Mainos

Vancouver Canucks 2010-2011

  • 109 472
  • 335

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Nuo peliajat ovat kyllä minunkin mielestä erikoisia. Etenkin tuo Bieksan peluuttaminen ja noin ison vastuun antaminen vuodesta toiseen ja peliesityksistä piittaamatta tuntuu oudolta. Tosin minun on pakko sanoa, että Bieksa on pelannut oman pään pelinsä tällä kaudella paremmin kuin uskalsin odottaa (kertooko tuo sitten enemmän minun odotuksista vai miehen otteista..?).

Isompana ongelmana on ollut kuitenkin tuo pisteiden tekeminen - 0+3 hänenkaltaiselle puolustajalle, joka pelaa ylivoimaa ja ainakin pyrkii nostamaan peliä, ei kovin paljon mairittele. Vancouverin olisi pakko saada nuo jalalla peliä nostamaan kykenevät puolustajat (joita Bieksan lisäksi pelikuntoisista ovat Ehrhoff, Hammer, Edler ja Ballard) saamaan parempaa tulosta. Joukkue on rakennettu siten, että puolustus pystyisi tukemaan jatkuvasti hyökkäyksiä huolimatta siitä kuka on kentällä, mutta tällä hetkellä kaikki tuohon suunnitelmaan kuuluvat pakit eivät tuota hommaa riittävän hyvin syystä tai toisesta tee (Bieksa, Ballard, Hammer - kaksi jälkimmäistä loukkaantumisten vuoksi).

Noista farmiavuista Tambellini olisi NHL-tason materiaalia niiden pelien perusteella mitä näimme, joten hänen suhteen peukku. Schroeder on ollut kuitenkin pettymys ja käy läpi kasvamista ammattilaiskiekkoon, vaikka viime pelissä saikin onnistumisia Bliznakin ja Tambellinin ketjussa. Pitää muistaa, että hänellä oli ennen sitä peliä vain yksi maali 16 ensimmäiseen peliin ja miehen peli perustuu kuitenkin hyvin pitkälle tuohon hyökkäyspeliin. Toki jos tuo yksi peli avasi hanat, niin siinä tapauksessa kannatan hänenkin nostamista, mutta esimerkiksi Shirokov on ollut kokonaisuutena parempi kuin Schroeder (vaikka hän joutui puolestaan [vähän ironisesti nyt tähän yhteyteen] penkitetyksi kesken viime pelin, kun antoi yhden tyhmän keskialueen jättösyötön sokeasti paikkaan, jossa sattui olemaan vain Rockfordin mies...).

Hodgson sieltä saattaisi olla kuitenkin tulossa ylös ehkä nopeammin jo kuin saattaisi olla viisasta hänen loukkaantumistausta huomioiden. Useimmat Moose-fanit pitivät miestä viikonloppunakin jälleen Manitoban parhaana pelaajana, vaikka tällä kerralla tehot jäivätkin puuttumaan. Jälkimmäisessä pelissä hän ampui 10 kutia, vaikka hänet oltiin kuulemma jo huomioitu Rockfordin'kin papereissa tarkasti. Tällä hetkellä oikeastaan pelistä toiseen Codyn nimi nousee kentän parhaana esiin järjestäen Moose-fanien papereissa, joten NHL voi olla näin puolikuntoisenakin aika lähellä mikäli terveyspuoli kestää (tai siinä ei nähdä riskejä).

Tuo Chicago-ottelu oli muuten Vancouverin suurin kotitappio viimeisiin 11 vuoteen, joten sekin kertoo pelin surkeudesta jotain. Vuoden 1999 huhtikuussa Vancouver hävisi kotonaan San Joselle 0-7 ja tuolla kaudellahan Canucks oli NHL:n pohjilla (mikä oli yhtenä tekijänä tuolloin mahdollistamassa Kaksosten varaamisen), kun riveissä pelasivat muun muassa Näslund, Messier (ei pelannut tuossa Sharks-pelissä), Mogilny, Bertuzzi (sama kuin Messierilla), Jovanovski, Öhlund ja McCabe. Tuona huhtikuun iltana 11 vuotta sitten oli muuten yksi sama pelaaja, joka pelasi myös Chicagoa vastaan Vancouverin paidassa; Peter Schaefer.

Ja laitetaan vielä sekin yksittäistieto, että tuo Blackhawksille kärsitty selkäsauna oli kauden ensimmäinen varsinaisella peliajalla hävitty kotipeli Vancouverille. Edellisten viiden kotipelin maaliero oli ollut 23-9, joten tuo Chicago-ottelu tasoitti tuota maalieroa paljon.
 
Viimeksi muokattu:

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Tuo Chicago-ottelu oli muuten Vancouverin suurin kotitappio viimeisiin 11 vuoteen, joten sekin kertoo pelin surkeudesta jotain. Vuoden 1999 huhtikuussa Vancouver hävisi kotonaan San Joselle 0-7

Eikö 2007-08? kauden päätöspelissä Flames voittanut myöskin 1-7? Trevor Lindenin päätöpeli oli muistaakseni?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Eikö 2007-08? kauden päätöspelissä Flames voittanut myöskin 1-7? Trevor Lindenin päätöpeli oli muistaakseni?
Oli muuten tosiaan, olisi pitänyt muistaa tuon pelin tulos. Sehän oli viimeinen ottelu sekä Lindenille, että Luc Bourdonille...
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Schaeferin Peter heitetty waiveriin. En nyt tiiä mitä tällä haetaan, kun ei nuo heikot otteet Schaeferistä ole johtuneet. Vai herätelläänkö vain porukkaa ja tehdään näennäisiä muutoksia neloseen? Ennemmin niitä muutoksia kärkiketjuihin ja porukkaa ihan oikeasti katsomoon toipumaan / hakeen motivaatiota.

Edit. Alla olevan linkin mukaan Schaefer ei lähtisi AHL:ään vaan lopettaisi uransa.

http://www.cknw.com/Channels/Reg/SportsLocal/Story.aspx?ID=1316072

Jeff Tambellini tulossa ylös ja joissain veikkauksissa kakkoseen Keslerin rinnalle ja Burrows näin ollen ykköseen.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Schaeferin Peter heitetty waiveriin. En nyt tiiä mitä tällä haetaan, kun ei nuo heikot otteet Schaeferistä ole johtuneet. Vai herätelläänkö vain porukkaa ja tehdään näennäisiä muutoksia neloseen?
Harmittaa Schaeferin puolesta, jos miehen ura jää tähän. Ei ollut tosiaan hänen vikansa ja hän oli noista nelosen pelaajista kuitenkin usein se kiekollista peliä parhaiten pelannut pelaaja. Mutta tämä liike tehtiin siksi, että alaspäin vajonnut joukkue pystyisi muokkaamaan vähän noita kaikkia ketjujaan ja saisi tätä kautta mahdollisesti nousua.

Tambellini menee joka tapauksessa kahteen ensimmäiseen ketjuun ja nyt siis ensimmäistä kertaa Keslerin laidalle. Mielenkiintoista seurata miten hän siihen paikkaan sopii, sillä tuo saattaa olla hänelle hyvä paikka pelata. Jos Tambellinia vertaa esimerkiksi viime kaudella Keslerin laidalla onnistuneeseen Grabneriin, niin onhan Tambellinin ura farmissa ollut selvästi tehokkaampi ja siksi voisi jopa uskoa onnistumiseen.

Sedineiden ketjussa Tambellini ei päässyt kiekkoon kiinni kuitenkaan ihan niin usein, mitä hänenlaiselle kiekolliselle pelaajalle voisi toivoa (vaikka tuo olikin muuten varmasti hyvä paikka pelata) kaksosten rakentaessa usein paikkoja keskenään. Hän oli kuitenkin siinä ketjussa parempi kuin Samuelsson tai Burrows ovat olleet toistaiseksi tämän kauden aikana. Nyt ehkä näemmekin Tambellinilta erilaista hyökkäävää peliä hyökkäävässä roolissa.

Kaksosten ketjussa hänen tehtävänään oli hakea paikkaa ja muuten puolustaa laidalla. Nyt kun sekä Kesler että Raymond ovat hyviä puolustamaan ja nopeita pelaajia, hän saanee keskittyä enemmän hyökkäyspeliin ja olla enemmän kiekon kanssa tekemisissä. Tuo rooli voisi sopia hänen ominaisuuksilleen hyvin, mutta katsotaan.

Uudet ketjut tulevat luultavasti olemaan:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Raymond - Kesler - Tambellini
Torres - Malhotra - Samuelsson
Glass - Perreault - Hansen

Eli Tambellini ottanee tuon kakkosen laidan paikan ja vaisusti esiintynyt Samuelsson hakee ilmeisesti uutta tuloa kolmosesta. Kolmonen saa aikaisempaa enemmän hyökkäysosaamista, mutta menettää ahkeran karvaajan ja työntekijän Hansenin (joka on hänkin vähän hyytynyt koko joukkueen lailla viime peleissä) neloseen. Nelonen nousee ainakin paperilla pykälällä paremmaksi Hansenin tulon jälkeen ja tuo tekee hyökkäyksen syvemmäksi. Kaikki ketjut muuttuvat siis vähän edelliseen peliin.

