Ei ole tuohon lisättävää…
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
Vancouver Canucks 2022–2023 – Allvinin aika alkaa
- Viestiketjun aloittaja nuck
- Alkaa
- 115 992
- 643
Ei ole tuohon lisättävää…
Vancouver sai sakkoja kun rikkoi NHL:n sääntöä harjoittelemalla jäällä kun kausi oli jo ohi:
www.sportsnet.ca
Pienellä selvisivät. Olisi voinut liiga jatkaa vaikka sitä Luongon sopimusrangaistusta.
***
Frank Seravalli oli Canucks Centralilla kertomassa mitä on kuullut:
- Seuraava askel olisi saada sopimuksia irti luodakseen captilaa.
- Vancouver on ottanut yhteyksiä mahdollisiin ostajajoukkueisiin yhdestä tai kahdesta sopimuksesta.
- Puheita on ollut etenkin Garlandin myymisestä.
- On kuullut, että Allvin on kysellyt ensin laajalta pelaajien hintoja ennen kuin on päättämässä myytäviä pelaajia/pelaajaa.
- Canucksin kannalta hinnat ovat tällä hetkellä todella korkeita. Joukkueet haluavat korkeita vuoroja pelaajista joilla on sopimusta enemmän jäljellä.
- Joukkueet tietävät Vancouverin olevan tiukoilla capinsa kanssa ja ovat neuvotteluvalteilla vastassa.
- Liian aikaista sanoa onko Canucks kiinnostunut antamaan assettejaan.
- Ei usko Vancouverin haluavan myydä Beauvillieria joka sopii avainpelaajien (Pettersson/Hughes) kanssa samaan ikärakenteeseen / tuo liikettä Petterssonin ketjuun.
- Keskusteluja on käyty Boeserin ja Garlandin suhteen ja vähän Millerinkin.
- Myersin sopimusbonus hoidetaan (tämän jälkeen koitetaan kauppaa?)
- Mahdollisesti Allvinin tyyneys johtaa Millerin kauppaan (kesän kuivat markkinat) ja caphaasteet poistuvat. Kesän markkinoiden kapea tarjonta nostaa Millerin arvoa.
Ehkä tässä taas arvostan ”omia” pelaajia enemmän kuin pitäisi, mutta tuntuuhan tuo kovalta jos Garlandista Canucks joutuisi antamaan korkean vuoron. Kärsivällisyyttä tarvitaan nyt ja uskon sen vielä palkitsevan kun harvat käyttökelpoiset UFA-hyökkääjät on viety markkinoilla. Juuri nyt tilanne voi olla haastavampi kuin heinäkuussa.
Report: Canucks fined $50K by NHL for violating off-season training rules
The Vancouver Cancucks have been $50,000 by the NHL for holding on-ice training sessions with players in April after the conclusion of the 2022-23 regular season, per Rick Dhaliwal of CHEK News.
Pienellä selvisivät. Olisi voinut liiga jatkaa vaikka sitä Luongon sopimusrangaistusta.
***
Frank Seravalli oli Canucks Centralilla kertomassa mitä on kuullut:
- Seuraava askel olisi saada sopimuksia irti luodakseen captilaa.
- Vancouver on ottanut yhteyksiä mahdollisiin ostajajoukkueisiin yhdestä tai kahdesta sopimuksesta.
- Puheita on ollut etenkin Garlandin myymisestä.
- On kuullut, että Allvin on kysellyt ensin laajalta pelaajien hintoja ennen kuin on päättämässä myytäviä pelaajia/pelaajaa.
- Canucksin kannalta hinnat ovat tällä hetkellä todella korkeita. Joukkueet haluavat korkeita vuoroja pelaajista joilla on sopimusta enemmän jäljellä.
- Joukkueet tietävät Vancouverin olevan tiukoilla capinsa kanssa ja ovat neuvotteluvalteilla vastassa.
- Liian aikaista sanoa onko Canucks kiinnostunut antamaan assettejaan.
- Ei usko Vancouverin haluavan myydä Beauvillieria joka sopii avainpelaajien (Pettersson/Hughes) kanssa samaan ikärakenteeseen / tuo liikettä Petterssonin ketjuun.
- Keskusteluja on käyty Boeserin ja Garlandin suhteen ja vähän Millerinkin.
- Myersin sopimusbonus hoidetaan (tämän jälkeen koitetaan kauppaa?)
- Mahdollisesti Allvinin tyyneys johtaa Millerin kauppaan (kesän kuivat markkinat) ja caphaasteet poistuvat. Kesän markkinoiden kapea tarjonta nostaa Millerin arvoa.
Ehkä tässä taas arvostan ”omia” pelaajia enemmän kuin pitäisi, mutta tuntuuhan tuo kovalta jos Garlandista Canucks joutuisi antamaan korkean vuoron. Kärsivällisyyttä tarvitaan nyt ja uskon sen vielä palkitsevan kun harvat käyttökelpoiset UFA-hyökkääjät on viety markkinoilla. Juuri nyt tilanne voi olla haastavampi kuin heinäkuussa.
Viimeksi muokattu:
Otan vielä tuohon ylläolevaan kiinni vähän (tämä olisi tavallaan jo ensi kauden ketjuun kuuluva asia, mutta koska sitä ei vielä ole niin laitetaan tänne).
Omasta mielestä kesän tärkeysjärjestys noissa menisi seuraavasti:
1. Garland tai Boeser kaupataan.
Tällä hetkellä Seravallin tiedoissa on, että Vancouver olisi noissa sopimusta omistavissa pelaajissa maksajana, mikä tuntuu minusta vähän erikoiselta. Ehkä tässä on taas ne värilasit päässä, mutta itse en kumpaakaan pidä negatiivisen arvon pelaajana. Hemmetti, Garland oli hattutempullaan vielä nostamassa Canucksia lotossa kymppisijalta 11. sijalle kauden viimeisessä pelissä ja nyt pitäisi maksaa korkea vuoro päästä eroon?
Boeserilla on kykyjä nähtyä parempaan. Tämän kesän pitäisi olla pitkästä aikaa ehjä siinä mielessä, että mukana ei ole mitään fyysistä tai henkistä häiriötekijää, mitä hänellä on pitkään ollut. Ilman noita koronakausia ja aikaisempia loukkaantumisia uralla olisi todennäköisesti 30 maalin ja 70 pisteen kausia. Hänen viime kauden loppu valmentajan vaihdon jälkeen oli hyvää pelaamista ja hän löysi tärkeimmän eli lajirakkauden takaisin.
Garland oli toissa kaudella NHL:n 28. tehokkain 5v5 pelissä yli 500 minuuttia pelanneista peliaikaan nähden. Garland on aika varma 50 pisteen laituri kakkosylivoiman ajoilla ja jos pääsee ykkösylivoimaan, niin varmaan olisi tehokkaampikin. Ongelmana Garlandilla on ollut, että vaikka hän on ollut myös hyvä pelaaja edistyneillä tilastoilla, hän ei ole löytänyt hyvää kemiaa missään kohtaa kahta ensimmäistä ketjua. Kolmosketjussa hänen palkka menee vähän luksuksen puolelle tämän hetken joukkueessa. Mutta jossain toisessa seurassa saattaisi aueta portti isompaankin rooliin.
Viime kesänä kun katselin Vancouverin laitureita, minun mielestä ne näyttivät samaan muottiin valetuilta. Kolmen ensimmäisen ketjun laiturit olivat kohtalaiseen tuloksen tekoon kykeneviä, mutta mukana ei ollut ketään hyvää puolustavaa laituria, ei ketään erityisen hyvää karvaajaa tai hyvää fyysistä laituria eikä ketään sellaista, jolta olisi voinut odottaa isoja pistemääriä.
Kuzmenkosta kasvoi sitten tuollainen tuloksen tekoon kykenevä laituri. Mikheyev oli oikeanlainen hankinta tuollaiseksi tuottavaksi kahden suunnan laituriksi (tuon leirillä tulleen vamman vuoksi ei varmaan kyennyt olemaan niin hyvä kahden suunnan laituri ja alivoimapelaaja mikä oli odotusarvo). Hän oli kuitenkin puolikuntoisenakin laitureista ainoa, jonka pystyi laittamaan pelaamaan vastustajan kärkeä vastaan suhteellisen luottavaisena. Beauvillierista tuli sitten loppukaudesta hyvä karvaava laituri, joskin hyökkäyspäähän otteet ailahtelivat (kuten ne ovat tehneet jo pidempään).
Boeser ja Garland jäivät tuossa etenkin palkkaan nähden vähän taka-alalle ja kun Di Giuseppekin tuli mukaan pelaten ihan hyvin, niin siinä mielessä itsekin toivoin toisen noista kauppaamista. Boeser oli minulla tuohon ykkösehdokas, mutta loppukaudesta löytynyt rakkaus lajiin takaisin käänsi tuossa näkemystä siihen, että Garland olisi sittenkin järkevämpi koittaa myydä.
Höglander, Podkolzin ja Di Giuseppe eivät ole saman tasoisia, mutta etenkin kahdella ensimmäisellä on mahdollisuus kehittyä vielä hyvinkin. Lisäksi taustalla ovat vielä mm. Kravtsov, Studnicka ja McDonough odottamassa tilaisuutta. Heidän kohdalla voi hyvin olla, että jäävät vain kokeiluiksi mikä oli odotusarvoissakin (ja kauppojen maksuissa), mutta en ole vielä valmis sulkemaan kirjan kansia kokonaan.
2. Myersin myynti bonuksen lunastamisen jälkeen.
Tämä voisi olla ykkösenäkin yhtä hyvin, mutta koska en osaa sanoa sitä välirahaa mitä tuollaisessa liikkeessä menisi ja näen vähän enemmän ongelmia tässä myynnissä kuin laituripuolella, niin laitan tämän kakkoseksi.
Myersin myynnissä voi olla esteenä se, että perheellinen mies elää kauden ulkopuolellakin Brittiläisessä Columbiassa ja hänellä on 10 joukkueen "ei-treidiä-lista" sopimuksessa. Lisäksi pelitasonsa puolesta Myers on kaukana kuuden miljoonan pakista ja mikäli Bear (RFA) jatkaa Hughesin parina ja Hronek ottaa haltuun kakkosparin, Myersin arvo kolmosparissa ei vastaa lainkaan pelaajaan käytettyä captilaa. Ennemmin vaikka se Schenn takaisin sinne jos vaan ottaja Tylerille löytyy. Mutta tämä saattaa olla tosiaan helpompi tehdä näin paperilla kuin käytännössä.
3. Miller kaupataan vaihdossa nuorempaan sentteriin.
Miller pelasi Tocchetin aikana parasta kiekkoaan uralla todella surkean alkukauden jälkeen. Tocchet oli laittanut joukkueelle muutaman minuutin videon pelaajien kehonkielestä ja tämä oli toiminut. Silmin nähtävä ero oli erittäin huomattava. Hän ei ole se 99 pisteen sentteri mikä oli toissa kaudella (eikä sopimustakaan tehty sen mukaan, sillä caphit olisi ollut vielä isompi), mutta 80 pisteen sentteri voi hyvinkin olla eikä noita ole juuri liikkeellä. Kaksi hänen parasta kautta (tai menneellä kaudella hän pelasi pitkään laiturina) on pelattu keskellä.
Sopimus on pitkä ja asettaa tiettyjä uhkia tulevaisuudelle ainakin mikäli vammoja alkaa tulla. Miller on toisaalta hyvässä kunnossa ja pelannut ehjää uraa, joten tuo antaa toiveita myös uran tuleville kausille. Lisäksi onhan esimerkiksi tuolla playoffeissa näitä viisi-kuusi vuotta vanhempia pelaajia pelaamassa edelleen hyvää uraa. Paljon riippuu siitä tuleeko vammoja vai ei, mutta juuri tällä hetkellä minulla on enemmän luottoa Millerin jatkouraan kuin esimerkiksi vammoista kärsineen Boeserin uraan, vaikka Boeser onkin nuorempi.
Milleria ei ole välttämätöntä tarvetta myydä sillä edessä voi olla vielä pitkäänkin hyvää uraa, mutta jos hänestä saataisiin tilalle enemmän Pettersson/Hughes -kaksikon ikähaarukkaan sopiva hyvä sentteri, kauppa voi olla mahdollinen. Muussa tapauksessa Miller kuuluu tämän joukkueen jatkosuunnitelmiin ja tulee pelaamaan ehkä muutaman kauden päästä laidalla. Luonteen jotkut näkevät uhkana ja toiset arvostavat tuota hänen voittamisen tahtoa. Valmentajat ovat olleet selkeästi arvostuspuolella ja luotan heidän näkemykseen.
4. OEL:n sopimuksen ulososto.
Tämä on ehkä viimeinen mahdollisuus mikäli muuta reittiä ei ole. Nähdäkseni OEL:n sopimukselle järkevin ulososton ajankohta ei ole vielä tässä vaiheessa, mutta jos laitureita tai Myersia ei saada kaupattua eikä Millerille löydetä sopivaa kauppaa, tämä mahdollisuus tulee ottaa harkintaan. OEL:n viime kausi oli surkea eikä mikään kerro nyt tuon tuosta paranevan, mutta jättäisin sillekin kuitenkin toissa kauden puolesta edelleen yhden kauden verran pienen mahdollisuuden, kun viime kaudella hän kärsi vammoista vaikka pelasi.
Omasta mielestä kesän tärkeysjärjestys noissa menisi seuraavasti:
1. Garland tai Boeser kaupataan.
Tällä hetkellä Seravallin tiedoissa on, että Vancouver olisi noissa sopimusta omistavissa pelaajissa maksajana, mikä tuntuu minusta vähän erikoiselta. Ehkä tässä on taas ne värilasit päässä, mutta itse en kumpaakaan pidä negatiivisen arvon pelaajana. Hemmetti, Garland oli hattutempullaan vielä nostamassa Canucksia lotossa kymppisijalta 11. sijalle kauden viimeisessä pelissä ja nyt pitäisi maksaa korkea vuoro päästä eroon?
Boeserilla on kykyjä nähtyä parempaan. Tämän kesän pitäisi olla pitkästä aikaa ehjä siinä mielessä, että mukana ei ole mitään fyysistä tai henkistä häiriötekijää, mitä hänellä on pitkään ollut. Ilman noita koronakausia ja aikaisempia loukkaantumisia uralla olisi todennäköisesti 30 maalin ja 70 pisteen kausia. Hänen viime kauden loppu valmentajan vaihdon jälkeen oli hyvää pelaamista ja hän löysi tärkeimmän eli lajirakkauden takaisin.
Garland oli toissa kaudella NHL:n 28. tehokkain 5v5 pelissä yli 500 minuuttia pelanneista peliaikaan nähden. Garland on aika varma 50 pisteen laituri kakkosylivoiman ajoilla ja jos pääsee ykkösylivoimaan, niin varmaan olisi tehokkaampikin. Ongelmana Garlandilla on ollut, että vaikka hän on ollut myös hyvä pelaaja edistyneillä tilastoilla, hän ei ole löytänyt hyvää kemiaa missään kohtaa kahta ensimmäistä ketjua. Kolmosketjussa hänen palkka menee vähän luksuksen puolelle tämän hetken joukkueessa. Mutta jossain toisessa seurassa saattaisi aueta portti isompaankin rooliin.
Viime kesänä kun katselin Vancouverin laitureita, minun mielestä ne näyttivät samaan muottiin valetuilta. Kolmen ensimmäisen ketjun laiturit olivat kohtalaiseen tuloksen tekoon kykeneviä, mutta mukana ei ollut ketään hyvää puolustavaa laituria, ei ketään erityisen hyvää karvaajaa tai hyvää fyysistä laituria eikä ketään sellaista, jolta olisi voinut odottaa isoja pistemääriä.
Kuzmenkosta kasvoi sitten tuollainen tuloksen tekoon kykenevä laituri. Mikheyev oli oikeanlainen hankinta tuollaiseksi tuottavaksi kahden suunnan laituriksi (tuon leirillä tulleen vamman vuoksi ei varmaan kyennyt olemaan niin hyvä kahden suunnan laituri ja alivoimapelaaja mikä oli odotusarvo). Hän oli kuitenkin puolikuntoisenakin laitureista ainoa, jonka pystyi laittamaan pelaamaan vastustajan kärkeä vastaan suhteellisen luottavaisena. Beauvillierista tuli sitten loppukaudesta hyvä karvaava laituri, joskin hyökkäyspäähän otteet ailahtelivat (kuten ne ovat tehneet jo pidempään).
Boeser ja Garland jäivät tuossa etenkin palkkaan nähden vähän taka-alalle ja kun Di Giuseppekin tuli mukaan pelaten ihan hyvin, niin siinä mielessä itsekin toivoin toisen noista kauppaamista. Boeser oli minulla tuohon ykkösehdokas, mutta loppukaudesta löytynyt rakkaus lajiin takaisin käänsi tuossa näkemystä siihen, että Garland olisi sittenkin järkevämpi koittaa myydä.
Höglander, Podkolzin ja Di Giuseppe eivät ole saman tasoisia, mutta etenkin kahdella ensimmäisellä on mahdollisuus kehittyä vielä hyvinkin. Lisäksi taustalla ovat vielä mm. Kravtsov, Studnicka ja McDonough odottamassa tilaisuutta. Heidän kohdalla voi hyvin olla, että jäävät vain kokeiluiksi mikä oli odotusarvoissakin (ja kauppojen maksuissa), mutta en ole vielä valmis sulkemaan kirjan kansia kokonaan.
2. Myersin myynti bonuksen lunastamisen jälkeen.
Tämä voisi olla ykkösenäkin yhtä hyvin, mutta koska en osaa sanoa sitä välirahaa mitä tuollaisessa liikkeessä menisi ja näen vähän enemmän ongelmia tässä myynnissä kuin laituripuolella, niin laitan tämän kakkoseksi.
Myersin myynnissä voi olla esteenä se, että perheellinen mies elää kauden ulkopuolellakin Brittiläisessä Columbiassa ja hänellä on 10 joukkueen "ei-treidiä-lista" sopimuksessa. Lisäksi pelitasonsa puolesta Myers on kaukana kuuden miljoonan pakista ja mikäli Bear (RFA) jatkaa Hughesin parina ja Hronek ottaa haltuun kakkosparin, Myersin arvo kolmosparissa ei vastaa lainkaan pelaajaan käytettyä captilaa. Ennemmin vaikka se Schenn takaisin sinne jos vaan ottaja Tylerille löytyy. Mutta tämä saattaa olla tosiaan helpompi tehdä näin paperilla kuin käytännössä.
3. Miller kaupataan vaihdossa nuorempaan sentteriin.
Miller pelasi Tocchetin aikana parasta kiekkoaan uralla todella surkean alkukauden jälkeen. Tocchet oli laittanut joukkueelle muutaman minuutin videon pelaajien kehonkielestä ja tämä oli toiminut. Silmin nähtävä ero oli erittäin huomattava. Hän ei ole se 99 pisteen sentteri mikä oli toissa kaudella (eikä sopimustakaan tehty sen mukaan, sillä caphit olisi ollut vielä isompi), mutta 80 pisteen sentteri voi hyvinkin olla eikä noita ole juuri liikkeellä. Kaksi hänen parasta kautta (tai menneellä kaudella hän pelasi pitkään laiturina) on pelattu keskellä.
Sopimus on pitkä ja asettaa tiettyjä uhkia tulevaisuudelle ainakin mikäli vammoja alkaa tulla. Miller on toisaalta hyvässä kunnossa ja pelannut ehjää uraa, joten tuo antaa toiveita myös uran tuleville kausille. Lisäksi onhan esimerkiksi tuolla playoffeissa näitä viisi-kuusi vuotta vanhempia pelaajia pelaamassa edelleen hyvää uraa. Paljon riippuu siitä tuleeko vammoja vai ei, mutta juuri tällä hetkellä minulla on enemmän luottoa Millerin jatkouraan kuin esimerkiksi vammoista kärsineen Boeserin uraan, vaikka Boeser onkin nuorempi.
Milleria ei ole välttämätöntä tarvetta myydä sillä edessä voi olla vielä pitkäänkin hyvää uraa, mutta jos hänestä saataisiin tilalle enemmän Pettersson/Hughes -kaksikon ikähaarukkaan sopiva hyvä sentteri, kauppa voi olla mahdollinen. Muussa tapauksessa Miller kuuluu tämän joukkueen jatkosuunnitelmiin ja tulee pelaamaan ehkä muutaman kauden päästä laidalla. Luonteen jotkut näkevät uhkana ja toiset arvostavat tuota hänen voittamisen tahtoa. Valmentajat ovat olleet selkeästi arvostuspuolella ja luotan heidän näkemykseen.
4. OEL:n sopimuksen ulososto.
Tämä on ehkä viimeinen mahdollisuus mikäli muuta reittiä ei ole. Nähdäkseni OEL:n sopimukselle järkevin ulososton ajankohta ei ole vielä tässä vaiheessa, mutta jos laitureita tai Myersia ei saada kaupattua eikä Millerille löydetä sopivaa kauppaa, tämä mahdollisuus tulee ottaa harkintaan. OEL:n viime kausi oli surkea eikä mikään kerro nyt tuon tuosta paranevan, mutta jättäisin sillekin kuitenkin toissa kauden puolesta edelleen yhden kauden verran pienen mahdollisuuden, kun viime kaudella hän kärsi vammoista vaikka pelasi.
