja niiltä joilla on jotain eri premissejä kuin meillä. Löpistään jostain soijan estrogeeneista ja niin edelleen, koska halutaan palkita itsemme siitä että soijaton valinta on hyvä, ja opastaaksemme muita tekemään sama valinta.

Entä mitä on mainitsemasi hyvä seura? Joudut mielessäsi luomaan kategoriat huonolle seuralle ja hyvälle seuralle ja nakkelemaan muistojesi sosiaalisia kokemuksia näihin kategorioihin niiden miellyttävyyden perusteella. Sana "halutessani" viittaa siihen, että kokemustesi perusteella joskus yksin on parempi kuin missä tahansa seurassa, taas pohdinta joka edellyttää kahtia jakavaa vastakkainasettelua.

Koko maailma ja kaikkien elollisten toiminta perustuu hyvin pitkälti kahtia jakavaan vastakkainasetteluun. Meillä on sitten kyky luoda niitä vastakkainasetteluja niin paljon peräkkäin ja sisäkkäin että saamme luotua ja ratkaistua monimutkaisempia ongelmia kuin joku orkidea jonka aistinsolut pollaavat vain sitä onko nyt hyvät olosuhteet kukinnan käynnistämiselle vaiko ei, tai sitä mihin suuntaan kasvavien ilmajuurien kannattaa kääntyä.

Lähtien siitä mitä sinulla on nyt päälläsi on valintasi jonka olet tehnyt suhteessa muihin ihmisiin, tunnustit sitä tai et.

--

Ja ettei nyt niin offtopiciksi jää, niin lahjoitetaan korvauksena moisesta höpinästä helvetin hyvä kasviravintolinkki.
The Starch Solution - John McDougall MD - YouTube

 

[Runtulin]

Mun mielestä ei ole mitään ongelmaa siinä, että vanhemmat tekevät valinnan lasten puolesta. Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja valitsevat joka tapauksessa pitkälti mitä lapsensa syövät. Jos tuo juttu olisi käsitellyt sekaruokavalio-perhetta, et edes kyselisi tätä asiaa.

Vanhemmat ovat vastuussa lastensa syömisestä, ja joutuvat tietysti tekemään niitä valintoja. Vanhemmat joutuvat tietysti tekemään valintoja lastensa puolesta monilla muillakin elämänalueilla. Mielestäni vanhempien valintojen pitäisi kuitenkin aina pyrkiä kunnioittamaan lapsen yksinlönvapauksia - liittyivät ne sitten ruokailuun tai liikuntaan. Kysymys ei ole yhdentekevä. En sano, etteikö vegaanius olisi hyvä valinta. Varmaan ihan yhtä hyvä kuin sekasyöntikin. Siihen en osaa sitten vastata, että onko se oikein, ettei pikku-Matti 10v saa halutessaan possupihviä, kun äitiä sen valmistaminen niin ällöttää. Tuo on tietysti vegaanien ja muslimien ongelma... Siis tietysti, mikäli pikku-Matti moista edes kyselee.

Jos artikkelissa olisi käsitelty sekaruokavalioperhettä nimenomaan ruokavalion näkökulmasta, en näe syytä sille, miksi en asiasta keskustelua voisi käydä, tai miksei se herättäisi pohdintaa.

Mun mielestä näissä ravitsemuskeskusteluissa mennään koko ajan väärä tulokulma edellä. Koko ajan puhutaan ruokavalioista ja asetetaan niitä vastakkain vaikka (jo ties kuinka monennen kerran) ruokavalio ei ole se olennainen asia eikä ruokavalioista tarvitse kaikkien olla samaa mieltä. Olennaisinta on, että ihmiset saavat terveytensä kannalta riittävästi kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Jos emme arvota ruokavalion ympäristövaikutuksia yms., se on ihan sama mistä ruokavaliosta tarvittavat ravintoaineet tulevat.

Olet osittain oikeassa ja osittain väärässä. Oikeassa olet siinä, että lasten kannalta (ja tietysti aikuistenkin!) tärkeintä on saada tarvittavat ravintoaineet.

Väärässä olet siinä, että ruokavaliossa ei ole kyse vain ravintoarvoista, vaan usein myös eettisistä valinnoista. Miksi ihmeessä vegaanit vaatisivat lapsilleen päiväkoteihin vegaanisafkaa, jos tärkeintä on vain se, että ravintoaineet tulee saaduiksi. Tässä mielessä vanhemmat eivät halua taata lapsilleen vain ravintoarvoja, vaan syöttää myös omaa eettistä näkemystään. Jos kyse olisi vain ravintoarvoista, tuonkin perheen lapsille syötettäisiin luultavasti kotona vegaaniruokaa, mutta vieraissa voisi sitten popsia mitä tahansa, kunhan ravintoarvot ovat kondiksessa.

 

[Fordél]

Voidaksemme arvioida hyvinvointiamme ja terveyttämme joudumme ensin kahtiajakavalla vastakkainasettelulla kokoamaan ihmisen fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ne asiat joita näillä yksittäisillä sanoilla kuvaamme. Sitten tarvitsemme oman hyvinvointimme ja terveytemme tason arvioimiseen kahtia jakavaa vertailupohjaa muista ihmisistä. Tutkijat ovat lukemattomien kahtiajakavien koeasetelmien seurauksena kertoneet että tietyt käyttäytymismallit (ruokavaliot) johtavat tiettyihin terveydentiloihin, ja tämä sitten ohjaa valintojamme joita hahmotamme kahtiajakavalla vastakkainasettelulla. Teenkö perunan kanssa samalla tapaa pakattua ja valmistettavaa nyhtökauraa vaiko jauhelihaa.

Tottakai tietoa hankitaan vastakkainasettelulla, jotta saadaan perusteltua tietoa. Silti vastakkainasettelu toisiin syöjiin tai liikkujiin ei ole ainakaan minulla motivoiva tekijä. En syö kuten syön sen takia, että olisi parempi kuin joku toinen vaan koska koen valintani olevan hyvä niin minulle kuin ympäristölle.

Entä mitä on mainitsemasi hyvä seura? Joudut mielessäsi luomaan kategoriat huonolle seuralle ja hyvälle seuralle ja nakkelemaan muistojesi sosiaalisia kokemuksia näihin kategorioihin niiden miellyttävyyden perusteella.

En näe tällaistakaan vastakkainasettelua ja että vastakkainsettelu hyvän ja huonon seuran välillä itsessään motivoisi minua.

Sana "halutessani" viittaa siihen, että kokemustesi perusteella joskus yksin on parempi kuin missä tahansa seurassa, taas pohdinta joka edellyttää kahtia jakavaa vastakkainasettelua.

Ei vaan joskus on hyvä liikkua yksin kuin hyvässäkään seurassa, mutta tämä kahtiajako ja vastakkainaasettelu ei ole kuitenkaan se liikkumaan motivoiva tekijä itsessään.

 

[kahden suunnan sentteri]

Siihen en osaa sitten vastata, että onko se oikein, ettei pikku-Matti 10v saa halutessaan possupihviä, kun äitiä sen valmistaminen niin ällöttää. Tuo on tietysti vegaanien ja muslimien ongelma... Siis tietysti, mikäli pikku-Matti moista edes kyselee.

Lain mukaan lapsi saa lastensuojelussa puhevallan 12-vuotiaana. Muistan joskus puhutun jostain 14 vuoden iästä lapsen itsenäisen päätöksenteon suhteen, mutta se voi olla vanhentunutta tietoa.

 

[Runtulin]

Lain mukaan lapsi saa lastensuojelussa puhevallan 12-vuotiaana.

Oikein.

En kirjoituksellani tosin pyrkinyt lähestymään asiaa lain kautta, vaan etiikan ja kasvatuksen kautta. Lepomäkiläisille laki on tietysti sama kuin moraali, mutta ei mennä sinne.

Nykyään puhutaan paljon siitä, ettei lapsia saisi lokeroida, ja pitäisi kuunnella lapsien omia mieltymyksiä. Pikku-Liisalle ei pitäisi laittaa automaattisesti nukkea käteen, ja pikku-Matille sen sijaan ei pitäisi tuputtaa pikkuautoja, ellei hän itse niistä innostu (nämä siis jo ennen 12 ikävuotta!). Samassa kontekstissa halusin puhua ruokailukysymyksistä, enkä niinkään juridisessa mielessä. Tuosta nyt voisi esitelmöidä enemmänkin, mutta ymmärsit varmaan selvennyksestä konteksin, jossa asiaa käsittelin. Anttila-kohut ovat tätä samaa sarjaa, eikä niillä ole tekemistä minkään lastensuojelun puhevallan kanssa...

 

[kahden suunnan sentteri]

En kirjoituksellani tosin pyrkinyt lähestymään asiaa lain kautta, vaan etiikan ja kasvatuksen kautta. Lepomäkiläisille laki on tietysti sama kuin moraali, mutta ei mennä sinne.

Koska minulla ei ole asiantuntemusta arvioida missä vaiheessa lapsi on kykenevä mitäkin päätöksiä tekemään, niin käyttäisin lähtökohtana tuollaista kirjausta jota voin olettaa minua asiantuntevampien tarkasti pohtineen. Toinen vaihtoehto olisi sitten heitellä ihan Niinamikkosena puhtaasti fiiliksellä. Kysymyksesi on hyvä ja kiinnostava.

 

[Runtulin]

Koska minulla ei ole asiantuntemusta arvioida missä vaiheessa lapsi on kykenevä mitäkin päätöksiä tekemään, niin käyttäisin lähtökohtana tuollaista kirjausta jota voin olettaa minua asiantuntevampien tarkasti pohtineen. Toinen vaihtoehto olisi sitten heitellä puhtaasti fiiliksellä ihan Niinamikkosena.

Okei. Perustelusi on jämpti. Toivottavasti palstalla ei majaile militantteja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen puolestapuhujia. Voisivat olla kauhuissaan, kun kuulisivat että vasta 12-vuotiaana lapsi pääsee valitsemaan mieltymyksensä lelujen, ruoan tai vaikkapa harrastusten suhteen.

 

[kahden suunnan sentteri]

Okei. Perustelusi on jämpti. Toivottavasti palstalla ei majaile militantteja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen puolestapuhujia. Voisivat olla kauhuissaan, kun kuulisivat että vasta 12-vuotiaana lapsi pääsee valitsemaan mieltymyksensä lelujen, ruoan tai vaikkapa harrastusten suhteen.

Eihän se, ettei lapsella ole moraalista viimekätistä oikeutta tehdä valintaa itse, tarkoita etteikö vanhempi voisi harkinnallaan tätä oikeutta suoda. Kyllä minä voisin antaa ekaluokkalaisen syödä koulussa possua jos se sitä haluaa tehdä. Tuskin haluaa, jos on 7 vuotta sitä ennen elänyt vegaanina. Tuskin maistuu possu kovin hyvältä siinä kohtaa, kuten tuon hesarin artikkelin vegaanilasten juustokommenteista voimme päätellä. Juhannuksena grillasin makkaraa ja oli kyllä paskaa.

 

[Action Bronson]

En ole vegaani mutta kalaa syön 1-2 kertaa kuukaudessa. Pojat on saanut valita syövätkö kuten minä vai syövätkö kuten useimmat. Molemmat on koulussa ja kylässä maistelleet possua ja kanaa. Toinen nykyään syö kanaa silloin tällöin ja toinen syö pelkästään kasvisruokaa. Voidaanko nyt tulkita niin että olen tarjonnut lapsilleni laajemman valinnanvaran kuin suurin osa sekasyöjistä?

 

[Runtulin]

Eihän se, ettei lapsella ole moraalista viimekätistä oikeutta tehdä valintaa itse, tarkoita etteikö vanhempi voisi harkinnallaan tätä oikeutta suoda.

Mielestäni nimenomaan tuo oikeus pitäisi suoda. Epäilykseni kohdistui siihen, että toteutuuko tuo oikeus.

En ole vegaani mutta kalaa syön 1-2 kertaa kuukaudessa. Pojat on saanut valita syövätkö kuten minä vai syövätkö kuten useimmat. Molemmat on koulussa ja kylässä maistelleet possua ja kanaa. Toinen nykyään syö kanaa silloin tällöin ja toinen syö pelkästään kasvisruokaa. Voidaanko nyt tulkita niin että olen tarjonnut lapsilleni laajemman valinnanvaran kuin suurin osa sekasyöjistä?

Näin voidaan tulkita.

 

[Fordél]

Jos artikkelissa olisi käsitelty sekaruokavalioperhettä nimenomaan ruokavalion näkökulmasta, en näe syytä sille, miksi en asiasta keskustelua voisi käydä, tai miksei se herättäisi pohdintaa.

En edelleenkään usko, että olisit kirjoittanut tänne samanlaista pohdintaa ja kysynyt samoja kysymyksiä, jos kyse olisi ollut sekaruokavalio-perheestä. Jos vanhemmat olisivat tehneet sen päätöksen, minkä lähes poikkeuksetta kaikki vanhemmat tekevät eli syöttävät lapsille sekaruokaa, en usko, että olisit kysellyt vanhempien oikeudesta päättää lastensa syömisistä. Nyt kun on tehty poikkeuksellinen valinta, esität tällaisia kysymyksiä vaikka mielestäni se ei ole olennaista. Olennaista on, että lapset saavat terveytensä kannalta oikeanlaista ravintoa. Näinhän on tässä tapauksessa ja lasten kasvu on tapahtunut ns. ihan käyrien mukaisesti. Ja jutussashan myös mainittiin, että myöhemmin lapset saavat itse päättää, mitä tulevat jatkossa syömään, joten siltäkään kannalta ei ole ongelmaa.

Toki en tunne sua millään tavalla, joten edellä mainittu oletukseni voi olla totaalisen metsässä.

Väärässä olet siinä, että ruokavaliossa ei ole kyse vain ravintoarvoista, vaan usein myös eettisistä valinnoista. Miksi ihmeessä vegaanit vaatisivat lapsilleen päiväkoteihin vegaanisafkaa, jos tärkeintä on vain se, että ravintoaineet tulee saaduiksi. Tässä mielessä vanhemmat eivät halua taata lapsilleen vain ravintoarvoja, vaan syöttää myös omaa eettistä näkemystään. Jos kyse olisi vain ravintoarvoista, tuonkin perheen lapsille syötettäisiin luultavasti kotona vegaaniruokaa, mutta vieraissa voisi sitten popsia mitä tahansa, kunhan ravintoarvot ovat kondiksessa.

En ole väittänyt, että ruokavaliossa on kyse vain ravintoaineista. Tämän takia kirjoitinkin:

Jos emme arvota ruokavalion ympäristövaikutuksia yms., se on ihan sama mistä ruokavaliosta tarvittavat ravintoaineet tulevat.

Tottakai ihmiset arvottavat ruokavalioissa myös muita asioita kuin vain ravintoaineita, ja mun puolesta saavat ihan vapaasti tehdäkin näin. Itse asiassa toivonkin, että ihmiset pohtisivat enemmän valintojensa vaikutuksia monilta eri näkökannoilta. Voimme siis ihan hyvin laittaa eri ruokavalioita vastakkain, kun arvioidaan vaikka ruokavalioiden vaikutuksista ympäristöön, eläinten oikeuksiin jne.

 

[Fordél]

En ole vegaani mutta kalaa syön 1-2 kertaa kuukaudessa. Pojat on saanut valita syövätkö kuten minä vai syövätkö kuten useimmat. Molemmat on koulussa ja kylässä maistelleet possua ja kanaa. Toinen nykyään syö kanaa silloin tällöin ja toinen syö pelkästään kasvisruokaa. Voidaanko nyt tulkita niin että olen tarjonnut lapsilleni laajemman valinnanvaran kuin suurin osa sekasyöjistä?

Ei voida, koska eihän sekasyönti kiellä kasvissyöntiä. Vai tiedetäänkö, että valtaosa sekasyöjävanhemmista kieltäisi lapsiltaan kasvisruuat? Sen sijaan olet tarjonnut lapsillesi laajemman valinnanvaran ruoka-aineiden suhteen kuin ne vanhemmat, jotka eivät itse syö lihaa ja vaativat lapsiltaan samaa.

 

[Action Bronson]

Ei voida, koska eihän sekasyönti kiellä kasvissyöntiä. Vai tiedetäänkö, että valtaosa sekasyöjävanhemmista kieltäisi lapsiltaan kasvisruuat? Sen sijaan olet tarjonnut lapsillesi laajemman valinnanvaran ruoka-aineiden suhteen kuin ne vanhemmat, jotka eivät itse syö lihaa ja vaativat lapsiltaan samaa.

Kieltäminen on asia erikseen. Mahdollisuuden tarjoaminen on toinen asia. Lisäksi esimerkkinä toiminen on ohjaavaa toimintaa.

 

[Fordél]

Kieltäminen on asia erikseen. Mahdollisuuden tarjoaminen on toinen asia. Lisäksi esimerkkinä toiminen on ohjaavaa toimintaa.

Niin mitä on mahdollisuuden tarjoaminen? Riittääkö siihen se, että sekasyöjävanhempi ei ota mitään kantaa siihen, syökö lapsi vaikka lihamakaronilaatikkoa vai soijarouheesta tehtyä makaronilaatikkoa? Hän ei kiellä, mutta ei erityisesti kannustakkaan vaan antaa lapsen itsensä päättää. Mutulla sanoisin, että valtaosa suomalaisista vanhemmista toimii näin.

 

[Action Bronson]

Hän ei kiellä, mutta ei erityisesti kannustakkaan vaan antaa lapsen itsensä päättää. Mutulla sanoisin, että valtaosa suomalaisista vanhemmista menee tähän katergoriaan.

Ja jos lapsi haluaa sen soijarouheella niin uskot että sitä on samalla tavalla tarjolla kuin jauhelihalla? Voin kertoa että ei ole. Sekaravintoa sen sijaan on laajalti tarjolla lähes joka pirtissä. Kasvisruokaa sitten huomattavasti vähemmän.

Jokainen alaikäisenä kasvisruokailun aloittanut on kertonut kuinka helvetin vaikeaa omalle valinnalle oli saada hyväksyntä vanhemmilta.

 

[Fordél]

Ja jos lapsi haluaa sen soijarouheella niin uskot että sitä on samalla tavalla tarjolla kuin jauhelihalla? Voin kertoa että ei ole. Sekaravintoa sen sijaan on laajalti tarjolla lähes joka pirtissä. Kasvisruokaa sitten huomattavasti vähemmän.

Tottahan toki. Itse mietin siis asiaa (jostain syystä) lähinnä siltä näkökannalta, että mitä lapselle on tarjolla muualla kuin kotona. Monissa kouluissa on tarjolla kasvisruokavaihtoehto ja varmastikin aika harva sekasyöjävanhempikaan kieltää lastaan syömästä sitä.

 

[kahden suunnan sentteri]

SEY (Suomen eläinsuojeluyhdistysten kattojärjestö) ja Animalia toteuttivat puolueille eläinlakiin liittyen kyselyn joka sisälsi kysymyksen "Suomalaisten lihankulutusta tulee vähentää". Vain vasemmisto ja vihreät allekirjoittivat väitteen. Demarit muotoilivat vastauksensa hassusti niin että "voisi vähentää". Muut eivät olleet vähentämisen kannalla.

 

[Runtulin]

SEY (Suomen eläinsuojeluyhdistysten kattojärjestö) ja Animalia toteuttivat puolueille eläinlakiin liittyen kyselyn joka sisälsi kysymyksen "Suomalaisten lihankulutusta tulee vähentää". Vain vasemmisto ja vihreät allekirjoittivat väitteen. Demarit muotoilivat vastauksensa hassusti niin että "voisi vähentää". Muut eivät olleet vähentämisen kannalla.

Toivottavasti SEY ja Animalia pysyvät tästäkin eteenpäin poliittisesti sitoutumattomina, niin kuin tähänkin mennessä selvästi ovat olleet.

