Vancouver Canucks 2018–2019

[nuck]

Vancouver palasi viiden päivän tauon jälkeen takaisin peleihin Arizonaa vastaan. En tiedä mitä joukkue oli näinä välipäivinä tehnyt, mutta tuo pelin ensimmäinen erä meni helposti kauden huonoimpien erien joukkoon. Tuon jälkeen joukkue sai vähän pelistä kiinni ja kiri kolmannessa erässä tasoihin - hävitäkseen jatkoajalla. Bärtschille kaksi maalia ja Gaudettelle farminoston jälkeen maali ja kolme laukausta 10 minuutin peliajoilla.

- Markström päästä neljä, mutta pelasi kuitenkin ihan hyvän pelin. Voisi antaa silti Demkolle nyt seuraavan pelin Floridaa vastaan.

- Gudbranson on tällä hetkellä aika syvissä vesissä. Ei hänen roolinsakaan ole tehdä pisteitä, mutta yksi piste (kakkossyöttö 6-1 Blues-voitossa) viimeisiin 23 peliin kertoo olennaisen. Ennen tätä putkea hän teki viiteen peliin jonkun suonenvedon ansiosta kuusi (2+4) pistettä.

- Tanev oli puolestaan ehkä koko pelin paras pelaaja.

- Eriksson on pudonnut neloseen ja ihan aiheesta. Yksi syöttö viimeisiin 26 peliin. Nelonen Beagle-Motte-Eriksson

- Hyökkäyksen parhaat olivat Gaudette ja Goldobin ja Bärtschi. Heistä Gaudetten kohdalla on nyt nähtävissä samanlaista "kovaa rakkautta" Greenilta mistä Virtanen sai aikaisemmin osansa. Nyt Gaudette pelasi hyvin ja teki maalin, mutta menetti kiekon kerran vaarallisessa paikassa ja istui sen jälkeen penkillä.

- Horvat pelasi 23:35 ja Boeser yli 23 minuuttia. Horvat voitti tasakentin corsinsa 23-11 ja Boeser 20-11, mutta eivät saaneet pisteitä. Tuolla jääajalla niitä olisi pitänyt tuottaa jotta pelistä olisi saatu pisteet kotiin.

Kolmas peräkkäinen tappio ja tämä on pisin tappioputki yli kuukauteen. Eihän tuo voi laittaa yhden pelaajan harteille, mutta yllättävän paljon Petterssonin poissaolo näkyy tällä hetkellä pelissä. Ehkä tuossa on kuitenkin muutakin nyt kuin pelillistä merkitystä taustalla.

 

[nuck]

Tänä yönä vastassa kotona Florida ja monen Canucks-fanin odottama peli.

Roberto Luongo saattaa pelata viimeisen pelinsä Vancouverissa. Ehkä kaikkien aikojen paras Vancouverissa pelannut maalivahti, jonka aikana Canucks oli yhden voiton päässä Stanley Cupista ja runkosarjan voittaja pari kertaa. Harvinainen maalivahti myös sen kapteenina "olemisen" ansiosta. Kahdeksana kautena Canucks-paidan pukenut Luongo jää vancouverilaisten muistoihin legendana.

Toinen yksityiskohta pelissä saattaa olla Matheson, mutta eiköhän Green ole koittanut painottaa pelaajille malttia. Pari kovempaa taklausta saattaa saada kyllä osakseen. Tuskin nähdään body slammeja tai backbreakereita kuitenkaan.

Loukkaantumisista on tullut sen verran tietoa, että Pettersson ei ilmeisesti pysty vieläkään pelaamaan. Josh Leivo sen sijaan saattaa olla jo mukana. Leivo oli ollut harjoituksissa toisessa ylivoimakentässä ja tuo tietäisi kertoa hänen pelaamisestaan. Green piti edelleen Gaudettea ylimääräisenä hyökkääjänä, mitä en ymmärrä. Hän oli mielestäni kolmen parhaan hyökkääjän joukossa viime pelissä.

Toisaalta kun on nähnyt Greenin "kovan rakkauden" noihin nuoriin pelaajiin, niin eihän tuo yllätyksenä siinä mielessä tule. Pettersson ja Boeser ovat olleet nuorista ainoita joille Green on kunnon roolia uskaltanut antaa. Muita sitten rankonut jostain keskialueen virheistä aika kovalla kädellä. No, ei tuo näytä ainakaan Virtasen ja ehkä Goldobininkaan urakehitykselle huonoa tehneen kuitenkaan lopulta.

Canucksin maalinteko on ollut todella tuskaista joulun jälkeen ja joukkue on tehnyt vain 14 maalia seitsemässä pelissä. Vain Anaheimilla on yhtä surkea saldo. Edelleen sivussa oleva Pettersson teki noista 14 maalista viisi maalia neljään peliin. Kentille palannut Bärtschi on osunut kolme kertaa ja Boeser kaksi kertaa. Motte, Roussel, Edler ja Gaudette ovat sitten nuo muut maalintekijät.

Joukkue on ongelmissa juuri nyt eikä tuota helpota Petterssonin puuttuminen ja toisen ison roolin sentterin Sutterin pelin hakeminen vielä pitkä loukkaantumisen jälkeen. Pitää vaan toivoa Sutterin saavan pelistä nopeasti taas kiinni. Otti tuossa Bärtschillakin aikansa. Luonnollisesti suurin helpotus olisi Petterssonin paluu takaisin.

Puolustuspäässä Gudbransonin pelin tason lasku on ollut huolta aiheuttanut asia. Gudbranson ja pakkipari Ben Hutton on tällä hetkellä eniten maaleja tasakentin päästänyt pakkipari koko NHL:ssä. Gudbransonilla on nyt isoja ongelmia, mutta minun mielestä Huttonin peli on ollut tuosta huolimatta pääosin ihan hyvää. Green on ilmeisesti pitänyt tuosta myös, kun Hutton pelaa samoja tasakenttäaikoja kuin ykköspari Edler-Tanev.

Green ei antanut tuosta kaksikosta kehuja myöskään medialle maksullisen Athleticin viime pelin raportissa;

“They have to play better. You look at the last game in Toronto. Guddy had a rough game in the plus-minus but it wasn’t like, when you look at all five goals I think he was unlucky as well."

“I know they’re worried about it. They don’t like it. We’ll see where we go from there as far as the pairings go.”

Ei siellä tietysti ole kauheasti vaihtoehtojakaan kun tuo viime pelissä nähty kuusikko on se minkä joukkue näkee kerran pelaamassa. Harvempi taitaa Pouliot-Gudbranson -pakkipariakaan haluta esimerkiksi nähdä.

Korvanappiini tuli tieto Markströmin jatkamisesta maalilla. Ilmeisesti Canucks nosti Demkon vain avaamaan ovia? Ei sillä, että Markströmissä mitään vikaa olisi ollut nyt pitkään aikaan, mutta voisihan sitä Demkoakin ajaa sisään NHL-kuvioihin. Täytyy nyt ainakin toivoa Markströmin pysyvän ehjänä.

***

Prospectipuolella viikonlopun peleistä Tyler Maddenille tuli yliopistossa kolme syöttöä kahteen peliin. Niin ikään yliopistostokiekossa Quinn Hughes syötti kahteen peliin kaksi maalia ja William Lockwood teki kaksi maalia.

OHL:ssa DiPietrolla peli ei ole ollut nuorten MM-kisojen jälkeen ihan niin hyvää kuin on totuttu. Ehkä uusi joukkue on ollut vaikuttamassa tuossa? WHL:ssa Jett Woo'lla on vain yksi syöttö nyt neljään peliin ja viime pelin jälkeen hän ei ole enää piste/peli -tahdissa. Vuotta vanhemman Josh Brookin paluu Kanadan nuorten joukkueesta on raporttien mukaan vähän syönyt Woon hyökkäysvastuuta.

Uticalla Jonathan Dahlen onnistui tekemään maalin viime pelissä. Kole Lind on parantanut peliään farmin puolella aika paljon viime aikoina ja näyttää ainakin nyt saaneen kelkkaa vähän kääntymään vaikean alkukauden jälkeen. Utican nuorista hyökkääjistä MacEwenin voisi kuvitella olevan kuitenkin ensimmäisen ylös nostettavan hyökkääjän juuri nyt. Hän pelaa Uticalla paljon ja on ottanut vakiroolit kummastakin erikoistilanteesta sekä kantaa ajoittain tuplavaihtoja.

 

[nuck]

Luongon pelaaminen viime yönä Vancouverissa toi muistoja mieleen hienoilta kausilta takavuosina ja pelin tähdille valittu Luongo oli lähellä ryöstää pisteet vieraille. Sen verran parempi Canucks oli kuitenkin (maalipaikat kirjattiin Canucksille 22-14) vähän aneemiselta näyttänyttä Floridaa vastaan , että Vancouver onnistui tekemään pelin voittoon riittävät kaksi maalia ennen lopun ilotulitusta tyhjiin. Luongo sai kuitenkin pelin aikana useaan kertaan ansaitut "Luuuuu-huudot" aikaan vancouverilaisyleisöltä.

Osansa yleisön elämisestä pelissä sai myös Mike "Hockey Plays Only" Matheson. NHL:n huonoimmalla tehopörssilukemalla pelaava Matheson oli ongelmissa kehittyneissä tilastoissa pakkiparinsa Pysykin kanssa läpi illan ja tuo kaksikko kirjasi Floridan puolustuksessa heikoimmat corsit.

En odottanut Matheson joutuvan enää vastaamaan kunnolla body slammiinsa, mutta Canucksin pelaajat näyttivät olevan asiasta eri mieltä ja hän sai pelissä kolme kertaa kutsun tappeluun - kieltäytyen tietysti joka kerta, kun vastustajana ei ollut Pettersson. Horvatin kutsuun olisi kyllä kannattanut pelillisesti vastatakin saadakseen Horvatin jäähylle, mutta tietysti pelaaja tekee itse päätöksensä noissa asioissa. Pelin jälkeen Gudbranson sanoi tuosta ihan hyvin, että Pettersson varmasti otti paljon mielummin voiton tästä pelistä kuin tappelun.

Gudbranson itse tappeli pelissä kertaalleen Floridan Haleyn kanssa ja vaikka minulla ei ole tappeluja vastaan, niin tuo laittoi vähän ihmettelemään. Viime kauden NHL:n jäähypörssin voittaja Haley on mielestäni ehkä NHL:n turhin pelaaja ja roikkuu kai Floridalla mukana vain tappeluiden vuoksi (en ainakaan muuta syytä keksi kun katseli hänen menoaan ja uran maaliennätyskin kolme maalia kertoo tasosta). Ei Gudbranson tuota tappelua hävinnyt mutta tuolla Florida sai Canucksilta pakin sivuun. Tuo ei ollut mikään pelin kulkuun kuuluvakaan tappelu, missä tuon olisi ymmärtänyt. No, joukkueet tuntuivat itse tykkäävän.

- Markströmiltä jälleen hyvä peli, vaikka ei joutunutkaan nyt kiekkosateeseen. Kerran hän otti Bjugstadilta luongomaisen kopin ja piti päästetyt maalit yhdessä.

- Puolustuksessa oltiin tehty muutoksia viimein ja Hutton-Stecher -kaksikko pelasi oikein hyvän pelin. Kaksikon illan paras työ oli pelin voittomaalin tekeminen yhteistyöllä. Huttonille kauden viides maali ja nousu Canucks-pakkien maaleissa ykköseksi ohi Edlerin. Huttonin viidestä maalista neljä on tullut tasakentin. Stecherilta tasakentin corsit 25-11, yksi syöttö ja +3 tehopörssiin.

- Pouliot-Gudbranson -pakkipari oli odotetusti heikoin, mutta pelasi sekin nyt ihan hyvän pelin. Tuon pakkiparin todellinen taso mitataan kuitenkin myöhemmin. Kaksi vähän hitaasti peliä hahmottavaa puolustajaa selviytyvät näinä iltoina kun vastustaja ei pääse lyömään kunnolla painetta päälle. Gudbranson pelasi Huttonin kanssa tuon alivoimatilanteen, jossa kolisi omissa heti Gudbransonin oltua liian aktiivinen laitapelissä.

