Mulla on aina hiukan vaikeuksia suhtautua asioihin, joita ajetaan jonkun ismin tai aatteen nojalla. Tykkään ottaa asioista selvää ja teen mahdollisesti valintoja elämässäni saamani tiedon pohjalta. Mutta kun mennään tähän "mun 2v ei syö lihaa ja on käännyttänyt lekarissa kaikki muutkin henkilökuntaa myöten, samalla käänsi ne myös uskomaan Jumalaan", niin mulla alkaa vaan keittää, vaikka olisin muuten jopa ajattelutavaltani lähellä näitä hörhöjä.
Lähtökohtani sekä edellä että yleisemmin ovat melko lailla näitä samoja.
Minun puolestani jokainen voi valikoida omalle lautaselleen mitä huvittaa. Sekin on mielestäni OK, että vanhemmat tekevät jonkin verran normista poikkeavia ruokavalintoja lastensa puolesta, olettaen että kenellekään ei aiheudu kohtuutonta haittaa. Perhekunnan ankarassa kasvissyönnissä ei välttämättä ole minkäänlaista ongelmaa, ainakaan jos sitä verrataan tilanteeseen, jossa perhe korvaa tavanomaiset ateriat ja välipalat vaikkapa makkaraperunoilla, lihapiirakoilla, sipseillä ja sen sellaisella moskalla, joka huuhdotaan alas sokericolalla. Tai kepukaljalla, jos ikä tähän riittää.
Ongelma voi sen sijaan olla kyseessä, tai ainakin vitutuksen syntytekijät ovat kasassa, kun normiterveellistä sekaruokaa suosiva keskivertoruokailija joutuu vasten tahtoaan vegehihhulien mielipidevaikuttamisen tai suoranaisen painostamisen ja syyllistämisen kohteeksi. Vielä merkittävämmästä asiasta on kysymys, mikäli aktiivinen vegevaikuttaminen johtaa yhteiskunnassa sellaisiin konkreettisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat negatiivisesti lihaa ja kalaa lautaselleen haluavan ruokaililjan valintamahdollisuuksiin eri tilanteissa. Toki jokainen ruokailija voi tietenkin miettiä, kannattaako esimerkiksi rasvaista possunkylkeä syödä kahdesti joka päivä ynnä makkarat päälle, tai onko määrättyjä kalalajeja pakko syödä kaksin käsin siinäkin tilanteessa, että niiden kannat ovat uhkaavasti hiipumassa. Nämä ovat kuitenkin toinen keskustelunaiheensa, vaikka ne sivuavat myös tämän ketjuun teemoja.
Tuntuu hivenen siltä, että tällä puolen maapalloa ihmisillä on tarpeettoman paljon vapaa-aikaa touhottaa omiaan. Muutamia sukupolvia sitten jengillä ei olisi ollut aikaa vaahdota ympäri mantuja vouhottamassa kasvissyönnin ihanteellisuuden puolesta, koska työtätekevän enemmistön liki kaikki aika kului elannon kasaan riipimisessa ja välttämättömissä kotiaskareissa. Aika kului produktiivisesti, ja fiksuimmat ja ahkerimmat varakoituivat sukupolvien myötä. No ei ollut myöskään intter nettiä, jota kautta omien aivoitusten levittäminen maakuntaan ja mihin tahansa olisi sujunut leikiten. Verkossa hyörimiseen ei olisi ollut toisaalta aikaakaan, koska piti rehkiä pöllimetsässä, suolla, heinäpellolla, paskanajossa, pyykinpesussa, perunannostossa, lehmänpoi'ittamisessa ja sen tuhannen muissa ruumiillisissa askareissa. Ja iltarukouksen jälkeen tuli nussia ahkerasti, jotta pirttiin saadaa lisää porukkaa opettelemaan edellä mainittujen askareitten toimittamisen alkeita. Notta jos nyt vähäsen lihantynkää joskus olisi saanut hallanpanemien perunoiden kaveriksi, niin hyvä.