Vancouver Canucks 2010-2011

[Moustache Dave #44]

Todella ikävä tuo Malhotran loukkaantuminen. Täytyy toivoa, että tilanne ei olisi niin paha miltä vaikuttaa. Hätäleikkaus ja raportit siitä, että luita ei ole murtunut, kielivät kyllä siitä, että kiekko on tullut aivan suoraan silmään. Ei ole tietoa onko tuo leikkaus ollut esim. verkkokalvorepeämän suhteen ehkäisevä vai korjaava. Joka tapauksessa pahin skenaario näissä vammoissa on sitä luokkaa, ettei viitsi ääneen edes mainita.

Öhlundin reilun kymmenen vuoden takainen tilannehan tuosta tulee mieleen, hänen kohdallaan silmä saatiin onneksi kuntoon. Öhlund oli leikkauksen jälkeen puolikautta sivussa ja joutui vielä seuraavana vuonna uuteen leikkaukseen, jonka johdosta oli myös pitkään poissa. Silmävamman parantelu on hiljaista ja liikkumatonta puuhaa.

 

[Mr. Smith]

Olipahan tuskainen peli Phoenixiä vastaan. Toissa kaudella Vancouverissa pelannut Jason Labarbera nollasi Vancouverin 57 minuutin ajan ja se riitti tällä kertaa. Pelihän eteni aina 53 minuutille asti maalittomana, kunnes Burrowsin vitosen aikana Phoenix teki kaksi yv-maalia. Tuohon mennessä Vancouver oli selvittänyt ottelussa jo neljä alivoimaa, mutta nyt kun kaksi tärkeää av-pelaajaa (Malhotra, Burrows) olivat poissa niin vitosen aikana ropisi sitten kahdesti omissa. Lisäksi myös Glass on poissa, joka on pelannut kolmannessa av-kaksikossa. Näin ollen kaikista kaksikoista puuttui toinen puolikas (Malhotra-Hansen, Kesler-Burrows, Glass-Lapierre). Nyt sitten av:ssa oli esim Higgins, joka pelasi samalla ensimmäiset av-minuuttinsa Vancouverissa.

Toki ei peli sinällään tuohon ratkennut, vaan Vancouverin surkeaan viimeistelyyn ja Labarberan huikeaan peliin. Ja Burrowsin ulosajoon. Labarbera torjui 46/47, joten ihan riittävästi lauottiin jotta olisi pari-kolme maalia pitänyt tulla. Lisäksi kolmannessa hukattiin reilu minuutti viidellä kolmea vastaan ylivoimaakin. Burrowsin ulosajo oli siinä ja siinä - kaippa siinä laitataklausta oli riittävästi, vaikkakin enemmän vahingolta näytti. Mutta nyt voi jo sanoa, että kyllä Malhotran puutos näkyy ikävästi kentällä.

Daniel Sedin sai syötön tuohon Vancouverin ainoaan maaliin ja vankisti pörssijohtoaan. Daniel johtaa nyt 7 pisteellä Stamkosta ja veljeään. Heistä pisteen päässä on St. Louis ja näiden neljän kesken ratkaistaan pistepörssin kärkisijat sillä seuraavana tuleva Ovechkin on jo 8 pistettä St.Louisin takana. Tampalla on yksi ottelu enemmän jäljellä, joten Henkan pitäisi vähän parantaa tahtia loppua kohden, jotta kaksoisvoitto tulisi veljeksille.

Edit. Bieksan paluu on lähellä, mutta Edler ja Alberts ovat noin kahden viikon päässä pelikunnossa. Glassin ja Malhotran paluut ovat sitten täysiä arvoituksia. Oreskovich lähetettiin alas, mutta joku sieltä tulee seuraavaan peliin. Mitenhän Hodgson sopisi tuohon kolmosen keskelle?

 

[nuck]

Vähän tosiaan harmi, että Coyotes-peli ratkesi tuon Burrowsin saaman jäähyn aikana, sillä ei tuo ollut vitosen ja pelirangaistuksen paikka. Tilanne oli identtinen vähän aikaa sitten Kingsia vastaan nähtyyn tilanteeseen nähden, jossa Alexei Ponikarovsky ajoi Dan Hamhuisin pää edellä laitaan ja sai kakkosen. Sutherlandin ratkaisu yllätti, mutta hän ei varmaankaan nähnyt tilannetta kunnolla vaan vihelsi pahalta näyttäneen seurauksen perusteella ja kentällä nopeasti palannut Fiddler sai iskettyä Tippettille silmää myöhemmin vaihtopenkillä kun Phoenixin viiden minuutin ylivoima toimi.

Burrowsin mielipide ratkaisusta oli seuraava;

"I have a lot of respect for Kelly Sutherland. I think he is one of the best refs in the league. It's a tough call and I know there is a lot going on with head shots right now in the NHL and Vern Fiddler looked dazed a little bit. They made the call and I maybe don't agree with it, but I have to move on.

"I thought a two-minute max when I saw his arm up. I thought it was just going to be a boarding call. Obviously, I was surprised when it was a major."

Vigneaultin mielestä tilanne oli korkeintaan kakkosen arvoinen; "At most it was a minor."

Mutta... vaikka Coyotes tuon ylivoiman aikana voittonsa saikin, niin Canucks saa katsoa tosiaan myös peiliin. Vancouver laukoi noin 25 kutia ykkössektorilta, tulitti yhteensä 47 kertaa (enemmän kuin kukaan toinen Phoenixin vastustaja viimeisiin kahteen vuoteen runkosarjassa) ja paikkoja oli läpi pelin ratkaisuun, mutta Labarbera pelasi vanhaa seuraansa vastaan hienosti.

Kokonaisuutena pelin tulos oli pettymys, sillä olin Labarberan hyvästä pelistä huolimatta varma ottelun kääntymisestä meille vielä kolmannessa erässsä, kunnes tuo Burrowsin saama jäähy käänsi pelin kolmannen erän viimeisellä 10 minuutilla. Tuo oli kuitenkin muutenkin ilmeisesti niitä iltoja, jolloin kiekkojumalat eivät hymyilleet Vancouverin suuntaan ja näitäkin tulee aina joskus. Seitsemän peräkkäisen voiton jälkeen oli tavallaan aikakin hävitä ja nyt kaaduttiin kuitenkin hyvällä peli-ilmeellä.

Malhotran puute tosiaan näkyi mikä oli odotettuakin, mutta Lapierre paikkasi varsin hyvin: Hyökkäyksen korkeimmat av-minuutit 4:33, aloitukset 7/4 (64%) ja neljä taklausta. Saa nyt sitten nähdä mitä joukkue tulee tekemään jatkossa tuon kolmosketjun sentterin suhteen. Hodgson voisi olla kokeiltava pelaaja tuohon paikkaan loppukaudella jos Mannyn pelit on pelattu.

 

[Weagle]

Malhotralta jää väliin sekä loppukausi että pleijarit, melko paha takaisku Canucksille.

Tässä vielä linkki uutiseen Canucks-sivuille. Tarkempia tietoja ei vielä tässä vaiheessa ole saatavilla.

 

[nuck]

Malhotralta jää väliin sekä loppukausi että pleijarit, melko paha takaisku Canucksille.

Tässä vielä linkki uutiseen Canucks-sivuille. Tarkempia tietoja ei vielä tässä vaiheessa ole saatavilla.

Vamma oli siis niin vakava mitä pelättiin. Todella ikävä uutinen ja toivottavasti Malhotran ura ja silmän tulevaisuus ei ole vaarassa tämän vuoksi. Joukkueellekin tämä oli toki todella iso menetys, kokonaisuus laskee tuon vuoksi väkisin. Malhotra oli vuosikausiin parhaimman Canucks-alivoiman ykköshyökkääjä, kolmosketju oli erinomainen pitkälle hänen ansiostaan ja henkisestikin Mannylla oli joukkueessa iso asema.

 

[nuck]

Malhotran hyvä ystävä Rafael Mauricio (=Raffi) Torres kertoo Vancouver Provincessa tuntemuksiaan Mannyn loukkaantumisesta.

It was very emotional and it hit me right here,” Torres said, thrusting a finger into the middle of his chest. “It’s a tough time for him. I’m sure he’s going through a lot at home, concerned about what’s happening with his future.

There are more important things than hockey right now. We will pray for him every night and, I hope, in the next few weeks, things will turn around for him.

Things like this shouldn’t happen to guys like him. It’s tough to see it happen to someone who is so honourable to the game.

He is a first-class individual who brings a different level of professionalism from anyone I’ve seen. He has been that way since the day we met.

It makes me think. Everyone is texting me, my mom and my family, telling me to put a visor on. It makes me look at a lot of things differently.

It makes me go home and hug my kid just a little harder than I normally would.

Valmentaja Alain Vigneault korosti myös tuota Malhotran henkistä merkitystä joukkueelle:

Manny was really a huge part of our team, not just for what he did on the ice, but for what he brought to the dressing room. I think to some extent this could be a good rallying point for the guys.

I think it touches anybody within our organization right now to a very strong extent. It’s a serious injury. There is a lot of uncertainty right now with that.

Malhotran merkityksestä joukkueelle saisi aika pitkän listan. Itse en koskaan olisi voinut uskoa, kuinka tärkeä pelaaja hänestä tulisi kun hän siirtyi meille, mutta aika nopeasti syksyllä tuo selvisi. Malhotran peli toimi Hansenin ja Torresin kanssa yksiin ja ketjukavereista taisi hyötyä myös MM itse. Yhtenä osoituksena tuosta toimivuudesta oli Malhotran arvostus ympäri NHL:n erilaisissa listauksissa, joista NHL.comin tammikuun Trophy Tracker oli yhtenä esimerkkinä:

Let's check out NHL.com's rundown of the Selke Trophy field at the halfway point:

Winner:

Manny Malhotra, C, Vancouver Canucks

-- Not much has changed for since the quarter point of the season. Malhotra is still the best pure defensive center in the game right now, constantly facing the offensive stars of the opposition. If the Canucks face the Sharks, he draws Joe Thornton and Dany Heatley. If the Canucks face the Flames, he's on Jarome Iginla duty most of the night. Malhotra is ninth in the League among forwards in blocked shots with 39 and second in faceoff percentage at 63.6. His plus-2 isn't going to blow anyone away, but it's very impressive considering the level of competition he faces every night. Malhotra's presence has also freed up Ryan Kesler, a terrific checker in his own right, to focus more on his offense. So far it's paid off, as Kesler is on pace for his first 40-goal season.

Se, että tasapuolisesti asioita katsova NHL.com listasi siis Malhotran tammikuussa tämän kauden parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi, kertoo jotain hänen pelillisestä onnistumisestaan siihen mennessä ja tuosta on jätetty kentän ulkopuolinen merkitys kokonaan pois. Nyt helmi- ja maaliskuussa hänen pelinsä taso vain nousi noista ajoista ja kolmosketju oli useina iltoina Vancouverin paras ketju, vaikka Kaksoset johtavat NHL:n pistepörssiä. Playoffeissa Malhotralta olisi voinut odottaa vielä enemmän, mutta tuo on nyt puhdasta haaveilua.

Nyt kun MM on kuitenkin poissa, katseet pitää kääntää eteenpäin. Vancouver saa jalkeille edelleen ihan kilpailukykyisen joukkueen loppukaudeksi ilman uusia loukkaantumisia. Itse nostaisin Hodgsonin (joka pelasi mielestäni hyviä pelejä aikaisemmin nelosessa) kolmoseen ja katsoisin miten nuori mies pärjää käsistään parempien kavereiden kanssa:

Sedin-Sedin-Burrows
Samuelsson-Kesler-Higgins
Hansen-Hodgson-Torres
Glass-Lapierre-Raymond
Tambellini

Edler-Ehrhoff
Hamhuis-Bieksa
Ballard-Salo

Alberts-Rome
Tanev (Sweatt)

Luongo
Schneider

Jos tuo puolustus saadaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella kasaan loppukaudella, niin se paikkaa Malhotran merkitystä kokonaisuudelle. Kasassa on ehkä paras osasto, mikä Vancouverissa on ollut koskaan ja syvyyttä riittää. Luongo ja/tai Schneider tuon osaston taakse ja kasassa pitäisi olla kova porukka alakerrassa.

Hyökkäyksessä pitää toivoa, että Kesler ja Burrows pysyisivät tällä kaudella viimein ehjinä playoffeihin (ja lisäloukkaantumisia ei tulisi muillekaan). Lapierren ja Higginsin hankinnat lisäsivät hyökkäykseen syvyyttä jo siirtotakaralla ja molemmat uudet miehet ovat olleet varsin onnistuneita hankintoja Canucksin tarpeisiin.

Tuossa hyökkäyssommitelmassa Hodgsonille luodaan paineita onnistumiseen kolmosketjun keskellä. Mikäli hän ei niitä pystyisi kantamaan, sentterin tontti menisi Lapierrelle ja nelosketju saisi keskelle Bolducin (joka nostettiin nyt ylös kun Lapierre saa jatkaa toistaiseksi tuossa kolmosessa) tai mahdollisesti Rypienin.

Alivoima#1

Kesler-Burrows
Hammer-Bieksa

Alivoima#2

Raymond-Hansen
Salo-Edler

Alivoima#3

Lapierre-Glass
Ehrhoff-Ballard

Ylivoima#1

Sedin-Sedin-Kesler
Edler-Ehrhoff

Ylivoima#2

Burrows-Hodgson-Samuelsson
Bieksa-Salo

 

[nuck]

Piti tulla eilen kirjoittamaan tänne jotain hyvääkin tuon Mannyn vakavan silmävamman jälkeen. Vancouverin asemat olivat eilen nimittäin koko NHL:n historiaakin peilaillen harvinaisen hyvät. Joukkueella oli NHL:n ykköspaikka ylivoimassa (24.8%), alivoimassa (86%), ottelua kohden tehdyissä maaleissa (3.2) ja ottelua kohden päästetyissä maaleissa (2.29). Lisäksi Canucks johti aloituksia ja oli tasakenttäpelissä kakkonen.

Vastaavaan joka alueen hallintaan ei ole pystynyt viimeisten reilun parin vuosikymmenen sisällä yksikään joukkue - Montreal Canadiensin 7o-luvun suuruuden joukkue taitaa olla viimeisin joukkue, joka on vienyt nuo kummatkin erikoistilanteet ja päästetyt ja tehdyt maalit samalla kaudella (?). Nashville kiilasi kuitenkin päästetyissä maaleissa yön kierroksella ohi, Predatorsin lukema päästetyissä osumissa on nyt 2.28 (eli 0.01% parempi).

Vancouverilla on ollut tässä pitkä viiden päivän tauko ja pelit jatkuvat taas ensi yönä Detroitin vieraana. Noin pitkän tauon jälkeen on aina mielenkiintoista seurata miten iskukyky on pinnalla ja erityisesti nyt kun vastaan tulee viime yönä rankuilla hävinnyt Läntisen konferenssin kakkonen kotikentällään. Helppoa iltaa tuskin on luvassa. Kauden keskinäiset ovat menneet toistaiseksi Detroitille 2-1 - Wings on ottanut voittonsa rankuilla ja jatkoajalla, joten tiukkaa on ollut. Pelit ovat olleet mielestäni erittäin hyvätasoisia vaikka molemmat joukkueet ovat kärsineet paljon vammoista.

Nyt Detroitilta ovat sivussa ilmeisesti Bertuzzi, Datsyuk, Franzen ja Hudler. Vancouverin poissaolijat ovat puolestaan Edler, Alberts, Glass, Malhotra ja Samuelsson. Bieksa tekee siis paluun kentille 15 pelin väliin jättämisen jälkeen ja tuo hyvin aikaisemmin toiminut Hamhuis-Bieksa -kaksikko pelaa yhteen. NHL:n pistepörssiä johtava Daniel Sedin sai tyttären maanantaina (perheelle jo kolmas lapsi) ja hänen ei ensin pitänyt olla mukana, mutta pelaa nyt kuitenkin. Toivottavasti hän pelaisi huippupelin tyttärensä syntymän kunniaksi.

Vancouver on nostanut peliin mukaan AHL:sta Victor Oreskovichin ja Alex Bolducin, joten ketjutkin elävät jälleen hieman. Mahdollinen kokoonpano voisi olla seuraava;

D.Sedin - H. Sedin - Burrows
Higgins - Kesler - Raymond
Torres - Lapierre - Hansen
Oreskovich - Bolduc - Tambellini

Hammer - Bieksa
Ehrhoff - Salo
Ballard - Rome/Tanev

Luongo

Vaikea peli pitkän tauon jälkeen siis tulossa, vaikka Wingsillakin on noita loukkaantuneita ja joukkue pelaa toisena peräkkäisenä iltana. Pitää toivoa, että se marraskuun 21. päivästä lähtenyt putki "ilman kahta peräkkäistä varsinaisen peliajan tappiota" ei menisi nyt poikki.

 

[nuck]

Pitkän tauon johdosta odotetun huono ensimmäinen erä Detroitia vastaan. Luongo piti onneksi Vancouverin pinnalla taas kerran silloin kun piti. Toisesta erästä lähtien Vancouverkin sai pelistä kiinni ja loi paikkoja. Daniel Sedinin onnekas, Lidströmin luistimesta ohjautunut maali vei Canucksin vierasjohtoon toisessa erässä ja sama mies iski kauden 40. osumansa (ensimmäistä kertaa uralla 40 rikki) kolmannessa erässä. Wings tuli vielä yhden päähän Hudlerin ylivoimamaalilla, mutta lähemmäs kotijoukkue ei päässyt. Näin kauden keskinäiset menivät Vancouverille 2-0-2.

Ottelu oli mielestäni ihan hyvää peliä, jossa kummallakin oli jaksonsa. Detroit vei ensimmäistä aika selvästi, Vancouver puolestaan mielestäni toista ja niukasti kolmannen alkua maaliin saakka. Sen jälkeen Detroit oli pelin lopussa vahvempi. Luongo teki sen mistä hänelle maksetaan ja mitä odotetaan ensimmäisessä erässä kun Canucksin paketti on levällään. Muutenkin nuo Vancouverin avainpelaajat (Sedinit ja Kesler) olivat hyvin esillä. Puolustuksessa Bieksa pelasi hyvän ensimmäisen pelin 15 ottelun pelaamattomuuden jälkeen.

Voitolla Vancouver taisi viimein sinetöidä Läntisen konferenssin voiton. Lisäksi joukkue sivuaa jo tässä vaiheessa historian piste-ennätystä ja nyt se on mahdollista laittaa kerralla sitten reilusti päälle 110 pisteen. Yksilöistä Daniel Sedinin kaksi maalia oli lähellä nousta kolmeen, mutta kolmannen erän loppupuolen laukaus päätyi maalirautaan. Joka tapauksessa hieno peli Danielilta tyttären syntymän kunniaksi. Edellisen kerran Vancouverin pelaaja(t) teki 40 maalia kaudella 2002-03, jolloin Näslund (48) ja Bertuzzi (46) olivat vastustajien kauhuina. Oli siis jo aikakin rikkoa tuo 40 maalin rajapyykki.

 

[nuck]

Daniel Sedinin 40 maalin rikkominen laittoi minut pitkästä aikaa katsomaan Vancouverin kaikkien aikojen tilastoja. Nykyjoukkueesta Kaksosilla ja Luongolla on noissa jo nyt merkittävä asema (mukaan tilastoihin mahtuvat nykyjoukkueesta myös pari muuta pelaajaa).

Kaikkien aikojen eniten pelejä Canucks-paidassa:

1. Trevor Linden, 1140
2. Stan Smyl, 896
3. Markus Näslund, 884
4. Henrik Sedin, 802
5. Harold Snepsts, 781
6. Daniel Sedin, 779
7. Mattias Öhlund, 770*
8. Dennis Kearns, 677
9. Doug Lidster, 666
10. Thomas Gradin, 613
13.Jyrki Lumme, 579

Maaleja:

1. Markus Näslund, 346
2. Trevor Linden, 318
3. Stan Smyl, 262
4. Pavel Bure, 254
5. Tony Tanti, 250
6. Daniel Sedin, 248
7. Thomas Gradin, 197
8. Todd Bertuzzi, 188*
9. Don Lever, 186
10. Greg Adams, 179
11. Petri Skriko, 171
12. Henrik Sedin, 156
13. Alex Mogilny, 139
17. Ryan Kesler, 126

Syöttöjä:

1. Henrik Sedin, 504
2. Trevor Linden, 415
3. Stan Smyl, 411
4. Markus Näslund, 410
5. Daniel Sedin, 394
6. Thomas Gradin, 353
7. Dennis Kearns, 290
8. Andre Boudrias, 267
9. Todd Bertuzzi, 261*
10. Brendan Morrison, 257*

Pisteitä:

1. Markus Näslund, 756
2. Trevor Linden, 733
3. Stan Smyl, 673
4. Henrik Sedin, 660
5. Daniel Sedin, 642
6. Thomas Gradin, 550
7. Pavel Bure, 478
8. Tony Tanti, 470
9. Todd Bertuzzi, 449*
10. Don Lever, 407

Voittomaaleja:

1. Daniel Sedin, 54
2. Markus Näslund, 49
3. Trevor Linden, 33
4. Pavel Bure, 32
5. Brendan Morrison, 30*
6. Tony Tanti, 29
7. Thomas Gradin, 26
8. Henrik Sedin, 25
14. Ryan Kesler, 18
17. Sami Salo, 17

Ylivoimamaaleja:

1. Markus Näslund, 114
2. Tony Tanti, 102
3. Trevor Linden, 97
4. Daniel Sedin, 93
5. Todd Bertuzzi, 79*
13. Sami Salo, 41
14. Ryan Kesler, 39

Alivoimamaaleja:

1. Pavel Bure, 24
2. Trevor Linden, 15
3. Alex Mogilny, 13
4. Alex Burrows, 13
5. Stan Smyl, 13
6. Petri Skriko, 11
7. Ryan Kesler, 8
8. Matt Cooke, 8*

Runkosarjan jatkoaikamaaleja:

1. Brendan Morrison, 9*
2. Daniel Sedin, 8
3. Sami Salo, 6
4. Mattias Öhlund, 6*
7. Henrik Sedin, 4
12. Christian Ehrhoff, 2
13. Ryan Kesler, 2

Maalivahtien voittoja:

1. Kirk McLean, 211
2. Roberto Luongo, 189
3. Richard Brodeur, 126
4. Dan Cloutier, 109
5. Gary Smith, 72

Nollapelejä:

1. Roberto Luongo, 27
2. Kirk McLean, 19
3. Dan Cloutier, 14
4. Gary Smith, 11

Eli... Peleissä Daniel Sedin ohittaa kolmen pelin päästä Harold Snepstsin.. Maaleissa Daniel Sedin on kuuden maalin päässä Buresta ja kaikkien aikojen neljännestä tilasta... Syötöissä Henrik Sedinilla on jo nyt ylivoimainen johtoasema... Pisteissä Henrik Sedin saattaa hyvinkin nousta jo ensi kaudella kaikkien aikojen listojen kärkeen ja Daniel ehkä kolmanneksi... Voittomaaleissa Daniel Sedinilla on jo nyt seurahistorian ykköspaikka... Ylivoimamaaleissa Daniel ohittanee ensi kaudella ainakin nyt kolmantena olevan Lindenin... Alivoimamaaleissa Burrows noussee lähitulevaisuudessa listan kakkoseksi... ja voitoissa Luongo ottaa ensi kaudella oman paikkansa kärjestä, jota ei tulla ihan heti rikkomaan.

Sedinit tulevat ottamaan kaiken kaikkiaan ilman suuria ikäviä takapakkeja (vrt. Bertuzzi-Näslund -akseli) kaikista tärkeistä tilastoista aika selvät kärkipaikat tulevaisuudessa. Myös Luongon tilastot tulevat olemaan tulevaisuudessa sellaiset, että niitä on hankala tulevaisuuden maalivahtien rikkoa.

 

[nuck]

Vancouver teki viime yönä kaksi seuraennätystä, kun joukkue voitti Atlantan vieraissa 1-3 lukemin: Canucks ylsi organisaation kaikkien aikojen korkeimpaan pistesaldoon (nyt 107 pistettä) ja lisäksi joukkue teki vierasvoitoissa oman ennätyksensä (nyt 24 vierasvoittoa). Samalla joukkue kohensi viimeisten 10 pelin saldoa komeaksi 9-1-0, mikä on NHL:n paras saldo.

Erityisellä lämmöllä olen seurannut tällä kaudella noita vieraspelejä. Vancouver oli viime kaudella Läntisen konferenssin playoff-joukkueista ainoa, jolla oli negatiivinen vierassaldo (19-20-2). Tällä kaudella Vancouver on ollut puolestaan koko NHL:n paras vierasjoukkue toistaiseksi (24-9-4). Viime kaudella vierasmaaliero oli -12, tällä kaudella se on toistaiseksi +30.

Atlantaa vastaan pelin ykköseksi nousi Luongo, joka on pelannut ehkä uransa parasta kiekkoa tällä kaudella. Tämän vuoden puolella Luongo on pelannut esimerkiksi 28 peliä saldoilla 93.8% ja vain 1.9 päästettyä maalia pelissä. Luongo sanoi itsekin, että on tällä hetkellä ehkä elämänsä parhaassa vireessä;

"I've been on hot streaks before but I can't really compare this. I just feel like every aspect of my game is good and strong. When you're playing well technically the pucks seem to find you. That's what's going on right now."

Bobbyn huippupeleihin on ehkä useampikin syy; Ensinnäkin Cory Schneider on ottanut painolastia ja pelaa seuraavassa Vancouverin pelissä tämän kauden 20. pelinsä, mikä on paljon Luongon kakkoselle. Toisekseen Luongolla ei ole enää kapteenin asemaa, mikä on saattanut helpottaa henkisesti. Ja kolmanneksi uusi maalivahtivalmentaja Roland Melanson on tuonut uusia tuulia arkiin harjoituksiin ja muuttanut joitakin osia Luongon pelissä teknisestikin. Luongo pelaa esimerkiksi vähän aikaisempaa taaempana, ei sukeltele alueensa ulkopuolella jokaisen kiekon perässä ja on ottanut pienempää roolia tuomareiden suuntaan.

 

[nuck]

Canucks otti viime yönä kauden 50. voittonsa (seuraennätys) Columbuksen vieraana. Peli noudatti viime peleistä tuttua linjaa siinä mielessä, että Vancouverin selvästi parhaaksi pelaajaksi nousi maalivahti - tällä kerralla Schneider. Peli oli vaikea, Columbus pelasi hyvin ja Canucks joutui urakoimaan melkein koko illan viidellä pakilla Dan Hamhuisin saatua jo toisen aivotärähdyksen lyhyen ajan sisään pelin alussa.

"Teams are obviously getting themselves prepared for us," coach Alain Vigneault said. "I thought Columbus, tonight, played real strong. At the end of the night, our goaltender was better than their goaltender and we won the game."

Hyvää pelissä oli Schneiderin lisäksi se, että Chris Higgins teki Canucks-uransa ensimmäisen maalin (2+1 yhteensä ja pelin kakkostähti) ja miehen kova työ palkittiin näin viimein. Toivottavasti tuo helpottaa myös jatkoa. Vastaavasti puolustuksessa Keith Ballard on alkanut pelaamaan todella hyvää peliä alkukauden pienten vaikeuksien (kesällä tullut leikkaus ja alkukaudesta tullut loukkaantuminen vaikeuttivat rytmiin pääsemistä).

Huonoa pelissä oli puolestaan tuo Hammerin tilanne. Hamhuis on jäänyt seuraamaan vieraskiertueella olevan joukkueen harjoituksia, joten kyse ei onneksi liene kovin vakavasta vammasta tällä kerralla. Sivussa ainakin seuraavasta pelistä ovat kuitenkin taas kerran kaksi tämän kauden parasta pakkia (Edler ja Hammer), mutta onneksi joukkueen tilanne on 109 pisteellä jo sen verran hyvä, että tuohon on tavallaan "varaa".

Canucks "vaihtoi" tällä loukkaantumisella juuri kentille palanneen Bieksan Hamhuisiin, joten onhan näihin jo totuttu. Ja positiivista näissä on aina se, että nämä avaavat mahdollisuuksia muille. Nyt hyvin esiintynyt tulokas Chris Tanev saa jälleen paikan pelaavasta kokoonpanosta.

 

[Mr. Smith]

Canucks otti viime yönä kauden 50. voittonsa (seuraennätys) Columbuksen vieraana. Peli noudatti viime peleistä tuttua linjaa siinä mielessä, että Vancouverin selvästi parhaaksi pelaajaksi nousi maalivahti - tällä kerralla Schneider.

Nyt vasta tuli katsottua pikaisesti lävitse noi kaksi viimeistä peliä ja kyllähän niistä on pisteet otettu pitkälti maalivahtien ansiosta. Kummassakin ottelussa vastustaja laukoi selvästi enemmän ja vielä hyviltä paikoiltakin, mutta niin vain Luongo ja Schneider napsivat kaikki kiinni aina 50 minsaa, jolloin oltiin jo selvässä johdossa (2-0 ja 3-0). Toki kavennusten jälkeen vähän tuli painetta, mutta hyvin noi kestettiin ja seuraavat maalit sitten jo ratkaisivat pelit.

Raymond on parantanut peliään huomattavasti ja hyvää oli myös Higginsin tehot viime pelissä. Sedinit ovat tehneet nyt vain pojon per mies kahteen viime peliin, mutta eiköhän pisteitäkin kohta taas tule. Ja Keslerin maalihanat ovat kiinni, mutta syöttöjä tulee ja joukkueen eteen tehdään hirvittävästi töitä, raataen, taklatan, blokaten vetoja, voittaen aloituksia. Kesler/Burrows kaksikko on tällä hetkellä erittäin tärkeä alivoimalla ja pelaakin paljon sitä.

Nyt kun pakisto kärsi taas vähän tappioita niin toiveissa olisi, että hyökkäys ottaisi enemmän vastuuta. Pidetään kiekkoa, annetaan painetta vastustajan pakeille ja kaikelle tapaa autetaan pakkeja ja vähennetään paineita pakeilta. Onhan Bieksa, Ehrhoff, Salo, Ballard, Rome ja Tanev ihan ok kuusikko, mutta kun Bieksa ja Salo ovat pitkästä loukkaantumisesta vasta toipumassa niin ei tuo liian hyvältä näytä. Toki hyvä puoli on, että Rome pystyy "syömään" lisää minuutteja ja pelaamaan riittävällä tasolla.

 

[nuck]

Raymond on parantanut peliään huomattavasti ja hyvää oli myös Higginsin tehot viime pelissä.

Raymond on tosiaan parantanut peliään, joten jännä nähdä miten ketjut tulevat muodostumaan kun Silmäväli palaa kentille (mahdollisesti) viikon sisällä. Higgins (joka teki siis 2+1 viime pelissä) ja Raymond sopivat tuohon Keslerin laidoille hyvin. Samuelsson oli puolestaan viime kaudella ehkä joukkueen positiivisin yllätys playoffeissa ykkösessä pelatessaan ja tälläkin kaudella kokeneelta pelaajalta odotetaan tehoja nimenomaan kauden ratkaisuvaiheessa.

Onhan Bieksa, Ehrhoff, Salo, Ballard, Rome ja Tanev ihan ok kuusikko, mutta kun Bieksa ja Salo ovat pitkästä loukkaantumisesta vasta toipumassa niin ei tuo liian hyvältä näytä. Toki hyvä puoli on, että Rome pystyy "syömään" lisää minuutteja ja pelaamaan riittävällä tasolla.

Rome on ollut tosiaan kaikesta värittömyydestään huolimatta (tai ehkä juuri siksi...) tärkeä syvyyspakki. Viime pelissäkin 22:20 peliaikaa, pari blokkia, eikä miestä juuri erottanut. Peli kuvasi hyvin hänen hommaansa koko kaudelta; Omissa ei ole juuri kolissut, mies ei juuri ota turhia jäähyjä, hän sijoittuu hyvin ja kaksinkamppailuissa voimaa riittää vähän lyhyestä varresta (6'1, painoa tosin 218lbs) huolimatta hyvin. Veikkaan, että Rome tulee pelaamaan Nashvilleakin vastaan yli 20 minuuttia ja tuskin nousee otsikoihin.

Hamhuisista V sanoi, että hän voi onneksi jo paremmin, mutta miestä tuskin kiirehditään kentille nyt loppukaudesta kun tilanne on hyvä. Hammer on noussut useiden fanien suosikiksi puolustuspäässä eleettömän rauhallisella ja samalla kuitenkin tarvittaessa nopealla pelillään. Hän tekee todella vähän virheitä, liikkuu hienosti ja lukee peliä paremmin mitä odotin. Siksi Hammer on ollut kiistatta Vancouverin alivoiman paras puolustaja (ja saanut koko joukkueesta eniten alivoima-aikaa).

Pakkiparit Nashvillea vastaan ovat luultavasti:

Rome - Bieksa
Salo - Ehrhoff
Tanev - Ballard

Sivussa siis puolustuksesta Edler, Hamhuis ja Alberts (toki myös Sweatt). Edlerin ja Albertsin kerrotaan olevan lähellä paluuta.

 

[JP]

Tuli seurattua tämä tiukka vääntö, Vancouver lopulta nujersi Nashvillen 3-1. En muista nähneeni pitkään aikaan miltään NHL-jengiltä niin hyvää alivoimaa kuin Canucksilta tänään. Preds ei millään saanut kiekkoa pysymään alueella, saati sitten laukauksia. Maalipaikat ylivoimalla olivat täysin tavoittamattomissa. Roberto Luongo ei joutunut venymään, sen verran harvinaisia vihujen yritelmät olivat.

Peli ratkesi kolmannen erän alussa. Siihen mennessä oli nähty äärettömän tiivis ja tarkka kamppailu. Molempien joukkueiden tilanteet olivat olleet vähissä. Kolmannen alussa Nashville oli tyystin unessa ja Sedinien ketju pääsi rankaisemaan. Kenties kyse ei ollut siitä, että Preds unohti puolustaa. Vaan Canucks siirtyi isommalle vaihteelle ja tähän Nashvillellä ei ollut tarjota vastausta.

Nashvilleltä puuttuvat Sedinien kaltaiset tähtipelaajat, jotka pystyvät minä hetkenä hyvänsä kääntämään ottelun. Vancouverin kaltaista erinomaista alivoimajoukkuetta vastaan tuo kiekollisen ratkaisuvoiman puute näkyi räikeästi. Ylivoimalla Predsin täytyy hyökätä väkisin ja silloin rivipelaajilta - David Legwand, Sergei Kostitsyn, Joel Ward ym. - nähtiin paljon kiekonmenetyksiä. Suunnilleen joka kolmas syöttö meni omille.

Tästä huolimatta Vancouver- ja Detroit -leireissä toivottaneen, että Nashville ei tule vastaan ensimmäisellä kierroksella. Predsiä vastaan ei auta muu kuin roikkua mukana ja rukoilla. Barry Trotzin systeemissä herkeämätön puolustaminen ja ärhäkkä karvaus on nostettu jalustalle suurimpina hyveinä. Minulle tosin kelpaa mainiosti Det-Nas -vastakkainasettelu. Odotettavissa on tuolloin sisälmyksiä runtelevan raju kamppailu, mistä tietää pudotuspelien alkaneen.

Canucksin kannalta ihmettelin, että Keith Ballardia peluutettiin yllättävän vähän. Jopa Aaron Rome viiletti kentällä enemmän. Kevin Bieksa pelasi hyvin ja pohjusti Canucksin ensimmäisen maalin. Kamera kuvasi läheltä, kun Bieksa leipoi kiekkoa oman maalinsa takana. Aikansa leivottuaan Bieksa veti lämärin kohti ränniä. Tuumasin, että olipa siinä avaussyöttö. Mutta niin vain suunnitellulla tavalla Sedinit olivat vapaina ja pyöritys käynnistyi toisessä päädyssä.

 

[Mr. Smith]

Canucksin kannalta ihmettelin, että Keith Ballardia peluutettiin yllättävän vähän. Jopa Aaron Rome viiletti kentällä enemmän.

Ballard pelasi tosiaan varsin vähän ja vielä vähemmän pelasi sitten Chris Tanev. Kaksi ekaa pakkiparia pelasi varsin paljon ja kolmonen vain 10 minuuttia + Ballardin av-minuutit (3 minsaa).

Aaron Rome pelasi juhlaottelun - 100. peli Vancouverin nutussa. Ja sen kunniaksi heitti sitten maalin tyhjiin. Onkin ollut aika hiljaista Romen maalinteko, vaikka kyseessä ei ole edes mikään kädetön pakki. Vancouverissa siis 100 peliä ja 1 maali, sitä ennen NHL:ssä 26 peliä ja sama 1 maali. Ja AHL:ssä viime kaudella 7 peliä joissa 6 maalia, joten kyllä noita maaleja voisi odottaa enemmän, mutta Vancouverissa Rome pelaa yksinkertaista peliä ja se riittää varsin hyvin. Viime yönä Rome pelasi joukkueesta eniten alivoimaa (5,5 minuuttia), joten vastuuta tulee koko ajan enemmän ja enemmän.

Sedineille pelistä parit pojot per veljes, joten vielä pysytään Tampan miesten kelkassa. Pistepörssissä kolmen pisteen sisällä ovat nyt Henkka Sedin, St.Louis ja Stamkos. Maaleissa Stamkos nousi Perryn rinnalle ja Daniel Sedin jäi nyt jo 4 maalin päähän kyseisistä herroista.

Manny Malhotran silmä on taas leikattu ja TSN:n tietojen mukaan voi kestää 6-8 viikkoa ennen kuin tiedetään missä mennään.

 

[nuck]

Rome'han pelasi myös kentän korkeimmat tasakenttäajat kun otetaan kaikki pelaajat huomioon. Edes Nashvillen huippupakit Weber-Suter eivät olleet yhtä paljon jäällä tasakentin. Vancouver voitti vaikean vieraspelin 1-3, kentällä kaikista pelaajista eniten alivoimaa ja tasakenttäjääaikaa ahminut Rome teki maalin ja sai kakkua naamaan joukkuekavereilta pelin jälkeen. Ei mikään huono ilta. Playoffeissa tuo peluutus tietysti muuttuu, mutta nyt mennään näin.

Mutta onpa tuo Nashville tosiaan pirun hankala joukkue. Hyökkäyspäässä joukkue tekee todella paljon kiekottomana töitä karvauksissa, keskialueella jäädään mieheen kiinni kuin liimattuina ja otetaan syöttölinjat hienosti kiinni. Todella vähän tilaa kun heitä vastaan pelaa ja jos sitä vähän tulee, loistava maalivahti Rinne hoitaa yleensä tilanteet. Pelitapaa voi joku haukkua tylsäksikin, mutta ainakin se on vastustajan kannalta todella hankala ja Predatorsin kannalta järkevä.

En yhtään ihmettele, miksi tämä Canucks-ottelu oli heille vasta toinen tapppio viimeisiin 10 peliin. Viime vuonna jo katsoin kun Nashville pisti tulevan mestarin Chicagon todella ahtaalle playoffeissa, vaikka tuolloin heidän ylivoimansa oli kamalaa katsottavaa. Nyt jos joukkue saa Weberin laukaukset perille vähän paremmin ja Fisher alkaa osumaan, niin hankalaa tulee olemaan sillä joka heitä vastaan pelaa. Eli ei kiitos heitä vastaan playoffien ensimmäisellä kierroksella.

Entä Canucks sitten? Nashville-voitto teki taas seuraennätyksen voitoissa (51), vierasvoitoissa (26), pisteissä (111) ja peräkkäisten vierasvoittojen määrässä (9). Kahden viimeisen erän laukaukset tulivat kotiin 25-7, joten ongelmista huolimatta tuli myös ansaitut pisteet.

Nyt on pakko laittaa tänne kun tämä on niin harvinaista ja on vielä ajankohtaista:

1. (NHL:ssä) PÄÄSTETTYJÄ MAALEJA PELISSÄ
1. MAALEJA PELISSÄ
1. YLIVOIMA
1. ALIVOIMA
1. ALOITUKSET

Nyt on jo taskussa Luoteisen divisioonan voitto ja Läntisen konferenssin voitto. Toivottavasti kahden pelin päästä myös koko NHL:n runkosarjan voitto. Joukkue on tullut pitkän rakennustyön jälkeen runkosarjan osalta aallonharjalle. Katsotaan kuinka kauan tämä asema pystytään pitämään ja mitä tämä sitten merkitsee playoffeissa.

 

[nuck]

President's Trophy 2011: Vancouver Canucks

Nyt on sitten tämäkin nähty ja koettu - Vancouver varmisti viime yönä NHL:n runkosarjan voiton ensimmäistä kertaa seurahistoriassa. Philadelphia hävisi ensin yöllä Atlantalle, joten Canucksille riitti kotivoitto Los Angelesista varmistaakseen President's Trophyn voiton. Ja sen joukkue teki aika hienon esityksen jälkeen.

Vielä playoff-paikastaan taisteleva Kings oli maalin päässä kahden erän jälkeen "kirimässä", joten kolmanteen lähdettäessä mielenkiintoni kohdistui siihen miten Vancouver yrittää kahden erän jälkeisen johdon turvata. Selvyys saatiin erän mittaan - Vancouver ei antanut Los Angelesille yhtä ainutta laukausta koko erässä, vaan vei erän laukaukset musertavasti 16-0 ja otti runkosarjan voiton.

Harvinaista "puolustamista" tuollainen noin muuten, mutta Vancouverilla on tällä hetkellä sellainen lentokeli päällä, että tuohon on melkein jopa totuttu. Kahdessa viime pelissä Canucks on saanut vastaan kaksi Läntisen konferenssin playoff-paikasta kisaavaa laadukasta joukkuetta (Nashville ja Los Angeles) ja vienyt ratkaisevien kolmansien erien laukaukset 30-2!

Tuntuu, että joukkue on melkein leikkinyt vastustajiensa kanssa nämä pari viime peliä. Ensin vastustaja roikkuu ottelussa numeroiden valossa mukana pari erää vähän kehäköysistä kiinni pitäen ja sitten vasta kolmannessa Canucks alkaa iskemään suorilla ja ottaa tyrmäysvoiton. Eihän se todellisuudessa tietenkään noin helposti käy, mutta siltä nämä kaksi viime peliä ovat vaikuttaneet.

Noin parikymmentä vuotta joukkuetta kannattaneena on pakko sanoa, että jossain vaiheessa tiesin Vancouverin(kin) olevan vielä NHL:n runkosarjan paras joukkue ja kauden alussa homma vaikutti kieltämättä lupaavalta, mutta silti tämä tuli vähän yllätyksenä. Saavutuksen arvoa nostaa se, kun muistelee sitä loukkaantumisten määrää, mikä meillä on tällä kaudella ollut ja on parhaillaan (sivussa tällä hetkellä muun muassa kaksi tämän kauden parasta pakkia ja alivoiman ykköshyökkääjä).

Nyt on sitten paras mahdollinen kotietu hankittu playoffeihin. Siinä mielessä tuokin tehtiin aika hienolla tavalla, että Canucks varmisti tuon jo maaliskuussa ja siinä vaiheessa, kun Läntisestä konferenssista vain San Josella oli playoff-paikka käytännössä varma. Ei tässä voi enää kuin toivoa, että toivottavasti tämä menestys saa playoffeissa jatkoa.

 

[nuck]

"Nobody expects you to have a chance, and you take that as motivation. It's such a big night. This is the best team in the league and we beat them. It's a pretty special feeling and it shows all us young guys in here it can done if you buckle down and play the game." - Devan Dubnyk.

Hieno peli Edmontonilta. Joukkue teki kovasti töitä, piti rohkeasti kiekkoa ja pelasi oman pään hyvin. Joukkue katkaisi 11 pelin tappioputkensa kaikin puolin vahvan esityksen jälkeen ja näytti jälleen, että ryhmässä on tulevaisuutta kunhan nuori joukkue haluaa uskoa voittoon ja tekee sen eteen kunnolla töitä. Ilman (muun muassa) Hemskya, Gagneria, Hallia, Whitney'ta ja Horcoffia pelanneelle Edmontonille voitto oli varmasti tärkeä ensi kauden kannalta.

Vastaavasti Vancouver pelasi vapaaillan - mikä oli odotettavissakin (siinä määrin, että peli jäi minultakin katsomatta suorana vaikka olisi ollut mahdollisuus). Canucks oli varmistanut edellisessä pelissä President's Trophyn ja nyt keskittyminen oli jäänyt jonnekin muualle kuin tähän peliin. Ehkä näistä loppukauden runkosarjan peleistä ei ole muutenkaan liikaa odotettavisssa, mikä on tavallaan sääli, sillä nämä vähän pilaavat joukkueen hienoja tilastoja.

Valaslasien viivat:

- Kauden aikana kritisoitu Mason Raymond oli ehkä Vancouverin paras pelaaja tänään. Raymondia on yritetty ajaa nyt pari viime peliä kolmosketjun keskelle ja hän on sopinut mielestäni tuohon rooliin hyvin. Miehen erinomainen liike auttaa paljon puolustushommissa ja aloituksetkin tulevat kotiin paremmin kuin uskoin (tänään 57%). Raymond oli kuudella laukauksella kentän ahkerin laukoja ja vain pieni epäonni piti hänet pois maalitilastoista - yksi kuti osui samalla tolppaan ja ylärimaan.

- Vancouverin kaksi ensimmäistä ketjua olivat tänään niin pihalla kuin voivat. En muista Kaksosten ja Keslerin pelanneen triona pitkään aikaan noin huonoa peliä. Ainoa positiivinen pelaaja tuolta osastolta oli Burrows, joka teki sentään tapansa mukaan paljon töitä ja iski kauden 25. maalinsa. Burrows ei pidä koskaan vapaailtoja, mikä on kyllä hieno asia.

- Kolmosketju oli selvästi Canucksin paras ketju ja ketjussa etenkin Raymond ja Torres pelasivat hyvin. Nelosessa pidin jälleen fyysisen Oreskovichin pelistä (veikkaan, että saamme hänestä apuja neloseen playoffeihin), samoin Lapierre pelasi yritteliäästi ja oli kentän ahkerin taklaaja. Kentälle yhdeksän pelin sairausloman jäljiltä palannut Tanner Glass näytti puolestaan vähän keskenkuntoiselta ja normaalia hitaammalta.

- Puolustuksessa farmista Chris Tanevin loukkaantumisen vuoksi nostettu Yann Sauve oli todella huono. Kaksi Oilersin maalia syntyivät hänen surkeiden vaihtojensa seurauksena, kerran Oilers pääsi yrittämään rankkaria (ei maalia) kun Ehrhoff joutui kaatamaan läpiajoon karanneen öljymiehen Sauven nukahduksen vuoksi ja kerran Oreskovich otti jäähyn Sauven virheen jälkeen (tuon jäähyn aikana Oilers teki 2-0 maalin).

Sauve on pelannut farmissa erittäin hyviä pelejä ja hän oli viimeksi NHL:ssä esiintyessään mielestäni hyvä, mutta tämä peli meni kyllä todella heikosti (hermoiliko vai mistä johtui?). Onneksi Vancouver on saamassa Edlerin, Hamhuisin, Albertsin ja toivottavasti vielä Tanevin'kin pelikuntoon playoffeihin, niin ei tarvitse pelätä vastaavia iltoja Sauven puolesta jatkossa. Ei tämä yksi peli kuitenkaan kokonaisuutta pilaa; edelleenkin pidän häntä tulevaisuuden NHL-pakkina ja uskon, että joukkueen johdossa uskotaan tuohon myös.

- Maalilla Cory Schneider pelasi ihan kohtalaisen ottelun, vaikka neljä taakse menikin. Joukkueelta ei tullut tänään vain lähellekään niin paljon apuja kuin olisin toivonut.

- Oilersin puolelta Devan Dubnyk oli mielestäni oikein hyvä ja näytti niin isolta kuin mitat näyttävät (6-6, 202). Dubnyk on tältä kaudelta 11-12-8 kun Oilersin ykkösvahti Khabibulin on 10-33-3. Johtuuko sitten maalivahdista vai mistä, mutta Oilersin saldo on tältä kaudelta paljon parempi Dubnykin tai Gerberin pelaamissa peleissä kuin Khabibulinin.

- Linus Omark? 1+1, neljä vetoa ja kentän ansaittu ykköstähti. Hän näytti tähdeltä hyökkäyspäässä tänään ja ihmettelen, miten hänellä voi olla noilla taidoilla 26 pelin maaliton otteluputki juuri takana. Hienot kädet ja rohkeutta riittää kiekollisena mitä erilaisiin temppuihin. Myös Cogliano, Eberle ja puolustuksesta Gilbert pelasivat hyvät pelit. Teemu Hartikainenkin esiintyi mielestäni varsin hyvin - hänen tulevaisuus on NHL:ssä tämän pelin perusteella.

 

[nuck]

Pari ranskalaista;

- Daniel Sedin valittiin maaliskuun kakkostähdeksi NHL:ssä.

NHL:n maaliskuun ykköstähti oli Corey Perry ja kolmostähti Nashvillen maalivahti Pekka Rinne. Daniel Sedin ja Perry tekivät yhtä paljon pisteitä (21), mutta Perry oli tehokkaampi maalintekijä (15/9). Luongo olisi ehkä ansainnut myös paikan tähdillä, sillä hänellä oli Rinnetta paremmat tilastot (9-2-0, 1.62 GAA, 94.2%).

***

- Dan Hamhuisista oli juttua The Tennesseanissa.

Jutussa kerrotaan, miten Hamhuis ja downin syndroomaa sairastava Clay Butler tapasivat toisensa ja miten Hammer vaimonsa kanssa auttaa Butlerin elämää. Gillisilla oli selvästi viime kesänä isona merkityksenä hankinnoissa pelaajien henkinen puoli, sillä niin Malhotra kuin Hamhuis ovat kaikkien lukemieni juttujen perusteella todella hienoja roolimalleja.

***

- Canucks pisti hyvin pelanneen Victor Oreskovichin takaisin farmiin. Oreskovich oli ylhäällä paikkaamassa loukkaantumista ("emergency recall") ja nyt kun Mikael Samuelsson palaa kentille, Oreskovich piti laittaa alas. Veikkaan kuitenkin, että Oreskovich nähdään vielä loppukaudella ylhäällä - sen verran hyvin hän toi fyysistä puolta painavilla taklauksilla ja hyvällä kulmapelillä nelosketjuun.

 

[Mr. Smith]

Samuelssonin lisäksi Edler ja Alberts ovat tulossa kehiin lähiaikoina. Edler ehkä pelaa pari viimeistä peliä ja Alberts sitten runkosarjan viimeisen pelin. Ei ole kyllä mitään hajua millä kikoilla he mahtuvat cappiin.

Sami Salo vastaavasti olisi jatkamassa uraansa ja vähän TSN:n jutusta tuli fiilis ettei olisi Vancouverissa jatkamassa. Mikäli Salo jatkaisi jollain miljoonan palkalla niin sitten jatko voisi olla ok, mutta mikäli hakee vielä 2-3 miljoonaa niin toivottavasti saa ne jostain muualta. Alla siis linkki juttuun, joka käsittelee lähinnä tuota Salon loukkaantumista ja siitä toipumista, mutta lopussa juttua myös uran jatkosta.

Canucks D Salo thought Achilles injury had ended his career

 

[nuck]

Vancouver hävisi siis NHL:n hännänhuippu Edmontonille (jolla oli vielä paljon loukkaantumisia) kaksi kertaa peräkkäin. Nuo tappiot tulivat molemmat varsinaisella peliajalla, joten se pitkä marraskuun 21. päivästä alkanut putki "ei kahta varsinaisen peliajan tappiota peräkkäin" katkesi. Lisäksi toinen tappio tuli vielä tekemättä yhtään maalia, joten Canucks floppasi kerralla oikein kunnolla. Kapteeni Henrik Sedin kertoi tästä joukkueen surkeasta vireestä Vancouver Provincessa.

“It’s been a letdown after we clinched the Presidents’ Trophy, for sure. It hasn’t been good enough, we all know that."

“It’s tough games to play, but at the same time we know we have to get better here in the last two games.”

At the same time, I think it might be a good thing for us to not be cruising here and winning games . . . I think in the long run it’s going to be good for our team.”

En tiedä mitä hyvää on hävitä NHL:n huonoimmalle joukkueelle kaksi kertaa putkeen, tehdä kahdessa pelissä yhteensä yksi maali, päästää kuusi ja saada yksi fyysisimmistä laitureista neljän pelin pelikieltoon juuri näin ennen playoffeja. Jos joku keksii jotain hyvää tuossa, niin voi viitata.

Eipä nuo kaksi peliä silti maailmaa kaada ja ymmärrän tavallaan hyvin, että runkosarjan voiton ratkettua tämä mahalasku oli mahdollinen (joskaan ei toivottava). Tuossa Provincen jutussa kerrataan parin hyvin playoffeissa työsulkukauden jälkeen menestyneen joukkueen otteita runkosarjan lopussa:

- Viime vuonna toinen finalisti Philadelphia hävisi viimeisistä 12 runkosarjan pelistään kahdeksan.

- Viime kaudella Washingtonin ja Pittsburghin playoffeissa pudottanut Montreal hävisi viimeisistä 11 pelistään kahdeksan.

- Kaudella 2008-09 mestaruuden voittanut Pittsburgh hävisi viidestä viimeisestä pelistään kaksi. Sama saldo oli edellisellä kaudella runkosarjan ja mestaruuden voittaneella Detroitilla.

- Kaudella 2005-06 mestaruuden voittanut Carolina hävisi viidestä viimeisestä pelistään neljä. Samalla kaudella finaaliin mennyt Edmonton hävisi viimeisistä 21 pelistään 12.

- Kaudella 2008-09 finaaliin mennyt Detroit hävisi viimeisistä 10 pelistään seitsemän.

- Kaudella 2006-07 mestaruuden voittanut Anaheim hävisi viimeisistä 10 pelistään puolet. Samalla kaudella toinen finalisteista Ottawa hävisi viimeisistä kuudesta pelistään puolet.

Mitäs noista nyt sitten voisi päätellä? No ainakin sen, että aika monella hyvin playoffeissa menestyneellä joukkueella ei ole työsulkukauden jälkeen mennyt tämä runkosarjan loppu ihan putkeen. En itse noita lähtisi kopioimaan, mutta kyllä nuo sen kertovat, että runkosarjan lopusta ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä mahdollisen playoff-menestyksen suhteen.

Niin, ja tässä Canucksin saldo mikään murheellinen ole siltikään. Vancouverin saldohan on viimeisistä 15 pelistä 12-3-0, joten kokonaisuutena Canucks on pelannut hyvin, vaikka nuo Oilers-pelit hävittiinkin. Maha täynnä on vain vaikea olla nälkäinen. Otteet kentällä olivat noissa peleissä kieltämättä kuitenkin huolestuttavia (samalla kun Oilers pelasi hyvää ja energistä peliä), joten pitää vain toivoa, että tuo oli sitten tämän kauden viimeinen aallonpohja.

***

Raffi Torres sai tosiaan neljän pelin pannan taklattuaan kyyryssä liikkunutta Jordan Eberlea päähän. Pelikielto oli kokeneen ja paljon taklaavan pelaajan ensimmäinen taklauksesta tullut pelikielto. Mike Gillis kävi tuomiosta aika kuumana ja sanoi Torresin vain pelanneen jääkiekkoa. NHL:n linja oli erikoinen, sillä törkeämmistä taklauksista on tullut vähemmän pelikieltoa ja nyt Torres'ta istutetaan vielä playoffeissakin katsomossa. Torresin reaktiot sanktiosta ja taklauksesta on luettavissa Vancouver Provincessa.

"It's a good clean hit. I have had nothing but positive feedback from everyone who has talked to me. They are people who if they thought it was dirty would have told me."

"There's a lot worse hits out there than that one. It's unbelievable (people think I targeted his head).

My elbow as down, I hit him with my bicep. He's reaching. He sees me. These are hits I grew up loving to do.

It would have been easy to get the elbow up and he probably wouldn't be back for the rest of the year."

Vancouver menetti tärkeän kolmosketjun hyökkääjän tuolla sanktiolla playoffien kahdeksi ensimmäiseksi peliksi, joten kolmosketju lähtee playoffeihin ilman kahta pelaajaa, jotka sinne hankittiin kesällä tuomaan isoa parannusta aikaisempaan nähden (Malhotra ja Torres).

***

Positiivinen uutinen on puolestaan se, että Vancouver saattaa saada lauantaina tällä kaudella ensimmäistä kertaa täyden top6-puolustuksen kasaan. Alex Edler palaa tänä yönä kentille Minnesotaa vastaan ja Dan Hamhuis on myös lähellä paluuta. Canucks pisti näiden pakkien paluun vuoksi sekä Chris Tanevin, että Yann Sauven takaisin farmiin, koska joukkue on niin tiukoilla kattonsa kanssa.

Tanner Glass sanoi tuosta mahdollisuudesta saada puolustuksen top6-osasto kasaan playoffeihin;

“I wonder what the pairings will be,” said Tanner Glass, his face carrying a big smile. “It’s really going to be fun to see. We’re all pretty excited because we’ve waited so long. And nobody wants to say too much until we get there. But if we do it will help every line ... no more flinging it around the boards.”

Veikkaan, että jos joukkue saa kasaan tuon top6-pakkiosaston, parit menevät seuraavasti;

Bieksa - Hamhuis
Edler - Ehrhoff
Salo - Ballard

Noiden taakse uransa selvästi parasta kautta pelaava Aaron Rome ja kun lisäksi Andrew Albertsin pitäisi olla kunnossa playoffien ensimmäisellä kierroksella, niin syvyyttä riittää puolustuksessa.

***

Manny Malhotrasta kuuluu hyviä uutisia:

The past three weeks have been a very emotional time for myself and my family. I owe a great deal of thanks to a number of people. First and foremost my wife Joann who has been a pillar of strength for me and kept me focused on the best possible outcome at all times. Thank you to my teammates, coaches and training staff, your care and concern has meant a great deal to me. The Aquilini family, Mike Gillis and Laurence Gilman have made my recovery a priority; I have received the best possible medical care throughout this entire process. It is truly a blessing to be part of an organization with such quality, caring people and I can't thank them enough.

***

Loukkaantuneena olleesta Mikeal Samuelssonista oli niin ikään juttua:

Samuelsson oli viime kaudella playoffeissa yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Pitää vain toivoa, että mies olisi kunnossa tämän kauden playoffeissa.

 

[vilpertti]

Raffi Torres sai tosiaan neljän pelin pannan taklattuaan kyyryssä liikkunutta Jordan Eberlea päähän. Pelikielto oli kokeneen ja paljon taklaavan pelaajan ensimmäinen taklauksesta tullut pelikielto. Mike Gillis kävi tuomiosta aika kuumana ja sanoi Torresin vain pelanneen jääkiekkoa. NHL:n linja oli erikoinen, sillä törkeämmistä taklauksista on tullut vähemmän pelikieltoa ja nyt Torres'ta istutetaan vielä playoffeissakin katsomossa.

En kyllä millään voi ymmärtää tuota Torreksisen pelikieltoa. Neljä peliä siitä, että rimpula kurottaa... No, tuo lienee sellainen suoja-asento mihin kun pelaaja menee, häntä ei saa taklata. Ensi kaudella lienee hienoa katsella kun pelaajat luistelevat kyykyssä kentän läpi ja huutavat HÄHÄHÄHÄÄ EI SAA TAKLATA OLEN KYYRYSSÄ! Toinen suoja-asento on pakin kaverisyöttöä odotellessa pää taaksepäin käännettynä.

 

[TAM]

- Kaudella 2005-06 mestaruuden voittanut Carolina hävisi viidestä viimeisestä pelistään neljä. Samalla kaudella finaaliin mennyt Edmonton hävisi viimeisistä 21 pelistään 12.

Tällä nyt ei ole mitään merkitystä, mutta vähän hämäävä Oilersin osalla tuo 12 tappiota viimeisissä 21 pelissä, koska Oilers hävisi tuolla jaksolla heti neljä ensimmäistä peliään. Eli viimeisissä 17 pelissä tuli kahdeksan tappiota. Pudotuspelipaikka varmistui vasta kahden vikan pelin voittamisella, joten ei siellä varsinaisesti paljon hengähdetty ennen pudotuspelejä.

Tulipas pitkä pelikielto Torresille, kun itse katsoin Eberlen olleen itse niin huonossa asennossa, että sai osuman päähänsä. Ja mielestäni Eberlekin tämän myönsi kertoessaan, että näki Torresin, mutta luuli tämän pelaavan kiekkoa. Eli Eberle oli ihan tietoinen Torresista mutta teki arviointivirheen.

 

[En Liten Pingvin]

Pahoja menetyksiä Nucks-leirille viime aikoina. Tulee kyllä mielenkiintoinen 1st round, ja jos itse olisin Nucks-leirissä niin ehkä toivoisin sitä Starsia vastaan. Ducks ja Hawks pystyvät kyllä antamaan kovan vastuksen ja jopa lähettämään Vancouverin lomille. Hirmu innolla odotan, miten Vancouver pystyy suosikin asemassa. Malhotran ja Hamhuisin loukkaantumiset on kyllä pahoja, eikä tuo Torresin pelikieltokaan auta asiaa. Eikös nämä pelaajat ole vielä sitä osastoa, mikä Vancouverilta on pettänyt edellisvuosina Kupin jahdissa?

- Kaudella 2008-09 mestaruuden voittanut Pittsburgh hävisi viidestä viimeisestä pelistään kaksi.

Pitää kuitenkin muistaa, että Therrienin erottamisen jälkeen Penguins saalisti kauden viimeisestä 25 ottelusta peräti 18 voittoa ja 40 pistettä (18-3-4) ja Therrienin erottamisen aikaan pudotuspelipaikka näytti lähees mahdottomalta.

Mutta silti, on totta, että monilla mestaruusjoukkueilla on ollut pientä taantumaa runkosarjan lopussa. Ja se on ihan ymmärrettävää, täysin samoja asioita, mitä Sedinin poika otti esille. Kun Jokerit voitto Kanada maljan 2002, niin joukkue muistaakseni hävisi runkosarjan viimeiset viisi otteluaan.

 

[nuck]

Pahoja menetyksiä Nucks-leirille viime aikoina. Tulee kyllä mielenkiintoinen 1st round, ja jos itse olisin Nucks-leirissä niin ehkä toivoisin sitä Starsia vastaan. Ducks ja Hawks pystyvät kyllä antamaan kovan vastuksen ja jopa lähettämään Vancouverin lomille. Hirmu innolla odotan, miten Vancouver pystyy suosikin asemassa.

Helppoa sarjaa sieltä tuskin tulee missään tapauksessa, sillä Chicagon ja Anaheimin kärki on huippukova ja Dallasissakin pelaa vaarallisia kavereita. Itse haluaisin Chicagon vastaan. En siksi, että heitä vastaan pääsisi helpolla, vaan siksi, että meillä olisi mahdollisuus haastaa ja mennä viime vuodesta eteenpäin (jos onnistuisimme sarjan voittamaan). Siitä voisi saada hyvän tsempin eteenpäin. Toisaalta heille tappiokin olisi kaikkein kovin kestää, mutta asetan itse kuitenkin mahdollisuuden voittaa tuon uhan edelle vaihtoehtoja puntaroidessa.

Malhotran ja Hamhuisin loukkaantumiset on kyllä pahoja, eikä tuo Torresin pelikieltokaan auta asiaa. Eikös nämä pelaajat ole vielä sitä osastoa, mikä Vancouverilta on pettänyt edellisvuosina Kupin jahdissa

Malhotra ja Hamhuis olivat tosiaan erittäin tärkeitä pelaajia ja tosiaan molemmat ovat olleet erinomaisia täsmähankintoja tarpeisiin - molemmat olivat pelipaikkansa tärkeimpiä pelaajia esimerkiksi alivoimissa, missä on ollut suurin ero aikaisempaan. Hamhuisin pitäisi olla kuitenkin pelikuntoinen viimeistään playoffien avauskierroksella, joten hänet saadaan takaisin. Toinen iloinen uutinen oli joukkueen ykköspakki Edlerin paluu kentille Minnesotaa vastaan ja mikä parasta, Edlerin pelistä ei näkynyt yhtään merkkiä pitkästä pelaamattomuudesta.

Niin, ja loistava joukkuepelaaja Malhotrakin on kuitenkin vielä mukana taustalla:

But Malhotra is playing a much more significant role than just a motivational one. Often, injured players are moved to the back of the bus when recovering. They don't usually continue to be active components in the team dynamic.

Malhotra, however, hasn't stopped breaking down tape, attending meetings and he will remain an impactful voice in the Canucks' dressing room through the postseason.

"He's a guy who sees hockey really well," Henrik Sedin said. "He's coach-like in that sense. He can tell after a period if something's wrong or something's right.

"He's been part of our leadership group and he's going to be a big part of that moving forward. It's somewhere he wants to be too and we're really excited about it."

Miehessä on ollut koko kauden loistavaa asennetta eikä se näköjään mihinkään häviä. Oli muuten todella hienoa nähdä Mannya ennen Wild-peliä kaukalossa hyvissä voimissa.

Ja tuo edellisyön Minnesota-pelihän oli Canucksille muutenkin melkein täydellinen:

- Canucksin 5-0 voitto teki varmasti päille hyvää noiden Oilers-matsien jälkeen.
- Edler palasi kentille ja pelasi hyvän pelin.
- Daniel Sedin nappasi kaksi pistettä lisää eroa Perryyn. Kaksosten pistepörssien voitot peräkkäisinä kausina on nyt aika lähellä.
- Luongo pelasi viimein nollan ("läheltä piti -nollia" onkin ollut).
- Kesler teki kolme kaappia ja rikkoi uralla ensimmäistä kertaa 40 maalin rajan.
- Kolmosketjun sentteriksi pistetty ja siellä kauden parasta peliään pelaava Raymond näytti tuon uuden paikkansa sopivuutta myös tehoilla tekemällä kaksi maalia.
- Kukaan ei loukkaantunut.

***

Ja mitä tulee noihin eri joukkueiden tilastoihin, niin noistahan saa usein vähän sellaisia kuin itse haluaa ("katkaisemalla" laskut tiettyihin paikkoihin). Pääasia ei tuosta kuitenkaan muutu, eli runkosarjan loppu ja playoffit ovat olleet vähän kuin kaksi eri maailmaa monellekin hyvin playoffeissa menestyneelle joukkueelle. Ei siis tarvita välttämättä mitään hurjaa loppukautta ja kevään kunnon todellista näyttämistä päästäkseen pitkälle playoffeissa.