Rikotaan radiohiljaisuus täällä nyt kun edellinen viesti näyttää olevan vielä viime vuoden puolella tullut. Edellisen oman viestini jälkeen Canucksin saldo on ollut NHL:n 10. huonoin voittoprosenteissa mitaten. Viimeisistä yhdeksästä pelistä on yksi voitto enemmän kuin Chicagolla ja tällä hetkellä joukkueella on lyhyempi matka NHL:n viiden huonoimman ryhmään kuin playoffeihin.
Tässä ei enää tältä kaudelta osaa toivoa mitään muuta kuin mahdollisimman hyvää varausvuoroa, mutta veikkaan että tuonkin tämä joukkue sössii tapojensa mukaan vielä loppukaudesta. Jos niin onnellisesti kävisi kuitenkin, että tuollaisista top5 sijoilta päästäisiin draft-lottoon, niin siellä olisi se kotikaupungin poika Bedard satumaisella tuurilla saatavilla.
Pienet mahdollisuudet tietysti saada joskus draft-arvonnassa voitto, mutta mitä paremmista mahdollisuuksista päästäisiin kilpailuun mukaan, sitä parempi. Ilman sitä mahdollisuutta tuota ei ainakaan tule. Lisäksi vaikka sitä pääpalkintoa ei tänä vuonna tulisi, draftin kärjessä on muitakin erittäin kiinnostavia nuoria tarjolla. Bedardin loistokkuus vain vähän himmentänyt muiden kehää tässä vaiheessa.
Viime vuosi jää mieleen kokonaisuutena aika heikkona, vaikka viime kevätkaudella hyviä otteita nähtiinkin. Vancouver oli viime vuoden aikana NHL:n 19 paras joukkue ja 85 pelistä tuli 94 pistettä. Eli joukkue oli kokonaisuutena siellä missä on usein kaikkein huonoin olla - ei taistelemassa mestaruudesta eikä toisaalta myöskään parhaista draftin nuorista pelaajista.
Viime vuoden puolen Canucksin sisäisen pistepörssin top5 näytti tältä:
1. Elias Pettersson 81 peliä, 43+52=95 pistettä
2. J.T. Miller 83, 34+60=94
3. Bo Horvat 73, 46+26=72
4. Quinn Hughes 76, 7+64=71
5. Brock Boeser 71, 20+29=49
Vuosi muistetaan Petterssonin, Millerin ja Horvatin tehoiluista parhaiten. Etenkin Petterssonin läpimurto vaikeuksien kautta tälle nykyiselle tasolle on ollut hienoa seurattavaa. Ehkä hänen tarvitsi saada vastaan nuo vaikeudet noustakseen porrasta ylemmäs pelaajana? Millerilla oli myös komeat tehot ja kapteeni Horvatin maalimäärä oli kova suoritus pelaajalta joka ei ennen viime kautta ollut rikkonut urallaan kertaakaan 30 maalin rajaa.
Kokonaisuutena kärjen komeista tehoista huolimatta joukkueella on kuitenkin liikaa niitä huonoja tekijöitä mukana. Edellisessä pelissä Winnipegia vastaan tuli seuraavaa grafiikka-tilastoa Boudreaun ajasta viime kaudesta tähän kauteen (5vs5 pelissä):
21-22
Save%: 92.72 (NHL:n toiseksi paras)
HDCA / 60: 11,56 (19.)
xGA / 60: 2.56 (19)
xGF / 60: 2.51 (15)
22-23
Save%: 90,53 (29)
HDCA / 60: 13,17 (29)
xGA / 60: 2,9 (30)
xGF / 60: 2,37 (25)
Eli kokonaisuutena nuo lukemat ovat olleet laskussa joka sektorilla, mutta suurin muutos on maalilla jossa viime kaudella lukemat olivat NHL:n toiseksi parhaita ja tällä kaudella sitten 29 parhaita. Demko oli tasakentin ennen tätä kautta yli 500 minuuttia pelanneista maalivahdeista edellisten kolmen kauden aikana NHL:n top10 maalivahteja GSAA-tilastossa (eli Goals Saved Above Avarage) kun nyt tällä kaudella hän löytyy 58. sijalta. Sen paremmin ei mene myöskään Martinilla, joka on tuossa tilastossa 76. sijalla.
Mutta tietenkään pelkkien maalivahtien taakse ei joukkueen tätä kautta voi laskea, vaan ongelmia on ollut vähän joka sektorilla. Yhden käden sormilla voidaan laskea ne positiiviset asiat ja sitten jokaisesta muusta asiasta voidaan halutessa tuoda syyllisiä esiin jos niitä halutaan. Tuo organisaation historian synkin alkukausi on mitä luultavammin vaikuttanut henkiselle puolellekin pahasti ja tuo on sitten näkynyt pelaajien elekielessä. Yksi tyyppiesimerkki tuosta on Miller, joka on Boudreaun suosikki voitontahtoisena pelaajana, mutta jonka kääntöpuolena on sitten nuo katsomoon asti näkyvät ikävämmät asiat silloin kun peli ei joukkueella kulje.
Henkinen puoli seurassa tuntuisi olevan vielä viime kautta huonompi muutenkin. Tuolloin nuo ongelmat saatiin lakaistua maton alle valmentajan vaihdolla, mutta nyt tällä kaudella nuo ovat nostaneet taas päätään. Siinä mielessä voi olla hyväkin asia, että pelaajia kuten Podkolzin ja Höglander peluutetaan nyt farmissa. Eikä tuolle taida olla mitään muuta parantavaa reittiä kuin seuran myllerrys vähän syvemmältäkin. Voitot tuohon olisivat parasta lääkettä, mutta niitä voittoja on vaikea saada tasaisesti tällä pelillä ja jatkossa tuota ei helpota Horvatin todennäköinen kauppa tai tämä pakkitilanne.
Organisaatiotasolla joukkueen suurimpana murheena on edelleen puolustus, mistä Athleticin Thomas Drance kirjoitti mielestäni hyvän artikkelin:
Myers and Ekman-Larsson rank as the NHL's least-efficient high-usage pair while the Canucks' blue line ranks among the NHL's most expensive.
theathletic.com
Vancouverilla on NHL:n viidenneksi kallein puolustus. Vain Colorado, Boston, Nashville ja Winnipeg menevät edelle. Tuo ilman 2,5 miljoonan Tucker Poolmania joka on pitkäaikaispotilaana listalta pois. Kun miettii puolustajien tasoa suhteessa palkkaan, tämä Canucksin puolustus on luultavasti koko NHL:n huonoin. Siellä Myers ja OEL ovat NHL:n top50 sisällä ja niin ikänsä puolesta kuin myös palkan puolesta eikä kummankaan taso riitä edes top4-pakin tasolle vaikka saavat ykkösparin pakin palkkaa. Tuo yhtälö ei vaan voi toimia.
Itse en noista Dom Luszczyszynin malleista perusta, mutta tuossa artikkelissa nähdään tuo tilasto, että tuon Myers-OEL parin ollessa jäällä, yksikään NHL:n pakkipari (joka on pelannut vähintään 245 minuuttia yhdessä) ei ole ollut noin huono. Ja tämä Canucksin pakkipari menee tuossa vielä kirkkaasti kärkeen, muiden neljän huonoimman ollessa aika tasoissa tilastossa. Tulevaisuuden kannalta tuo homma ei tule tuosta luultavasti ainakaan yhtään paranemaan kun Myersille ja OEL:lle tulee lisää ikää. Ja tämä ilman ainuttakaan hyvää pakkiprospectia, jonka voisi kuvitella lähitulevaisuudessa ottavansa kantaakseen top4-pakin roolin. Voisi kysellä Benningilta, että "tuus nyt itse kertomaan mitä mietit rakentaessasi tätä puolustusta kahdeksan vuotta".
www.sportsnet.ca