Toivottavasti Tambellini piristäisi tuota kakkosta, jossa Kesler on ollut aivan liian yksin ja hänenkin tehonsa ovat jäätyneet muutamassa viime pelissä. Siinä mielessä tuo on ainakin hyvä paikka, että laiturit eivät enää voisi juuri tehottomammin pelata, joten pienetkin onnistumiset olisivat plussaa.

Ja puolustuksesta muuten sen verran, että Ballard palaa ilmeisesti taas seuraavaan peliin.
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Canucks päätti neljän kotipelin putken 6-1 voittoon Sharksista. Viime vuonna hävittiin kaikki 4 peliä San Joselle ja Niemi oli pelaamassa meitä ulos playoffeista, joten ihan kiva revanssi, vaikkei pelin intensiteetti noussutkaan kovin korkealle tasolle.

Canucksilta Bieksa oli flunssan takia sivussa ja Rome pelasi hänen tilallaan. Ketjut olivat alkuun samat, mitkä viime peliin koottiin, mutta pelin edetessä Glass nousi Torresin tilalle kolmoseen.

Canucks peluutti aiempaa tasaisemmin neljää ketjua, vähiten peliaikaa saanut Perrault pelasi hänkin yli 10 minuuttia ja Tanner Glass pelasi huimat 15:36. Kaikki ketjut saivat myös rakennettua peliä ja hyökkäykset saatiin päätettyä kiitettävän usein laukauksiin. Ykkösketjun ajoitukset tuntuivat olevan nyt paremmin kohdallaan ja he saivat rakenneltua useampiakin one-timer kuvioita, mutta Niemi liikkui hyvin torjumaan näitä. Lopulta ketju sai kuitenkin maalinkin värkättyä.

Tambellini pääsi taas pisteille tehtyään pelin avausmaalin. Kesler vei Marleauta aloituksessa 100-0 ja Edler pääsi vetämään viivasta, kiekko kimpoili pelaajista Tambellinille, joka siirsi Canucksin johtoon. Niemi ei tainnut nähdä vetoa. 7-0-1 on Canucksin saldo peleistä, joissa Tambellini on pelannut.

Nelosketjun Hansen ja Glass olivat heti ensimmäisistä vaihdoista lähtien todella pirteän oloisia, Glass nostettiinkin pian kolmosketjuun. Hansen heitti jäätävän poikittaissyötön rystyltä Torresille, joka vei Canucksin 2-1 johtoon. Glass puolestaan järjesteli Samuelssonin 3-1 maalin. Ensin Glass blokkasi puolustuspäässä vedon, josta Samuelsson pääsi vastahyökkäykseen. Samalla Glass luisteli itse hyvin maskiin, Samuelsson odotti että maski ehti paikalleen ja pisti kiekon ranteella yläkulmaan. Huskins kirmasi vielä tilanteeseen screenaamaan Niemeä, joka tuskin näki kiekkoa tässäkään maalissa.

Sharksin selkäranka katkesi 4-1 maaliin. Dan Boyle heitti kiekon omasta kulmastaan keskelle, parhaalle maalintekosektorille, suoraan Samuelssonin lapaan, Sammy pisti kiekon suoraan yläkulmaan ohi Niemen. Loppu oli löysäilyä, Sedinit pyöritteli Burrowsille vielä maalin ja Ballard lämäsi siniviivalta kauden avausmaalinsa, kiekon muutettua Sharks pelaajasta suuntaa.

Luongo antoi muutamia isoja reboundeja, joista yksi johti Sharks maaliin, mutta oli muuten hyvä. Sharksilla oli painostusjaksonsa ensimmäisen erän lopussa ja toisen erän alussa, mutta Luongo ja puolustus kestivät. Canucks sai aika hyvin peitettyä vetoja, eikä omat miehet unohtuneet vapaiksi puolustusalueelle, joten Sharksilla oli vaikeuksia päästä huippupaikoille. Ja Hamhuis heitti Dogals Murrräyn lähes kattoparruihin (linkki kauden hienoimmat… -ketjussa).
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hyvä kooste Moustache Dave #44:lta pelistä, eikä siihen ole juuri lisättävää. Canucks näyttää saaneen työntekoa takaisin hävittyään Chicagolle todella surkean esityksen jälkeen ja joukkue on nyt ottanut kahdessa viime pelissä voitot. Erityisen hyvä esitys nähtiin Sharksia vastaan mielestäni Vancouverin puolustukselta, vaikka tähtipakki Bieksa puuttuikin riveistä. Canucksin puolustus oli San Joseen vastaavaan osastoon nähden ottelussa selvästi parempi liikkeessä ja kiekollisessa pelissä. Hamhuis ja Ballard parantavat koko ajan ja vaikka peli meneekin kerralla vain vähän eteenpäin, suunta on oikea.

Sharks-voitto oli tosiaan noin muuten harvinaista herkkua, sillä viime kaudella noita ei tullut ainuttakaan. Numerot eivät kerro tällä(kään) kerralla kuitenkaan pelistä ihan koko kuvaa, sillä lopussa Vancouver pääsi kaunistelemaan lukemia liikaakin pelin aikaisempiin tapahtumiin nähden. Canucks peluutti kuitenkin joukkuetta tasaisesti ja jokainen ketju sai onnistumisia, mikä on tärkeää. Lisäksi erityisen mukava oli nähdä noiden nelosketjun miesten onnistuminen.

Pari viivaa:

- Hammerin taklaus kuningas-Murray'hin oli komea. Siitä tuli mieleen se harjoituspelissä nähty Ballardin taklaus Walliniin: sama joukkue vastassa, sama erä, melkein identtinen paikka ja molemmat taklaukset ovat osuneet Vancouverin uusilta pakeilta Sharksin pakkeihin. Hienoa kun omassa joukkueessa on nyt kaksi tuollaista lonkkataklaajaa - luvassa on vielä paljon komeita taklauksia ja voisi kuvitella playoffien (jos niihin mennään) mies-miestä-vastaan-pelissä vastustajan katsovan tarkasti miten pelaa kun esimerkiksi tuo Hammer-Ballard -pakkipari on kentällä.

- Tambellini on aloittanut pirteästi, kuten odottaa sopikin. Jälleen pisteille ja neljä kutia on hyvä näyte osaamisesta. Hänen ketjunsa muilta pelaajilta nähtiin tuttua osaamista: Kesler oli erittäin hyvä ja Raymond mitään sanomaton.

- Pelissä olivat vastakkain NHL:n paras (Vancouver) ja toiseksi paras (San Jose) aloittajajoukkue. Canucks käänsi aloitukset tästä huolimatta prosenteissa 57-43. Henrik Sedin (71%) ja Kesler (67%) olivat tällä kerralla parhaat aloittajat.

- Vancouverilta nähtiin peräti kuusi tasakenttämaalia, mikä on todella harvinaista.

Seuraava Vancouverin peli pelataan vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä Calgaryssa. Pitkä tauko tulee nyt pahaan saumaan kun joukkue näyttää saaneen pelinsä kulkemaan ja ennenkin on nähty usein tilanteita, joissa pitkä tauko ei palvele joukkuetta kuvitellun kaltaisesti.
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Seuraava Vancouverin peli pelataan vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä Calgaryssa. Pitkä tauko tulee nyt pahaan saumaan kun joukkue näyttää saaneen pelinsä kulkemaan ja ennenkin on nähty usein tilanteita, joissa pitkä tauko ei palvele joukkuetta kuvitellun kaltaisesti.
Canucksin unitohtorit (on tämä niin voodoota nykyään) ovat laskeskelleet, ettei tule helppo peli Flamesillekään, joka tulee paljon matkustaneena 7:een peliinsä 11:sta päivän aikana. Samanlaiset lähtökohdat, joista Canucks hävisi 1-7 Chicagolle kotonaan.

Pidemmän tauon aikana Canucks treenaa skills coach Glenn Carnegien johdolla niinkin perusjuttuja kuin vetoja, syöttöjä, kiekonkäsittelyä, -suojaamista sekä kiekonkuljettamista ja -vastaanottamista pää ylhäällä. Canucksilla on ollut täysipäiväinen yksilötaitovalmentaja viimekaudesta lähtien. Mm. Tanner Glass kommentoi Vancouver Sunille saaneensa lisää itseluottamusta päästyään harjoittelemaan Carnegien kanssa yksilöllisesti. Glass tuo esille pointin, että nelosketjussa pelkästään pelaamalla on vaikea kehittyä, kun saa koskea kiekkoon ehkä vain kolme kertaa pelin aikana.

Muutamilla muillakin joukkueilla on vastaavaa käytäntöä, että pidempien taukojen aikana treenataan yksilöitä eikä pelkästään pelisysteemiä. Näin ne ajat muuttuvat, Suomessa lisätään pelimääriä, NHL:ssä yritetään saada laatua treeneihin ja yksilöitä eteenpäin.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Onkos nuck tai joku muu Canucksin seuraaja nähnyt Hodgsonin pelejä viime aikoina? Osui vaan silmiin tuo viime pelien laukaisumäärä, joka on kolmesta viimeisestä yhteensä 22, kun se aiemmista kauden peleistä (16 peliä) oli 44. Nyt tosin ei maaleja ole tullut, mutta tuo että kuteja tulee, vaikuttaa toipumisen kannalta loistavalta.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Onkos nuck tai joku muu Canucksin seuraaja nähnyt Hodgsonin pelejä viime aikoina? Osui vaan silmiin tuo viime pelien laukaisumäärä, joka on kolmesta viimeisestä yhteensä 22, kun se aiemmista kauden peleistä (16 peliä) oli 44. Nyt tosin ei maaleja ole tullut, mutta tuo että kuteja tulee, vaikuttaa toipumisen kannalta loistavalta.

Mitä nyt kaksi edellisessä pelissä... ;) En ole nähnyt kaverin pelaavan viime aikoina, mutta ainakin raporttien mukaan hän on pelannut hyvin myös noissakin peleissä, joissa maaleja ei ole tullut. Ainakin jossakin matsissa hänet valittiin tähdistöön, vaikkei pistetili karttunut laisinkaan, joten sekin antaa osviittaa siitä, että kaveri ei ollut tuossa kolmen ottelun maalittomassa putkessa missään umpijäässä. Muun muassa tuossa viimeissä maalittomassa matsissa Cody oli kuulemma laukonot rimaan sellaisen pommin, että oksat pois ja kuten tiedämme, niin noissa tilanteissa marginaali on aika pieni.

http://www.vancouversun.com/sports/...Vancouver+Canucks+practice/3900930/story.html

Tuon uutisen mukaan Malhotra on missannut reenit ja jos häneltä jää Flames peli väliin ennakoidaan Codyn nousevan farmista. Niin hyvin kuin Manny on pelannutkin pieni osa minua haluaisi kyllä nähdä Codyn jo ylhäällä, mieluummin tietysti muista syistä.

Olen pohtinut, että oliskohan Canucks johdolla tarkoitus peluuttaa Codya Manitobassa johonkin tammikuulle saakka isolla peliajalla ja sitten nostaa kaveri ylös. Niin ehkäpä minä tekisin. Mutta jos kausi jatkuu vähääkään samaan suuntaan on Cody pakko nostaa jossakin vaiheessa kautta ylös. Niin heikko esimerkiksi meidän nelosketjumme on ollut, että Cody nostaisi sen tasoa huomattavasti ja tärkeintähän playoffsien alkaessa on Canucksien kokoonpano eikä yksittäisen pelaajan kehityskäyrä. Toki näkisin Hodgsonin mielelläni ylemmissäkin ketjuissa, mutta vaikkapa vähimmillään vaikkapa nelosketju + 2 yv:n sentteriksi parantaisi sekin osaltaan joukkuetta. Ei playoffseissa ole varaa Codyn tasoisia pelaajia poissa kokoonpanosta, vaikka rooli olisikin pienempi, tämä senkin takia, että Hodgson on aina tunnettu myös luotettavana pelaajana puolustus suuntaan, joten puolustavampikin rooli todennäköisesti sopisi hänelle. Toki on myös selvää, että jonkin verran hänen olisi saatava pelejä ylhäällä, ettei playoff kiekko olisi hänen ensimmäinen kokemuksensa NHL-kiekosta...
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Eipä tuota Moosea ole hirveästi tullut nähtyä, mutta mitä Cody Hodgsonin kohentuneisiin otteisiin tulee, syynä luulisi olevan yleinen tervehtyminen, muiden Moosen senttereiden ”poistuminen” tieltä sekä oikeat ketjukaverit.

Muista hyökkäysroolissa käytetyistä senttereistä Joel Perrault on NHL:ssä, Marco Rosa ei ole viimekauden vauhdissa ja Jordan Schroeder on hyytynyt alkukaudesta. Ykkössentterin paikka on näin ollen ollut vapaasti kaapattavissa. Moosen ketjut ovat eläneet Tambellinin ja Perraultin AHL/NHL liikehdinnän myötä ja kokeneemmista hyökkääjistä Jonas Andersson on lisäksi ollut sivussa jo useamman viikon. Toimivia, koossapysyviä, koostumuksia ei Moosen hyökkäyksestä oikein löytynyt, ennen kuin Shirokov – Hodgson – B.Sweatt ketjun peli loksahti kohdilleen marraskuun alussa.

Vaikka Hodgson onkin nyt kovassa vireessä kuuman ketjun keskellä, en häntä parin hyvän viikon takia vielä kiirehtisi ylös. Kahdella edellisellä pre-seasonilla puolikuntoinen Hodgson on näyttänyt auttamatta liian hitaalta ja heikolta NHL-peleihin. Vaikea uskoa, että parissa kuukaudessa hän olisi kuntoutunut pysyvästi NHL:n top 6 (tai edes top 9) hyökkääjäksi. Jos Hodgson jatkaa nykytahtia suunnilleen deadlinelle saakka ja saa lisää voimaa ja vauhtia jalkoihin, niin siinä on vielä hyvin aikaa nostaa ja roolittaa hänet tarvittaessa playoff-vahvistukseksi. Sitä ennen en lähtisi sotkemaan hänen peliään ylös/alas siirroilla, mikäli vakituista paikkaa joukkueesta ei ole otettavissa. Nelosketjunroolin en usko auttavan hänen kuntoutumistaan tässä vaiheessa, playoffien alkaessa tilanne on erilainen, kun pelaajia voi ottaa rinkiin koko loppukauden ajaksi. Eikä meidän nelonen nyt niin pulassa ole, jos meillä on varaa peluuttaa Hansenia ja Torresia siellä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hodgsonin toipuminen näyttää hyvältä, vaikkei hän ole vieläkään ihan täysin kunnossa. Hän ei raporttien mukaan aristele tilanteita kuten hän teki vielä harjoituspeleissä loukkaantuneena pelatessaan, vaan menee ahtaisiinkin tilanteisiin ja hänen liikkeensä on parantunut selvästi. Hän onkin ollut oikeastaan pelistä toiseen kentän paras kenttäpelaaja pari viime viikkoa, vaikka tehoja ei nyt viime peleissä ihan hirveästi olekaan tullut.

Esimerkiksi viime viikonloppuna Moosen pelattua kaksi peräkkäistä peliä Abbotsfordia vastaan, Hodgson valittiin ensimmäisessä pelissä kentän kakkostähdeksi ja parhaaksi kenttäpelaajaksi (kentän ykköstähti oli Abbotsfordin maalivahti Leland Irving), vaikka ei onnistunut tekemään pisteitä (pari tolppaa) ja Moose hävisi pelin rankuilla 2-1.

Toisessa joukkueiden välisessä pelissä (Moose voitti pelin 1-3) Hodgson oli puolestaan kentän kolmostähti ja jälleen tähdillä laskettuna kentän paras kenttäpelaaja, sillä tuossa ottelussa maalivahdit Eddit Läck ja Irving varastivat show'n ja heidät valittiin pelin parhaiksi. Hodgson teki tuossa jälkimmäisessä pelissä yhden maalin (alunperin hänelle merkittiin kaksi maalia, mutta tuo ensimmäinen osuma on otettu häneltä pois). Mainita voisi noista peleistä sen, että nuo pelit pelattiin molemmat vieraissa, eikä Cody saanut noita tähtiä siis kotiinpäin vetämisen vuoksi.

Marraskuussa Hodgson on pelannut toistaiseksi 10 peliä ja tehnyt noissa 7+4=11 pistettä. Tehopörssiin hän on saanut noissa peleissä lukeman +6 ja laukonut 40 kutia. Pelien tähdillä mitaten hän on ollut selvästi enemmän kuin kukaan toinen Manitoban pelaaja, kuusi kertaa viimeisissä 10 pelissä. Viimeisten pelien koko joukkueen tehottomuus syö noita Hodgsonin kokonaistehoja (neljä viime peliä, yksi maali), mutta kuten tähtiarvosteluistakin jo pelkästään huomaa, Hodgson on ollut kentällä näkyvä pelaaja ilman pisteitäkin.

Mitä tulee hänen NHL-mahdollisuuksiin tämän kauden aikana, niin uskon hänen nousevan jossain vaiheessa ylös kokeilemaan, mutta tällä hetkellä farmi kehittää häntä uskoakseni enemmän kuin pelaaminen ylhäällä. Pitää ottaa huomioon se, että ensinnäkään hän ei ole vielä täysin kunnossa, toisekseen Canucksilla ei ole välttämätöntä tarvetta ylhäällä, kolmanneksi hän saa farmissa paljon enemmän kiekollista peliaikaa kuin saisi ylhäällä ja neljänneksi hän menee tällä hetkellä koko ajan farmissa eteenpäin kun saa vastuuta joka tilanteessa, joten Noelin koulua kannattaa nyt vaan kärsivällisesti käydä.

Siinä vaiheessa kun näyttää siltä, että AHL ei tarjoa hänelle enää riittävästi haasteita ja NHL:ssä olisi paikka saada pelata riittävästi kiekollista peliä, nousu tulee mielestäni ihanteellisena tilanteena ajankohtaiseksi. Mutta toki hän saattaa saada kutsun ylös jo aiemmin, mikäli loukkaantumisia tulee lähitulevaisuudessa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Näyttäisi siltä, että se Chicagoa vastaan nähty (20.11) kamalan näköinen mahalasku olisi saanut Vancouverin tekemään taas koko joukkueena töitä. Sen Chicago-pelin jälkeinen ottelu Phoenixia vastaan toki hävittiin 2-3, mutta se peli tuli liian nopeasti (heti seuraavana iltana), jotta joukkue olisi saanut kurssin käännettyä.

Phoenix-pelin jälkeen Canucks on voittanut kolme peliä putkeen ja joukkueen maaliero on ollut noissa Calgarya, San Josea ja Coloradoa vastaan pelatuissa peleissä 17-5. Alkukaudella homma on näyttänyt kokonaisuutena siltä, että joukkueella on kyllä kykyjä huipulle, mutta tasaisuutta kaivataan lisää ja joukkue kaipaa ilmeisesti kunnon herätyksiä aina välillä, jotta saisi liikettä jalkoihin ja pelinsä kulkemaan.

Calgaryssa nähtiin aika ehjä koko joukkueen esitys. Näytti siltä, että tuo viiden päivän tauko olisi tehnyt vain hyvää, pelaajat olisivat saaneet ladattua pattereita ja esimerkiksi viime aikoina vähän vaisusti pelanneet Burrows ja Ehrhoff pelasivat erittäin hyvät pelit. Tasakentin Canucks iski neljä osumaa, NHL:n paras ylivoima toimi hyvin (3/8) ja alivoima tappoi kaiken. Kun erikoistilanteet toimivat noin, on usein vaikea hävitä.

Pelin ratkaisuna oli mielestäni vähän sama asia kuin edellisessä pelissä San Josea vastaan. Vancouverin hyvin liikkuneet pakit peittosivat Calgaryn hitaammat pakit selvästi, avasivat peliä paremmin, tukivat hyökkäyksiä paremmin ja ehtivät omassa päässäkin paremmin tilanteisiin. Kesällä jatkettu puolustuksen muokkaaminen liikkuvampaan suuntaan alkaa kantaa hedelmää kun Hamhuis'kin alkaa päästä loukkaantumisen jälkeen mukaan kuvioihin koko ajan paremmin ja Edler on ottanut ne toivotut askeleet eteenpäin.

Hyökkäyksen yksilöistä pitää ottaa esiin kaksi kakkosketjun pelaajaa.

Ensinnäkin pitää ihmetellä, että mikähän Raymondille iskee näissä Calgary-peleissä? Kolme maalia ja syöttö tänään ja viidessä viime Flames-pelissä tehot 6+3. Tänään nuo hänen maalinsa tulivat tosin osaksi hyvällä tuurillakin, sillä ensimmäinen meni Flames-pakista sisään ja kolmannessa hänen epäonnistunut laukauksensa sai aikaan hattutempun. Nuo hänen maalinsa eivät olisi voineet tulla kuitenkaan parempaan saumaan, sillä hän teki tärkeän avausmaalin ja lisäksi hänen alivoimamaalinsa kolmannen erän alussa katkaisi lopullisesti Flamesin jo muutenkin ohuen mahdollisuuden voittoon.

Raymond'han on kotoisin Calgaryn läheltä ja ystäviä ja sukulaisia on ilmeisesti katsomassa näitä pelejä, joten hän pistää parastaan. Pieni toive olisi, että mies pääsisi useamminkin tälle tasolle, sillä ennen tätä peliä hän oli tehnyt viimeisissä 17 pelissä kaksi maalia ja nuokin olivat vahinkoja (Gigueren lahjamaali Leafs-pelissä ja Holosin omaan maaliin sählääminen Coloradoa vastaan). Hänestä ei ole ollut juuri mitään hyötyä pitkään aikaan, mutta kykyjähän hänellä on paljon alkukaudella nähtyä parempaan. Pitää toivoa, että homma lähtisi tästä taas parempaan.

Toisekseen Raymondin ketjukaveri Tambellini teki puolestaan jälleen maalin. Tambellinilla on kasassa nyt yhdeksästä pelistä 4+3=7 pistettä ja mikä tärkeintä, Vancouverin saldo noista peleistä joissa hän on pelannut, on komea 8-0-1. Hänen aikanaan joukkue ei ole siis hävinnyt vielä yhtään peliä varsinaisella peliajalla. Pikku-Tambyn yritys on kovaa, tulosta tulee ja mikä hienointa, hänestä voidaan näillä näytöillä alkaa kohta puhua vakituisena NHL-pelaajana.

Hän on saamassa vihdoin ehkä viimeisessä todellisessa näyttöpaikassaan jalan NHL-joukkueen oven sisäpuolelle ja mikä hänen kannalta parasta, tuo joukkue sattuu olemaan seura jota hän kannattanut ja seurannut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Tästä voidaan samalla vetää aasinsilta siihen kesän 2003 varaustilaisuuteen, jolloin Vancouver otti ensimmäisellä kierroksella Ryan Keslerin, vaikka Steve Tambellinin poika Jeff oli vielä vapaana ja hän olisi ollut joukkueelle "parempi tarina". Nyt nuo Kesler ja Tambellini pelaavat paitsi samassa joukkueessa, mutta myös samassa ketjussa.

Flames-pelin jälkeen nuo tärkeät koko joukkueen tilastot ovat Vancouverin kannalta aika mukavan näköisiä:

NHL:n 5. paras tehdyissä maaleissa/ottelu (3.26)
NHL:n 8. paras päästetyissä maaleissa /ottelu (2.56)
NHL:n paras ylivoimilla (26.4%)
NHL:n 3. paras alivoimilla (87.4%)
NHL:n paras aloituksissa (56.8%)

Nuo erikoistilanteet ovat kyllä todella hienoa katsottavaa, sillä niiden merkitys pelien tärkeillä hetkillä on iso. Canucks on koko NHL:n paras ylivoimajoukkue ja kolmanneksi paras (ja paras Läntisessä) alivoimilla, enkä muista vastaavaa tilannetta olleen meillä koskaan tässä vaiheessa kautta. Huippujoukkueilla nuo erikoistilanteet toimivat ja toivottavasti nuo pystyttäisiin pitämään koko kauden molemmat top5-joukossa.

Mitä tulee Flamesiin, niin joukkue näytti kyllä kaikki huonot puolensa Canucksia vastaan. Etenkin silmiinpistävää oli heidän puolustuksen nopeus. Heillä on kaksi hyvin liikkuvaa puolustajaa ja muut ovat luokkaa "Andrew Alberts". Esimerkiksi Cory Sarich oli ongelmissa Joel Perraultin kanssa luistelussa, mikä kertoo jotain. Olen kuitenkin nähnyt Flamesilta myös parempia pelejä (esimerkiksi viimeisten parin viikon sisään pelit Chicagoa ja Detroitia vastaan), mutta Vancouveria vastaan nuo puolustuksen jalat näyttivät epätoivoisen hitailta. Ehkä Canucksin pelitapa ei vain käy yksiin Flamesin pelitavan kanssa?

Hyökkäyksen yksilöistä voisi mainita Olli Jokisen, joka ei auta seuraa millään tavoin. Ennen kuin joku Olli-fani tulee puolustelemaan suomalaistähteä, niin pitää sanoa että tiedän, että NHL:ssä on muitakin pelaajia, jotka eivät odotuksia täytä. Myös Calgaryssa on muitakin epäonnistujia ja ikävä valmentaja ei ymmärrä Jokisen päälle. Tänään tuli noin 10 minuuttia peliaikaa ja -2. Viimeisin maali on 12 pelin takaa. Hänen pitäisi kai olla joukkueelle yksi sen hyökkäyksen arvokkaimmista pelaajista?
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Canucks
Neljän pelin voittoputki katkesi, kun Blues haki pisteet Vancouverista lukemin 2-3.

Liekö Canucks leijunut vielä Chicago-voiton jälkitunnelmissa, sillä jonkinlainen yrityksen puute paistoi otteista. Blues teki selvästi Canucksia paremmalla asenteella töitä, voitti kaksinkamppailut, pelasi tarkasti ja ohjasi Canucks hyökkäykset laitoihin. Alex Steen oli ottelun hahmo, mukana kaikissa Blues maaleissa ja pelasi ohessa Sedinien kentän pimentoon. En ole ikinä nähnyt Steeniä näin dominoivassa vedossa, hän on näköjään sittenkin kehittynyt pelaajana, vaikka tuntui polkevan muutaman kauden paikallaan.

- Mason Raymond ei pelannut, virallinen poissaolosyy oli flunssa, mutta kyllähän hänellä käsivammaakin on.
- Jannik Hansen oli Raymondin tilalla kakkosketjussa.
- Neloseen ehti kuin ehtikin hätäkomennuksella Winnipegistä Alex Bolduc. Aluksi Canucks oli ilmoittanut peluuttavansa Romea hyökkääjänä, mutta Bolducin ehdittyä paikalle Rome pelasi pakkina, Alberts oli huilivuorossa. Ja kaiken häsläyksen jälkeen Bolduc olikin sitten ihan hukassa tässä pelissä.
- Kesler näytti olevan lähes ainoita Canucks-pelaajia, jolle työnteko maistui.
- Ykkös-YV toimi kohtuu hyvin, vaikkei maaleja tullut, Bieksan maali syntyi Bluesin päästyä juuri tasalukuiseksi.
- Tasakentällisin Sedinit olivat jotenkin flegmaattisia, eivät saaneet syöttöjä perille edes toisilleen, mikä on todella harvinaista.
- Canucks oli prosentuaalisesti hyvä aloituksissa, mutta käytännössä Blues laiturit tekivät niin hyvää duunia aloitusten jälkeen, ettei Canucks saanut kunnon kontrollia peliin, vaikka olisivat aloituksia paperilla voittaneetkin.
*
- Chicago pelistä täytyy vielä kehaista Luongoa, jos jotain Hawks-peikkoa oli, eiköhän se ole nyt karkotettu. Tuolla palkalla soisi näkevänsä Luolta hieman useamminkin tuollaista taistelua. Tällaiset Hawks pelithän on ihan mukavia, missä ei tarvitse Chelsea Daggeria kuunnella.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Päivää "myöhässä" tulee juttua Blues-pelistä, mutta laitetaan nyt jotain kuitenkin.

Noissa vieraspelimatkojen jälkeisissä ensimmäisissä kotipeleissä on ollut tälläkin kaudella ongelmia, eikä Blues-peli tehnyt poikkeusta. St. Louis oli tosiaan selvästi paremmalla asenteella liikenteessä ja otti ansaitut pisteet 2-3 voitolla. Bluesin hyvän pelin pelannut ruotsalaishyökkääjä Alex Steen kertoi, että vieraat olisivat saaneet lisävirtaa peliin Vancouver Provincen sunnuntain jutusta, jossa kirjoitettiin;

"Time to abuse the blues; St. Louis is struggling and the Canucks are rolling - the perfect time to lay the smack down on a conference rival."

Steen sanoi tuosta kirjoituksesta, että;

"We were a little pissed off," Steen said. "We have a reporter in Vancouver to thank for their nice title today in the paper. Let's 'abuse the Blues?' It put a fire under us.

"Whoever wrote it, I thank them. We all talked about it. Of course we used it.

"Wouldn't it fire you up?"

Tiedä sitten millainen vaikutus tuollaisella lehtikirjoittelulla oli, mutta siltä ainakin näytti, että koko St. Louisin joukkue tuli peliin kovalla työmoraalilla ja Vancouverilta ei puolestaan onnistunut oikein kukaan muu kuin kakkosketjun Ryan Kesler ja Jannik Hansen sekä puolustuksessa harmittavan vähän pelannut Keith Ballard. Tuosta Ballardin jääajasta kirjoitti Vancouver Provincen toimittaja Gordon McIntyrekin;

Forget the $16.8 million and four years left on Ballard's deal for the moment, he had a rock-em hit, a fight, an assist and two blocked shots against St. Louis, and yet his ice time of 13:17 was 3 1/2 minutes less than Rome's.

Seriously, how can Vigneault give more ice time to a player who earlier in the day he'd slotted in as an emergency fourth-line forward, then had made a healthy scratch only to put him back in when Andrew Alberts came down sick?

Kyllähän tuo Ballardin peliaika oli erikoinen, sillä hän pelasi tosiaan vahvaa peliä sen mitä pelasi. Nyt hän näyttää pääsevän viimein alkukauden loukkaantumisten jälkeen koko ajan paremmin siihen pelikuntoon, mitä valasleirissä toivotaan, mutta vielä pitäisi vakuuttaa valmennusjohtokin siitä, että tuo supertähti Rome jäisi peliajassa taakse ja Ballard pelaisi vaikka tuossa kakkosylivoimassa Romen sijaan ylivoimaa. Ballard on tehnyt parhaimmillaan 16 ylivoimapistettä kaudessa aika vaatimattomalla (joukkueensa 5. eniten ylivoimaa pelannut puolustaja) yv-ajalla. Romen ennätys on toistaiseksi kaksi pistettä kaudessa.

Alberts ja Raymond puuttuivat St. Louis-pelistä molemmat. Raymondilla (joka teki kolme maalia juuri pari peliä sitten) on ollut käsivammaa, mutta nyt hänen puuttumisen syyksi ilmoitettiin flunssa. Myös Alberts puuttui ottelusta ja onkin ollut jonkin verran puhetta joukkueen sisällä kiertävästä flunssa-aallosta. Monen pelaajan peli vaikutti siltä, että en ihmettelisi jos siellä olisi ollut flunssaa liikkeellä.

***

Pari uutista/linkkiä:

- Loukkaantumispuolesta sen verran lisää, että Samuelssonilla on todettu lievä aivotärähdys. Hän tulee jättämään väliin ainakin keskiviikon pelin ja mahdollisesti seuraavankin. Veikataan Glassia kolmoseen seuraavaan peliin Silmävälin tilalle. Raymondin ja Albertsin pelikunnosta ei ole tietoa.

- Sami Salo on aloittamassa viimein luisteluharjoitukset. Asiasta tiedotti Vancouver Province. Samassa jutussa huhutaan Ottawan olevan mahdollisesti kiinnostunut Kevin Bieksasta. Bieksan kauppaaminen tulee ajankohtaiseksi Salon palattua kentille.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver Province kirjoitti päivityksiä noihin päivänpolttaviin valasleirin asioihin, joista jo kirjoittelin:

Samuelssonin tilanteesta:

Mikael Samuelsson has been sidelined with a mild concussion following a third-period collision Sunday with St. Louis centre Vladimir Sobotka.

The Vancouver Canucks winger got tangled up with the Russian and appeared to fall awkwardly to the ice before being helped off the surface at Rogers Arena during the 3-2 setback to the Blues.

"We're going to follow the concussion protocol," said Canucks coach Alain Vigneault, which means the Swede should be sidelined a minimum of seven days and won't be available for the next three games — Wednesday against Anaheim, Saturday against Tampa Bay and Sunday in Edmonton.

"For now, we're going to stay with the same amount of forwards."

Voi Sobotka raukkaa. Vancouver Province on tekemässä hänestä venäläistä.

Mutta Samuelsson jättää siis väliin ainakin kolme seuraavaa peliä.

Loukkaantumisista:

Centre Ryan Kesler was also absent from practice with what was being called a "maintenance" day, while Mason Raymond returned from the flu. Andrew Alberts remains out with the same ailment while Guillaume Desbiens practised for the first time since suffering a broken hand.
Meanwhile, Sami Salo skated for 15 minutes on his own Monday. It was the defenceman's second brief twirl after suffering a ruptured Achilles on July 22. There is no timeline for when he will practise.

Eli Raymond palasi kentille, Desbiens pääsi harjoittelemaan ja Salo on siis käynyt jo jäällä vetämässä omia harjoituksiaan. Kunpa nyt ei vaan sattuisi mitään yllättävää...

Maalivahtien peluutuksista:

Vigneault also defended his decision to keep riding starting goaltender Roberto Luongo, even though backup Cory Schneider was promised 15 to 20 starts to hone his game and keep Luongo fresh and healthy — especially for the postseason. Schneider is 3-0-1 with a 2.08 goals-against average and a .936 saves percengage while Luongo is 11-8-2 with a 2.56 GAA and .914 percentage.

"The schedule has permitted us to play our No.1," said Vigneault. "We still feel Schneids is going to get his fair share of games here. What exactly that is going to be, we had a number around 20. But you don't know how things are going to unfold. If you look at the standings, most teams are playing their No. 1. We're going to evaluate the schedule and the back-to-backs and the first week of January we play five games in seven nights and Schneids is going to play some hockey then."

Eli "me annamme paperilla ykkösenä olevalle Luongolle jatkossakin pelejä, koska muutkin antavat nimelliselle ykköselle pelejä". Sen ei ole väliä, että Cory on pelannut parempia pelejä useammin ja nyt Luongolle kaavailtiin vähän helpompaa otteluruuhkaa, jotta taso säilyisi paremmin läpi pitkän kauden. No, onneksi tuo tammikuu on jo ihan kohta edessä ja Schneids on saamassa silloin vähän pelejä.

Ballardin tilanteesta:

Vigneault also said that Keith Ballard's ice time will increase from an average of 14:08 and that the defenceman will finally play on the second power-play unit.

Hienoa, että siellä on viimein herätty. Tosin saattaahan se olla niinkin, että Rome pitää "Datsyuk-käsineen" edelleen tuon toisen pakin paikan tuossa kakkosylivoimassa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver nosti Samuelssonin loukkaantumista paikkaamaan farmista ruotsalaislaitahyökkääjä Jonas Anderssonin. Farmissa Andersson on tehnyt tällä kaudella 12 pelissä 3+3=6 pistettä ja laukonut 25 kertaa. Andersson, jolla on kokemusta myös SM-liigasta Ilveksen, HPK:n ja Kärppien riveistä, tulee tuomaan joukkueeseen luisteluvoimaa, mutta muuten en odota häneltä ihmeitä. Samalla kun Andersson nousi ylös, Joel Perrault laitettiin takaisin farmiin.

Ketjulotto arpoi minulle seuraavat ketjut nyt Samuelssonin ollessa sivussa:

Sedin - Sedin - Burrows
Raymond - Kesler - Tambellini
Torres - Malhotra - Hansen
Glass - Bolduc - Andersson

***

Moosen sivuilla oli juttua Cody Hodgsonista.

Jutussa Moosen kokenut valmentaja Claude Noel kertoo oman näkemyksensä tuosta kysymyksestä, pitäisikö Hodgsonille antaa näyttömahdollisuus ylhäällä jo tässä vaiheessa vai ei;

"I think it's good; you shouldn't have a knee-jerk reaction to a performance," Noel said. "Look at the big picture. I think it's good that they're able to assess. Between the coaches and management up there they have a lot of experience and I think they're handling the situation quite well.

"I think they sense this is a good place for him right now with all that's gone on. I think they've made some real good decisions with this. They've signed players with experience to fill a need depth-wise and maybe they've done it to let the young players develop and find their game and get comfortable and it's not a bad thing."

Vancouverin kakkosmanageri Lorne Henning kertoi puolestaan omana näkemyksenään Hodgsonista seuraavaa;

"The year in Manitoba? I don't know about spending a year. We are just going kind of day to day and if he keeps improving who knows where he'll be before Christmas, after Christmas. We're letting him grow and we'll make that decision when the time is right.

"It doesn't mean it's three or four months from now; it could be any time. We haven't put a timetable on it. We just feels he needs to gain conditioning, game situations, but it could be any time."

"I've seen Cody six or seven times and I've been very, very impressed with how he's played," Henning said. "I mean, he's been off for a year and a half.

"He's played some phenomenal games, his pace has picked up and he's dominated some games and he's been great down low."

"With our situation, we have the luxury to give him some time because we've got some pretty good centremen ahead of him," Henning said. "I talk to Claude (Noel, Moose coach) all the time. He's very happy with Cody and he's playing lots and he's in the right environment right now.

"Now he's getting all situations and lots of time. We want to make very sure it's the right time when we bring him up."

Eli Vancouverilla on hyvä tilanne ylhäällä keskellä ja välttämätöntä tarvetta ei ole. Canucks pitää jatkuvasti yhteyksiä Noeliin ja keskustelee hänen kanssaan Hodgsonista mahdollisesta nostamisesta, mutta joukkueessa vaikutetaan olevan tyytyväisiä Codyn kehitykseen, peliaikaan ja saamaan vastuuseen alhaalla, joten nostoa ei koeta ainakaan nyt vielä ajankohtaiseksi.

Viime yönä Hodgson teki yhden maalin kun Moose hävisi vieraissa Texasille 5-2.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouver nosti Samuelssonin loukkaantumista paikkaamaan farmista ruotsalaislaitahyökkääjä Jonas Anderssonin. Farmissa Andersson on tehnyt tällä kaudella 12 pelissä 3+3=6 pistettä ja laukonut 25 kertaa. Andersson, jolla on kokemusta myös SM-liigasta Ilveksen, HPK:n ja Kärppien riveistä, tulee tuomaan joukkueeseen luisteluvoimaa, mutta muuten en odota häneltä ihmeitä.

Andersson pääsee tosiaan ylös ja nähtäneen lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen NHL-jäillä. Aiemmissa otteluissa Andersson on jäänyt pisteittä, joten toivotaan että nyt sitten uran ensimmäinen piste tulisi. Vaikkei tuo pisteiden teko ole se pääasia kolmosessa/nelosessa.

Nyt on sitten "farmipelaajista" ylhäällä käynyt hyökkääjien osalta Alex Bolduc, Guillaume Desbiens, Joel Perrault, Jeff Tambellini, Mario Bliznak ja nyt Jonas Anderson. Eiköhän sieltä ne parhaatkin vielä pääse tämän kauden aikana eli Hodgson, Shirokov, Schroeder ja Swett. Kolme viimeksi mainittua voisi käydä haisteleen tunnelmia parin pelin ajan ja Hodgson sitten mahdollisesti pisempäänkin. Toki pitää muistaa, että kyseiset pelaajat eivät sovellu neloseen, joten hieman haastavampaa heidän peluuttamisensa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Menipä tiukalle Anaheimia vastaan. Tänään Vancouverin pelissä oli paljon hyvää, mutta myös huonoa: laukausten laatu oli tänään heikkoa, alivoima ei toiminut totutusti (2/4), Sedineilta ei nähty parasta peliä, Luongo ei onnistunut ja hävisi selvästi maalivahtien taiston supertähti McElhinneylle, Ducksin neljäs maali sählättiin omiin Edlerin toimesta ja tuo oli hyvin lähellä maksaa koko pelin. Onneksi joukkue pystyi kuitenkin venymään tasoihin Keslerin pelin lopun maalilla ja ottamaan pisteet sitten arvoilla.

Vancouver vei peliä suurimman osan ajasta, mistä kertovat nuo laukausmäärätkin. Canucks ampui Ducksin maalivahteja kohti 40 kertaa, kun Luongo sai vastaan 20 vetoa. Ykkössektorilta päästiin laukomaan 20 kertaa ja nuo ovat minun laskujen mukaan kauden korkeimmat ykkössektorin vetomäärät. Kuitenkin myös ohilaukauksia nähtiin tänään ihan liikaa - 19 "ohivetoa" Anaheimin kahta vastaan. Lisäksi laukauksissa säästeltiin paikoittain liikaa ja Anaheim pääsi blokkaamaan (tosin osaksi myös uhrautuvan pelinsä ansiosta) 21 laukausta, kun Canucks blokkasi koko pelissä kuusi vetoa.

Vancouverin paras ketju ja paras osa-alue oli kakkosketju. Ketjun sentteri Keslerilta nähtiin jälleen erittäin vahva peli: kaksi maalia, kolme pistettä, kuusi vetoa, peliaikaa peräti 25:02 ja aloitukset voittopuolisesti (tänään tosin hänelle vain 52%) kotiin. Kakkosketjun laitureista Raymond oli aika näkymätön ja sai tällin jalkaansa pelin loppupuolella, mutta Tambellini osui jälleen ja häneltä nähtiin muutenkin vahva peli - ilta sisälsi muun muassa neljä laukausta, viisi taklausta ja komean laukauksen rankuissa.

Ihmeellisesti tuo pitkään alkukaudella ongelmissa ollut kakkonen heräsi henkiin kun Tamby nostettiin AHL:sta siihen mukaan. Tambellinin kausi on ollut toistaiseksi erikoinen. Hän vaikutti koko ajan NHL-tason pelaajalta jo harjoituspeleissä ja alkukaudesta, mutta putosi ilmeisesti farmiin aluksi siitä "ihmeellisestä" syystä, että hän oli paperilla heikompi kuin Samuelsson tai Raymond. Kentällä Tambellini on ollut koko alkukauden suurin positiivinen yllättäjä. Toisaalta voidaan myös ihmetellä sitä, miksi noilla Keslerin laitureilla on ollut tapana olla melkein järjestäen noita joukkueen positiivisimpia yllättäjiä ainakin hyökkäyspäässä.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Ja kun loukkaantumisia alkaa tulemaan niin niitähän tulee.

- Christian Ehrhoff sai kiekon korvaansa ja voi olla aivotärähdys, day-to-day
- Mason Raymondin peukku hajos ja status on week-to-week. No, pääsee Mason lopulta paranteleen muitakin vammojaan
- Cody Hodgsonin leukaluu lienee murtunut, jatkotutkimukset myöhemmin

Lähteenä TSN noissa.

Raymondin paikalle taitaa tulla Samuelsson sopivasti, mutta pitää toivoa ettei Ehrhoff ole pitkään poissa, kun hän on päässyt juuri hyvään vireeseen. Ehrhoff on Vancouverin ykkönen plussissa ja pakkien maalipörssin kärkinimi. Ryan Parent on kutsuttu ylös, mutta hän jäänee katsomoon ja sekä Alberts että Rome ovat kentällä mikäl Ehrhoff ei pysty pelaamaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Markus Näslundin paita vedettiin juhlallisten seremonioiden saatossa kattoon Tampa-ottelun alla. Hieno oli katsella Näslundin koostetta, joka toi mieleen paljon upeita muistoja miehen pitkältä ja komealta uralta Vancouverissa. Parhaimmillaan Näslund oli aivan NHL:n parhaita pelaajia, mutta tuota kirkkainta huippujaksoa ei kestänyt ikävä kyllä kuin muutama vuosi ja playoffeissa joukkue ei päässyt hänen aikanaan koskaan toista kierrosta pidemmälle.

Siltikin, harva pelaaja on päässyt niin ylös (muun muassa "Lester/Ted Lindsay"-voitto") koko liigan mittarilla ja onhan tuo Näslundin meriittilista kerrassaan komea:

12 Kautta, joista kahdeksan Kapteenina

884 Pelattuja pelejä (3. eniten kaikkina aikoina Vancouverista)

346 Maalia (Listan kärkisija)

410 Syöttöä (4.)

756 Pistettä (1.)

114 Ylivoimamaalia (1.)

49 Voittomaalia (2.)

Viisi kertaa tähdistöpelissä

Ted Lindsay Award (2002-03)

Viisi kertainen "Cyclone Taylor - voittaja"

Seitsemän kertainen "Cyrus H. McLean -voittaja"

Kolme kertaa NHL:n ykköstähdistössä

Stan Smyl, Trevor Linden ja Markus Näslund... kolme pitkäaikaista Vancouverin kapteenia, joiden merkitys oli joukkueelle ja koko kaupungille todella suuri ja joiden paidat on nyt jäädytetty ansaitusti. Ehkä seuraavat paidat tullaan jäädyttämään joskus tulevaisuudessa kahden kaksosen juhlaseremonioissa...

Niin, ja itse pelistä sen verran, että Sedinit pelasivat pitkään aikaan parhaimman pelinsä, Vancouver voitti pelissä kaikki muut tilastot paitsi niitä tärkeimpiä ja vähän viime aikoina peluutettu Cory Schneider pelasi maalilla huonon ottelun. Pelin puolivälin jälkeen Tampa laukoi 30 minuutissa neljä kertaa kohti Schneideria, ja noista tuli kaksi maalia. Ikävää muuten hienon alkukauden pelanneelle Schneiderille, sillä nyt hän saattaa joutua taas istumaan pitkäksi aikaa.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Niin, ja itse pelistä sen verran, että Sedinit pelasivat pitkään aikaan parhaimman pelinsä, Vancouver voitti pelissä kaikki muut tilastot paitsi niitä tärkeimpiä ja vähän viime aikoina peluutettu Cory Schneider pelasi maalilla huonon ottelun. Pelin puolivälin jälkeen Tampa laukoi 30 minuutissa neljä kertaa kohti Schneideria, ja noista tuli kaksi maalia. Ikävää muuten hienon alkukauden pelanneelle Schneiderille, sillä nyt hän saattaa joutua taas istumaan pitkäksi aikaa.

Sedinit olivat tosiaan iskussa ekassa erässä järjestäen hyviä paikkoja muun muassa Burrowsin paikan, josta kiekko saatiin vain tolppaan. Myöhemmin Burrows järjesti Torresin lävitse, mutta ei ole Torresista maalintekijäksi, paitsi lyhyissä pätkissä. Nyt on Torresille sitten viiteentoista peliin yksi maali. Mutta muuten Torres kyllä pelaa ihan ok, taklaten ja taistellen.

Ekassa Tampan maalissa Edler jättää työnsä kesken ja Thompson siirtää kiekon helposti Schneiderin takaa maaliin. Tämän jälkeen pakistossa onkin Bieksa-show ja varsinkin neljännessä maalissa Stamkos kahvittaa Bieksan (vai kahvittaako Bieksa itsensä?) ja kiekko on maalissa. Myös toisen ja kolmannen maalin aikana Bieksa on jäällä. Nyt kun Ehrhoff oli poissa niin Ballard paransi hurjasti ja Alberts sekä Rome pelasivat ihan kelpo pelin, varsinkin Alberts jysäytteli hyviä taklauksia. Mutta Bieksa. Johonkin äkkiä kauppaa mikäli Salo on lähellä pelikuntoa. Ja takaisin ei tarvi tulla mitään.

Vancouverin ylivoima näytti jotenkin vaikealta kahdesta maalista (2/4) huolimatta. Toki sieltä puuttui nyt Ehrhoff viivalta ja Raymond laidalta, mutta silti tuota taitoa pitäisi olla riittävästi. Nyt onneksi Burrows pääsi jo ylivoimaakin kokeilemaan. Itse pitäisin nyt ykkösketjun yv-ketjunakin ja viivaan sitten Edler - Samuelsson. Kakkoseen sitten Tambellini - Kesler - Torres/Malhotra ja viivaan Ballard - Hamhuis. Ja kun Ehrhoff tulee takaisin niin voisi Samuelssonin tiputtaa kakkoseen toiseen laitaan tai viivaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouverin hyvät vieraspelit saivat jatkoa viime yönä Canucksin kaataessa selkä-selkä -pelissään Edmontonin maalein 1-2. Ottelu oli erinomainen vieraspeli, jossa Oilers päästettiin laukomaan koko pelissä vain 12 kertaa. Kolmannessa erässä Öljy sai ensimmäisen ja erän ainoan laukauksensa ajassa 19:55, vaikka Edmonton oli takaa-ajajan asemassa.

Vancouverin hyvä vieraspeli menee sekä Canucksin vahvan vieras- ja puolustuspelin piikkiin, että samalla myös Oilersin illan saamattomuuden piikkiin. Edmontonilla oli ongelmia jo edellisessä pelissä Tampaa vastaan kolmannessa erässä, mutta tuolloin Oilers oli, toisin kuin nyt, takaa-ajettuna. Vancouver on puolestaan vahva kolmennen erän joukkue: Canucks on NHL:n ykkösenä kolmannen erän tehdyissä maaleissa ja päästetyissä maaleissa Canucks on Läntisen konferenssin jaetulla piikkipaikalla.

Yksilöistä Sedinit jatkoivat vahvaa jaksoaan viime pelistä, loivat paljon paikkoja ja olivat mukana molemmissa Canucksin maaleissa. Molemmat ovat NHL:n pistepörssissä 10 parhaan joukossa. Vain Tampa (Stamkos ja St. Louis) ja Washington (Ovechkin ja Semin) saavat myös kaksi pelaajaa tuonne top 10 sakkiin. Kaksosten ketjukaveri Burrows alkaa päästä koko ajan paremmin peliin mukaan, mutta tuhlasi nyt Kaksosten luomia paikkoja (toki myös Oilersin hyvin pelanneella maalivahdilla Dubnykilla oli iso ansio tuohon).

Viimeisissä kahdeksassa pelissä Burrows on tehnyt joka tapauksessa neljä maalia, kun tätä ennen tuli yksi maali 10 peliin. Nyt hän ei enää surffaa joka paikassa tilanteen ulkopuolella, vaan on saanut pelikestävyyden kasvettua energiaa joka tilanteeseen. Kesän leikkauksesta ja pitkästä sivussa olosta pelikuntoon palautuminen on hyvällä mallilla ja nyt mies alkaa olla jo täydessä iskussa. Hyvä asia joukkueelle, sillä kunnossa ollessaan Burrowsilla on iso merkitys kokonaisuudelle.

Muista laitureista Samuelsson tuntuu pelaavan aika lailla eri tasolla pelistä toiseen. Oilersia vastaan nähtiin hyvä Samuelsson, joka osallistui kokemuksellaan puolustuspeliinkin kiitettävästi. Torresin tehottomuus jatkui, Hansen oli oma itsensä - kova työmäärä jälleen, Tambellini pelasi yhden näkymättömimmistä peleistään valaspaidassa (hänen pelissään näkyi ilmeisesti tuo selkä-selkä -tilanne) ja Andersson näyttää tuovan Bolducin paluun jälkeen nousussa olevaan nelosketjuun kiekollista taitoa ja vauhtia.

Jos laitureista onnistuivat mielestäni Daniel Sedin, Burrows, Samuelsson, Hansen ja Andersson, niin senttereistä ei olekaan kritisoitavaa. Henrik Sedin oli maalilla ja syötöllä kentän ykköstähti, Kesler pelasi huippupelin puolustussuuntaan, taklasi viisi kertaa ja pelasi kentän hyökkääjistä eniten, Malhotra onnistui myös jälleen kerran puolustuspelissä (aloitukset jälleen kerran vakuuttavasti 14/5) ja Bolduc täytti paikkansa. Kokonaisuutena tuo top3-sentteriosasto Henrik, Kesler ja Malhotra jatkaa erittäin hyviä pelejään.

Puolustus toimi pääosin hyvin ja esitti toiveiden mukaisesti fyysistä peliä Oilersin pienikokoista ja taitavaa hyökkäystä vastaan. Ballardin ja Edlerin muodostama kaksikko onnistui jälleen, samoin Hammer pelasi varman peruspelin. Bieksan peli oli tutun vaihtelevaa - surkeita jaksoja ja pelin lukuja seurasivat ajoittaiset hyvät kiekolliset asia. Ison riskin pelaaja, joka on parhaimmillaan näyttävä, mutta ottaa liikaa riskejä. Rome ja Alberts olivat odotetusti puolustuksen heikoimmat. Albertsin pelin taso tippui aika paljonkin edellisestä hyvästä pelistä.

Maalilla Luongo oli varma. Kuusi voittoa viimeisistä seitsemästä pelistä ja viisi kertaa noiden seitsemän viime pelin sisään hänelle on tehty kaksi maalia tai vähemmän. Bobby on päässyt sitkeän peluuttamisen jälkeen sille tasolle mitä toivotaan. Silti antaisin pelivastuuta Schneinerille enemmän mitä on viime aikoina annettu.

Seuraavaksi Vancouver jatkaa kauttaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä (Suomen aikaa) kotona Columbusta vastaan. Itse en ole nähnyt Columbukselta tällä kaudella kuin pari peliä. Mielenkiinnolla seuraan miten Scott Arnielin kädenjälki näkyy heidän pelissä.

Mr. Smith kirjoitti:
Vancouverin ylivoima näytti jotenkin vaikealta kahdesta maalista (2/4) huolimatta. Toki sieltä puuttui nyt Ehrhoff viivalta ja Raymond laidalta, mutta silti tuota taitoa pitäisi olla riittävästi. Nyt onneksi Burrows pääsi jo ylivoimaakin kokeilemaan. Itse pitäisin nyt ykkösketjun yv-ketjunakin ja viivaan sitten Edler - Samuelsson. Kakkoseen sitten Tambellini - Kesler - Torres/Malhotra ja viivaan Ballard - Hamhuis. Ja kun Ehrhoff tulee takaisin niin voisi Samuelssonin tiputtaa kakkoseen toiseen laitaan tai viivaan.
En tiedä, itse olen ollut tyytyväinen tällä kaudella tuohon Kaksoset ja Kesler - kombinaatioon. Toki tuo "kaikki munat samassa korissa" on sitten syönyt tuon kakkos ylivoiman tehoja ja välillä aika pahastikin, mutta Vancouver on ollut kuitenkin NHL:n paras ylivoimajoukkue ja tuo on kova saavutus.

Anaheimin entinen kakkosvalmentaja Newell Brown on tuonut joukkueen ylivoimaan erilaisen katselutavan. Aikaisemmin joukkue jakoi tuota vastuuta ja nyt se on keskittynyt iskemään heti. Toisin sanoen aikaisemmin joukkue ajatteli koko kahden minuutin kestävää ylivoimaa ja nyt se ajattelee nopeaa maalia. Toistaiseksi tuo on toiminut paremmin kuin se entinen tapa, enkä lähtisi muuttamaan tuota.

Pitää muistaa se, että Ryan Kesler oli viime kaudella joukkueen paras ylivoimapelaaja. Hän teki Vancouverin eniten ylivoimamaaleja (12 yv-maalia - hän teki siis enemmän ylivoimamaaleja kuin esimerkiksi Jeff Carter, Bobby Ryan, Jarome Iginla tai Rick Nash ja vain yhden vähemmän kuin Crosby tai Ovechkin) ja vain pisteen vähemmän ylivoimalla kuin Hart Trophy - voittaja Henrik Sedin. Nuo tehot siitä huolimatta, että Kesler, joka on samalla joukkueen paras maalineduspelaaja, pelasi kakkosylivoimassa.

Nyt Brown on siirtänyt tuon joukkueen viime kauden parhaan ylivoimapelaajan ykkösylivoimaan Kaksosten vierelle. Tuosta siirrosta on ollut tuloksena se, että Kesler pääsee parhaiden seurakavereiden vierelle tuomaan lisää tehoa tuohon uuteen tapaan sen sijaan, että joukkue pitäisi tuollaista pelaajaa pienemmässä roolissa takarivissä. Kaksosten yv-peli on parantunut, kun he ovat saaneet samaan ylivoimaan paitsi joukkueen parhaan maalineduspelaajan, mutta myös toisen erittäin hyvän aloittajan turvaamaan/parantamaan kiekollisen paineen pysymistä hyökkäysalueella.

Toki tuo kakkosylivoima on ollut heikompaa, mutta kokonaistehot ratkaisevat ja vaikea on olla tyytymätön, kun joukkueella on kärkipaikka koko NHL:n ylivoimassa.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Toki tuo kakkosylivoima on ollut heikompaa, mutta kokonaistehot ratkaisevat ja vaikea on olla tyytymätön, kun joukkueella on kärkipaikka koko NHL:n ylivoimassa.

Totta tuokin - harvoin noita toimivia ketjuja hajoitetaan, varsinkin jos ollaan piikkipaikalla tehoissa.

Silti itseä haluttaisi nähdä tuo Burrows yv:ssä kaksosten kanssa lähinnä kahdesta syystä. Burrows ei koskaan ole saanut ylivoimalla juuri vastuuta. Viime kaudellakin hän oli vasta 10. eniten yv-aikaa saanut hyökkääjä ja silti hän teki eniten maaleja (35), joista vain 4 ylivoimalla. Lisäksi Burrows on hyvin pitkälti saman tyyppinen pelaaja kuin Kesler (fyysinen, hyvä maalinedessä, haistaa paikat), joten tuon ei pitäisi juuri muuttaa yv:n pelitapaa.

Toinen syy on sitten se kakkosyv. Viime kaudella Kesler tosiaan oli selvästi tehoikkain ylivoimalla 12 maalillaan ja vielä kakkosyv:ssä. Mutta sen lisäksi Kesler oli yv-pisteissä vain yhden päässä Henkasta (26 ja 27), joten myös toi pelinteko ylivoimalla sujui. Mikäli Kesler on ykkösylivoimassa niin kakkosenpelinteko kärsii rajusti, kun siinä ei ole pelintekijää oikeastaan ollenkaan. Kakkosylivoimassa on pelannut eniten Samuelsson, Raymond ja Torres - voiko tuosta oikeasti odottaa tulosta? Peliaikaa on tullut 45 - 62 minsaa miestä kohden ja tehoja tullut 3, 4 ja 5 pistettä (yht 12), kun ykkönen on tehnyt 37 pistettä. Peliaikaa kakkosylivoimalle on tullut noin puolet ykkösen peliajasta.

Runkosarjasta tuo tehokas ykkösyv varmaan toimiikin, mutta miten käy playoffeissa? Onko liian helppoa ottaa se kiinni ja kakkosesta ei ole "mitään" uhkaa? Osa Keslerin hyvästä onnistumisesta viime kaudella saattoi johtua siitä, että hän pääsi pelaamaan vastustajan kakkosalivoimaa vastaan.

Mutta joo, pienet on ongelmat jos pitää pohtia liigan parhaan ylivoiman parantamista :)
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouver teki sopimuksen Darren Archibaldin kanssa, josta omat ekat fiilikset oli että mitä v...ttua. Mutta eihän kyseessä ollutkaan Dave Archibald vaan hivenen nuorempi Darren Archibald.

Darren Archibald on jäänyt ilman varausta, mutta tällä kaudella maaleja on syntynyt OHL:ssä varsin mukavasti. Darren pelasi Barriessa 24 peliä tehoin 18+12, jonka jälkeen hänet kaupattiin Niagaraan (siellä tehot 0+1 kolmeen peliin). Archibaldia haukutaan power forwardiksi, mutta isona kaverina hän lienee vielä varsin monen vuoden päässä NHL:stä. Toki mielenkiintoinen lisä Manitobaan seuraavaksi kaudeksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös