Nuo peliajat ovat kyllä minunkin mielestä erikoisia. Etenkin tuo Bieksan peluuttaminen ja noin ison vastuun antaminen vuodesta toiseen ja peliesityksistä piittaamatta tuntuu oudolta. Tosin minun on pakko sanoa, että Bieksa on pelannut oman pään pelinsä tällä kaudella paremmin kuin uskalsin odottaa (kertooko tuo sitten enemmän minun odotuksista vai miehen otteista..?).
Isompana ongelmana on ollut kuitenkin tuo pisteiden tekeminen - 0+3 hänenkaltaiselle puolustajalle, joka pelaa ylivoimaa ja ainakin pyrkii nostamaan peliä, ei kovin paljon mairittele. Vancouverin olisi pakko saada nuo jalalla peliä nostamaan kykenevät puolustajat (joita Bieksan lisäksi pelikuntoisista ovat Ehrhoff, Hammer, Edler ja Ballard) saamaan parempaa tulosta. Joukkue on rakennettu siten, että puolustus pystyisi tukemaan jatkuvasti hyökkäyksiä huolimatta siitä kuka on kentällä, mutta tällä hetkellä kaikki tuohon suunnitelmaan kuuluvat pakit eivät tuota hommaa riittävän hyvin syystä tai toisesta tee (Bieksa, Ballard, Hammer - kaksi jälkimmäistä loukkaantumisten vuoksi).
Noista farmiavuista Tambellini olisi NHL-tason materiaalia niiden pelien perusteella mitä näimme, joten hänen suhteen peukku. Schroeder on ollut kuitenkin pettymys ja käy läpi kasvamista ammattilaiskiekkoon, vaikka viime pelissä saikin onnistumisia Bliznakin ja Tambellinin ketjussa. Pitää muistaa, että hänellä oli ennen sitä peliä vain yksi maali 16 ensimmäiseen peliin ja miehen peli perustuu kuitenkin hyvin pitkälle tuohon hyökkäyspeliin. Toki jos tuo yksi peli avasi hanat, niin siinä tapauksessa kannatan hänenkin nostamista, mutta esimerkiksi Shirokov on ollut kokonaisuutena parempi kuin Schroeder (vaikka hän joutui puolestaan [vähän ironisesti nyt tähän yhteyteen] penkitetyksi kesken viime pelin, kun antoi yhden tyhmän keskialueen jättösyötön sokeasti paikkaan, jossa sattui olemaan vain Rockfordin mies...).
Hodgson sieltä saattaisi olla kuitenkin tulossa ylös ehkä nopeammin jo kuin saattaisi olla viisasta hänen loukkaantumistausta huomioiden. Useimmat Moose-fanit pitivät miestä viikonloppunakin jälleen Manitoban parhaana pelaajana, vaikka tällä kerralla tehot jäivätkin puuttumaan. Jälkimmäisessä pelissä hän ampui 10 kutia, vaikka hänet oltiin kuulemma jo huomioitu Rockfordin'kin papereissa tarkasti. Tällä hetkellä oikeastaan pelistä toiseen Codyn nimi nousee kentän parhaana esiin järjestäen Moose-fanien papereissa, joten NHL voi olla näin puolikuntoisenakin aika lähellä mikäli terveyspuoli kestää (tai siinä ei nähdä riskejä).
Tuo Chicago-ottelu oli muuten Vancouverin suurin kotitappio viimeisiin 11 vuoteen, joten sekin kertoo pelin surkeudesta jotain. Vuoden 1999 huhtikuussa Vancouver hävisi kotonaan San Joselle 0-7 ja tuolla kaudellahan Canucks oli NHL:n pohjilla (mikä oli yhtenä tekijänä tuolloin mahdollistamassa Kaksosten varaamisen), kun riveissä pelasivat muun muassa Näslund, Messier (ei pelannut tuossa Sharks-pelissä), Mogilny, Bertuzzi (sama kuin Messierilla), Jovanovski, Öhlund ja McCabe. Tuona huhtikuun iltana 11 vuotta sitten oli muuten yksi sama pelaaja, joka pelasi myös Chicagoa vastaan Vancouverin paidassa; Peter Schaefer.
Ja laitetaan vielä sekin yksittäistieto, että tuo Blackhawksille kärsitty selkäsauna oli kauden ensimmäinen varsinaisella peliajalla hävitty kotipeli Vancouverille. Edellisten viiden kotipelin maaliero oli ollut 23-9, joten tuo Chicago-ottelu tasoitti tuota maalieroa paljon.
Isompana ongelmana on ollut kuitenkin tuo pisteiden tekeminen - 0+3 hänenkaltaiselle puolustajalle, joka pelaa ylivoimaa ja ainakin pyrkii nostamaan peliä, ei kovin paljon mairittele. Vancouverin olisi pakko saada nuo jalalla peliä nostamaan kykenevät puolustajat (joita Bieksan lisäksi pelikuntoisista ovat Ehrhoff, Hammer, Edler ja Ballard) saamaan parempaa tulosta. Joukkue on rakennettu siten, että puolustus pystyisi tukemaan jatkuvasti hyökkäyksiä huolimatta siitä kuka on kentällä, mutta tällä hetkellä kaikki tuohon suunnitelmaan kuuluvat pakit eivät tuota hommaa riittävän hyvin syystä tai toisesta tee (Bieksa, Ballard, Hammer - kaksi jälkimmäistä loukkaantumisten vuoksi).
Noista farmiavuista Tambellini olisi NHL-tason materiaalia niiden pelien perusteella mitä näimme, joten hänen suhteen peukku. Schroeder on ollut kuitenkin pettymys ja käy läpi kasvamista ammattilaiskiekkoon, vaikka viime pelissä saikin onnistumisia Bliznakin ja Tambellinin ketjussa. Pitää muistaa, että hänellä oli ennen sitä peliä vain yksi maali 16 ensimmäiseen peliin ja miehen peli perustuu kuitenkin hyvin pitkälle tuohon hyökkäyspeliin. Toki jos tuo yksi peli avasi hanat, niin siinä tapauksessa kannatan hänenkin nostamista, mutta esimerkiksi Shirokov on ollut kokonaisuutena parempi kuin Schroeder (vaikka hän joutui puolestaan [vähän ironisesti nyt tähän yhteyteen] penkitetyksi kesken viime pelin, kun antoi yhden tyhmän keskialueen jättösyötön sokeasti paikkaan, jossa sattui olemaan vain Rockfordin mies...).
Hodgson sieltä saattaisi olla kuitenkin tulossa ylös ehkä nopeammin jo kuin saattaisi olla viisasta hänen loukkaantumistausta huomioiden. Useimmat Moose-fanit pitivät miestä viikonloppunakin jälleen Manitoban parhaana pelaajana, vaikka tällä kerralla tehot jäivätkin puuttumaan. Jälkimmäisessä pelissä hän ampui 10 kutia, vaikka hänet oltiin kuulemma jo huomioitu Rockfordin'kin papereissa tarkasti. Tällä hetkellä oikeastaan pelistä toiseen Codyn nimi nousee kentän parhaana esiin järjestäen Moose-fanien papereissa, joten NHL voi olla näin puolikuntoisenakin aika lähellä mikäli terveyspuoli kestää (tai siinä ei nähdä riskejä).
Tuo Chicago-ottelu oli muuten Vancouverin suurin kotitappio viimeisiin 11 vuoteen, joten sekin kertoo pelin surkeudesta jotain. Vuoden 1999 huhtikuussa Vancouver hävisi kotonaan San Joselle 0-7 ja tuolla kaudellahan Canucks oli NHL:n pohjilla (mikä oli yhtenä tekijänä tuolloin mahdollistamassa Kaksosten varaamisen), kun riveissä pelasivat muun muassa Näslund, Messier (ei pelannut tuossa Sharks-pelissä), Mogilny, Bertuzzi (sama kuin Messierilla), Jovanovski, Öhlund ja McCabe. Tuona huhtikuun iltana 11 vuotta sitten oli muuten yksi sama pelaaja, joka pelasi myös Chicagoa vastaan Vancouverin paidassa; Peter Schaefer.
Ja laitetaan vielä sekin yksittäistieto, että tuo Blackhawksille kärsitty selkäsauna oli kauden ensimmäinen varsinaisella peliajalla hävitty kotipeli Vancouverille. Edellisten viiden kotipelin maaliero oli ollut 23-9, joten tuo Chicago-ottelu tasoitti tuota maalieroa paljon.
Viimeksi muokattu: