Vancouver Canucks 2018–2019

[444]

Hughesille myös ensimmäinen piste ensimmäisessä pelissään. Hieno alustus 2-1 -maaliin, jonka Boeser naulasi aika upeasti reboundista. Ei olisi ihan kuka hyvänsä laittanut tuosta asennosta sisään. Hienoa myös nähdä kuinka nämä Hughesin kaltaiset nykypuolustajat lähtevät nostamaan tuonne vastustajan maalin taakse tekemään taikojaan.

 

[nuck]

Hughesille myös ensimmäinen piste ensimmäisessä pelissään. Hieno alustus 2-1 -maaliin, jonka Boeser naulasi aika upeasti reboundista. Ei olisi ihan kuka hyvänsä laittanut tuosta asennosta sisään. Hienoa myös nähdä kuinka nämä Hughesin kaltaiset nykypuolustajat lähtevät nostamaan tuonne vastustajan maalin taakse tekemään taikojaan.

Että sellainen debyytti. En ole nähnyt vielä koskaan kenenkään Canucks-puolustajan pelanneen tuollaista ensimmäistä peliä uralla. Hughes oli kuin olisi pelannut aina tuolla, teki rohkeita omalle pelilleen sopivia nousuja eikä ollut isoissa ongelmissa omissa. Juuri sellainen peli kuin olisi toivonut. Hän pelasi omaa peliään ensimmäisessä pelissään isolla itseluottamuksella, eikä pelännyt mahdollisia virheitä tulevaksi. Pakkipari Luke Schenn antoi ihan aiheesta kehuja;

“I was laughing. I had this big smile on my face. I just kept thinking ‘wow.’

“I came back to the bench and was looking around, almost talking to myself. I was saying ‘All right, you can look me off like that, and instead make a backhand sauce to the winger. Yeah, that’s a good play too.’ It was pretty special.”

“It’s a very special talent to be able to walk the blue line like that."

“You can work on it over and over it again and not get it like that."

“To have that ability is very special."

“That right there is a key reason offensive defencemen are able to put up points and it allows them to be so dynamic."

“He skates with his head up. He has a lot of poise and patience and he makes great passes."

“You saw a lot on display tonight and that was just his first game.”

Ensimmäinen peli ja koko kaudelta paras Canucks-pakin peli hyökkäyspäähän. Tuo syöttö oli seurausta hienosta noususta siniviivalta Kingsin maalin taakse, Trevor Lewisin veivaaminen ulos maalin takana ja nousu maalille (video tuosta maalista) ja tuon lisäksi pari muutakin syöttöä oli lähellä. Hughes oli Canucksin paras kehittyneissä tilastoissa ja hänen aikana laukaukset tulivat kotiin tasakentin 28-15 lukemilla.

Athleticin peliraportissa (jossa on nähtävillä videoita Hughesin pelistä) toimittaja Jason Botchford kertoo pelin jälkeisestä "juttutuokiosta" Boeserin kanssa, kun Botchford näkee nauravan Boeserin.

"I don’t even know where to start,” Botchford sanoo.

Boeser: “Neither do I.”

Mutta tulihan sieltä jotain Boeserilta;

“I saw him wheeling across the blue line and then I saw him bank the puck off the back of the net and I was like ‘What just happened?'”

"His skating really stands out on that play”

“Not every defender can catch a puck on the blue line like he did and walk the blue line straight across with that much poise."

“It was really impressive.”

Travis Greenille pitää antaa pisteet siitä, että pisti jatkoajalla Hughesin rohkeasti Boeserin ja Petterssonin kanssa yhteen. Muutenkin tuo Hughesin pelaaminen Schennin kanssa oli Quinnille varmasti hyvä paikka. Olen antanut Greenin joillekin peluutuksille kritiikkiä täälläkin, mutta kyllä hänellä on silmääkin. Petterssonin rohkea laittaminen keskelle heti kauden alusta ja nyt tämä Hughesin peluutus ovat kauden parhaita siirtoja Greenilta.

Ja jotta tämä ei menisi pelkäksi QH:n hehkutukseksi, niin sanottakoon myös se, että Hughesilla on edelleen kehitettävää etenkin puolustuspelissä ja laukauksessa. Myös Kings vastustajana ei tarjonnut kovinta mahdollista iltaa, vaikka oman divarin peleissä joukkueet usein syttyvätkin. Hughes on myös tuore fysiikaltaan ja henkisesti verrattuna moneen muuhun Canucksin pelaajaan. Silti oikein lupaava ensimmäinen peli NHL:ssä ja kyllä tuohon on hyvä tulevaisuutta rakentaa.

Muuten pelistä tuli turha mutta "budjetoitu" voitto. Maalivahdit Demko ja Quick pelasivat hyvät pelit ja Pearson ratkaisi entistä seuraansa vastaan lopulta rankuissa voiton Vancouverille. Boeser ja Edler osuivat varsinaisella peliajalla Canucksille ja Kingsin maalit menivät Kempelle ja Wagnerille. Hutton pelasi kentille ja pelasi heti lähes 25 minuuttia. Hughes oli pelin tähdillä ja pelasi noin 15 minuuttia. Niin ja vaikka vähän skeptisesti suhtauduinkin siirron aikaan, Schennille pitää antaa jatkosopimus.

Kaksi kotipeliä ja kaksi vieraspeliä kautta jäljellä. Draft-lottoon seitsemäs sija alkaa näyttää korkeimmalta mitä sieltä on mahdollista tulla.

 

[Mr. Smith]

Voittoja vaan sataa laariin tässä vaiheessa kautta. Ihan kun tämän saman olisi nähnyt viime keväänä. No, mukavaahan se on voittaa ja nähdä nuorten esiinmarssia.

Schaller heitti ekan maalin, joka kieltämättä meni vähän helposti. Mutta Schaller on nyt seitsemään viimeiseen peliin tehnyt 3 maalia, kun kauden 37 ensimmäistä peliä menivät maaleitta. Vähän antaa uskoa siihen, että ehkä ens kaudella Schallerista on enemmän hyötyä joukkueelle. Toisen maalin teki Bärtschi, jolla oli paikkoja useampaankin maaliin. Bärtschi on nyt tehnyt 9 maalia, mutta täydellä kaudella tuo tarkoittaisi noin 30 maalin kautta. On kyllä vaikea miettiä mitä tehdä Bärtschin kanssa. Ehjänä hän ei tunnu juurikaan pysyvän eikä hän nyt erityisen hyvä ole puolustuspäähän. Mutta jos hän onnistuisi 25-30 maalia tekemään niin tuo 3,4 miljoonan soppari olisi halpa.