- Edler oli alakerran paras tässä pelissä ja pelasi lähes 26 minuuttia. Tanev loukkaantui kesken pelin, mutta palasi onneksi takaisin. Hänen arvonsa ei näy niin selvästi näissä peleissä, joissa Canucks on kuskin paikalla.

- Hyökkäyksessä Horvat on joko väsynyt suureen pelikuormaan tai sitten loukkaantunut. Liike on selvästi huonompaa kuin ennen tällä kaudella ja hänelle tutut 1-1 -haastot ovat jääneet pois. Tuli sieltä viisi laukausta kuitenkin, mutta kokonaisuutena hän on ollut jo jonkun aikaa aika kaukana parhaastaan. Nyt on menossa peräti yhdeksän peräkkäisen maalittoman pelin putki ja tuo on pisin pariin vuoteen.

- Boeser laukoi viisi kertaa ja hänellä kävi vähän huonoa tuuriakin sen Luongon komean torjunnan lisäksi. Ilta palkittiin kuitenkin lopulta tyhjiin tehdyllä osumalla. Tuo oli Boeserin NHL-uran ensimmäinen tyhjiin tehty maali.

- Eriksson iski tärkeän pelin avausmaalin ja keräsi kaksi syöttöä pelin loppuun pelin jo ratkettua. Hän oli Canucksin heikoimpia kehittyneissä tilastoissa, mutta pitää toivoa tuon maalin saavan taas vähän lisää uskoa maalipaikoissa.

- Granlund onnistui katkaisemaan 11 pelin maalittoman putkensa ja samat sanat hänellekin kuin Erikssonille noissa maalitilanteissa. Hän on ollut aika näkymätön jo pitkään, mutta joukkuepelaajana Markus on luotettava ja hänellä on NHL:n vähiten kiekonmenetyksiä 60 minuuttia kohti.

- Goldobin otti jäähyn, Greenin karttakeppi heilahti heti ja tuon jälkeen hän istui loppupelin katsomossa. Olisihan tuonkin ymmärtänyt paremmin jos tuota samaa koulua joutuisivat muut kulkemaan jäähyn ottaessaan tai tuo olisi joku ongelma Goldobinille. Tuo jäähy oli hänen toinen kakkosensa viimeisiin 25 peliin.

- Leivo oli hieno nähdä takaisin pelissä. Pidän hänen pelistään, vaikka hän ei yhtään vetoa saanutkaan ja pelasi alle 10 minuuttia.

- Gaudette laitettiin taas takaisin farmiin isommille ajoille. Syynä tuohon on Leivon ja ilmeisesti Petterssonin paluut (rosteri taas täyteen) ja se, että häntä pystytään siirtelemään ilman pelkoa pelaajan menetyksestä. Olisihan tuo ansainnut paikan mielestäni ylhäällä, mutta Green luottaa Granlundiin luotettavuuden vuoksi enemmän keskellä eikä joukkue halua ottaa riskiä Goldobinin kanssa.

Kolmen pelin tappioputki poikki ja torstaina pelataan seuraavaksi kun Oilers tulee Vancouveriin. Toivottavasti tuossa pelissä Pettersson olisi jo takaisin. Demkon näkisin mielelläni tuossa pelissä maalilla, vaikka Markströmiä sieltä onkin nyt vaikea ottaa sivuun ilman peliruuhkaa.

 

[Mr. Smith]

Korvanappiini tuli tieto Markströmin jatkamisesta maalilla. Ilmeisesti Canucks nosti Demkon vain avaamaan ovia? Ei sillä, että Markströmissä mitään vikaa olisi ollut nyt pitkään aikaan, mutta voisihan sitä Demkoakin ajaa sisään NHL-kuvioihin. Täytyy nyt ainakin toivoa Markströmin pysyvän ehjänä.

- Gaudette laitettiin taas takaisin farmiin isommille ajoille. Syynä tuohon on Leivon ja ilmeisesti Petterssonin paluut (rosteri taas täyteen) ja se, että häntä pystytään siirtelemään ilman pelkoa pelaajan menetyksestä. Olisihan tuo ansainnut paikan mielestäni ylhäällä, mutta Green luottaa Granlundiin luotettavuuden vuoksi enemmän keskellä eikä joukkue halua ottaa riskiä Goldobinin kanssa.

Kyllähän nämä nuorten pelaajien, tai tässä tapauksessa 22-23 vuotiaiden, kohtelu tuntuu erikoiselta. Itse en vaan käsitä miten vaikeaa voi olla kakkosmoken hommaaminen penkille ja Demkon laittaminen alas pelaamaan. Toki Demko jouduttiin etuajassa nostamaan ylös, mutta hän on nyt neljä peliä ja kymmenen päivää istunut penkillä. Ei mikään paras mahdollinen tilanne nuorelle kassarille. Toki varmaan viikonloppuna Demko pelaa toisen pelin, mutta tuossa vaiheessa hän on ollut pelaamatta lähes kolme viikkoa, joten ei ole tuokaan ihan optimaalinen tilanne.

Gaudette taas pelaa hyvin AHL:ssä, pelaa hyvin NHL:ssä, mutta silti peliaika on rajallista ja ensimmäisenä hänet potkitaan alas. Granlundia peluutetaan keskellä vaikka Gaudette mielestäni tuo enemmän uhkaa ylöspäin ja ei hän häviä myöskään aloituksissa Granlundille. Granlund ollut koko uransa noin 40 % aloittaja ja tällä kaudella 42 prosentin. Gaudette vetelee nyt tulokaskaudellaan jo 44 % lukemia.

Malttia toki vaaditaan näiden "nuorien" pelaajien suhteen, mutta kyllä sitä vastuutakin voisi antaa jos he sen ansaitsevat. Ja nyt ihan oikeasti Benning voisi hommata sen kakkosmoken jollain "future considerations" ja näin ollen Demko ehtisi pelaamaan vielä keskiviikkona ja perjantaina Uticassa.

Viime yöltä voitto vaikkei nyt välttämättä tosiaan niin hieno suoritus ollutkaan. Markström oli edelleen hyvä ja tarvittavat maalit saatiin. Tuon pelin koostetta voisi näyttää potentiaalisille joukkueensa vahvistajille ja hehkuttaa Erikssonin tilastoja. 1+2 ja +4!!

Erikssonin kanssa samalla saisi kaupata pariin pickiin myös Goldobinin. Vastuu on vähentynyt ja viisi viimeistä matsia tehoilla 0+0 ja -8. Ei vaan riitä usko millään siihen, että hänestä tulisi kaivattu ratkaisija kärkiketjuihin.

 

[nuck]

Itse en vaan käsitä miten vaikeaa voi olla kakkosmoken hommaaminen penkille ja Demkon laittaminen alas pelaamaan. Toki Demko jouduttiin etuajassa nostamaan ylös, mutta hän on nyt neljä peliä ja kymmenen päivää istunut penkillä. Ei mikään paras mahdollinen tilanne nuorelle kassarille. Toki varmaan viikonloppuna Demko pelaa toisen pelin, mutta tuossa vaiheessa hän on ollut pelaamatta lähes kolme viikkoa, joten ei ole tuokaan ihan optimaalinen tilanne.

Sehän tuossa tuntuu erikoiselta, että Canucks olisi voinut halutessaan jatkaa Nilssonin kanssa kausi loppuun ja katsella sitten vaikka ensi kaudella Demkoa ja Markströmiä. Joukkueen maalivahtitilanne oli sentteritilanteen ohella parhaassa tikissään - suurelta osin tosin kiitos Markströmin, mutta tuo ruotsalaiskaksikko vaikutti olevan kokonaisuutena toisiaan tukeva, vaikka Nilssonin tilastot aika heikot olivatkin.

Benningin sanoin joukkue oli kuitenkin miettinyt antavansa Demkolle mahdollisuuden nyt nousta uralla eteenpäin. Ei hänellä farmissa ollut enää juuri todistettavaa ja monien lähteiden mukaan Demko oli valmis pelaamaan NHL:ssä. Demkon peli oli erittäin hyvää rikkonaisen pakkiryhmän takana.

“One of the things that we wanted to do was make room for Thatcher and get him going. It's time to bring him up and see where he's at facing NHL competition."

Edelleen odotellaan mihin Demkosta NHL:ssä olisi. Eikä tuo tosiaan ole nuorelle maalivahdille ihanteellinen tilanne istua pitkään penkillä ja pelata sitten kolmen viikon tauon jälkeen. Sitä ihmettelin, kun kolmella peräkkäisellä tappiollakaan ei ollut tuolle maalivahtien peluutukselle mitään merkitystä. Ehkä Demko saa nyt pelata tuon viikonlopun iltapäiväpelin Detroitia vastaan, joka on vielä peräkkäisenä iltana pelattava peli. Ei tule olemaan helppo paikka joukkueelle, vaikka Wings ei olekaan tällä hetkellä NHL:n kärkeä. Sen jälkeen voidaan taas pistää Markströmiä maalille pelistä toiseen jos ei onnistukaan?

Gaudette taas pelaa hyvin AHL:ssä, pelaa hyvin NHL:ssä, mutta silti peliaika on rajallista ja ensimmäisenä hänet potkitaan alas. Granlundia peluutetaan keskellä vaikka Gaudette mielestäni tuo enemmän uhkaa ylöspäin ja ei hän häviä myöskään aloituksissa Granlundille. Granlund ollut koko uransa noin 40 % aloittaja ja tällä kaudella 42 prosentin. Gaudette vetelee nyt tulokaskaudellaan jo 44 % lukemia.

Gaudetten mahdollisesta uhasta ylöspäin olen samaa mieltä ja lisäksi aloituksissa kaksikolla ei tosiaan ole juuri eroa, mutta muuten Granlund on puolustuspäähän vielä vähän luotettavampi ja siinä mielessä ymmärrän Greeniä tuossa. Granlund on pelannut tasakentin noin 520 minuuttia ja menettänyt tuona aikana kiekon kaksi kertaa. Riistoissa hän on menetyksiin nähden hyvä, pystyy pitämään vastustajan laukaukset melko hyvin kurissa ja hän ei ota myöskään juuri koskaan jäähyjä. Nuo ovat niitä asioita, joita moni valmentaja arvostaa, vaikka faneilla nuo eivät usein niin nousekaan esiin.

Kokonaisuutena en itse näe kaksikolla kuitenkaan suurta eroa tällä hetkellä. Gaudette on myös melko hyvä pitämään vastustajan laukaukset kurissa ja hänellä on enemmän kehittymisen mahdollisuuksia. Lisäksi hän tosiaan tuo ehkä enemmän uhkaa hyökkäyspäähän. Gaudette tuon paikan tulee luultavasti tulevaisuudessa ottamaan (ehkä Sutter kaupataan jossain vaiheessa edestä pois?), mutta vielä tällä hetkellä Green luottaa Granlundiin ja ymmärrän kyllä häntä tuossa tavallaan. Oma valintani noista kahdesta olisi sentterin tontille silti myös Gaudette, mutta kai tuossa painoi sitten tuo sopimustilannekin.

Ei tuo farmissa pelaaminen onneksi välttämättä huonoa tee. Ainakin nyt ensimmäisessä pelissä Gaudette tuntui olevan saaneen farmissa kiekollisessa roolissa itseluottamustaan kuntoon paremmin kuin NHL:ssä pienemmässä roolissa olisi ehkä saanut (en tiedä sitten musersiko Green tuon tuolla penkittämisellä yhdestä keskialueen pienestä virheestä). Veikkaan muuten, että ensi kaudella keskusta tulee olemaan Pettersson-Horvat-Gaudette ja Beagle. Sutterin menetys kirpaisisi, mutta veikkaan joukkueen rakentavan senttereitään tuon nuoren kolmikon varaan ja Beagle varmaan viime kesän hankintana nähdään jonkinlaisena isähahmona tuossa kokonaisuudessa.

Granlundille voisi tuosta huolimatta olla edelleen tilausta joukkueessa laiturina. Hänen yksi hyvä puolensa on se, että senttereiden loukkaantumistilanteissa hänet voidaan pistää keskelle paikkaamaan kuten tällä kaudella on nähty.

 

[Mr. Smith]

Löytyihän se maalivahti Uticaan - Michael Leighton. Ei ole Leighton viime vuosina juurikaan enää pelannut pelejä (tällä kaudella 3, viime kausi 20, sitä edellinen 27), mutta kyllähän hän Uticaan vahvistus on maalivahteihin jos pääsee jossain vaiheessa vireeseen. Toki olisihan se ollut kiva saada maalivahti jota olisi voinut peluuttaa tarvittaessa myös NHL:ssä. Nyt saatiin maalivahti jota voi peluuttaa jossain vaiheessa AHL:ssä. Ja Leighton tuli siis PTO:lla Uticaan.

Eiköhän Benning edelleen hae sitä vahvistusta kassareihin, mutta ehkä Leighton menee nyt hätäapuna.

 

[nuck]

Eiköhän Benning edelleen hae sitä vahvistusta kassareihin, mutta ehkä Leighton menee nyt hätäapuna.

Luulin jo Leightonin lyöneen (käytännössä) hokkarit naulaan, mutta ei näköjään. Ehkä tuo on kuitenkin parempi kuin Utican nykyinen kakkonen nimihirviö Alex Sakellaropoulos, mutta kyllähän Cometsin ainakin pitäisi vielä etsiä maalivahtia. Leighton tuskin on mikään ratkaisu eikä Kulbakov'kaan mikään hyvä AHL:n ykkösvahti ole.

 

[Mr. Smith]

Pronman nosti Quinn Hughesin ykköseksi omalla prospects listallaan. Viimeksi Hughes oli sijalle 7.

Quinn Hughes is a special talent. The way he skates is unique and separates him from the pack. He’s a truly elite skater but it’s not just speed, his edges are ridiculously good. He spins off pressure and gets up to top speed incredibly well. He’s also very skilled and makes elite plays seems routine. He has a fluidity to his game that I’ve never seen before. Every pass is crisp and on the mark, every rush seems easy. He’s a small defenseman and he’ll never be known for his penalty killing ability, but I think he defends OK. The biggest thing I’ve seen with Hughes is he needs to improve is cutting down the turnovers, especially the high-risk ones. But you take some bad with a truckload of the good. He projects to be a star defenseman in the NHL.

Tyler Madden nousi listalla sijalle 48 (NR). Hyvä kausi NCAA:ssa sekä hyvät U20-kisat nostivat hänet listalle.

He’s quicker than last season and his skill level is fantastic, with his offensive touch improved from when I watched him last season. He can dangle defenders with consistency but also has great two-way sense with the ability to play any situation.

Michael DiPietro oli maalivahdeissa neljäntenä. Hänkin nousi edellisen rankingin sijalta 8 muutaman pykälän ylöspäin.

He’s a dynamic athlete who makes tough saves consistently and moves as well as any goalie outside the NHL. His sense/structure isn’t at the same level as his quickness, but both are good. DiPietro’s main issue is his size, and every time I see a puck go over his shoulder I wonder how much an issue it will be versus pros.

 

[nuck]

Pronman nosti Quinn Hughesin ykköseksi omalla prospects listallaan. Viimeksi Hughes oli sijalle 7.

Mielenkiintoinen rankkaus Pronmanilta. Toisaalta kun Hughes oli hänen listallaan ennen kautta Petterssonin edellä, niin eihän tuo siinä mielessä yllätä. Vaikka nämä listat viihdettä ovatkin ja Pronmanin listoja on tullut joskus ihmeteltyä (esimerkiksi ennen kautta, kun hän pisti Petterssonin sijalle 9.), niin hieno nähdä Canucks-prospecti jo toisena kautena peräkkäin jollain prospectien listalla kärjessä.

Hughesin kausi on ollut toistaiseksi yliopiston puolella hyvä; seurajoukkueessaan Michganissa pistepörssin kärki ja viimeisten 20 vuoden aikana kukaan yliopistopakki ei ole tehnyt Hughesin iässä tuolla tahdilla pisteitä. Toisaalta nuorten MM-kisoissa jäin kaipaamaan enemmän ja etenkin viimeisissä peleissä. Selvästi enemmän annan arvoa noille seurajoukkueiden peleille, mitä hän on pääosan kaudesta pelannut ja siinä mielessä kausi kokonaisuutena on ollut plussalla.

Sen mitä olen Hughesia tällä kaudella seurannut, hänen pelinsä ei sovi kuitenkaan mielestäni tällä hetkellä NHL:ään tuollaisena. Jos hän nyt tulisi ylös pelaamaan, en uskoisi hänen olevan kuitenkaan ylitsepääsemättömissä ongelmissa puolustuspäässä. Hän on erittäin hyvä luistelija ja osaa lukea sekä ennakoida tilanteita. Häntä on vaikea kiertää 1-1 -hyökkäyksissä. Mailapuolustaminen on vahvaa.

Kuitenkin hän tulisi olemaan puolustuspäässä riskipakki nykyisellään. Hänen pitäisi oppia yksinkertaistamaan peliään. Oppia, mitä hän pystyy tekemään ja mitä jättää tekemättä. Nykyisellä pelillä kiekonmenetykset alimpana miehenä ovat ehkä liiankin iso riski hänen kohdallaan. Lisäksi hänen pitää oppia saamaan kiekkoa nopeammin eteenpäin kuskaamisen ja oman pelin eteenpäin pakottamisen sijaan.

Kuskaaminen omista keskialueen yli on positiivinen asia kun on noin hyvä luistelemaan, mutta välillä hän ajautui nuorten kisoissakin sumppuun tai sitten hyökkääjät joutuivat jarruttamaan kun Hughesilta ei lähtenyt riittävän ajoissa syöttöä ylös. Hän näytti välillä pelaavan omaa peliään. Tuo ei ole ollut niin suuri puute näkemissäni ylipistopeleissä onneksi kuitenkaan. Ilmeisesti siksi, että hän tuntee siellä paremmin joukkueensa ja vastustajat.

Toisaalta yliopiston puolella häneltä nähdään lähes joka pelissä omissa alimpana miehenä pyörähdyksiä kiekon kanssa, jotka ovat kyllä näyttäviä ja niistä käynnistyy monta hyökkäystä, mutta NHL:ssä hyökkääjät eivät sotkeudu niin helposti nilkkoihinsa ja ajaudu päätyplekseihin noissa tilanteissa. Nuo pelin yksinkertaitamiseen liittyvät asiat ovat onneksi opeteltavissa olevia asioita etenkin älykkäille pelaajille, millainen QH kyllä on.

Hyökkäyspäässä QH kaipaa laukaukseensa terävyyttä. Hänellä ei tarvitse olla mikään järisyttävä tykki ollakseen tehokas hyökkäävä puolustaja, mutta laukauksesta olisi hyvä saada yksi ase mitä pystyisi käyttämään tehokkaammin. Tuotakin on hyvä mahdollisuus kehittää vielä paljon. Hän voisi soittaa vaikka Keslerille ja kysyä asiasta.

Kokonaisuutena näen Hughesin tällä hetkellä erittäin lahjakkaana hyökkäävänä puolustajana ja kiekon ylös nostajana, mutta veikkaan hänen tarvitsevan pari kautta kehittyäkseen lahjojensa mukaisiin mittoihin. En näe hänen helposti sopeutuvan NHL:ään ainakaan tuolla pelillä mitä hän on tällä kaudella yliopistossa ja nuorten kisojen viimeisissä peleissä pelannut (tosin veikkasin Petterssonillekin ongelmia alkuun sentteripelissä NHL:ssä, joten tämän voi ottaa miten haluaa..), mutta siitä huolimatta hän voi olla aika nopeastikin hyvä hyökkäävä puolustaja jos/kun oppii vähän karsimaan ylimääräistä pois.

Kun pelaajia arvioidaan sinne noin viiden vuoden päähän varausiässä, Hughes voi olla siinä vaiheessa kyllä jo kovan luokan puolustaja. Mutta tuo vaatii kovaa työtä vielä paljon. Aika harvalla puolustajalla on sellaisia hyökkäyspään työkaluja mitkä QH omistaa ja siksi tuo huipulle kehittyminen on kyllä ihan mahdollista.

Maddenin ja DiPietron sijoitukset listalla olivat tällä hetkellä aika odotettuja. Kumpikin on nousussa ja pelaamassa vahvaa kautta. Demko oli Pronmanin prospectien maalivahtilistalla kakkosena ennen tätä kautta ja veikkaan, että DiPietro tulee haastamaan vielä hänet myöhemmin. Madden on mennyt tällä kaudella hurjasti eteenpäin ja saa nähdä mikä on hänen kattonsa. Nyt näyttää kyllä hyvältä tuo kehitys.

 

[Dissonanssi]

Edellisestä Pronmanin listasta prospect-kelpoisuuden menetti 5 Hughesin edellä ollutta pelaajaa. Ainoa "oikea" muutos oli Zadinan tiputtaminen Hughesin alle. Zadina rysähti alaspäin aika monta sijaa.

***

Hughes on mielenkiintoinen seurattava, koska hän yhdessä Cale Makarin kanssa edustavat muutosta draftaamisesta. Ennen tuollaiset puolustajat varattiin jossain lähempänä 20. sijaa. Maalivahdit poislukien tuo on kuitenkin se kaikkein riskialttein pelaajatyyppi, enkä näe että riskit olisivat sen alhaisempia nykyään kuin joitakin vuosia takaperin. Vancouverissa pelaava Derrick Pouliot on tästä hyvä esimerkki. Nykyliigassa vain liikkuvat ja kiekolliset pakit ovat niin oleellisia, että isoa riskiä ollaan valmiita sietämään enemmän.

Otantani perustuu lähinnä noihin kisoihin, mutta näen Hughesin osalta isoja riskitekijöitä sen osalta, että hänestä tulisi isompia minuutteja vastustajan parhaita vastaan pelaava puolustaja. Tuo pieni koko ja huono ulottuvuus olivat silmiinpistävä ongelma jo kisoissa. NHL-tasolla on kriittisen tärkeätä, että puolustaja pystyy irtaantumaan oman pään kiekonriiston jälkeen karvauksesta. Riippumatta siitä, suorittaako kiekonriiston itse vai joukkuekaveri, on kiekollinen pelaaja aina hetkellisesti voimakkaasti paineistettu. Hughes ei saa mitään etua koostaan tai ulottuvuudestaan ja ainakaan noissa kisoissa räjähtävyys ei riittänyt. Tämä ongelma korostui noissa loppupään peleissä, joissa insentiteetti kasvoi ja tilaa ja aikaa oli vähemmän. Kiekollinen ja liikkuva puolustaja menettää helvetisti hyödyllisyyttään, jos tuo ei onnistu säännöllisesti.

Jos taas nyt mietin Hughesia puolustamaan vaikka esim. Eichelia vastaan, niin luistelulla tai sijoittumisella ei yksinkertaisesti pelkästään pärjää yhtään mitenkään tuolla varrella.

Hughes oli elementissään kun sai ajan ja tilan kanssa nostaa peliä kiekon kanssa. Tuossa puolessakin on toki vielä petrattavaa, mutta näin se on tuon tyyppisillä puolustajilla lähes aina jotain Dahlinia lukuunottamatta.

Näen Hughesilla hyvät edellytykset olla oikein roolitettuna tehokas kakkosparin offensiivinen puolustaja. Sitä monipuolisempaan tai kovempaan rooliin näen suuria kysymysmerkkejä, joskaan ei sellaistakaan skenaariota voitane poissulkea tietenkään.

 

[nuck]

Edellisestä Pronmanin listasta prospect-kelpoisuuden menetti 5 Hughesin edellä ollutta pelaajaa. Ainoa "oikea" muutos oli Zadinan tiputtaminen Hughesin alle. Zadina rysähti alaspäin aika monta sijaa.

Zadinahan "rysähti" alaspäin vain kaksi sijaa. Lista muuttui aika paljon kuitenkin muuten; Tippett nousi sijalta 30. sijalle kolme ja Hayton nousi sijalta 41. sijalle viisi. Putoajissa oli esimerkiksi Vilardi joka putosi sijalta 11. sijalle 45..

Hughes on mielenkiintoinen seurattava, koska hän yhdessä Cale Makarin kanssa edustavat muutosta draftaamisesta. Ennen tuollaiset puolustajat varattiin jossain lähempänä 20. sijaa.

Varmasti tuohon on tullut muutoksia pelin muuttumisen vuoksi. Hughesin tyyliset puolustajat alkoivat nousta eturiviin kun NHL:ssä leikatttiin roikkumisia ja koukkimisia takavuosina ja nyt joukkueet uskaltavat käyttää paremmin noita kärkivarauksiaan tuonkin tyylisiin puolustajiin. Toisaalta Hughesin tai Makarin tasoisia lahjakkuuksia tuolla kokoluokalla on ollut ylipäänsä vähän varattavissa kärkipäässä.

Yksityiskohtana muuten, kymmenen vuotta sitten NHL:n 30 tehokkaimman puolustajan joukossa oli enemmän 6-0 tai alle puolustajia kuin nyt. Tuo ei kerro mielestäni kuitenkaan mistään pelillisestä muutoksesta suurempiin puolustajiin vaan pelkästään siitä, että noita Hughesin kokoluokan pakkeja tuolla kiekollisella pelillä on ollut melko vähän tarjolla. Aika harva puolustaja on ylipäänsä esimerkiksi varausiässä pelannut MM-kisoissa ja pitänyt siellä pintansa.

Maalivahdit poislukien tuo on kuitenkin se kaikkein riskialttein pelaajatyyppi, enkä näe että riskit olisivat sen alhaisempia nykyään kuin joitakin vuosia takaperin. Vancouverissa pelaava Derrick Pouliot on tästä hyvä esimerkki. Nykyliigassa vain liikkuvat ja kiekolliset pakit ovat niin oleellisia, että isoa riskiä ollaan valmiita sietämään enemmän.

Jos riskeistä puhutaan, niin selvästi enemmän on tullut huteja ykköskierroksella kiekollisista hyökkääjistä kuin pienistä pakeista. Myös isoilla ja fyysisillä Gudbransonin tai Griffin Reinhartin kaltaisilla puolustajilla ei ole ollut usein kovin hyvä osumatarkkuus. Toki tuo "pettäminen" johtuu ihan vain siitä, että noita hyökkääjiä on ollut todella paljon enemmän varattavissa kuin pieniä puolustajia tai noita isoja ja fyysisiä puolustajia. Jokaista "Pouliotia" kohtaan löytyy ainakin viisinkertainen määrä pettäneitä hyökkääjiä. Tuon määristä johtuvan asian vuoksi tuota pelaajatyyppeihin perustuvaa riskivertailua on vaikea tehdä.

Pouliotista puhuttaessa en näe hänen kokonsa olleen lähellekään suurimpana esteenä hänen NHL-uralla. Selvästi suurimmat puutteet hänellä ovat pelisilmässä ja tuosta johtuen omassa päässä esimerkiksi sijoittumisessa. Hän ei osaa pitää esimerkiksi välejä hyökkääjiin kunnossa, minkä vuoksi on usein nopeissa hyökkäyksissä ongelmissa. Hyökkäyspäässä hän ei löydä syötöillä vapaita paikkoja riittävästi, minkä vuoksi hänestä ei ole juuri apuja kiekollisena puolustajanakaan. Hughesin pelisilmän näkee vasta siinä vaiheessa paremmin kun hänet "pakotetaan" pelaamaan ammattilaistasolla. Tähän saakka nähdyn perusteella minusta näyttäisi ainakin siltä, että hänellä on parempi pelisilmä ja selvästi parempi liike.

Otantani perustuu lähinnä noihin kisoihin, mutta näen Hughesin osalta isoja riskitekijöitä sen osalta, että hänestä tulisi isompia minuutteja vastustajan parhaita vastaan pelaava puolustaja.. Tämä ongelma korostui noissa loppupään peleissä, joissa insentiteetti kasvoi ja tilaa ja aikaa oli vähemmän.

Jos otantasi perustuu kisoihin, niin on hyvä pitää mielessä se, että ylipäänsä nuorten MM-kisojen perusteella on ollut usein hankala tehdä juuri minkäänlaista suurempaa vertailua tulevaan. Viime vuoden kisoissa Elias Pettersson ei tehnyt kolmessa viimeisessä kisojen pelissä kuin yhden maalin, kun samaan aikaan esimerkiksi Kieffer Bellows iski kolmessa viimeisessä pelissä 5+1 tehot. Heidän pelillinen tekemisensä noissa peleissä oli aika lailla suoraan verrattavissa tehoihin. Pelkästään noiden kisojen viimeisten pelien perusteella joku olisi voinut odottaa, että Bellows olisi nyt NHL:ssä kova tekijä ja Pettersson pelaisi farmissa. Tosiasiassa vuosi noiden kisojen jälkeen Pettersson on rikkomassa tulokkaana ennätyksiä ja Bellows on tehnyt farmissa 14 pistettä 41 peliin.

Mitä tulee Hughesin kisoihin, niin minun mielestä Hughesin pelissä ei ollut nuorten kisoissa mitään isompia ongelmia kuitenkaan, vaikka olisin odottanut enemmän ja vaikka hänellä on pelissään kehitettäviä asioita. Hänen plussansa ovat paljon miinuksia edellä. Mainittu Pronman sijoitti omissa arvioissaan Hughesin 10 kisojen onnistujan joukkoon omassa kisojen jälkeisessä artikkelissaan.

Hughes’ play in the semifinal wasn’t the best, but his play in every other game left little doubt he was one of the best players at the tournament. The point totals didn’t show it, but when he was on the ice, USA had the puck. His feet are elite, as is his offensive creativity. He made so many plays on the breakout, zone entries and inside the offensive zone that there were times he looked a level above the competition. He needs to rein in the urge to make the cute extra play, as he was often the victim of a bad turnover, but his potential is clearly off the charts and, for the local Canucks fans, he gave a lot of reason to be excited.

Tuo arvio siis omasta mielestäni odotuksiin nähden heikompien kisojen jälkeen.

Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että Hughes ei tule olemaan NHL:ssä isoja minuutteja vastustajien parhaita vastaan pelaava puolustaja siinä vaiheessa kun hän ylös hyppää. Luultavasti häntä tullaan peluuttamaan ehkä parinkin kauden ajan hyvinkin suojatuilla minuuteilla ja mahdollisesti ylivoimalla hän saa sitten isomman roolin. Tuosta olen varma, että hänen luistelunsa tulee riittämään siinä kun se riittää kenellä tahansa Canucks-pakilla. Hän on joukkueen puolustajista paras luistelija siinä vaiheessa kun ylös hyppää. Ongelmia voi sitten tulla muualla.

Näen Hughesilla hyvät edellytykset olla oikein roolitettuna tehokas kakkosparin offensiivinen puolustaja. Sitä monipuolisempaan tai kovempaan rooliin näen suuria kysymysmerkkejä, joskaan ei sellaistakaan skenaariota voitane poissulkea tietenkään.

Tästä yhteenvedosta olen sanasta sanaan samaa mieltä. Lahjoja hänellä on kakkosparia korkeammallekin, mutta en näe tuota vielä mahdolliseksi.

 

[nuck]

Canucks hävisi Oilersille kotonaan yön pelinsä maalein 2-3 rankkujen jälkeen. Ylimääräinen piste Oilersille oli ehkä ansaittu pelitapahtumiin nähden. Vancouverilla on nyt neljä tappiota viimeisistä viidestä pelistä ja Pettersson on missannut nuo kaikki pelit (tosin Montrealia vastaan pelasi alun). Noista viime aikojen tappioista huolimatta Canucksilla on edelleen vain kaksi pistettä playoff-viivaan matkaa. Kohta pitäisi alkaa tehdä päätöksiä sen suhteen miten joukkue tästä etenee kauden loppuun.

Markström on kannatellut joukkuetta viime aikoina aika yksin peleissä mukana ja niin nytkin. Vaikka 1+1 tehnyt, neljä kertaa laukonut ja hyvin alivoimalla pelannut Granlund valittiin kentän parhaaksi pelaajaksi, Markström oli mielestäni joukkueen avainpelaaja. Ehkä joku maaleista olisi tosin ollut torjuttavissa, mutta kokonaisuutena työskentely oli jälleen varmaa. Vaikea Greenilla on tietysti Demkoa maalille laittaa tässä tämän hetken otteluohjelmassa kun ruotsalainen pelaa tasaisen hyvin pelistä toiseen.

Ykkösketjun Horvat ja Boeser pelasivat yli 23 minuuttia, mutta eivät saaneet vieläkään tehoja irti. Kummallakin oli taas paikkoja, mutta Boeserilla kolisi vedot ohi ja Horvat heräsi tavoilleen epätyypillisesti vain ajoittain. BoHolle jo 10 peräkkäinen peli ilman maaleja. Tämän hetkinen tahti lupailee enää noin 30 maalia ja reilua 60 pistettä, mutta pelissä oli nyt nähtävissä asioita, jotka saattavat saada hänet taas pian tuloksentekoon.

Granlund-Schaller-Leivo -ketju oli hyökkäyksessä ainoa pelissään plussalle päässyt ketju, mutta heistä vain Granlund keräsi pelissä pisteitä. Vancouverin toisen maalin Granlundin lisäksi teki Sutter, jolle osuma oli ensimmäinen sitten lokakuuun lopun. Tämä oli tosin Sutterille vasta viides peli loukkaantumisen jälkeen ja mielestäni noista paras. Peliaikaa tuli noin 20 minuuttia ja tasakentin vedot tulivat kotiin, vaikka hän pelasi paljon puolustavia minuutteja McDavidia vastaan ja aloitti omista suurimman osan aloituksistaan. Peli näyttäisi tulevan taas hakemisen jälkeen.

Puolustus toimii mielestäni nyt paremmin kun pakkipareja on muutettu. Eihän tuo vieläkään hyvää ole ja kolmas pakkipari Pouliot-Gudbranson oli nyt ongelmissa karvauksen alla kuten sopi odottaakin. Stecher-Hutton -parissa saattaisi olla kuitenkin ehkä pysyvämmäksikin. Saa vaan nähdä uskaltaako Green pistää Hughesin kauden lopulla (mikäli nyt on valmis) Gudbransonin pariksi.

***

Farmin puolella Utica otti 5-4 voiton Syracusesta. Kole Lind onnistui lopulta tekemään uransa avausmaalin AHL:ssa ja riemu oli sen mukainen. Lind on ottanut askelia eteenpäin farmin puolella ja tuo maali oli odotettavissa. Gaudettelle pelissä 1+1 ja Dahlenille kaksi maalia. Gaudettella on nyt yhdeksän pistettä kahdeksaan peliin AHL:ssa ja lähes kaikki pisteet ovat tulleet tasakentin. Dahlen, Gaudette ja Lind olivat pelin tähdillä. Utica on AHL:n Itäisen konferenssin nelonen tällä hetkellä, mitä voidaan pitää pienenä yllätyksenä ottaen huomioon joukkueen puolustuksen suuren loukkaantumismäärän ja hyökkäyksessä monet tulokkaat.

***

Canucks kauppasi Michael Del Zotton Anaheimiin vaihdossa Luke Schenniin ja kesän 2020 seitsemännen kierroksen varausvuoroon. Del Zottolle kauppa oli varmaan toivottu ja hän saa nyt vielä mahdollisuuden. Hän on pelannut yhden pelin joulukuun 4. päivän jälkeen ja Greenin papereissa ei olisi luottoa varmaan enää tullut ilman loukkaantumisia (tuossakin tapauksessa Biega olisi luultavasti ollut edellä). Kauden jälkeen hänestä tulee UFA, joten Canucks sai nyt ainakin jotain. Schenn menee San Diegosta vahvistamaan Utican puolustusta, mihin kyllä kaivataan lisäapuja ja joukkueeseen kokonaisuutena fyysisyyttä. Yksi rosteripaikka vapautui ylhäältä tuolla kaupalla lisäksi.

Edit: Kesän 2017 hankinnat osoittautuivat lopulta melkoisiksi pettymyksiksi. Yksikään ryhmästä Nilsson, Del Zotto, Gagner ja Burmistrov eivät enää pelaa joukkueessa. Eihän heihin tietenkään mitään isoja odotuksiakaan sisältynyt, mutta silti. Myös kauden aikana hankitut Jokinen ja Leipsic ovat jo muualla. Vanek oli sentään ihan hyvä hankinta ja hänellä saatettiin saada tuon kauden paras ei-draftattu pelaaja Tyler Motte. En olisi uskonut tuon noin kääntyvän kuitenkaan lopulta.

 

[Dissonanssi]

Zadinahan "rysähti" alaspäin vain kaksi sijaa. Lista muuttui aika paljon kuitenkin muuten; Tippett nousi sijalta 30. sijalle kolme ja Hayton nousi sijalta 41. sijalle viisi. Putoajissa oli esimerkiksi Vilardi joka putosi sijalta 11. sijalle 45..

Jos järjestys olisi pysynyt samana, olisi Zadina ollut "valmistumisten" jälkeen ensimmäinen. Ei tuo pudotus siis kahteen sijaan rajoitu. Minkä lisäksi Zadinan luokitus putosi "elite prospectsista" "very good prospect".

Varmasti tuohon on tullut muutoksia pelin muuttumisen vuoksi. Hughesin tyyliset puolustajat alkoivat nousta eturiviin kun NHL:ssä leikatttiin roikkumisia ja koukkimisia takavuosina ja nyt joukkueet uskaltavat käyttää paremmin noita kärkivarauksiaan tuonkin tyylisiin puolustajiin. Toisaalta Hughesin tai Makarin tasoisia lahjakkuuksia tuolla kokoluokalla on ollut ylipäänsä vähän varattavissa kärkipäässä.

Jos viittaat tuolla viime vuosikymmenen jälkeen tapahtuneeseen, niin muutos on tuoreempi. Vilkaise vaikka 2013 draftissa ekalla kierroksella varattujen puolustajien profiilia.

Yksityiskohtana muuten, kymmenen vuotta sitten NHL:n 30 tehokkaimman puolustajan joukossa oli enemmän 6-0 tai alle puolustajia kuin nyt. Tuo ei kerro mielestäni kuitenkaan mistään pelillisestä muutoksesta suurempiin puolustajiin vaan pelkästään siitä, että noita Hughesin kokoluokan pakkeja tuolla kiekollisella pelillä on ollut melko vähän tarjolla. Aika harva puolustaja on ylipäänsä esimerkiksi varausiässä pelannut MM-kisoissa ja pitänyt siellä pintansa.

Mielestäni mielenkiintoisempi huomio on se, että tuosta porukasta ainoastaan seitsemän puolustajaa on alle 6 jalan. Hughesin kanssa samaa kokoa eli 5'10 on taas ainoastaan neljä puolustajaa. Tuossa kohdin ruvetaan lähentelemään sitä kriittistä rajapintaa, jonka alle Hughes siis sijoittuu.

Jos riskeistä puhutaan, niin selvästi enemmän on tullut huteja ykköskierroksella kiekollisista hyökkääjistä kuin pienistä pakeista. Myös isoilla ja fyysisillä Gudbransonin tai Griffin Reinhartin kaltaisilla puolustajilla ei ole ollut usein kovin hyvä osumatarkkuus. Toki tuo "pettäminen" johtuu ihan vain siitä, että noita hyökkääjiä on ollut todella paljon enemmän varattavissa kuin pieniä puolustajia tai noita isoja ja fyysisiä puolustajia. Jokaista "Pouliotia" kohtaan löytyy ainakin viisinkertainen määrä pettäneitä hyökkääjiä. Tuon määristä johtuvan asian vuoksi tuota pelaajatyyppeihin perustuvaa riskivertailua on vaikea tehdä.

Noita shutdown-pakkeja ei ole ylipäänsä varattu kärjessä sitten Reinhartin. Kuten itsekin toteat, hyökkääjien volyymi on niin paljon suurempi. Kysytään näin, kuinka monta pienikokoista hyökkäävää pakkia on varattu kärkikympissä ja mikä on heidän onnistumisprosentti?

Pouliotista puhuttaessa en näe hänen kokonsa olleen lähellekään suurimpana esteenä hänen NHL-uralla. Selvästi suurimmat puutteet hänellä ovat pelisilmässä ja tuosta johtuen omassa päässä esimerkiksi sijoittumisessa. Hän ei osaa pitää esimerkiksi välejä hyökkääjiin kunnossa, minkä vuoksi on usein nopeissa hyökkäyksissä ongelmissa. Hyökkäyspäässä hän ei löydä syötöillä vapaita paikkoja riittävästi, minkä vuoksi hänestä ei ole juuri apuja kiekollisena puolustajanakaan. Hughesin pelisilmän näkee vasta siinä vaiheessa paremmin kun hänet "pakotetaan" pelaamaan ammattilaistasolla. Tähän saakka nähdyn perusteella minusta näyttäisi ainakin siltä, että hänellä on parempi pelisilmä ja selvästi parempi liike.

En minä ole sanonut, että Pouliotin este olisi koko ollut. Mutta siitä hän ei saanut etua. Hughesille se on taas selkeä haittatekijä.

Muistan käyneeni keskusteluja Penguins-leirissä Pouliotista - oikeastaan vähän samanlaisia. Toin esille tuohon pelaajatyyppiin liittyvät riskitekijät jne. Samassa vaiheessa uraansa Pouliot oli aika vastaavassa tilanteessa kuin Hughes. Hän itse asiassa latoi paremmat pisteet junnukisoissakin jne. Ei tuolloin kukaan voinut varmuudella sanoa, että Pouliotin esteeksi muodostuvat nuo mitkä ovat muodostuneet.

Jos otantasi perustuu kisoihin, niin on hyvä pitää mielessä se, että ylipäänsä nuorten MM-kisojen perusteella on ollut usein hankala tehdä juuri minkäänlaista suurempaa vertailua tulevaan. Viime vuoden kisoissa Elias Pettersson ei tehnyt kolmessa viimeisessä kisojen pelissä kuin yhden maalin, kun samaan aikaan esimerkiksi Kieffer Bellows iski kolmessa viimeisessä pelissä 5+1 tehot. Heidän pelillinen tekemisensä noissa peleissä oli aika lailla suoraan verrattavissa tehoihin. Pelkästään noiden kisojen viimeisten pelien perusteella joku olisi voinut odottaa, että Bellows olisi nyt NHL:ssä kova tekijä ja Pettersson pelaisi farmissa. Tosiasiassa vuosi noiden kisojen jälkeen Pettersson on rikkomassa tulokkaana ennätyksiä ja Bellows on tehnyt farmissa 14 pistettä 41 peliin.

Mitä tulee Hughesin kisoihin, niin minun mielestä Hughesin pelissä ei ollut nuorten kisoissa mitään isompia ongelmia kuitenkaan, vaikka olisin odottanut enemmän ja vaikka hänellä on pelissään kehitettäviä asioita. Hänen plussansa ovat paljon miinuksia edellä. Mainittu Pronman sijoitti omissa arvioissaan Hughesin 10 kisojen onnistujan joukkoon omassa kisojen jälkeisessä artikkelissaan.

Minun näkökulmani tai arvioni ei liittynyt Hughesin otteisiin sinänsä kisoissa. Se liittyi siihen, mitä johtopäätöksiä niistä voi tehdä tulevan NHL-uran kannalta. Ne ovat eri asioita. Mielestäni Hughesilla oli puutteita mainitsemissani aspekteissa, mutta hän oli elementissään toisissa. Mutta näen tuon isona ongelmana, mikäli se ei korjaannu. Tuon tyyppisen puolustajan käyttökelpoisuutta se rajoittaa, vaikka ei tokikaan poista.

Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että Hughes ei tule olemaan NHL:ssä isoja minuutteja vastustajien parhaita vastaan pelaava puolustaja siinä vaiheessa kun hän ylös hyppää. Luultavasti häntä tullaan peluuttamaan ehkä parinkin kauden ajan hyvinkin suojatuilla minuuteilla ja mahdollisesti ylivoimalla hän saa sitten isomman roolin. Tuosta olen varma, että hänen luistelunsa tulee riittämään siinä kun se riittää kenellä tahansa Canucks-pakilla. Hän on joukkueen puolustajista paras luistelija siinä vaiheessa kun ylös hyppää. Ongelmia voi sitten tulla muualla.

Tästä yhteenvedosta olen sanasta sanaan samaa mieltä. Lahjoja hänellä on kakkosparia korkeammallekin, mutta en näe tuota vielä mahdolliseksi.

Ehkä tämä liittyy isompaan kuvaan - Hughesista todennäköisesti tulee olemaan isosti iloa, mutta onko hänestä puolustajaksi, jonka ympärille kasataan koko puolustusta? Jos Juolevista tulee vaikka hyvän tason top-4-puolustaja (mikä edes sekään ei varmaa ole) ja Hughesista offensiivinen spesialisti, on pakka edelleen aika levällään puolustuksen osalta.

 

[nuck]

Jos järjestys olisi pysynyt samana, olisi Zadina ollut "valmistumisten" jälkeen ensimmäinen. Ei tuo pudotus siis kahteen sijaan rajoitu. Minkä lisäksi Zadinan luokitus putosi "elite prospectsista" "very good prospect".

Totta, Zadinahan oikein rysähti sitten alas kun meni "ykkösestä" neljänneksi. Itse kutsuisin tuota kyllä ihan vain pudotukseksi, mutta ei tuosta enempää. Noissa arvoissaan Pronman oli nostanut hänen pelisilmäänsä edellisestä. Fyysinen peli oli sitten laskenut ja ilmeisesti sen verran juuri Pronman näkee tuosssa riskejä, että tuo luokitus putosi.

Jos viittaat tuolla viime vuosikymmenen jälkeen tapahtuneeseen, niin muutos on tuoreempi. Vilkaise vaikka 2013 draftissa ekalla kierroksella varattujen puolustajien profiilia.

Tämä ei auennut. Mitä tuosta vuosikerrasta pitäisi sinun mielestä päätellä?

Mielestäni mielenkiintoisempi huomio on se, että tuosta porukasta ainoastaan seitsemän puolustajaa on alle 6 jalan. Hughesin kanssa samaa kokoa eli 5'10 on taas ainoastaan neljä puolustajaa. Tuossa kohdin ruvetaan lähentelemään sitä kriittistä rajapintaa, jonka alle Hughes siis sijoittuu.

Tuo Hughesin mitta alkaa tosiaan lähennellä tuota kriittistä rajaa minunkin papereissa. Sinällään tuolla mielenkiintoisella yksityiskohdalla ei ole kuitenkaan mitään käytännön merkitystä onko pelaaja 6-0 vai 5-11. Ei tuo ura alle tulitikun mitasta jää kiinni.

Tästä vähän samanlaisesta asiasta kävin aikaisemmin muualla keskustelua maalivahti Michael DiPietrosta. Eräs fani oli sitkeästi sitä mieltä, että DiPietron ura jää sen vuoksi tekemättä ylhäällä, että hän on 6-0 mittainen. Jonathan Quick esimerkiksi on 6-1 ja tuossa on tuo noin kaksi senttiä eroa. Ura voi jäädä hänelläkin tekemättä, mutta epäilen ettei tuon kahden sentin vuoksi.

Noita shutdown-pakkeja ei ole ylipäänsä varattu kärjessä sitten Reinhartin. Kuten itsekin toteat, hyökkääjien volyymi on niin paljon suurempi. Kysytään näin, kuinka monta pienikokoista hyökkäävää pakkia on varattu kärkikympissä ja mikä on heidän onnistumisprosentti?

Kuinka monta Hughesin tasoista pientä puolustajaa on ollut tarjolla?