Tuo OEL on erikoinen tapaus. Iän puolesta huippukausia pitäisi olla vielä tarjolla, mutta pelillinen taso on laskenut rankasti. Pelillinen anti riittää juuri ja juuri kokoonpanoon ja tuolla sopimuksella se on aika lailla mahdoton yhtälö. Ottajia ei hänen sopimukselle tietenkään ole paitsi isojen kylkiäisten kera. Sopimukseen kirjatut kauppaamisen estävät pykälät toki sitten viimeistään takaavat, että kaupoille ei päästä. Tasonnosto tai ulososto ovat siis vaihtoehdot. Kuten todettua, niin vielä tänä kesänä ei ole paras hetki ostaa sopimusta ulos, mutta silti se tosiaan saattaa olla ainoa tapa tehdä kriittistä palkkatilaa kattoon.
Yksi aspekti vielä tuli mieleeni on tuo ruotsalaisuus. Yhtään en tiedä miten hyvää pataa esim. Ekman-Larsson on Petterssonin kanssa, mutta jos OEL:n läsnäololla on pienikin positiivinen vaikutus Petterssonin jatkohaluihin seurassa, niin tämä on otettava huomioon. Aiemmin Jacob Markströmin lähdön sanottiin olleen kova paikka Petterssonille.
Isoja päätöksiä on Allvinilla edessä. Tai no, toivottavasti Allvinilla nimenomaan on valta tehdä päätökset kun välillä tuntuu siltä, että ihan muut tyypit vetelevät naruista.
Yksi aspekti vielä tuli mieleeni on tuo ruotsalaisuus. Yhtään en tiedä miten hyvää pataa esim. Ekman-Larsson on Petterssonin kanssa, mutta jos OEL:n läsnäololla on pienikin positiivinen vaikutus Petterssonin jatkohaluihin seurassa, niin tämä on otettava huomioon. Aiemmin Jacob Markströmin lähdön sanottiin olleen kova paikka Petterssonille.
Isoja päätöksiä on Allvinilla edessä. Tai no, toivottavasti Allvinilla nimenomaan on valta tehdä päätökset kun välillä tuntuu siltä, että ihan muut tyypit vetelevät naruista.
OEL:n ura lähti laskemaan kauden 2018-19 jälkeen. Tuolloin hän teki 44 pistettä ja oli Norris kisassakin 11. äänestetty pakki. Tuon kauden jälkeen tehtiin polvileikkaus ja odotettiin pelaavan ehjänä 2019-20 kausi, mutta hän ei koskaan palautunut tuosta leikkauksesta ja pelasi kipujen kanssa seuraavan kauden.
Tuon jälkeen hänellä on ollut lähes koko ajan vaikeampaa ja tullut joitakin alavartalovammoja (ehkä juuri tuo polvi?), mutta toissa kauden Vancouverissa hän pelasi ihan hyvin. Ei kyllä palkkansa arvoisesti, mutta ei ollut suurempaa valittamista sen kauden jälkeen. Viime kausi oli sitten todella heikko ja ilmeisesti ainakin yhtenä syynä siihen oli jälleen pelaaminen loukkaantumisen (MM-kisoissa tullut vamma) kanssa.
OEL vaikuttaa olevan persoonana ihan hyvin joukkueeseen istuva pelaaja ja mm. aika usein hänet nähtiin pelien jälkeen keppien kanssa koppikäytävällä kun pelaajat poistuivat pelistä. Hän oli aktiivisesti mukana joukkueessa, vaikkei pystynyt pelaamaan. Osaa tuosta hänen persoonasta kertoo myös nuo yhdeksän kautta, joiden aikana hänellä on ollut joko "A" tai "C" rinnassa NHL:ssä.
Varmaan Benning toivoi kaupan aikaan, että nuo vammat olisi mennyttä aikaa ja hän toisi sitä johtajuutta tullessaan. Itselläni oli tuosta pahoja odotuksia jo kaupan aikaan ja nyt kaikki kauppaan liittyneet riskit ovat realisoituneet. Olihan tuo kauppana nyt arvioiden yksi huonoimmista tämän seuran historiassa, kun siinä lähti top10 varaus ja tuli tuollainen sopimus tuolla pelin tasolla sisään. Ei noiden yhdistelmää huonompaa juurikaan voisi saada vaikka olisi yritystäkin.
OEL:lla oli kaupan ehtona vielä se, että joukkue on joko Vancouver tai Boston, joten tuokin pienentää sitä myymisen mahdollisuutta (jos siellä nyt muuten olisi edes pieni mahdollisuus).
Tosiaan tuo Markströmin lähtö näytti vaikuttavan yhdessä muiden pelaajien lähtöjen kanssa silloin nuoreen Petterssoniin. Viime kaudella Eliaksella näytti olevan paras yhteinen kemia selvästi Kuzmenkon kanssa. Sitä en sitten tiedä millainen keskinäinen kaveruussuhde Petterssonilla ja OEL:lla on. Voisi kuitenkin kuvitella että jos OEL on johtajapersoona, tuollaisetkin asiat merkitsevät.
Tosin nyt Vancouverissa nuoret pelaajat ovat ottaneet entistä enemmän sitä johtajuutta, kun on ollut tilaa sille. Tocchet nosti noista erikseen Hughesin, jonka roolista Tocchet oli ollut erittäin vaikuttunut Horvatin kaupan jälkeen. Jos noista nuorista sitä kapteenin merkkiä jollekin kaavailisi tällä hetkellä jossain vaiheessa, niin ehkä juuri Hughesille.
Allvinilla tulee olemaan kyllä isojen päätösten kesä edessä ja luultavasti (teki hän sitten mitä tahansa) noita päätöksiä tullaan arvioimaan myöhemmin kriittisesti. Jos nimittäin noilla laitureilla on se arvo minkä Seravalli kertoi tai Myers ostetaan ulos, nuo eivät ainakaan tällä hetkellä kuulosta siltä että noista voisi selvitä hyvin. Mutta katsellaan mitä kesällä on tulossa.
Tästä muuten vielä.
Varmuutta tähän ei tulla saamaan, mutta mahdollisesti tuo Boudreaun pitäminen oli asia, mikä oli omistajilta lähtöisin. Joidenkin käytäväpuheiden mukaan uusi seurajohto olisi kuulemma halunnut oman miehensä penkin taakse jo viime kesänä.
Tuo meni miten meni ja Rutherford ajoi Boudreauta bussin alle kovemmin sanoin mitä olisin halunnut nähdä, sanoen mm. suunnilleen niin, että toissa kauden hienot viimeiset noin 50 peliä olisivat olleet lähes pelkästään erinomaisen maalivahtipelin ansiota.
Mutta toki kauden jälkeen Ethan Bearin haastattelu Canucks Centralilla kertoi ehkä kuitenkin siitä, että JR ei ollut ihan väärässäkään. Bear kun sanoi silloin, että heillä oli Carolinassa kaikki pienetkin asiat sovittu etukäteen ja tullessaan Vancouveriin hänen ensimmäinen reaktionsa oli ollut sokki siitä, että miten helvetissä tästä voi selvitä.
En sano Boudreauta huonoksi valmentajaksi tuosta huolimatta ja arvostan korkealle hänen uraa, mutta saattoi olla niinkin, että hänen parhaat puolensa tulivat esiin nykyään lyhyessä projektissa, jossa hänen persoonansa sai joukkueeseen lyhyellä tähtäimellä pelihuumoria pintaan ja positiivisen kierteen. Välttämättä tuo systeemi ei ollut paras, vaikka joukkue repi voittoja hyvin.
Jos tuo valmentaja-asia oli omistajien päätös, niin muut liikkeet tuon lisäksi eivät mene omistajien vastuulle. Allvin saa ryhmineen ottaa vastuun kaikista noista, kävi noissa sitten miten tahansa. Kaikki Kuzmenkosta Horvatin ja Hronekin kauppoihin tuon nykyisen valmennuksen palkkaamisen lisäksi menevät Allvinin ryhmän vastuulle. He kantavat noissa nyt sitten kokonaan vastuun tekemisistä.
Lekkerimäki siirtyy ensi kaudeksi Örebron joukkueeseen SHL:aan.
www.orebrohockey.se
Sellainen joukkue, jota tuli seurattua menneellä kaudella. Nythän siellä vaihtuu valmentaja kun viime kauden valmentajasta Niklas Erikssonista tuli joukkueen manageri. Uusi valmentaja on aikanaan vähän aikaa Vancouverissakin pelannut Johan Hedberg.
Saa nähdä sitten pelaako Leo Carlsson siellä vielä ensi kauden. Elias Pettersson pelaa ainakin. Kuten myös mm. suomalaiset Hannes Björninen, Robert Leino ja Rasmus Rissanen.
Välkommen, Jonathan Lekkerimäki!
Örebro Hockey kan idag välkomna Jonathan Lekkerimäki till klubben.
Sellainen joukkue, jota tuli seurattua menneellä kaudella. Nythän siellä vaihtuu valmentaja kun viime kauden valmentajasta Niklas Erikssonista tuli joukkueen manageri. Uusi valmentaja on aikanaan vähän aikaa Vancouverissakin pelannut Johan Hedberg.
Saa nähdä sitten pelaako Leo Carlsson siellä vielä ensi kauden. Elias Pettersson pelaa ainakin. Kuten myös mm. suomalaiset Hannes Björninen, Robert Leino ja Rasmus Rissanen.
J.T. Millerin U.S. Openin valloitus ei sujunut ihan niin hyvin mitä Miller olisi toivonut, kun hän jäi +6 tulokseen ja putosi kisasta pois. Karsintoihin osallistuakseen piti olla handicap alle 1.4 ja Millerilla tuo oli -1.2 lukemassa. No, Miller sai viettää aikaa isänsä kanssa (Millerin isä oli caddyna). Oli tuo kaikesta huolimatta hyvä suoritus jääkiekkoilijalta, jolla aika ei riitä golfin harjoittelemiseen samalla lailla mitä tuon kisan monilla muilla.
***
Kannok Leipertille jatkoa Abbotsfordissa. Hyvä sopimus sinne, kun pystyy tuomaan kovan taistelijan luonteensa peliin ja meni tällä kaudella eteenpäin pelaajana.
***
Uutta väkeä seuraan Pittsburghista:
www.nhl.com
Seurassa 14 vuotta työskennellyt Bryan Marshall jää siis pois ja katselee muita tehtäviä jatkossa.
***
Kannok Leipertille jatkoa Abbotsfordissa. Hyvä sopimus sinne, kun pystyy tuomaan kovan taistelijan luonteensa peliin ja meni tällä kaudella eteenpäin pelaajana.
***
Uutta väkeä seuraan Pittsburghista:
Canucks Announce Alex Trinca Named Director, Sport Performance
Vancouver, B.C. - Vancouver Canucks General Manager Patrik Allvin announced today that Alex Trinca has been named Director, Sport Performance to lead the club's Human Performance department. Trinca replaces Bryan Marshall, who has decided to move on after spending 14 seasons with the Canucks in...
www.nhl.com
Seurassa 14 vuotta työskennellyt Bryan Marshall jää siis pois ja katselee muita tehtäviä jatkossa.
Viimeksi muokattu:
Vancouver Provincen artikkeli Canucksin toivottavasti muuttuvasta harjoittelukulttuurista:
theprovince.com
Edellisten seitsemän kauden sisään Pittsburgh ei koskaan missannut playoffeja ja joukkue voitti kaksi mestaruutta tuona aikana. Tuon säilyttäminen vaatii paljon koko joukkueelta. Pelaajien voima- ja kuntopuolen on oltava optimaalinen kestämään pitkien kausien rasitukset pitkässä juoksussa, heiltä pitää löytyä halua pysyä noin kauan hyvällä tasolla ja joukkueessa on oltava osaamista sen joka paikoilla.
Vancouverissa Rutherford on pyrkinyt tuomaan tuota osaamista seuraan ja Penguins-kontaktit ovat vahvoina. Patrick Allvinista tuli manageri, Derek Clancysta apulaismanageri, Scott Youngista "director of player personnel" (keskeinen rooli mm. pelaajien kartoittamisessa ja arvioimisessa), Rick Tocchetista päävalmentaja, Sergei Goncharista apuvalmentaja/kehitysvalmentaja ja nyt Alex Trincasta "director of sport performance" eli käytännössä Trinca vastaa harjoittelusuunnitelmista ja toteutuksesta sekä auttaa mm. kuormituksen hallinnassa ja esimerkiksi ravintopuolen asioissa.
Tulonsa jälkeen Tocchet on koko ajan peräänkuuluttanut joukkueelta parempaa voima- ja kuntopuolta jotta joukkue olisi parempi kamppailemaan. Tuon vuoksi esimerkiksi Vitali Kravtsovia ohjattiin parantamaan fyysisiä ominaisuuksia hänen tullessa joukkueeseen. Tocchet on sanonut, että tämän kesän aikana tarvitsee nähdä muutoksia harjoittelukulttuurissa ja että paikalle tullaan jo kuukautta ennen eikä vasta muutama päivä ennen leiriä.
Saattaa olla, että tämä kesä tulee tekemään eroa niiden välillä jotka nähdään osina tämän joukkueen tulevaisuutta ja niiden joiden suhteen tullaan ehkä luopumaan pitkän tähtäimen suunnittelusta kuulua tähän seuraan. Tuo kunto- ja voimapuoli on nyt nostettu Tocchetin toimesta niin usein esiin, että selvästi hän haluaa nähdä muutoksia. Pittsburghin ajoilta tietää varmasti, että asioita on tehty toisaalla paremmin ja mitä tämäkin joukkue voi parantaa omalla päivittäisellä tekemisellä.
Allvin sanoi Trincasta;
Trinca vaikuttaisi olevan ainakin omistautunut työlleen. Lisäksi hänet koettiin ilmeisen osaavaksi työssään. Hän oli Pittsburghin aikoina mm. matkustanut Moskovaan Jevgeni Malkinin omaksi henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi 2019 kesällä. Malkin teki tuon kesän jälkeen 74 pistettä 55 peliin ennen kuin kausi pistettiin covidin vuoksi poikki.
Canucks: New performance coach expected to ramp up team's fitness level
Alex Trinca spent the last seven years with the Pittsburgh Penguins
theprovince.com
Edellisten seitsemän kauden sisään Pittsburgh ei koskaan missannut playoffeja ja joukkue voitti kaksi mestaruutta tuona aikana. Tuon säilyttäminen vaatii paljon koko joukkueelta. Pelaajien voima- ja kuntopuolen on oltava optimaalinen kestämään pitkien kausien rasitukset pitkässä juoksussa, heiltä pitää löytyä halua pysyä noin kauan hyvällä tasolla ja joukkueessa on oltava osaamista sen joka paikoilla.
Vancouverissa Rutherford on pyrkinyt tuomaan tuota osaamista seuraan ja Penguins-kontaktit ovat vahvoina. Patrick Allvinista tuli manageri, Derek Clancysta apulaismanageri, Scott Youngista "director of player personnel" (keskeinen rooli mm. pelaajien kartoittamisessa ja arvioimisessa), Rick Tocchetista päävalmentaja, Sergei Goncharista apuvalmentaja/kehitysvalmentaja ja nyt Alex Trincasta "director of sport performance" eli käytännössä Trinca vastaa harjoittelusuunnitelmista ja toteutuksesta sekä auttaa mm. kuormituksen hallinnassa ja esimerkiksi ravintopuolen asioissa.
Tulonsa jälkeen Tocchet on koko ajan peräänkuuluttanut joukkueelta parempaa voima- ja kuntopuolta jotta joukkue olisi parempi kamppailemaan. Tuon vuoksi esimerkiksi Vitali Kravtsovia ohjattiin parantamaan fyysisiä ominaisuuksia hänen tullessa joukkueeseen. Tocchet on sanonut, että tämän kesän aikana tarvitsee nähdä muutoksia harjoittelukulttuurissa ja että paikalle tullaan jo kuukautta ennen eikä vasta muutama päivä ennen leiriä.
Saattaa olla, että tämä kesä tulee tekemään eroa niiden välillä jotka nähdään osina tämän joukkueen tulevaisuutta ja niiden joiden suhteen tullaan ehkä luopumaan pitkän tähtäimen suunnittelusta kuulua tähän seuraan. Tuo kunto- ja voimapuoli on nyt nostettu Tocchetin toimesta niin usein esiin, että selvästi hän haluaa nähdä muutoksia. Pittsburghin ajoilta tietää varmasti, että asioita on tehty toisaalla paremmin ja mitä tämäkin joukkue voi parantaa omalla päivittäisellä tekemisellä.
Allvin sanoi Trincasta;
Trinca vaikuttaisi olevan ainakin omistautunut työlleen. Lisäksi hänet koettiin ilmeisen osaavaksi työssään. Hän oli Pittsburghin aikoina mm. matkustanut Moskovaan Jevgeni Malkinin omaksi henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi 2019 kesällä. Malkin teki tuon kesän jälkeen 74 pistettä 55 peliin ennen kuin kausi pistettiin covidin vuoksi poikki.
Lisää syvyyskiinnityksiä Abbotsfordiin:
Gatcomb oli ihan hyvä syvyyshyökkääjä Abbotsfordille, vaikka ei pisteitä juuri tehnytkään. Hyvä liike, ihan hyvän kokoinen ja taklaa hyvin.
***
Jovanovski luottaa Tocchetiin ja Canucksin ydinryhmään:
Gatcomb oli ihan hyvä syvyyshyökkääjä Abbotsfordille, vaikka ei pisteitä juuri tehnytkään. Hyvä liike, ihan hyvän kokoinen ja taklaa hyvin.
***
Jovanovski luottaa Tocchetiin ja Canucksin ydinryhmään:
Pientä päivitystä MM-kisoista:
Silovsille tuli tänään nollapeli Kazakhstania vastaan. Helpolla pääsi Arturs tuossa pelissä kun ei joutunut ottamaan kuin 16 torjuntaa. Voitto oli Latvialle ja Silovsille neljäs peräkkäinen. Silovs on päästänyt taakseen kolme maalia kolmessa viime pelissä ja tällä/menneellä kaudella Abbotsfordin arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Silovs on nyt torjunut 131 kutia yhteensä kohti tulleista 143 laukauksesta (91.6%).
Silovs aloitti kisat penkiltä, mutta hänet otettiin ensimmäisessä pelissä Kanadaa vastaan peliin mukaan Latvian oltua 0-2 tappiolla. Tuon jälkeen 22 vuotias Silovs on ollut joukkueensa ykkösvahti. Latvia on lohkossaan tasoissa Kanadan kanssa 11 pisteessä. Vastassa on alkusarjassa vielä voittamaton Sveitsi ja sen jälkeen alkavat sitten pudotuspelit.
Silovsin ensimmäinen kokonainen peli oli Slovakiaa vastaan. Tuossa hän otti 27 torjuntaa 29 laukauksesta, mutta Latvia hävisi tuon pelin 1-2 lukemilla. Seuraavassa pelissä hän oli voittamassa Tsekkiä ja torjui 22 kiekkoa. Norjasta Latvia otti niukan 2-1 voiton ja Silovsille tuossa pelissä 20 torjuntaa. Viimeisessä pelissä ennen tätä Kazakhstan-peliä Silovs otti 3-2 voiton Sloveniasta - Slovenialle tuossa pelissä 13 kutia kolmannessa erässä.
Tsekkivoitossa Silovsilla on ollut toistaiseksi ehkä kisojen hänen näyttävin torjunta kun hän piti Latvian voitossa kiinni tällä hienolla torjunnalla:
***
Tyler Myers teki tänään puolestaan Tyler Myersit ja hyvinhän noissa ei käy:
Myers ja Bear ovat vielä pisteittä Kanadalla. Conor Garland on USA:lla kolmessa syötössä viiden pelin jälkeen.
Silovsille tuli tänään nollapeli Kazakhstania vastaan. Helpolla pääsi Arturs tuossa pelissä kun ei joutunut ottamaan kuin 16 torjuntaa. Voitto oli Latvialle ja Silovsille neljäs peräkkäinen. Silovs on päästänyt taakseen kolme maalia kolmessa viime pelissä ja tällä/menneellä kaudella Abbotsfordin arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Silovs on nyt torjunut 131 kutia yhteensä kohti tulleista 143 laukauksesta (91.6%).
Silovs aloitti kisat penkiltä, mutta hänet otettiin ensimmäisessä pelissä Kanadaa vastaan peliin mukaan Latvian oltua 0-2 tappiolla. Tuon jälkeen 22 vuotias Silovs on ollut joukkueensa ykkösvahti. Latvia on lohkossaan tasoissa Kanadan kanssa 11 pisteessä. Vastassa on alkusarjassa vielä voittamaton Sveitsi ja sen jälkeen alkavat sitten pudotuspelit.
Silovsin ensimmäinen kokonainen peli oli Slovakiaa vastaan. Tuossa hän otti 27 torjuntaa 29 laukauksesta, mutta Latvia hävisi tuon pelin 1-2 lukemilla. Seuraavassa pelissä hän oli voittamassa Tsekkiä ja torjui 22 kiekkoa. Norjasta Latvia otti niukan 2-1 voiton ja Silovsille tuossa pelissä 20 torjuntaa. Viimeisessä pelissä ennen tätä Kazakhstan-peliä Silovs otti 3-2 voiton Sloveniasta - Slovenialle tuossa pelissä 13 kutia kolmannessa erässä.
Tsekkivoitossa Silovsilla on ollut toistaiseksi ehkä kisojen hänen näyttävin torjunta kun hän piti Latvian voitossa kiinni tällä hienolla torjunnalla:
***
Tyler Myers teki tänään puolestaan Tyler Myersit ja hyvinhän noissa ei käy:
Myers ja Bear ovat vielä pisteittä Kanadalla. Conor Garland on USA:lla kolmessa syötössä viiden pelin jälkeen.
Pistetään kausi tässä ketjussa pakettiin, jotta voidaan aloittaa uusi kausiketju. En jaksa nyt tehdä mitään pitkiä kauden kuoppajaisia, sillä tässä on jo kärvistelty ihan riittävästi ja kun tästä ketjusta löytyy jo oikeastaan kaikki oleellinen kauden tapahtumista, niin en näe enää tarvetta kerrata niitä. Eli hyvin lyhyt matka harppoen siitä mistä lähdettiin siihen mihin tultiin. Loppuun vielä pelaaja-arvostelut. Teen nämä vähän osissa muutaman päivän aikana.
Ensin pitää sanoa tästä joukkueesta isona kuvana se, että ei Vancouverin kannattaminen ainakaan mitään tylsää ja tapahtumaköyhää ole. Päinvastoin. Joukkue on esittänyt sellaista sirkusta ja draamaa, että tästä saisi tehtyä halutessaan jonkinlaisen draamakomedian.
Jos edelliskaudella pistettiin kiertoon manageriporras, valmentajat ja muuta toimiston väkeä isolla kädellä, niin tällä kaudella jatkettiin toimistopuolen muutoksilla, laitettiin jälleen valmentaja kiertoon ja pelaajien puolelta lähti mm. seuran kapteeni. Nuo ovat sen luokan muutoksia, että harvoin näkee kahden kauden aikana tehdyiksi. Toisaalta tämä joukkue on ollut rikki, joten muutoksia piti tullakin.
Viime kesänä Vancouverin uusi ensimmäistä kesää toiminut johto sai sulan hattuun Andrei Kuzmenkon sopimuksesta. Muita kesän merkittäviä hankintoja Kuzmenkon lisäksi olivat Ilya Mikheyev, Curtis Lazar, Dakota Joshua, Nils Åman, Riley Stillman ja Christian Wolanin.
Lähtijöiden puolella oli Juho Lammikko, Matthew Highmore, Jason Dickinson, Brad Hunt, Jaroslav Halak ja Alex Chiasson. Jatkosopimukset tehtiin J.T. Millerille ja Brock Boeserille. Paperilla joukkueen piti mennä eteenpäin, etenkin jos Kuzmenko olisi vähänkään lunastamassa kohtalaisia odotuksia.
Joukkue oli Athleticin laatimassa syvyyskartassa ennen mennyttä kautta seuraava (luvut Athleticin Dom Luszczyszynin mallista):
Pearson ( 0,8 ) - Miller ( 2,3 ) - Boeser ( 1.5 )
Podkolzin ( 0,7 ) - Pettersson ( 2,4 ) - Mikheyev ( 1,5 )
Kuzmenko ( N/A ) - Horvat ( 1,3 ) - Garland ( 2,3 )
Dickinson ( -0,5 ) - Lazar ( 0,1 ) - Höglander ( 0,6 )
Ekman-Larsson ( 0,7 ) - Myers ( -0,1 )
Hughes ( 2,1 ) - Schenn ( 0,3 )
Dermott ( 0,5 ) - Poolman ( -0,1 )
Demko ( 3 )
Martin ( 0 )
Tuossa rosterissa mukana siis vielä miinuspelaaja Dickinson, mutta ei Stillmania eikä Åmania, jotka ottivat paikkansa nopeasti kauden alussa kokoonpanosta.
Ennen kautta tuli kohu kaltoin kohdellun Rachel Doerrien suunnalta. Tuon lisäksi kuultiin neuvottelua Horvatin sopimuksen neuvotteluista (monen mielestä 6-7 miljoonaa oli se katto tuossa ottaen huomioon kolmossentterin roolin - kotialennuksia toivottiin toki), mutta tuota ei saatu maaliin. Tuon lisäksi kuultiin (jo aikaisemmin kesällä) Boeserin isän kuolemasta ja myöhemmin leirin yhteydessä kuului sitten uutisia OEL:n, Boeserin, Mikheyevin, Dermottin ja Poolmanin loukkaantumisista. Kaiken kaikkiaan siis tapahtumarikas kesä ja leiri, mutta monin paikoin kuitenkin negatiivinen sellainen.
Ja kun kerran kauden alku oli tuollainen niin tuota sitten jatkettiin varsinaisella kaudellakin. Vancouver pelasi huonoimman kauden alkunsa yli 20 vuoteen tehden jopa NHL:n historiaa surkeimmassa kauden aloituksessa ja menetti johtojaan ihmeellisen paljon, mikä kertoi paitsi maalivahtipelin aikaisempaa huonommasta onnistumisesta (Demko pelasi loukkaantuneena), mutta myös siitä, että joukkueen pelin rakenne ei ollut kunnossa. Pettersson, Horvat, Hughes ja Kuzmenko sentään pelasivat hyvin, mutta lähes koko muu joukkue onnistui alle arvostelun.
Ensimmäisten 20 pelin aikana Vancouver oli NHL:n kuudenneksi huonoin joukkue. Tuon jälkeen loukkaantui Tanner Pearson ja ykkösvahti Demko. Pearsonin kättä operoitiin lopulta montakin kertaa saamatta sitä koko kaudella kuntoon eikä paluusta ole tietoa. Demko oli puolestaan lopulta sivussa kolme kuukautta. Viimeistään Demkon loukkaantumiseen kaatui loputkin tuossa vaiheessa jo olemattomat toiveet playoffeista, joskin tuon loukkaantumisen kestosta ei ollut tarkkaa tietoa vielä tuossa vaiheessa.
Pari pelaajakauppaakin nähtiin alkukauden puolella, kun Ethan Bear siirtyi vähän ennen Demkon loukkaantumista Vancouveriin Carolinasta vitoskierroksen varausvuoroa vastaan ja Jack Studnicka tuli mukaan Bostonista. Bearista kasvoi lopulta käyttökelpoinen pakki Hughesin viereen, mutta Studnicka ei löytänyt kunnollista roolia seurassa.
Tammikuun lopussa Canucks vaihtoi valmentajaa, kun pitkään löyhässä hirressä kiikkunut Bruce Boudreau korvattiin Rick Tocchetilla. Lisäksi nähtiin apuvalmentajien kohdalla pari muutosta, kun Adam Foote ja Sergei Gonchar tulivat mukaan. Hetki tuon jälkeen nähtiin sitten kapteeni Horvatin kauppa NY Islandersiin sekä myöhemmin vielä Filip Hronekin kauppa Vancouveriin.
Noilla liikkeillä joukkue sai loppukaudeksi Demkon paluun jälkeen parempaa ryhtiä pelaamiseen, mutta vastaavasti loppukausi heikensi sitten asemia hieman tämän kesän draftiin. Siirtotakarajalla joukkue oli kerrankin enemmän myyvänä seurana, kun Schenn, Stillman ja Lazar kaupattiin eteenpäin vaihdossa varausvuoroihin /prospectiin (Josh Bloom).. Tämäkään ei kuitenkaan heikentänyt seuraa tarpeeksi.
Varausten tuomisten lisäksi prospectipuolta onnistuttiin lopulta kuitenkin vahvistamaan noilla muutamilla kauden lopun vapaiden agenttien hankinnoilla ja heistä etenkin yliopistosarjoista tulleiden Akito Hirosen ja Cole McWardin pelaaminen kauden lopulla NHL:ssä oli ihan positiivista. Itse olisin toivonut, että sitä ykköskierrosta ei oltaisi tässä tilanteessa kuitenkaan maksettu. Toisaalta ymmärsin seuran tilannetta sen kautta, että puolustuksen oikealle puolelle oli pakko saada vahvistusta, jotta tuo ehkä NHL:n huonoin osasto (oikean puolen puolustus) paranisi. Nyt kun oli vielä lisäksi sopivan ikäinen pelaaja kaupan, niin tuohon tarttuminen oli ymmärrettävää.
Kauden lopulla kokoonpano oli suunnilleen seuraava (mikäli loukkaantuneet otetaan mukaan):
Kuzmenko – Pettersson – Beauvillier
Mikheyev – Miller – Boeser
Pearson? – Dries – Garland
Joshua – Åman – Höglander/Podkolzin
Kravtsov, McDonough, Studnicka, Di Giuseppe
Hughes – Bear
OEL – Hronek
Dermott – Myers
Wolanin, Poolman, Rathbone, Woo, Brisebois
Demko
Delia
Eli aika paljon kokoonpano on lopulta muuttunut vuoden takaiseen nähden:
Pois: Horvat, Lammikko, Highmore, Dickinson, Hunt, Halak ja Chiasson (Lazar, Stillman).
Tulleet: Hronek, Kuzmenko, Mikheyev, Beauvillier, Bear, Joshua, Åman, Dries, Kravtsov, Studnicka
Noin 10 pelaajan muutokset yhdessä vuodessa, joten onhan tuota pyritty muokkaamaan.
Tuossa on uusina kaksi top4-pakkia, kolme kahden ensimmäisen ketjun laituria (vain Boeser on vanhoista mukana näillä näkymin) ja mahdollisesti nelosketju. Lähtöpuolella sitten merkittävimpänä kolmossentteri, joka viime kaudella oli kakkossentterinä Millerin tuskaillessa pelinsä kanssa ja toisaalta Horvatin pelatessa samaan aikaan selvästi parasta peliä hänen koko uralla.
Jos tästä menneestä kaudesta jotain positiivista ja negatiivista poimisi mukaan, niin tässä oma listani sekalaisessa järjestyksessä:
Positiivisia asioita:
- Pettersson ja Hughes menivät kumpikin urillaan eteenpäin.
Pettersson rikkoi 100 pisteen rajan ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, paransi jälleen puolustuspeliään. Petterssonista on kasvanut koko ajan yhä kokonaisvaltaisempi kahden suunnan sentteri, joten tuo tärkeä ykkössentterin tontti joukkueella on nyt kunnossa.
Hughes otti puolestaan hänkin isoja askelia eteenpäin kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ja oli NHL:n top10 pakkeja. Hänessä Vancouverilla on puolestaan puolustuksen johtaja tulevaisuuteen. Ehkä myös joukkueen seuraava kapteeni, kun Horvatin lähtö jätti aukkoa johtajuudessa, johon Hughes tarttui.
- Horvatin kauppa jakoi syystäkin mielipiteitä, mutta itse lukeudun niihin, joiden mielestä kolmossentterille ei olisi kannattanut maksaa jatkossa yli kahdeksaa miljoonaa. Tämä taas kertoo minun mielestäni seurajohdosta hyvää kokonaiskuvaa katsoen, mutta se pitää muistaa, että ei tuota tonttia helppo ole paikata kuitenkaan.
- Kuzmenko oli vielä parempi mitä osasin edes toivoa. Tuo laukausprosentti ei tule jatkossa pysymään tuossa eikä 40 maalin kausia ole realistista odottaa, mutta yli 30 maalin ykkösketjun hyökkääjä on joka tapauksessa realistinen odotusarvo paremman keskitasonkin laukaisuprosentilla. Tuossa hankinnassa Allvinilla oli iso merkitys ja tämäkin lupaa hyvää jatkoa ajatellen, vaikka sekään ei ole realistista, että joka kesä Vancouveriin rantautuisi Kuzmenkon kaltainen pelaaja.
- Joukkue teki hyviä syvyyshankintoja (Joshua/Bear) tai ainakin kokeiluja (Kravtsov/Studnicka) ja jos ei onnistunut noissa (Lazar/Stillman), noissa saatiin ihan sopiva korvaus eikä jääty noiden kanssa tyhjin käsin kuten edellisen managerin aikana.
- Canucks oli aktiivinen ja ainakin lyhyellä katsomisella mielestäni onnistunut noissa yliopistosarjojen vapaissa agenteissa (Hirose/McWard/Sasson), samoin kuin parissa muussa vapaassa agentissa (Åman/Johansson). Tämä scouttauspuoli näyttäisi ottaneen askeleen eteenpäin. Täälläkään ei ole realistista odottaa onnistumisia jokaisen kohdalla, mutta jos noista parikin onnistuisi, niin tuo olisi jo hyvä saldo.
- Tocchet kakkosvalmentajineen vaikutti ainakin loppukauden perusteella hyvältä ryhmältä ja pelin rakennetta saatiin järkevämpään suuntaan, vaikka puolustuksen kokoonpano olikin loppukaudesta pitkälle farmipainotteinen. Erityisen paljon pidin Tocchetin otteesta pelaajien suuntaan sekä hänen eteenpäin katsovasta esiintymisestä mediassa.
- Pelaajakehityspuoli otti isoja askelia eteenpäin. Monet farmin pelaajat menivät kerrankin selvästi eteenpäin ja sinne myös satsattiin yli tuplaamalla kehityksestä vastaavien valmentajien määrä. Apulaismanageri Cammi Granaton rooli kehityspuolen vetäjänä oli onnistunut.
- Yli puolet scouteista vaihdettiin. Laitan tämän tänne, vaikka vielä onkin kysymysmerkki, kuinka paljon tämä parantaa. Heikentymistä takavuosiin ei oikein voi tulla.
- Abbotsford pelasi hienon kauden ja siellä Jeremy Colliton näytti juuri oikealta valinnalta tehtävään. Itselleni farmin pelejä seuraavana fanina tämä on toki isompi asia kuin sellaisille, joille organisaation kuva on pelkästään NHL-seura.
Negatiivisia asioita:
- Tavoite oli olla playoff-joukkue ja tuosta tavoitteesta jäätiin paljon, kun joukkue ei näyttänyt olevan valmis silloin kuin piti. Pelillinen ilme etenkin Boudreaun aikana oli ajoittain kaoottinen. Heti alkukaudesta tulleet monet johtoasemien menettämiset söivät joukkuetta sisältä?
- Muutamat isot yksilöt jäivät paljon odotusten alle ja noista etenkin puolustuksen yli 13 miljoonan kaksikko OEL/Myers oli luokkaa surkea. Demkon piti olla maalilla lisäksi joukkueen arvokkain pelaaja, mutta hänenkin kautensa meni (tosin pitkälle loukkaantumisista johtuen) penkin alle. Loukkaantumiset vaivasivat myös mm. Mikheyevia, Bearia, Boeseria ja OEL:aa. Millerin alkukausi oli hänen selvästi huonointa peliä viiteen vuoteen Vancouverissa.
- Joukkue ei tehnyt sitä palkkatilaa kokoonpanoon, vaikka huhuissa oli parin pelaajan kohdalla kyselyitä. Itse asiassa Vancouverilla on tällä hetkellä palkkaongelma katon kanssa. Jos tätä ei saada ratkaistua suhteellisen kivuttomasti ensi kaudeksi, tästä tulee vielä iso miinus. En lähde tässä vaiheessa vielä keskeneräistä projektia sinne sen enempää laittamaan.
- Mitä tapahtui Boudreaun potkujen kanssa? Jos Boudreau ei ollut seurajohdon mies tehtävään ja jos tuo oli omistajien käsialaa kuten näyttää, niin tuo ei ollut hyvä asia. Valmentajan jättäminen löysään hirteen ei joka tapauksessa ollut lainkaan hyvä asia. Nyt siellä on onneksi jo seurajohdon omat miehet tehtävissään.
- Rutherford otti alkuun mielestäni liian suurta roolia median suuntaan. Tuo onneksi kääntyi kauden edetessä ja toivottavasti jatkuu myös noin. Toisaalta ymmärsinkin tuon, kun Allvin oli tulokasmanagerina joukkueen kanssa hankalassa paikassa, mutta jatkossa tuo tulokasmanageri ei saa olla enää selitys.
- Mitä tapahtui Doarrien kansssa? Sukset menivät ilmeisesti apulaismanageri Costonguayn kanssa pahasti ristiin syystä tai toisesta. Kumpi tuossa oli lopulta syyllinen? Sitä ei varmaan koskaan saada tietää, mutta jätti se kysymyksiä Castonguayn kohdalle, kun tuo kysymys jäi auki. Seurajohto näytti olevan täysin Castonguayn takana.
- Mitä tapahtui Pearsonin käden kanssa? Alkuun piti olla melko lyhytkestoinen vamma, lopulta koko ura saattaa olla vaarassa. Hughes menetti tuosta hermonsa ja Pearson ei halunnut avata tuota. Olivatko joukkueen lääkärit millään tavalla osallisina tuohon vai oliko tuossa kyse vaan huonosta tuurista tms. lääketieteellisestä asiasta?
- Boeserin kolmen vuoden jatkosopimus näyttää tämän (suurimman osan) kauden perusteella virheeltä. Toivottavasti se löytynyt rakkaus lajiin nyt sitten myös säilyy ensi kaudelle.
Yhteenvetoa:
Vancouver on joukkueena siinä tilanteessa, että neljän tärkeimmän pelaajan (Pettersson, Hughes, Demko, Miller) pitää olla koko kauden suunnan näyttäjiä, mikäli joukkue aikoo haastaa edes ajatuksen tasolla playoff-paikasta. Menneellä kaudella noista onnistui kaksi koko kauden mittarilla. Tuon neljän tärkeimmän pelaajan lisäksi joukkueen pelin rakenteen pitää olla huomattavasti parempaa, mitä se oli Boudreaun aikana.
Hyökkäyksen tukipelaajista (ja osin avainpelaajista) Kuzmenkon kausi oli erinomainen, mutta Mikheyevin vamma ja Boeserin heikko kausi jättivät paljon toiveita paremmasta. Horvatin lähtö jätti kolmossentterin tilanteen auki ja tuo pitäisi kyetä jollain lailla paikkaamaan edes välttävästi nyt lyhyellä tähtäimellä. Pidemmällä tähtäimellä tuossa on nyt aukko, johon jonkun tarvitsee kasvaa sisään (mahdollisesti Räty?). Toisaalta tuossa on nyt myös mahdollisuus sille.
Puolustuksessa oli yhdessä maalivahtien kanssa kuitenkin suurimmat ongelmat menneellä kaudella. Playoffeihin haastamiseen joukkue olisi tarvinnut ihan erilaista peliä etenkin kaksikolta OEL-Myers. Tuon parin ollessa kakkosparin minuuteilla, Canucks ei vaan oikein voi olla hyvä joukkue. Myersin sopimus loppuu ensi kauden jälkeen, mutta OEL jää tuonne ongelmaksi, jos ei jossain vaiheessa osteta ulos.
Tulevaisuudessa Vancouverin pitäisi jollain lailla ratkaista etenkin nuo puolustuksen ongelmat. Toinen isompi haaste tulee palkkakattotilanteesta. Nämä ovat molemmat asialistalla korkealla ja ilman näiden ratkaisemista on vaikea nähdä tämän joukkueen menevän eteenpäin. Helppoa kummankaan ratkaisu ei tule olemaan, mutta tässä mitataan nyt sitten sitä ammattitaitoa.
Itse näen ison kuvan lopulta kuitenkin niin, että tässä tilanteessa ei ollut mahdollisuutta enää rebuildata tätä seuraa, vaan joukkueella on nyt sen tärkeimmille paikoille riittävät pelaajat ja kaikki riippuu nyt sitten siitä, miten nuo ongelmat saadaan ratkaistua ja millaista tukea kärjelle saadaan. Muutaman onnistuneen hankinnan seura joka tapauksessa tarvitsee ja tuossa tarvitaan oikeanlaista scouttausta ja ehkä pientä tuuriakin mukaan (ihan kuten niissä varauksissakin olisi tarvittu).
Muuten tämä seurajohto on näyttänyt tekevän minun mielestäni ihan hyvää työtä toistaiseksi. Organisaation rakenne näyttäisi nyt toimivalta ja tehtävissä tuntuisi olevan asiansa osaavia tekijöitä. Joukkueella on ollut silmää muutamille käytännössä ilmaisille hyville hankinnoille (Kuzmenko, Joshua, Bear, Åman, Hirose) ja pelaajakehitykseen on viimein panostettu siten kuin sinne kuuluu. Myös scouttipuoli on kokenut viimein muutoksen. Nuo ovat vain asioita, joissa palkintoa ei ole hetkeen luvassa eikä noiden onnistuminen ole kuitenkaan tästäkään huolimatta varmaa, mutta otan nuo muutokset vastaan tyytyväisenä.
Yhden kesän (ja yhden kokonaisen kauden) perusteella joukkue on pyrkinyt satsaamaan ainakin sinne missä oli suurimpia puutteita, eli puolustuksen oikealle puolelle (Hronek, Bear) ja laituriosastolle. Tuo Kuzmenkon hankinta menee yksittäisenä hankintana ihan sinne kärkeen, mitä organisaatio on saanut tämän vuosituhannen aikana tehtyä. Nämä hankinnat luovat kaikesta menneen kauden tuskasta huolimatta viimein toivoa paremmasta. Henkilökohtaisesti ehdin tämän toivon jo hukata edellisen johdon aikana.
Seuraavaksi pelaaja-arvosteluihin. Koitan laittaa nämä muutaman päivän aikana tänne ja ehkä parissa osassa.
Ensin pitää sanoa tästä joukkueesta isona kuvana se, että ei Vancouverin kannattaminen ainakaan mitään tylsää ja tapahtumaköyhää ole. Päinvastoin. Joukkue on esittänyt sellaista sirkusta ja draamaa, että tästä saisi tehtyä halutessaan jonkinlaisen draamakomedian.
Jos edelliskaudella pistettiin kiertoon manageriporras, valmentajat ja muuta toimiston väkeä isolla kädellä, niin tällä kaudella jatkettiin toimistopuolen muutoksilla, laitettiin jälleen valmentaja kiertoon ja pelaajien puolelta lähti mm. seuran kapteeni. Nuo ovat sen luokan muutoksia, että harvoin näkee kahden kauden aikana tehdyiksi. Toisaalta tämä joukkue on ollut rikki, joten muutoksia piti tullakin.
Viime kesänä Vancouverin uusi ensimmäistä kesää toiminut johto sai sulan hattuun Andrei Kuzmenkon sopimuksesta. Muita kesän merkittäviä hankintoja Kuzmenkon lisäksi olivat Ilya Mikheyev, Curtis Lazar, Dakota Joshua, Nils Åman, Riley Stillman ja Christian Wolanin.
