Ymmärrän pointtisi kyllä, mutta silti pakko puuttua tuohon lihavoimaani lauseeseen. Tuossahan tuo avainsana on nimenomaan tuo "vastaanhuutaja".
Ajattele tilannetta hetki sen vartijan näkökulmasta. Hän suorittaa todennäköisesti ennaltamäärättyä työtehtäväänsä ja seuraa mahdollista näpistelijää, häirikköä tms. (teoriassa toki me kaikki sellaisia olemme vartijan näkökulmasta). Sitten yksi tällainen vartijan tarkkailema henkilö polttaakin päreensä ja tulee huutamaan(?) hänelle. Kysymysmerkillä siksi, että et maininnut äänenpainosta, mutta jos vartija on käskenyt rauhoittumaan, oletan sinun maininneen asiasta kenties normaalia kärkkäämmin tai kovemmalla äänenpainolla.
Tähän ongelmaan törmää monessa muussakin tilanteessa ja ammatissa, että vastapuoli ei välttämättä ymmärrä asettua sen toisen puolen asemaan ja sitä kautta ymmärtää myös sen toisen syitä ja motiiveja. Esimerkiksi itse joudun työssäni hoitamaan myös erään suuren suomalaisen media-alan yrityksen puhelinvaihdetta, ja monestihan se on minun - hälytyskeskustyöntekijän - vika, että tietty sanomalehtien asiakaspalvelu ei ole auki klo 2:17 aamuyöllä. "Etkö nyt voisi kuitenkin yhdistää", "Mikset muka voi ottaa soittopyyntöä". No juuri siksi, että minä suoritan toimeksiantoa, johon tarkat toimintaohjeet on tullut asiakkaalta etukäteen, enkä voi lähteä niistä omin päin poikkeamaan tuosta vaan.
Itseäni on sätitty ohikulkijan toimesta tunteettomaksi kusipääksi, kun häädin aikoinaan piirivartijana skeittarijunnut (ehkä 12-13v) eräältä autiolta parkkipaikalta skeittaamasta. Minunkin mielestä se oli perseestä, mutta ei siinä kauheasti ole valinnanvaraa, jos vartija on paikalle tilattu juuri asiattoman oleskelun takia. Silloin oikein työnsä hoitava väijy poistaa sieltä ne asiattomat oleskelijat oli ne minkä ikäisiä tahansa. Muuten voi olla edessä varoitus työtehtävien laiminlyönnistä. Teoriassa toki, mutta silti.