En minä ole sanonut, että Pouliotin este olisi koko ollut. Mutta siitä hän ei saanut etua. Hughesille se on taas selkeä haittatekijä.

Katsotaan millaiseksi tuo muodostuu. Varmaan tuo haittaa jollain tasolla tulevaisuudessa ja turvallisempaahan se olisi ajatuksen tasolla jos Hughes olisi vaikka 6-0 eli noin viisi senttiä pidempi. Mainittu Pronman kuitenkin esimerkiksi rankkasi Hughesin tuonne "Elite prospecteihin", mikä hänen mittarilla tarkoittaa samaa kuin olla 10-15% parhaan pelaajan joukossa pelipaikallaan NHL:ssä. Ilmeisesti hän ei usko tuon kokopuolen ratkaisevan merkittävästi uralla?

Itse en tosin Hughesia lähde vielä tässä vaiheessa rankkaamaan sen kummemmin. Jollain tasolla häneen on minulla enemmän kysymysmerkkejä kuin Petterssoniin, Boeseriin tai Horvatiin esimerkiksi, vaikka kaksi viimeistä eivät näillä listoilla olleetkaan Hughesin tasoilla. Toisaalta Hughesilla voi olla isompi katto kuin esimerkiksi Horvatilla jos saa homman kasaan.

Muistan käyneeni keskusteluja Penguins-leirissä Pouliotista - oikeastaan vähän samanlaisia. Toin esille tuohon pelaajatyyppiin liittyvät riskitekijät jne. Samassa vaiheessa uraansa Pouliot oli aika vastaavassa tilanteessa kuin Hughes. Hän itse asiassa latoi paremmat pisteet junnukisoissakin jne. Ei tuolloin kukaan voinut varmuudella sanoa, että Pouliotin esteeksi muodostuvat nuo mitkä ovat muodostuneet.

Et kai tosissasi ala vertaamaan Pouliotin +1 draft-kautta Hughesin +1 draft-kauteen? Kaiken lukemani ja näkemäni perusteella Pouliotilla oli isoja ongelmia jo varausiän jälkeisellä kaudella puolustuspelissä ja kiekottomassa pelissä. Paljon isompia kuin Hughesilla nyt. Lisäksi raporttien mukaan hän oli erittäin epätasainen. Ehkä noita tulevia ongelmia ei pystynyt tuohon aikaan "kukaan" ennustamaan, mutta kyllä nuo monilla näkyvillä olivat.

Pouliot ei mahtunut Kanadan nuorten maajoukkueeseen +1 draft-kaudellaan. Omassa seurajoukkueessaan Portlandissa hän oli puolustuksen kolmonen pisteissä. Hän teki kyllä ihan hyvät 45 pistettä 44 peliin, mutta joukkueessa oli kaksi 120 pistettäkin tehnyttä hyökkääjää, niin pisteitä tuli vähän kaikille puolustajille. Pouliot paransi +2 draft-kaudellaan (neljännellä kaudella WHL-pakkina) ja pääsi Kanadan nuorten maajoukkueeseen. Ei hän tuolloinkaan ollut prospectina mitenkään poikkeuksellinen liigan mittarilla. Esimerkiksi juuri mainitun Pronmanin prospect-listalla hän oli kauden jälkeen kaikista 23. sijalla. Edelleen siellä oli isoja ongelmia kiekottomassa pelissä ja puolustuspelissä.

Hughes oli ennen varaustaan USA:n nuorten maajoukkueessa isossa roolissa ja pelasi keväällä aikuisten MM-kisat pitäen siellä pintansa. Varauksen jälkeen hän pelasi nyt jälleen nuorten MM-kisat isossa roolissa ja on mainitun Pronmanin prospect-listalla ykkösenä. Ero Pouliotin junnuaikoihin liikkeessä ja minun mielestä pelisilmässä on todella iso. Myös kiekollisessa taidossa ja kiekottomassa pelissä Hughes on selvästi edellä. Alleviivaan sitä, että tämäkään ei tarkoita Hughesille välttämättä parempaa NHL-tulevaisuutta. Mutta ikäisekseen heillä on todella iso ero ennen ammattilaisuraa.

Minun näkökulmani tai arvioni ei liittynyt Hughesin otteisiin sinänsä kisoissa. Se liittyi siihen, mitä johtopäätöksiä niistä voi tehdä tulevan NHL-uran kannalta. Ne ovat eri asioita. Mielestäni Hughesilla oli puutteita mainitsemissani aspekteissa, mutta hän oli elementissään toisissa. Mutta näen tuon isona ongelmana, mikäli se ei korjaannu. Tuon tyyppisen puolustajan käyttökelpoisuutta se rajoittaa, vaikka ei tokikaan poista.

Hughesinkin pelissä on vielä paljon parannettavaa. Onneksi vasta 19 vuotta täyttäneellä pelaajalla on myös paljon aikaa saada pelinsä kuntoon.

Ehkä tämä liittyy isompaan kuvaan - Hughesista todennäköisesti tulee olemaan isosti iloa, mutta onko hänestä puolustajaksi, jonka ympärille kasataan koko puolustusta? Jos Juolevista tulee vaikka hyvän tason top-4-puolustaja (mikä edes sekään ei varmaa ole) ja Hughesista offensiivinen spesialisti, on pakka edelleen aika levällään puolustuksen osalta.

Totta tämäkin ja toivottavasti Canucks-leirissä ei nyt ainakaan aleta kuvittelemaan, että homma alakerran kanssa olisi valmis. Se on vasta alussa.

 

[Dissonanssi]

Totta, Zadinahan oikein rysähti sitten alas kun meni "ykkösestä" neljänneksi. Itse kutsuisin tuota kyllä ihan vain pudotukseksi, mutta ei tuosta enempää. Noissa arvoissaan Pronman oli nostanut hänen pelisilmäänsä edellisestä. Fyysinen peli oli sitten laskenut ja ilmeisesti sen verran juuri Pronman näkee tuosssa riskejä, että tuo luokitus putosi.

Täällä kerrottiin "Pronmanin nostaneen Hughesin sijalta 7. sijalle 1." Onhan tuo nyt melko erikoinen ilmaus, jos vähänkin katsoo tarkemmin. Kuten totesin, kyse on yksinomaan siitä, että edeltä katosi Zadinaa lukuunottamatta kaikki ja Zadinan osakkeet putosivat rutkasti Pronmanin silmissä. Mistään ei ole pääteltävissä, että Hughesin osakkeet olisivat erityisemmin nousseet. Ne pysyivät about samoina ja kenenkään muun ei noussut riittävästi ohittaakseen hänet.

Siitä, että näet oleellisemmaksi keskittyä täysin yhdentekevään semantiikkaan, voidaan päätellä jo jotain. Mutta mennään siihen myöhemmin.

Tämä ei auennut. Mitä tuosta vuosikerrasta pitäisi sinun mielestä päätellä?

Vertaa tuon draftin ensimmäisellä kierroksella varattujen puolustajien profiilia nyt vuonna 2018 varattujen puolustajien profiiliin. Olen melko hämmästynyt, jos et näe eroa. Mutta jos näin todella on, voin avata tarkemmin.

Tuo Hughesin mitta alkaa tosiaan lähennellä tuota kriittistä rajaa minunkin papereissa. Sinällään tuolla mielenkiintoisella yksityiskohdalla ei ole kuitenkaan mitään käytännön merkitystä onko pelaaja 6-0 vai 5-11. Ei tuo ura alle tulitikun mitasta jää kiinni.

Tästä vähän samanlaisesta asiasta kävin aikaisemmin muualla keskustelua maalivahti Michael DiPietrosta. Eräs fani oli sitkeästi sitä mieltä, että DiPietron ura jää sen vuoksi tekemättä ylhäällä, että hän on 6-0 mittainen. Jonathan Quick esimerkiksi on 6-1 ja tuossa on tuo noin kaksi senttiä eroa. Ura voi jäädä hänelläkin tekemättä, mutta epäilen ettei tuon kahden sentin vuoksi.

Tähän törmää toisinaa. Otetaan jokin melko tai jopa todella harvinainen poikkeus, verrataan siihen. Se kahden tulitikun mitta tosiaan ihan oikeasti tuossa itsesikin esilletuomassa esimerkissä tarkoitti yli puolen kriteerit täyttävästä putoamista vain neljään (4) kappaleeseen. Siihen on kyllä syynsä, että nuo ovat harvinaisia.

Tuo keskustelusi DiPietrosta ei ole kyllä verrattavissa, koska minä en ole sulkenut Hughesin mahdollisuuksia pois mihinkään. Lähinnä niiden vaikutusta todennäköisyyteen.

Kuinka monta Hughesin tasoista pientä puolustajaa on ollut tarjolla?

Hieman arvasinkin, että kysymys väistetään vastakysymyksellä. Mutta tehdään se jalkatyö sitten itse.

Vuosien 2017 ja 2018 draftissa varattiin alle 6 jalkaisia puolustajia top-10-sijalla 3 kappaletta. Sijoilla 4., 7. ja 8.

Vuosina 2000-2016 samankokoisia puolustajia varattiin top-10 hulppeat nolla kappaletta. Ei siis yhtään. Nada.

Ja jos joku pokkana väittää, että esim. Ryan Ellis ei ollut vähintään Hughesin tasoinen puolustaja varauksensa aikana, niin keskustelun jatkamisessa ei taida olla mitään järkeä. Hänkään ei mennyt top-10, vaikka draft ei ollut todellakaan kummoinen.

Et kai tosissasi ala vertaamaan Pouliotin +1 draft-kautta Hughesin +1 draft-kauteen? Kaiken lukemani ja näkemäni perusteella Pouliotilla oli isoja ongelmia jo varausiän jälkeisellä kaudella puolustuspelissä ja kiekottomassa pelissä. Paljon isompia kuin Hughesilla nyt. Lisäksi raporttien mukaan hän oli erittäin epätasainen. Ehkä noita tulevia ongelmia ei pystynyt tuohon aikaan "kukaan" ennustamaan, mutta kyllä nuo monilla näkyvillä olivat.

Puhuinko minä nyt jotain puolustuspelaamisesta? Kuten itse totesit, Pouliot ei ole hyödyllinen edes hyökkäyspäässä. Ei edes oikeastaan epäsäännöllisesti. Hughesin ja Pouliotin pelaajaprofiileille on tyypillistä, että vielä jopa AHL-tasolla jälki on murhaavaa, mutta sitten NHL:ssä homma ei vain yksinkertaisesti toimi. Tätä on ylipäänsä hankala ennakolta arvioida. Niin paljon noita esimerkkejä kuitenkin on.

Hughes ei todennäköisesti tule olemaan minkääntason lisäarvo puolustussuuntaan NHL:ssä. Kyse on siis ennen muuta siitä, kuinka paljon hän pystyy tuota kompensoimaan. Sen pitää olla melko paljon.

Totta tämäkin ja toivottavasti Canucks-leirissä ei nyt ainakaan aleta kuvittelemaan, että homma alakerran kanssa olisi valmis. Se on vasta alussa.

Tämä lähinnä liittyy siihen Wings-ketjussa käytyyn keskusteluun. Vancouver on rebuildannut lähes yhtä kauan kuin Buffalo, mutta homma on vasta aluillaan puolustuksen osalta. Pitkä se on tie tuollaisella "ollaan huonoja mutta ei kuitenkaan pohjalle asti huonoja" -linjallakin.

Katsotaan millaiseksi tuo muodostuu. Varmaan tuo haittaa jollain tasolla tulevaisuudessa ja turvallisempaahan se olisi ajatuksen tasolla jos Hughes olisi vaikka 6-0 eli noin viisi senttiä pidempi. Mainittu Pronman kuitenkin esimerkiksi rankkasi Hughesin tuonne "Elite prospecteihin", mikä hänen mittarilla tarkoittaa samaa kuin olla 10-15% parhaan pelaajan joukossa pelipaikallaan NHL:ssä. Ilmeisesti hän ei usko tuon kokopuolen ratkaisevan merkittävästi uralla?

