Vancouver Canucks 2010-2011

[nuck]

TANNER GLASS

Glass on siinä mielessä erikoinen nelosketjun hyökkääjä, että hän on saanut pitää tuon paikkansa koko kauden, vaikka vierellä ukot ovat vaihtuneet todella ahkerasti. Glass taistelee ja yrittää aina kaikkensa, tuo painavia taklauksia peliin, osaa valita paikat tappeluille ja hänestä on jopa kehittynyt yksi osa alivoimapeliä. Hän on hyvä esimerkki siitä, että pelaaja voi kehittyä silmin nähden vähän vanhempanakin, kun tekee paljon töitä. Glass'in taso on ollut hyvää nelosketjun tasoa.

8-

RYAN KESLER

Peräti 46 maalin vauhdissa pelaava Kesler on ottanut sen askeleen eteenpäin, jota moni toivoi kauden alussa. Kesler on loistanut maalinteon lisäksi jälleen puolustuspelissä, erikoistilanteissa, aloituksissa, blokeissa ja kiekonriistoissa. Tasakentinkin hän on ollut yllättävän tehokas pelaaja siihen nähden, miten hänen laiturinsa ovat saaneet paikkansa hyödynnettyä. Tällä hetkellä Kesler (ei Malhotra, kuten nhl.com kirjoitti) on ykkösehdokas Selke Trophyn voittajaksi ja se on paljon se. Kauden lopusta tulee mielenkiintoinen, sillä Keslerilla on ollut tapana vain parantaa tahtia kauden jälkimmäisellä puolikkaalla.

10-

MASON RAYMOND

Raymondin nopeus on tärkeää joukkueelle, sillä miehen pelityyli ja olemus on koko ajan vaarallisen oloinen ja hän imee kiekollisena kiitettävästi vastustajia puoleensa. Käsivamman kanssa lähes koko kauden tuskaillut nopea laitahyökkääjä ei ole päässyt kuitenkaan tuloksellisesti siihen vireeseen missä hänet nähtiin viime kaudella. Tehoja kaivattaisiin kipeästi lisää, jotta Keslerin ei tarvitsisi kantaa koko kakkosketjua harteillaan.

7-

DANIEL SEDIN

Daniel Sedin on tällä hetkellä 50 maalin vauhdissa ja peli toimii - tämän viikon paras NHL-pelaaja kaikista ja yhdeksän maalia ja 16 pistettä viimeisiin 10 peliin. Viime kaudella Daniel olisi tehnyt luultavasti ilman loukkaantumista Henrikin tavoin päälle 100 pistettä ja tämän hetkinen tahti lupaa vielä parempaa. NHL.n maalipörssin kolmossija ja ylivoimamaalien kakkossija kertovat tasosta. Daniel on menossa uransa parhaaseen kauteen, joten Kaksosten kehitys on edelleenkin jatkuvaa. Hieno ja vähän ihmeellinenkin asia.

10-

MIKAEL SAMUELSSON

Epätasainen suorittaja on pudonnut kakkosesta kolmoseen, mitä voidaan ehkä pitää pettymyksenä. Toisaalta Vancouver on saanut siirrolla kasaan loistavat ykkös- ja kolmosketjut sekä Keslerin ansiosta edes kohtalaisesti toimivan kakkosen. Maalimäärät putoavat viime kaudesta (30 maalia), mikä on odotettua. Toisaalta pistetahti lupaa taas noin 50 pistettä, joten siinä mielessä Samuelsson pitää tasonsa. Kokenut ja voittamiseen tottunut pelaaja, jonka todellinen arvo mitataan vasta pudotuspeleissä (viime kaudella 15 pistettä 12 pelissä).

8-

MANNY MALHOTRA

Monen suosikiksi noussut loistava puolustava keskushyökkääjä, joka on ottanut heti avauskaudella ison roolin joukkueen sisällä henkisenä johtajana. NHL:n toiseksi paras aloittaja on kahminut eniten voittoja alivoima-aloituksista ja lisäksi MM lukeutuu blokkien ahkerimpiin suorittajiin kaikista NHL-hyökkääjistä. Vancouverin viime kaudella murheenkryyninä ollut alivoima on ollut tällä kaudella Läntisen konferenssin parasta ja Malhotralla on tuossa alivoimassa joukkueen tärkein rooli hyökkääjistä. Pisteellisesti MM on menossa noin 35 pisteeseen ja hän tuntuu suoriutuvan isoissa peleissä parhaiten. En voisi kuvitella koko NHL:stä parempaa kolmosketjun keskushyökkääjää Vancouverin tarpeisiin.

9½

HENRIK SEDIN

Henrik johtaa ylivoimaisesti NHL:n syöttöpörssiä ja saattaa rikkoa tällä kaudella eurooppalaispelaajien syöttöennätyksen NHL:ssä. Pisteissä Henrik on menossa noin 110 pisteeseen ja aloitukset tulevat mukaan voittopuolisesti. Hän on tullut NHL:n huipulle pitkän kaavan kautta ja viimeistään tämä kausi osoittaa, että viime kausi ei ollut tähdenlento. Taistelee Stamkosin kanssa NHL:n toiseksi parhaan keskushyökkääjän tittelistä ja on NHL:n paras pelintekijä. Onnistunut kapteenin roolissaankin.

9½

JANNIK HANSEN

Nopea ja energinen tanskalaishyökkääjä tekee paljon väsymätöntä hyvää työtä kiekottomana kahden suunnan hyökkääjänä ja alivoimilla. Kiekottomassa pelissä arvokas joukkuepelaaja Hansen luo liikkeellään itselleen ja ketjulleen paikkoja, mutta kädet ovat ilmeisesti ikiroudassa. Hansenia on siirrelty kauden aikana kakkosketjusta nelosketjuun, mikä kertoo toisaalta monipuolisuudesta, mutta toisaalta omaa kieltään tehottomuudesta. Työnteosta, liikkeestä ja puolustuspelin osaamisesta Jannik saa minulta täyden kympin, mutta tehottomuus syö pisteitä.

8½

ALEX BOLDUC

Brendan Morrisonin syrjäyttänyt Bolduc loukkaantui heti kauden alussa ja kausi ei ole mennyt kokonaisuutena siksi niin hyvin kuin toivottiin. Bolducin taso heittelee vastuun mukaan, mutta useimmissa peleissä hän on ollut hyvä nelosketjun hyökkääjä. Bolducin työmoraali, liike ja taklausvoima on hyvää luokkaa, puolustavana hyökkääjänä hän on keskinkertaista parempi ja aloittajana keskinkertainen. Kokonaisuutena joukkue on saanut toistaiseksi loukkaantumista lukuun ottamatta Bolducilta hyvän vastineen rahoille ja Bolduc on luomassa itselleen hyvää vauhtia uraa NHL-pelaajana.

7½

AARON VOLPATTI

Nelosketjun taklaaja Aaron Volpatti on pelaajana vähän kuin Tanner Glass, mutta ainakin vielä tällä hetkellä hieman heikompi versio joka suhteessa. Fyysinen peli on ominta Volpattia ja hän tekee vahvana pelaajana kiitettävästi töitä, mutta hän jää liikkeessä vähän tilanteista jälkeen. Tällä hetkellä Volpatti on niukasti farmin puolella, mutta hän pystyy tuomaan aika ajoin peleihin hyvin taklausvoimaa ja energiaa. Mahdollisuudet tulevaisuuden NHL-pelaajaksi ovat olemassa.

7+

GUILLAUME DESBIENS

Voimakas ja ahkera taklaaja aloitti kauden Vancouverissa, mutta loukkaantui noin 10 pelin paikkeilla. Desbiensin yritys oli hyvällä tasolla, hän toi peliin kovia taklauksia ja onnistui kohtalaisesti puolustuspäässä, mutta puutteellinen liike rajoitti onnistumista. Manitobassa Desbiens on melkoinen sankari Moose-fanien keskuudessa ja miehen taklauspeliä ylhäällä seurattuani ymmärrän nyt paremmin syyt. Pysyvä NHL-paikka on kuitenkin pitkälle kiinni liikkeestä. Desbiensin pitää saada lähtönopeuttaan vähän nopeammaksi.

7+

PETER SCHAEFER

Vancouverin vuoden 1995 kolmannen kierroksen varaus sai sopimuksen harjoitusleirin try-outin onnistumisen kautta. Pelasi aika ajoin ihan mallikkaita alivoimia, mutta taidot eivät riittäneet kuin nelosketjun paikkaan, jossa osoittautui lopulta liian hitaaksi ja liian pieneksi. Schaefer pelasi kuitenkin kunnioitettavan päälle 600 NHL-pelin uran ja kävi kokeilemassa urallaan siipiensa kantavuutta myös Euroopassa.

6+

MARIO BLIZNAK

Puolustava slovakkihyökkääjä kävi kääntymässä NHL:ssä alkukaudesta neljän pelin mittaisen jakson ja teki yhden maalin. Pelaaja, jota pitää seurata tarkasti huomatakseen hänen vahvuutensa; älykkään sijoittumisen ja hyvän puolustuspelin. Myös liike on riittävää NHL-tasolle, mutta hän antaa aloituksissa liikaa tasoitusta. Ehkä suurimpana syynä miksi Bliznak pelaa farmissa on kuitenkin se, että Vigneault haluaa nelosketjunsa pelaavan fyysistä peliä ja siinä Bliznak ei ole parhaimmillaan. Hän on rajatapaus tulevaisuuden NHL-pelaajaksi.

7+

RICK RYPIEN

Liikaa henkilökohtaisia ongelmia arvioitavaksi, mutta ei hyvältä näytä Rypin tulevaisuus.

-

JONAS ANDERSSON

Nopea ja melko hyväraaminen laitahyökkääjä kävi pelaamassa pari peliä nelosketjussa. Toi odotusten mukaan luisteluvoimaa kentälle, mutta ei pelannut ominta rooliaan eikä kokonaisuus kääntynyt lopulta voitoksi pelkällä liikkeellä. Tulevaisuuden NHL-paikka kiven takana, sillä taidot eivät tunnu riittävän kahteen ensimmäiseen ketjuun, jossa olisi parhaimmillaan.

-

JOEL PERRAULT

Seitsemän peliä tällä kaudella NHL:ssä pelannut hyökkääjä. Perrault on kiekollisena kelvollinen ja melko kookaskin, mutta liike ei riittänyt paikkaan ylhäällä. Oli mielestäni Bliznakia huonompi nelosketjussa, vaikka pelasi enemmän pelejä. Kausi on ollut muutenkin kauttaaltaan huono Perraultille, sillä farmissa on tullut vain kolme maalia 26 peliin. Ei käyttöä tulevaisuuden Canucksissa.

6

Näin minä näkisin kauden ensimmäisen puolikkaan onnistujat ja epäonnistujat. Vancouverin hyvä menestys on luonut sen, että avainpelaajat (Sedinit, Kesler, Luongo, Edler, Malhotra) saavat kaikki korkeat arvosanat. Mukana on kuitenkin aina myös noita pelaajia (Raymond, Samuelsson, Torres, Burrows, Ballard, [Salo]), joilta voisi odottaa hieman parempaa. Katsotaan miten kauden toisella puolikkaalla käy - kuka pudottaa arvosanojaan ja kuka nostaa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Jälleen kerran pitää kiittää nuckia varsin kattavista raporteista! Canucksien seurantaan suomen kielellä ei takuulla löydy parempaa paikkaa kuin tämä ketju ja siitä suurin kiitos kuuluu nuckille! Kiitos! En ole itse valitettavasti kerennyt kauheasti kirjoittelemaan opintokiireiden takia, mutta lueskelen kyllä tätä ketjua aktiivisesti.

