Vancouver Canucks 2010-2011

[Henkka]

Samalla kaksi peliä pelannut puolustaja Evan Oberg lähti Canucksin syvyyspakin roolista Moosen syvyyspakiksi AHL:aan. Obergin paluu farmiin tarkoittanee käytännössä sitä, että Dan Hamhuis palaa kentille.

Onkos tietoa kuinka isot rahat Oberg kuittasi tästä stintistä ylhäällä? Kaverilla on ihan tajuttomat bonukset sopimuksessaan, ja NHL-palkka yli kymmenkertainen (737,5k) AHL-tuloihin verrattuna (65k).

 

[nuck]

Onkos tietoa kuinka isot rahat Oberg kuittasi tästä stintistä ylhäällä? Kaverilla on ihan tajuttomat bonukset sopimuksessaan, ja NHL-palkka yli kymmenkertainen (737,5k) AHL-tuloihin verrattuna (65k).

Ei ole, mutta kyllä noilla rahoilla pari kierrosta pokeria bussin perällä pelaa.

Oberg'han on näitä yliopistosarjoista ostettuja vapaita agentteja, joita Vancouver on alkanut harrastamaan enemmänkin (Oberg, Walsky, Sweatt, Tanev parin viime vuoden sisään). Tämä Oberg-kortti taitaa tuottaa tyhjän arvan NHL:aan, mutta yksi toinen kortti on kääntymässä kuvakortiksi parhaillaan, kun katsoo viime kesän vapaan agentin Chris Tanevin peliä. Edellinen nuori pakki, joka vakuutti samalla lailla kuin Tanev nyt, oli Alex Edler.

 

[nuck]

Vancouver lähetti puolustaja Yann Sauven farmijoukkue Manitobaan. Siirto tarkoittaa käytännössä sitä, että myös Keith Ballard palaa Dan Hamhuisin kanssa kentille. Hieno juttu, että taistelijana tunnettu Ballard ei ollut pidempään sivussa, vaikka jalka vääntyi pahasti ja sairauslomasta piti alunperin tulla pidempi. Nyt Ballard pääsee vielä hyvin pelirytmiin kiinni ja toivottavasti tämä oli sitten tämän kauden viimeinen loukkaantuminen hänelle.

Isokokoinen (6'3, 220) ja kuitenkin hyvin liikkuva kesän 2008 toisen kierroksen varaus Sauve oli lyhyellä visiitillään NHL:ssä hyvä. Jopa niin hyvä, että hänellekin voisi melkein alkaa (yhdessä Tanevin kanssa) pedata pelipaikkaa ensi kauden joukkueesta. 'Melkein' siksi, että tämä visiitti oli hänelle liian lyhyt, jotta tämän perusteella voisi arvioida ensi kauden pelipaikkaa. Mutta jos tämän perusteella voisi tehdä päätöksiä, niin minulla olisi ainakin luottoa. Sauve näyttää tulevaisuuden kolmosparin fyysiseltä puolustajalta. Kerrassaan hieno nousu viime kesän erittäin ikävän auto-onnettomuuden ja aivotärähdyksen jälkeen kentille ja aina NHL:aan saakka.

 

[nuck]

Aamuyöllä nähtiin Vancouverin kauden viides kotitappio, kun heikosti viime aikoina pelannut Montreal kävi ottamassa pisteet. Pelin ratkaisuina toimivat Canadiensin huippualku/Canucksin nukkuminen pelin alussa? ja Carey Price, joka oli selvästi ympyröinyt tämän pelin kalententeriinsa.

Montreal teki ensimmäisessä erässä kaksi maalia 69 sekunnin sisään ja Canucks ei koskaan saanut tuota vieraiden tehokasta alkua kiinni, vaikka sai myöhemmin paljon paikkoja tuon kuromiseen. Pelin kulusta kertoo jotain laukaustilasto: Canadiens dominoi pelin alkua suorastaan täydellisesti ja heillä oli vierasjoukkueena ensimmäisessä erässä 2-15 johto laukauksissa. Tuon jälkeen Vancouver'kin sai pelistä kiinni ja vei loppupelin vedot 37-10.

Kentän ykköstähdeksi valitun Carey Pricen hieno peli takasi kuitenkin ihan ansaitut (parempi maalivahti tänään, kolme tehtyä maalia ja selvästi parempi alku) pisteet Canadiensille. Canucksin puolelta jäi harmittamaan tappion lisäksi lähinnä pelin alku, jolloin tuntui, että mikään toiminut. Toki osansa oli tietysti myös Canadiensin hurjalla motivaatiolla ja hyvällä pelillä, mutta noin isoa pelillistä eroa ei sekään selitä.

Vancouverin Ryan Kesler kuvasi peliä seuraavasti;

Going down 2-0 isn't something we want to do. We don't want to spot teams two goals. Give them credit, they came out hard. For whatever reason our battle level wasn't there. But after that 10 minutes, I thought we dominated the game. You have to give it to their goalie. He stood on his head and made the saves when he needed to.

Pelin merkityksestä Carey Pricelle kertoo se, että Vancouveria nuorena kannattanut Price halusi kiekon itselleen pelin jälkeen:

It was big for me. Every guy in this locker-room knew that coming in. Everybody really wanted to get this win.

It was really sweet to go out there and wave to all of my family and all my friends back home.

I'll probably put some tape around it and put it in my house if I get one this summer back home.

I have been watching the Canucks my whole life being from B.C. and getting an opportunity to play against them and actually win in GM Place [nyt Rogers Arena] is pretty special for me.

Vancouver on mennyt nyt voitosta tappioon viimeiset kahdeksan peliä. Tuo 4-4-0 ei ole liigan ykkös-/kakkosjoukkueelle mitenkään kovin mairitteleva saldo, mutta se on kova saldo, kun muistaa Canucksin pakkitilanteen noissa peleissä. Nyt Hamhuis ja Ballard palasivat, mutta molemmat jäivät vielä alle 20 minuutin. Vaatii ehkä vähän aikaa loukkaantumisten jälkeen, ennen kuin he ovat sillä tasolla, jossa heidät on tottunut näkemään.

Pari viivaa:

- Voitto oli Montrealille ensimmäinen Vancouverissa sitten vuoden 2000 marraskuun.

- Carey Pricesta on tullut todellinen Canucks-tappaja. Hän voitti molemmat tämän kauden pelinsä Vancouveria vastaan, molemmissa hänet valittiin kentän ykköstähdeksi ja hän torjui kahdessa pelissä 73 laukauksesta 71. Onneksi Pricea vastaan ei ole useimmin pelejä.

- Vancouverin saldo Itäisen konferenssin joukkueita vastaan on 10-4-2, vaikka molemmat kauden Canadiens-pelit ollaankin hävitty.

- Vancouver pystyi säilyttämään Läntisen konferenssin johtonsa, kun Detroitkin hävisi samana iltana.

- Ryan Keslerin aloitukset pistävät silmään: 25 voittoa, 4 tappiota. Muutenkin ilta oli jälleen kerran Keslerille erinomainen. Maaleja ei tullut Pricen hyvästä pelistä johtuen, mutta tuli sen sijaan yksi syöttö, viisi laukausta, pari taklausta ja peräti 26:32 peliaikaa. Hän oli Pricen jälkeen selvästi kentän paras pelaaja. Tuo peliaika taisi olla muuten kauden korkein Vancouverin hyökkääjän saama peliaika.

- Daniel Sedin kasvatti pistepörssin johtoaan yhdellä pisteellä, kun hän syötti Canucksin toisen maalin.

- Chris Tanev pelasi huonoimman pelinsä NHL:ssä toistaiseksi ja syyllistyi pariin tulokaspakin virheeseen. Toivottavasti nuo kasvattavat ja kehittävät.

- Christian Ehrhoff pelasi 28:35, vaikka Hamhuis ja Ballard palasivat ja Salon peliaika meni yli 20 minuutin.

 

[nuck]

Vancouver Sunin Iain MacIntyren juttu avaa Chris Tanevin taustoja. Tanev oli 16-vuotiaana todella pienikokoinen ja voimaton puolustaja ja NHL-seurat karttoivat häntä. Hän meni varaamattomana pelaamaan yliopistosarjaan, ilmeisesti Dave Gagner huomasi hänet Canucksin puolelta ensimmäisenä ja hänen kanssaan tehtiin sopimus viime kesänä. Nyt Tanev on pelannut erittäin hyvää kiekkoa ja erityisesti hänen pelinsä on yllättänyt siihen nähden, miten nopeasti hän on tullut NHL-maailmaan.

Yli 500 NHL-pelin veteraani Dan Hamhuis kehuu Tanevin silmiin pistävää rauhallisuutta;

“One or two games in, I was so impressed by his composure. I was bugging him on the bench about how composed he was. He was playing against the other teams' top lines and that's usually when players panic and put it off the glass. Veteran players like myself do that a lot. He's unbelievable.”

 

[Mr. Smith]

Ensiksi kiitokset nuckille hyvistä kirjoituksista joiden avulla pääsi hyvin kartalle takaisin loman jälkeen.

On kyllä melkoista turbulenssia ollut Vancouverin pakistossa. Tuo Rome-Tanev-Sauve-Oberg nelikko oli kyllä melkoinen ilmestys Canucks-nutussa, kun heidän pitäisi (vielä ainakin) pelata lähinnä Manitobassa. Romesta tuli mieleen ettei hänelle taida olla käyttöä enää tulevilla kausilla, sen verran heikosti hän on esiintynyt ja vastaavasti muut ovat vastanneet huutoon huomattavasti paremmin. Toki Rome omaa vielä sopimuksen tulevastakin kaudesta ja vastaavasti neljästä pakista (Ehrhoff, Bieksa, Salo, Alberts) tulee vapaita, joten vaikea tuota on vielä ennustaa kesän tapahtumia.