Itse en tosin Hughesia lähde vielä tässä vaiheessa rankkaamaan sen kummemmin. Jollain tasolla häneen on minulla enemmän kysymysmerkkejä kuin Petterssoniin, Boeseriin tai Horvatiin esimerkiksi, vaikka kaksi viimeistä eivät näillä listoilla olleetkaan Hughesin tasoilla. Toisaalta Hughesilla voi olla isompi katto kuin esimerkiksi Horvatilla jos saa homman kasaan.

Hughes oli ennen varaustaan USA:n nuorten maajoukkueessa isossa roolissa ja pelasi keväällä aikuisten MM-kisat pitäen siellä pintansa. Varauksen jälkeen hän pelasi nyt jälleen nuorten MM-kisat isossa roolissa ja on mainitun Pronmanin prospect-listalla ykkösenä. Ero Pouliotin junnuaikoihin liikkeessä ja minun mielestä pelisilmässä on todella iso. Myös kiekollisessa taidossa ja kiekottomassa pelissä Hughes on selvästi edellä. Alleviivaan sitä, että tämäkään ei tarkoita Hughesille välttämättä parempaa NHL-tulevaisuutta. Mutta ikäisekseen heillä on todella iso ero ennen ammattilaisuraa.

Pouliot ei mahtunut Kanadan nuorten maajoukkueeseen +1 draft-kaudellaan. Omassa seurajoukkueessaan Portlandissa hän oli puolustuksen kolmonen pisteissä. Hän teki kyllä ihan hyvät 45 pistettä 44 peliin, mutta joukkueessa oli kaksi 120 pistettäkin tehnyttä hyökkääjää, niin pisteitä tuli vähän kaikille puolustajille. Pouliot paransi +2 draft-kaudellaan (neljännellä kaudella WHL-pakkina) ja pääsi Kanadan nuorten maajoukkueeseen. Ei hän tuolloinkaan ollut prospectina mitenkään poikkeuksellinen liigan mittarilla. Esimerkiksi juuri mainitun Pronmanin prospect-listalla hän oli kauden jälkeen kaikista 23. sijalla. Edelleen siellä oli isoja ongelmia kiekottomassa pelissä ja puolustuspelissä.

Olen kiinnittänyt tähän asiaan huomiota jo pitkän aikaan. Tässä keskustelussa se kyllä vain nyt hyppäsi silmille ihan liikaa.

Kyse on siis siitä kuinka takkisi on käänytynyt totaalisesti Pronmanin suhteen.

Kiinnitin jo reilu puoli vuotta sitten huomiota siihen, kun närkästyit hänen näkemyksistään ja rankkauksista koskien Pettersonia. Siitä lähtien esitit toistuvasti kritiikkiä häntä kohtaan. Nämä esimerkiksi ovat ihan suoria lainauksia sinun viesteistäsi viime toukokuulta:

Minulle on selvinnyt jo kauan sitten miksi Pronman on vielä mukana noissa rankingeissaan draftin ja prospectien osalta. Mutta hyvähän se on klikkauksia kerätä.

Historiasta johtuen ihan kovin korkealla ainakaan oma luottoni Pronmanin näkemysten kanssa ei kuitenkaan ole.

Kun Vancouver varasi Hughesin, joka on ollut korkealla Pronmanin liistoilla, on ääni kellossa muuttunut. Pronmania tuodaan lähes tauotta esille täällä.

Kun arviot ja rankingit Pettersonista eivät sopineet omaan narratiiviin, oli kritiikki kovaa. Kun Hughesin osalta sopii, on hän yhtäkkiä taho, jota sopii tuoda esille jatkuvasti. Erikoisinta tässä on se, että juuri tuo Pettersonin arvioihin perustunut kritiikki olisi syy antaa Pronmanin näkemyksille vieläkin vähemmän arvoa kuin toukokuussa.

 

[secord]

Kun Vancouver varasi Hughesin, joka on ollut korkealla Pronmanin liistoilla, on ääni kellossa muuttunut. Pronmania tuodaan lähes tauotta esille täällä.

Kun arviot ja rankingit Pettersonista eivät sopineet omaan narratiiviin, oli kritiikki kovaa. Kun Hughesin osalta sopii, on hän yhtäkkiä taho, jota sopii tuoda esille jatkuvasti. Erikoisinta tässä on se, että juuri tuo Pettersonin arvioihin perustunut kritiikki olisi syy antaa Pronmanin näkemyksille vieläkin vähemmän arvoa kuin toukokuussa.

Eli Mr.Smith nosti tuon Pronmanin listauksen tiistaina esille ja Nuck kommentoi sitä. Tauotta, tuodaan esille jatkuvasti..mitä täällä taas tapahtuu?

 

[Mr. Smith]

Eli Mr.Smith nosti tuon Pronmanin listauksen tiistaina esille ja Nuck kommentoi sitä. Tauotta, tuodaan esille jatkuvasti..mitä täällä taas tapahtuu?

Pahoittelut tosiaan kun tuli nostettua tuo ranking esiin ja mainittua vielä että Hughes nousi sijalta 7 sijalle 1. En vaan keksinyt miten kirjoittaa pysyä sijalla 7, mutta se vaan kirjoitetaan nyt numerona 1.

Sitä en kyllä tajua miten Hughesiin liittyy Pouliot, mutta ehkä se joku päivä selviää.

 

[Dissonanssi]

Eli Mr.Smith nosti tuon Pronmanin listauksen tiistaina esille ja Nuck kommentoi sitä. Tauotta, tuodaan esille jatkuvasti..mitä täällä taas tapahtuu?

Tähän sellainen silmienpyörittely-hymiö.

Tämä keskustelu tai tuo nyt linkattu ranking ei todellakaan ole ainoa Pronmanin arvio tai vastaava, jota tässä ketjussa on käsitelty ja joihin on viitattu. Näin on tapahtunut monta kertaa tuon viime draftin jälkeen. Siis siitä huolimatta, että vain juuri ennen draftia kyseessä oli lähinnä klikkijournalisti, jonka arvioille ei paljoa arvoa annettu.

Onko nimimerkki secord sitä mieltä, että on ihan oikeasti tarpeen, että haen ja linkitän jokaisen tällaisen viestin tänne? Vai pärjäätkö järkytykseltäsi ilman?

 

[F#21]

Onko nimimerkki secord sitä mieltä, että on ihan oikeasti tarpeen, että haen ja linkitän jokaisen tällaisen viestin tänne? Vai pärjäätkö järkytykseltäsi ilman?

Kuusi kertaa Pronman mainittu tämän kauden Vancouverin ketjussa ennen tätä nykyistä mittelöä ja @nuck on kyllä enemmän kummastellut niissä viesteissä Pronmanin valintoja kuin kehunut listauksia. Noista kuudesta viestistä taisi neljä koskea Pronmanin listaa kovimmista prospect-pooleista.

 

[secord]

En ole järkyttynyt, saati yllättynyt ja pärjään todellakin ihan ilman kiitos. Nämä listaukset nyt ovat enemmän hyvää viihdettä kuin mitään kiveen hakattua faktaa. Se onko joku pelaaja sijalla 1, 5 tai 15 on ihan yhdentekevää, kun jokainen lista on aina tekijänsä näköinen. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa nyt Buttonin viimeisin, josta löytyy taas Kravtsov ykkösenä (Hughes 8.). Tai sitten voi jälkikäteen käydä naureskelemassa aikaisemmille listoille kuinka persiilleen meni. Nämä listat eivät määritä lopulta mitään, mutta mukava niitä on lukea ja varmasti aina vähän lämmittää kun oman joukkueen nuorukainen on huomioitu. Mielestäni täällä ei ole kukaan Pronmanin näkemyksille antanut painoarvoa sen enempää kuin ennenkään.

 

[nuck]

Mistään ei ole pääteltävissä, että Hughesin osakkeet olisivat erityisemmin nousseet. Ne pysyivät about samoina ja kenenkään muun ei noussut riittävästi ohittaakseen hänet..Siitä, että näet oleellisemmaksi keskittyä täysin yhdentekevään semantiikkaan, voidaan päätellä jo jotain.

Onko joku täällä väittänyt Hughesin osakkeiden nousseen? Mr. Smith kertoi käsittääkseni tuosta listasta ja sanoi ihan oikein, että Hughesin sijoitus nousi. Niinhän se teki. Minä olen kommentoinut tuossa tuota sinun mainitsemaa Zadinan "romahtamista", jota en itse romahtamisena pidä.

Tuo "yhdentekevä semantiikka" ei ollut varsinaisesti vastaus juuri sinulle. Siinä koitin vaan päätellä miksi Pronman oli Zadinan sijoitusta laskenut.

Vertaa tuon draftin ensimmäisellä kierroksella varattujen puolustajien profiilia nyt vuonna 2018 varattujen puolustajien profiiliin. Olen melko hämmästynyt, jos et näe eroa. Mutta jos näin todella on, voin avata tarkemmin.

Eli tuolloin varattiin isompia puolustajia? Pienempiä ei nähdäkseni juuri "syrjitty" kuitenkaan. Noita pieniä kärkipään lahjakkuuksia ei puolustukseen tuolloin juuri ollut tarjolla.

Toistan tuon yhteenvetoni tästä ylempää;

"Varmasti tuohon on tullut muutoksia pelin muuttumisen vuoksi. Hughesin tyyliset puolustajat alkoivat nousta eturiviin kun NHL:ssä leikatttiin roikkumisia ja koukkimisia takavuosina ja nyt joukkueet uskaltavat käyttää paremmin noita kärkivarauksiaan tuonkin tyylisiin puolustajiin. Toisaalta Hughesin tai Makarin tasoisia lahjakkuuksia tuolla kokoluokalla on ollut ylipäänsä vähän varattavissa kärkipäässä."

Tuo siirtymähän ei tietenkään ollut tuossakaan välitön reaktio tuohon suuntaan, mutta tuosta se lähti yleistymään. Ainahan pieniäkin pakkeja on ollut. Varmaan tuo tulee lisääntymään jos pelin taso muuten riittää.

Tähän törmää toisinaa. Otetaan jokin melko tai jopa todella harvinainen poikkeus, verrataan siihen. Se kahden tulitikun mitta tosiaan ihan oikeasti tuossa itsesikin esilletuomassa esimerkissä tarkoitti yli puolen kriteerit täyttävästä putoamista vain neljään (4) kappaleeseen. Siihen on kyllä syynsä, että nuo ovat harvinaisia.

On varmasti. Jos halutaan rajata johonkin mittaan, niin ainahan määrät pienenevät. Tarkoitin vain sitä, että tuo koko ei ole se tärkein asia noissa. Jos esimerkiksi Hughes ei ole riittävän lahjakas muuten, niin hän ei tuohon joukkoon tule pääsemään. Koko ei häntä estä. Kuten sanoin, se voi hankaloittaa.

Hieman arvasinkin, että kysymys väistetään vastakysymyksellä. Mutta tehdään se jalkatyö sitten itse.

Vuosien 2017 ja 2018 draftissa varattiin alle 6 jalkaisia puolustajia top-10-sijalla 3 kappaletta. Sijoilla 4., 7. ja 8.

Vuosina 2000-2016 samankokoisia puolustajia varattiin top-10 hulppeat nolla kappaletta. Ei siis yhtään. Nada.

Pyysit minulta top10 varattujen pienikokoisten hyökkäävien pakkien määrää ja onnistumisprosenttia. Valitettavasti minulla ei ole onnistumisprosenttiin vielä tietoa. Parin kauden päästä olemme viisaampia. Joka tapauksessa noita on vähän, joten en tuosta määrästä lähtisi vielä suuria onnistumisprosentteja tekemään.

Huomiosi on kyllä muuten ihan oikea. Juuri top10 ryhmässä noiden lisääntyminen on ollut nyt vähän havaittavissa. Mitään suuria linjauksia en noiden kolmen jälkeen vielä tekisi.

Ja jos joku pokkana väittää, että esim. Ryan Ellis ei ollut vähintään Hughesin tasoinen puolustaja varauksensa aikana, niin keskustelun jatkamisessa ei taida olla mitään järkeä. Hänkään ei mennyt top-10, vaikka draft ei ollut todellakaan kummoinen.

Ei mennyt tosiaan kun oli "vasta" 11. varattu. Varausiässähän Ellis oli vielä Hughesiakin lyhyempi. En tiedä kuinka iso merkitys tuolla sitten oli. Luultavasti hän olisi nykypäivänä kuitenkin top10 silläkin mitalla.

Hughesin ja Pouliotin pelaajaprofiileille on tyypillistä, että vielä jopa AHL-tasolla jälki on murhaavaa, mutta sitten NHL:ssä homma ei vain yksinkertaisesti toimi.

Mikä on tuo Hughesin ja Pouliotin yhteinen pelaajaprofiili?

Kyse on siis siitä kuinka takkisi on käänytynyt totaalisesti Pronmanin suhteen... Pronmania tuodaan lähes tauotta esille täällä.

Nyt en tiedä miten suhtautua kirjoittajaan, joka jaksaa ja viitsii kopioida ihan toisesta ketjusta vanhoja sanomisiani jostain ja vetää tuosta tuollaiset johtopäätökset..

Missä tuo takkini on kääntynyt? Tässä ollaan nyt keskusteltu tuon Pronmanin listan pohjalta yleisesti Hughesista ja yleisemmin mm. pienikokoisten puolustajien mahdollisuuksista NHL:ssä. Olenko jossain kohtaa sanonut arvostavani aikaisempaa enemmän juuri Pronmanin näkemyksiä?

Ja mistä tuo "jatkuvasti" tulee? Keskustelua on kyllä käyty näiden listojen tultua. Se kai niiden tarkoituskin on? Toistan itseäni, mutta eivät nuo ole todellakaan mitään absoluuttisia totuuksia. Joillakin tuo tulevan ennustaminen onnistuu vain näkemykseni mukaan keskimäärin toisia paremmin.

 

[Henkka]

Painakaa nyt jo sitä Ignore-nappia.

Niin minäkin tein.

Anteeksi off-topic.

 

[nuck]

Painakaa nyt jo sitä Ignore-nappia.

Niin minäkin tein.

Anteeksi off-topic.

Tehty. Ja sama anteeksipyyntö täältäkin.

 

[nuck]

Vancouver nosti Tanner Keron ylös. Hän tulee mahdollisesti paikkaamaan Oilersia vastaan kolhuja saanutta Horvatia. Tosin BoHon vammasta ei ole vielä täyttä varmuutta.

Ehkä saadaan edelleen odotella sitä hetkeä kun kaikki senttereiksi kaavaillut sentterit ovat mukana samaan aikaan. Tai olihan siinä se Montreal-pelin alku lokakuun alun jälkeen..

Kero on parantanut farmissa kauden mittaan ja pelannut nyt hyvin. Syracusea vastaan hän oli sentteröimässä ketjua Kero-Boucher-Pyatt. Gaudettea sieltä taas odottelin silti, mutta Vancouver antaa hänen nyt mahdollisesti hetken pelata samassa paikassa.

Oli muuten Utican'kin loukkaantumislista kohtalaisen mittainen taas viime pelissä; Richard Bachman, (out for season) Olli Juolevi, (out for regular season) Jalen Chatfield, (month-to-month) Ashton Sautner, (month-to-month) Brendan Woods, (indefinite) Wacey Hamilton, (day-to-day) Vincent Arseneau, (day-to-day) Lukas Jasek, (illness) and Cliff Watson.

 

[Dissonanssi]

Onko joku täällä väittänyt Hughesin osakkeiden nousseen? Mr. Smith kertoi käsittääkseni tuosta listasta ja sanoi ihan oikein, että Hughesin sijoitus nousi. Niinhän se teki. Minä olen kommentoinut tuossa tuota sinun mainitsemaa Zadinan "romahtamista", jota en itse romahtamisena pidä.

Tuo "yhdentekevä semantiikka" ei ollut varsinaisesti vastaus juuri sinulle. Siinä koitin vaan päätellä miksi Pronman oli Zadinan sijoitusta laskenut.

Ulkopuoliselle lukijalle (jolla ei esimerkiksi ole tuota tilausta) voi syntyä melkoisen harhaanjohtava kuva tuosta listan käsittelystä. Kumpikaan teistä ei tuo esille noita mainitsemiani seikkoja, jotka selittävät nähdäkseni 100% tuon Hughesin sijoituksen. Jos vertaa Pronmanin edelliseen listaan, niin en tiedä mitä mielenkiintoista siinä on, kun oman draftin kaikki edellä olevat (+edellisen) ovat "valmistuneet" ja ainoa edellä oleva pudotti arvioitsijansa silmissä tasoaan paljon.

Tuo ei ollut kuitenkaan minun varsinainen pointtini, mutta kommentoinpa samalla.

Eli tuolloin varattiin isompia puolustajia? Pienempiä ei nähdäkseni juuri "syrjitty" kuitenkaan. Noita pieniä kärkipään lahjakkuuksia ei puolustukseen tuolloin juuri ollut tarjolla.

No eihän tuossa pelkästä koosta ollut kyse. Esim. Morin, Zadorov ja Müeller ovat puolustajia, jotka olivat enemmänkin tuollaisia isokokoisia vahvuudet puolustuspäässä olevia. Toki kokoisekseen hyvin liikkuvia ja kiekollisilta taidoiltaan ihan kelpoja. Eivät kuitenkaan todellakaan erikoisen liikkuvia tai kiekollisia. Pelaajaprofiililtaan hieman kuin viime draftin Mattias Samuelsson, joka oli viime draftin ensimmäinen tuon profiilin puolustaja ja varattiin ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Toistan tuon yhteenvetoni tästä ylempää;

"Varmasti tuohon on tullut muutoksia pelin muuttumisen vuoksi. Hughesin tyyliset puolustajat alkoivat nousta eturiviin kun NHL:ssä leikatttiin roikkumisia ja koukkimisia takavuosina ja nyt joukkueet uskaltavat käyttää paremmin noita kärkivarauksiaan tuonkin tyylisiin puolustajiin. Toisaalta Hughesin tai Makarin tasoisia lahjakkuuksia tuolla kokoluokalla on ollut ylipäänsä vähän varattavissa kärkipäässä."

Tuo siirtymähän ei tietenkään ollut tuossakaan välitön reaktio tuohon suuntaan, mutta tuosta se lähti yleistymään. Ainahan pieniäkin pakkeja on ollut. Varmaan tuo tulee lisääntymään jos pelin taso muuten riittää.

Viittaat tässä väkisinkin lockoutin jälkeiseen muutoksiin eli siis yli 10 vuoden takaisiin. Noin muuten ilmeisesti selityksesi on, että tämä ihan parina viime vuotena tapahtunut muutos on lähinnä sattumaa. Ok.

Tarkastelin asiaa koko ykköskierroksen osalta. Vuosina 2017 ja 2018 varattiin alle 6'0 kokoisia puolustajia ensimmäisellä kierroksella yhteensä yhdeksän (9) kappaletta.

Vuosina 2005-2016 (eli siis muutosten jälkeinen aika) samanlaisia varauksia tehtiin yksi (1) eli Ryan Ellis. Kyllä tuossa aika helvetinmoisesta sattumasta nyt puhutaan. Erityisesti huomioiden se, että Ryan Ellis pyyhki jäätä prospectina mennen tullen Makarin ja Hughesin suhteen. Hän oli ihan oikeasti poikkeustapaus, mitä kuvastaa hänen olleen ainoa kriteerit täyttävä. Makar ja Hughes (mitään heiltä sinänsä poisottamatta) ovat enemmänkin tämän uuden trendin ilmentymää - joskin toki lahjakkuuksina siellä kärkipäässä. Eivät kuitenkaan todetun mukaisesti Ellisin tasoa.

On varmasti. Jos halutaan rajata johonkin mittaan, niin ainahan määrät pienenevät. Tarkoitin vain sitä, että tuo koko ei ole se tärkein asia noissa. Jos esimerkiksi Hughes ei ole riittävän lahjakas muuten, niin hän ei tuohon joukkoon tule pääsemään. Koko ei häntä estä. Kuten sanoin, se voi hankaloittaa.

Eikai mitään absoluuttisia esteitä liene kuin jotkut raajojen puuttumiset tms. Kuitenkin tuossa menee selkeä raja. Kyse ei ole myöskään siitä, että puhuttaisiin väestökoossa jotenkin vähemmistössä olevasta kokoluokasta - esim. Suomessa miesten keskipituus on alle 6'0.

Pyysit minulta top10 varattujen pienikokoisten hyökkäävien pakkien määrää ja onnistumisprosenttia. Valitettavasti minulla ei ole onnistumisprosenttiin vielä tietoa. Parin kauden päästä olemme viisaampia. Joka tapauksessa noita on vähän, joten en tuosta määrästä lähtisi vielä suuria onnistumisprosentteja tekemään.

Huomiosi on kyllä muuten ihan oikea. Juuri top10 ryhmässä noiden lisääntyminen on ollut nyt vähän havaittavissa. Mitään suuria linjauksia en noiden kolmen jälkeen vielä tekisi.

Draftia ollaan järjestetty jo vuosikymmeniä. En minä tiedä, miksi meidän pitäisi muutama kausi odotella. Eikä kyse ole "juuri top-10"-joukosta - vaan ulottuu ihan koko ykköskierrokselle asti.

Ei mennyt tosiaan kun oli "vasta" 11. varattu. Varausiässähän Ellis oli vielä Hughesiakin lyhyempi. En tiedä kuinka iso merkitys tuolla sitten oli. Luultavasti hän olisi nykypäivänä kuitenkin top10 silläkin mitalla.

Jos tuo olisi ollut sama paketti 190 sentin laatikossa, olisi varmaan mennyt ihan kärjessä.

Mikä on tuo Hughesin ja Pouliotin yhteinen pelaajaprofiili?

Prospect-kontekstissa toki. Molemmat ovat hyökkääviä puolustajia, joiden vahvuudet ovat kiekollisissa taidoissa ja liikkeessä. Tämä myös vastauksena @Mr. Smith , niin ei tarvitse loppuelämää odotella.

Nyt en tiedä miten suhtautua kirjoittajaan, joka jaksaa ja viitsii kopioida ihan toisesta ketjusta vanhoja sanomisiani jostain ja vetää tuosta tuollaiset johtopäätökset.

Tällä palstalla on aivan liikaa kirjoittajia, jotka vetelevät päästänsä paskaa toisten sanomaksi. Pidän huolen siitä, että en tee samaa ja tarkistan asian. Nuo suorat lainaukset myös hyvin osoittavat sen, että kritiikkisi oli hyvin voimakasta ko. tahoa kohtaan. Käytännössä ammuit hänen uskottavuutensa täysin alas.

Missä tuo takkini on kääntynyt? Tässä ollaan nyt keskusteltu tuon Pronmanin listan pohjalta yleisesti Hughesista ja yleisemmin mm. pienikokoisten puolustajien mahdollisuuksista NHL:ssä. Olenko jossain kohtaa sanonut arvostavani aikaisempaa enemmän juuri Pronmanin näkemyksiä?

Tukeuduit argumentaatiossasi neljästi yhdessä viestissä juuri Pronmaniin. Se on melko erikoista, kun olet haukkunut kyseisen kirjoittajan näkemykset täysin. Ainoa selitys on se, että nämä valikoituvat, koska ne tukevat omaa näkemystä. Ihan inhimillistä, mutta väkisinkin nakertaa uskottavuutta.

Listojen läpikäynti on hupia ja kuuluu kiekkokeskusteluun. Mutta jos minä pidän jotain arvioitsijaa täytenä huru-ukkona, niin en kai minä nyt hänen näkemyksiinsä luota tai vetoa? Tämä vastauksena myös @secord

Ps. Minä olen edelleenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki joita oman kuplan ulkopuoliset asiat ahdistavat, käyttäkää sitä ignore-toimintoa. Maailma on kova ja karu paikka, joskus joku voi olla jopa eri mieltä ja sekös se pistää harmittamaan