Voi veljet lähdin joululomalle (se niistä äsköisistä perusteluista) kuukaudeksi joulukuun 10:nä päivänä. Laskeskelin seinälläni olevasta NHL:än kalenterista, että Canucks pelaa tuona aika 15 ottelua ja kelasin, että olisi hyvä jos tuolta ajanjaksolta saataaisiin kutakuin 20 pistettä. Nyt loma on pidetty ja plakkariin jäi 27 pistettä 30:stä mahdollisesta ja koko NHL:än piikkipaikka. Johdimme viimeksi liigaa kuulemma joskus vuosituhannen alkupuolella, tuolloin kuitenkin joukkueessa oli akilleenkantapäänsä, ennen kaikkea Dan Cloutier. Nykyinen joukkue on hyvin tasainen eikä räikeitä heikkouksia juuri löydy. On mahtava tunne johtaa liigaa, ja myönnän pari kertaa säpsähtäneeni siihen, että huomasin tuijjottaneeni sarjataulukko viitisisen minuuttia. Koska tämän kaltainen menestys on seurasta useamman palasen loksahtamisesta kohdalleen, niin luettelen seuraavassa mielestäni keskeisiä syitä miksi tämän vuoden Canucks on parempi kuin viime vuotinen.

Cory Schneider
Yksi aliarvostetuimpia seikkoja Canucksien menestyksessä. Ensinnäkin pelaamissaan otteluissa, kahta lukuunottamatta (niissäkin päästiin pisteille), Cory on ollut suorastaan loistava. Jos joku haluasi tosissaan argumentoida, että Schneider on ollut Luongoa parempi tällä kaudella, ei välttämättä olisi sukua Corylle. En nyt lähde tätä kysymystä sen enempää pohtimaan, mutta en tiedä onko tässä liigassa tällä hetkellä parempaa maalivahti kaksikkoa, kuin Vancouverilla, epäilen. Molemmat vahdit pystyvät ryöstämään pelejä Vancouverille ja jopa tekevät niin säännöllisin väliajoin. En muista tällaista tilannetta sinä aikana kun olen Canucksia seurannut, entinen maalivahtien hatausmaa onkin ehkä tällä saralla historiansa parhaassa tilanteessa. Väitän, että Schneiderin hyvät otteet ovat myös piiskanneet Luongoa parantamaan ja tuskin ajoittaisista huilivuoroista on Luongolle ainakaan haittaa. Jos miettii vaikka viime viikon back-to-back pelejä Colorado ja San Josea vastaan. Käsittääkseni Denverissä huippuottelun pelanneen Luongon oli tarkoitus pelata myös San Josessa. Lui oli kuitenkin hyvin väsyneen oloinen Avs pelin jälkimainingeissa, joten Cory heitettiin muitta mutkitta putkien väliin ja siitäkin tuli pisteet kotiin. Hyvä esimerkkli vastakkaisesta tilanteesta on naapuriseura Flames, jos Kipper ei ole puikoissa en laittaisi latiakaan Calgaryn voiton puolesta (vaikka ruottinpoika otti yöllä hyvän kopin). Millainen Kipper olisikaan, jos hän saisi levätä edes hiukkaisen enemmän? Tänä vuonna Canucksien kannuhaaveet eivät kaatuisi edes Luongon loukkaantumiseen playoffseissa (koputetaan puuta).

Paremmin liikkuva alkakerta
Ballard ja Hammer ovat lisänneet alakertaan sopivasti liikettä. Tällä hetkellä jokaisessa parissa, on erittäin sulavasti liikkuva pakki.

Parempi alivoima
Paljolti kiitos Manny Malhtoran Nucksien av-pelaaminen on parantunut huomattavasti. Kun katselen matseja jälkilähetyksenä ESPN:ältä käytän kymmenen sekunnin kelausta pelikatkoilla. Joskus painelen liikaa peli ennättää jo käynnistyä, av tilanteissa yleensä tällaisissa tilanteissa kiekko on jo vastustajan päädyssä. Tämä on yksi tärkeä seikka toimivassa kokonaisuudessa.

Shutdown line
Nyt meillä on todella pelaajat, etenkin Manny, jonka laittaa vastustajan tähtiä vastaan pelaamaan. Väitän, että tämä kokenut kentällinen näyttää tosivärinsä vasta playoffseissa.

Bussiness attitude
Tänä vuonna Vancouver ei ole sortunut perisyntiinsä, pisteiden tiputteluun peräpään porukoille. Kuten toimittaja Ben Kuzma sanoi, haastattelussa hän oli ruuhkaviikon peleistä eniten tyytyväinen Edmonton ja Calgary voittoihin, sillä kärkijoukkueet eivät pudottele juurikaan helppoja pisteitä. Cancuks voittaa nykyisin heikommillakin esityksillä.

Ryan Kesler
Huikea jääkiekkoiljia! Väittäisin, että tällä hetkellä erittäin lähellä maailman top-10 pelaajia (ehkäpä paras US-lähtöinen pelaaja tällä hetkellä). En tiedä löytyisikö liigasta parempaa kakkossentteriä Vancouverille. Tuulen nopea, erinomainen syöttelijä, huikeasti parantunut laukaus, erinomainen aloittaja (nyt on käsi pipinä), erinomainen alivoimapelaaja ja muutenkin loistava pelaaja puolustussuuntaan sekä vahva fyysinen pelaaja. Lisäksi kun mainitaan Keslerin onnistuminen uudessa yv-roolissaan, on kasassa käsittämättömän hyvä kokonaisuus. Ainoa este mikä Kesleriltä puuttuu päästäkseen ehdokkaaksi keskusteltaessa maailman parhaasta pelaajasta on se, ettei hänellä ole aivan Crosbyn kaltaisia häkellyttäviä hyökkäyspään taitoja. Kesler alkaa paljolti muistuttaa 94-kevään erästä numero 16:sta. Mitä nuck sanoo tästä vertauksesta? Ryan ei vielä ole vastaanvanlainen liideri, mutta henkistä kasvua viime vuodesta on havaittavissa. Suurin ero näiden kahden herran välillä taitaa olla vielä kevään ns. "clutch", maalit. No onneksi Ryan on vielä nuori ja hänellä on aikaa niitä tehdä.

Ehkäpä suurin huolen aiheeni tällä hetkellä on tuo Keslerin käsi. Toivottavasti kevättä ei vaaranneta jonkun pisteputken tai liigan johtamisen runkosarjassa takia. Vancouverille riittää viimeisestä 40:stä ottelusta piste per peli ja olemme yli sadassa pisteessä, joka mitä todennäköisemmin riittää kotietuun. Tähän pääsemme kyllä, vaikka Ryan huilaisi hetken. Raipesta aikanaan tiesi, että kun hänen laiturinsa aloittavat pelaa hän "klesana"", nyt Keslerillä näkyy samaa enkä oikein pidä näkemästäni. Tarvitsemme Ryanin täydessä iskussa keväällä.

Btw. Huomasin, että Canucks ei ole tehnyt vielä yhtään 5-3 yv maalia, vaikka on ollut koko kauden yv-tilastojen kärkeä.

Ps. Cap kysymys. Olenko lukenut oikein kun muistan lukeneeni, että playoofseissa ei olisi cappia? Eli saisiko Vancouver nostaa silloin vaikkapa Hodgsonin halutessaan, vaikka se ylittäisi capin?

 

[nuck]

Kiitos Hiisi_van_Holtenille kehuista, mukava saada niitä! Hienoa myös huomata, että olet tekemässä paluuta tähän ketjuun.

Kesler alkaa paljolti muistuttaa 94-kevään erästä numero 16:sta. Mitä nuck sanoo tästä vertauksesta? Ryan ei vielä ole vastaanvanlainen liideri, mutta henkistä kasvua viime vuodesta on havaittavissa. Suurin ero näiden kahden herran välillä taitaa olla vielä kevään ns. "clutch", maalit. No onneksi Ryan on vielä nuori ja hänellä on aikaa niitä tehdä.

Heissä on kieltämättä samaa. Molemmat ovat monipuolisia kahden suunnan pelaajia, hyökkäyksen avainpelaajia ja johtajia omissa joukkueissaan. Molemmat laittavat kentälle kaikkensa ja pelaavat suoraviivaista kiekkoa. Linden oli tosiaan isompi playoff-pelaaja (esimerkiksi neljän ensimmäisen NHL-kauden aikana playoffeissa päälle piste per peli tahtia kun hän jäi runkosarjassa reilusti tuon tahdin alle), mitä Kesler on ollut toistaiseksi.

Jos muita eroja alkaa kaivamaan, niin Kesler on vielä Trevoria parempi puolustava hyökkääjä, nopeampi ja ehkä astetta parempi maalintekijä - Lindenin maaliennätys oli 19 vuotta kestäneellä uralla 33 maalia, kun Kesler on nyt jo 24 maalissa tältä kaudelta ja tullee rikkomaan tuon Lindenin maalimäärän. Linden oli parhaimmillaan parempi clutch-maalien tekijä ja isompana vähän parempi taklaaja. Lisäksi Lindenia pidettiin aikanaan johtajana suuremmassa arvossa kuin Kesleria tällä hetkellä.

Mutta kokonaisuudessa heissä on aika paljon siis samaa, vaikka eivät he tietenkään toistensa kopioita ole. Lindenia lähimmäksi pelityylissä ja persoonana pääsee mielestäni koko NHL:stä tämän hetken pelaajista Chicagon Jonathan Toews. Kesler on hyvänä ehdokkaana Toewsin jälkeen.

***

Ja viime yönä pelattiin NY Islandersin vieraana...

"That was a really hard-fought game tonight. When you have the two best teams in the NHL over the last 10 games meeting one another … we knew it wasn't going to be an easy game. We thought it was going to be a real hard-fought game, and it was. They made us earn every inch out there." - Alain Vigneult

Vaikea peli tosiaan yleensä muutenkin vaikeasta paikasta. Vancouver dominoi ensimmäistä erää, Islanders vei toista ja kolmas meni mielestäni aika tasan. Vancouver vei arvat ja otti taitokisalla yhden lisäpisteen. Mielestäni Islanders oli kuitenkin astetta parempi joukkue kokonaisuutena, joten piste meni arvoilla vähän kuin väärään suuntaan. Mutta en tietenkään valita kun kävi näin, tuloksellisesti ihan hyvä näin päin.

Islanders osoitti kyllä pelissä sen, miksi joukkueen saldo (ennen peliä viimeiset 12 peliä 8-3-1) on ollut viime aikoina niin kova. Erittäin ennakkoluuloista, yritteliästä ja energistä peliä nimettömältä joukkueelta. Joukkuetta pidetään jonkinlaisena tämän hetken vitsinä ja sellainen se on tällä kaudella ennen ollutkin, mutta juuri nyt Islanders on kovassa vedossa ja sarjajohtaja ilmeisesti sytytti koko joukkueen esittämään parastaan.