 

[Prof. Puck]

Tämän keskustelun perusongelma on juurikin vastakkainasettelussa, joka paistaa läpi (ehkä jopa hiukan tiedostamattakin) osalla kasvissyönnin puolestapuhujilta. Asiaa on toki vaikea peitellä, varsinkin jos oman valinnan pohjalla ovat pitkälti moraaliset/eettiset syyt. Valitettavasti se ajaa helposti sellaiseen (piilo)syyllistävään ja tuomitsevaan asenteeseen ns. sekasyöjiä kohtaan. Tämän seurauksena on sitten puolestaan monilla sekasyöjillä torjuntareaktio... varmaankin juuri päinvastainen, mitä kasvissyöntiä promoavat toivoisivat...

Mutta jotta noista moraalisista tai eettisistä jutuista päästäisiin (toivottavasti) eteenpäin, niin lisään tähän sekameteli-soppaan oman mausteeni... Ymmärrän tiettyyn rajaan perustelut eläinten oikeuksista jne.., mutta minulle kyseessä on tietynlainen kahtiajako eläinten kohdalla... syötäviin ja ei-syötäviin... joskin perustelut, kuinka jakoon päädyn, eivät välttämättä ole niin yksinkertaiset.

Allekirjoittaneella ei ole paljonkaan mielihaluja syödä perinteisesti lemmiikeinä pidettyjä eläimiä, tai eläimiä, jotka on todettu huomattavan älykkääksi, kuten vaikkapa delfiinejä. Sen sijaan tietyt eläimet, kuten vaikkapa kalat tai kana, edustavat minulle puhtaasti ruokaa. Kun sellaisen näen, empatia-viisari ei värähdä milliäkään, joten minulla ole pienintäkään tunnontuskaa tappaa kyseinen eläin ravinnoksi. Lisättäköön tähän kuitenkin se, että myöskään kanaa tai kalaa en osta (ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) tehotuotettuna.

Mutta onhan noita rajatapauksiakin eläinten osalta, kuten vaikkapa lehmät tai siat. Varsinkin siat on todettu huomattavankin fiksuiksi eläimiksi. Ehkä se jonkin verran myös vähentää omaa innostusta sianlihan syönnin suhteen.. sillä en sitä säännöllisesti syö (toki nyt jouluna ja jotain ilmakuivattua kinkkua suht- säännöllisesti, mutta sekin mielummin "vapaana" kasvaneesta villisiasta). Edelleen toinen syy hiukan vältellä possua ja nautaa, on niiden tehotuotanto. Tietty moraalinen ongelma eettisestä näkökulmasta ruokalautasellani on kieltämättä hyvä rib-eye pihvi. Tosin siinäkin valitsen aina ns. luomuna tuotetun vaihtoehdon, kun pihvinnälkä yllättää (ja yllättäähän se säännöllisin väliajoin). Myönnän kyllä, ettei tämä luomun suosiminen pihvin suhteen mikään aukoton perustelu ole.

Minulla ei myöskään kolkuta minkäänlaiset moraaliset tai eettiset sensurit syödä villinä kasvanutta lihaa, eli riistaa (ellei kyse ole jostain eksoottisista ja uhanalaisista eläimistä). Olen ehkä katsonut liian paljon luontodokkareita, mutta jotenkin samaistan sen ns. luonnon kiertokuluksi, syödä tai tulla syödyksi. POro on rajatapaus, mutta menee samaan kastiin.

Näilläkin (ehkä normaalia tiukemmilla) reunaehdoilla lihaa tulee kulutettua varmasti yli suositellun keskiarvon, varsinkin jos/kun kala lasketaan tuohon mukaan. Kyllä se meriruoka mukaanluettuna (helpostikin) kilon luokkaa viikossa on. Tätä määrää olen nyt yrittänyt hiukan vähentää pitämällä viikottain kasvisruokapäivän, Enempään ei ole intoa. Lihan määrää ruokavaliossa voisi toki vähentää tuntuvasti, mutta siinä on ongelma sitten se, että hiilareiden suhteellisen osuus (käytännössä) kasvaisi, varsinkin perunan/riisin/pastan muodossa ja se ei puolestaan sovi mun vartalotyypille ollenkaan. Kun ruoka koostuu pääasiassa lihasta ja kasviksista, pysyy kroppakin jossain kuosissa.

Tässä "tiedostavan" sekasyöjän kakspenninen... tuskin olen ainoa näissä pohdinnoissa.. Terveellisyyteen en ota niin kauan kantaa, kun olemassaoleva tutkimutieto on niin ristiriitaista. Yhdessä tutkimuksessa sama ruoka todetaan terveelliseksi ja toisessa suorastaan myrkyksi. Terveyden suhteen yritän kuunnella omaa kroppaa, mikä sopii itselle... kyllä se kroppa aika paljon kertoo, kun tarkasti kuuntelee!

 

[Ted Raikas]

Arnold Schwarzenegger on päättänyt ryhtyä kasvissyöjäksi

Eli kaikkien tuntema Iso-Arska on alkanut puoltaa kasvissyöntiä ja on kuulemma maitotuotteet jättänyt pois jo aikoja sitten.

Suomen virallinen kommenttiautomaatti Bull Mentula oli jo jossain muualla ehtinyt tuomita jutun silkaksi hömpötykseksi ja samassa yhteydessä suurena filosofina todennut, että ihminen on lihansyöjä...

 

[Fordél]

Ymmärrän tiettyyn rajaan perustelut eläinten oikeuksista jne.., mutta minulle kyseessä on tietynlainen kahtiajako eläinten kohdalla... syötäviin ja ei-syötäviin... joskin perustelut, kuinka jakoon päädyn, eivät välttämättä ole niin yksinkertaiset.

Allekirjoittaneella ei ole paljonkaan mielihaluja syödä perinteisesti lemmiikeinä pidettyjä eläimiä, tai eläimiä, jotka on todettu huomattavan älykkääksi, kuten vaikkapa delfiinejä. Sen sijaan tietyt eläimet, kuten vaikkapa kalat tai kana, edustavat minulle puhtaasti ruokaa. Kun sellaisen näen, empatia-viisari ei värähdä milliäkään, joten minulla ole pienintäkään tunnontuskaa tappaa kyseinen eläin ravinnoksi. Lisättäköön tähän kuitenkin se, että myöskään kanaa tai kalaa en osta (ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) tehotuotettuna.

Mutta onhan noita rajatapauksiakin eläinten osalta, kuten vaikkapa lehmät tai siat. Varsinkin siat on todettu huomattavankin fiksuiksi eläimiksi. Ehkä se jonkin verran myös vähentää omaa innostusta sianlihan syönnin suhteen.

Kyllä, perustelut eivät ole yksinkertaiset eivätkä kestä välttämättä lähempää tarkastelua. Esimerkiksi kana on fiksu eläin. Kana esimerkiksi oppii tunnistamaan tuttuja yksilöitä, muistaa oppimansa kuukausien tai jopa vuosien ajan ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Kana voi myös oppia temppuja, kuten koirat. Kyse siis lienee kanan kohdalla enemmän mainitsemastasi empatia-viisarista ja sen värähtämättömyydestä. Tässäkin kyse voi olla siitä, että kanaa ei välttämättä nähdä samalla tavalla yksilönä ja sympaattisena eläimenä, kuten vaikka lehmää. Kyse lienee lähinnä mielikuvista.

Itse arvotan asian niin, että kaikilla eläimillä on itseisarvo, joten en lähde periaatteellisella tasolla arvottamaan vaikka kanan tai lehmän arvoa. Ja koko ajan kasvaa myös tieto eri eläinlajien tietoisuudesta, jolloin tällainen kahtiajako eläinten välille ei ole mielekästä.

 

[Rod Weary]

Kyllä kasveillakin on tietoisuus. Mitäs me sitten syötäisiin?

 

[sinikettu]

Kyllä kasveillakin on tietoisuus. Mitäs me sitten syötäisiin?

Kasvit saavat kirmailla vapaasti luonnossa ja niiden kuolema on yleensä inhimillinen. Kerrasta varsi poikki. Jotkut sadistit voivat toki kiduttaa heitä ja nyppiä heidät elottomaksi lehti kerrallaan. Sellaisiin epäeettisiin tekoisin en minä ainakaan alkaisi. Kannatan myös Vivaldin ja Mozartin soittamista kotikasveille, etteivät he masennu siitä ainaisesta ikkunalaudalla seisomisesta. Myös päivittäinen ulkoilutus ja hoivaaminen on hyvin suotavaa.