Markström oli jälleen hyvä eikä mahtanut maaleille mitään. Vastaavasti useampia loistavia torjuntoja mahtui peliin. Siinäkin on mukavaa mietittävää kesälle, että kuinka ens kaudella Markström - Demko kaksikosta saadaan paras tulos irti. Ja kannattaako Markströmille miettiä jo kesällä jatkosopparia Demkon tutorina ja jatkossa kakkosmokena.

Spooner oli pelissä yllättävän hyvä. Ehkä hänkin oman lusikkansa tuohon ens kauden soppaan vielä laittaa.

Jos Vancouverilla kulkee turhankin hyvin tässä vaiheessa niin Utica on ollut aivan surkea jo pidempään. Itse en ole enää vakuuttunut, että Trent Cull on oikea kaveri vetämään Utican joukkuetta tai ainakaan kehittämään junnuja optimaalisesti. Sieltä on Palmu ja Dahlen ulostettu tällä kaudella ja Gadjovich ei saa peliaikaa millään. Peliaikaa saavista nuorista MacEwen (10 ottelua 0+1), Gaunce (10 ottelua 0+2) ja Jasek (10 ottelua 0+3) ovat menettäneet tehonsa melko totaalisesti. Sen lisäksi, että nuoret pelaajat eivät kehity niin myös joukkue on pelannut heikosti. Maaliskuun saldo on 2 voittoa 13 ottelussa. Tuohon kun lisää helmikuun kolme viimeistä ottelua, jotka joukkue hävisi niin viimeisistä 16 ottelusta joukkue on hävinnyt 14. Pitäisi varmaan jotain muutoksia tehdä Uticassa.

 

[444]

Kyllähän tää jokakeväinen ”vancouverointi” tietyllä tapaa harmittaa. Voittaminen on toki kivaa ja kyllähän nuo nuoret sitä voittamisen kokemusta tarvitsevat. Mutta silti tämä aika vuodesta on vain väärä hetki voittaa niitä pelejä, kun draft-lotossa ei varmaan tarvitse odottaa mitään 7. vuoroa parempaa.

 

[secord]

Mutta silti tämä aika vuodesta on vain väärä hetki voittaa niitä pelejä, kun draft-lotossa ei varmaan tarvitse odottaa mitään 7. vuoroa parempaa.

Tämän vuoden draftissa voi olla lopulta ihan sama varaatko kolmantena vai yhdeksäntenä. Sen verran tasaista Hughesin ja Kakon takana on. Väittäisin, että kauden päättäminen duurissa poikii nuorelle joukkueelle paremmat lähtökohdat ensi kauteen kuin syvä kyntäminen.

 

[Kopteri]

Väittäisin, että kauden päättäminen duurissa poikii nuorelle joukkueelle paremmat lähtökohdat ensi kauteen kuin syvä kyntäminen.

Tätä olen itsekin miettinyt, kun monissa ketjuissa toivotaan rakennusvaiheessa olevalle joukkueelle tappioita tappioiden perään. Tottakai siellä on se top-pick, mikä on tietysti aina kova juttu, mutta ei se jatkuva häviäminen voi mitenkään tehdä hyvää nuorelle joukkueelle. Yksilöistä puhumattakaan. Mielestäni tämä sivuutetaan keskusteluissa valitettavan usein.

 

[nuck]

Vancouverin osalta lähikausien historia on vain vähän "synkkä" siinä mielessä tuota joukkueen rakentamistakin ajatellen, että keväällä 2016 Canucks oli maaliskuun lopussa (25.3) kaksi pistettä Torontoa edellä ja Leafsilla oli peli vähemmän (mahdollisuus siis nousta tasoihin Canucksin kanssa voittamalla tuon rästipelinsä). Canucks aloitti kauden lopun rynnistyksen ja Leafs sijoittui NHL:n huonoimmaksi, voittaen myöhemmin myös loton ja päästen varaamaan Auston Matthewsin, jota monet Canucks-fanit toivoivat vielä loppukaudella tulevaisuuden ykkössentteriksi Vancouveriin. Vancouverille tuli vitosvaraus ja lopulta mahdollisesti väärän arvion jälkeen Olli Juolevi.

Viime kaudella Vancouver oli maaliskuun lopussa pisteen Buffaloa sarjataulukossa jäljessä ja faneilla oli kiikarissa "tulevaisuuden ykköspuolustaja" Rasmus Dahlin. Buffalo jatkoi kuuluisaa "Linjaansa", Canucks aloitti jälleen lopun kirin, Buffalo voitti loton, varasi Dahlinin ja Canucks sai Quinn Hughesin. Hughesista ei vielä osaa sanoa millainen tulevaisuus hänellä on NHL:ssä, mutta Dahlin olisi ollut lähes varmuudella tuleva ykköspuolustaja.

Mahdollisesti Canucks on hävinnyt noilla kahdella loppukirillään Matthewsin ja Dahlinin, saaden Juolevin ja Hughesin. Toki noissa olisi pitänyt sitten kyntää kunnolla ja voittaa lotot kummallakin kaudella Matthewsin ja Dahlinin saadakseen, mutta kummankin vuoden maaliskuun lopussa Vancouver oli vielä pisteen tai kaksi perässä tuota huonoimmaksi sijoittunutta joukkuetta ja sikäli ihan täysin realistinen joukkue sijoittumaan huonoimmaksi.

Vielä tähän mennessä ei ole selvinnyt mitä noilla loppukireillä lopulta voitettiin. Ymmärrän kyllä tuon pointin hyvin ja olen tuosta kyllä myös samaa mieltä noin yleisellä tasolla. En ymmärrä ollenkaan ajatusta miksi ammattilaisurheilussa kukaan häviäisi tahallaan eikä sellainen tunnu kyllä järkevältä peliliikkeeltä tulevaisuutta ajatellen. Fanien toiveet voivat sitten olla muuta esimerkiksi noiden kahden tähtipelaajan saamisen suhteen.

Tällä kaudella sieltä on mahdollisesti tulossa top10 varaus ja top10 sisällä on paljon mielenkiintoisia pelaajia. Sekään ei ole sanottu, että lotossa ei voisi jossain kohtaa käydä tuuri ja sijoitus nousta. Viime kaudella Carolina sijoittui NHL:n 11. huonoimmaksi ja sai kakkosvarauksen. Sitä edeltävällä kaudella Philadelphia oli 12. viimeinen sarjassa ja sai kakkosvarauksen. Joten sijoittumalla arvontalauluun, mahdollisuudet ovat tänäkin vuonna mihin tahansa. Niin ne ovat tosin olleet tässä viime kausina jo muutenkin.

***

Dallas-pelistä en ehdi mitään sen suurempaa yhteenvetoa kirjoittamaan. Päällimmäisenä tulee vain kysymys siitä, miksi Edler pelasi ylivoimaa kuusi minuuttia ja Hughes alle minuutin. Voisi sitä Hughesille antaa muuta hyökkäysroolia kuin jämäminuutit kakkosylivoiman lopulla. Markström oli tosiaan maalilla jälleen hyvä ja kyllä joukkue voitosta kamppailee joka ilta.

Edler pelasi puoli tuntia ja Horvat hyökkääjäksi hurjat 25:32. Bärtschi oli hieno nähdä pitkästä aikaa maalinteossa. Hän olisi kunnossa ollessaan kakkosketjusta 20 maalin hyökkääjä, mutta tuo "kunnossa ollessaan" on kyllä liikaa toivottu. Schenn oli pelin tähdillä ihan ansaitusti, vaikka yksi Dallasin maaleista hänen jaloistaan iskettiinkin.

 

[secord]

Näin ulkopuolelta näen tilanteen nyt siinä mielessä erilaisena, että nyt joukkueen profiilipelaajat ovat näitä nuoria jannuja. Heille jokainen voitto luo uskoa tulevaan tai näin ainakin uskoisin. Ehkä viime kauden loppu oli myös sikäli erilainen tunnetasolla, että siinä pistettiin porukalla likoon Sedinien puolesta.

Joka tapauksessa hyvä tilanne Vancouverissa, kun on Petterssonia, Horvatia, Boeseria, Hughesia jne.. Markström antaa mahdollisuuden kehittää Demkoa ja DiPietroa rauhassa taustalla. Mielestäni Canucks on pelannut paremman kauden kuin itse ennen kauden alkua ajattelin. Vielä melko paljon loukkaantumisiakin kauteen on mahtunut.

 

[Naamavelli]

Markström antaa mahdollisuuden kehittää Demkoa ja DiPietroa rauhassa taustalla. Mielestäni Canucks on pelannut paremman kauden kuin itse ennen kauden alkua ajattelin. Vielä melko paljon loukkaantumisiakin kauteen on mahtunut.

En tiedä millaisia tähtiä näistä Demkosta ja DiPietrosta on povattu, mutta tuo Markströmhän vaikuttaa olevan aikamoinen seppä. Ainakin Starsia vastaan oli kyllä huikea, rankuissa piti kaikki ihan pilkkanaan.

 

[nuck]

Näin ulkopuolelta näen tilanteen nyt siinä mielessä erilaisena, että nyt joukkueen profiilipelaajat ovat näitä nuoria jannuja. Heille jokainen voitto luo uskoa tulevaan tai näin ainakin uskoisin. Ehkä viime kauden loppu oli myös sikäli erilainen tunnetasolla, että siinä pistettiin porukalla likoon Sedinien puolesta.

Viime kauden loppu johtui tosiaan varmaan aika pitkälle Sedinien uran viimeisistä peleistä. Joukkue sai selvästi energiaa kauden loppuun ja niissä peleissä oli paljon tunnetta mukana. Jokainen näytti kasvaneen pari senttiä ja Canucks sai aikaan positiivisen kierteen joka poiki lisää voittoja. Tuon ymmärsin hyvin viime keväänä ja olin tyytyväinen tuohon loppuun, vaikka siinä ihan parhaat lottonumerot karkasivat.

Keväällä 2016 nuori Horvat veti puolestaan laivaa ja oli selvästi joukkueen paras pelaaja viimeiset noin 20 peliä. Tuonkin lopun moni otti tuon vuoksi vastaan mielellään (etenkin kun Horvatin alkukausi hänen toisella kaudellaan oli ollut vaikea - tuo loppu antoi hyviä lupauksia tulevaan), vaikka siinäkin loppukiri vei heikommille palloille.

Kyllä noissa kummassakin keväässä on ollut siis myös hyvät puolensa, vaikka joukkueelle ehti kumpanakin keväänä haaveilemaan myös kesän draftista isoa tulevaisuuden kulmakiveä. Kuitenkin jos mennään siihen hetkeen mitä noina aikoina elettiin, niin toivoin vain pelistä toiseen Horvatille onnistumisia ja viime keväänä toivoin Sedinien uralle edes hyvää pelillistä päätöstä, vaikka playoff-mahdollisuuksia ei enää ollutkaan. Kyllä pelistä tunne suosikkiin ottaa ainakin minulla kuitenkin sen vahvemman otteen kuin toivominen jatkuvia tappioita, vaikka järjellä ajateltuna olisi ehkä ollut parempi olla vain siellä kolmen viimeisen joukossa.

Tänä vuonna on tosiaan vähän erilainen tilanne noihin kahteen mainittuun aikaisempaan kevääseen. Tänä vuonna selvästi parhaat hyökkääjät loppukaudella(kin) ovat olleet Horvat, Boeser ja Pettersson. Nuo nuoret pelaajat pelaavat paremman tulevaisuuden puolesta. Tuohon rinnalle on noussut mm. Markström, Stecher ja nyt Hughes sekä loppukaudella mukaan tulleet kokeneemmat Pearson ja Schenn, jotka antavat näyttöjä jatkosta. Vaikea etenkään on olla iloitsematta nuorten onnistumisista, mutta myös esimerkiksi Schennin onnistuminen on ollut hieno nähdä.

Joka tapauksessa hyvä tilanne Vancouverissa, kun on Petterssonia, Horvatia, Boeseria, Hughesia jne.. Markström antaa mahdollisuuden kehittää Demkoa ja DiPietroa rauhassa taustalla. Mielestäni Canucks on pelannut paremman kauden kuin itse ennen kauden alkua ajattelin. Vielä melko paljon loukkaantumisiakin kauteen on mahtunut.

Tuo on kyllä hyvä alku eikä Vancouverissa ole ollut kerralla noin hyviä nuoria vielä aikaisemmin yhdessä noissa rooleissa joukkuetta kantamassa. Pari vähän heikompaakin varausta mukaan mahtuu kuitenkin, mutta olisi ehkä epärealistista odottaa jokaisen iskevän läpi soihdunkantajiksi. Hyökkäys etenkin vaikuttaa tällä hetkellä kärjestä lupaavalta. Puolustuksessa Hughes on vieläkin kirjoittamaton kortti, vaikka peli hyvältä näyttääkin ja esimerkiksi Juolevin ja Woon tulevaisuudet ovat vielä enemmän auki. Maalivahtipuoli tuntuisi olevan ihan hyvässä tilanteessa.

Nuorisokaarti kaipaa kuitenkin rinnalle kipeästi lisää tukea ja toivottavasti tuota saadaan tänäkin kesänä. Benningin liike Judd Brackettin nimittämiseksi scouttipuolen vetäjäksi tuntuu olleen ainakin hyvä siirto, vaikka tuo sirkus aikanaan saikin paljon kritiikkiä aikaa. Pelkästään nuorten kehittymisen varaan joukkueen tulevaisuutta ei voi kuitenkaan laskea. Näkisin, että joukkueella on siinä mielessä hyvä linja, että nuoret ovat vastuurooleissa tällä hetkellä ja kokeneempien pelaajien pitäisi olla tukemassa noita. En ole kuitenkaan varma Benningin kyvyistä kasata menestyvä joukkue nuorten ulkopuolelta.

Loui Erikssonin, Erik Gudbransonin ja Brandon Sutterin hankintojen eteen tehdyt liikkeet eivät olleet ainakaan onnistuneita. Nuo kolme ovat olleet Benningin avainhankintoja maksettuun hintaan nähden ja kaikki ovat olleet epäonnistuneita tavalla tai toisella. Lisäksi Canucks on hommannut muutenkin vähän turhan paljon heikkotasoisia pelaajia varausvuoroihin. Seurajohdon kunniaksi pitää kuitenkin sanoa se, että viimeiset hankinnat Leivo, Roussel, Pearson, Beagle ja Schenn vaikuttavat ainakin alun perusteella onnistuneilta rooleihin.

Tänä kesänä joukkueelle tulee mielestäni kuitenkin eteen kysymys managerin vaihdosta. Benning on tehnyt mielestäni prospectipuolen kanssa hyvää työtä, mutta näyttöjä joukkueen kasaamisesta ei muuten ole. Vancouverilla olisi paljon tilaa katossa ja nyt olisi periaatteessa aika koittaa satsata kun nuoria on saatu avainpaikoille. Yhtään Erikssonin sopimuksen kaltaista liikettä Canucks tuskin kestäisi enää, joten tuossa olisi nyt onnistuttava.

En tiedä millaisia tähtiä näistä Demkosta ja DiPietrosta on povattu, mutta tuo Markströmhän vaikuttaa olevan aikamoinen seppä. Ainakin Starsia vastaan oli kyllä huikea, rankuissa piti kaikki ihan pilkkanaan.

Markströmin ura viimeisten kausien aikana on ollut koko ajan hiljalleen nouseva ja nyt hän näyttää viimein tulleen ainakin hetkiseksi NHL:n maalivahtien joukossa hyväksi ykkösvahdiksi. Paljon hänen kanssa on tehty töitä ja nähdäkseni Ian Clarkin palkkaaminen takaisin Vancouverin maalivahtivalmentajaksi (Clark oli joukkueessa silloin Luongon ja Schneiderin aikana ja tuon jälkeen hän valmensi usean kauden ajan Columbuksessa mm. Bobrovskia) sai Markströmin paketin vielä paremmaksi.

Joulukuun alusta lähtien Markström on pelannut Vancouverissa aika identtisillä tilastoilla verrattuna vaikka Tampan Andrei Vasilevskiin nähden. Vasilevskilla (joulukuun alusta saldo: 28-7-3) on tietysti enemmän voittoja Tampassa kuin Markströmillä (20-13-6) Vancouverissa, mutta joka tapauksessa Markströmin peli nyt viimeisen kauden puolikkaan aikana on ollut oikeastaan joka ilta erittäin hyvää. Joskus marraskuussa häneltä nähtiin synkkäkin jakso, mutta tuo taisi mennä ylipeluuttamisen piikkiin Nissonin ja Demkon ollessa samaan aikaan loukkaantuneina ja Canucksin pelatessa tuolloin hirveässä pelisumassa.

Saa nähdä miten Markström tuosta jatkaa uraansa sitten ja oliko tämä kauden jälkimmäiset 40 peliä vain pelkkä kuuma jakso hänelle. Benning puhui pari vuotta sitten, että näkee Markstömille mahdolliseksi "Pekka Rinnemäisen uran", eli tuota pakettia kasataan jonkin aikaa ehkä normaalia kauemmin ja sitten saadaan mahdollisesti kovan luokan maalivahti. Mutta katsellaan miten tuossa käy. Demko vaikuttaa ainakin lupaavalta haastajalta ja DiPietro saa varmaan pelailla rauhassa junioreissa ja farmin puolella vielä aikansa.

 

[nuck]

Tuossa kun oli Markstömistä puhetta, niin TSN kirjoitti hänestä artikkelin.

Travis Green uskoo kokemuksen ja tuota kautta henkisen kasvun tehneen Markströmistä paremman pelaajan:

"He's having a really good year. He's become a really good goalie in the league now. He's been a big part of a lot of our wins,"

"He's a competitive guy. I think he's learned to control his fire a little bit and not take losses as hard. And that's really helped him mature in his game as well on the ice."

Maalivahtivalmentajaksi palkattu Ian Clark teki viime kesänä matkan Ruotsiin tapaamaan Markströmiä;

Last summer, the Canucks brought in goalie coach Ian Clark to work with Markstrom and the club's other netminders.

Clark had spent the past seven seasons with the Columbus Blue Jackets, where he helped mould Sergei Bobrovsky into a two-time Vezina Trophy winner.

Soon after getting the job, Clark travelled to Sweden to meet with Markstrom for the first time and talk about his philosophies — including that being an elite goaltender is a lifestyle choice.

"This is not about just coming to the rink and trying to play goal," Clark said. "What are you doing recovery wise? What are you doing maintenance wise? What are you doing nutritionally? What are you doing rest wise? What are you doing to honour this great responsibility you have to the franchise?"

Markströmin kanssa paljon yhdessä pelannut (aikanaan Uticassa ja nyt NHL:ssä) Alex Biega kertoo Markströmin olevan johtajatyyppi;

"I'm sure there's a lot of guys in this locker room that look up to him."

"He's a leader, he's a vocal guy. He doesn't take himself too seriously. A very kind, humble person. And he wants to win."

Markström kertoo Sedineiden esimerkin olleen vaikuttamassa häneen henkisesti;

"I had two of the best teachers in Henrik and Daniel (Sedin) when it comes to that. I learned a lot from them," he said.

"The most important thing for me is to lead by example. And that's coming into work every day, playing good hockey. If I play good hockey, all the guys are going to want to follow and play good too."

***

Eilisessä Athleticin peliraportissa Luke Schenn kertoi ajastaan Ducksin organisaatiossa ja antoi kiitosta valmentaja Dallas Eakinsille.

The most delicious part of the late-season Luke Schenn redemption arc is the revelation Randy Carlyle believed none of this could ever happen.

As the story goes, Carlyle essentially told Schenn, who is among the kindest, friendliest giants in the sport, that he should quit the sport.

When asked about it, Schenn didn’t name names but here’s what he said:

“I don’t want to get into too many of the details,” Schenn said. “But when I was leaving Anaheim, there were comments. I was asked if I really wanted to go down and actually play in the minors (as opposed to leaving professional hockey) at 29 years old.

“I was asked if that was the right decision for me.”

How did that make Schenn feel?

“Well, the first day I got there, Dallas Eakins told me to come sit down in his office. We talked for 45 minutes straight.

“I said, ‘Dallas, I’m going to try to do whatever it takes to help this team win.’

“His words were: ‘It would be great to keep you here all year but you come here and help us win, we’ll do whatever it takes to get you back into the NHL and the right situation.’

“I don’t think too many coaches would say that. He was unbelievable with me. He knew my situation and my family, and the commute I had.”

That commute was roughly 90 minutes from Newport Beach, Calif., to San Diego where the Ducks’ farm team played.

“Dallas would give me the odd morning off for rest so I didn’t have to get up at 6 a.m for a morning skate and make that drive.

“He did so many little things like that for me,” Schenn said.

“I always believed that I could get one more opportunity if I caught the right break.

“I never really lost faith.

“This whole experience (in Vancouver) has just been crazy.”

 

[nuck]

Vancouver voitti kauden viimeisen kotipelinsä, kun San Jose kaatui viime yönä 4-2 lukemin. Markus Granlund teki toisessa peräkkäisessä pelissä pelin voittomaalin (edellisessä Dallas-pelissä maali tuli rankuissa), Demko torjui maalilla hyvin ja Tanner Pearson iski kaksi osumaa. Viimeisen teki Troy Stecher tyhjiin. San Jose hallitsi pelin alkua, mutta Vancouver halusi lopulta enemmän voittoa kauden viimeisestä pelistä.

- Pearson on tehnyt viimeisissä seitsemässä pelissä viisi maalia. Sen jälkeen kun hänet ja Bo Horvat pistettiin yhteen, Pearson on tehnyt 10 pelissä kuusi maalia ja Horvat 11 pistettä. Kaksikko näyttäisi sopivan yhteen pelityyleiltään ja ehkä tuohon voisi rakentaa jotain tulevaisuudessa. Pearsonin kausi on ollut yhtä tuskaa - kaksi seurasiirtoa ja lisäksi Pittsburghissa hän pelasi rikki menneellä peukalolla yli kuukauden koko ajan pienenevillä jääajoilla -, mutta nyt hän ainakin vaikuttaisi löytäneen sopivan roolin.

Horvat;

"He got here and he said this to us ‘I have had year from hell. He said he was bounced all over the lineup and he wasn’t getting played a lot.”

In his final month with Pittsburgh, Pearson was averaging 11 minutes a game.

“When got going here, he said he finally felt like he was home. He had a role."

“That’s what he said to me. Oh, and he just wants to play hockey. Lots of hockey."

“Those were his exact words."

“I said, ‘I feel you. I just want a steady linemate. So welcome to the team. Let’s get this thing going.'”

"He’s been a treat to have on the same line. His work ethic really stands out for me."

“He really competes and the best part is having a big body like that who can work the corners with me."

“It’s not easy for us. We’re going against the top lines every night. He does it."

“You have to be willing to get to the dirty areas and attack the net and he does that.”

Horvatin ketju aloitti kahdeksan kertaa omasta päästä, kaksi kertaa hyökkäyspäästä ja teki kaksi maalia. Kaikki ketjun pelaajat saivat kaksi pistettä ja Pearson laukoi seitsemän kertaa. Pearsonin maaliennätys NHL:stä on 24 maalia ja ikää on 26 vuotta. Ihan mahdollista, että jos tuo kaksikko pysyy yhdessä tulevaisuudessa, tuota maaliennätystä tullaan vielä muuttamaan. Horvatin ja Pearsonin ketju vaatisi vielä kolmannen hyvän pelaajan. Loui Erikssonia en näe pysyvänä ratkaisuna ketjussa.

- Green Hughesista; “I thought tonight was best game as far as defensively goes. He made some subtle, good plays, even on the play where he set up Brock, the 2-on-1, it started with a good defensive play in his own zone, and that’s a good example for a young d-man. I actually talked to him about it on the bench.”

Hughesilta nähtiin jälleen pari hienoa väläystä. Rohkea kiekon ylös nostaminen Sharksin karvauksen alta pois ja Boeserin ruokkiminen vapaaseen paikkaan takatolpalle mielestäni parhaat hetket pelistä. Pisteitä ei Jonesin vuoksi tullut kuitenkaan. Hänen peliaikansa on noussut joka peliltä.

- Demko ansaitsee osan kiitoksista pelin voittoon. Avauserässä meni kaksi maalia (ensimmäinen oli ohjaus maalin edestä, toisessa Hertl'n laukaus epäonnistui ja kiekko tuli maalin kulmalle vapaaseen paikkaan Pavelskille vähän vahingossakin), mutta noiden jälkeen Demko pisti maalinsa luukut kiinni ja otti toisessa erässä 11 torjuntaa ja kolmannessa erässä 12 torjuntaa. Nyt hänen torjuntaprosentti NHL:ssä on 91% tasoa, mikä on liigan keskiarvossa. Keskiarvo on parempi kuin miltä se kuulostaa. Martin Jonesilla San Josen maalilla on 89.6% lukemat.

- Petterssonilla oli pari hyvää paikkaa ja yksi tolppa, mutta maaleja ei nähty. Hyvinkin todennäköiseltä alkaa näyttää se, että tällä kaudella kukaan Canucksin pelaaja ei riko 30 maalin rajaa. Petterssonilla ja Boeserilla olisi ehkä tuo mennyt rikki jos olisivat pelanneet ehjät kaudet. Saa sitten nähdä kuka voittaa Vancouverin kauden maalipörssin. Tällä hetkellä Petterssonilla ja Horvatilla on 27 maalia ja Boeserilla 26 maalia.

Voitoista puhuttessa, Canucks jakoi myös omat kauden palkintonsa ennen viimeistä kauden kotipeliä;

- Parhaan puolustajan Babe Pratt Trophy meni Edlerille. Edler pelasi rikkonaisen kauden, mutta teki kuitenkin 53 pelissä 10 maalia ja 31 pistettä. Itse olisin antanut palkinnon Stecherille, mutta Edlerin suuremmat pisteet olivat varmaan vaikuttamassa tuossa.

- "Kolmen tähden palkinto" meni Markströmille. Ei yllätystä tuossa.

- Fred J. Hume Award eli ns. unsung hero award näkymättömästä työstä joukkueelle meni Antoine Rousselille. Roussel ja Stecher olivat varmasti tuossa palkinnossa vahvimmin ehdolla. Roussel teki 31 pistettä ja pelasi koko kauden ilman vapaailtoja. Ihan ansaittuun osoitteeseen meni tuo työn sankarin palkinto.

- Pavel Bure Award joukkueen mielenkiintoisimmasta pelaajasta meni Elias Petterssonille. Eipä jäänyt tuossa muille paljon sanottavaa.

- Cyclone Taylor Award joukkueen arvokkaimmasta pelaajasta meni Markströmille. Varmaan tuossa arvottiin Markströmin, Petterssonin ja Horvatin välillä, mutta ihan oikeaan osoitteeseen tuo palkinto meni kuitenkin kun kaikki asiat huomioidaan. Markströmin kanssa pelatessa Canucks oli pistekeskiarvoilla 90 pisteen joukkue, ilman häntä 58 pisteen joukkue. Eli toisin sanoen, Markströmin kanssa pelatessa Canucks oli playoff-tason joukkue, ilman häntä NHL:n huonoin.

Kautta on kaksi vieraspeliä enää jäljellä. Paljon on nähty ja vaikka kausi mollivoittoisissa tunnelmissa kokonaisuutena päätetäänkin, niin jotenkin tulee ikävä tuon joukkueen näkemistä kotikaukalossa. Paljon hyvää tuolla on jatkoa ajatellen. Varmaan viisikko Pettersson, Horvat, Boeser, Hughes ja Markström tulee olemaan se joukkueen ydin tulevaisuuteen ja tällä kaudella noista astui siihen joukkoon kaksi.

Saa nähdä olisiko tuossa yksi tulevaisuuden pelaaja Vancouveriin jos varausnumero putoaa sinne 10 paikkeille: Canucks Armyn artikkeli VIctor Söderströmistä

***

Vancouver teki sopimukset kahden vapaana agenttina olleen yliopistopelaajan kanssa, kun maalivahti Jake Kielly ja puolustaja Brogan Rafferty allekirjoittivat sopimukset.

Heistä Kielly on ehdolla parhaaksi yliopistosarjan maalivahdiksi ja on pelannut kauden tilastoilla 26-11-2, 92.9% ja 1.91 päästettyä maalia pelissä. Kielly on 22 vuotias ja Vancouver saa hänestä ainakin Demkolle ja DiPietrolle kirittäjän.

Puolustaja Rafferty teki menneellä kaudella yliopistojoukkue Quinnipiacissa 38 peliin 24 pistettä. Oikealta laukova Rafferty on 188 senttinen ja 87 kiloinen puolustaja. Sinne Hughesin, Juolevin, Woon, Rathbonen ja Briseboisin taakse pakkiprospectiksi, mutta Rafferty on jo 23 vuotias ja näin ollen valmiimpi pelaajana.

Hyvähän noita arpoja on saada. Tuovat he yleensä ainakin kilpailua elleivät kykene ottamaan paikkaa ylhäältä myöhemmin.

 

[Mr. Smith]

Vancouver teki sopimukset kahden vapaana agenttina olleen yliopistopelaajan kanssa, kun maalivahti Jake Kielly ja puolustaja Brogan Rafferty allekirjoittivat sopimukset.

Heistä Kielly on ehdolla parhaaksi yliopistosarjan maalivahdiksi ja on pelannut kauden tilastoilla 26-11-2, 92.9% ja 1.91 päästettyä maalia pelissä. Kielly on 22 vuotias ja Vancouver saa hänestä ainakin Demkolle ja DiPietrolle kirittäjän.

Puolustaja Rafferty teki menneellä kaudella yliopistojoukkue Quinnipiacissa 38 peliin 24 pistettä. Oikealta laukova Rafferty on 188 senttinen ja 87 kiloinen puolustaja. Sinne Hughesin, Juolevin, Woon, Rathbonen ja Briseboisin taakse pakkiprospectiksi, mutta Rafferty on jo 23 vuotias ja näin ollen valmiimpi pelaajana.

Hyvähän noita arpoja on saada. Tuovat he yleensä ainakin kilpailua elleivät kykene ottamaan paikkaa ylhäältä myöhemmin.

Ihan hyvät arvat sinällään vaikka en kauheasti nyt maalivahdille tarvetta nähnytkään. Ens kaudeksi on nyt farmiin Bachman, DiPietro ja Kielly joten mikäli kaikki ovat ehjänä niin yksi joutuu sitten ECHL:ään. Sinällään Bachman alkaa olemaan nähty, joten hänen paikkansa tuosta kyllä vapautunee viimeistään vuoden päästä.

Rafferty on ihan mielenkiintoinen lupaus pakistoon - osastoon joka petti pahasti tällä kaudella farmissa. Siellä on peluutettu ECHL-tasoisia jamppoja. Jos en väärin katsonut niin Uticassa kävi pakkina pelaamassa 17 eri pakkia. Ei huono. Nyt sinne on uusina tyrkyllä Raffertyn lisäksi (Woo), Eliot, Teves ja jossain mielessä myös Juolevi.

Vancouverilla on mielestäni nyt 50 sopimuksen maksimimäärä täynnä, joten nyt ei heti uusia sopimuksia sitten nähdäkään. Itse kyllä kyselisin Adam Foxin oikeuksien perään jos ja kun hän ei Carolinaan tule sopimusta tekemään. Siinä olisi ihan kohtuullinen kaveri Hughesille viivaan ylivoimalle.

Edit. Ja otetaas tuo Woo pois tuosta listalta, kun hänhän on vielä niin nuori, että joutuu ens kaudella palaamaan junnuihin jos ei ota paikkaa NHL:stä. Sinällään erikoista, kun tällä kaudella hän voi jo pelata AHL:ssä.

 

[nuck]

IRafferty on ihan mielenkiintoinen lupaus pakistoon - osastoon joka petti pahasti tällä kaudella farmissa. Siellä on peluutettu ECHL-tasoisia jamppoja. Jos en väärin katsonut niin Uticassa kävi pakkina pelaamassa 17 eri pakkia. Ei huono. Nyt sinne on uusina tyrkyllä Raffertyn lisäksi (Woo), Eliot, Teves ja jossain mielessä myös Juolevi.

Katsellaan sitten ketkä sinne ensi kaudella paikkansa lunastavat, mutta tosiaan ainakin ehdokkaita on hyvä määrä. Tuolle määrälle varmaan löytyy selitys loukkaantumisista. Canucksin riveissäkin nähtiin paljon loukkaantumisia tällä kaudella, mutta Utican tilanne oli sitäkin huonompi. Tällä hetkellä joukkueen riveistä ovat sivussa puolustajista jo kautensa aikoja sitten loukkaantumisiin päättäneet Juolevi, Chatfield ja McEneny. Lisäksi Sautner oli loukkaantumisten vuoksi sivussa pari kuukautta. Tuossa ryhmässä on neljä Utican viidestä parhaasta puolustajasta.

Utican kohtalo sinetöityi viime yönä. Joukkuetta ei playoffeissa nähdä. En ole itsekään oikein vakuuttunut Cull'in opeista saada joukkueesta paras irti, mutta olisi sitä silti toivonut vähän parempia mahdollisuuksia myös valmennukselle etenkin tuon puolustuksen osalta. AIka harvassa ovat ne joukkueet, jotka tuolla loukkaantumissumalla playoffeihin menevät. Lisäksi Uticassa on nähty maalivahtien kanssa kauden aikana sekoilua (johtuu Canucksin liikkeistä ylhäällä) ja sielläkin noita loukkaantumisia on nähty paljon. Demko oli pitkään kauden alussa sivussa ja Bachmanin kausi kesti tällä kaudella yhdeksän peliä. Hyökkäyksessä nähtiin puolestaan ennätykselliset seitsemän tulokasta pelaamassa vähintään 10 peliä.

Moni asia meni Uticassa kauden aikana pieleen eikä tästä kaudesta tullut lähellekään niin hyvää kuin olisi toivonut. Myös parin pelaajan (Palmu ja Dahlen) esiin tulemiset mediassa pistävät kyllä miettimään Cull'n kykyä toimia nuorten kanssa. Toisaalta viime kaudella Goldobin meni kyllä hyvin eteenpäin ja sai ison roolin. Tällä kaudella Gaudettella oli sama tilanne niissä peleissä joissa hän farmissa pelasi. Lisäksi Zack MacEwen on nuorista mennyt kahden viime kauden aikana isoin harppauksin eteenpäin.

Puolustuksessa Juolevin alkukauden pistekehitys lupaili lähes 50 pistettä tasaisen vauhdin taulukolla (AHL:ssa kaksi puolustajaa on rikkonut tällä kaudella tuon 50 pisteen rajan). Sautner on mielestäni kehittynyt hyvin ja samoin Brisebois pelasi tulokkaana hyvän kauden. Joidenkin pelaajien kohdalla tuo tuntuu ihan toimivaltakin. Kokonaisuus petti kyllä enkä tiedä millainen merkitys Cull'illa tuossa oli. Jos tuo pettäminen olisi tullut joukkueen pystyessä pelaamaan suhteellisen ehjän kauden ja vielä niin, että kukaan nuorista ei onnistuisi siellä, olisi helpompi osoitella valmennusta, mutta nyt tuo on vähän vaikeampaa.

***

Quinn Hughes nähdään USA:n joukkueessa MM-kisoissa tänäkin vuonna. En tiedä pelaako veli Jack kisoissa myös.

***

Tuosta edellisestä Nashville-pelistä en mitään sen ihmeempää lähde enää kertaamaan, mutta pari ranskalaista;

- Pearson jatko siinä maalitehtailuaan. Hän on tehnyt nyt kuusi maalia viimeisiin kahdeksaan peliin.

- Quinn Hughes syötti molemmat Canucksin kaksi maalia ja tuo oli näin häneltä uran ensimmäinen useamman pisteen NHL-peli. Hänellä on nyt kolme pistettä tämän loppukauden neljästä pelistä.

- Markström pelasi yhden kauden parhaista peleistään. Pari maalia meni vähän kyseenalaisesti videohaastojen jälkeen ja yksi tuli Stecherin oman mailan kautta.

- Tappiolla Canucks varmisti sen, että ainakaan Chicago tai Philadelphia eivät tule enää ohi sarjassa. Jos Vancouver häviää tämän illan pelin St. Louisille, joukkue pääsee draft-arvontaan sijalta kahdeksan. Mikäli tuosta pelistä tulee voitto, Canucks lähtee katselemaan palloja yhdeksänneksi parhailta sijoilta.

***

Athleticin lukemisen arvoinen artikkeli Troy Stecherista;

What makes Troy Stecher tick: Stories on his road from Richmond to the Canucks

Stecher kertoo nuoruusvuosistaan;

“I hated to fucking lose. I still hate losing, it drives me insane. Obviously you’re young, so you’re there to have fun with your friends, but I was so focused on what I wanted to achieve with the game. I wasn’t just going there to have fun. I always had a passion for hockey and I’ve never wanted to do anything else. All I’ve ever wanted to do is play hockey. I wasn’t going to let anyone tell me otherwise. I was going to do whatever I could to make it happen.

Travis Green oli WHL-seura Portlandin apulaismanageri silloin kun oli Stecherin vuoro tulla mahdollisesti varattavaksi WHL:ään ja Green tarkkaili paljon nuoria pelaajia tuohon aikaan - Portland käyttikin syvyysvarauksen tuohon aikaan erittäin pienikokoiseen Stecheriin.

I think a lot of people thought because he was smaller he was going to go to college. His size probably was part it, he was a tiny defenceman. He was one of the smaller kids on the ice, but he controlled the play,” said Green. “His compete level was extremely high, his hockey sense. It’s hard not to get drawn to a player who competes and is smart and can skate.

Dave Hakstol oli North Dakotan päävalmentaja Stecherin tullessa joukkueeseen. Hakstol pysyi myös valmentajana Stecherin saatua paikan joukkueesta ja näki läheltä Stecherin kehityksen pelaajana;

“If he came to the program at North Dakota he would have an opportunity to win and have an opportunity to develop into a pro player. The rest of it was up to him because there were no promises made to him. But he’s not the kind of guy who needs promises. He wants an opportunity and a fair shot. That’s all he wants.

We knew he was a good player coming in. We’d watched what he had done at the junior hockey level and he always had a way to rising to the top and becoming the engine of a D corps. He did that with us early. It’s easy to see how relentless he is as a player. He has the ability, especially defensively, to never quit on a play, to always be on top of a play and on the right side of it. With that mentality, he’s successful a lot more than he’s not.

Where his game grew is in the overall situations that we used him. He just continually earned a little bit more. And when he got a little bit more, he did it well. He was able to grow his game that way. He just worked hard to push his entire game forward on a regular basis. There’s not a lot of days that Troy takes off as a player. He shows up, he practises hard, he plays hard. That comes back to that ultra-competitive nature.

He’s a guy that I would take on any team that I coach.

 

[nuck]

- Tappiolla Canucks varmisti sen, että ainakaan Chicago tai Philadelphia eivät tule enää ohi sarjassa. Jos Vancouver häviää tämän illan pelin St. Louisille, joukkue pääsee draft-arvontaan sijalta kahdeksan. Mikäli tuosta pelistä tulee voitto, Canucks lähtee katselemaan palloja yhdeksänneksi parhailta sijoilta.

Unohdin sitten mainita, että mikäli pelistä tulee varsinaisen peliajan jälkeen tasapeli, Canucks on myös sijalla yhdeksän lotossa... Sijalta yhdeksän lähdetään siis tiistain lottoon, kun Pettersson toi pelin lopussa Canucksin vielä tasoihin. Toisen maalin Canucksille teki kukas muukaan kuin Pearson. Blues voitti pelin kuitenkin lopulta rankuilla. Pelin maalipaikat menivät St. Louisille 28-12, joten kyllä tuo lisäpiste oikeaan osoitteeseen meni.

- Demkon hyvä peli piti Vancouverin mukana. Hänen kauden kolme viimeistä peliä menivät yli 94% torjuntaprosenteilla ja kokonaisuutena tuo tämän kauden peli antoi hyviä lupauksia tulevasta. Hän on tullut samaa reittiä kuin Cory Schneider aikanaan ja saanut paljon samoja meriittejäkin polullaan, mutta NHL:ssä Demkon alku on ollut jopa Schneiderin takavuosien alkua parempi. Ensi kaudella pitäisi olla Demkon isomman läpimurron aika, mutta vaikea sitä on Markströmin takaa tehdä jos ruotsalainen pelaa kuten tällä kaudella pelasi. No ehkä sieltä Demkolle joku 25-35 peliä voisi tulla.

- Pettersson iski tulokaskaudellaan kauden avauspelissä ensimmäisessä erässä maalin. Nyt hän teki tulokaskaudellaan kauden viimeisessä erässä myös maalin. Tuota ennen olikin ehtinyt kulua 10 maalitonta peliä, joten oli jo aikakin onnistua. Elias pelasi kokonaisuutena kaikkien aikojen parhaan tulokaskauden Vancouverissa. Vaikka loppukaudella olikin tehotonta, hän teki pisteet hyvän kahden suunnan pelin kautta ja esitti koko kauden ajan upeita väläyksiä taidoistaan. Tuohon kun tulee vielä paketti vähän kypsemmäksi, niin hänelle voi povata loistavaa tulevaisuutta. Hänellä on mahdollisuuksia NHL:n supertähdeksi saakka.

- Hughes pelasi ensimmäistä kertaa NHL-urallaan yli 20 minuuttia (21:42). Nyt ei tullut tehoja, mutta jälleen Hughes oli isossa roolissa Vancouverin pelin nostamisessa ja pelinrakentelussa. Tasakentin Canucks vei laukaukset 21-11 Hughesin ollessa jäällä, vaikka muuten Vancouver oli todella isoissa ongelmissa noissa kehittyneissä tilastoissa. Hughes tuli loppukaudella mukaan hienolla itseluottamuksella ja paransi koko ajan peliään mitä enemmän tuli tutuksi NHL-kiekon kanssa. Nähtäväksi jää millainen ensi kausi häneltä nähdään, mutta taidot riittävät ainakin top4-rooliin jo nyt.

- Boeser pelasi viimeisessä pelissä yli 22 minuuttia ja Horvat yli 21 minuuttia, mutta he eivät saaneet maaleja aikaan. Näin ollen Pettersson voitti Vancouverin sisäiset maali- syöttö- ja pistepörssit. Maalipörssissä Petterssonin 28 osumaa, Horvatin 27 osumaa ja Boeserin 26 maalia oli selkeä kolmen kärki. Neljänneksi eniten maaleja teki Jake Virtanen, joka osui 15 kertaa. Jakella on lahjoja 20 maalin hyökkääjäksi, mutta en näe kattoa tuota korkeammalla.

Tämä kausi oli kokonaisuutena Vancouverissa nuorten pelaajien esiinmarssia. Pettersson, Boeser, Horvat, Hughes ja Markström/Demko antoivat etenkin lupauksia hienosta tulevaisuudesta. Vaikka joukkuetta ei playoffeissa nähdäkään, Sedinien jälkeiseen aikaan siirtymisessä oli yllättävän vähän ongelmia nuorten onnistumisten vuoksi. Tuohon nuorten pelaajien ydinrunkoon pitää nyt löytää hyviä täydentäviä palasia rinnalle.

Tällä joukkueella on hyvä runko kasvamassa ja mielenkiinnolla odotan tulevia kausia, vaikka juuri nyt kauden päättyminen jättääkin tyhjän tunteen. Jälleen kerran tulee todella pitkä tauko suosikkijoukkuetta kohtaan mitä tulee NHL-peleihin, mutta kyllähän tässä onneksi on luvassa mielenkiintoisia aikoja draftin suhteen ja kesän vapaiden agenttien markkinoiden avauduttua heinäkuussa.

Nyt seuraavaksi jännittämään tiistaina miten draftpallot tänä vuonna pomppivat.