Vasta 90-syntynyt maalivahti Kevin Poulin, hyökkääjä Blake Comeau ja puolustaja Travis Hamonic esiintyivät mielestäni Islandersilta parhaiten. Vancouverista voisi nostaa ties monettako kertaa tällä kaudella Ryan Keslerin, joka teki pelissä yhden maalin ja ratkaisi arvat. Ennen peliä oli puhetta siitä, pystyykö Kesler ollenkaan pelaamaan, mutta pelasi kuitenkin noin 19 minuuttia. Minullakin on kuitenkin sama huoli miehen terveydestä kuin Hiisi_van_Holtenilla; tuskin tuo vamma ainakaan pelaamalla paranee.

 

[Jack DiBiase]

Nucksilla on kieltämättä tällä hetkellä erittäin kova joukkue. Mutta, onko se kuitenkaan niin kova, että sillä ihan loppuun asti mentäisiin, sillä viime vuosina tie on noussut tosipeleissä pystyyn varsin nopeasti. Kysymys kuuluukin, että kannattaisiko joukkueessa laittaa vähän enemmän munia tähän kauteen ja napata cuppi kotiin nyt-tai-ei-koskaan mentaliteetilla. Tietysti toinen vaihtoehto olisi odottaa näiden Hodgsoneiden ja kumppaneiden nousua jengiin, mutta toisaalta ei nämä kolmekymppiset Sedinit ja Luongot enää yhtään nuoremmaksi tule, vaikka huipputasolla nyt pelaavatkin. Olisiko siis harkitsemisen arvoinen tilaisuus laittaa nyt Hodgsonia, Schroederia ja Schneideria likoon, jotta nucks voisi tosissaan tavoitella Cuppia hankkimalla jotain Iginlan tai Alfredssonin (esimerkki) kaltaisia pelaajia?

 

[Mr. Smith]

Kysymys kuuluukin, että kannattaisiko joukkueessa laittaa vähän enemmän munia tähän kauteen ja napata cuppi kotiin nyt-tai-ei-koskaan mentaliteetilla. Tietysti toinen vaihtoehto olisi odottaa näiden Hodgsoneiden ja kumppaneiden nousua jengiin, mutta toisaalta ei nämä kolmekymppiset Sedinit ja Luongot enää yhtään nuoremmaksi tule, vaikka huipputasolla nyt pelaavatkin. Olisiko siis harkitsemisen arvoinen tilaisuus laittaa nyt Hodgsonia, Schroederia ja Schneideria likoon, jotta nucks voisi tosissaan tavoitella Cuppia hankkimalla jotain Iginlan tai Alfredssonin (esimerkki) kaltaisia pelaajia?

Itse en näkisi tarvetta millekään suurelle muutokselle, vaikkakin jonkinmoinen muutos on pakko tehdä kun palkkakatto tulee vastaan Salon kuntouduttua. Toki tuohon kakkoseen voisi sopia hyvä maalintekijä, mutta sen todellakin pitäisi olla hyvä, jotta syrjäyttäisi Raymond/Tambellini/Samuelsson kolmikosta jonkun.

Heitettyjä esimerkkejä en saa kyllä oikein millään mahtumaan cappiin ilman, että joukkueesta joku tärkeä palainen treidattaisiin. Ja noita kalliita (Sedins, Kesler, Burrows, Malhotra ja pakit) ei voi treidata. Raymond/Samuelsson taitaa olla ainoa vaihtoehto kokoonpanosta minkä voisi treidata eikä heidänkään palkkansa ole kuin 2,5 millin luokkaa.

Kauppa siis pitäisi olla luokkaa Salo + Bieksa + Raymond <-> ?, jotta tuohon esimerkin Iginla tai Alffi mahtuisi. Ja omasta mielestä Raymond alkaa olemaan tehokkaampi kuin Alfredsson niin eipä kaupassa hirveästi järkeä olisi. Toki kokemusta tulisi. Lisäksi sitten pakisto heikentyisi merkittävästi niin ei kiitos. Mutta jos alettais jostain ricknashista puhumaan niin sitten pitäisi miettiä asiaa uudestaan.

 

[nuck]

Minä olen Mr. Smithin kannalla, eli en näe myöskään pakottavaa tarvetta isoille hankinnoille. Ensinnäkin Vancouver on jo kiinni katossa, joten sinne ei mahdu "isoa kalaa" mukaan ja vaikka mahtuisi, niin mistään Hodgsonista en olisi valmis luopumaan.

Sitä on sitten vaikea lähteä arvioimaan, onko joukkue riittävän kova menemään päätyyn saakka. Pienet asiat varmasti ratkaisevat taas paljon ja esimerkiksi terveystilanne näyttelee varsin isoa asemaa kevään ratkaisuissa. Viime vuotisiin joukkueisiin en lähtisi silti kovinkaan paljon tätä ryhmää vertaamaan, sillä joukkue on astetta tai kahta parempi kuin takavuosien joukkueet.

Pitää muistaa sekin, että Vancouverin aika ei lopu tähän kauteen. Ei se lopu ensi kauteenkaan, eikä sitä seuraavaan. Nähdäkseni tällä joukkueella on noin kolmen-viiden vuoden ikkuna, jonka aikana saada menestystä. Toki kiekkoilu ei lopu senkään jälkeen, tuo 3-5 vuotta on kiekossa pitkä aika ja aina tulee uusia kuvioita rakennelmiin, mutta kun katsotaan tämän joukkueen sopimustilannetta, niin tämä on paitsi tämän hetken, mutta myös jonkin verran tulevaisuuden joukkue.

Luongo, H. Sedin, D. Sedin, Kesler, Malhotra, Burrows, Edler, Ballard, Hamhuis... Ehrhoffia lukuun ottamatta kaikki avainpelaajat ovat kiinni tämä kausi mukaan lukien vähintään kolmevuotisissa sopimuksissa ja Ehrhoffillekin sopimusta yritetään tehdä. Kaikki avainpelaajat ovat myös hyvissä vaiheissa urillaan (esimerkiksi ainakin Edler ja Kesler kehittymässä vieläkin), joten tason voi odottaa kestävän tuon kolmesta viiteen vuotta.

Mielestäni joukkue on rakennettu sikäli hyvin, että piparitalo ei romahda palkkojen räjähdyksen ansiosta vaikka tulisi menestystä, kun pelaajat ovat jo kiinni sopimuksissa. Tuon ydinryhmän ympärille on myös helppo kasata tukipelaajia kun esimerkiksi Salon ja/tai Bieksan tiet vievät muualle, palkkatilaa vapautuu ja katto samalla nousee.

Hodgsonin lisäksi varaustilaisuuksista on varmasti nousemassa tämän joukkueen prime-timen sisään muitakin varteenotettavia ehdokkaita isoihin rooleihin (ellei sitten tule parhaille nuorille lisää vakavia selkäoperaatioita tai kuolemia), joten uskon joukkueen ajattelevan koko ajan paitsi tätä päivää, mutta myös tulevaisuutta. Siinä mielessä Hodgsonin kärsivällinen sisään ajaminen ja pitäminen omissa riveissä on pelkästään kannattavaa.

Jos kaikki menee hyvin ja siten kuten toivon, Vancouverilla on jo ensi kaudenkin paketti aika hyvin kasassa:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Raymond - Kesler* - Hodgson* (/Tambellini?)
Hansen (RFA) - Malhotra - Samuelsson
? - Bolduc (RFA) - Volpatti

Edler - (Ehrhoff?/?)
Hamhuis - Ballard
Rome - ?

Luongo
?

* = Kesler ja Hodgson voisivat vaihtaa paikkojakin, jos Cody on valmis. Monen mielestä Kesler voisi olla laidalla (jossa hän pelasi hienolla menestyksellä Sundinin aikaan) vieläkin tehokkaampi kuin keskellä, mutta se olisi taas pois puolustuspelistä. Hodgson on tosin hyvä kahden suunnan keskushyökkääjä, joten mahdollisesti tulevaisuudessa tuo pari on siten, että Kesler pelaa laitaa.

Ja tuolla samalla joukkueella ja parilla täsmähankinnalla voisi vetää samalla melkein kauden 2012-13. Tämän hetken joukkueesta Salon, Bieksan, Albertsin ja Torresin sopimukset menevät katkolle tämän kauden jälkeen ja noissa on kiinni tällä kaudella 9.3 miljoonaa. Tuolla 9.3 miljoonalla ja palkkakaton nousulla voi jo aika hyvin hankkia ykkösparin pakin tai tehdä Ehrhoffin kanssa jatkon ja lisäillä mukaan noita syvyyspakkeja ja nelosen laitoja, jotka tuosta puuttuvat.

 

[nuck]

Vancouverin 17 peräkkäisen pelin pisteputki katkesi viime yönä NY Rangersin vieraana. Canucks oli pelissä samanlaisilla jaloilla liikenteessä kuin edellisessä pelissä Islandersia vastaan - viime aikojen ruuhkaviikot näkyvät liikkeessä tällä hetkellä, mikä on ihan ymmärrettävää - ja Rangers otti ansaitun voiton 1-0 lukemin. Pelin sankareina toimivat maalivahdit Henrik Lundqvist ja Cory Schneider. Jälleen siis erinomainen peli Corylle, mutta nyt katkesi ikävä kyllä tuo miehen varsinaisen peliajan tappiottomien pelien sarja.

Pitää antaa täysi tunnustus Rangersin hyvälle viisikkopuolustukselle ja uhrautuvalle pelille. Joukkue pelasi juuri siten kuin Vancouveria vastaan pitääkin; Tehdään koko ilta kovasti töitä, pidetään huoli siitä, että keskusta pysyy tukossa ja ylimiehitettynä, eikä oteta tarpeettomia riskejä syötönkatkoihin tai kärkytä riskillä ylivoimahyökkäyksiä. Lisäksi omassa päässä mennään vaikka syömään kiekkoja - Rangers blokkasi puolet enemmän kuteja kuin Canucks ja se on paljon yhdessä pelissä.

Vancouverin kannalta pelissä näkyi vähän ikävällä tavalla se joukkueen suurin puute ja asia mitä pelkään; kun kaveri pelaa keskustan tiiviisti ja ylimiehittää sen, Canucksilla ei ole liikaa isoja ja voimakkaita pelaajia menemään likaiselle alueelle survomaan niitä pakko-osumia. Tuo puute on näkynyt playoffeissa kahtena viime kautena ja etenkin Chicago on hallinnut juuri tuota aluetta pahasti.

Nyt tosin Chicago on menettänyt Byfuglienin, Laddin ja Eagerin ja Canucks puolestaan korvannut Wellwoodin, Demitran ja Grabnerin Malhotralla, Torresilla ja Tambellinilla, joten Chicagoon nähden ero on kaventunut. Mutta Rangersia vastaan tuo vanha puute nosti tässä pelissä päätään. Toivottavasti kyse oli enemmän vain vähän laiskasta illasta, sillä meno oli muillakin alueilla vähän tahmeaa ja väsyneen näköistä.

Onneksi tässä on nyt hyvin lepoaikaa, kun seuraava peli pelataan vasta tänään Washingtonissa.

 

[Henkka]

Itse en näkisi tarvetta millekään suurelle muutokselle, vaikkakin jonkinmoinen muutos on pakko tehdä kun palkkakatto tulee vastaan Salon kuntouduttua.

Jos sopivia loukkaantumisia ei tule, niin en usko Salon pelaavan peliäkään runkosarjassa. Jotenkin nyt vaan haiskahtaa siltä. Mielestäni Salon piti olla pelikuntoinen jo aikaa sitten ja hommaa vaan venytetään ja venytetään. Jos mies oikeasti haluttaisiin rosteriin, niin se olisi jo siellä. Joukkue johtaa läntistä konferenssia, joten mitään pakottavaa tarvetta mihinkään ei ole.

Mutta taktisesti viisainta onkin pitää mies vain joukkueessa mukana ja LTIR-statuksella runkosarjan loppuun asti. 2 viikkoa ennen runkosarjan päätöstä lähettää Salon 2 viikoksi Manitobaan hakemaan pelituntumaa ja siinä on teille tasokas varapuolustaja käytettäväksi playoffseissa.

Tämän uskon olevan Canucksin suunnitelma, ellei sitten joku muu ison caphitin pelaaja loukkaannu yli runkosarjan lopun ajaksi, joka mahdollistaisi Salon nostamisen aiemmin ylös.

Ps. Cap kysymys. Olenko lukenut oikein kun muistan lukeneeni, että playoofseissa ei olisi cappia? Eli saisiko Vancouver nostaa silloin vaikkapa Hodgsonin halutessaan, vaikka se ylittäisi capin?

Ei ole cappia ei.

Ja nimenomaan tähän Salon caseen viitaten, kun pleijareissa ei ole cappia, niin mies mahtuu silloin mukaan ilman mitään treidejä.

 

[eagle]

Kauden ensimmäinen kokonainen ottelu minkä Vancouverilta näin Washingtonia vastaan. Asiat mitkä jäivät mieleen:

-Joukkueessa on valtavasti nopeutta
-Joukkue ylittää keskialueen paremmin kuin mikään NHL joukkue mitä tällä kaudella nähnyt(n.25 nähtynä "kunnolla")
-Joukkue kontrolloi erinomaisesti kiekkoa, mutta ei silti todellakaan siirtele vastuuta, vaan heittää kiekkoa ja miestä rohkeasti maalille
-Joukkueen pelaajille oli selvästi osattu iskostaa hyvin se miten käytetään koko hyökkäysalue hyväkseen ja otetaan puolustajat tärkeään rooliin maalien tekemisessäkin. Heti kun Washington vähänkin tipahti alas laiturien osalta, niin heti kiekkoa pelattiin viivaan ja sieltä tuli vetoja.
-YV:ssä mielenkiintoisen hyvin käytettiin koko kentän leveyttä hyödyksi, mutta tällöin kyllä vähän pieneen kulmaan painuivat vedot, jolloin vähänkin turhan hidas syöttö aiheutti sitten todella pienen kulman kanssa huonoja vetoja
-Joukkue on hyvin roolitettu ja samalla saatu ns. roolipelaajistakin selvästi enemmän kuin mitä huonosti roolitettuna, milloin Nuckseilla ei välttämättä olisi kuin se yksi Sedinien kenttä

Nuo jäivät päällimmäisenä mieleen ja varmaan Sihvosen Petterikin olisi iloinen katsoessaan tuota Canucksien peliä, itselleni kun tuo näytti silmiin juuri siltä kiekolta minkä perään Sihvonen kuolaa. Eli siis vauhdikasta kolmen kaistan pelaamista ja kiekkokontrollia.

 

[nuck]

"We're not going to win every game, but the important thing is the way you respond. It wasn't an easy situation -- back-to-back games and coming in and playing against a good team like the Capitals. It's a good effort for us tonight for 60 minutes. That's what we needed." - Roberto Luongo

Hyvä vieraissa pelattu selkä-selkä -peli Washingtonia vastaan viime yönä. Pelkäsin Islanders- ja Rangers -pelien jälkeen joukkueen olevan vähän väsynyt, kun peli ei ollut noissa otteluissa ihan parasta ja tässä on ollut aika paljon pelejä, mutta nyt porukka saa kiitokset hyvästä taistelusta.

Erityisellä ilolla otin vastaan esityksen siksi, että peli oli toisena peräkkäisenä iltana ja Canucks joutui pelaamaan jo ensimmäisestä erästä lähtien viidellä pakilla kun Rome loukkaantui. Usein vastaava kesken peliä muuttunut tilanne on aiheuttanut ongelmia, mutta nyt hyökkääjät tekivät hyvää työtä tukemalla puolustajia.

Ottelu oli siinä mielessä vähän erikoinen, että Washington onnistui tekemään ensimmäisessä erässä pelin avausmaalin. Canucks on ollut vahva ensimmäisten erien joukkue sen jälkeen kun sai paketin kasaan. Ennen peliä Vancouverilla oli 11 pelin putki, jossa vastustajat eivät olleet tehneet ensimmäisissä erissä maaliakaan.

Yksilöistä Luongo otti jo 12. peräkkäisen voittonsa ja teki samalla oman ennätyksensä. Joulukuun kuukauden pelaajaksi ehdolla ollut Luongo on päässyt hienoon vireeseen hitaan alkukauden jälkeen - viimeisissä 17 pelissä mies on pelannut komeaa sarjaa: 14 voittoa, 1 varsinaisen peliajan tappio, 2 rankkutappiota, 1.85 päästettyä maalia pelissä ja 93.6 torjuntaprosentti.

Daniel Sedin sai aikaan puolestaan kaksi maalia (harvinaista, että samalla Henrik jäi ilman pisteitä) ja nosti kauden maalimääränsä jo 27 osumaan - hän on tasan 50 maalin vauhdissa ja tehnyt viimeisissä 82 pelissä tämän ja viime kauden puolella 45 maalia, 109 pistettä ja ottanut +40 tehopörssisaldon. Hän saattaa olla tämän kauden Vancouverin ehdokas Hart Trophyyn, jos kausi jatkuu samanlaisena kuin tähän saakka. Olisikin melkoista, jos Kaksoset voittaisivat peräkkäisinä kausina Hartin. Toki Crosbyhan siihen on ykkösehdokkaana edelleen.

-Joukkue on hyvin roolitettu ja samalla saatu ns. roolipelaajistakin selvästi enemmän kuin mitä huonosti roolitettuna, milloin Nuckseilla ei välttämättä olisi kuin se yksi Sedinien kenttä.

Ihan samaa mieltä eaglen havainnoista, mutta kommentoidaan nyt vähän tuota roolitusta;

Kokeilujen jälkeen homma on toiminut näin parhaiten, mutta siinä mielessä hyökkäystä oli hyvä roolittaakin, että ykkönen oli jo valmis ja Malhotra-Torres -kaksikolla oli jo valmista pelitaustaa yhdessä, joten näin heille oli kuin itsestään selvänä paikat kolmosessa yhdessä. Jo kesällä oli selvät suunnitelmat siitä, ketkä kaksi tulisivat mitä luultavimmin ainakin pelaamaan kolmosessa ja ketkä kolme ykkösessä.

Samuelsson putosi kolmoseen puolestaan vähän siksi, että tuhlasi kakkosessa ison kasan paikkoja, eikä häntä neloseenkaan oikein voinut laittaa. Nyt homma on kääntynyt siten hyvin, että Samuelsson tuo kolmosketjuun kiekollista taitoa. Tosin ennen Samuelssonia kolmosessa pelannut Hansen oli myös tuossa roolissa nopeana ja hyvänä puolustavana hyökkääjänä erittäin hyvä. Mahdoton sanoa kumpi pelaajista sopii tuohon paremmin, mutta ehkä Samuelssonin kokemus ja kiekollinen taito puoltavat hänen asemaansa tuossa ketjussa kahden suoraviivaisen pelaajan kanssa.

Kakkonen on puolestaan muuttunut kauden mittaan vähän enemmän. Vaikea sanoa kuka sinne parhaiten sopisi (Raymond, Hansen, Samuelsson, mahdollisesti Torres), mutta tämän hetken pelaajista Tambellini ei ole välttämättä tuossa roolissa enää pitkään kun ei tule tehoja. Sentteri Kesler ei ole ollut riippuvainen kenestäkään kakkosketjun laiturista, vaan tehnyt samalla tahdilla tehoja riippumatta ketjukavereista. Hän tuota kakkosta on kantanut pitkälle yksin, kun Raymondin koko kausi on ollut todella rikkinäinen, Tambellinin epätasaisuus paistaa selvästi läpi ja Samuelssonin ruuti oli märkää.

Puolustuksessa on ehkä puolestaan lopulta yleisesti ajateltua suurempi voimavara, vaikka tosiaan ulospäin Sedinit ja Luongo (enemmän joukkuetta seuraavien mielestä myös Kesler kuuluu samaan joukkoon - tavallaan hän on kokonaisuudelle jopa tärkeämpi kuin kumpikaan Sedineistä) joukkueen tekevätkin. Tällä hetkellä mukana on viisi 3.25 - 4.5 cap hit -miljoonan väliin sijoittuvaa puolustajaa (kun Salo puuttuu), joten alakertaan on sidottu paljon rahoja ja osastolta pitää saadakin onnistumisia.

Mukana ei ole todellista laajasti tunnettua tähtipakkia (vaikka Edler sellainen otteiden perusteella on ollut koko kauden, häntä ei vielä tunnusteta sellaiseksi), mutta jokainen puolustavaa puolustajaa Albertsia lukuun ottamatta liikkuu hyvin ja osaa käsitellä kiekkoa. Mukana ei ole yhtään heikkoa pakkia tai pakkiparia, vaan jatkuvasti hyökkääjät saavat alakerralta hyvin tukea. Tuolla leveällä ja liikkuvalla puolustuksen tasolla on iso merkitys kokonaisuudelle, vaikka usein hyökkääjät saavat isoimman kunnian joukkueen menestyksestä.

 

[nuck]

Farmissa Sergei Shirokov on äitynyt varsin kovaan maalivireeseen ja on tehnyt nyt viidessä viimeisessä pelissä jokaisessa maalin (yhteensä 6+0). Lisäksi pisteputki on nyt yhdeksän pelin mittainen ja näistä vain yhdessä hän ei ole maalia tehnyt. Putken aikana aikana on syntynyt tehot 9+2.

Shirokovin pisteputki venyi viime yönä jo 12 pelin mittaiseksi, kun hän teki 1+1 pistettä Moosen hävitessä jatkoajalla Milwaukeelle 3-2. Shirokov oli pelin ykköstähti ja tuo 12 pelin mittainen pisteputki on Moosen organisaation uusi ennätys. Edellistä 11 pelin mittaista pisteputkiennätystä pitivät hallussa Shirokovin lisäksi sentteri Bill Bowler ja organisaation kaikkien aikojen pistekuningas, puolustaja Brett Hauer.

Venäläispelaaja on yltynyt varsin kovaan menoon tämän kauden mittaan vähän maaleja tekevässä joukkueessa. Shirokovin kannalta ehkä kuitenkin paras uutinen ei ole nuo kovat tehot ja ennätyspitkä pisteputki, vaan raportit miehen kehittyneestä koko kentän pelistä. Viikko sitten Winnipeg Free Pressilla kirjoitettiin aika mukavia asioita Shirokovin kehittymisestä.

The consistency in his game shows," said Moose assistant coach Keith McCambridge. "Last year when we first got him from Vancouver, well, everybody was excited about him after training camp and we were excited when we got him -- as we still are -- but the skill side of his game was not there all the time.

"This year, he has combined that skill with backchecking and taking care of his own zone. And in the offensive zone, making sure we don't have three guys below the goal line.

"His defensive side and his work ethic have really stood out this year and been consistent."

Pakko sanoa, että olin jo haudannut toiveet Shirokovin suhteen. Vigneault ei olisi missään nimessä katsellut pitkään sitä Shirokovia, joka pelasi ylhäällä vähän aikaa viime kauden alussa pelkkää taitokiekkoa. Se Shirokov piti aina liian kauan kiekkoa yhtäjaksoisesti hallussa ja mies oli varsinainen keskialueen pommi, jonka kautta vastustaja pääsi kääntämään nopeita vastahyökkäyksiä. Mutta nyt Vigneault voi vaikka katsellakin Shirokovia, jos hän on tosiaan saanut tasaisuutta mukaan ja ennen kaikkea kehittänyt koko kentän peliään.

Olen samaa mieltä Mr. Smithin kanssa, Shirokov olisi nyt miehen jälkimmäisenä sopimuskautena varsin mielenkiintoista nähdä vielä ylhäällä ja kun Tambellinin pisteetön putki näköjään vain jatkuu, niin en pitäisi mitenkään ihmeellisenä tätä siirtoa. Shirokovin cap hit on tosin korkeampi kuin Tambellinin, enkä tiedä kuinka tiukoilla Canucks kattonsa kanssa on (palkkakattoasiat ovat menettäneet jo kiinnostuksen, kun niissä ei pysty pysymään mukana), mutta tuskin nuo summat voivat vaikuttaa nostoon.

 

[nuck]

Rangers- ja Islanders -pelit kertoivat väsymyksestä ja Canucks sai enemmän kuin olisi ansainnut (rankkuvoitto Islandersista), Washingtonia vastaan näytti jo paremmalta, mutta Minnesotassa käytiin sitten kunnolla pohjilla. Vancouver pelasi nimittäin viime yönä huonoimman pelinsä viimeisiin 26 otteluun, kun joukkue kävi ottamassa Minnesotassa 0-4 selkäsaunan. Viidellä pakilla Andrew Albertsin loukkaantumisen vuoksi melkein koko pelin pelannut Canucks oli koko illan väsyneen näköinen ja puolustajat tekivät keskialueella ja omassa päässä varmaan enemmän isoja virheitä kuin viimeisissä 10 pelissä yhteensä.

Yksilöistä Vancouverista pitää nostaa esiin Cory Schneider, joka piti Canucksin pelin alussa mukana Minnesotan vyöryttäessä hyökkäyksiä Canucksin maalille ja sentään yritti voittaa muun joukkueen viettäessä vapaata iltaa. Hänkään ei pystynyt kuitenkaan mahdottomiin, kun illan pääteemana oli pakkien nukahtelut ja huono liike hyökkäyspäässä. Harmittaa Coryn puolesta, että Canucks on pelannut jo kaksi peräkkäistä huonoa peliä hänen kanssaan. Schneider on ollut näissä molemmissa joukkueen tärkein pelaaja, mutta yksin hän ei ole pystynyt saamaan ilman energiaa pelaavaa joukkuetta pisteille.

Wild iski pelin tärkeän avausmaalin väkisin kaivamalla ensin kiekon Schneiderin räpylästä ja hakkaamalla seuraavaksi maalin sisään kiekon lisäksi Schneiderin, toinen maali tuli kun muuten todella vähän virheitä tällä kaudella tehnyt Edler antoi myöhästyneen joululahjan keskialueella Havlatille, kolmannessa maalissa Ehrhoff nukahti hyökkäyspäässä ylivoimalla ja neljännessä herrat Edler ja Bieksa hölmöilivät omassa päässä yhdessä. Ensimmäistä maalia lukuun ottamatta kaikissa maaleissa näytti siltä kuin väsymys olisi ollut osallisena, sillä ei noin pahoja virheitä muuten saisi yhteen peliin käydä.

Mutta jos oli surkea esitys Vancouverilta, niin pitää kyllä antaa myös tunnustus Minnesotalle. Joukkue pelasi omaa "play off -peliään" muuten huonojen viime pelien jälkeen, iski pelottavan kovalla prosentilla maaleja (esimerkiksi kolmannessa erässä kaksi vetoa ykkössektorilta ja kaksi maalia) ja oli selvästi ympyröinyt tämän liigaa johtavan oman divisioonan vastustajan kohtaamisen kalenterista isoksi peliksi. Toisen huonompi väsynyt ilta ja toisen oman parhaan tason mittauspeli sai Canucksin näyttämään hampaattomalta, eikä suurempi kiekonhallinta muuttanut pelin kuvaa taululla missään vaiheessa.

Minnesotan yksilöistä pitää ottaa esiin Martin Havlat, joka tuntuu pelaavan (kuten myös Andrew Brunette ja John Maddenkin) aina parhaat pelinsä Vancouveria vastaan. Kuten tuonne otteluseurantaketjuun kirjoitin, jos Havlat pelaisi aina kuten useimmiten Canucksia vastaan, hän olisi tähdistökentissä. Tiedä sitten miten Wildin valmentajat saisivat taottua miehelle pelien tärkeyttä tasaisesti ja useammin, eikä vain tiettyinä iltoina.

Nyt Vancouverilla on yksi päivä vapaata ja sen jälkeen kohdataan Colorado vuorilla. Pelistä ei ole luvassa helppoa, sillä Colorado on nuori ja energinen vauhtijoukkue ja Vancouverin energia tuntui olevan jääneen jonnekin Washingtonin ja Minnesotan välille.

***

Pari uutista:

Aaron Romen ja Andrew Albertsin loukkaantumisia paikkaamaan on nostettu farmista Moosen luottopakkeihin noussut -89 syntynyt AHL-tulokas Chris Tanev. Hyvin liikkuva ja älykäs Tanev esitti hyviä otteita jo harjoitusleirillä ja harjoituspeleissä ja saa nyt mahdollisuuden ylhäällä. Tanevissa on kyllä hyvää lahjakkuutta tulevaisuuden NHL-pakiksi, mutta juna tulee tähän paikkaan ehkä vähän liian nopeasti, sillä voimatasoltaan mies ei vaikuta olevan vielä NHL-tasolla. Toivottavasti tuo liike ja sijoittuminen pystyy korvaamaan fyysisyydestä tulevia puutteita.

Toinen ylös nostettu pelaaja oli jo vähän ylös kaipailtukin Sergei Shirokov, jolla on kulkenut Manitobassa viime aikoina hienosti ja joka on peräti 12 pelin pisteputkessa. Mielenkiintoista nähdä miten venäläispelaaja sopeutuu nyt koko kentän peliä harjoiteltuaan ja opittuaan NHL-kuvioihin. Shirokovin nosto taitaa tietää sitä, että ilmeisesti (pysyvästi?) tehottomaksi muuttunut Jeff Tambellini siirtyy ainakin toistaiseksi katsomoon.

 

[nuck]

Vancouver päätti viiden pelin mittaisen vieraspelijaksonsa toissa yönä Coloradossa. Etukäteen pelkäämäni peli oli yllättäen yhtä hyvää kiekkoa kuin Washingtoniakin vastaan ja Canucks olisi ehkä ansainnut pelistä valaslaseilla katsottuna pisteet (tosin Canucks nukahteli Luongon johdolla ihmeellisesti alivoimissa), mutta joutui nyt taipumaan jatkoajalla. Colorado kuroi näin yhdellä pisteellä joukkueiden välistä eroa Luoteisen kärjessä kiinni.

Mielestäni Daniel Sedin summasi Vancouverin vieraskiertueen kokonaisuutena aika hyvin;

"It's been up and down, that's for sure," Daniel Sedin said of the trip. "We had two and a half good games and two and a half bad games. If we win this one, we'd be 3-2 and we should be pretty happy with that.

"I think (Tuesday) was probably our best game even though we only got a point. We go home with a pretty good mindset."

Eli vähän vaihtelevaa. Joukkue ei ollut vieraspelijaksolla missään nimessä kauden parhaimmillaan, mutta pisteitä tuli onneksi siitä huolimatta .5 -tahtiin vieraskentillä viiden pelin kiertueella, mikä on kohtalainen tulos.

Henrik Sedin summasi myös tuota kokonaisuutta Vancouver Provincessa:

"It would have felt better to win, that's for sure," Henrik Sedin said. "We got five points on (the road trip). It's not great, but it's not bad. We haven't played our best hockey so getting away with five points out of 10, we'll take it with the way we've been playing."

Coloradoa vastaan uudet pelaajat Shirokov ja Tanev pelasivat mielestäni hyvin. Shirokov näytti tosiaan paljon valmiimmalta ja kokonaisvaltaisemmalta kuin viime NHL-esiintymisessä viime kauden alussa, pääsi paikkoihin, teki pelissä yhden maalin, jatkoi näin tuota maaliputkeaan jo 13 pelin mittaiseksi (AHL ja NHL) ja sai V:n kehut.. Tanev pelasi puolestaan hyvää peruspeliä ottaen huomioon sen, että kyseessä oli hänen ensimmäinen NHL-peli ja se pelattiin vieraskentällä.

Vancouverin nelosketjuun pudonneet hyökkääjät Mason Raymond ja Jeff Tambellini toivat nelosketjuun puolestaan paljon lisää taitoa ja vauhtia. Kaksikolla on vähän huolestuttava kehitys joukkueen sisällä, mutta niin kauan kun peliaikaa tulee, niin kauan he voivat olla tyytyväisiä ja toivottavasti myös nälkäisiä. Vigneault tuntui olevan lausuntojen perusteella muuten enemmän tuskastunut Raymondin (joka on pelannut todella rikkonaisen kauden) peliin kuin Tambellinin peliin;

Tambellinista;

"As far as Jeff's process, he is one of the guys that has had the best process. He is getting Grade A chances, he's finishing his checks, he is one of our best hitters up front."

Raymondista;

"With his process, there are few areas where he needs to focus on. He needs to be a little bit quicker getting in on the forecheck, a little bit better on the puck protection. He knows, he has been watching some of his games lately and he knows he can be better for us. At the end of the day, we need him to be better. He's a real good hockey player nd we need him to find ways to contribute."

***

Vancouverin kiivastahtinen otteluohjelma ei lopu vieläkään. Joukkue pelaa neljä peliä seitsemään päivään ennen tähdistöottelun taukoa. Ensi yönä olisi noista ensimmäinen ottelu, kun pelinsä kuntoon saanut San Jose ja heidän uusi hankinta Kyle Wellwood saapuu Vancouveriin. Vähän on tästäkin pelistä huonot ennakkofiilikset, sillä usein pidempien vieraspelimatkojen jälkeiset ensimmäiset kotipelit ovat olleet vaikeita ja nyt nosteessa oleva Sharks on varmasti ympyröinyt tämän pelin joukkueiden välisen viime ottelun jälkeen.

Wellwood palaa siis vanhaan kotihalliinsa, kun joukkueet viimein vaihtoivat viime kauden kolmossenttereitä (onneksi meille jäi noiden kahden sentterin keskinäisessä vertailussa ässä kun Sharks sai pata vitosen). Nyt olisi kuitenkin Wellwoodilla mahdollisuus näyttää, kun Vancouverin alivoima on ollut viime aikoina kauden huonointa (kahdessa viime pelissä naljä av-maalia - väsymys näkyy tuolla osastolla), niin ehkä tuossa olisi Wellyn paikka.

 

[nuck]

San Josea vastaan nähtiin tyypillinen "pitkän vieraspelijakson jälkeinen ensimmäinen kotipeli", eli aika lattea esitys - etenkin toinen erä oli jotain sellaista, jota Canucksilta harvoin näkee. Joukkue venyi onneksi kuitenkin edes pisteeseen, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena peliin nähden. Lopulta arvoilla tuli takkiin ja pitää sanoa, että arvat kääntyivät kokonaisuutena paremmalle joukkueelle. San Jose oli nälkäisempi ja energisempi ja ansaitsi pisteet.

Vancouver on nyt pelaamassa vähän vaikeampaa vaihetta. Eikä tuo tule yllätyksenä, sillä odotinkin, että kun se 17 pelin mittainen pisteputki joskus katkeaa, edessä on henkisesti vähän aikaa vaikeammat ajat. Ei mikään joukkue jaksa nykypäivänä pelata jatkuvasti tasonsa ylärajoilla ja ongelmia tulee kaikille, väkisinkin. Parhaat joukkueet erottaa muista se, miten nuo ongelmat ratkaistaan. Tuleeko vaikeuksien hetkillä pitkiä tappioputkia ja pelillisiä alamäkiä, joiden kautta pelit repeävät kunnolla. Vai pystyykö joukkue heikoimmillaankin olemaan pisteissä kiinni ja pelaamaan kuitenkin edes hyvää kiekkoa.

Vancouverilla on omat ongelmansa. Erityistä huolta tuottaa tällä hetkellä "secondary scoring", sillä Mikael Samuelsson, Manny Malhotra, Raffi Torres ja Jeff Tambellini eivät ole tehneet maaliakaan tämän vuoden puolella. Mason Raymondin viimeisin maali tuli puolestaan tammikuun 2. päivä. Alex Burrowsin vaikea kauden alku näkyy vieläkin ajoittain. Sedineiden ja Keslerin jälkeen maalinteossa on ollut todella hiljaista. Ei siis mikään ihme, että Canucks ei ole voittanut varsinaisella peliajalla kuin yhden pelin viimeisistä seitsemästä. Todellinen mahalasku pitkän upean jakson jälkeen?

Onneksi kyse ei ole tämän hetken suvantovaiheesta huolimatta täydellisestä mahalaskusta paratiisista helvettiin. St. Louis Blues on viimeisin joukkue, joka on voittanut Luongon Vancouverin varsinaisella peliajalla. Ja tuo tapahtui ennen kuin Suomessa vietettiin itsenäisyyspäivää joskus joulukuun alussa. Vancouver on hävinnyt yli yhdellä maalilla yhden pelin viimeisistä 28 pelistä. Ja vaikka joukkue on pelannut nyt heikkoa jaksoa, Vancouver on hävinnyt viimeisistä seitsemästä pelistä vain kaksi varsinaisella peliajalla. Huonoimmillaankin Canucks on siis saanut pisteitä mukaan ja pelannut viimeisistä seitsemästä pelistä sarjaa 2-2-3, eli piste per peli -tahtia.

Kapteeni Henrik Sedinin sanoilla;

“We've shown when things go well, we don't get ahead of ourselves. We're grounded guys. Now that we're going through a tough stretch, I think guys are doing a great job. The guys who haven't scored in a number of games are still sticking to the process. You're not seeing guys cheating offensively to score. Guys are trying to work through it. I'm impressed.

That wouldn't have happened before; I can tell you that. We're way more structured now. Even Thursday night [a 2-1 shootout loss to the San Jose Sharks], when our second period wasn't good at all, we still had a tie at home against a good team. That's what makes this promising going forward.”

***

Ensi yönä Canucks jatkaa kauttaan Calgarya vastaan. Toistaiseksi kauden kesinäiset ovat menneet Vancouverille aika selvästi (2-7 ja 3-1). Flames kävi ilmeisesti riittävän pohjilla Minnesotaa vastaan (Calgary Heraldin juttu 0-6 tappioon päättyneen pelin jälkeen), jotta joukkue ärsyyntyi pelaamaan täysillä sylintereillä. Viime yönä tuli 7-4 voitto NHL:n tämän vuoden parhaasta joukkueesta Dallasista ja nyt Flames yrittää jatkaa tuota hyvää putkeaan Läntisen konferenssin ykköstä Vancouveria vastaan.

Canucksin Flames-ottelun kokoonpanosta sen verran, että (harjoitusten perusteella) Luongo aloittaa maalilla ja Sergei Shirokov on löytänyt itsensä jo kahden pelin jälkeen (ensimmäisessä noista maali ja kuusi laukausta) katsomosta. Mason Raymond palaa nelosketjusta kakkoseen Keslerin ja Samuelssonin viereen ja Aaron Volpatti tulee tuomaan lisää kokoa ja taklausvoimaa neloseen. Shirokov on pelannut mielestäni hyvin, mutta hän ei taida kuulua vieläkään Vigneaultin suosikkeihin - V tosin kertoi, että SS putosi pois kokoonpanosta vain siksi, että Canucks haluaa kokoa Calgarya vastaan, mutta luultavasti kyse on muustakin.

 

[nuck]

Kevin Bieksa sai nyrkin silmäänsä Flames-pelin (3-4 rankkutappio - Canucks ei osaa voittaa rankkuja) ensimmäisen erän tappelussaan Tom Kostopoulista vastaan ja silmä on muurautunut kiinni. Näin ollen Bieksa jättää mitä luultavimmin ensi yön Dallas-pelin väliin. Aaron Romen, Andrew Albertsin ja Bieksan (+Salon) puuttumiset puolustuksesta tiesivät sitä, että Vancouver kutsui ylös farmijoukkue Manitobasta puolustaja Lee Sweattin.

Sweatt oli viime kaudella SM-liigan paras puolustaja, mutta kausi farmissa ei ole kulkenut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla - ainakaan pisteellisesti; kauden 41 pelissä Sweatt on tehnyt 5+9=14 pistettä. Lukemalla hän on Moosen pakkien pistepörssissäkin vasta neljäntenä. Toisaalta Sweattilla on joukkueen paras tehopörssiluku +15 ja jos hän olisi NHL:ssä alkuunkaan yhtä "näkymättömän hyvä" kuin mitä toinen Moosesta nostettu puolustaja Chris Tanev on ollut tähän asti, niin peruspelikin riittää. Mielenkiintoista seurata Sweattin onnistumista NHL:ssä.

Pakkiparit tulevat olemaan Dallasia vastaan luultavasti;

Edler - Ehrhoff
Hammer - Sweatt
Ballard - Tanev

Ykkösparilta Hasselhoff-Edler sekä Ballardilta ja Hammerilta vaaditaan tuossa normaalia enemmän, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä Sweatt ainakin kakkosylivoimassa.

 

[nuck]

Eipä pelannut farmista nostettu Sweatt Dallasia vastaan, sillä Bieksa sai silmänsä pelikuntoon. Näin ollen Sweattin NHL-debyytti siirtyy tulevaisuuteen.

Sweattille Bieksan pelaaminen oli varmasti pettymys, mutta muuten Dallasia vastaan nähtiin ehkä vuoden 2011 paras Vancouverin peli toistaiseksi. Canucks tuli peliin viime peleistä tutusti vähän laiskan oloisesti, mutta otti sitten isännän otteet aika nopeasti ja vei peliä oikeastaan joka suhteessa: Vancouver iski seitsemän maalia, voitti selvästi laukaukset, aloitukset, voitti fyysisen pelin, pelasi hyvää erikoistilannepeliä, sai tehoja kärjen takaa ja lähetti kaksi vastustajan hyökkääjää pelistä pois.

Vancouverin esityksestä on vaikea kaivaa yhtään huonoa puolta tai pelaajaa. Dallas ja Vancouver tulevat kohtaamaan kuitenkin toisensa vain viikon päästä Dallasissa, joten Dallas saa nopean takaisin maksun paikan. Mielenkiinnolla seuraan miten Dallas tulee tuohon seuraavaan peliin tämän tyrmäyksen jälkeen. Joukkue on pelannut upean kauden toistaiseksi ja Dallasilla on lisäksi erittäin mukavan näköinen tulevaisuus, mutta kaksi viime ottelua eivät ole menneet ollenkaan kuten he ovat varmasti toivoneet.

Ehkä parasta tässä viimeisimmässä joukkueiden välisessä pelissä oli kuitenkin kaivatun "secondary scoringin" paluu. Samuelsson ja Raymond onnistuivat ja toivottavasti he pystyvät näyttämään jatkossakin, että heille kuuluu paikka kakkosketjusta Keslerin laidoilta. Ykkösen lisäksi kakkonen pitää saada tekemään tulosta viime aikoja useammin koko ketjun voimin, sillä kolmonen on hyökkäyspäässä vaisu ja pelkästään Keslerilla ja ykkösketjulla ei välttämättä tiukkoja pelejä käännetä.

Malhotra tekee toki joka pelissä ison kasan töitä, tuo paljon johtajuutta, vie aloituksia hienosti, tappaa jäähyjä esimerkillisesti, blokkaa kuteja, riistää kiekkoja, pelaa hyvää puolustusta ja voittaa kaksinkamppailuja laitojen lähellä, mutta tehot puuttuvat kokonaan: viimeisissä 36 pelissä seitsemän pistettä. Niin kauan kun joukkue voittaa, kukaan ei kiinnitä noihin huomiota, mutta toivottavasti mies saisi tuon hyökkäyspelinsäkin kulkemaan paremmin.

Puolustuksessa Edler näytti jälleen kerran NHL:n top10 puolustajalta - mies on lähellä olla jopa NHL:n top5-pakki. Isokokoinen, voimakas, hienosti liikkuva, kovaa laukova ja hyvin vähän virheitä tekevä ruotsalainen oli jälleen kerran selvästi kentän paras puolustaja, ja nousi NHL:n pakkien pistepörssissä top10 joukkoon. Tehojen lisäksi Edler tekee aivan loistavaa työtä omassa päässä ja fyysisessä pelissä. Nyt hän tuhosi muun muassa Jamie Bennin kaltaisen taklaajan. Miehen otteet ja kehitys vetävät välillä sanattomaksi.

Ja Edlerin lisäksi on pakko mainita Chris Tanev. Erittäin älykäs puolustaja, joka liikkuu hyvin ja hänen ensimmäinen syöttönsä on hänen kokemukseen verrattuna loistava. Vain voimaa kaivataan lisää ja miehellä on käsissä top4-rooli NHL:ssä. Jason Botchford kertoi Canucksin saaneen Tanevia koskien paljon kauppaehdotuksia, mutta minä en vaihtaisi häntä edes ensimmäisen kierroksen puolenvälin varausvuoroon. Tanevissa on lahjoja kehittyä vaikka kuinka korkealle.

Tanev saattaa olla hyvinkin Gillisin paras vapaa-agentti hankinta toistaiseksi. Mutta kuitenkin, vaikka Tanev pystyisi pitämään nykyisen tasonsa, hän tekee luultavasti tilaa Salolle, Albertsille tai jopa Romelle kunhan he palaavat kentille. Tanevin voimapuoli ei vielä riitä isoimpia hyökkääjiä vastaan ja Canucks luottaa enemmän kokemukseen tavoitellessaan tänä keväänä Stanley Cupia. Ensi kaudella Taneville pitäisi olla näillä näytöillä kuitenkin selvä pelipaikka, joten kokemus tältä kaudelta on arvokasta.

 

[Mr. Smith]

Sweattille Bieksan pelaaminen oli varmasti pettymys, mutta muuten Dallasia vastaan nähtiin ehkä vuoden 2011 paras Vancouverin peli toistaiseksi. Canucks tuli peliin viime peleistä tutusti vähän laiskan oloisesti, mutta otti sitten isännän otteet aika nopeasti ja vei peliä oikeastaan joka suhteessa: Vancouver iski seitsemän maalia, voitti selvästi laukaukset, aloitukset, voitti fyysisen pelin, pelasi hyvää erikoistilannepeliä, sai tehoja kärjen takaa ja lähetti kaksi vastustajan hyökkääjää pelistä pois.

Oli kyllä loistava peli Vancouverilta. Toivottavasti tästä taas kelkka kääntyy ja peli on parempaa selkeästi heikomman jakson jälkeen.

Burrowsin peliaika (12 min) vähän ihmetytti, mutta ehkäpä noi pari hänen jäähyään ja muutenkin pelin jäähyt sekä aikainen ratkeaminen vaikutti tuohon. Nyt peliaikaa saivat kaikki tasaisesti ja Volpatti 11:45 ajallaan oli vähiten peliaikaa saanut pelaaja. Sedinit pelasivat vain 15 minuuttia ja saivat huilata välillä aika pitkäänkin. Muutenkin tällä kaudella Sedinien peliaika taitaa olla huomattavasti maltillisempi kuin aiempina vuosina.

Rajapyykkejä saavutettiin ottelussa, kun Chris Tanev sai uransa ensimmäisen tehopisteensä ja Aaron Volpatti uran ensimmäisen syöttöpisteensä (maali jo plakkarissa). Volpatti on ollut nelosessa varsin hyvä ja jopa yllättävän tehokas verrattuna tehoihin AHL:ssä (tällä kaudella 0+6 AHL:ssä). Henrik Sedin sai sitten 50 syöttöä täyteen ja Ryan Kesler 20 syöttöä. Keslerin saldo, 27+20 on kyllä uskomaton, sillä Kesler teki maaliennätyksensä nyt kauden 49. ottelussa. Viime kaudella Kesler teki 25+50, joten huomaa varsin selvästi Keslerin roolin muuttumisen ylivoimassa.

 

[nuck]

Rajapyykkejä saavutettiin ottelussa, kun Chris Tanev sai uransa ensimmäisen tehopisteensä ja Aaron Volpatti uran ensimmäisen syöttöpisteensä (maali jo plakkarissa). Volpatti on ollut nelosessa varsin hyvä ja jopa yllättävän tehokas verrattuna tehoihin AHL:ssä (tällä kaudella 0+6 AHL:ssä).

Volpatti on vetänyt tosiaan varsin hyvin tuossa nelosketjun laidalla. Mies taklaa yhtä usein kuin NHL:n hyökkääjien taklaustilaston top10 (pois lukien top3 Clutterbuck, T. Ruutu ja Dustin Brown) ja on onnistunut tekemään pari pistettäkin. Aika yllättävää tosiaan, että hän on tehnyt NHL:ssä nelosessa paremmin pisteitä kuin AHL:ssa ennen tätä pelatessaan isommassa roolissa.

Pitää lisäksi ihmetellä sitäkin tähän liittyen, että miten ihmeessä Tanevin avaustaidolla pelaava pakki ei ole ollut tehokkaampi AHL:ssa (1+8=9 pistettä 39 pelissä) alkukaudesta? Toki Moosessa pelaa muitakin pakkeja, joilta voisi odottaa AHL-tasolla hyökkäyspäässä enemmän (esimerkiksi Sweatt), joten taitaa tuo hyökkääjien kädettömyys nostaa päätään.

Tietysti kertoohan se hyökkäyspään tasosta, jos Billy Sweattin kaltainen laitaa edes takaisin sahaava hyökkääjä on joukkueen snipereita ja Shirokovin ja pitkään sivussa olleen Hodgsonin lisäksi ainoa, jolla on kasassa edes 10 maalia (11 osumaa - AHL:n kärjellä on kohta 30 maalia). No, toivottavasti Codyn lauantain paluu kentille toisi apua tuohon maalintekoon. Hodgsonin paluun jälkeisestä ensimmäisestä pelistä lisää täällä.

 

[Mr. Smith]

Hodgsonin paluun jälkeisestä ensimmäisestä pelistä lisää täällä.

Loistavaa kuulla, että Hodgson on palannut kaukaloon. Näköjään myös Schroeder teki paluun viikonloppuna ja onnistui perjantaina maalinteossa. Toisessa pelissä sitten kyseinen kaksikko jäi sitten ilman tehopisteitä, mutta tärkeintä ovat nuo paluut kentille. Kunhan nyt pysyisivät ehjinä.

 

[kausi]

No niin Lee Sweatt teki NHL-debyytissään heti voittomaalin, muutenkin oli näemmä hyvä peli ainakin tilastojen perusteella ja noin 8 minuutin peliajalla kun hänen ollessa jäällä ei tehty yhään maalia ja molemmat Canucksin maalit tuli kun Lee pelas.

Pitänee osallistua keskusteluun enemmän nyt loppukauden aikana, olen kyllä aktiivisesti lukenut palstaa ja kiitos teille siitä niin on pysynyt hyvin kartalla asioista.

 

[nuck]

Mukava nähdä Nässeäkin pitkästä aikaa täällä.

Vancouverin runkosarjan kovin testi on viimein ohi. Joukkue pelasi 42 erää ja 14 peliä 25 iltaan, matkusti 15.000 kilometriä reissaten paljon eri aikavyöhykkeillä, sai loukkaantumisia, monen pelaajan tehot katosivat raskaiden viikkojen aikana, pelin tasossa näkyi väsyneenä heittelyä ja moni vastustaja pelasi parasta peliään NHL:n kärkijoukkuetta vastaan. Heikoimmillaankin Canucks on kuitenkin tähdistöottelutauolle lähdettäessä edelleen Läntisen konferenssin kärjessä ja koko NHL:n kakkosena tasapisteissä liigaa johtavan Philadelphian kanssa.

Härkäviikkojen viimeisessä pelissä Vancouver pystyi kääntämään vielä pelin kolmannessa erässä erittäin hyvin puolustanutta Nashvillea vastaan. Tammikuu olisi voinut hyvin olla kuukausi, jonka aikana Vancouverin upeasti alkanut lento olisi ottanut isoja kolhuja, mutta ryhmä kesti. Kauden raskaimmassa vaiheessa Canucks pelasi kuukauden sarjalla 8-2-4, eli kahdeksan voittoa, kaksi varsinaisen peliajan tappiota ja neljä rankku-/jatkoaikatappiota. Kaksi varsinaisen peliajan tappiota 14 peliin tuolla otteluohjelmalla... Kova suoritus joukkueelta.

Ryan Kesler;

“It was tough — one of those months where you look at the schedule and right off the bat see five games in seven days, then see the rest of the schedule. It was taxing. We’re going to take this break and rest up and focus on February now.

“This was a learning experience. It makes the team stronger when you go through things like this. Playing 14 in however many days we played, it definitely makes you closer as a team. You have to rely on each other because no one is going to have their A-game every night.”

Tämä viimeinen Nashvillea vastaan pelattu peli ei tarjonnut kovin paljon paikkoja, eikä muutenkaan nähty mitään ihmeellistä kiekkopeliä. Ottelusta tuli vähän hidastempoinen ja shakkia muistuttava peli. Olen nähnyt ennenkin näitä juuri näiden kahden joukkueen välillä. Ilmeisesti V ja Trotz haluavat tällaisia tarkkoja shakkimatseja joukkueiden keskinäisiksi peleiksi, vaikka etenkin Vancouverissa olisi myös paljon hyökkäysvoimaa. Toisaalta toki pelissä omat paikkansakin tietysti oli, mutta molemmat maalivahdit olivat erittäin hyviä.

Tarkasti puolustanut Predators oli hienosti pelanneen Rinteen johdolla erittäin lähellä pelata täydellisen vieraspelin, mutta joukkueen tiivis keskustan puolustaminen ei kestänyt ihan koko peliä. Alex Burrowsin kauden 11. maali ja Lee Sweattin uran ensimmäinen maali pelin viimeisten 10 minuutin sisään toivat pisteet Vancouverille. Vancouverin ykköspelaaja oli maalivahti Luongo, joka on hävinnyt viimeisissä 22 ottelussa varsinaisella peliajalla vain kerran ja jonka tilastot noissa peleissä ovat erittäin hienot: 94.1% ja 1.41 päästettyä maalia pelissä.

Vancouver oli liikenteessä ilman ykköspakki Alex Edleria (ja kolmea muuta puolustajaa), joka kärsi selästään ja jonka pelaaminen oli ottelun alla hieman epävarmaa. Ykköspakin puuttuminen näkyi etenkin puolustuspäässä, puolustuksen fyysisyydessä ja erikoistilanteissa, mutta toisaalta hänen tilallaan pelannut Lee Sweatt aloitti NHL-uransa komeasti tekemällä pelin voittomaalin, joten Edlerille saatiin peliin kuitenkin lopulta hyvä paikkaaja. Sweatt paransi peliään läpi ottelun ja tuo voittomaali oli kruununa hänen muulle pelilleen.

Muista pakeista Keith Ballard oli ensimmäistä kertaa tällä kaudella joukkueen peliaikakuningas. Ballard selvisi urakastaan hienosti ja osoitti viimeistään nyt ansaitsevansa enemmän peliaikaa. Hamhuis pelasi vanhaa seuraansa vastaan myös hyvän pelin ja Chris Tanev jatkoi erittäin hyviä otteitaan. Kun Moosessa on Tanevin ja Sweattin (+ Parentin ja Baumgartnerin) kaltaisia pakkeja syvyyttä tuomassa, niin tuo puolustuksen syvyystilanne on onneksi hyvällä mallilla. Vakipakkien on vähän varaa jäädäkin sivuun, kun alhaalta tulee noin hienoja onnistumisia.

Tanevista voisi tähän yhteyteen poimia parin viime päivän sisäisiä lausuntoja valmentajilta;

- "How he was making the right plays and the right decisions, I think his teammates were really impressed just like I was." - Alain Vigneault

- “I’ve watched him every shift and I gave him some more minutes last night because the score allowed it and he hasn’t made a mistake yet,” - Rick Bowness, joka pyörittää pakkeja.

- “When I saw him briefly in training camp, the first thing I noticed was his feel for the game" - Bowness

- “He has great hockey sense, great vision and composure. So you go to the minor leagues and show you can do it in a game, which he’s done. Give our scouts a tremendous amount of kudos for this kid, to find him where they found him. Just as I told him, he’s going to play in this league. He has all the attributes you need. He’s going to get stronger and he’ll be a Canuck, whenever that is.” - Bowness

- The Canucks turned some heads when they recalled Tanev, bypassing more veteran defencemen in Manitoba when Aaron Rome was hurt. It was suggested if they knew Andrew Alberts was going to go down next, thrusting Tanev into the lineup, they would have made another decision. GM Mike Gillis responded by saying: "(Tanev) has been the best, it's that simple." - Mike Gillis.

Gillisilla ja Vancouverilla olisi ollut mahdollisuus nostaa AHL:sta Nolan Baumgartner, joka pelasi viime kaudella Showssa 12 peliä, Ryan Parent, joka pelasi viime kaudella ylhäällä 48 peliä tai Lee Sweatt, joka oli viime kaudella SM-liigan paras puolustaja. Ensimmäisenä ylös nostettiin kuitenkin porukan selvästi nuorin ja kokemattomin Tanev, koska hän on ollut farmissa joukkueen paras puolustaja. Enää en ihmettele miksi. Sweatt tulee näillä näytöillä kuitenkin hyvänä kakkosena ja tuo maali jättää varmasti hänestä hyvän kuvan valmennukselle tulevaisuuteen.

Hyökkäyksessä Sedinit olivat Nashvillea vastaan vaisuja, mutta voittomaalisssa Daliel Sedinilla oli tästäkin huolimatta oma kädenjälkensä. Daniel Sedinilla on kuitenkin monen muun Canucks-hyökkääjän tavoin huono jakso menossa, sillä NHL:n tämän kauden paras laitahyökkääjä ei ole tehnyt yhtään maalia kuuteen viime peliin ja väsymys näkyy. Sedineiden ketjukaverilla Burrowsilla oli puolestaan yksi maali viimeisiin seitsemään peliin ennen peliä, mutta nyt hänelle tuli tärkeä onnistuminen 1-1 tasoituksen myötä.

Kakkosketjun vauhtikaksikko Kesler-Raymond sen sijaan jatkoi hyvää peliään. Kesler pelasi erinomaisen pelin puolustussuuntaan ja ehkä kauden parhaan pelinsä pelanneella Raymondilla oli puolestaan paikkansa, mutta hienosti pelannut Rinne kesti. Kakkosketjun kolmas lenkki Samuelsson oli puolestaan vähän pimennossa ja ketjun heikoin lenkki. Hän on pelannut jo vähän aikaa jostain vammasta kärsien ja tehnyt vain yhden maalin viimeisissä 16 pelissä, joten toivottavasti tauko auttaa tuossa ja kauden lopusta tulee parempi.

Kolmosketju oli tyypillisen hiljainen hyökkäyspäässä. Torres pelasi yhden aivan loistavan vaihdon, mutta katosi sitten kuvasta. Malhotralta tietää aina mitä saa: noin 60% aloitusvoittoja, erittäin hyvää alivoimaa ja hyvää puolustuspeliä, mutta hyökkäyspäässä hänkin on todella kateissa. Sekä MM, että Torres ovat pelanneet jo 14 peliä ilman osumia. Samankaltainen tilasto on myös Tambellinilla, joka on tahkonnut jo 15 ottelua ilman osumia. Väsymys on näkynyt monen pelaajan otteissa, sillä en usko, että he ovat yhtäkkiä kadottaneet taitonsa. Onneksi pelaajat saavat nyt hyvään väliin lepotauon. Sen he ovat ruuhkaviikkojen jälkeen todella ansainneet.

 

[nuck]

Ikäviä uutisia puolustukseen: Alex Edler joutuu selkäleikkaukseen.

Edlerin loukkaantuminen on menetys joukkueelle. Hän on ollut päälle 50 pisteen puolustaja, joka on pelannut fyysisesti ja ollut erittäin hyvä omassa päässä. Hyvin liikkuvana, isokokoisena, voimakkaana ja kiekollisesti taitavana puolustajana hän on noussut Vancouverin ykköspakiksi ja omasta mielestäni koko NHL:n top10 joukkoon pakkien osalta.

Selkäleikkauksesta toipuminen kestää näissä tapauksissa arvioiden mukaan 6-8 viikkoa. Tästä päivästä on 11 viikkoa playoffien alkuun, joten Edlerin pitäisi olla kunnossa hyvissä ajoin ennen playoffeja - niin hyvissä, että hän pääsee myös hyvään pelikuntoon. Jos tästä jotain hyvää hakee, niin Sami Salon paluu lähestyi nyt luultavasti kerralla aika reippaasti ja Ballardin peliaika lisääntyy. Kuitenkin Edler on nyt viimeisin puolustaja, jonka olisin halunnut nähdä loukkaantuvan, joten iso menetys tästä tulee.

 

[Henkka]

Eiköhän Salo nyt tervehdy varsin "yllättäen". LTIR-miehet vaihdetaan päikseen. Edlerille tuo 8 viikon toipumisjakso + 2 viikkoa kuntoustusjaksoa farmissa ja capin ulkopuolella osuisi aika sopivasti pleijarien alkuun. Näin mitään caphit-poistoja ei tarvisi tehdä viimeisen yhden viikon takia. Huilailee sen vaan pois.

Onhan se aika hurjaa, jos Canuks pääsee pleijareihin tällä pakistolla:

Edler-Ehrhoff
Hamhuis-Bieksa
Ballard-Salo

 

[nuck]

Tuo Henkan laittama vaihtoehto olisi Vancouverille tietysti se paras vaihtoehto. Salo palaisi nopeasti kehiin, saisi itsensä hyvään pelikuntoon loppukaudeksi ja Edler menettäisi vähän kauden lopusta, mutta olisi hänkin mukana jo runkosarjan lopussa. Vielä kun kenellekään runkopakille ei tulisi loukkaantumisia, niin tuo top6-puolustus olisi kyllä kova tuollaisenaan, eikä iso ja fyysinen Alberts seiskapakkina olisi ollenkaan huono syvyyspakki. Näin siis parhaassa tapauksessa.

Koska historia on näyttäytynyt kuitenkin ihan erilaisena käytännössä, niin luultavasti tässä käy niin, että Edler menettää koko loppukauden ja Salo palaa kentille, mutta loukkaantuu uudelleen viimeistään playoffien ratkaisuvaiheessa. Hyökkäyksessä tärkeät Kesler ja Burrows loukkaantuvat ja Kaksoset jäävät liian yksin. Näin historia toistaisi itseään esimerkiksi viime kaudesta, jolloin Canucks menetti myös silloisen ykköspakkinsa tammikuun 16. päivänä koko loppukaudeksi, Salon playoffeissa ja Kesler/Burrows -kaksikko vaipui myöhemmin rivipelaajien tasolle vammoineen.

Kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin on mahdollinen. Toki mahdollinen on myös vaihtoehto noiden väliltä, mutta jotenkin tuntuu historiaan katsomalla, että näissä asioissa ei ainakaan sitä parasta vaihtoehtoa saada. Edlerin leikkauksesta Gillis ei osannut sanoa vielä sen tarkempaa lehdistötilaisuudessa, josta Vancouver Province laittoi pääkohdat lehdistön kysymyksineen ja Gillisin vastauksineen.

Is the best case scenario him returning late in the regular season?

That would probably be the best case scenario. But once they get in there and look around it may be a little different than they anticipated.

Vancouver Provincen Gordon McIntyre muistuttaa siitä, kuinka tärkeä palanen Edler joukkuetta oikeastaan on:

The 24-year-old had missed only eight games since joining the Canucks fulltime in 2008-09.

The guy did everything for the Canucks. He was physical; he was a shut-down guy; he got the puck out of his own zone safely and quickly; he and Christian Ehrhoff became a formidable pair on the attack, opponents often left wide-eyed as both defencemen joined the action in the slot.

And Edler will be sorely missed on the power play. Mikael Samuelsson doesn't come close to matching Edler's booming one-timers.

Even if the right-shooting Salo was ready to return, the rusty, 35-year-old Finn is no Edler.

Losing Edler is as big a loss as if Ryan Kesler or a Sedin went down.

Vancouverin viisi avainpelaajaa ovat maalivahti Luongo, Ryan Kesler, Sedinin kaksoset ja Edler. Mielestäni tuo ryhmä on ollut piikkinä ennen Ehrhoffia, Malhotraa, Hamhuisia, Burrowsia ja kumppaneita. Mutta missään nimessä Edlerin menetys ei voi tuntua niin paljon, että joukkue romahtaisi tämän vuoksi.

Pitää muistaa, että aina tärkeän pelaajan loukkaantuminen on jollekin toiselle parempi mahdollisuus. Tällä kerralla vastuuta menee Kaith Ballardin suuntaan, joka on joutunut tyytymään hyvistä otteistaan huolimatta kolmosparin pienempiin minuutteihin, koska kaksi ensimmäistä pakkiparia ovat toimineet toistaiseksi hyvin ja niitä ei ole haluttu rikkoa.

 

[nuck]

NHL jatkuu taas ensi yönä ja Canucks jatkaa kauttaan vieraspelillä Dallasia vastaan. Vancouver on voittanut kauden molemmat Dallas-pelit yhteismaalein 11-2. Hyvä tilasto kääntyy kuitenkin nopeasti huonoksi, jos peliin ei tauon jälkeen osata tulla kovaa.

Dallas tulee ainakin otteluun täysillä, sillä kun joukkue on hävinnyt Vancouverille vain viikko sitten edellisen pelin 7-1, niin nyt olisi kasvojen pesuun ihan pakkopaikka. Dallas on voittanut neljä viimeistä kotipeliään. Viimeisin kotitappio varsinaisella peliajalla on tullut 31. joulukuuta - Vancouveria vastaan. Sen jälkeen Dallas meni sarjalla 8-2-1 seuraavat 11 peliä, häviten toisen noista varsinaisen peliajan tappioista juuri Vancouverille. Kova sarja kokonaisuutena ja nyt joukkueella on vain näytettävää.

Vancouverin kannalta mielenkiintoisen pelistä tekee se, että Cody Hodgson tulee tekemään viimein ensiesiintymisen Vancouverin paidassa. Hodgson tulee pelaamaan tasakenttävaihtoja Henrik Sedinin, Keslerin ja Malhotran takana joukkueen nelosessa, joten tasakenttäpisteitä ei odoteta Tanner Glassien kanssa. Hänelle on kuitenkin luvattu paikkaa toisesta ylivoimakentästä, joten siinä voisi olla hänen mahdollisuutensa näyttää.

Hodgson tuli kai mahdolliseksi nostaa ylös nyt kun Edler joutuu olemaan pitkään sivussa ja Vancouverin palkkaongelma väistyi. Tavallaan tämä nosto tuli vähän hankalaan saumaan siinä mielessä, että hän nousee ylös tässä vaiheessa, kun takana on juuri kuuden viikon sairausloma, sikä silloin ennen sairauslomaansa kun hän oli Moosessa paras pelaaja. Hän on totutellut farmissakin pelikuntoon pääsemiseen ja ollut ilman tehoja pari peliä palattuaan kentille.

Mutta toki mielenkiinnolla katson mitä hän pystyy tuomaan kentille. Parhaassa tapauksessa hän onnistuu, pelintekijää vaille oleva kakkosylivoima paranee, nelosketju saa enemmän painetta toiseen päähän ja Gillisin mahdollinen tarve nelosketjun sentterin hankintaan siirtotakarajalla pienenee. Jos homma ei kulje, niin onpahan CoHon pelit avattu NHL:ssä ja farmissa on joka tapauksessa hyvä paikka pelata isommalla peliajalla.