Laitetaan kattausta yksilöistä tänne nyt kun kautta on takana noin yksi viidesosa:
Hyökkääjät
-
Horvat on NHL:n maalipörssissä tällä hetkellä kakkosena Connor McDavidin jälkeen. Kauden 17 peliin on tullut 14 maalia ja 20 pistettä. Horvat vaihtoi mailaansa kesällä, joten en tiedä onko tuolla sitten noin iso merkitys laukomiseen. Nyt saattaa ehjällä kaudella tulla jopa yli 40 osumaa, kun viime kaudella tuli 31 maalia 70 peliin. Uran ehdottomasti paras kauden alku menossa hyökkäyssuuntaan (puolustuspäässä on ollut vaihtelevampaa) ja nostaa kyllä arvoaan parhaillaan kovaa tahtia, kun maaleista myös maksetaan.
-
Petterssonilla on menossa tasaisen ja hyvän suorittamisen alkukausi ja hän on Horvatin kanssa samoissa 20 pisteessä 17 pelin jälkeen sekä kärkihyökkääjä edistyneissä tilastoissa (ja mm. GAR-tilastossa NHL:n kakkonen). Lisäksi hän on ottanut hyvällä pelillään ykkösalivoiman hyökkääjän tontin itselleen. Peli on monipuolistunut paljon parissa vuodessa ja tätä tahtia jatkaessaan se tulee vielä lisää monipuolistumaan. Tämän vuoden puolella Pettersson on tehnyt 64 peliin 33 maalia ja 71 pistettä eli noin 90 pisteen kausitahtia.
-
Miller rikkoi nyt Buffaloa vastaan 10 maalin rajan ja on noin piste per peli tahdissa (16 pisteessä 17 pelin jälkeen). Alkukausi oli ihan hirveä häneltä, mutta nyt on kolmen pelin maaliputki menossa ja viimeisiin 11 peliin tullut kahdeksan maalia. Tuon lisäksi Miller on joukkueen hyökkäyksen ahkerin taklaaja. Buffaloa vastaan Miller pelasi yli 25 minuuttia ja Boudreau kehui paljon peliä sanoen mm. senkin, että ei muista milloin olisi antanut hyökkääjälle valmentajana yli 25 minuuttia peliaikaa pelissä mikä ei mennyt jatkoaikaan.
-
Mikheyevin pelistä pidän, vaikka paikkojen tuhlailu turhauttavaa onkin. Ei ole tulostaululla kauheasti (14 peliin kahdeksan pistettä), mutta hän tekee paljon töitä ja liikkuu älykkäästi. Joukkueessa saisi olla lisää hänen kaltaisia pelaajia, jotka pystyvät luotettavaan pelaamiseen tasakentin, kantamaan roolia alivoimilla ja tuottamaankin silloin tällöin jotain.
-
Kuzmenkon otteet heittelevät. Puolitoista viikkoa sitten teki yhteen peliin 3+1 tehot, Bruinsia vastaan hän istui pelin katsomossa ja nyt Sabresia vastaan tuli 11 minuuttia peliaikaa. Menossa tällä tahdilla yli 50 pisteen kuitenkin, mutta tasaisuutta kaivattaisiin kyllä lisää. Ehkä myös aika odotettua nuo sopeutumis"ongelmat" hänellä ensimmäisiä NHL:n kuvioita opetellessa. Saa nähdä missä vaiheessa taklaa ensimmäisen kerran.
-
Garlandilla alkukausi oli työmäärästä huolimatta vaikea ja haki yhdessä pelissä vauhtia katsomostakin, mutta on nyt nähdäkseni parantanut ja sai Boudreaulta kehut Sabres-pelin jälkeen. Uskon, että Garlandin suhteen ei tarvitse olla huolissaan jatkossa.
-
Boeserilla on menossa loukkaantumisesta palattuaan viiden pelin pisteputki, mutta hänen kaikki pisteensä ovat olleet syöttöjä. Muuten peli hakee aika paljon tällä hetkellä ja hän on esimerkiksi maaliolettamissa tasakentin ryhmän heikoin. En tiedä sitten mitä se ylävartalovamma hänellä tarkoitti esimerkiksi tuon maalinteon suhteen. Vaikka onkin ollut omia suosikkeja (ja ehkä myös juuri siksi) seurasiirto saattaisi tehdä hyvää uralle.
-
Åman on ollut alkukauden yllättäjä ja pelasi uransa korkeimmat minuutit (15:45) Buffaloa vastaan. Ajoittain pientä seinää ehtinyt jo tulla peliruuhkissa joihin ei ole tottunut urallaan SHL:ssa, mutta kokonaisuutena vaikuttaisi tällä hetkellä siltä että joukkue löysi hänestä nelosketjun pelaajan tulevaisuuteen.
Joshua on ollut nelosen laidalla pääosin myös ihan hyvä.
- Nuorten laitureiden
Podkolzinin ja
Höglanderin kauden alku on ollut vaikea molemmilla. Tuntuu, että Höglander on hukannut sen peli-ilonsa jonnekin millä pari kautta sitten loisti nuorten MM-kisoissa (teki seitsemään peliin 11 pistettä ja olisi varmaan voittanut siellä kisojen pistepörssin ilman sitä taklaustaan Venäjää vastaan) ja tulokkaana NHL:ssä. Podkolzin oli taas penkitettynä Buffaloa(kin) vastaan ja hänenkin pelinsä on ollut selvästi heikompaa mitä tulokkaana oli. Kummallakin pelaajalla taidot ovat kuitenkin varmasti tallella, mutta ne pitäsi kaivaa esiin.
-
Lazar,
Pearson ja
Studnicka ovat tällä hetkellä sivussa. Lazarin pelistä pidin sen mitä ehti pelaamaan (kuusi peliä), Studnicka näytti merkkejä tulevaisuuden mahdollisesta pelaajasta, mutta Pearsonin alkukausi oli heikko.
Kokonaisuutena: Hyökkäyksessä on ollut alkukaudella liikaa kahden kerroksen väkeä. Kärki on ollut jopa erinomainen etenkin hyökkäyspäähän, mutta lukumääräisesti onnistujat ovat olleet harvassa. Lisäksi hyökkäys on leikkinyt voitoilla liikaa. Olisihan tuolla mahdollisia tason nostajia jatkoa ajatellen, mutta vaikea sanoa sitten esimerkiksi mitä Boeserille teki loukkaantuminen tai milloin Höglander/Podkolzin löytävät paremman vireen otteisiinsa.
Puolustajat
-
Hughesin alkukausi on ollut tehokas, mutta kokonaisuutena Hughes ei ole ollut viime kauden tasolla (parempi kuitenkin kuin toisella kaudellaan). Buffaloa vastaan katkesi 10 pelin pisteputki. Odotukset ovat häntä kohtaan aina korkealla, eikä ole noihin täysin kyllä pystynyt vastaamaan. Hughes on seurahistorian paras puolustaja liikkeen, pelinrakennustaitojensa ja syöttötaitojensa yhdistelmän puolesta, mutta ykköspakilta kaivattaisiin enemmän tasaisuutta. Toivottavasti löytää tuon vielä tulevaisuudessa.
-
Schenn on ollut odotuksiin nähden todella hyvä tälläkin kaudella. Alkukaudesta katsoin, että onko liike vähän hidastunut, mutta se pelko ei ollut aiheellinen. Pelaa tasaisesti ja kovaa fyysistä peliä illasta toiseen ja nousee kohta kaikkien aikojen NHL:n pakkien taklauspörssissä kärkeen (eroa Brooks Orpikiin on enää 30 taklausta). Pystyy samalla tuottamaan 20-30 pisteen verran tehojakin ja on yksi johtavista pelaajista. Luultavasti kaupattava pelaaja tällä kaudella.
-
Bear on aloittanut uransa Vancouverissa hyvin. Kahdeksaan peliin on kasassa 1+1 tehot, mutta on pystynyt tuomaan alakertaan yksinkertaista mutta peliä edistävää kiekkoa ja näyttää paremmalta kuin Myers (näyttää siis kakkosparin pakilta). Vaihdossa lähti periaatteessa kakkoskierros ja vitoskierros (mikäli Stillmanista ei ole nähtyä parempaan), mutta tuo on ihan sopiva arvo tuon ikäiselle oikean puolen kakkosparin pakille jos jatkaa näin.
-
Burroughs on ollut ihan hyvä syvyyspakki. Vähän yksipuolinen, mutta pelaa isolla sydämellä eikä tee kauheasti näkyviä virheitä. Löytää lähimmän pelaajan lavan varmasti, mutta ei kykene nostamaan peliä itse eikä antamaan murtavia syöttöjä. Täyttää silti roolinsa siinä missä tarvitseekin halpana taistelevana syvyyspakkina.
-
Rathbonen otteissa on näkynyt vähän hakemista, mutta kuitenkin tiettyä jonkinlaisia lupauksia herättävää peliäkin. Otteista huomaa kyllä, että on vasta opettelemassa uraa NHL-pakkina, oman maalin edessä on vähän vaikeaa ja pelipaikka on ollut tiukassa (pelannut kuusi peliä), mutta kiekollisesti Rathbone kykenee ainakin nostamaan peliä itse ja/tai antamaan peliä edistäviä syöttöjä.
-
Stillmanin ura on Vancouverissa vasta alkumetreillä, mutta alku ei ole mennyt niin hyvin kuin on toivottu. Kaupan aikana epäilty pelisilmä ei tunnu riittävän joka iltaiseen rooliin. Pelatessaan hän on kyllä ihan fyysinen ja siinä mielessä käyttökelpoinen puolustaja, mutta omassa päässä on ollut vähän liikaa ongelmia eikä toisaalta pysty tuomaan toiseen päähän juuri mitään.
-
Myers on ollut ihan ok-tason viime kauden jälkeen tällä kaudella kyllä huono. Puhtaasti peliesitysten perusteella mielestäni huonompi kuin Burroughs, Bearista ja Schnennista puhumattakaan. Nyt alkukauden perusteella näyttää käyneen toteen ne kaikki pelot mitkä silloin sopimuksen aikaan olivat esillä negatiivisina puolina tässä sopimuksessa. Tällä tasolla pelaava Myers ei kyllä kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi viemästä paremmilta pelipaikkaa. Jos tämän olisi viime kauden jälkeen vaan osannut ennustaa...
-
OEL ei kalpaisi edes arvioitavaksi tällä hetkellä, vaikka edistyneet tilastot kohtalaiset ovatkin. Viime kaudella ihan hyvin pelanneen pakin sukellus on ollut merkittävä. Tämä on mahdollisesti jopa huonompi sopimus nyt tällä hetkellä kuin Erikssonin sopimus oli ja mikäli jatkaa näin... en uskalla edes miettiä. Esimerkiksi viimeisessä pelissä Buffaloa vastaan Canucksin johtaessa maalilla valmennus ei uskaltanut laittaa OEL:aa jäälle pelin viimeisen 3:30 minuutin aikana. Hänen pitäisi olla paperilla kakkospakki, mutta otteiden puolesta ei olisi ollut monenakaan iltana kuuden ensimmäisen joukossa.
Poolman ja
Dermott ovat olleet oikeastaan koko alkukauden pelaamatta loukkaantumisista johtuen.
Kokonaisuutena: Puolustus on ollut vielä enemmän ongelmissa kuin hyökkäys. Schennin ja Bearin lasken siellä onnistujiin mitä tulee ennakko-odotuksiin, mutta etenkin kallispalkkaiset ja isoa alakerran roolia vielä viime kaudella kantaneet OEL ja Myers ovat olleet isoja pettymyksiä tällä kaudella. Kun myös Hughesin peli ei ole ollut viime kauden tasolla, niin ei ole ihme jos puolustus ei riitä. Kaikki kunnia Schennille ja Bearille, mutta heidän ei kuuluisi olla noin tärkeässä roolissa kantamassa ryhmää missä nyt tällä hetkellä ovat.
Maalivahdit
-
Martin on varmaan itsensäkin yllätykseksi ottanut kantaakseen ykkösvahdin viitan Demkolta nyt viime aikoina ja pelannut hyvin. Uralta Vancouverista on nyt 11 peliä ja vain yksi varsinaisen peliajan tappio ja sekin pelissä missä hän oli joukkueen paras pelaaja. Tilastot tältä kaudelta eivät ole mitenkään hyvät, mutta tuo johtuu enemmän edessä pelaavasta joukkueesta.
-
Demkon odotettiin olevan joukkueen arvokkain pelaaja, mutta on menettänyt nyt jopa ykkösvahdin asemansa tällä kaudella. Tältä kaudelta on 11 peliä, joista yksi voitto ja päästetyt maalit päälle neljän. Joukkue ei ole auttanut tuossa, mutta ei se ole auttanut sen enempää Martinia ja asetelma on nyt tämä. En tiedä vaivaako lonkka, jonka vuoksi hänen piti jättää viime kausi kesken vai mistä tuo johtuu, mutta pelatessaan Demko ei ole ollut sama maalivahti mikä oli AHL:ssa tai NHL:ssä ennen tätä alkukautta. Ilman Demkon normaalia virettä tämä joukkue ei tule kestämään pidemmän päälle sitäkään mitä on nyt kestänyt, joten tässä ei auta kuin toivoa parasta.
Kokonaisuutena: Joukkueen maalivahtipeli on ollut minulle sen yllättävin osa-alue. Minä olin varma Demkosta ja jos joku olisi sanonut ennen kautta, että "se on sellanen juttu että Martin on joukkueen ykkösvahtina kun tullaan marraskuun puoliväliin", olisin tehnyt pari tarkentavaa kysymystä missä muuten mennään. Tämä on nyt kuitenkin tilanne missä ollaan.
Yhteenveto joukkueen yksilöden kaudesta tähän mennessä:
Iso määrä vielä viime kaudella tärkeässä roolissa olleita pelaajia on epäonnistunut tällä kaudella syystä tai toisesta, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Merkittävimmät epäonnistujat minulle ovat Demko, pakkikaksikko OEL-Myers ja hyökkäyksessä Boeser, Pearson ja nuoret laiturit Podkolzin ja Höglander. Yhteenvetona siis pitkälle oman pään pelaajat ja vielä ison roolin odotetut sellaiset.
Joukkuetasolla on tökkinyt yksilöpuolta vielä enemmän. Henkilökohtaiset pisteet ovat kiva juttu, mutta kun pelaajat varastavat liian usein puolustusvelvoitteistaan eivätkä kykene pelaamaan ehjiä pelejä, joukkue ei hitsaannu yhteen eikä voittoja tule tasaisesti. Ne viime kaudella
sanonut puheet tämän joukkueen osalta "Country Clubina" ovat tuntuneet tällä kaudella aikaisempaa todennäköisimmiltä.
He’s gonna make a splash, here. He doesn’t like the room, guys. Thinks it’s a country club in there. He’s gonna change it up... He knows it’s broken. Jim has gone in there with a plan, he’s taking his time with the plan.