Hodgsonin peluutusta nelosessa pienillä minuuteilla en oikein ymmärrä. Mikäli Hodgsonin vastuu jää 4-5 minuutin luokkaan niin tuon peliajan voisi ihan hyvin suorittaa joku muukin ja Cody saisi vastuuta AHL:ssä. Eli ilman muuta nyt Cody vielä alas pääsemään täyteen iskuun ja mikäli tarvetta jossain vaiheessa tulee niin sitten ylös isommille minuuteille.

Aamulla sitten Blues - Canucks ESPN:llä, joten parin viikon tauon jälkeen pääsee näkemään matsin. Mielenkiintoista nähdä myös uudistunut Blues, mutta toivotaan kumminkin paluuta voittojen tielle.

 

[nuck]

Romesta tuli mieleen ettei hänelle taida olla käyttöä enää tulevilla kausilla, sen verran heikosti hän on esiintynyt ja vastaavasti muut ovat vastanneet huutoon huomattavasti paremmin. Toki Rome omaa vielä sopimuksen tulevastakin kaudesta ja vastaavasti neljästä pakista (Ehrhoff, Bieksa, Salo, Alberts) tulee vapaita, joten vaikea tuota on vielä ennustaa kesän tapahtumia.

Romen kausi on ollut aika vaihteleva ja mukaan on mahtunut heikompiakin pelejä, mutta ei hän huonosti ole kokonaisuutena pelannut. Hän vain joutui pakkien loukkaantumisten vuoksi tilanteeseen, joka ei ole omiaan hänelle. Hän on syvyyspakki (ehkä seiska-/kasipakkina Albertsin kanssa tässä joukkueessa, kun kaikki ovat terveinä), jonka piti yht'äkkiä ottaa lähes minimipalkkaisena puolustajana 3-4 miljoonan pakin rooli ja kantaa joukkueen kakkos- tai kolmospakin asemaa. Kun hän ei pystynyt nostamaan tasoa Hamhuisin tai Salon luokkaan, monet fanit tyrmäsivät miehen.

Pitää muistaa, että Rome joutui pelaamaan muiden pakkien loukkaantumisten vuoksi yli 20 minuutin iltoja. Vancouver meni viiden pakin loukkaantumisjakson yli saldolla 5-3, kun mukana oli kolme tulokasta, joilla oli taskussa yksi pelattu NHL-peli. Tuossa jaksossa Romella, joka oli jäällä jakson aikana vain kahden tasakenttä-takaiskun aikana, oli iso merkitys. Ei Rome mikään tähtipakki ole kokonaisuutena ollut ja annoin itsekin miehelle kritiikkiä esimerkiksi Nashvillea vastaan. Tosiasiassa arvostelut menivät kuitenkin sikäli vähän turhaan kohteeseen, että häneltä vaadittiin koko ajan olosuhteiden pakosta liikaa.

Kokonaisuutena Rome on reippaasti NHL:n keskiarvoa parempi seiskapakki ja hän olisi monessa joukkueessa kutospakki, vaikka meillä hän on periaatteessa Albertsin jälkeen vasta puolustuksen kahdeksas puolustaja (tai ehkä jopa lähitulevaisuudessa yhdeksäs, jos Tanev pelaa noin hyvin kuin on kokonaisuutena pelannut).

Hodgsonin peluutusta nelosessa pienillä minuuteilla en oikein ymmärrä. Mikäli Hodgsonin vastuu jää 4-5 minuutin luokkaan niin tuon peliajan voisi ihan hyvin suorittaa joku muukin ja Cody saisi vastuuta AHL:ssä. Eli ilman muuta nyt Cody vielä alas pääsemään täyteen iskuun ja mikäli tarvetta jossain vaiheessa tulee niin sitten ylös isommille minuuteille.

Ihan samaa mieltä. Hodgsonilta on mahdoton odottaa yhtään mitään, kun hän istuu ensin yli 10 minuuttia erässä penkin päässä ja ottaa sitten yhden nopean vaihdon Glassin ja Oreskovichin kanssa. Ei tuossa kukaan pääse peliin kiinni. Mutta pitää toivoa, että valmennusjohto antaisi hänelle nyt vähän enemmän vastuuta. Ellei siten tule, farmi on kehityksen kannalta ainoa oikea paikka jatkossa.

 

[Mr. Smith]

Aamulla sitten Blues - Canucks ESPN:llä, joten parin viikon tauon jälkeen pääsee näkemään matsin. Mielenkiintoista nähdä myös uudistunut Blues, mutta toivotaan kumminkin paluuta voittojen tielle.

Ottihan Canucks voiton tuosta Blues pelistä, mutta itse peli ei vakuuttanut. Toinen erä meni lähestulkoon kokonaan Canucks päädyssä ja Blues pelasi todella hyvin. Vähän ansaitsematon voitto tuli tuosta kumminkin otettua.

Viime yönä sitten osat vaihtuivat Bruinsin kanssa. Vancouver pelasi huomattavasti paremman pelin, laidat ryskyivät ja tilanteita syntyi. Nyt vaan Tim Thomas, ei niin yllättäen, oli taas loistavassa iskussa. Ja Canucks hyökkääjät tuntuivat jäätyvän paikoissa. Ylivoima ei toiminut ollenkaan ja siitä itse vierittäisin syytä Samuelssonille, joka häsläsi melkoisesti viivassa.

Nelonen oli pelissä hyvä, varsinkin siihen asti, kun Glass siinä pelasi. Glass taisi pelata 'liian hyvin" kun pääsi kakkoseen loppupeliksi. Raymondin peli ei vaan oikein lähde kulkemaan sitten millään. Hodgson pelasi hyvin ja olisi taas ansainnut enemmän peliaikaa kuin tuon 7 minuuttia. Voisiko seuraavassa pelissä kokeilla vaikkapa Hodgson - Kesler - Samuelsson ketjua?

Hyviä uutisia oli sitten piristynyt kolmonen. Nyt taas peli kulkee Torresillakin, joten laidat ryskyvät ja tilanteita syntyy. Toivotaan, että kolmosella tahti jatkuu samana, kun ykkönen ja varsinkin kakkonen hieman nyt yskivät.

 

[nuck]

Aika odotettua peliä Vancouverilta - taso heittelee pelistä ja erästä toiseen tällä hetkellä paljon. St. Louisia vastaan playoff-paikastaan vielä taisteleva Blues oli selvästi nälkäisempi kuin vähän haluttoman näköinen Canucks ja St. Louis vei enemmän peliä, vaikka Canucks Schneiderin johdolla voittikin. Kovaa Bostonia vastaan nähtiin puolestaan jo vähän parempi Vancouver, mutta kiekko pomppi ympäripyöreässä pelissä yhden maalin enemmän Bruinsin suuntaan ja tuli tappio, vaikka Canucksilla oli enemmän maalipaikkoja.

Vancouver vaikuttaa olevan tällä hetkellä vähän "liian tyytyväinen" paikkaansa Läntisen kärjessä ja Luoteisen voittajana ja tuo on varmasti suurin syy sille, miksi pelin taso heittelee niin paljon. Toinen syy voi olla puolustuksen sekavuus. Alakerran jatkuva kierrätys on näkynyt pakkiparien jatkuvina rukkaamisina ja tuo on sekoittanut pakkaa jo pidempään. Nytkin siellä on erottumassa hyviä yksilösuorituksia (kuten Hamhuisin peli Bostonia vastaan), mutta kokonaisuus ei toimi ihan niin hyvin kuin aikaisemmin.

Veikkaan, että Vancouverin pelin tasossa tullaan näkemään nyt tästä eteenpäinkin aika lailla vaihtelevaa peliä. Joukkueella alkaa olla playoffit mielessä ja loppukausi on eräänlainen valmisteleva prosessi, jossa ei saada joka ilta kasaan välttämättä edes kelvollista suoritusta. Tuo ei silti merkitse mitään jatkon suhteen. Viime vuoden mestari Chicago pelasi esimerkiksi viime vuonna tammikuun 19. päivästä maaliskuun 30. päivään 26 pelin mittaisen rupeaman, jossa joukkue hävisi enemmän kuin voitti. Muuten joukkueen kausi meni 55-22-8, mutta tuon "playoff-prosessin" ongelmat näkyivät juuri tässä vaiheessa kautta.

Bruinsin sankari oli muuten Vancouverista kotoisin oleva Milan Lucic, joka teki 1+2 pistettä ja voittomaalin. Hän muistutti taas vuoden 2006 keväästä, jolloin Vancouverin entinen seurajohto kauppasi siirtotakarajalla noita kakkos- ja kolmoskierroksen varauksiaan täysin hyödyttömiin pelaajiin pois ja Vancouver Giantsissa pelanneeseen Luciciin ei ollut enää pelimerkkejä. Mahdoton tietysti sanoa, olisikovatko delormet huomanneet sittenkään heidän edessään pelannutta voimahyökkääjän raakiletta, mutta ilman vuoroja Lucicia oli ainakin mahdoton napata. Huomenna olisi seuraava mahdollisuus myydä noita vuoroja, mutta itse toivon ainakin nyt Lucicia seuranneena, että Canucks uskoisi tähän joukkueeseen tällaisena.

Jääkiekko on muuten pitkälle pään sisältä kiinni ja esimerkkiä tuosta on nähty taas kerran viimeisten kolmen pelin sisään kahdesti. Ensin Vancouverin läheltä kotoisin oleva maalivahti Carey Price piti Canadiensin pinnalla ja sitten tästä kahden pelin päästä kentän ykköseksi nousi myös Vancouverista kotoisin oleva voimahyökkääjä Milan Lucic. Molempien onnistuminen kotikaupunkinsa joukkuetta kohtaan tuskin oli sattumaa, vaan hienot pelit olivat kiinni pitkälle motivaatiosta. Tuota motivaatiota ei ole meillä näkynyt nyt riittävästi viime aikoina, mutta toivottavasti tästä hieman hankalasta jaksosta selvitään yli viimeistään viikkoa tai kahta ennen runkosarjan loppua.

 

[Mr. Smith]

F Chris Higgins - D Evan Oberg, 3rd-Round Pick (2011)

F Maxim Lapierre, F MacGregor Sharp - F Joel Perrault, 3rd-Round Pick (2012)

Jahas, kolme hyökkääjää siis tuli joista kaksi jää ylös ja Sharp sitten alas. Lapierre tuli siihen kaivattuun paikkaan nelosen keskelle, mutta ihan heti en keksi Higginsin paikkaa. Toki voi kai Higgins pelata nelosen laidassa ja nelonen olisi sitten muodossa Glass - Lapierre - Higgins. Toinen vaihtoehto sitten olisi laittaa Higgins kakkoseen Raymondin tilalle.

Oma toive oli David Clarkson Higginsin tilalle. Hän olisi tuonut tarvittavaa kovuutta ja sen lisäksi vähän käsiä. Mutta näillä mennään.

Ja menetyksistä vielä pari sanaa. Tai Oberg ja Perrault eivät nyt menetyksiä ole, mutta seuraavien vuosien kolmoskierrokset siinä sitten lähti. Eihän tuo nyt mikään paha hinta ole, mutta ei vastaavasti saatukaan ihan mitään "priimaa".

 

[nuck]

Higgins - Oberg + 3:rd'13

Higgins (397GP, 103G, 88A, 191PTS, 138PIM) on alunperin Montrealin ensimmäisen kierroksen varauksia (14/2002). Canadiens kauppasi tuossa draftissa ylös saadakseen varattua Canadiensia ja Patrick Roy'ta nuorena kannattaneen Higginsin ja hänestä tulikin heille varsin nopeasti yli 20 maalin työtä pelkäämätön laitahyökkääjä, joka pelasi myös alivoimaa ja kantoi vastuuta fyysisestä pelistä. Higgins teki kolmella kaudella peräkkäin päälle 20 maalia ja ainakin joidenkin Canadiensin seuraajien mielestä hän oli arvokas pelaaja ja kantoi ketjuaan, jonka riippakivenä oli Michael Ryder.

Higgins kaupattiin kuitenkin Montrealista kesällä 2009 NY Rangersiin. Kaupassa Higginsin kanssa Rangersiin meni Ryan McDonagh ja Pavel Valentenko sekä toiseen suuntaan Scott Gomez, Tom Pyatt ja Mike Busto. Homma ei toiminut kuitenkaan Rangersissa ollenkaan siten kuin odotettiin ja isohkon palkan laitahyökkääjä kaupattiin Alex Kotalikin kanssa loppukaudesta Calgaryyn vaihdossa Olli Jokiseen ja Brandon Prustiin.

Higgins muodosti Calgaryssa kakkosketjun Kotalikin ja Langkowin kanssa ja ketju pelasi paljon vastustajan ykkösketjuja vastaan. Hänellä oli Flamesissa hyvä corsi-numero roolistaan huolimatta ja Flames Nationin bloggaaja Kent Wilson kirjoitti hänestä muun muassa seuraavasti; Observations of his play match the numbers. Higgins has frequently looked like one of the strongest players on the ice during his time here - winning board battles, making smart reads and consistently executing fundamental plays. His work on the PK has been similarly good.

Higgins oli viime kaudella Calgaryssa lopulta lähemmässä tarkastelussa hyödyllinen pelaaja, ainakin jos hänen onnistumistaan tarkastelee corsi-numeroilla ja muilla pienemmillä lukemilla. Hän sai joukkueen hyökkääjistä loppukaudella eniten alivoima-aikaa, kunnostautui kiekonriistoissa, oli yksi ahkerimmista taklaajista ja yksi parhaista tasakenttäpelaajista. Maaleja ja pisteitä olisi saanut tulla kuitenkin enemmän.

Kesällä Higgins siirtyi vapaana agenttina Floridaan. Häntä käytettiin Panthersissa joka ketjussa ja hän on tehnyt tasaisesti pisteitä. Higginsilla on Panthersin hyökkääjistä paras corsi-numero ja häntä on käytetty Reasonerin jälkeen joukkueen toiseksi eniten oman pään aloituksissa, mikä kertoo aina hyvästä. Kautta on varjostanut kuitenkin loukkaantumiset ja mies on tälläkin hetkellä vielä viikon tai kaksi sivussa käsivamman vuoksi.

Palattuaaan kentille Higgins on mielenkiintoinen seurattava Vancouverissa. Hän voi olla missä tahansa hyökkäystä - Keslerin laidalta nelosketjuun. Hän on hyvä pelaaja ilman kiekkoa ja häntä voidaan käyttää erikoistilanteissa - sekä alivoimilla, että ylivoimilla. Yhteenvetona Higgins on hyvä, monipuolinen ja kokenut NHL-hyökkääjä, joka tuo syvyyttä ja monipuolisuutta hyökkäykseen.

Higginsista tulee tämän kauden jälkeen UFA, joten miehen jatko on auki. Mielestäni tämä on kuitenkin ihan hyvä vaihtokauppa loppukauden lainapelaajasta, kun toiseen suuntaan meni periaatteessa vain kolmannen kierroksen varaus. Oberg'kistakin voi toki tulla vielä NHL-pelaaja, jos hänen kanssa ollaan kärsivällisiä. Vancouverissa hänen tiellään oli liian monta pakkia (Tanev, Sauve, Sweatt, Parent ja ehkä Connautonkin olivat pelkästään farmipakeista edellä), joten seuranvaihto saattaa tehdä hyvää.

Maxim Lapierre + MacGregor Sharp <-> Joel Perrault + 3:rd'12

Kaivattu nelosen hyökkääjähankinta oli Maxim Lapierre (255GP, 35G, 37A, 72PTS, 221PIM), joka juuri joulukuun viimeinen vaihtoi Canadiens-paidan Ducksin väreihin. Odotin kieltämättä jotain toista, mutta sen jälkeen kun Ducks hankki Winchesterin, ajattelin Lapierren päätyvän meille. Lapierre on "Vigneaultin näköinen" syvyyspelaaja: hän tekee kovaa työtä, pelaa fyysisesti, tappaa jäähyjä ja on kohtalainen aloittaja (tällä kaudella Canadiensissa aloitus% 58 ja Ducksissa 53.4). Häntä voidaan peluuttaa sekä keskellä että laidalla.

Lapierrella on Higginsin tavoin tehokasta taustaa Montrealista. Hän teki pari kautta sitten ensimmäisellä täydellä Montrealin kaudellaan 15 maalia ja 28 pistettä, mitä voidaan pitää hänen rooliin nähden hyvänä. Viime kausi ei ollut yhtä tehokas (7 maalia ja 14 pistettä), mutta edelleenkin ihan kohtalainen. Lapierren voima ei ole kuitenkaan pisteissä, vaan energiapelaamisessa. Hän on ahkera taklaaja, ärsyttävä pelaaja ja parhaimmillaan/pahimmillaan likainen vastustaja. Suu käy kuin Burishilla tai Burrowsilla. Pari kautta sitten Lapierre kuului yhdessä Higginsin kanssa Montrealin alivoiman luottopelaajiin.

Yksi tärkeä yksityiskohta tässä hankinnassa oli Lapierren ja Vigneaultin yhteinen kokemus QMJHL:n Prince Edward Islandsista. Lapierre oli kaksi vuotta Vigneaultin valmennuksessa juniosisarjassa, joten Vancouverissa tiedetään aika tarkasti millainen pelaaja on kyseessä pelillisesti ja henkisesti. (Samassa joukkueessa pelasi muuten nykyisin Ilveksessä pelaava Mark Lee).

Itse mietin tätä kauppaa myös siltä kannalta, että tavallaan tämä tuli vähän yllättäen. Kesleria ja Burrowsia on pyydetty jättämään vihellysten jälkeiset tökkimiset vähemmälle ja he ovatkin rauhoittuneet. Molempien sanotaan pystyneen keskittymään tuon vuoksi enemmän peliinsä. Nyt kun Canucks on saanut kaksi pahinta (ja viime kesänä lähti jälkitökkimisen mestari Shane O'Brien) pelaajaa rauhoitettua, joukkue hankkii samanlaisen pelaajan tilalle. Onko tuo hyvä vai huono asia, se selviää tässä loppukauden aikana.

MacGregor Sharp on puolestaan entinen Mason Raymondin joukkuekaveri AJHL-liigan Camrosesta ja yliopistosarjan Minnesota-Duluthin joukkueesta. Häntä pidetään kovana karvaajana ja hyvänä kiekottomana pelaajana, mutta tehoja hän ei ole kovin paljon tehnyt. Hockey's Futuren kuvaus kertoo hänen olevan Matt Cooken kaltainen pelaaja, joten hänellä saattaa olla vielä mahdollisuuksia tuonne alempiin ketjuihin roolipelaajan rooliin.

Ducksille menetettiin Joel Perrault ja kolmannen kierroksen varaus. Perraultilla ei ollut enää mitään käyttöä, mutta tuo kolmannen kierroksen varaus on hieman vaikea menettää, kun tuo oli jo toinen kolmannen kierroksen varauksen menetys. Toisaalta Lapierren pitäisi olla parannus nelosketjuun, hän tuo monipuolisuutta ja fyysisyyttä alempiin ketjuihin ja hän on Vigneaultille tuttu pelaaja, joten tuon ymmärtää. Hän on myös kesällä RFA, joten Vancouver saattoi sinetöidä tällä kaupalla myös ensi kauden sentterinsä.

Ketjut saattavat olla nyt:

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Burrows
Raymond - Kesler - Samuelsson
Torres - Malhotra - Hansen
Glass - Lapierre - Oreskovich/Tambellini

Ja sitten kun Higgins tulee kentille, hän saattaa ottaa paikan kakkosesta tai nelosesta. Kolmosen toivoisin pysyvän tuollaisena, sillä ketju on toiminut nyt erinomaisesti.

 

[nuck]

Ei jaksaisi kirjoittaa pelistä mitään, mutta laitetaan nyt jotain kuitenkin.

Olipa huono esitys Vancouverilta kotona. Hyvin viisikkona pelannut Columbus olisi ehdottomasti ansainnut pelistä paremman tuloksen, mutta Luongo piti Canucksin pisteissä kiinni ja arvat ratkaisivat lopulta kaksi pistettä meille. Harmi Columbuksen kannalta, sillä joukkue pelasi pakkopisteistä ja vei peliä koko illan saamatta täysiä pisteitä.

Vancouverin kapteeni Henrik Sedin sanoi Vancouverin viime peleistä totuuden;

The last two weeks has been a little on and off. Every second game we are playing well and it's something we have to bring up and talk about because the playoffs are getting closer and we need to get back to playing well.

Ymmärrän hyvin sen, että Vancouver ei ole terävimmillään kun runkosarja on mennyt toistaiseksi niin hyvin, tässä aletaan jo katsella playoffeja ja joukkue kai tarvitsee oman latausjaksonsa. Lisäksi ymmärrän senkin, että peleissä tasoero näyttää olevan joskus iso, kun tietyt vastustajat pelaavat kaudestaan ja Canucks samalla katselee. Kaikki kunnia hyvin esiintyneelle Columbukselle, mutta Vancouverin puolelta tällaisia iltoja en halua enää nähdä.

Pelaamaan päässyt ja nälkäinen Jeff Tambellini ja Luongo saa minulta pisteet, muu joukkue ei. Lapierren alkukaan ei ollut kovin kummoinen, kun hän hävisi Keslerin tavoin aloituksensa pelissä ja otti jäähyn heti toisessa vaihdossaan. Alun jälkeen peli parantui ja karvaus- ja kulmapelissä hän oli ihan hyvä.

 

[nuck]

Vancouver näyttää kääntäneen tuon pelillisen alamäkensä nopeasti. Canucks pelasi pari huonompaa peliä tämän kuun alussa, mutta otti nyt kaksi vierasvoittoa Los Angelesista ja Anaheimista peräkkäisinä iltoina. Yhteismaalit noissa kahdessa pelissä olivat Canucksille 6-1 ja pelien ratkaisijana toimi kolmosketju Malhotra-Hansen-Torres, joka on saanut pitkän hiljaiselon jälkeen jälkeä tulostaululle asti.

Erityisesti Hansenin peli on ollut ketjussa aivan erinomaista ja onkin hieno huomata, että tanskalaisen koko kauden jatkunut kova työnteko palkitaan viimein pisteillä. Hyvää tasaisuutta joukkueelta osoittaa edelleen se, että vaikka peli ei toiminut parhaalla tavalla ennen Kings- ja Ducks -pelejä, Canucks on hävinnyt varsinaisella peliajalla viimeksi kaksi peliä putkeen marraskuussa. Tuosta on nyt jo 48 peliä aikaa.

Pari viivaa:

- Hienosti läpi kauden pelannut maalivahti Cory Schneider pelasi Ducksia vastaan uransa ensimmäisen nollapelin.

- Salo, Hamhuis ja Ehrhoff pelasivat Anaheimia vastaan erittäin hyvän puolustuspelin.

- Aaron Rome sai yli 22 minuuttia peliaikaa ja kantoi tuon mielestäni varsin hyvin. Rome on tärkeä pakki siinä mielessä, että vaikka hän onkin monien fanien hampaissa (he odottavat minimipalkan mieheltä top4 suorituksia joka ilta), hän pystyy ottamaan isommankin roolin kantaakseen ainakin hetkeksi ja pelaamaan luotettavaa peruspeliä. Romen saamat minuutit antavat tärkeämmille pakeille huiliaikaa ja vähentävät samalla tuota loukkaantumisriskiä.

- Vancouverin kolmosketju on tehnyt viimeisissä 10 pelissä 21 pistettä. Ketjun onnistuminen on isossa roolissa koko joukkueen hyvään kauteen ja ketjun jokainen pelaaja on parannus viime kaudella kolmosessa pelanneisiin hyökkääjiin. Toivottavasti ketjua ei rikota kohta kentille palaavan Higginsin vuoksi (enkä usko valmennuksen sitä tekevän).

- Lapierre pelaa hyvin omaa rooliaan - hän on isompi versio Burrowsista kiekottomassa pelissä. Aloituksissa on ollut kuitenkin yllättäviä ongelmia - ei uskoisi, että hänen prosenttinsa ovat olleet niin hyviä aikaisemmin kun katsoo nyt aloitustouhuja.

- Raymond loukkasi olkapäänsä ja jätti pelin kesken. Vamman ei pitäisi olla kuitenkaan paha. Muista loukkaantumisista sen verran, että Higgins ja Bieksa palaavat harjoituksiin seuraavan (Phoenix) pelin yhteydessä. He eivät vielä kuitenkaan pelaa, mutta ovat jo lähellä pelikuntoa. Edler ja Alberts parantelevat vammojaan vielä vähän pidempään.

- Vancouver tappoi jälleen Ducksiakin vastaan kaikki jäähynsä. Canucks on NHL:n toiseksi paras alivoimajoukkue ja toiseksi paras ylivoimajoukkue. Alivoima toimii tällä hetkellä loistavasti, ylivoimassa on ollut kuitenkin viime peleissä hakemista.

 

[M10]

Näin ulkopuolisena kun on neutraalein lasein seurannut tuota Canucksin peliä, niin ei voi muuta olla kuin vakuuttunut. Paljon puhutaan noista kärkipään hyökkääjistä, mutta ihan liian vähälle huomiolle jää alempien kenttien nimet kuten Torres, Hansen ja Malhotra. Nämä miehet ovat kyllä NHL:n ehdotonta grinder-eliittiä.

Tällä hetkellä NHL:ssä on yksi Stanley Cup-contender ylitse muiden. Vancouver Canucks.

 

[Mr. Smith]

Paljon puhutaan noista kärkipään hyökkääjistä, mutta ihan liian vähälle huomiolle jää alempien kenttien nimet kuten Torres, Hansen ja Malhotra. Nämä miehet ovat kyllä NHL:n ehdotonta grinder-eliittiä.

Kyllähän tuo mainittu kolmosketju on omasta mielestä NHL:n paras kolmosketju. Samoin sitten ykkönen omasta mielestä paras ykkösketju, mikä toki ilmenee jo tehoistakin, kun D. Sedin johtaa pistepörssiä ja on kakkosena maaleissa ja H. Sedin on pörssiykkönen syötöissä.

Mutta näiden jälkeen tuleekin se mutta. Kakkonen ei oikein missään vaiheessa ole päässyt täyteen iskuun tasakentällisin vaan siinä on miehiä vaihdeltu ja tehoja odotettu ja välillä saatukin. Toinen missä varmaan tusinan verran pelaajia on käynyt "testissä" on nelosketju. Kakkosen pysyvä palanen on Kesler ja nelosessa se on ollut Glass. Muut ovat sitten vaihdelleen enemmän ja vähemmän.

Nyt kun Higgins alkaa olla lähellä pelikuntoa niin omasta mielestä harkittava idea olisi Higgins kakkosessa Raymondin tilalla. Higgins-Kesler-Samuelsson yhteen ja Raymond parantelemaan vammojaan tai jos pystyy pelaamaan niin neloseen ja se muotoon Glass-Lapierre-Raymond. Tambellini on pelannut paljon sekä kakkosessa että nelosessa, joten hänet on helppo laittaa tuuraaman mahdollisia loukkaantumisia tai pitää vaihtoehtona mikäli peli ei kuljekaan. Toki myös yksi vaihtoehto playoffeissa on sitten Hodgson, joka on päässyt Manitobassa piste per peli tahtiin pudotuksensa jälkeen.

Puolustuksen osalta Bieksa lienee lähellä pelikuntoa, joten Tanev tai Rome siirtyy katsomoon. Tai Ballard mikäli hänellä on jotain pientä vammaa. Peliaika ainakin viittaisi vähän tähän ja taashan hän osumaa otti Ducksia vastaan. Vielä kun Edler toipuisi playoffeihin niin pakistokin näyttäisi taas varsin vahvalta.

Maalivahdeista ei sitten tarvi ihmeempiä sanoakaan; NHL:n paras tai toiseksi paras kaksikko - ihan en osaa sanoa onko Thomas/Rask kaksikko vielä paremmassa iskussa.

Eihän tässä kyllä valittaa voi joukkueen kokoonpanosta, mutta eipä niitä pelejä rostereilla voiteta. Toki nyt voi sanoa, että ainakin GM on tehnyt tehtävänsä varsin hyvin, toivotaan pelaajilta nyt samaa.

 

[nuck]

Eihän tässä kyllä valittaa voi joukkueen kokoonpanosta, mutta eipä niitä pelejä rostereilla voiteta. Toki nyt voi sanoa, että ainakin GM on tehnyt tehtävänsä varsin hyvin, toivotaan pelaajilta nyt samaa.

Vancouver on kokonaisuutena paperilla parempi kuin koskaan ja onhan tuo paperiversio näyttäytynyt varsin hyvänä kentälläkin; Maalilla Luongo ja Schneider kestävät vertailun mihin tahansa joukkueeseen. Puolustus on etenkin terveenä erittäin syvä ja tasaisen laadukas. Ykkösketjun Sedinit ovat pistepörssissä mahdollisesti kaksi ensimmäistä ja kakkosketjun Kesler on NHL:n paras kakkosketjun sentteri. Kolmosketju on erittäin toimiva, laituritarjonta on monipuolinen ja nyt Lapierren tulon myötä nelonenkin on saanut kaipaamansa sentterin.

Maalivahtipeli toimii, puolustus toimii ja hyökkäys toimii. Tuloksena tuosta Vancouverilla on mahdollisuus olla ensimmäinen joukkue sitten Montreal Canadiensin ja kauden 1977-78, joka on NHL:n ykkönen sekä tehdyissä maaleissa että päästetyissä maaleissa (tällä hetkellä Canucksin sijoitus tehdyissä osumissa on kolmas ja päästetyissä ykkönen). Tuo olisi nykypäivän tasapäistyneessä jääkiekossa jo todella kova saavutus ja oikeastaan jo se, että tuo on noinkin lähellä toteutua tällä hetkellä, on kova meriitti.

Yksi iso asia tuon kaiken takana on erikoistilannepeli. Canucks on kummassakin alueessa liigan kakkonen, mikä on erittäin harvinaista. Kun katsotaan noita lukuja paperilta kentälle, niin onhan tuo joukkue kasattu aika hienosti:

- Ylivoimalle on laittaa ehkä NHL:n vaarallisin parivaljakko Sedinit pyörittämään peliä, Kesler maalin eteen ja kovia laukojia (Edler, Salo, Ehrhoff) siniselle. Sedinin kaksosten kaltainen parivaljakko riittää jo pitkälle, mutta Keslerilla Canucks on pystynyt tuomaan ylivoimaan erinomaisen maskimiehen ja toisen kovan luokan aloittajan - kiekko pysyy useimmiten hallussa ylivoimalla b-piste -aloituksen jälkeen.

- Alivoimalle Selke-tason senttereitä Malhotraa ja Kesleria parempia aloittajia ei juuri löydy, Burrows ja Hansen ovat arvokkaita duunareita, puolustuksesta löytyy riittävästi kokemusta ja liigan todellinen top5 maalivahti Luongo pitää huolen maalista. Tässä on sama asia kuin ylivoimassa - kun yhdelle joukkueelle on kasattu kaksi noin huippupelaajaa (Kesler ja Malhotra) tappamaan alivoimaa, niin onhan tuo aika hieno tilanne. Malhotra ja Kesler hoitavat kiitettävällä tehokkuudella kiekon oman pään aloituksesta omille ja vastustaja saa melko harvoin suoraan painetta Vancouverin päähän.

Kiitos hyvän joukkueen rakentamisen, Vancouverista on vaikea löytää heikkouksia ja kysymysmerkkejä. Canucks kesti upeasti pakkien pahimman loukkaantumissuman, jolloin sivussa oli samaan aikaan kuusikin pakkia. Lisäksi joukkue on pelannut harvinaisen ehjää kautta siinä mielessä, että Vancouver on tosiaan hävinnyt kaksi peliä (varsinaisella peliajalla) peräkkäin 48 peliä sitten - tuo on yksi harvinainen tilasto muiden joukossa. Koska kysymysmerkkejä ja kehittymisen kohteita pitää kehityksen vuoksi aina hakea, niin itse nostan esiin kuitenkin kaksi asiaa:

1. Ensimmäinen on todellisen huippupakin puute. Eteenpäin mennyt Edler oli mielestäni tällä kaudella NHL-pakkien rankingissa top10 joukossa, mutta hänkään ei ole mikään Lidström tai viime kauden Keith. Huippupakkeja ei kasva juuri millään oksilla ja siksi Gillis onkin pyrkinyt paikkaamaan tuota puutetta kasaamalla syvän ja laadukkaan puolustuksen:

Edler - Ehrhoff
Bieksa - Hamhuis
Salo - Ballard

Alberts/Rome

Tuo top6 osasto on terveenä ollessaan kyllä erinomainen - parempi, mitä meillä on ollut koskaan. Siinä ei ole heikkoja alueita ja kun kolmosparissa on Salon ja Ballardin kaltainen kaksikko, niin kertoohan se tasosta aika paljon. Mutta edelleen tuosta puuttuu se todellinen liigan kärkipakki. Usein mestareilla on sellainen ollut, mutta kumpi on parempi asia, syvyys ja laatu vai todellinen huippukärki?

2. Fyysisten laitahyökkääjien puute kärjessä. Neljä ensimmäistä laituria ovat olleet Daniel Sedin, Burrows, Samuelsson ja Raymond ja tuo ei kyllä fyysisyydessä pelota, vaikka jokainen laituri muuten täyttäisi paikkansa ja joukkio on sopivan monipuolinen ja nopea. Itse haikailen Andrew Laddin kaltaista laituria tuohon Keslerin laitaan, mutta ymmärrettävästi Laddia'kaan ei ollut mahdollista saada. Chris Higginsilla voisi olla tässä nyt mahdollisuuksia vähän fyysisempänä pelaajana.

Mitä tulee tuohon kokoonpanon vaihtoon, niin kannatan Mr. Smithin ajatusta "Higgins Raymondin tilalle". Raymond on lahjakas hyökkääjä, huippunopea, erittäin hyvä kiekon ylöstuoja, kiekonpitäjä, hän pyrkii pelaamaan kiitettävästi myös omaan päähän, ei ota jäähyjä vaan hän hankkii niitä paljon vastustajalle, mutta mies on ollut loukkaantuneena ja ruuti on ollut märkää. Tosin, pitää muistaa se, että tasakenttäpisteitä hän on kuitenkin tehnyt viime kautta paremmalla prosentilla - ero viime kauteen tulee ylivoimatehoissa, eli käytännössä Keslerin siirrossa ykkösylivoimaan.

Koska maaleja ei ole kuitenkaan tullut siten kuin toivotaan, koska kokoakin kaivattaisiin ja koska ykköstä tai kolmosta ei kannata lähteä rikkomaan, niin "Higgins Raymondin tilalle -ajatus" saa kannatusta. Muuten toivotaan vain, että ei tulisi loppukauden aikana lisää loukkaantumisia. Tällä joukkueella on todelliset mahdollisuudet mennä päätyyn saakka, mutta kaiken pitää onnistua hienosta runkosarjamenestyksestä huolimatta nappiin, jotta sinne päästäisiin.

 

[nuck]

Vancouver kutsui farmista ylös hyökkääjä Victor Oreskovichin. Pidin isokokoisen (6'3, 220) ja kovaa taklaavan hyökkääjän otteista, kun hän pelasi Vancouverissa viimeksi helmikuun lopussa, joten kutsu ylös ei yllättänyt. Oreskovich'han pelasi jo viime kaudella NHL:ssa Floridassa 50 peliä ja hän oli Keith Ballard -kaupan kylkiäinen. Nyt Canucks saa halutessaan jalkeille hyvän telaketjuosaston tuonne alempiin ketjuihin:

Torres - Malhotra - Hansen
Glass - Lapierre - Oreskovich

Malhotra on tuossa koostumuksessa vähiten fyysinen pelaaja ja hänkin on isona ja voimakkaana pelaajana hyvä vääntötilanteissa.

Oreskovichin pelaaminen ei ole kuitenkaan varmaa, sillä hänet lienee kutsuttu ylös vain varalle, jos Raymond ei pysty pelaamaan.

 

[nuck]

Aika mielenkiintoinen ottelu Phoenixissa viime yönä. Coyotes pelasi hyvin ja pisti Vancouverin ahtaalle, mutta Canucks pystyi kääntämään pelin lopulta Dan Hamhuisin jatkoaikaosumalla. Pelissä kolisivat tolpat, nähtiin 73 laukausta kohti maalia, 31 "missattua" vetoa, paljon fyysistä peliä, joitakin puolustuspään virheitä ja Canucksin nousu 0-2 asemasta voittoon. Canucks ei ollut voittanut tällä kaudella vielä yhtään peliä, jossa joukkue oli ensimmäisen erän jälkeen tappiolla, joten voitto oli sikäli harvinainen.

Ilta oli Vancouverin pakeille tehokas, sillä Hamhuis iski kaksi maalia lähes samasta paikasta ja Salo teki yhden. Myös Sedinit onnistuivat hienosti - molemmille kolmen pisteen ilta ja monia vaihtoja, joissa vähän paremmalla tuurilla tai Alex Burrowsin paremmalla viimeistelyllä pisteitä olisi kolissut enemmänkin. Daniel Sedinilla on nyt viiden pisteen johto pistepörssissä ja Henrik on pistepörssin kakkosena Stamkosin kanssa. Kaksosten mahdollisuus pistepörssin tuplavoittoon sai siis lisää tuulta alleen.

Hyvänä puolena pelistä voi ottaa esiin myös sen, että Tambellini pelasi hyvän pelin Raymondin tilalla kakkosketjussa ja ketju vaikutti kokonaisuutena paremmalta kuin viime peleissä Raymondin kanssa. Lisäksi uusittu nelosketju, jossa pelasivat Lapierre, Glass ja Oreskovich, toimi mielestäni hyvin. Tuossa triossa olisi kyllä hyvä koostumus tuollaisena painavana karvausketjuna, mutta Higgins ja/tai Raymond "sotkevat" noita kuvioita pian.

Nelosketjusta puhuttaessa, Rick Rypien on ilmeisesti selättänyt demoninsa ja tekee paluun kentille. Rypien on ollut melkein koko kauden sivussa henkilökohtaisten syiden vuoksi ja jotain isompaa miehellä pitikin olla, kun muistelee hänen käymistään katsojan päälle Minnesotaa vastaan kauden alussa (tarina ei kerro mitä fani huusi hänelle, Malhotrakin näytti tilanteessa vihaiselta, mutta käsiksi käyminen oli tietysti väärin).

Ryp pelaa Moosessa "kuntoutusjaksolla", jonka jälkeen hän olisi Vancouverin käytettävissä loppukaudella ja playoffeissa. Vaikea kuitenkaan sanoa, onko hänelle enää käyttöä NHL:ssä tällä kaudella. Mies on luistellut kuukauden, joten hän on jonkinlaisessa kunnossa, mutta pelillisesti hänen pitäisi syrjäyttää Lapierre, Glass, Raymond/Higgins ja mahdollisesti Oreskovich ja/tai Hodgsonkin.

Pari viivaa tilastoista;

- Vancouver nousi voitollaan 95 pisteeseen. Joukkue ei ole kuitenkaan vielä varmistanut teoriassa playoff-paikkaansa. Onko joku laskenut, missä vaiheessa tuo on varmaa?

- Canucksin vieraspelien saldoksi tuli nyt voitolla hieno 20-9-4. Viime kaudella saldo oli 19-20-2, joten kasassa on jo tässä vaiheessa yksi vierasvoitto enemmän kuin viime kaudella.

 

[Mr. Smith]

- Vancouver nousi voitollaan 95 pisteeseen. Joukkue ei ole kuitenkaan vielä varmistanut teoriassa playoff-paikkaansa. Onko joku laskenut, missä vaiheessa tuo on varmaa?

Kolmella pisteellä tuo varmistuisi, mutta toki myös MIN/NAS/ANA tappioilla paikka varmistuisi. Käytännössä siis voi varmistua jo pe-la yön pelien jälkeen, mutta todennäköisemmin vasta su-ma pelien jälkeen.

Hienoa, että Rypien on päässyt henk. koht. ongelmista eroon ja tuo osaltaan vaihtoehtoja neloseen. En itse kyllä uskoa, että hänelle olisi paikkaa tai roolia tänä vuonna, mutta mistä sitä tietää.

Burrows voisi tosiaan vähän skarpata viimeistelyssä, sen verran paljon paikkoja on missannut viime aikoina. Burrows on kumminkin Vancouverin maalipörssissä kolmosena D.Sedinin ja Keslerin jälkeen vaikka missasi alkukauden ja alussa oli loukkaantumisen jälkeen epävireessä. Eikä Burrows pelaa myöskään ykkösyv:ssä mikä näkyy yv-maalien puuttumisena. Burrows tehnee vähän yli 20 maalia, mikä on ihan ok lukema, muttei toki mikään edelliskauden huippulukema.

Tambellini tosiaan piristi kakkosta ja nyt onkin valmentajalla miettimistä ketjuissa kun Higgins ja Raymond tervehtyvät. Mutta ihan positiivinen ongelma kumminkin kyseessä.

 

[nuck]

Kolmella pisteellä tuo varmistuisi, mutta toki myös MIN/NAS/ANA tappioilla paikka varmistuisi. Käytännössä siis voi varmistua jo pe-la yön pelien jälkeen, mutta todennäköisemmin vasta su-ma pelien jälkeen.

Eli lähellä ollaan. Työsulkukauden jälkeen ainoastaan kauden 2006-07 Calgary on mennyt playoffeihin paremmista asetelmista kuin missä Vancouver on nyt. Tuolloin Flamesilla oli kasassa kauden päätteeksi 96 pistettä, 43 voittoa ja maaliero +32. Vancouverin vastaavat lukemat ovat tällä hetkellä 95 pistettä, 43 voittoa ja +62 maaliero.

Burrows voisi tosiaan vähän skarpata viimeistelyssä, sen verran paljon paikkoja on missannut viime aikoina.

Näin on, Burrowsistahan oli lähellä tulla Phoenix-pelin antisankari, sillä hän missasi kaksi täysin vapaata paikkaa maalin edestä, jatkoajan rankkarin ja oli Korpikoskessa kiinni pitämättä kuitenkaan miestä riittävän hyvin tämän tehtyä 3-3 tasoituksen. Tietysti olisi ollut toisaalta kova laittaa antisankarin viitta Burrowsille, joka taklasi pelissä kuitenkin viisi kertaa, uurasti kovasti kiekottomana ja pelasi alivoimaa Keslerin kanssa joukkueen eniten (2:43) myös pakit huomioiden.

Alexin vahvuus on kuitenkin niin vahvasti muuallakin kuin pisteissä, että toisaalta nuo missatut tilanteet ovat vähän turhia nostaa esiin. No, eihän sille mitään voi, että ne kuitenkin jäävät mieleen ja tuo muu peli on "sitä normaalia", jota ei tule niinkään korostettua vaikka ehkä pitäisi. Yksi NHL:n parhaista puolustavista laitahyökkääjistä (viime kaudella Selke-äänestyksessä 14. ja sitä edellisellä kaudella 11. - melkein kaikki muut kärkinimet ovat olleet senttereitä) ansaitsisi ehkä enemmänkin kiitosta juuri tuosta oman pään pelistä, mutta se usein unohtuu kun puhutaan hänen kohdallaan maaleista ja missatuista paikoista.

Mitä niihin maaleihin kuitenkin tulee, niin hän olisi varma 30 kaapin tekijä joka kausi, jos pelaisi ykkösylivoimassa. Nyt hän on vain epävarma 30 maalin tekijä, kun ei pelaa sitä käytännössä sekuntiakaan. Tämän kauden tilastothan vääristävät tuota kuvaa pisteissä ja maaleissa, sillä kesällä tehty leikkaus teki kauden alusta kovin hankalan ja kentällä nähtiin ihan eri mies mihin on totuttu. Alkukaudesta Burrows harhaili kentällä pahastikin eikä päässyt kunnolla edes tilanteisiin ensimmäisten 10 pelin aikana. Sen jälkeen peli kuitenkin pikku hiljaa kehittyi ja hän on ollut viimeisissä 41 pelissä (eli puolen kauden peleissä) noin 30 maalin hyökkääjä, vaikka on saanut NHL-hyökkääjistä 279. eniten ylivoima-aikaa peliä kohden.

Tambellini tosiaan piristi kakkosta ja nyt onkin valmentajalla miettimistä ketjuissa kun Higgins ja Raymond tervehtyvät. Mutta ihan positiivinen ongelma kumminkin kyseessä.

Onhan tuo positiivinen ongelma ja nyt tuota helpotettiin laittamalla pokerirahoja kerran nostamaan päässyt ja ihan kohtalaisesti esiintynyt Oreskovich takaisin farmiin. Samalla Raymondin ja Higginsin tilanteista kerrotaan sen verran, että heidän pelikykynsä selviää juuri ennen San Josea vastaan pelattavaa peliä.

Käytännössä vaikkaan ainakin toisen olevan pelikuntoinen, kun Oreskovichin visiitti jäi näinkin lyhyeksi. Ja jos molemmat ovat pelikuntoisia, niin hieno juttu nähdä Higgins valaspaidassa, vaikka samalla vähän harmittaa Tambellinin puolesta se, ettei hänen hyvää Phoenix-peliä nyt luultavasti palkita jatkonäytöillä. Ja tosiaan jos molemmat ovat pelikuntoisia, niin "Higgins Raymondin tilalle" olisi kokeiltava ajatus.

Saattaa kuitenkin olla, että valmennus lähtee ajamaan Higginsia sisään pienellä maltilla, eikä laita häntä kerrasta vetämään normaaleita vaihtoja tuohon kakkosen laitaan.

 

[nuck]

San Josea vastaan nähtiin aamuyöstä erittäin viihdyttävä ottelu. Pelissä mentiin päästä päähän ja koko ajan riitti tapahtumia ja maalipaikkoja kummallekin joukkueelle. Molemmat joukkueet pelasivat täysin kiekolliseen hyökkäävään vauhtipeliin perustuvalla tyylillä ja kuten usein näissä harvoin nähdyissä todellisissa vauhtipeleissä, jalat ja pää puutuivat yksilöillä ajoittain.

Pelin varjopuolena olivat siksi myös tavallista suurempi määrä puolustuspään virheitä. Virheiden lisäksi toinen peliä varjostanut puoli olivat tuomareiden jotkut turhat vihellykset, joita nähtiin kummallekin joukkueelle. Kaiken kaikkiaan ottelu oli kuitenkin yksi tämän kauden parhaista (ellei jopa paras) Vancouverin peleistä viihdearvoltaan.

Ottelu päättyi 65 minuutin jälkeen tasan 4-4 ja lopulta voiton korjasi itselleen vierasjoukkue Canucks arvoilla. Tällä kaudella Canucks ei enää pelaa runkosarjassa San Josea vastaan ja kauden keskinäiset tulivat tänä vuonna meille lukemin 3-0-1. Pitää kuitenkin toivoa, että nämä joukkueet kohtaisivat toisensa playoffeissa, jotta näitä vauhtikiekkonäytelmiä saataisiin katsella vielä tämän jälkeenkin.

Yksilöistä Canucksin puolelta pitää nostaa esiin maalivahti Cory Schneider, joka pelasi jälleen kerran erittäin hyvän pelin, vaikka neljä maalia taakse menikin. Puolustuksesta Dan Hamhuis oli Torrey Mitchellin maalia lukuun ottamatta hyvä. Lisäksi annan pisteet Keith Ballardille, jonka arvo nousee liikkuvana pakkina usein näissä vauhtipeleissä. Hyökkäyksestä minun korkeimmat pisteet menevät Alex Burrowsille, Jannik Hansenille ja Ryan Keslerille. Chris Higgins pelasi ensimmäisen pelinsä Vancouverissa ja onnistui mielestäni hyvin.

 

[nuck]

Viime yön Calgary-peli lopetti Vancouverin viiden peräkkäisen vieraspelisarjan hienolla tavalla. Pelistä otettiin voitto, kuten kaikista muistakin tämän vieraspelimatkan peleistä. Canucks varmisti voitolla ja nousulla 99 pisteeseen playoff-paikan, otti askeleen kohti President's Trophya ja voitto Calgaryn kotikentällä maistui tälläkin kerralla varmasti hyvältä.

Flames-pelissä Vancouver sai surkean alun, ja oli jo alle neljässä minuutissa 2-0 tappiolla. Sen jälkeiset 55 minuuttia Canucks oli kuitenkin kentällä mielestäni parempi joukkue. Nyt näin loppukaudella on huomannut usein, että peleihin on ollut normaalia vaikeampi latautua, kun useimmat kaverit pelaavat pakkovoitosta ja kaudestaan ja Vancouver "olisi kivempi voittaa kun hävitä -voitosta". Kuudessa viime pelissä vastustaja on tehnyt neljä kertaa ensimmäisen maalin. Onneksi Canucks on voittanut noista peleistä kuitenkin viisi.

Pari viivaa:

- Sedinit paransivat selvästi puolustuspeliään edellisesti Sharks-pelistä, joka meni puolustussuuntaan vähän normaalia heikommin. Daniel Sedinin kaksi maalia nostivat hänen maalimääränsä jo 37 maaliin, eli Danielin omiin ennätyslukuihin.

- Hienoa, että Kesler sai pitkän maalittoman putkensa vihdoin poikki. Oli myös hienoa nähdä hänen pelaavan vähän normaalimman peliajan (17:51). Häntä on peluutettu hirveitä määriä pelien ratkaisuhetkillä viime aikoina (pahimmillaan 26 minuuttia), vaikka Canucksin hyökkäys on syvä ja joukkueella ei ole ollut kauden kovimpia panoksia peleissä.

- Kolmosketju oli jälleen kerran erinomainen, vaikka ei tällä kerralla pisteitä tehnytkään. Jokainen ketjun pelaaja loi kuitenkin paikkoja ja vähän paremmalla tuurilla ketju olisi voinut päästä parikin kertaa otsikoihin.

- Myös nelosketjun (Flamesia vastaan muodossa Higgins-Lapierre-Tambellini, sillä Glassilla on joku lievä ylävartalovamma) peliä oli mukava seurata, sillä Canucks on saanut viimein Lapierren ja Higginsin siirroilla neloseen sieltä puuttunutta laatua.

- Hamhuis jatkoi hyviä pelejään ja liikutti kiekkoa erittäin hyvin omista ylös. Rome pelasi 21 minuuttia ja näytti pystyvän kantamaan nuokin minuutit jälleen hyvin. Kyllähän Rome pelaa enemmän kuin hänelle voisi ihanteellisessa asemassa antaa minuutteja, mutta hienoa, että meillä on tuollainen syvyyspakki, joka pystyy noitakin minuutteja ottamaan ja pelaamaan luotettavasti.

- Luongo pelasi maalilla peruspelin. Hän otti muutaman tärkeän torjunnan, eikä pettänyt missään vaiheessa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Wild kaatui tänä yönä hieman vaatimattomalla esityksellä. Alussa hankittu 3-0 johto kantoi loppuun asti, vaikka paikoitellen Wild uhitteli kovastikkin. Vancouver siirtyi sarjassa toistaiseksi ainoana joukkueena Century-clubiin. Nyt on siis kasassa 101 pistettä ja eroa toisena majailevaaan Detroitiin on 11 pistettä, joskin Red Wingsillä on pari matsia handussa. Tarkastelen seuraavaksi joukkueiden loppuohjelmia (joukkueiden perässä oleva numero on tämän hetkinen sijoitus konferenssissään):

Nucks:
Colorado 14
Phoenix 6
Detroit (v) 2
Atlanta (v) 10
Columbus (v) 12
Nashville (v) 9
Los Angeles 5
Edmonton 15
Edmonton (v) 15
Calgary (v) 8

Wings:
Washington 2
Columbus (v) 12
Nashville (v) 9
Pittsburgh 4
Vancouver 1
Toronto 11
Chicago 4
St.Louis 13
Nashville (v) 9
Minnesota 11
Carolina (v) 9
Chicago 4
Chicago (v) 4

Eli Detroitin tarvitsisi saada 11 pistettä enemmän kuin Vancouver näistä lopuista otteluista ja vaikka se saattaa kuullostaa leuhkalta, niin täytyy sanoa, kyllä että melkoinen savotta Wingseillä on tuossa. Vancouver tarvitsisi 16 pistettä, eli 8 voittoa lopuista peleistä läntisen konferenssin voitoon rippumatta muiden tuloksista. Canucks saisi pelaamalla loput 11 ottelua piste/peli vauhtia pelaamalla (joka olisi tämän hetken vauhtiin nähden melkoinen pettymys) kasaan 112 pistettä ja tähän päästäkseen Detroitin pitäis saada 22 pistettä mahdollisista 26 pisteestä. Tämä tarkoittaisi, että Detroitin tarvitisisi voittaa 11 peliä lopuista 13 pelistä ( tai muutoin kerätä vastaavat pisteet). Tätä taustaa vasten voitaneen sanoa, että, jotta Canucks ei sijoittuisi Läntisen konferenssin ykköseksi täytyisi tapahtua melkoinen romahdus.

Muutama hajahuomio loppuun:

-Toivottavasti Samin öinen vamma ei ole paha ja mies pääsisi täydessä iskussa playoffseihin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi todella sääli jo Sami joutuisi missaamaan juuri tämän kevään kun kasassa on kaikkien aikojen potentiaalisin nippu.

- Vancouver on iskenyt maalin 5 peräkkäisellä ylivoimallaan. San Josessa Daniel Sedin. Calgaryssa Kesler ja D.Sedin ja Minnesotaa vastaan samat kaiffarit, kuinka ollakkaan.

- Huolimatta siitä, että Vancouver on prosentuaalisesti NHL:län paras ylivoimajoukkue, ei se ole vieläkään tehnyt yhtään osumaa 5-3 ylivoimapelissä koko kaudella! Aika legendaarista siihen nähden paljon Sm-liigassa tulee 5-3 maaleja. Nimittäin mahdollisuuksiakaan ei järin paljoa ole tullut eikä äkkiseltään tullut mieleen, koska viimeksi olisi ollut kunnollinen 2 miehen ylivoima.

Ei muuta kuin aurinkoista kevättä ja mieltä kaikille!

 

[nuck]

Eli Detroitin tarvitsisi saada 11 pistettä enemmän kuin Vancouver näistä lopuista otteluista ja vaikka se saattaa kuullostaa leuhkalta, niin täytyy sanoa, kyllä että melkoinen savotta Wingseillä on tuossa. Vancouver tarvitsisi 16 pistettä, eli 8 voittoa lopuista peleistä läntisen konferenssin voitoon rippumatta muiden tuloksista.

Mielestäni tuo kuulostaa lähinnä realistiselta, ei leuhkalta. Vancouverilla on niin iso kaula Läntisessä, että loppukaudella pitäisi tapahtua tosiaan iso romahdus, jotta tuo ykköspaikka menetettäisiin. Vancouverin asemasta kertoo sekin, että Canucksin jälkeen peräti 12 seuraavaa Läntisen konferenssin joukkuetta on toistensa perässä aina korkeintaan kolmen pisteen erolla, mutta Vancouverilla on takana tulevaan Detroitiin tuo 11 pisteen kaula. Muu konferenssin on siis erittäin tasainen, mutta aivan hännillä ja sitten kärjessä erot ovat revenneet muuhun osastoon nähden isoiksi.

Aika vaikeaa on kuvitella romahdusta nyt loppukaudella siitäkin syystä, että Canucks on kerännyt pisteitä todella tasaisesti ja ilman romahduksia. Edelleen tuo marraskuun 22. päivä on päivämäärä, jolloin Canucks on hävinnyt kaksi peliä varsinaisella peliajalla peräkkäin - ja nyt tuosta on 51 peliä ja melkein neljä kuukautta aikaa. Joukkue on NHL:n paras ylivoimalla ja toiseksi paras alivoimalla. Canucks on päästänyt keskimäärin vähiten maaleja peliä kohden ja tehnyt kolmanneksi eniten. Nuo ovat faktoja ja ei noita vastaan voi oikein uskoa Vancouverin nyt loppukaudella täysin romahtavan.

Kaiken kaikkiaan Vancouverin runkosarja on ollut lähes täydellinen. Lähes siksi, että kauneusvirhe tulee pakkien runsaasta loukkaantumiskierteestä. Vancouver ei ole päässyt pelaamaan vielä yhtään peliä täydellä top6 puolustajaryhmällä, pahimmillaan sivussa oli peräti neljä top6 pakkia samaan aikaan ja avainpakkien loukkaantumiset ovat olleet kovin pitkiä. Kuitenkin on ollut hieno huomata, että joukkue on voittanut nyt loppukaudellakin esimerkiksi viimeisistä 10 pelistään kahdeksan, vaikka sivussa on ollut samaan aikaan kaksi tämän kauden top4 pakeista ja vastustajat ovat pelanneet lähes joka ilta pakkovoitoista.

Kyllä joukkuetta pitää mielestäni kehua silloin kun on sen aika, ja niin hyvin on mennyt, että nyt ei voisi pahinkaan pessimisti suuremmin valittaa.

-Toivottavasti Samin öinen vamma ei ole paha ja mies pääsisi täydessä iskussa playoffseihin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi todella sääli jo Sami joutuisi missaamaan juuri tämän kevään kun kasassa on kaikkien aikojen potentiaalisin nippu.

Sami on kuulemma "day-to-day", joten onneksi mitään pahempaa ei pitäisi olla. Alkuun kyllä otti päähän tuo vamma, sillä yhdelle ja samalle pelaajalle on tunnetusti sattunut ja tapahtunut jo muutenkin ihan liikaa. Lupaavia otteita edellisellä NHL-kutsulla esittänyt Yann Sauve alhaalta nostettiin ylös, kuten oli odotettavissa, sillä Bieksan ja Edlerin lisäksi syvyyspakeista Sweatt ja Alberts ovat vielä vammojen vuoksi sivussa. Salon paluu kentille on vähän auki. Tohtori Vigneault kertoi, että hänellä voisi olla mahdollisuus pelata jo seuraavassa pelissä, mutta eipä hänellä mitään kiirettä nyt ole kun Sauve on valmiina odottamassa vuoroaan.

- Vancouver on iskenyt maalin 5 peräkkäisellä ylivoimallaan. San Josessa Daniel Sedin. Calgaryssa Kesler ja D.Sedin ja Minnesotaa vastaan samat kaiffarit, kuinka ollakkaan.

Hienoa, että tuo ylivoima on alkanut jälleen toimia. Vancouver'han pelasi ennen 6. päivän Ducks-peliä 19 ylivoimaa putkeen ilman maaleja, mutta nyt joukkue on tehnyt viidessä peräkkäisessä pelissä ylivoimamaalin ja tosiaan tuo edellisten ylivoimien saldo on peräti 5/5. Edleria'han tuo ylivoima kaipaa edelleen noin yleisesti, mutta kyllä tämä tahti kelpaa.

- Huolimatta siitä, että Vancouver on prosentuaalisesti NHL:län paras ylivoimajoukkue, ei se ole vieläkään tehnyt yhtään osumaa 5-3 ylivoimapelissä koko kaudella! Aika legendaarista siihen nähden paljon Sm-liigassa tulee 5-3 maaleja. Nimittäin mahdollisuuksiakaan ei järin paljoa ole tullut eikä äkkiseltään tullut mieleen, koska viimeksi olisi ollut kunnollinen 2 miehen ylivoima.

Mikä nyt lasketaan kunnolliseksi, mutta Montrealia vastaan 22.2 Canucks pääsi pelaamaan toisen erän lopussa noin puoli minuuttia kahden miehen ylivoimaa (ei tehnyt maaleja Pricen taakse). Erätauko vähän pelasti tuossa kahden miehen ylivoimamahdollisuuden, mutta kolmannen erän alkuun Vancouver teki noista jälkimmäisen Canadiens-jäähyn aikana ylivoimamaalin. Tuota peliä ennen Vancouver pääsi pelaamaan 5-3 ylivoimaa Rangersia vastaan 13.1 ja silloinkin vain noin puoli minuuttia (ei maalia). Noita kahden miehen yv-mahdollisuuksia on tullut todella harvoin, mutta aina silloin tällöin kuitenkin.

Ei muuta kuin aurinkoista kevättä ja mieltä kaikille!

Kiitos samoin! Oli hienoa nähdä Hiisi sinua tässä ketjussa ja toivottavasti ketju saa kevättä kohden yhä enemmän kirjoittajia. Osoittamatta ketään erikseen, ketjuhan on ollut aika hiljainen siihen nähden, miten hyvin on mennyt. Vai onko niin, että ihmisillä on helpompi tarttua 'kynään' silloin jos hommat eivät kulje? No, toivottavasti playoffit korjaavat tilannetta.

 

[nuck]

Coloradoa vastaan nähtiin torstai-aamuna jälleen peli, jossa Vancouver antoi kaverille kaksi eteen alussa ja nousi sitten kuitenkin ohi. Näitä vastaavia näytelmiä on nähty nyt viime aikoina aika paljon ja joukkue on tehnyt noilla peleistä hankalia. Toisaalta kuitenkin ihan hyvä, että vaikka noita nähdään, niin Canucks on osoittanut pystyvänsä nousemaan voittoihin. Kapteeni Henrik Sedin näki pelin jälkeen tuon asian seuraavasti;

"I guess we want to test ourselves to see if we can come back. It's tough to get up for games when you are where we are. It crept in again tonight. . It's not good, but we stuck with it and weren't panicking."

Colorado taisteli mielestäni ihan hyvin läpi illan, mutta joukkueiden tämän hetkiset tasoerot alkoivat näkyä sitä paremmin, mitä pidemmälle pelissä mentiin. Vancouverin nelosketjun uudet hankinnat Chris Higgins ja Max Lapierre onnistuivat jälleen kerran hienosti ja tekivät Vancouverin tärkeän ensimmäisen maalin toisessa erässä. Kovan työntekijän Lapierren onnistumisesta kertoo muun muassa pelin tähdille pääseminen.

Lapierre kertoi omasta alustaan Vancouverissa Vancouver Sunissa seuraavasti;

“I'm doing what the team is asking me. Right now it's about focussing on the game and winning games and that's fine with me. To be honest, I haven't said a word. Whether you score or not it's always fun to contribute, whether it's a faceoff or a bodycheck, and be part of a winning team.”

Lapierre on jättänyt vihellysten jälkeiset pahimmat tökkimiset väliin ja keskittynyt Vancouverissa samalla tavalla pelaamiseen kuin Kesler ja Burrows'kin tällä kaudella. Lapierre on ottanut Vancouverissa kaksi kakkosta yhdeksään peliin ja hänen peliaikansa on noussut jatkuvasti alun 5:41 minuutista Minnesota-pelin noin 12 minuuttiin ja Avs-pelin noin 14 minuuttiin. Selvästi Vigneault luottaa hänelle tuttuun mieheen ja Lapierren peli toimii.

Myös Higgins on aloittanut loukkaantumisensa jälkeen pelit hyvin. Coloradoa vastaan Higgins korvasi kolmannessa erässä kakkosketjussa Mason Raymondin ja pääsi Keslerin laidalle. Higginsin saamat peliminuutit 17:18 kertovat hänen onnistumisestaan ja ennen kaikkea hänen pelistään huomaa jatkuvan kehityksen loukkaantumisen jälkeen. Saa nyt sitten nähdä, antaako Vigneault Higginsille pysyvämmänkin pelipaikan tuosta kakkosketjusta.

Lapierresta puhuttaessa vielä, tuossa vihellysten jälkeisessä tökkimispelissä on muuten iso ero aikaisempaan, jolloin O'Brien, Burrows, Bieksa, Rypien, Hordichuk ja Kesler järjestivät noita ärsytys- ja tökkimiskisoja melkein vaihto vaihdon perään. Tällä kaudella noita ei juurikaan ole Vancouverin aloittamina nähty ja tuo on hyvä asia. Tietämättä asiasta sen paremmin, uskon uusitulla valmennuksella olevan asiaan sananvaltaa kun tuo on ollut niin selvä ja koko joukkuetta koskenut muutos aikaisempaan.

Voitolla NHL:n tämän hetken heikoimmasta joukkueesta Avalanchesta, Vancouver varmisti oman Luoteisen divisioonan voiton viidennen kerran viimeisiin seitsemään vuoteen. Lisäksi joukkue saavutti jo tässä vaiheessa viime kauden pistesaldon 103 pistettä ja otti jälleen yhden askeleen kohti President's Trophya NHL:n runkosarjan voittajana.

Pelissä nähtiin kuitenkin yksi erittäin ikävä asia, kun Manny Malhotra sai kiekon silmäänsä ja joutui sairaalaan. Vielä ei ole tiedossa kuinka pitkä sairausloma Malhotralle tulee, mutta kun puhutaan silmästä, niin Mannyn koko loppukausi saattaa olla vaarassa eikä voida poissulkea edes koko urankaan uhkatekijää (vrt. esimerkiksi tapaus Öhlund). Lähipäivinä selviää enemmän kuinka vakavasta vammasta tässä puhutaan.

Kevin Bieksa sanoi Malhotran merkityksestä joukkueelle jotain Vancouver Sunissa:

"You could even call him our most valuable player for the season. With all the things he does, he's a leader in the dressing room and off the ice, and on the ice with faceoffs and penalty kill, and he's a voice on the bench. He does a lot things, but I think first and foremost we hope he's okay heath-wise and he has a full recovery."

Itse kun en tiedä joukkueen sisäisistä asioista sen enempää, niin vaikea verrata pelaajien keskinäistä merkitystä sen paremmin, mutta selvästi Malhotralla on ollut todella suuri merkitys aloituksissa, alivoimissa, kolmosketjun pelillisenä johtajana ja henkisellä puolella. Aivan varmaa on se, että hänen pitkä poissaolonsa toisi ison aukon joukkueelle. Rinnastan Mannyn merkityksen Sedineiden ja Keslerin jälkeen seuraavalle tasolle Luongon ja Edlerin kanssa.

Siinä mielessä Malhotralla voi olla jopa isompi merkitys kuin Edlerilla ja Luongolla, että Canucks on selvinnyt ilman ykköspakki Edleria ja saattaisi selvitä Cory Schneiderin avulla myös ilman Luongoa, mutta Malhotralla on niin iso asema joka puolella joukkuetta, että hänen saappaitaan ei ehkä pystytä paikkaamaan. Mutta nyt tässä puhutaan pahimmassa tapauksessa niin isosta asiasta, että tämän kauden joukkueen menestys jää selvään kakkosrooliin Malhotran silmän kuntoon verrattuna. Ristin sormet ja varpaat sen puolesta, että tässä selvitään vain säikähdyksellä.