Lähtijöiden puolella oli Juho Lammikko, Matthew Highmore, Jason Dickinson, Brad Hunt, Jaroslav Halak ja Alex Chiasson. Jatkosopimukset tehtiin J.T. Millerille ja Brock Boeserille. Paperilla joukkueen piti mennä eteenpäin, etenkin jos Kuzmenko olisi vähänkään lunastamassa kohtalaisia odotuksia.
Joukkue oli Athleticin laatimassa syvyyskartassa ennen mennyttä kautta seuraava (luvut Athleticin Dom Luszczyszynin mallista):
Pearson ( 0,8 ) - Miller ( 2,3 ) - Boeser ( 1.5 )
Podkolzin ( 0,7 ) - Pettersson ( 2,4 ) - Mikheyev ( 1,5 )
Kuzmenko ( N/A ) - Horvat ( 1,3 ) - Garland ( 2,3 )
Dickinson ( -0,5 ) - Lazar ( 0,1 ) - Höglander ( 0,6 )
Ekman-Larsson ( 0,7 ) - Myers ( -0,1 )
Hughes ( 2,1 ) - Schenn ( 0,3 )
Dermott ( 0,5 ) - Poolman ( -0,1 )
Demko ( 3 )
Martin ( 0 )
Tuossa rosterissa mukana siis vielä miinuspelaaja Dickinson, mutta ei Stillmania eikä Åmania, jotka ottivat paikkansa nopeasti kauden alussa kokoonpanosta.
Ennen kautta tuli kohu kaltoin kohdellun Rachel Doerrien suunnalta. Tuon lisäksi kuultiin neuvottelua Horvatin sopimuksen neuvotteluista (monen mielestä 6-7 miljoonaa oli se katto tuossa ottaen huomioon kolmossentterin roolin - kotialennuksia toivottiin toki), mutta tuota ei saatu maaliin. Tuon lisäksi kuultiin (jo aikaisemmin kesällä) Boeserin isän kuolemasta ja myöhemmin leirin yhteydessä kuului sitten uutisia OEL:n, Boeserin, Mikheyevin, Dermottin ja Poolmanin loukkaantumisista. Kaiken kaikkiaan siis tapahtumarikas kesä ja leiri, mutta monin paikoin kuitenkin negatiivinen sellainen.
Ja kun kerran kauden alku oli tuollainen niin tuota sitten jatkettiin varsinaisella kaudellakin. Vancouver pelasi huonoimman kauden alkunsa yli 20 vuoteen tehden jopa NHL:n historiaa surkeimmassa kauden aloituksessa ja menetti johtojaan ihmeellisen paljon, mikä kertoi paitsi maalivahtipelin aikaisempaa huonommasta onnistumisesta (Demko pelasi loukkaantuneena), mutta myös siitä, että joukkueen pelin rakenne ei ollut kunnossa. Pettersson, Horvat, Hughes ja Kuzmenko sentään pelasivat hyvin, mutta lähes koko muu joukkue onnistui alle arvostelun.
Ensimmäisten 20 pelin aikana Vancouver oli NHL:n kuudenneksi huonoin joukkue. Tuon jälkeen loukkaantui Tanner Pearson ja ykkösvahti Demko. Pearsonin kättä operoitiin lopulta montakin kertaa saamatta sitä koko kaudella kuntoon eikä paluusta ole tietoa. Demko oli puolestaan lopulta sivussa kolme kuukautta. Viimeistään Demkon loukkaantumiseen kaatui loputkin tuossa vaiheessa jo olemattomat toiveet playoffeista, joskin tuon loukkaantumisen kestosta ei ollut tarkkaa tietoa vielä tuossa vaiheessa.
Pari pelaajakauppaakin nähtiin alkukauden puolella, kun Ethan Bear siirtyi vähän ennen Demkon loukkaantumista Vancouveriin Carolinasta vitoskierroksen varausvuoroa vastaan ja Jack Studnicka tuli mukaan Bostonista. Bearista kasvoi lopulta käyttökelpoinen pakki Hughesin viereen, mutta Studnicka ei löytänyt kunnollista roolia seurassa.
Tammikuun lopussa Canucks vaihtoi valmentajaa, kun pitkään löyhässä hirressä kiikkunut Bruce Boudreau korvattiin Rick Tocchetilla. Lisäksi nähtiin apuvalmentajien kohdalla pari muutosta, kun Adam Foote ja Sergei Gonchar tulivat mukaan. Hetki tuon jälkeen nähtiin sitten kapteeni Horvatin kauppa NY Islandersiin sekä myöhemmin vielä Filip Hronekin kauppa Vancouveriin.
Noilla liikkeillä joukkue sai loppukaudeksi Demkon paluun jälkeen parempaa ryhtiä pelaamiseen, mutta vastaavasti loppukausi heikensi sitten asemia hieman tämän kesän draftiin. Siirtotakarajalla joukkue oli kerrankin enemmän myyvänä seurana, kun Schenn, Stillman ja Lazar kaupattiin eteenpäin vaihdossa varausvuoroihin /prospectiin (Josh Bloom).. Tämäkään ei kuitenkaan heikentänyt seuraa tarpeeksi.
Varausten tuomisten lisäksi prospectipuolta onnistuttiin lopulta kuitenkin vahvistamaan noilla muutamilla kauden lopun vapaiden agenttien hankinnoilla ja heistä etenkin yliopistosarjoista tulleiden Akito Hirosen ja Cole McWardin pelaaminen kauden lopulla NHL:ssä oli ihan positiivista. Itse olisin toivonut, että sitä ykköskierrosta ei oltaisi tässä tilanteessa kuitenkaan maksettu. Toisaalta ymmärsin seuran tilannetta sen kautta, että puolustuksen oikealle puolelle oli pakko saada vahvistusta, jotta tuo ehkä NHL:n huonoin osasto (oikean puolen puolustus) paranisi. Nyt kun oli vielä lisäksi sopivan ikäinen pelaaja kaupan, niin tuohon tarttuminen oli ymmärrettävää.
Kauden lopulla kokoonpano oli suunnilleen seuraava (mikäli loukkaantuneet otetaan mukaan):
Kuzmenko – Pettersson – Beauvillier
Mikheyev – Miller – Boeser
Pearson? – Dries – Garland
Joshua – Åman – Höglander/Podkolzin
Kravtsov, McDonough, Studnicka, Di Giuseppe
Hughes – Bear
OEL – Hronek
Dermott – Myers
Wolanin, Poolman, Rathbone, Woo, Brisebois
Demko
Delia
Eli aika paljon kokoonpano on lopulta muuttunut vuoden takaiseen nähden:
Pois: Horvat, Lammikko, Highmore, Dickinson, Hunt, Halak ja Chiasson (Lazar, Stillman).
Tulleet: Hronek, Kuzmenko, Mikheyev, Beauvillier, Bear, Joshua, Åman, Dries, Kravtsov, Studnicka
Noin 10 pelaajan muutokset yhdessä vuodessa, joten onhan tuota pyritty muokkaamaan.
Tuossa on uusina kaksi top4-pakkia, kolme kahden ensimmäisen ketjun laituria (vain Boeser on vanhoista mukana näillä näkymin) ja mahdollisesti nelosketju. Lähtöpuolella sitten merkittävimpänä kolmossentteri, joka viime kaudella oli kakkossentterinä Millerin tuskaillessa pelinsä kanssa ja toisaalta Horvatin pelatessa samaan aikaan selvästi parasta peliä hänen koko uralla.
Jos tästä menneestä kaudesta jotain positiivista ja negatiivista poimisi mukaan, niin tässä oma listani sekalaisessa järjestyksessä:
Positiivisia asioita:
- Pettersson ja Hughes menivät kumpikin urillaan eteenpäin.
Pettersson rikkoi 100 pisteen rajan ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, paransi jälleen puolustuspeliään. Petterssonista on kasvanut koko ajan yhä kokonaisvaltaisempi kahden suunnan sentteri, joten tuo tärkeä ykkössentterin tontti joukkueella on nyt kunnossa.
Hughes otti puolestaan hänkin isoja askelia eteenpäin kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ja oli NHL:n top10 pakkeja. Hänessä Vancouverilla on puolestaan puolustuksen johtaja tulevaisuuteen. Ehkä myös joukkueen seuraava kapteeni, kun Horvatin lähtö jätti aukkoa johtajuudessa, johon Hughes tarttui.
- Horvatin kauppa jakoi syystäkin mielipiteitä, mutta itse lukeudun niihin, joiden mielestä kolmossentterille ei olisi kannattanut maksaa jatkossa yli kahdeksaa miljoonaa. Tämä taas kertoo minun mielestäni seurajohdosta hyvää kokonaiskuvaa katsoen, mutta se pitää muistaa, että ei tuota tonttia helppo ole paikata kuitenkaan.
- Kuzmenko oli vielä parempi mitä osasin edes toivoa. Tuo laukausprosentti ei tule jatkossa pysymään tuossa eikä 40 maalin kausia ole realistista odottaa, mutta yli 30 maalin ykkösketjun hyökkääjä on joka tapauksessa realistinen odotusarvo paremman keskitasonkin laukaisuprosentilla. Tuossa hankinnassa Allvinilla oli iso merkitys ja tämäkin lupaa hyvää jatkoa ajatellen, vaikka sekään ei ole realistista, että joka kesä Vancouveriin rantautuisi Kuzmenkon kaltainen pelaaja.
- Joukkue teki hyviä syvyyshankintoja (Joshua/Bear) tai ainakin kokeiluja (Kravtsov/Studnicka) ja jos ei onnistunut noissa (Lazar/Stillman), noissa saatiin ihan sopiva korvaus eikä jääty noiden kanssa tyhjin käsin kuten edellisen managerin aikana.
- Canucks oli aktiivinen ja ainakin lyhyellä katsomisella mielestäni onnistunut noissa yliopistosarjojen vapaissa agenteissa (Hirose/McWard/Sasson), samoin kuin parissa muussa vapaassa agentissa (Åman/Johansson). Tämä scouttauspuoli näyttäisi ottaneen askeleen eteenpäin. Täälläkään ei ole realistista odottaa onnistumisia jokaisen kohdalla, mutta jos noista parikin onnistuisi, niin tuo olisi jo hyvä saldo.
- Tocchet kakkosvalmentajineen vaikutti ainakin loppukauden perusteella hyvältä ryhmältä ja pelin rakennetta saatiin järkevämpään suuntaan, vaikka puolustuksen kokoonpano olikin loppukaudesta pitkälle farmipainotteinen. Erityisen paljon pidin Tocchetin otteesta pelaajien suuntaan sekä hänen eteenpäin katsovasta esiintymisestä mediassa.
- Pelaajakehityspuoli otti isoja askelia eteenpäin. Monet farmin pelaajat menivät kerrankin selvästi eteenpäin ja sinne myös satsattiin yli tuplaamalla kehityksestä vastaavien valmentajien määrä. Apulaismanageri Cammi Granaton rooli kehityspuolen vetäjänä oli onnistunut.
- Yli puolet scouteista vaihdettiin. Laitan tämän tänne, vaikka vielä onkin kysymysmerkki, kuinka paljon tämä parantaa. Heikentymistä takavuosiin ei oikein voi tulla.
- Abbotsford pelasi hienon kauden ja siellä Jeremy Colliton näytti juuri oikealta valinnalta tehtävään. Itselleni farmin pelejä seuraavana fanina tämä on toki isompi asia kuin sellaisille, joille organisaation kuva on pelkästään NHL-seura.
Negatiivisia asioita:
- Tavoite oli olla playoff-joukkue ja tuosta tavoitteesta jäätiin paljon, kun joukkue ei näyttänyt olevan valmis silloin kuin piti. Pelillinen ilme etenkin Boudreaun aikana oli ajoittain kaoottinen. Heti alkukaudesta tulleet monet johtoasemien menettämiset söivät joukkuetta sisältä?
- Muutamat isot yksilöt jäivät paljon odotusten alle ja noista etenkin puolustuksen yli 13 miljoonan kaksikko OEL/Myers oli luokkaa surkea. Demkon piti olla maalilla lisäksi joukkueen arvokkain pelaaja, mutta hänenkin kautensa meni (tosin pitkälle loukkaantumisista johtuen) penkin alle. Loukkaantumiset vaivasivat myös mm. Mikheyevia, Bearia, Boeseria ja OEL:aa. Millerin alkukausi oli hänen selvästi huonointa peliä viiteen vuoteen Vancouverissa.
- Joukkue ei tehnyt sitä palkkatilaa kokoonpanoon, vaikka huhuissa oli parin pelaajan kohdalla kyselyitä. Itse asiassa Vancouverilla on tällä hetkellä palkkaongelma katon kanssa. Jos tätä ei saada ratkaistua suhteellisen kivuttomasti ensi kaudeksi, tästä tulee vielä iso miinus. En lähde tässä vaiheessa vielä keskeneräistä projektia sinne sen enempää laittamaan.
- Mitä tapahtui Boudreaun potkujen kanssa? Jos Boudreau ei ollut seurajohdon mies tehtävään ja jos tuo oli omistajien käsialaa kuten näyttää, niin tuo ei ollut hyvä asia. Valmentajan jättäminen löysään hirteen ei joka tapauksessa ollut lainkaan hyvä asia. Nyt siellä on onneksi jo seurajohdon omat miehet tehtävissään.
- Rutherford otti alkuun mielestäni liian suurta roolia median suuntaan. Tuo onneksi kääntyi kauden edetessä ja toivottavasti jatkuu myös noin. Toisaalta ymmärsinkin tuon, kun Allvin oli tulokasmanagerina joukkueen kanssa hankalassa paikassa, mutta jatkossa tuo tulokasmanageri ei saa olla enää selitys.
- Mitä tapahtui Doarrien kansssa? Sukset menivät ilmeisesti apulaismanageri Costonguayn kanssa pahasti ristiin syystä tai toisesta. Kumpi tuossa oli lopulta syyllinen? Sitä ei varmaan koskaan saada tietää, mutta jätti se kysymyksiä Castonguayn kohdalle, kun tuo kysymys jäi auki. Seurajohto näytti olevan täysin Castonguayn takana.
- Mitä tapahtui Pearsonin käden kanssa? Alkuun piti olla melko lyhytkestoinen vamma, lopulta koko ura saattaa olla vaarassa. Hughes menetti tuosta hermonsa ja Pearson ei halunnut avata tuota. Olivatko joukkueen lääkärit millään tavalla osallisina tuohon vai oliko tuossa kyse vaan huonosta tuurista tms. lääketieteellisestä asiasta?
- Boeserin kolmen vuoden jatkosopimus näyttää tämän (suurimman osan) kauden perusteella virheeltä. Toivottavasti se löytynyt rakkaus lajiin nyt sitten myös säilyy ensi kaudelle.
Yhteenvetoa:
Vancouver on joukkueena siinä tilanteessa, että neljän tärkeimmän pelaajan (Pettersson, Hughes, Demko, Miller) pitää olla koko kauden suunnan näyttäjiä, mikäli joukkue aikoo haastaa edes ajatuksen tasolla playoff-paikasta. Menneellä kaudella noista onnistui kaksi koko kauden mittarilla. Tuon neljän tärkeimmän pelaajan lisäksi joukkueen pelin rakenteen pitää olla huomattavasti parempaa, mitä se oli Boudreaun aikana.
Hyökkäyksen tukipelaajista (ja osin avainpelaajista) Kuzmenkon kausi oli erinomainen, mutta Mikheyevin vamma ja Boeserin heikko kausi jättivät paljon toiveita paremmasta. Horvatin lähtö jätti kolmossentterin tilanteen auki ja tuo pitäisi kyetä jollain lailla paikkaamaan edes välttävästi nyt lyhyellä tähtäimellä. Pidemmällä tähtäimellä tuossa on nyt aukko, johon jonkun tarvitsee kasvaa sisään (mahdollisesti Räty?). Toisaalta tuossa on nyt myös mahdollisuus sille.
Puolustuksessa oli yhdessä maalivahtien kanssa kuitenkin suurimmat ongelmat menneellä kaudella. Playoffeihin haastamiseen joukkue olisi tarvinnut ihan erilaista peliä etenkin kaksikolta OEL-Myers. Tuon parin ollessa kakkosparin minuuteilla, Canucks ei vaan oikein voi olla hyvä joukkue. Myersin sopimus loppuu ensi kauden jälkeen, mutta OEL jää tuonne ongelmaksi, jos ei jossain vaiheessa osteta ulos.
Tulevaisuudessa Vancouverin pitäisi jollain lailla ratkaista etenkin nuo puolustuksen ongelmat. Toinen isompi haaste tulee palkkakattotilanteesta. Nämä ovat molemmat asialistalla korkealla ja ilman näiden ratkaisemista on vaikea nähdä tämän joukkueen menevän eteenpäin. Helppoa kummankaan ratkaisu ei tule olemaan, mutta tässä mitataan nyt sitten sitä ammattitaitoa.
Itse näen ison kuvan lopulta kuitenkin niin, että tässä tilanteessa ei ollut mahdollisuutta enää rebuildata tätä seuraa, vaan joukkueella on nyt sen tärkeimmille paikoille riittävät pelaajat ja kaikki riippuu nyt sitten siitä, miten nuo ongelmat saadaan ratkaistua ja millaista tukea kärjelle saadaan. Muutaman onnistuneen hankinnan seura joka tapauksessa tarvitsee ja tuossa tarvitaan oikeanlaista scouttausta ja ehkä pientä tuuriakin mukaan (ihan kuten niissä varauksissakin olisi tarvittu).
Muuten tämä seurajohto on näyttänyt tekevän minun mielestäni ihan hyvää työtä toistaiseksi. Organisaation rakenne näyttäisi nyt toimivalta ja tehtävissä tuntuisi olevan asiansa osaavia tekijöitä. Joukkueella on ollut silmää muutamille käytännössä ilmaisille hyville hankinnoille (Kuzmenko, Joshua, Bear, Åman, Hirose) ja pelaajakehitykseen on viimein panostettu siten kuin sinne kuuluu. Myös scouttipuoli on kokenut viimein muutoksen. Nuo ovat vain asioita, joissa palkintoa ei ole hetkeen luvassa eikä noiden onnistuminen ole kuitenkaan tästäkään huolimatta varmaa, mutta otan nuo muutokset vastaan tyytyväisenä.
Yhden kesän (ja yhden kokonaisen kauden) perusteella joukkue on pyrkinyt satsaamaan ainakin sinne missä oli suurimpia puutteita, eli puolustuksen oikealle puolelle (Hronek, Bear) ja laituriosastolle. Tuo Kuzmenkon hankinta menee yksittäisenä hankintana ihan sinne kärkeen, mitä organisaatio on saanut tämän vuosituhannen aikana tehtyä. Nämä hankinnat luovat kaikesta menneen kauden tuskasta huolimatta viimein toivoa paremmasta. Henkilökohtaisesti ehdin tämän toivon jo hukata edellisen johdon aikana.
Seuraavaksi pelaaja-arvosteluihin. Koitan laittaa nämä muutaman päivän aikana tänne ja ehkä parissa osassa.
Viimeksi muokattu:
Report: Canucks forward Vitali Kravtsov signs two year deal in KHL
Vitali Kravtsov's time as a Vancouver Canuck was short-lived. On Mo...
canucksarmy.com
Kravtsov on tehnyt kaksivuotisen sopimuksen Traktor Chelyabinskin kanssa.
Vancouver tarjosi mahdollisuutta pelastaa tämän entisen ykköskierroksen varauksen NHL-ura muiden joukkueen venäläisten tukiessa Kravtsovia ja Tocchet odotti häneltä hyvää kesää. Kravtsoville levitettiin punainen matto saada ura vielä käyntiin, mutta tietysti jos hän näki tämän paremmaksi vaihtoehdoksi, niin minkäs sille sitten voi.
Vancouverilla on onneksi laitureita ja kuten itsekin edelliseen viestiin laitoin ketjuhahmotelmiksi, Kravtsovin paikka pelaavassa kokoonpanossa ei olisi ollut varma. Tocchet ryhmineen teki periaatteessa kaiken mahdollisen. Kravtsoville annettiin paikka junnuaikojen joukkuekaveri Podkolzinin kanssa ja tarjottiin paikkaa Petterssonin kanssakin saada onnistumisia, mutta lopulta kuitenkin todettiin, että hommia on edessä ja Kravtsov oli katsomossa viisi kertaa kauden viimeisissä kahdeksassa pelissä.
Vancouverilla on vielä mahdollisuus säilyttää oikeudet Kravtsoviin tästä huolimatta. Parhaaksi ratkaisuksi olisin nähnyt pelaamisen Abbotsfordissa, mutta luultavasti joku joukkue olisi voinut tarjota paikkaa siirtolistalla kauden alussa. Nyt pelaaminen KHL:ssä ja oikeuksien säilyttäminen saattaa olla ehkä paras ratkaisu jos Kravtsovilla nähdään vielä NHL-tulevaisuutta.
Kravtsov saattaa olla hyvin tosin hukattu arpa jo nyt, mutta silti olen sitä mieltä, että näitä kokeiluja kannattaa tehdä näiden muutaman kauden takaisten kärkiprospectien kanssa jos maksuna on seitsemännen kierroksen varaus kolmen vuoden päästä ja yksi farmilaituri (eli ei käytännössä juuri mitään menetettävää). Suurin osa näistä ei tule onnistumaan, mutta jossain vaiheessa joku saattaa löytää maisemanvaihdon jälkeen uuden alun. Pidän noita mahdollisuuksia joka tapauksessa parempina kuin noiden seitsemännen kierrosten vuorojen mahdollisuuksia.
Aloitetaan pelaaja-arvostelut maalivahdeista ja puolustajista. Näissä arvosteluissa painotan omia odotusarvoja toteutuneeseen peliin nähden. Suluissa viime kauden arvosanat.
Thatcher Demko: 6- (9½)
32GP, 14-14-4, 90.1%, 3,16GAA
Demkon alkukausi oli vaikea. Toisaalta pitää sanoa myös se, että Canucks päästi Demkon joulukuun alun loukkaantumiseen saakka 5v5 pelissä NHL:n kolmanneksi eniten maaliolettamaa omaan päähän ja lisäksi alivoima oli historiallisen huonoa, joten ei tuon viisikkopuolustuksen takana edes Patrick Roy olisi näyttänyt hyvältä.
Demko oli loukkaannuttuaan sivussa lopulta kolme kuukautta ja Vancouverissa ehti tapahtua tuossa välissä valmentajan vaihto. Palattuaan takaisin hän oli loppukaudesta pitkästä pelaamattomuudesta huolimatta samalla tasolla mitä ennen. Vancouver paransi päästettyjen maalien maaliolettamaa (pitkälle farmipainotteisesta puolustuksesta huolimatta) NHL:n paremmalle puoliskolle ja Demko oli tasakentin torjuntaprosenteissa enemmän pelanneista maalivahdeista (yli 500 minuuttia – sisälsi 32 maalivahtia kahden viimeisen kuukauden aikana) NHL:n seitsemäs.
Demkon torjuntaprosentti Tocchetin aikana 5v5 pelissä oli 93% ja tuo on ollut hänen normaali lukemansa nyt jo kolmen kauden ajan. Kaudella 2021-22 kun hän oli joukkueen arvokkain pelaaja koko kauden, hänen 5v5 torjuntaprosentti oli 93.2% ja sitä edellisellä kaudellakin jolloin Canucksin puolustusta koitettiin pitää kasassa sinitarralla Demkon 5v5 lukemat olivat 92.3%.
Demkon huono kausi ja pitkä loukkaantuminen oli kuitenkin yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä myös Vancouverin kauteen, joten tuo näkyy arvosanassa. Demko pystyy olemaan yksi NHL:n parhaista maalivahdeista ja on sellainen nyt ollutkin lukuun ottamatta tätä tämän kauden alkua. Sellaista Vancouver tarvitsee jatkossa. Demko sanoi itse ottaneensa tiettyjä asioita kuitenkin talteen tästä kaudesta;
“It was a good opportunity for me to educate myself. I learned a lot by talking to different people and getting their opinions, getting their feedback and their viewpoints.
Spencer Martin: 5½ (-)
29GP, 11-15-1, 87,1%, 3,99GAA
Jaroslav Halakin siirtyneen bonuksen ja Braden Holtbyn sopimuksen ulososton vuoksi Canucksilla ei ollut oikein pelimerkkejä hankkia varmaa NHL-tason kakkosvahtia, mutta Martinin edelliskauden hyvä kauden loppu tiesi sitä, että häneen uskottiin kakkosvahtina. Ehkä tuossa roolissa Martin olisikin ollut riittävä, sillä hän pelasi ihan hyvin vielä silloin kun Demko oli mukana ja oli jopa maalivahdeista hetken aikaa parempi, joten pidin häntä hyvänä kirittäjänä.
Kuitenkin lopulta tuo Demkon pitkä loukkaantuminen tiesi Martinille ykkösvahdin asemaa ja siinä Martin hukkasi itseluottamuksensa sekä menetti tuon ykkösvahdin asemansa. Siltä ajalta, jolloin Demko oli sivussa, Martinin 5v5 torjuntaprosentti oli yli 500 minuuttia pelanneista maalivahdeista (yhteensä 53 maalivahtia) NHL:n toiseksi huonoin ja GSAA-lukema (mikä mittaa maalivahtien torjuntoja keskiarvoon) oli selvästi NHL:n huonoin (17.21 kun toiseksi huonoin oli Chicagon Mrazek 11.52 lukemalla).
Loppukaudesta Martin sai taas takaisin itseluottamustaan farmissa ja pelasi hyvän kauden lopun AHL:ssä. Martinilla on ensi kausi vielä jäljellä sopimusta Vancouverin kanssa, mutta katsotaan nyt onko paikka ensi kaudella NHL vai AHL. Alkukauden perusteella se voisi olla NHL, mutta sitten tuon loppukauden perusteella tuota ei voi ajatellakaan.
Collin Delia: 7+ (-)
20GP, 10-6-2, 88.2%, 3,28GAA
Delian otteet heittelivät, mutta hän oli lopulta kuitenkin ihan kohtalainen kakkosvahti loppukaudesta. Demkon paluun jälkeen Delialla oli 3-2-0 saldo, torjuntaprosentti yli 90% ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,62 peliä kohden, eli periaatteessa sellaisia lukemia joilla voi jo joskus voittaakin ja vähintäänkin kohtalaisia lukemia joukkueen kolmosvahdille.
Delia oli Martiniin nähden Demkon ollessa poissa parempi maalivahti. Delian GSAA-lukemat Demkon ollessa sivussa olivat 1.72 kun Martinilla nuo olivat selvästi alle liigan keskitason -4,33. Yhteensä Delian pelaaminen maksoi tilastojen mukaan koko kaudella 2-3 maalia enemmän mitä liigan keskiarvo olisi maksanut, kun Martin oli 22 osumaa alle keskiarvon.
Ethan Bear: 8½ (-)
61GP, 3+13=16
Bearin hankinta oli ainakin menneen kauden perusteella joukkueelta hyvä pienempi liike. Hän oli hyvä hakemaan päätyyn laitettuja kiekkoja kulmista, pärjäsi 1v1 tilanteissa, hänen pelisilmänsä oli parempaa tasoa puolustuksessa ja hän kykeni antamaan teräviä pystysyöttöjä omista. Toisaalta Bear ei ollut mitenkään kovin tehokas pakki kuitenkaan ja hyvässä joukkueessa Bear olisi luultavasti vain kolmosparin puolustaja. Viime kauden Vancouverissa Bear oli joka tapauksessa yksi piristäviä onnistujia.
Kyle Burroughs: 7½ (7½)
48GP, 2+3=5
Burroughs on pelannut kotiseudun joukkueessa unelmaansa. Ensin Langleyssa ja sen jälkeen Reginassa WHL:ssä, joiden jälkeen hän tuli mutkan kautta takaisin Vancouveriin. Burroughs on ollut hyvä joukkuepelaaja seurassa ja tuonut fyysisyyttäkin, mutta pelillisesti hänen panoksensa ei ole ollut mitenkään erikoista. Fyysisyydestä toki annan plussaa.
Burroughs osaa syöttää kiekon, mutta ei paineistaa sillä vastustajaa. Kiekottomana hän pysyy useimmiten mukana, mutta ei ole mitenkään kovin hyvän tason kolmosparin pakki omassa päässä. Hän on näyttänyt joka tapauksessa pystyvänsä pelaamaan NHL:ssä syvyysroolissa. Burroughs on nyt UFA ja saa nähdä jatkuuko ura Vancouverissa.
Burroughs: ”If you would have told me 10, 15 years ago, this was kind of going to come full circle like this, I’d have laughed and said there’s no way,”
“These last two years have been great. It’s been nothing short of a dream. I’m sure every kid that plays road hockey in their garage, carport, hockey box, anywhere around the Lower Mainland or B.C., I know I’m living that dream and yeah, it meant a lot. Every time I put on the sweater I soaked it all in.”
Quinn Hughes: 10- (9½)
78GP, 7+69=76
Hughes on jo nyt Vancouverin kaikkien aikojen paras puolustaja.
Yhdelläkään pakilla Vancouverin historiassa ei ole ollut Hughesin yhdistelmää kiekollisia taitoja, pelisilmää ja luistelua. Hughes nousi myös yleiseen keskusteluun liigan parhaista pakeista. Hyökkäyspäässä hän oli erinomainen, mutta kehittyi etenkin puolustuspään pelissä. Harvoin Hughesilta nähtiin esimerkiksi mitään perinteistä 1v1 pakin puolustamista ja hyökkäysten vastaan ottamista, sillä hänen ei tarvinnut olla noissa tilanteissa juuri koskaan hyvän pelin lukemisen ansiosta.
Mutta voiko hän olla vielä parempi? Kun kehitys on ollut koko ajan nousevaa (toista kautta lukuun ottamatta), niin tuohon on helppo uskoa. Johtajana Hughes otti etenkin Horvatin kaupan jälkeen askeleita ylöspäin. Hän saattaa olla joukkueen seuraava kapteeni. Tocchetin aikana nähtiin vielä entistä parempi ja monipuolisempi Hughes. Hän ammensi paljon etenkin kakkosvalmentajilta Adam Footelta ja Sergei Goncharilta oppeja.
Hughes ei ole mukana Norris kisassa, mutta uskon että tulee vielä aika jolloin hän on siinäkin.
Hughes; ”Bruce was a good man. A good coach. I felt bad for him.”
”But after seeing ‘Tocc’ and some of the guys, Footer, the way that they communicate and are teaching and helping guys, I think that it’s definitely clear that (change) was what needed to happen. Everyone is pulling on the same rope. I don’t know if it was like that last summer.”
”For me, it was more just trying to push myself out of my own comfort zone and continuing to grow as a person not only as player.”
Tocchet Hughesin johtajuudesta; Absolutely terrific. Where he wants to take his game really impresses me.”
Oliver Ekman Larsson: 4½ (8½)
54GP, 2+20=22
Ekman Larssonin ensimmäinen kausi Vancouverissa oli ihan hyvä, mutta toisella kaudella tuli sitten oikein kunnollinen mahalasku syvyyksiin. Vancouver päästi 5v5 pelissä OEL:n aikana keskimäärin 3,9 maalia per 60 minuuttia mikä oli NHL:ssä yli 500 minuuttia pelanneista seitsemänneksi eniten ja Vancouverissa vain Boeser vuoti enemmän. Ensimmäisellä Canucks-kaudella OEL:n vastaava lukema oli alle kahden, vaikka hän pelasi paljon vastustajien kärkiä vastaan.
Kauden jälkeen yhdeksi syyksi sanottiin viime vuoden MM-kisoissa tullut jalkavamma, mutta paha mennä arvioimaan millainen merkitys tuolla lopulta oli. Joka tapauksessa Ekman Larssonin kausi oli surkea, hän löysi varakapteenina itsensä harvinaisesti katsomosta ja hän ei pärjännyt liikkeessä alkuunkaan. Kuvaavaa oli, että loppukaudesta Akito Hirose ja Christian Wolanin näyttivät paremmilta kuin Ekman Larsson missään kohtaa kautta.
Vancouverilla on nyt käsissä iso ongelma tuon yli seitsemän miljoonan sopimuksen kanssa seuraavat neljä vuotta, jos peli ei palaa viime kauden tasolle. Ja ikävä kyllä OEL:n kroppa tuntuu sanovan sitä, että tuo paluu ei näytä yhtään todennäköiseltä. Jopa sopimuksen ulososto on mahdollinen, vaikka Allvin sanoikin, että tarkoitus ei ole käyttää sitä mahdollisuutta.
Tästä OEL:n tasosta olisi pitänyt hälytyskellojen soida jo silloin siirron aikaan, vaikka pelaajakortit saattavatkin ajoittain hämätä.
Benningin yksi pahimmista perinnöistä oli tuosta top10 vuoron maksaminen ja tuo sopimus sisään, mistä ei nyt päästä eroon.
Tyler Myers: 4½ (8)
78GP, 1+16=17
Myersin pelin taso laski samaa tahtia mitä OEL:lla ja tässä tapauksessa ilmeisesti vielä mitään vammaa. Myers seikkaili tilanteiden ulkopuolella säännöllisesti, menetti alimpana miehenä ison määrän kiekkoja ja oli kykenemätön rakentamaan peliä. Hän oli surkea alivoimilla ja Canucks oli 5v5 pelissä -22 kun Myersin hahmo oli paikalla. Myers lähtee pois heti kun joukkue vain keksii jonkun sopivan keinon päästä tästä eroon. Benningin sanat ”great fit for our group going forward because he can play today's style game because of his skating and he's six foot eight” eivät nyt tässäkään tapauksessa toteutuneet.
Tämäkin sopimus olisi pitänyt tietää jo paremmin aikoinaan, kun tämä tehtiin. Kuten analytiikkaan pohjautuvat Micah Blake McCurdy totesi aikanaan Myersista; Tyler Myers (5x6m with Vancouver) is very defensively weak, both at 5v5 and at 4v5, doesn't help a power-play to speak of and has a rough penalty differential. He is, however, very tall."
Luke Schenn: 8½ (9+)
55GP, 3+18=21
Schenn oli omassa roolissaan fyysisenä peruspakkina jälleen ihan hyvä ja etenkin henkisesti joukkueelle arvokas pelaaja. Hän pelasi tasaisen hyvää kautta ilman suuria virheitä ja teki NHL:n historiaa nousemalla kauden aikana kaikkien aikojen taklauspörssin kärkeen puolustajien osalta. Loppukaudesta Schenn kaupattiin Torontoon tämän kesän kolmannen kierroksen (89. vuoro) varausoikeutta vastaan. Schenn on nyt kauden jälkeen UFA ja ura saattaa jatkua vielä Vancouverissa.
Schenn oli mielestäni selvästi parempi silmätestillä mitä tilastoilla.
Riley Stillman: 6+ (-)
32GP, 0+5=5
Stillman tuli Chicagosta jo lokakuussa Vancouveriin tuomaan fyysisyyttä, mutta hänen alku-uransa Vancouverissa meni heikosti ja peliaikaan nähden Stillmanin aikana tehtiin puolustajista eniten maaleja omaan päähän 5v5 tilanteissa. Sittemmin hän pystyi vähän parantamaan. Helmikuun lopussa Vancouver kauppasi kuitenkin Stillmanin Buffaloon vaihdossa hyökkääjäprospectia Josh Bloomia vastaan, joka oli Buffalon kolmannen kierroksen varaus 2021 draftissa.
Vancouver maksoi Stillmanista kakkoskierroksen vuoron Chicagolle alkukaudesta, mutta tuossa kaupassa isona tekijänä oli lisäksi pääseminen Jason Dickinsonin sopimuksesta eroon. Lopulta kolmoskierroksen arvoinen prospecti tuli paluupostissa, joten tällä siirrolla Canucks hävisi noin yhden varauskierroksen verran, mutta samalla joukkueeseen tehtiin Dickinsonin myynnillä tilaa (lähinnä Nils Åmanille).
Stillman oli Vancouverin edustaja NHL:n pelaajayhdistyksessä Horvatin lähdön jälkeen, joten Canucksin pitää hommata nyt seuraaja. Ja kun edelliset kolme ovat olleet Gudbranson, Horvat ja Stillman, niin seuraaja tietää mitä tuleman pitää.
Filip Hronek, Travis Dermott, Tucker Poolman, Christian Wolanin, Jack Rathbone, Guillaume Brisebois, Akito Hirose, Cole McWard ja Noah Juulsen pelasivat myös Vancouverin puolustuksessa, mutta eivät pelanneet riittävästi, jotta heitä alkaisin arvostelemaan. Kaiken kaikkiaan Vancouverissa pelasi kauden aikana 16 puolustajaa mikä on seuraennätys yhden kauden aikana.
Hyökkääjien arvostelut lähipäivien aikana.
Thatcher Demko: 6- (9½)
32GP, 14-14-4, 90.1%, 3,16GAA
Demkon alkukausi oli vaikea. Toisaalta pitää sanoa myös se, että Canucks päästi Demkon joulukuun alun loukkaantumiseen saakka 5v5 pelissä NHL:n kolmanneksi eniten maaliolettamaa omaan päähän ja lisäksi alivoima oli historiallisen huonoa, joten ei tuon viisikkopuolustuksen takana edes Patrick Roy olisi näyttänyt hyvältä.
Demko oli loukkaannuttuaan sivussa lopulta kolme kuukautta ja Vancouverissa ehti tapahtua tuossa välissä valmentajan vaihto. Palattuaan takaisin hän oli loppukaudesta pitkästä pelaamattomuudesta huolimatta samalla tasolla mitä ennen. Vancouver paransi päästettyjen maalien maaliolettamaa (pitkälle farmipainotteisesta puolustuksesta huolimatta) NHL:n paremmalle puoliskolle ja Demko oli tasakentin torjuntaprosenteissa enemmän pelanneista maalivahdeista (yli 500 minuuttia – sisälsi 32 maalivahtia kahden viimeisen kuukauden aikana) NHL:n seitsemäs.
Demkon torjuntaprosentti Tocchetin aikana 5v5 pelissä oli 93% ja tuo on ollut hänen normaali lukemansa nyt jo kolmen kauden ajan. Kaudella 2021-22 kun hän oli joukkueen arvokkain pelaaja koko kauden, hänen 5v5 torjuntaprosentti oli 93.2% ja sitä edellisellä kaudellakin jolloin Canucksin puolustusta koitettiin pitää kasassa sinitarralla Demkon 5v5 lukemat olivat 92.3%.
Demkon huono kausi ja pitkä loukkaantuminen oli kuitenkin yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä myös Vancouverin kauteen, joten tuo näkyy arvosanassa. Demko pystyy olemaan yksi NHL:n parhaista maalivahdeista ja on sellainen nyt ollutkin lukuun ottamatta tätä tämän kauden alkua. Sellaista Vancouver tarvitsee jatkossa. Demko sanoi itse ottaneensa tiettyjä asioita kuitenkin talteen tästä kaudesta;
“It was a good opportunity for me to educate myself. I learned a lot by talking to different people and getting their opinions, getting their feedback and their viewpoints.
Spencer Martin: 5½ (-)
29GP, 11-15-1, 87,1%, 3,99GAA
Jaroslav Halakin siirtyneen bonuksen ja Braden Holtbyn sopimuksen ulososton vuoksi Canucksilla ei ollut oikein pelimerkkejä hankkia varmaa NHL-tason kakkosvahtia, mutta Martinin edelliskauden hyvä kauden loppu tiesi sitä, että häneen uskottiin kakkosvahtina. Ehkä tuossa roolissa Martin olisikin ollut riittävä, sillä hän pelasi ihan hyvin vielä silloin kun Demko oli mukana ja oli jopa maalivahdeista hetken aikaa parempi, joten pidin häntä hyvänä kirittäjänä.
Kuitenkin lopulta tuo Demkon pitkä loukkaantuminen tiesi Martinille ykkösvahdin asemaa ja siinä Martin hukkasi itseluottamuksensa sekä menetti tuon ykkösvahdin asemansa. Siltä ajalta, jolloin Demko oli sivussa, Martinin 5v5 torjuntaprosentti oli yli 500 minuuttia pelanneista maalivahdeista (yhteensä 53 maalivahtia) NHL:n toiseksi huonoin ja GSAA-lukema (mikä mittaa maalivahtien torjuntoja keskiarvoon) oli selvästi NHL:n huonoin (17.21 kun toiseksi huonoin oli Chicagon Mrazek 11.52 lukemalla).
Loppukaudesta Martin sai taas takaisin itseluottamustaan farmissa ja pelasi hyvän kauden lopun AHL:ssä. Martinilla on ensi kausi vielä jäljellä sopimusta Vancouverin kanssa, mutta katsotaan nyt onko paikka ensi kaudella NHL vai AHL. Alkukauden perusteella se voisi olla NHL, mutta sitten tuon loppukauden perusteella tuota ei voi ajatellakaan.
Collin Delia: 7+ (-)
20GP, 10-6-2, 88.2%, 3,28GAA
Delian otteet heittelivät, mutta hän oli lopulta kuitenkin ihan kohtalainen kakkosvahti loppukaudesta. Demkon paluun jälkeen Delialla oli 3-2-0 saldo, torjuntaprosentti yli 90% ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,62 peliä kohden, eli periaatteessa sellaisia lukemia joilla voi jo joskus voittaakin ja vähintäänkin kohtalaisia lukemia joukkueen kolmosvahdille.
Delia oli Martiniin nähden Demkon ollessa poissa parempi maalivahti. Delian GSAA-lukemat Demkon ollessa sivussa olivat 1.72 kun Martinilla nuo olivat selvästi alle liigan keskitason -4,33. Yhteensä Delian pelaaminen maksoi tilastojen mukaan koko kaudella 2-3 maalia enemmän mitä liigan keskiarvo olisi maksanut, kun Martin oli 22 osumaa alle keskiarvon.
Ethan Bear: 8½ (-)
61GP, 3+13=16
Bearin hankinta oli ainakin menneen kauden perusteella joukkueelta hyvä pienempi liike. Hän oli hyvä hakemaan päätyyn laitettuja kiekkoja kulmista, pärjäsi 1v1 tilanteissa, hänen pelisilmänsä oli parempaa tasoa puolustuksessa ja hän kykeni antamaan teräviä pystysyöttöjä omista. Toisaalta Bear ei ollut mitenkään kovin tehokas pakki kuitenkaan ja hyvässä joukkueessa Bear olisi luultavasti vain kolmosparin puolustaja. Viime kauden Vancouverissa Bear oli joka tapauksessa yksi piristäviä onnistujia.
Kyle Burroughs: 7½ (7½)
48GP, 2+3=5
Burroughs on pelannut kotiseudun joukkueessa unelmaansa. Ensin Langleyssa ja sen jälkeen Reginassa WHL:ssä, joiden jälkeen hän tuli mutkan kautta takaisin Vancouveriin. Burroughs on ollut hyvä joukkuepelaaja seurassa ja tuonut fyysisyyttäkin, mutta pelillisesti hänen panoksensa ei ole ollut mitenkään erikoista. Fyysisyydestä toki annan plussaa.
Burroughs osaa syöttää kiekon, mutta ei paineistaa sillä vastustajaa. Kiekottomana hän pysyy useimmiten mukana, mutta ei ole mitenkään kovin hyvän tason kolmosparin pakki omassa päässä. Hän on näyttänyt joka tapauksessa pystyvänsä pelaamaan NHL:ssä syvyysroolissa. Burroughs on nyt UFA ja saa nähdä jatkuuko ura Vancouverissa.
Burroughs: ”If you would have told me 10, 15 years ago, this was kind of going to come full circle like this, I’d have laughed and said there’s no way,”
“These last two years have been great. It’s been nothing short of a dream. I’m sure every kid that plays road hockey in their garage, carport, hockey box, anywhere around the Lower Mainland or B.C., I know I’m living that dream and yeah, it meant a lot. Every time I put on the sweater I soaked it all in.”
Quinn Hughes: 10- (9½)
78GP, 7+69=76
Hughes on jo nyt Vancouverin kaikkien aikojen paras puolustaja.
Yhdelläkään pakilla Vancouverin historiassa ei ole ollut Hughesin yhdistelmää kiekollisia taitoja, pelisilmää ja luistelua. Hughes nousi myös yleiseen keskusteluun liigan parhaista pakeista. Hyökkäyspäässä hän oli erinomainen, mutta kehittyi etenkin puolustuspään pelissä. Harvoin Hughesilta nähtiin esimerkiksi mitään perinteistä 1v1 pakin puolustamista ja hyökkäysten vastaan ottamista, sillä hänen ei tarvinnut olla noissa tilanteissa juuri koskaan hyvän pelin lukemisen ansiosta.
Mutta voiko hän olla vielä parempi? Kun kehitys on ollut koko ajan nousevaa (toista kautta lukuun ottamatta), niin tuohon on helppo uskoa. Johtajana Hughes otti etenkin Horvatin kaupan jälkeen askeleita ylöspäin. Hän saattaa olla joukkueen seuraava kapteeni. Tocchetin aikana nähtiin vielä entistä parempi ja monipuolisempi Hughes. Hän ammensi paljon etenkin kakkosvalmentajilta Adam Footelta ja Sergei Goncharilta oppeja.
Hughes ei ole mukana Norris kisassa, mutta uskon että tulee vielä aika jolloin hän on siinäkin.
Hughes; ”Bruce was a good man. A good coach. I felt bad for him.”
”But after seeing ‘Tocc’ and some of the guys, Footer, the way that they communicate and are teaching and helping guys, I think that it’s definitely clear that (change) was what needed to happen. Everyone is pulling on the same rope. I don’t know if it was like that last summer.”
”For me, it was more just trying to push myself out of my own comfort zone and continuing to grow as a person not only as player.”
Tocchet Hughesin johtajuudesta; Absolutely terrific. Where he wants to take his game really impresses me.”
Oliver Ekman Larsson: 4½ (8½)
54GP, 2+20=22
Ekman Larssonin ensimmäinen kausi Vancouverissa oli ihan hyvä, mutta toisella kaudella tuli sitten oikein kunnollinen mahalasku syvyyksiin. Vancouver päästi 5v5 pelissä OEL:n aikana keskimäärin 3,9 maalia per 60 minuuttia mikä oli NHL:ssä yli 500 minuuttia pelanneista seitsemänneksi eniten ja Vancouverissa vain Boeser vuoti enemmän. Ensimmäisellä Canucks-kaudella OEL:n vastaava lukema oli alle kahden, vaikka hän pelasi paljon vastustajien kärkiä vastaan.
Kauden jälkeen yhdeksi syyksi sanottiin viime vuoden MM-kisoissa tullut jalkavamma, mutta paha mennä arvioimaan millainen merkitys tuolla lopulta oli. Joka tapauksessa Ekman Larssonin kausi oli surkea, hän löysi varakapteenina itsensä harvinaisesti katsomosta ja hän ei pärjännyt liikkeessä alkuunkaan. Kuvaavaa oli, että loppukaudesta Akito Hirose ja Christian Wolanin näyttivät paremmilta kuin Ekman Larsson missään kohtaa kautta.
Vancouverilla on nyt käsissä iso ongelma tuon yli seitsemän miljoonan sopimuksen kanssa seuraavat neljä vuotta, jos peli ei palaa viime kauden tasolle. Ja ikävä kyllä OEL:n kroppa tuntuu sanovan sitä, että tuo paluu ei näytä yhtään todennäköiseltä. Jopa sopimuksen ulososto on mahdollinen, vaikka Allvin sanoikin, että tarkoitus ei ole käyttää sitä mahdollisuutta.
Tästä OEL:n tasosta olisi pitänyt hälytyskellojen soida jo silloin siirron aikaan, vaikka pelaajakortit saattavatkin ajoittain hämätä.
Benningin yksi pahimmista perinnöistä oli tuosta top10 vuoron maksaminen ja tuo sopimus sisään, mistä ei nyt päästä eroon.
Tyler Myers: 4½ (8)
78GP, 1+16=17
Myersin pelin taso laski samaa tahtia mitä OEL:lla ja tässä tapauksessa ilmeisesti vielä mitään vammaa. Myers seikkaili tilanteiden ulkopuolella säännöllisesti, menetti alimpana miehenä ison määrän kiekkoja ja oli kykenemätön rakentamaan peliä. Hän oli surkea alivoimilla ja Canucks oli 5v5 pelissä -22 kun Myersin hahmo oli paikalla. Myers lähtee pois heti kun joukkue vain keksii jonkun sopivan keinon päästä tästä eroon. Benningin sanat ”great fit for our group going forward because he can play today's style game because of his skating and he's six foot eight” eivät nyt tässäkään tapauksessa toteutuneet.
Tämäkin sopimus olisi pitänyt tietää jo paremmin aikoinaan, kun tämä tehtiin. Kuten analytiikkaan pohjautuvat Micah Blake McCurdy totesi aikanaan Myersista; Tyler Myers (5x6m with Vancouver) is very defensively weak, both at 5v5 and at 4v5, doesn't help a power-play to speak of and has a rough penalty differential. He is, however, very tall."
Luke Schenn: 8½ (9+)
55GP, 3+18=21
Schenn oli omassa roolissaan fyysisenä peruspakkina jälleen ihan hyvä ja etenkin henkisesti joukkueelle arvokas pelaaja. Hän pelasi tasaisen hyvää kautta ilman suuria virheitä ja teki NHL:n historiaa nousemalla kauden aikana kaikkien aikojen taklauspörssin kärkeen puolustajien osalta. Loppukaudesta Schenn kaupattiin Torontoon tämän kesän kolmannen kierroksen (89. vuoro) varausoikeutta vastaan. Schenn on nyt kauden jälkeen UFA ja ura saattaa jatkua vielä Vancouverissa.
Schenn oli mielestäni selvästi parempi silmätestillä mitä tilastoilla.
Riley Stillman: 6+ (-)
32GP, 0+5=5
Stillman tuli Chicagosta jo lokakuussa Vancouveriin tuomaan fyysisyyttä, mutta hänen alku-uransa Vancouverissa meni heikosti ja peliaikaan nähden Stillmanin aikana tehtiin puolustajista eniten maaleja omaan päähän 5v5 tilanteissa. Sittemmin hän pystyi vähän parantamaan. Helmikuun lopussa Vancouver kauppasi kuitenkin Stillmanin Buffaloon vaihdossa hyökkääjäprospectia Josh Bloomia vastaan, joka oli Buffalon kolmannen kierroksen varaus 2021 draftissa.
Vancouver maksoi Stillmanista kakkoskierroksen vuoron Chicagolle alkukaudesta, mutta tuossa kaupassa isona tekijänä oli lisäksi pääseminen Jason Dickinsonin sopimuksesta eroon. Lopulta kolmoskierroksen arvoinen prospecti tuli paluupostissa, joten tällä siirrolla Canucks hävisi noin yhden varauskierroksen verran, mutta samalla joukkueeseen tehtiin Dickinsonin myynnillä tilaa (lähinnä Nils Åmanille).
Stillman oli Vancouverin edustaja NHL:n pelaajayhdistyksessä Horvatin lähdön jälkeen, joten Canucksin pitää hommata nyt seuraaja. Ja kun edelliset kolme ovat olleet Gudbranson, Horvat ja Stillman, niin seuraaja tietää mitä tuleman pitää.
Filip Hronek, Travis Dermott, Tucker Poolman, Christian Wolanin, Jack Rathbone, Guillaume Brisebois, Akito Hirose, Cole McWard ja Noah Juulsen pelasivat myös Vancouverin puolustuksessa, mutta eivät pelanneet riittävästi, jotta heitä alkaisin arvostelemaan. Kaiken kaikkiaan Vancouverissa pelasi kauden aikana 16 puolustajaa mikä on seuraennätys yhden kauden aikana.
Hyökkääjien arvostelut lähipäivien aikana.
Latvia ja Silovs ottivat tuosta viimeisestä MM-kisojen pelistäkin voiton, kun kisoissa siihen saakka voitosta voittoon kulkenut Sveitsi kaatui jatkoajalla 4-3 lukemilla. Silovs oli Latvian maalilla kaikissa turnauksen peleissä ja merkkautti 91.4% lukemat.
“For me, it was sort of relief, but still you want to win the game, right? Because if you lose in OT it’s not going to be the best feeling. You always want to win."
“Yeah, then it was pure joy. It was lots of fun.”
Silovs on mennyt hienosti tällä kaudella eteenpäin ja kyllä minä ainakin osan laitan tuosta Abbotsfordiin viime kesänä tulleen maalivahtivalmentaja Marko Toreniuksen piikkiin.
Latvia kohtaa puolivälierissä Ruotsin.
“For me, it was sort of relief, but still you want to win the game, right? Because if you lose in OT it’s not going to be the best feeling. You always want to win."
“Yeah, then it was pure joy. It was lots of fun.”
Silovs on mennyt hienosti tällä kaudella eteenpäin ja kyllä minä ainakin osan laitan tuosta Abbotsfordiin viime kesänä tulleen maalivahtivalmentaja Marko Toreniuksen piikkiin.
Latvia kohtaa puolivälierissä Ruotsin.
Aquilini was "absolutely livid" that Canucks picked Juolevi over Tkachuk | Offside
Despite his team missing out on Matthew Tkachuk, Canucks owner Francesco Aquilini left Jim Benning in charge for over seven years.
dailyhive.com
Omistaja Francesco Aquilini oli tullut entiselle Vancouver Sunin toimittajalle Gary Masonille (nykyisin Globe and Mailin toimittaja) kaapista ulos kertomaan mielipiteitään. Yksi isoimmista oli se, että Aquilinin mielestä hänen yksi suurimmista virheistä omistajana oli pitää Benning vallan kahvassa liian kauan;
Masonin mukaan Aquilini olisi mennyt siihen Benningin luomaan harhakuvaan, että joukkue olisi ollut vain yhden ison liikkeen päässä siitä, että tästä olisi tullut jotain.
Toinen merkittävä X-factor olisi ollut se, että Benning oli erittäin hyvä ystävä Aquilinin isän Luigin kanssa;
Masonin mukaan Aquilini olisi ollut kuulemma vihainen siitä, että Canucks aikanaan jätti varaamatta Tkachukin ja otti Juolevin hänen sijastaan.
Tämä onkin sellainen asia, että tässä olisi voinut olla yksi iso asia millä joukkueen kurssin olisi voinut saada muuttumaan. Pettersson-Tkachuk kombo olisi voinut olla todella hyvä. Toisaalta taas ei tällä yhdellä varauksella ihmeitä olisi pystynyt tekemään, kun Benningin kyvyttömyys rakentaa joukkuetta jokaisessa muussa asiassa oli niin suuri. Mahdollisesti Tkachuk olisi lähtenyt, kun esimerkiksi Tucker Poolmanin sopimus olisi pitänyt mahduttaa capiin.
Itse vähän ihmettelen tätä ulostuloa tässä vaiheessa, kun Tkachuk on uransa aallon harjalla. Ei siellä Calgaryssa pelit aina menneet niin hyvin ja vain pelaajille järjestetyssä tilaisuudessa joukkueen sisällä Tkachukin otteet herättivät paljonkin pahaa verta. Toisaalta tietysti olisihan hän ollut erinomainen pelaaja parhaimmillaan ja etenkin Juoleviin nähden ihan eri tason pelaaja. Tuntuu kuitenkin, että Aquilini yrittää pyörittää tällä nyt mediaa ja puhdistaa pöytää hänen itsensä suhteen.
Ylipäänsä miksi omistajan pitäisi puuttua noihin varauksiin? Ja vaikka olisi ollutkin vihainen varauksesta, niin ei sitä ainakaan mistään konkreettisista tekemisistä huomannut, kun Benning oli tuon Juolevin varauksen jälkeen vielä yli viisi vuotta managerina. Ehkä tuo Francescon isän ja Benningin kaveruussuhde sitten painoi tuossa niin paljon? Tai sitten Francesco uskoi noiden Erikssonin, Beaglen, Rousselin, Myersin, Gudbransonin ja OEL:n olleen oikeasti niitä puuttuvia palasia matkalla mestaruuteen?
Pitää muistaa, että vaikka näin jälkeenpäin tuolle Juolevin varaukselle Tkachukiin nähden voikin lähinnä nauraa, ei tuo ollut varaushetkellä mitenkään sellainen että siitä olisi välttämättä kannattanut ainakaan omistajana olla vihainen. Itse en usko omistajan näkevän yhtään sen paremmin noita mitä nuo drafteihin keskittyvät julkaisut näkevät ja Juolevi oli rankattu korkealle muutamissakin eri drafteihin keskittyvissä julkaisuissa tuolloin:
TSN: 6.
McKeens: 5
Button: 9
Hockey Prospect: 6
Hockey News: 6
Damien Cox: 6
Hockey Prospectus: 7
Pronman: 8
Ei ehkä ihan Tkachukin lukemia keskiarvon mukaan, mutta korkeita kuitenkin. Tuossa joukkue teki jo alkujaan sen virheen, että piti ottaa pakki ennen hyökkääjää (pelipaikan mukaan siis). Toinen asia oli sitten lisäksi vielä se, että valinta kohdistui väärään pakkiin. Tkachuk sanoi, että tiesi jo ennen varaustilaisuutta ettei Canucks ollut kiinnostunut hänestä.
Canucks: The odd lottery, the circus and the draft-day miss on Matthew Tkachuk
'I had a meeting with them (Canucks) at the combine and it never seemed like they were that interested' — Tkachuk on the 2016 NHL draft
theprovince.com
Pahat loukkaantumiset söivät varmasti ainakin osaa Juolevin kehityksestä. Ja toki tuo ei ollut varauksena sellainen muutenkaan, että tuohon oltaisiin oltu jo sen tullessa tyytyväisiä. Mutta niinhän noissa on ollut lähes kaikissa, että myöhemmin noista on aina helppo sanoa miten olisi pitänyt toimia. Oli siellä '17 draftissakin moni mm. Cody Glassin perässä ja tyytymättömiä Petterssonin varaukseen. Benning olisi myös ottanut tuolloin Glassin, mutta hänet saatiin lopulta ylipuhuttua.
Ylipäänsä Benningin todella huono silmä tuli tuossa Juolevin draftissakin esiin, kun hän vertasi Juolevia vaatimattomasti Nicklas Lidströmiin. Nuo tuollaiset puheet saivat heti aikaan sen, että siellä ei oltu ihan kartalla ja selittelyn maku jäi saman tien ilmaan. Petterssonin ja Hughesin varaukset vähän myöhemmin ehkä antoivat sitten sitä lisäaikaa osaltaan?
Se on noin isossa kuvassa tullut joka tapauksessa selväksi, että Aquilinilla ei ollut täyttä luottoa Benningin tekemisiin ja ymmärrettävä syykin on helposti löydettävissä kun katselee noita liikkeitä. Benningin aikoina joukkue yritti saada menestystä, mutta oli yksi huonoimmista seuroista ja tämä on yhtälönä sellainen, mitä on vaikea laittaa paremmaksi vaikka yrittäisi. Nyt seuraajalla onkin pitkä tie saada tästä joukkueesta taas uskottava kokonaisuus, kun mukana on useampia riippakiviä sopimuksissa ja oli etenkin alkuun surkea prospectien tilanne (tuo on nyt vähän parantunut).
Rutherfordin ryhmään Aquilinilla on Masonin mukaan kuitenkin täysi luotto ja kunnioitus;
Viimeksi muokattu:
Latvia ja Silovs etenivät eilen MM-kisoissa neljän parhaan joukkoon, kun Ruotsi kaatui maalein 3-1. Silovsille tuli nyt pelissä 40 torjuntaa.
Latvialle maan hienoin jääkiekkosaavutus ja tunteet sen mukaisia (tuossa keskimmäisessä twiitissä). Suomen kisat päättyivät tällä kerralla pettymykseen, mutta todella hieno nähdä Latvialta tuollaisia suorituksia. Merkitsee sinne älyttömän paljon. Seuraavassa pelissä Latvia kohtaa Kanadan ja kävi tuossa pelissä sitten miten tahansa, Latvia on kisoissa iso menestyjä.
Latvialle maan hienoin jääkiekkosaavutus ja tunteet sen mukaisia (tuossa keskimmäisessä twiitissä). Suomen kisat päättyivät tällä kerralla pettymykseen, mutta todella hieno nähdä Latvialta tuollaisia suorituksia. Merkitsee sinne älyttömän paljon. Seuraavassa pelissä Latvia kohtaa Kanadan ja kävi tuossa pelissä sitten miten tahansa, Latvia on kisoissa iso menestyjä.
Hyökkääjien arvosanoihin. Täälläkin samat perusteet mitä pakeissa ja molareissa, eli painotusta omilla odotusarvoilla.
Anthony Beauvillier: 8 (-)
33GP, 9+11=22
Beauvillier tuli hyvin mukaan joukkueeseen siirron jälkeen ja löysi nopeasti Petterssonin kanssa sopivan sävelen. Hän oli hyvä karvauksissa, pelasi älykkäästi kahden suunnan peliä ja sai paikan ylivoimasta. Loppukaudesta Beauvillier joutui kuitenkin vähän hakemaan paikkaansa, kun kärsi jostain vammasta ja Tocchet lähti kokeilemaan erilaisia ketjumuodostelmia.
Karvaavana keskiketjujen laiturina hyväjalkaisesta Beauvillierista on hyötyä joukkueelle, mutta jatko riippuu nyt siitä, millainen katto hänellä nähdään. Jos joukkue uskoo 20-25 maalin laituriin, Beauvillier koitetaan pitää varmaan pidempäänkin mukana. Enemmän Beauvillier on kuitenkin ketjun täydentävä pelaaja kuin varsinainen ketjun moottori ja siksi pelaaja, josta on mahdollista päästää irti.
Tocchet: ”He’s an energy guy who can really take off in the neutral zone and stretch the defence. That’s what we’re looking for from him.”
Brock Boeser: 6 (8-)
74GP, 18+37=55
Boeser oli aika tehokas etenkin jos mietitään sitä miltä hän suurimman osan kaudesta kentällä näytti. Kausi oli Boeserille varmasti uran vaikein isänsä viime kesän kuoleman jälkeen ja tuo näkyi pelissä lähes koko kauden todella huonona koko jään pelaamisena. Loukkaantumiselle on selkeä mittari miksi peli ei lähde, mutta näille henkisen puolen asioille nuo puuttuvat. Kukaan ei voinut asettua Boeserin tilalle ja sanoa, että kannattaa vaan keskittyä pelaamaan vaikka isä oli kuollut dementian ja syövän jälkeen.
Boeser oli joka tapauksessa joukkueen huonoin puolustava hyökkääjä, veti Millerinkin peliä alaspäin ja olisi ansainnut mielestäni pelillisesti katsomokeikkoja. Vasta ihan lopussa hän kertoi löytäneen rakkauden lajiin uudestaan ja toivoi kauden jälkeen, ettei häntä kaupata kesällä pois. Boeser on kuitenkin niitä laitureita, jotka saattavat olla nyt myynnissä, mikäli vaan sopiva ostaja löytyy.
Boeserilla olisi kykyjä paljon nähtyä parempaan, mutta sopimus on ylihintainen ja etenkin menneen kauden pelaamiseen se on sitä rajustikin. Tuo hänen huono QO-tilanteensa teki tilanteen vaikeaksi viime kesänä ja vaikka joukkue tuosta selvisi ihan hyvin, niin se pakotti kuitenkin maksamaan liikaa.
Sheldon Dries: 8- (-)
63GP, 11+6=17
Dries ei ole iso tai fyysinen. Mutta hän pelaa kovaa, ajaa maalille eikä valita. Hän oli ihan pätevä syvyyshyökkääjä, mutta ei kuitenkaan niin hyvä, että häntä kannattaisi sovitella ensi kauden kolmossentteriksi. Dries pelasi aika rajoittuneilla taidoilla tuon oman ruutunsa eikä hirveästi pettänytkään missään vaiheessa.
Hintaan nähden Dries toi joukkueelle aika paljonkin, mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi ollakseen pysyvä kolmossentteri. Jatkossa hän voi olla loukkaantumisten paikkaajana ja ehkä parhaimmillaan kykenee täyttämään jonkun syvyysroolin. Dries kykenee pelaamaan NHL:ssä, mutta ei juurikaan saa omilla kyvyillään seuraa mihinkään.
Boudreau; "I really appreciate these kind of guys because I’ve been through it myself as a player. Every time we sent him down, he said: ‘Don’t worry. I’ll have a great attitude and I’ll work my butt off to be back’. And he has."
“When you put him in any situation, all he’s doing is giving it his best. There’s no pouting.”
Phil Di Giuseppe: 8+ (-)
30GP, 6+6=12
Di Giuseppe oli positiivinen yllätys loppukaudesta Millerin ketjussa. Hän oli hyvä laitojen lähellä ja karvaajana mistä syystä Tocchet tuntui arvostavan häntä. Kauden pelaamisesta joukkue antoi hänelle kahden vuoden jatkosopimuksen. Di Giuseppe saattaa hyvinkin täyttää paikkansa ensi kaudellakin halpana laiturina ylhäällä, mutta ihanteellisin paikka voisi olla syvyydessä ennemmin.
Kokonaisuutena ihan positiivinen kausi kuitenkin. Di Giuseppe pelasi yksinkertaista kiekkoa ja tuntui olleen Tocchetin näköinen laitapelejä kääntävä laituri, mistä kertoi mm. kauden lopulla pelattu 21:35 minuutin peli Calgarya vastaan.
Tocchet: "We were really searching for a north-south guy and someone who really wants to play on the forecheck. I gravitated toward him because he has really bought into that style.
“He’s a straight-ahead guy and there’s nothing fancy about him — a meat-and-potatoes guy who knows who he is.”
Conor Garland: 8 (8½)
81GP, 17+29=46
Garland on hyvä edistyneiden tilastojen laituri koska osaa viedä peliä ylös ja laukoo kun saa tilaa, mutta hänelle ei ole löytynyt kahden kauden aikana kunnollista vakiroolia kahdenkaan eri valmentajan alaisuudessa. Boudreau pisti Garlandin käymään katsomon puolella ja Tocchetin systeemissä hänen paikaksensa tuli kolmosketjun laituri. Kolmosketjuun Garland on luksusta, mutta palkan puolesta hänen pitäisi olla kahdessa ensimmäisessä ketjussa.
Garland on aika takuuvarma 50 pisteen peliä edistävä laituri, mutta hän on siirrettävissä, jos joku uskoo palkan mukaisen roolin löytyvän. Garland selvästi piti tutun valmentajan Tocchetin kanssa pelaamisesta. Hän sanoi jo Tocchetin tulon aikaan Arizona-kausien peruilta, että peliaikaa tullaan saamaan suoraan otteiden perusteella, eikä suosikkiasemien;
"I thought I had opportunity, but it was just in a different role. I enjoyed plying for Toc (Tocchet). He’s a great man and a really good coach. Very detailed and he works hard and the energy comes through the room in that sense.”
Bo Horvat: 10- (9½)
49GP, 31+23=54
Uran selvästi paras kausi Horvatille sopivasti sopimusvuotena ja kauden lopulla 68 miljoonan dollarin tili varmistamaan eläkerahat. Urallaan noin 55 pisteen sentteristä kasvoi 28 vuotiaana 90 pisteen sentteri enkä ole tuollaista kasvua nähnyt tässä joukkueessa aikaisemmin. Tuo tarkoitti samalla kuitenkin sitä, että Horvat kaupattiin kun hän ei suostunut ottamaan Vancouverin maltillisempaa sopimustarjousta vastaan. Ura jatkuu NY Islandersissa.
Nils Höglander: 6 (6½)
25GP, 3+6=9
Höglander väläytteli, mutta ei saanut kuitenkaan Boudreaulta riittävästi luottoa puolustuspelin puutteellisuuden vuoksi tuottavaan peliin ja hänet pistettiin farmiin kasvamaan. Farmissa Höglander pystyi kehittymään kokonaispelissä kauden mittaan ja toivottavasti ensi kaudella nähtäisiin sitten taas parempaa Nilsiä. Kykyjä siellä on olemassa nähtyä parempaan varmasti.
Abbotsfordin valmentaja Jeremy Colliton; “It’s always a shock to the system. He has played a lot of NHL games without playing in the AHL, so that was an adjustment. But to his credit, I thought he really dug in and was willing to take feedback."
“His play in the playoffs was a really big step for him. Just how hard he played and that game will transfer to the NHL, in my opinion.”
Dakota Joshua: 9½ (-)
79GP, 11+12=23
Joshua teki hyvät tehot 11 maalia ja 23 pistettä nelosketjusta käsin, oli Schennin lähdön jälkeen joukkueen ahkerin taklaaja sekä vahva laitojen lähellä. Hän toi kaivattua fyysisyyttä joukkueeseen ja nousi selvästi Tocchetin yhdeksi suosikkipelaajaksi. Meni kauden aikana luistelussa eteenpäin mikä auttoi häntä luomaan aikaisempaa paremmin painetta karvauksissa ja hankkimaan kiekonriistoja.
Kehittymisenkohteena on tasaisuuden saaminen vielä paremmaksi ja noiden fyysisten ominaisuuksien kehittäminen. Joshua oli kuitenkin yksi parhaista nelosketjun hankinnoista pitkään aikaan tälle joukkueelle ja arvokas osa hyökkäystä. Hän jatkaa vielä ensi kaudella tuolla menneen kauden tasoon nähden erittäin halvalla sopimuksella.
Tocchet: "I think there’s another level. I really like him. Big kid. We need some big players who can play and he can do that."
“It’s consistency and pace. You can’t get sleepy in games and he’s starting to get it.”
Vitali Kravtsov: 5½ (-)
16GP, 1+1=2
Kravtsovin kohdalla kyse oli alkujaankin projektista tätä entistä top10 varausta kohtaan ja siirtosumma sen mukainen. Kravtsov ei ehtinyt hirveästi näyttää osaamistaan, mutta sen verran kuitenkin, että töitä pitää tehdä fyysisellä puolella vielä ennen kuin hän voi tosissaan haastaa paikasta. Loppukaudesta Kravtsov näytti ainakin tekevän sitä mitä valmennus pyysi ja toi vähän taklauksia peliin.
Tocchet; He has just got to understand. He has to show us he wants to play. He’s a good kid, but I’m not sure he knows the work level yet."
Andrei Kuzmenko: 10 (-)
81GP, 39+35=74
Kukaan ei pystynyt odottamaan Kuzmenkolta 39 maalin kautta. Hän oli loistava löytämään vapaita paikkoja maalin läheisyydestä ja monet maalit näyttivät siksi vähän helpoilta. En kuitenkaan muista ihan äkkiä ketään Vancouverissa, joka olisi kyennyt löytämään yhtä hyvin väyliä eikä tuo tahti hidastunut siinäkään vaiheessa, kun Kuzmenkolla oli jo nimeä maalintekijänä.
Erityisen hyvän kemian hän löysi Petterssonin kanssa ja tuo kaksikko paransi toistensa pelaamista. Ilman Kuzmenkoa Pettersson oli tasakentin -4 ja 44.1% kun Kuzmenkon kanssa hän oli +16 ja 56.8% lukemissa. Kuzmenkon tarvitsee edelleen parantaa kiekotonta peliään, mutta ensimmäinen kausi NHL:ssä oli silti loistava ja hänestä tuli kulttipelaaja Vancouverissa, jonka nimikirjoituksia kerääntyi odottamaan melkoiset jonot faneja.
Valmentajien papereissa Kuzmenko oli kaikesta loistokkuudesta huolimatta projekti. Etenkin alkuun hänen vaihtonsa venyivät turhan pitkiksi ja ajoittain hän sortui rakastamaan kiekkoa vähän liikaa. Enemmän siis etenkin alkuun vähän liikaa yksilöpelaaja. Nuo asiat menivät eteenpäin, mutta vielä loppukaudesta Kuzmenko opetteli peliä. Jos hän saa tuon paremmalle tasolle, niin saa ollakin tehottomampi.
Kuzmenkon kausi oli kaiken kaikkiaan niin hyvä, että hän saavutti maksimibonukset 850.000 ja koska joukkueella oli Ferlandin LTIR käytössä kauden alusta lähtien, Kuzmenkon bonuksia voi soveltaa vasta ensi kauden palkkakattoon. Tämä hankaloittaa osaltaan joukkueen tilannetta ensi kaudella.
Curtis Lazar: 5½ (-)
45GP, 3+2=5
Lazarin kausi Vancouverissa oli iso pettymys. Hänet tuotiin joukkueeseen tuomaan hyvää alivoimapeliä, vähän tehoja syvyyteen ja kovaa karvausta, mutta Lazar ei jostain syystä oikein onnistunut noissa missään. En tiedä missä oli vika, mutta pelaajan kannalta kauppa muualle oli varmasti myös helpottava asia. Vancouver sai Lazarista New Jerseylta neloskierroksen vuoron ja tuon varmasti vain Lazarin uran aikaisempien otteiden perusteella.
Ilya Mikheyev: 8½ (-)
46GP, 13+15=28
Mikheyev loukkaantui jo harjoitusleirillä (polven eturistiside), mutta pelasi kipujen kanssa 46 peliä ennen kuin kausi oli pakko laittaa poikki. Mikheyev oli puolikuntoisenakin hyvä kahden suunnan laituri, vaikka vamma näkyikin luistelussa. Hän tuotti tasakentin pisteitä ykkösketjun tasoisen hyökkääjän verran loukkaantumiseen saakka ja oli tuossa joukossa parempaa puoliskoa kahden suunnan pelin puolesta.
Itse olin erittäin vaikuttunut siitä työmäärästä mitä Mikheyev teki ja kun ottaa huomioon tuon vamman, niin arvostus nousi henkilökohtaisesti paljonkin. Kiitettävää arvosanaa en voi silti vajaasta kaudesta antaa. Mikheyev on pelaajana paljon parempi mitä suorat tilastot antavat ymmärtää.
J.T. Miller: 8 (9½)
81GP, 32+50=82
Kukaan ei varmasti odottanut Millerin jatkavan edelliskauden hurjaa 99 pisteen kautta, mutta tämä menneen kauden piste per peli tahti oli ihan hyvä pisteellisesti. Miller oli etenkin ylivoimissa erittäin tehokas hyvänä syöttäjänä ja painavan laukauksen omistavana pelaajana. Tasakentin puolustuspeli sentterinä kauden alussa oli kuitenkin heikkoa pitkälle kautta ja hän ajautui laituriksi. Hieman samanlainen kausi siis, mikä Petterssonilla nähtiin edelliskaudella kun tammikuussa oli kasassa vain kuusi maalia ja kauden lopussa 32 maalia.
Horvatin kaupan jälkeen Millerille tuli takaisin vakituinen rooli sentterinä ja kauden lopun Miller pelasi ehkä parasta kiekkoaan koko uralla. Ketjukaveri Boeserin kauden ongelmat heijastuivat myös J.T:n peliin. Uran kaksi parasta kautta Miller on pelannut keskellä ja jatkaa siellä. Toivottavasti ensi kaudella nähdään ehjempi kausi. Hänellä on ollut vähän tapana aloittaa kaudet heikommin mitä lopettaa ja tuosta Miller kävi valmennuksen kanssa keskusteluja kauden lopulla.
Millerin kautta ei voi arvioida pelkästään tehojen, fyysisyyden tai aloitusvoittojen puolesta. Millerin persoona otti yliotteen miehestä menneellä kaudella. Miller omien sanojensa mukaan turhautui huonoihin asioihin joita tapahtui joukkueen ympärillä, kuten Pearsonin surkeasti sujuneeseen kädenleikkaus operaatioon ja Horvatin ympärillä velloneisiin kauppahuhuihin. Miller sanoi, ettei ole ylpeä käytöksestään eikä voikaan olla. Hän on enemmän ”me” kuin ”minä” ja kun tapahtumat menivät huonosti, tuloksena oli huonoa käytöstä ulospäin, mikä ei tilannetta parantanut. Toivottavasti tämän kauden tapahtumat olisivat kasvattaneet Milleria jatkon suhteen.
Miller: ”What I’ve done differently since Rick has been here is worry more about myself and my game, If I do that, everything will fall into place. I definitely have a lot more trust and faith in the process now than I did at the beginning of the season.
Tanner Pearson: 4½ (8½)
14GP, 1+4=5
Pearsonille kausi oli painajainen ja saattoi tarkoittaa jopa hänen viimeistään NHL:ssä. Hyvän viime kauden jälkeen odotukset Pearsonia kohtaan olivat kohtalaisen isotkin, mutta kausi ei alkanut mitenkään kovin hyvin myöskään hänellä ja sitten tuli käsivamma, joka piti hänet loppukauden pois. Nyt käsi on operoitu jo useampaan kertaan eikä paluuta tiedetä. Hughes otti Pearsonin tilanteen medialle aika voimakkainkin sanoin, kun oli turhautunut joukkuekaverin kohtalosta.
Elias Pettersson: 10 (8½)
80GP, 39+63=102
Kauden arvokkaimmaksi Vancouverin pelaajaksi äänestetty Pettersson sai viime kesänä oikeanlaisen treenin käyntiin ja oli leiriltä lähtien loistava. Hän pelasi erittäin tasaisen ja kovan kauden ja rikkoi urallaan ensimmäistä kertaa 100 pisteen rajan - kolmanneksi nuorimpana Vancouverin pelaajana seurahistoriassa. Hän paransi jokaisen pelaajan peliä ja nosti myös puolustuspään peliä pari pykälää nousten keskusteluihin jopa Selke Trophysta. Pettersson on enemmän pelintekijä, mutta tähdistöottelussa voitettu lämärikisa kertoo omaa kieltään Eliaksesta myös laukojana.
Elias otti urallaan selvän stepin ylöspäin. Pettersson oli aikaisempaa vahvempi luistimilla ja hänellä oli fyysisesti enemmän voimaa kamppailla, mikä johti esimerkiksi puolustuspäässä tilanteiden voittoihin aikaisempaa paremmin. Elias tulee jatkamaan harjoitteluaan siitä mihin jäi ja lähti heti kauden jälkeen Ruotsiin harjoittelemaan, mitä Hughes'kin piti poikkeavana. Vancouverilla on Petterssonissa eliittitason ykkössentteri riveissä pitkälle tulevaisuuteen.
Pettersson on ehdolla kauden jälkeen King Clancy Memorial Trophyyn, joka annetaan johtajuudesta ja painoarvona on myös jääkiekon ulkopuoliset asiat. Petterssonilla on ollut jo pidempään vahvaa rahankeräystä ja yhteisön eteen toimimista ("Canucks for Kidsissa", "Canuck Placessa" ja "children and familiesissa", joka tukee lasten sairaalan lapsia ja perheitä).
Lisäksi hänellä on oma "EP40 Crew", jossa Pettersson antaa lippuja kotipeleihin Canucks for Kidsin ihmisille ja tapaa näitä pelien jälkeen. Noiden lisäksi Petterssonilla on oma rahasto "EP40 Fund", jonka hän aloitti 2021 laittamalla siihen 50.000 dollaria. Tuo rahasto kerää puolestaan rahaa Canucks for Kidsiin eli kerryttää omalta osaltaan tuota kaikkien hyödyksi olevaa rahastoa.
Tämän kesän ykkösprioriteetti olisi saada Petterssonin kanssa pitkä jatkosopimus aikaan. Tuossa ei voi kuin toivoa, että Allvin onnistuu myymään Petterssonille suunnitelman joukkueen rakentamisesta menestyväksi muutaman kauden päähän. Pettersson on seuran kasvot nyt ja toivottavasti sopimuksen kautta pitkälle tulevaisuutta, vaikka kapteenin valinta ei välttämättä häntä niin kiinnostaisikaan.
"I like to think so. I’m always striving to get better and evolving every day and every season. I always like to think I’ve got another gear in me.”
100 pisteen ylityksestä; “It means I can breathe out again. I’m very happy about it and something I didn’t think about before the season. But I couldn’t have done it without the other guys.
Vasili Podkolzin: 6+ (8½)
39GP 4+3=7
Vasili Podkolzin on eläin. Tocchet käytti termejä hirvi ja härkä kuvaillessaan Podkolzinia.
Samalla Podkolzinin kausi oli pettymys ihan lupaavan tulokaskauden jälkeen. Hän tuntui kärsivän vähän itseluottamuksesta eikä peliin löytynyt samanlaista draivia kuin tulokkaana ja hän ajautui vähän sivuraiteelle. Podkolzin pelasi farmissa ihan hyvin, mutta ei noussut sielläkään esiin niin paljon mitä olisin toivonut.
Loppukaudesta hän sai uuden mahdollisuuden, mutta ihan sopivaa roolia ei löytynyt ja esimerkiksi Di Giuseppe pelasi vaan paremmin. Podkolzinin osalta puhutaan kuitenkin edelleen nuoresta pelaajasta, mutta ensi kaudella olisi sitten näytönpaikka. Podkolzinista tulee NHL-pelaaja, mutta katto on kysymys.
Podkolzin; "I had two ways to go. Give up or work. And it was good for me to get some AHL games to remember who you are and start appreciating.'
Tocchet; “When he moves his feet, he’s really a bull. Where he and some of our young guys get in trouble is with reads, but I like to get Podkolzin out there in certain situations.”
Nils Åman: 8½ (-)
68GP, 4+12=16
Viime kesänä ilmaisena kokeiluna löytynyttä Åmania harva taisi laskea joukkueeseen mukaan viime kauden alussa. Nuoren ruotsalaisen tulokkaan pelaaminen puolustustehtävissä oli kuitenkin sen verran vakuuttavaa, että Jason Dickinson koettiin turhaksi jo leirillä ja pysyvä paikka löytyi. Åman törmäsi lyhyeksi ajaksi seinään tulokkaana ja häntä käytettiin farmissa, mutta hänestä kertoi kuitenkin paljon se, että molemmat valmentajat luottivat Åmanin peliin.
Åman on fyysisesti lihaksistaan kuin koulupoika, mutta mittaa on kuitenkin ihan hyvin, luistelu on riittävän hyvää ja ennen kaikkea hän osaa lukea puolustussuuntaan peliä. Nähtäväksi jää sitten löytyykö pankista vielä jatkossa enemmän hyökkäystaitoja. Voimaa pitäisi kerätä lisää, jotta kokonaisvaltainen pelaaminen menisi vielä eteenpäin ja esimerkiksi aloitukset alkaisivat tulla paremmin kotiin. Odotuksiin nähden kausi oli hyvä.
Jack Studnicka: 7 (-)
47GP, 4+4=8
Studnicka väläytteli mutta ei pystynyt pelaamaan riittävän hyvää peliä pidempään eikä noussut Tocchetin suosikkien joukkoon. Sinänsä ihan hyvät raamit ja liike sekä näyttää pelaajalta, joka on saanut hyvää valmennusta osakseen.
Ensi kaudella Sturdnickan pitäisi ottaa vakipaikka ylhäältä leirillä, muussa tapauksessa hän menee siirtolistalle. Studnickan puolesta plussaa on monikäyttöisyys siinä mielessä, että häntä voidaan peluuttaa niin keskellä kuin laidalla. Hän on uransa risteyskohdassa tällä hetkellä.
Tocchet: ”Some guys are ahead of him. I know it’s unfair when you’re in and out of the lineup, but he’s really got to get stronger with puck decisions. His work ethic is there and I will say that. He cares. You root for a guy like that.”
Anthony Beauvillier: 8 (-)
33GP, 9+11=22
Beauvillier tuli hyvin mukaan joukkueeseen siirron jälkeen ja löysi nopeasti Petterssonin kanssa sopivan sävelen. Hän oli hyvä karvauksissa, pelasi älykkäästi kahden suunnan peliä ja sai paikan ylivoimasta. Loppukaudesta Beauvillier joutui kuitenkin vähän hakemaan paikkaansa, kun kärsi jostain vammasta ja Tocchet lähti kokeilemaan erilaisia ketjumuodostelmia.
Karvaavana keskiketjujen laiturina hyväjalkaisesta Beauvillierista on hyötyä joukkueelle, mutta jatko riippuu nyt siitä, millainen katto hänellä nähdään. Jos joukkue uskoo 20-25 maalin laituriin, Beauvillier koitetaan pitää varmaan pidempäänkin mukana. Enemmän Beauvillier on kuitenkin ketjun täydentävä pelaaja kuin varsinainen ketjun moottori ja siksi pelaaja, josta on mahdollista päästää irti.
Tocchet: ”He’s an energy guy who can really take off in the neutral zone and stretch the defence. That’s what we’re looking for from him.”
Brock Boeser: 6 (8-)
74GP, 18+37=55
Boeser oli aika tehokas etenkin jos mietitään sitä miltä hän suurimman osan kaudesta kentällä näytti. Kausi oli Boeserille varmasti uran vaikein isänsä viime kesän kuoleman jälkeen ja tuo näkyi pelissä lähes koko kauden todella huonona koko jään pelaamisena. Loukkaantumiselle on selkeä mittari miksi peli ei lähde, mutta näille henkisen puolen asioille nuo puuttuvat. Kukaan ei voinut asettua Boeserin tilalle ja sanoa, että kannattaa vaan keskittyä pelaamaan vaikka isä oli kuollut dementian ja syövän jälkeen.
Boeser oli joka tapauksessa joukkueen huonoin puolustava hyökkääjä, veti Millerinkin peliä alaspäin ja olisi ansainnut mielestäni pelillisesti katsomokeikkoja. Vasta ihan lopussa hän kertoi löytäneen rakkauden lajiin uudestaan ja toivoi kauden jälkeen, ettei häntä kaupata kesällä pois. Boeser on kuitenkin niitä laitureita, jotka saattavat olla nyt myynnissä, mikäli vaan sopiva ostaja löytyy.
Boeserilla olisi kykyjä paljon nähtyä parempaan, mutta sopimus on ylihintainen ja etenkin menneen kauden pelaamiseen se on sitä rajustikin. Tuo hänen huono QO-tilanteensa teki tilanteen vaikeaksi viime kesänä ja vaikka joukkue tuosta selvisi ihan hyvin, niin se pakotti kuitenkin maksamaan liikaa.
Sheldon Dries: 8- (-)
63GP, 11+6=17
Dries ei ole iso tai fyysinen. Mutta hän pelaa kovaa, ajaa maalille eikä valita. Hän oli ihan pätevä syvyyshyökkääjä, mutta ei kuitenkaan niin hyvä, että häntä kannattaisi sovitella ensi kauden kolmossentteriksi. Dries pelasi aika rajoittuneilla taidoilla tuon oman ruutunsa eikä hirveästi pettänytkään missään vaiheessa.
Hintaan nähden Dries toi joukkueelle aika paljonkin, mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi ollakseen pysyvä kolmossentteri. Jatkossa hän voi olla loukkaantumisten paikkaajana ja ehkä parhaimmillaan kykenee täyttämään jonkun syvyysroolin. Dries kykenee pelaamaan NHL:ssä, mutta ei juurikaan saa omilla kyvyillään seuraa mihinkään.
Boudreau; "I really appreciate these kind of guys because I’ve been through it myself as a player. Every time we sent him down, he said: ‘Don’t worry. I’ll have a great attitude and I’ll work my butt off to be back’. And he has."
“When you put him in any situation, all he’s doing is giving it his best. There’s no pouting.”
Phil Di Giuseppe: 8+ (-)
30GP, 6+6=12
Di Giuseppe oli positiivinen yllätys loppukaudesta Millerin ketjussa. Hän oli hyvä laitojen lähellä ja karvaajana mistä syystä Tocchet tuntui arvostavan häntä. Kauden pelaamisesta joukkue antoi hänelle kahden vuoden jatkosopimuksen. Di Giuseppe saattaa hyvinkin täyttää paikkansa ensi kaudellakin halpana laiturina ylhäällä, mutta ihanteellisin paikka voisi olla syvyydessä ennemmin.
Kokonaisuutena ihan positiivinen kausi kuitenkin. Di Giuseppe pelasi yksinkertaista kiekkoa ja tuntui olleen Tocchetin näköinen laitapelejä kääntävä laituri, mistä kertoi mm. kauden lopulla pelattu 21:35 minuutin peli Calgarya vastaan.
Tocchet: "We were really searching for a north-south guy and someone who really wants to play on the forecheck. I gravitated toward him because he has really bought into that style.
“He’s a straight-ahead guy and there’s nothing fancy about him — a meat-and-potatoes guy who knows who he is.”
Conor Garland: 8 (8½)
81GP, 17+29=46
Garland on hyvä edistyneiden tilastojen laituri koska osaa viedä peliä ylös ja laukoo kun saa tilaa, mutta hänelle ei ole löytynyt kahden kauden aikana kunnollista vakiroolia kahdenkaan eri valmentajan alaisuudessa. Boudreau pisti Garlandin käymään katsomon puolella ja Tocchetin systeemissä hänen paikaksensa tuli kolmosketjun laituri. Kolmosketjuun Garland on luksusta, mutta palkan puolesta hänen pitäisi olla kahdessa ensimmäisessä ketjussa.
Garland on aika takuuvarma 50 pisteen peliä edistävä laituri, mutta hän on siirrettävissä, jos joku uskoo palkan mukaisen roolin löytyvän. Garland selvästi piti tutun valmentajan Tocchetin kanssa pelaamisesta. Hän sanoi jo Tocchetin tulon aikaan Arizona-kausien peruilta, että peliaikaa tullaan saamaan suoraan otteiden perusteella, eikä suosikkiasemien;
"I thought I had opportunity, but it was just in a different role. I enjoyed plying for Toc (Tocchet). He’s a great man and a really good coach. Very detailed and he works hard and the energy comes through the room in that sense.”
Bo Horvat: 10- (9½)
49GP, 31+23=54
Uran selvästi paras kausi Horvatille sopivasti sopimusvuotena ja kauden lopulla 68 miljoonan dollarin tili varmistamaan eläkerahat. Urallaan noin 55 pisteen sentteristä kasvoi 28 vuotiaana 90 pisteen sentteri enkä ole tuollaista kasvua nähnyt tässä joukkueessa aikaisemmin. Tuo tarkoitti samalla kuitenkin sitä, että Horvat kaupattiin kun hän ei suostunut ottamaan Vancouverin maltillisempaa sopimustarjousta vastaan. Ura jatkuu NY Islandersissa.
Nils Höglander: 6 (6½)
25GP, 3+6=9
Höglander väläytteli, mutta ei saanut kuitenkaan Boudreaulta riittävästi luottoa puolustuspelin puutteellisuuden vuoksi tuottavaan peliin ja hänet pistettiin farmiin kasvamaan. Farmissa Höglander pystyi kehittymään kokonaispelissä kauden mittaan ja toivottavasti ensi kaudella nähtäisiin sitten taas parempaa Nilsiä. Kykyjä siellä on olemassa nähtyä parempaan varmasti.
Abbotsfordin valmentaja Jeremy Colliton; “It’s always a shock to the system. He has played a lot of NHL games without playing in the AHL, so that was an adjustment. But to his credit, I thought he really dug in and was willing to take feedback."
“His play in the playoffs was a really big step for him. Just how hard he played and that game will transfer to the NHL, in my opinion.”
Dakota Joshua: 9½ (-)
79GP, 11+12=23
Joshua teki hyvät tehot 11 maalia ja 23 pistettä nelosketjusta käsin, oli Schennin lähdön jälkeen joukkueen ahkerin taklaaja sekä vahva laitojen lähellä. Hän toi kaivattua fyysisyyttä joukkueeseen ja nousi selvästi Tocchetin yhdeksi suosikkipelaajaksi. Meni kauden aikana luistelussa eteenpäin mikä auttoi häntä luomaan aikaisempaa paremmin painetta karvauksissa ja hankkimaan kiekonriistoja.
Kehittymisenkohteena on tasaisuuden saaminen vielä paremmaksi ja noiden fyysisten ominaisuuksien kehittäminen. Joshua oli kuitenkin yksi parhaista nelosketjun hankinnoista pitkään aikaan tälle joukkueelle ja arvokas osa hyökkäystä. Hän jatkaa vielä ensi kaudella tuolla menneen kauden tasoon nähden erittäin halvalla sopimuksella.
Tocchet: "I think there’s another level. I really like him. Big kid. We need some big players who can play and he can do that."
“It’s consistency and pace. You can’t get sleepy in games and he’s starting to get it.”
Vitali Kravtsov: 5½ (-)
16GP, 1+1=2
Kravtsovin kohdalla kyse oli alkujaankin projektista tätä entistä top10 varausta kohtaan ja siirtosumma sen mukainen. Kravtsov ei ehtinyt hirveästi näyttää osaamistaan, mutta sen verran kuitenkin, että töitä pitää tehdä fyysisellä puolella vielä ennen kuin hän voi tosissaan haastaa paikasta. Loppukaudesta Kravtsov näytti ainakin tekevän sitä mitä valmennus pyysi ja toi vähän taklauksia peliin.
Tocchet; He has just got to understand. He has to show us he wants to play. He’s a good kid, but I’m not sure he knows the work level yet."
Andrei Kuzmenko: 10 (-)
81GP, 39+35=74
Kukaan ei pystynyt odottamaan Kuzmenkolta 39 maalin kautta. Hän oli loistava löytämään vapaita paikkoja maalin läheisyydestä ja monet maalit näyttivät siksi vähän helpoilta. En kuitenkaan muista ihan äkkiä ketään Vancouverissa, joka olisi kyennyt löytämään yhtä hyvin väyliä eikä tuo tahti hidastunut siinäkään vaiheessa, kun Kuzmenkolla oli jo nimeä maalintekijänä.
Erityisen hyvän kemian hän löysi Petterssonin kanssa ja tuo kaksikko paransi toistensa pelaamista. Ilman Kuzmenkoa Pettersson oli tasakentin -4 ja 44.1% kun Kuzmenkon kanssa hän oli +16 ja 56.8% lukemissa. Kuzmenkon tarvitsee edelleen parantaa kiekotonta peliään, mutta ensimmäinen kausi NHL:ssä oli silti loistava ja hänestä tuli kulttipelaaja Vancouverissa, jonka nimikirjoituksia kerääntyi odottamaan melkoiset jonot faneja.
Valmentajien papereissa Kuzmenko oli kaikesta loistokkuudesta huolimatta projekti. Etenkin alkuun hänen vaihtonsa venyivät turhan pitkiksi ja ajoittain hän sortui rakastamaan kiekkoa vähän liikaa. Enemmän siis etenkin alkuun vähän liikaa yksilöpelaaja. Nuo asiat menivät eteenpäin, mutta vielä loppukaudesta Kuzmenko opetteli peliä. Jos hän saa tuon paremmalle tasolle, niin saa ollakin tehottomampi.
Kuzmenkon kausi oli kaiken kaikkiaan niin hyvä, että hän saavutti maksimibonukset 850.000 ja koska joukkueella oli Ferlandin LTIR käytössä kauden alusta lähtien, Kuzmenkon bonuksia voi soveltaa vasta ensi kauden palkkakattoon. Tämä hankaloittaa osaltaan joukkueen tilannetta ensi kaudella.
Curtis Lazar: 5½ (-)
45GP, 3+2=5
Lazarin kausi Vancouverissa oli iso pettymys. Hänet tuotiin joukkueeseen tuomaan hyvää alivoimapeliä, vähän tehoja syvyyteen ja kovaa karvausta, mutta Lazar ei jostain syystä oikein onnistunut noissa missään. En tiedä missä oli vika, mutta pelaajan kannalta kauppa muualle oli varmasti myös helpottava asia. Vancouver sai Lazarista New Jerseylta neloskierroksen vuoron ja tuon varmasti vain Lazarin uran aikaisempien otteiden perusteella.
Ilya Mikheyev: 8½ (-)
46GP, 13+15=28
Mikheyev loukkaantui jo harjoitusleirillä (polven eturistiside), mutta pelasi kipujen kanssa 46 peliä ennen kuin kausi oli pakko laittaa poikki. Mikheyev oli puolikuntoisenakin hyvä kahden suunnan laituri, vaikka vamma näkyikin luistelussa. Hän tuotti tasakentin pisteitä ykkösketjun tasoisen hyökkääjän verran loukkaantumiseen saakka ja oli tuossa joukossa parempaa puoliskoa kahden suunnan pelin puolesta.
Itse olin erittäin vaikuttunut siitä työmäärästä mitä Mikheyev teki ja kun ottaa huomioon tuon vamman, niin arvostus nousi henkilökohtaisesti paljonkin. Kiitettävää arvosanaa en voi silti vajaasta kaudesta antaa. Mikheyev on pelaajana paljon parempi mitä suorat tilastot antavat ymmärtää.
J.T. Miller: 8 (9½)
81GP, 32+50=82
Kukaan ei varmasti odottanut Millerin jatkavan edelliskauden hurjaa 99 pisteen kautta, mutta tämä menneen kauden piste per peli tahti oli ihan hyvä pisteellisesti. Miller oli etenkin ylivoimissa erittäin tehokas hyvänä syöttäjänä ja painavan laukauksen omistavana pelaajana. Tasakentin puolustuspeli sentterinä kauden alussa oli kuitenkin heikkoa pitkälle kautta ja hän ajautui laituriksi. Hieman samanlainen kausi siis, mikä Petterssonilla nähtiin edelliskaudella kun tammikuussa oli kasassa vain kuusi maalia ja kauden lopussa 32 maalia.
Horvatin kaupan jälkeen Millerille tuli takaisin vakituinen rooli sentterinä ja kauden lopun Miller pelasi ehkä parasta kiekkoaan koko uralla. Ketjukaveri Boeserin kauden ongelmat heijastuivat myös J.T:n peliin. Uran kaksi parasta kautta Miller on pelannut keskellä ja jatkaa siellä. Toivottavasti ensi kaudella nähdään ehjempi kausi. Hänellä on ollut vähän tapana aloittaa kaudet heikommin mitä lopettaa ja tuosta Miller kävi valmennuksen kanssa keskusteluja kauden lopulla.
Millerin kautta ei voi arvioida pelkästään tehojen, fyysisyyden tai aloitusvoittojen puolesta. Millerin persoona otti yliotteen miehestä menneellä kaudella. Miller omien sanojensa mukaan turhautui huonoihin asioihin joita tapahtui joukkueen ympärillä, kuten Pearsonin surkeasti sujuneeseen kädenleikkaus operaatioon ja Horvatin ympärillä velloneisiin kauppahuhuihin. Miller sanoi, ettei ole ylpeä käytöksestään eikä voikaan olla. Hän on enemmän ”me” kuin ”minä” ja kun tapahtumat menivät huonosti, tuloksena oli huonoa käytöstä ulospäin, mikä ei tilannetta parantanut. Toivottavasti tämän kauden tapahtumat olisivat kasvattaneet Milleria jatkon suhteen.
Miller: ”What I’ve done differently since Rick has been here is worry more about myself and my game, If I do that, everything will fall into place. I definitely have a lot more trust and faith in the process now than I did at the beginning of the season.
Tanner Pearson: 4½ (8½)
14GP, 1+4=5
Pearsonille kausi oli painajainen ja saattoi tarkoittaa jopa hänen viimeistään NHL:ssä. Hyvän viime kauden jälkeen odotukset Pearsonia kohtaan olivat kohtalaisen isotkin, mutta kausi ei alkanut mitenkään kovin hyvin myöskään hänellä ja sitten tuli käsivamma, joka piti hänet loppukauden pois. Nyt käsi on operoitu jo useampaan kertaan eikä paluuta tiedetä. Hughes otti Pearsonin tilanteen medialle aika voimakkainkin sanoin, kun oli turhautunut joukkuekaverin kohtalosta.
Elias Pettersson: 10 (8½)
80GP, 39+63=102
Kauden arvokkaimmaksi Vancouverin pelaajaksi äänestetty Pettersson sai viime kesänä oikeanlaisen treenin käyntiin ja oli leiriltä lähtien loistava. Hän pelasi erittäin tasaisen ja kovan kauden ja rikkoi urallaan ensimmäistä kertaa 100 pisteen rajan - kolmanneksi nuorimpana Vancouverin pelaajana seurahistoriassa. Hän paransi jokaisen pelaajan peliä ja nosti myös puolustuspään peliä pari pykälää nousten keskusteluihin jopa Selke Trophysta. Pettersson on enemmän pelintekijä, mutta tähdistöottelussa voitettu lämärikisa kertoo omaa kieltään Eliaksesta myös laukojana.
Elias otti urallaan selvän stepin ylöspäin. Pettersson oli aikaisempaa vahvempi luistimilla ja hänellä oli fyysisesti enemmän voimaa kamppailla, mikä johti esimerkiksi puolustuspäässä tilanteiden voittoihin aikaisempaa paremmin. Elias tulee jatkamaan harjoitteluaan siitä mihin jäi ja lähti heti kauden jälkeen Ruotsiin harjoittelemaan, mitä Hughes'kin piti poikkeavana. Vancouverilla on Petterssonissa eliittitason ykkössentteri riveissä pitkälle tulevaisuuteen.
Pettersson on ehdolla kauden jälkeen King Clancy Memorial Trophyyn, joka annetaan johtajuudesta ja painoarvona on myös jääkiekon ulkopuoliset asiat. Petterssonilla on ollut jo pidempään vahvaa rahankeräystä ja yhteisön eteen toimimista ("Canucks for Kidsissa", "Canuck Placessa" ja "children and familiesissa", joka tukee lasten sairaalan lapsia ja perheitä).
Lisäksi hänellä on oma "EP40 Crew", jossa Pettersson antaa lippuja kotipeleihin Canucks for Kidsin ihmisille ja tapaa näitä pelien jälkeen. Noiden lisäksi Petterssonilla on oma rahasto "EP40 Fund", jonka hän aloitti 2021 laittamalla siihen 50.000 dollaria. Tuo rahasto kerää puolestaan rahaa Canucks for Kidsiin eli kerryttää omalta osaltaan tuota kaikkien hyödyksi olevaa rahastoa.
Tämän kesän ykkösprioriteetti olisi saada Petterssonin kanssa pitkä jatkosopimus aikaan. Tuossa ei voi kuin toivoa, että Allvin onnistuu myymään Petterssonille suunnitelman joukkueen rakentamisesta menestyväksi muutaman kauden päähän. Pettersson on seuran kasvot nyt ja toivottavasti sopimuksen kautta pitkälle tulevaisuutta, vaikka kapteenin valinta ei välttämättä häntä niin kiinnostaisikaan.
"I like to think so. I’m always striving to get better and evolving every day and every season. I always like to think I’ve got another gear in me.”
100 pisteen ylityksestä; “It means I can breathe out again. I’m very happy about it and something I didn’t think about before the season. But I couldn’t have done it without the other guys.
Vasili Podkolzin: 6+ (8½)
39GP 4+3=7
Vasili Podkolzin on eläin. Tocchet käytti termejä hirvi ja härkä kuvaillessaan Podkolzinia.
Samalla Podkolzinin kausi oli pettymys ihan lupaavan tulokaskauden jälkeen. Hän tuntui kärsivän vähän itseluottamuksesta eikä peliin löytynyt samanlaista draivia kuin tulokkaana ja hän ajautui vähän sivuraiteelle. Podkolzin pelasi farmissa ihan hyvin, mutta ei noussut sielläkään esiin niin paljon mitä olisin toivonut.
Loppukaudesta hän sai uuden mahdollisuuden, mutta ihan sopivaa roolia ei löytynyt ja esimerkiksi Di Giuseppe pelasi vaan paremmin. Podkolzinin osalta puhutaan kuitenkin edelleen nuoresta pelaajasta, mutta ensi kaudella olisi sitten näytönpaikka. Podkolzinista tulee NHL-pelaaja, mutta katto on kysymys.
Podkolzin; "I had two ways to go. Give up or work. And it was good for me to get some AHL games to remember who you are and start appreciating.'
Tocchet; “When he moves his feet, he’s really a bull. Where he and some of our young guys get in trouble is with reads, but I like to get Podkolzin out there in certain situations.”
Nils Åman: 8½ (-)
68GP, 4+12=16
Viime kesänä ilmaisena kokeiluna löytynyttä Åmania harva taisi laskea joukkueeseen mukaan viime kauden alussa. Nuoren ruotsalaisen tulokkaan pelaaminen puolustustehtävissä oli kuitenkin sen verran vakuuttavaa, että Jason Dickinson koettiin turhaksi jo leirillä ja pysyvä paikka löytyi. Åman törmäsi lyhyeksi ajaksi seinään tulokkaana ja häntä käytettiin farmissa, mutta hänestä kertoi kuitenkin paljon se, että molemmat valmentajat luottivat Åmanin peliin.
Åman on fyysisesti lihaksistaan kuin koulupoika, mutta mittaa on kuitenkin ihan hyvin, luistelu on riittävän hyvää ja ennen kaikkea hän osaa lukea puolustussuuntaan peliä. Nähtäväksi jää sitten löytyykö pankista vielä jatkossa enemmän hyökkäystaitoja. Voimaa pitäisi kerätä lisää, jotta kokonaisvaltainen pelaaminen menisi vielä eteenpäin ja esimerkiksi aloitukset alkaisivat tulla paremmin kotiin. Odotuksiin nähden kausi oli hyvä.
Jack Studnicka: 7 (-)
47GP, 4+4=8
Studnicka väläytteli mutta ei pystynyt pelaamaan riittävän hyvää peliä pidempään eikä noussut Tocchetin suosikkien joukkoon. Sinänsä ihan hyvät raamit ja liike sekä näyttää pelaajalta, joka on saanut hyvää valmennusta osakseen.
Ensi kaudella Sturdnickan pitäisi ottaa vakipaikka ylhäältä leirillä, muussa tapauksessa hän menee siirtolistalle. Studnickan puolesta plussaa on monikäyttöisyys siinä mielessä, että häntä voidaan peluuttaa niin keskellä kuin laidalla. Hän on uransa risteyskohdassa tällä hetkellä.
Tocchet: ”Some guys are ahead of him. I know it’s unfair when you’re in and out of the lineup, but he’s really got to get stronger with puck decisions. His work ethic is there and I will say that. He cares. You root for a guy like that.”
Latvialle ja Arturs Silovsille MM-pronssia!
Todella hieno saavutus Latvialta ja olipa hieno nähdä Silovsin voittavan maan mukana maan ensimmäisen mitalin jääkiekossa. Latvialla pitäisi nyt ainakin maalivahtitilanne olla kunnossa jatkossakin. Aivan upea kannattajakulttuuri Latviassa jääkiekossa ja tuo oli ihan mahtava asia, että päättyi noin.
MM-kisoissa on vielä pelaamatta finaali, mutta lopetan omalta osalta tämän kauden Vancouverin kausiketjun tähän Silovsin pronssimitaliin. Kiitokset tähän ketjuun kirjoittaneille ja tätä lukeneille. Uusi ketju ehkä ensi viikolla. Jos joku toinen haluaa sen laittaa, niin saa tehdä.
Edit:
Arturs Silovsille tuli turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinto! Lisäksi hänet valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi ja ykköstähdistöön.
Tyler Myersille ja Ethan Bearille tuli MM-kisoista kotiin viemisiksi kultaa.
Todella hieno saavutus Latvialta ja olipa hieno nähdä Silovsin voittavan maan mukana maan ensimmäisen mitalin jääkiekossa. Latvialla pitäisi nyt ainakin maalivahtitilanne olla kunnossa jatkossakin. Aivan upea kannattajakulttuuri Latviassa jääkiekossa ja tuo oli ihan mahtava asia, että päättyi noin.
MM-kisoissa on vielä pelaamatta finaali, mutta lopetan omalta osalta tämän kauden Vancouverin kausiketjun tähän Silovsin pronssimitaliin. Kiitokset tähän ketjuun kirjoittaneille ja tätä lukeneille. Uusi ketju ehkä ensi viikolla. Jos joku toinen haluaa sen laittaa, niin saa tehdä.
Edit:
Arturs Silovsille tuli turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinto! Lisäksi hänet valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi ja ykköstähdistöön.
Tyler Myersille ja Ethan Bearille tuli MM-kisoista kotiin viemisiksi kultaa.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy