Mr. Smithilta tuli jo kattavaa selontekoa Hodgsonin otteista, mutta jos nyt jotain laittaisin itsekin.
Eli Codyn alkukausi oli vaatimaton, mutta ensimmäisten viiden pelin jälkeen alkoi tulla tulosta - 10 peliin kahdeksan maalia ja 13 pistettä. Hän oli selvästi Moosen paras pelaaja ja melkein järjestäen joka pelissä tähdillä. Hän dominoi kenttiä, vaikka samaan aikaan
kirjoitettiin hänen pelaavan edelleen puolikuntoisena;
Implicit in Hodgson's answer about his condition is that he's not 100 per cent after missing most of last season with a mysterious back injury. After receiving clearance to resume training midway through this past August, Hodgson arrived at Vancouver Canucks camp at a distinct disadvantage.
It's a difficult way to start a career when a rookie is saddled with the unrealistic expectations of a rabid hockey city.
There's no question Hodgson is a blue-chip prospect and he's likely headed for a lengthy NHL career. His injuries last season, however, robbed him of speed and his legs are just now getting back to top form. In flight Hodgson is now moving well but his transition speed following stops and starts still lags.
Strength on the puck, defensive understanding and better results in one-on-one battles are all areas requiring improvement, but each game reveals Hodgson taking a bigger bite out of the game.
Tuon hienon 10 pelin putken jälkeen tuli kuitenkin pisteellisesti hiljaisempaa. Moose hävisi pelejä, juuri kukaan ei tehnyt tehoja ja Hodgsoninkin pistekehitys pysähtyi. Cody oli silti edelleen aika ajoin pelien tähdillä, vaikka ei tehnyt pisteitä ja hänen joukkueensa hävisi, mutta tuo äkillinen tehottomuus pisti vähän ihmetyttämään näin fanin silmissä, joka olisi toivonut AHL-tulokkaalle joka pelissä vaatimattomasti suunnilleen 2+3 pistettä.
Ehkä tuohon oli syynä nuoren pelaajan tyypillinen epätasaisuus ja ehkä osaltaan Moosen joukkueessa kiertänyt sitkeä flunssa-aalto, joka vei kuuleman mukaan monenkin pelaajan mehuja. Joulukuun alussa paikallisessa lehdessä
kirjoitettiin uutta päivitystä Codyn kaudesta seuraavasti;
"The year in Manitoba? I don't know about spending a year," Canucks assistant GM Lorne Henning said in an interview on the weekend. "We are just going kind of day to day and if he keeps improving who knows where he'll be before Christmas, after Christmas. We're letting him grow and we'll make that decision when the time is right.
"It doesn't mean it's three or four months from now; it could be any time. We haven't put a timetable on it. We just feels he needs to gain conditioning, game situations, but it could be any time."
"I've seen Cody six or seven times and I've been very, very impressed with how he's played," Henning said. "I mean, he's been off for a year and a half.
"He's played some phenomenal games, his pace has picked up and he's dominated some games and he's been great down low."
"With our situation, we have the luxury to give him some time because we've got some pretty good centremen ahead of him," Henning said. "I talk to Claude (Noel, Moose coach) all the time. He's very happy with Cody and he's playing lots and he's in the right environment right now.
"Now he's getting all situations and lots of time. We want to make very sure it's the right time when we bring him up."
Hodgson, who has been fighting a minor flu bug according to Noel, has cooled off since his hot streak, with only one goal in the last eight games.
"I think his energy levels have been a bit low and he's trying to manage it," Noel said. "These are the ups and downs of the season."
"I think it's good; you shouldn't have a knee-jerk reaction to a performance," Noel said. "Look at the big picture. I think it's good that they're able to assess. Between the coaches and management up there they have a lot of experience and I think they're handling the situation quite well.
"I think they sense this is a good place for him right now with all that's gone on. I think they've made some real good decisions with this. They've signed players with experience to fill a need depth-wise and maybe they've done it to let the young players develop and find their game and get comfortable and it's not a bad thing."
Melkein heti tuon jutun jälkeen Hodgson loukkaantui, kun viime kaudella SM-liigan tähtipakkeihin lukeutuneen Lee Sweattin maila nousi Moosen harjoituksissa Codyn naamaan laitavääntötilanteessa. Sen jälkeen Hodgson ei ole pelannut, mutta kohta hänen pitäisi palata kentille (arvioiden mukaan hänen pitäisi olla sivussa tammikuun alkuun). Loukkaantumisen aikaan Hodgsonilla oli tuplasti niin paljon maaleja kuin Moosen kakkosilla seuran sisäisessä maalipörssissä, joten menetys oli koko joukkueelle tuntuva.
Eli miten Hodgsonin tähän astisen kauden nyt sitten summaisi...
Vaikea alkukausi, joka johtui varmasti siitäkin, että hän ei ollut kunnossa ja pelituntuman kanssa oli hakemista kun oli menettänyt kuitenkin käytännössä koko viime kauden. Sen jälkeen hänelle tuli hieno pisteputki, hän nousi joukkueensa parhaaksi pelaajaksi, hänet valittiin melkein joka pelissä tähdille ja hänestä alettiin puhumaan seuraavana nousevana pelaajana ylös, vaikkei ollut vieläkään täydessä kunnossa. Sitten koitti koko joukkueelle vaikeat ajat, mutta Hodgsonia valittiin edelleen pelien tähdistöihin. Ja noiden vaikeiden aikojen jälkeen tuli tuo loukkaantuminen.
Moni on sitä mieltä, että jossakin toisessa joukkueessa Hodgson oltaisiin jo nostettu ylös, mutta Vancouverin sentteritilanne (Henrik Sedin - Kesler - Malhora), joukkueen tiukka palkkakattotilanne, Hodgsonin viime kauden loukkaantuminen ja tämä tämän kauden huonon onnen loukkaantuminen taisivat yhdessä toimia moottorina sille, että tuota ylösnostamista ei vielä nähty. Uskon, että se nähdään kuitenkin vielä tämän kauden aikana, jos Cody pysyy kunnossa. Hän esitti parhaimmillaan AHL-tulokkaana sen luokan koko kentän peliä hieman puolikuntoisenakin, johon harvat hänen ikäisensä pystyvät.
Mitä tulee taas heikkik:n kyselemään Jordan Schroederiin, niin hänen pelissään on ollut hakemista. Osaltaan tuo taitaa johtua siitä (ainakin valmentaja Claude Noelin mukaan), että Schroederilla on ollut tiettyjä ongelmia sopeutua laituriksi. Hän veti viime kauden lopun piste per peli tahdilla keskellä, jossa sai olla kiekon kanssa tekemisissä, mutta nyt Moose on sijoittanut hänen laitaan (johon minäkin Schroederin laittaisin) ja tuo ei ole sopinut hänelle niin hyvin. Hänellä on kyllä paljon taitoa, liikettä ja pelisilmää, mutta epätasaisuus vaivaa.
Kokonaisuutena Moosesta on erottunut mielestäni viiden kärki tämän kauden aikana (niiden pelaajien osalta, jotka ovat pelanneet alhaalla vähän enemmän):
1. Hodgson:
2. Eddie Läck: Upeasti kauden pelannut ruotsalaismaalivahti, joka loisti jo kauden alun harjoituspeleissä ja oli monen mielestä samalla viivalla Cory Schneiderin kanssa. Päälle 190 senttinen ja nopea Läck on ottanut ykköstorjujan paikan Tyler Weimanilta, joka on sentään kokenut ja hyvän luokan AHL-vahti. Läckille on tehty 1.98 maalia peliä kohden ja hänen torjuntaprosenttinsa on 93% joukkueessa, jolla on kokematon alakerta ja joka on opetellut uusia kuvioita alkukauden. Erittäin hyvä hankinta vapaana agenttina viime kesänä.
3. Chris Tanev: Hienosti liikkuva ja todella älykäs puolustaja herätti mielenkiinnon jo kauden alun harjoituspeleissä. Omissa ei ole juurikaan kolissut kun AHL-tulokas on vetänyt varmaa peruspeliä vastustajan ykkösketjuja vastaan. Tanevin pitäisi saada vaan lisää voimaa ja tiettyjä "isännän otteita", niin kasassa saattaisi olla ainakin hyvän luokan syvyyspakki NHL-tasolle. Selvästi hänen kanssaan on tapahtumassa hyviä asioita alhaalla koko ajan.
4. Billy Sweatt: Tuulennopea hyökkääjä, joka on parantanut otteitaan sitä mukaa kun vyölle on tullut lisää AHL-pelejä. Joukkueen tämän hetken pistekakkonen (31 peliä, 21 pistettä - Moosessa ei pisteillä juhli oikein kukaan) ja paljon käytetty pelaaja nopeutensa ansiosta monissa tilanteissa. Mahdollinen tulevaisuuden kahden alemman ketjun ja alivoiman pelaaja NHL:aan.
5. Mark Flood: Aika pienelle seurannelle jäänyt toistaiseksi, mutta sen mitä olen nähnyt, niin enpä olisi osannut odottaa noin hyvää pelaajaa tästä AHL-kiertolaisesta. Pyörittää ylivoimaa menestyksellä (14 peliä ja 10 pistettä), pelaa kahteen suuntaan, menestyy ihan kelvollisesti fyysisessä pelissä ja liikkuu hyvin. Ilmeisesti kehittyvä puolustaja, joka on näillä näytöillä yksi uusi luku Moosen managerin Heisingerin pitkässä onnistumisten listassa.
Muista pelaajista jos poimitaan jotain, niin;
- Sergei Shirokovin kehitys näyttää polkevan paikallaan: ihan ok AHL-tasolle (22 pistettä 31 pelissä), mutta ei ylemmäs,
- Jonas Anderssonilta ja Joel Perraultilta odottaisin enemmän,
- Fyysinen Victor Oreskovich on parantamassa, mutta kausi on ollut aivotärähdyksen vuoksi toistaiseksi pettymys,
- Moosen kulttipelaaja Guillaume Desbiens aloitti kauden ylhäällä, mutta loukkaantui. Palattuaan on pelannut neljä peliä, Moose on voittanut noista kaikki ja Desbiens on tehnyt neljä pistettä. Fanien rakastama alhaalla kovan työmäärän vuoksi, mutta nopeus rajoittaa hieman NHL-mahdollisuuksia. Kuitenkin mahdollinen ylösnostettava hyökkääjä vielä kauden aikana,
- Kevin Connautonilla on ollut ongelmia oman pään pelissä, mahdollisuuksia saattaa olla kuitenkin jopa yli 15 maaliin (nyt seitsemän maalia 30 peliin), mikä olisi pakille kova luku. Vielä projekti oman pään pelin vuoksi,
- Isoja odotuksia kauden alla kohdistanut Lee Sweatt on pelannut aika epätasaisesti ja sortunut kiekollisena pakkina myös pahoihin maaleja maksaneisiin virheisiin. Ei ole ollut myöskään niin tehokas kuin toivoin (12 pistettä 31 pelissä), mutta laukoo todella paljon. Parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta tasaisuutta pitää saada lisää.