Vaikka en keksi ketään toista pelaajaa, jota olisi yhtä helppo kritisoida valaslaseilla kuin pientä, ylipehmeää, laiskan näköistä ja ylipainoista
Toronton ylijäämäpelaajaa, rehellisyyden nimissä on sanottava se, että hän on saanut vastuuseen nähden nimensä ylös poikkeuksellisen hyvin. Kun hän ei ole omastakaan mielestään vielä NHL-kunnossa ja tekee pienellä jääajalla tuon 1+1, niin mihin hän pääseekään siinä vaiheessa, kun kuntopohjaa alkaa löytymään paremmin?
Minulle on ihan sama, minkä näköisen pelin jälkeen ne pisteet taululle tulevat, kunhan tulevat. Vigneaultin linja taitaa vain olla erilainen, sillä niin vähän kärsivällisyyttä joukkueen valmennusjohto Wellwoodin suhteen osoitti ennen farmipassitusta ja tämä linja jatkui Columbustakin vastaan - ensimmäisen erän hyvä peli ja maali palkittiin toisessa erässä
neljällä vaihdolla!. Tuo V:n linja miehen suhteen on vähän erikoinen, sillä Kyle oli kuitenkin harjoituspeleissä piste/ottelu -tahdilla pelaava pelaaja, teki yhden voittomaalin, yhden rankkarimaalin ja antoi yhden pelin voittomaaliin syötön. Ja noihin tehoihin hän pääsi pelaamalla keskimäärin 11 minuuttia pelissä.
Tehokkaiden harjoituspelien hänet otettiin mukaan yhteen peliin Washingtonia vastaan ja kun peli ei kulkenut heti (ei kulkenut siinä pelissä toisillakaan), hänet passitettiin heti farmiin. Wellwood sai kakkosessa sentään harjoituspeleissä tehoja aikaan, mutta valmennusjohto antoi ennemmin vastuuta ja mahdollisuuksia pelaajalle (Pyatt), jota ei selvästikään - edes harjoituspeleissä - kiinnostanut laittaa kiekkoa maaliin tai antaa edes maalisyöttöä.
Antamalla mahdollisuus Wellwoodille, Demitra oltaisiin voitu laittaa laidalle, jonne hän mielestäni sopii paremmin. Kakkosketjusta Raymond - Wellwood - Demitra olisi tullut tosin erittäin pehmeä (asia, mitä V inhoaa selvästi yli kaiken ja miksi Pyatt ylipäänsä kentällä kakkosessa nyt nähdään), mutta tuo yhdistelmä olisi voinut tuoda niitä pahasti hukassa olevia secondary scoring -pisteitä, mitä sen jälkeinen kakkonen ei pystynyt tuomaan.
Toki on muistettava myös se joukkueen kokonaisuutta omalta osaltaan ajava seikka, että Pyattille ei olisi löytynyt tuossa vaiheessa enää kunnon roolia. Pyatt on parhaimmillaan kaikesta huolimatta nähdäkseni kolmosessa, mutta Jannik Hansenin vahvat otteet harjoituspeleissä ja kauden alussa toivat hänelle paikan kolmosesta. Neloseen oli puolestaan tarjolla laidoille V:n märkien päiväunien pojat, Hordichuk, Rypien ja Brown, joille V:n pelisysteemissä pitää antaa peliaikaa nyrkkien vuoksi.
Wellwood oli kaikesta huolimatta siis helpoin laittaa farmiin, kun muussa tapauksessa Pyattia ei oltaisi voitu sijoittaa oikein mihinkään. Canucks uskoi, että alikuntoisesta Wellwoodista ei oltaisi muualla kiinnostuneita kuitenkaan (ja tämä näkyikin sitten myöhemmin), vaikka potentiaalia olisikin tehopisteisiin. Nyt Wellwood on sitten ylhäällä vähän kuin vahingossa, ei-suunniteltuna nostona, ja ainakin Columbus-pelin jälkeen tunnelmat ovat ne, että tämä vahinko saattaa koitua vielä joukkueen onneksi.
Harjoistuspeleissä tehoillut, mutta edelleen alikuntoinen Wellwood on pelannut NHL:ssä tällä kaudella nyt kaksi peliä pienellä jaajalla ja tehnyt näissä 1+1 pistettä. Lukemat ovat yllättävän hyvät
kahden pelin jälkeen, mutta vielä parempaan saattaa olla lahjoja. Pitää muistaa se, että kaudella 2006-07 Kyle teki Torontossa lähes piste per peli tahdilla tehoja (42 pistettä, 48 peliä) ja tuolla kaudella hänen aloitusprosenttinsakin oli hieno, päälle 56%.
Jos tuo miehen toinen NHL-kausi jää hänen parhaaksi kaudekseen NHL:ssä, se jää siihen pitkälle kuntopohjan ja laiskuuden vuoksi. Miehen lahjoja katsomalla Wellwood saattaa hyvinkin vielä parannella lukemia, kun yleensä lahjakkaat pelaajat tekevät parhaat tehonsa vasta neljännen kautensa jälkeen. Tämä kausi on nyt hänen neljäs kautensa NHL:ssä, ja miehen ura on vedenjakajalla.
Mennäkö eteenpäin, vai romahtaako Harold Dru(n)kenin tavoin ikuiseksi baarilegendaksi, josta olisi voinut tulla jotain suurta, mutta josta ei kuitenkaan koskaan tullut muuta kuin "haaveet kaatuu" -kappaletta lontoolla laulava karaokeisäntä.
***
Columbus-peli jakaa ajatuksia. Toisaalta Canucks oli mielestäni kentällä parempi joukkue, sai etenkin kolmannessa erässä riittävästi paikkoja ratkaistakseen pelin ja voitti taas tappelut, mutta toisaalta... joukkue teki omassa päässä pahoja yksittäisiä virheitä, Luongo ei vakuuttanut ja hävisi selkeästä LeClairelle maalivahtien taistelun, Sedinit eivät saaneet vieläkään tehoja aikaan ja joukkueen erikoistilannepelaaminen ei yhtä Wellwoodin maalia huolimatta häikäissyt tänäänkään.
Vancouverin kuuden peräkkäisen pelin vieraskiertue sai onnekseen päätöksen tänään. Tuloksena oli näistä peleistä kaksi voittoa ja neljä tappiota, mitä ei voida todellakaan pitää edes välttävänä saavutuksena. Jos kokonaisuutta katsotaan, niin ei tuo tilanne ole kuitenkaan ihan niin paha tuloksellisesti, miltä se tuntuu. Ennen kauden alkua suunnittelin omissa papereissani, että jos joukkue selvittää alkukauden kuusi vieraspeliä ja tuon kauden kotiavauksen piste per tahdilla, niin voi olla tyytyväinen.
Nyt pisteitä on kasassa kuusi ja pelejä takana seitsemän. Eli kun joukkue on yhden pisteen päässä tuota minun laittamaa tavoitetta, niin ei tuo mikään iso pettymys ole. Se on kuitenkin valitettava tosiasia, että Canucks on hävinnyt kolme viimeistä peliä, joukkueen erikoistilannepelaaminen on huonoa, Luongo ei ole vielä parhaimmillaan, puolustuksessa tehdään isoja virheitä, loukkaantumisia on taas tullut enemmän kuin osasi odottaa ja avainpelaajat eivät ole vakuuttaneet.
Vancouverin avainpelaajia kun katsoo, niin ei tuosta voi olla onneksi kuin yksi suunta. Aika moni avainpelaaja on nimittäin pelaamassa tällä hetkellä huonoa kiekkoa heidän normaalitasoonsa nähden. Henrik Sedin on (tosin) tehnyt viidessä viime ottelussa 1+2 pistettä, mutta hän on ottanut vastapainoksi tyhmiä jäähyjä. Ensimmäisen viikon NHL-pelaajaksi valittu Daniel Sedin on puolestaan vetänyt kiikaritehoilla viisi viimeistä peliä. Jos miehen huhuttu vamma (jalassa?) pitää paikkansa, niin tällä voi olla selitystä asiaan, mutta onko sitä pakko mennä sinne kentälle puolikuntoisena?
Kakkosketjussa joukkue on kokenut samanlaisen taantumuksen, mikä viime kaudella nähtiin, eli kakkossentteri on joutunut sivuun kentiltä. Wellwood saattaa paikata tätä asiaa jatkossa, mutta yhteisen kemian luominen Pyattiin ja Raymondiin ei välttämättä hetkessä tapahdu. Raymond on lupaavista harjoituspeleistä ja lupaavista viime kauden peleistä taantunut puolestaan nyt runkosarjan alussa pahasti, ja hänestä ei joukkueelle pelastajaa ole. Pyatt on Pyatt: epätasainen suoritustaso vaihdosta toiseen, ja maalihanat pahasti tukossa.
Kolmonen on ollut joukkueen selvästi paras ketju. Kesler on aloittanut piste/ottelu -tahdilla ja Burrows seuraa tiiviisti perässä (seitsemän peliä, kuusi pistettä). Tehojen lisäksi kaksikon työmoraali ja puolustusosaaminen on kiitettävällä tasolla. Nelosen selkeä onnistuja on ollut puolustava sentteri Ryan Johnson, josta ei onneksi tullut uutta Chouinardia, vaan oikeasti hyvä puolustava sentteri. Laiturit Hordichuk ja Rypien aloittivat hyvin, mutta loukkaantuivat.
Puolustuksessa Salo on taas kerran sivussa loukkaantumisen vuoksi. Edler on pelannut hyvin epätasaisesti, mitä voidaan ehkä pitää odotettavana asiana miehen kokemuksen vuoksi. Öhlund on ollut aika tasainen suorittaja, mutta hän pystyy parempaan. Mitchell on ollut alkukauden parin hyvän pelin jälkeen hänen normaalitasoonsa nähden poikkeuksellisen huono (onko jotain vammaa?), ja hän onkin tällä hetkellä puolustuksen suurin pettymys.
O'Brienin kovuus on hyvä asia, mutta hitaus on puolestaan kostautunut pariin kertaan, eikä avauksissakaan ole kehumista. Anaheimin aikojen otteita odotellessa... Nycholat on ollut nopea ja melko kiekkovarma, mutta nukkuu välillä vaihtoja. Positiivisin alakerran puolustaja on tällä hetkellä Bieksa, joka pelasi Columbusta vastaan sitä vanhaa tuttua bieksamaista peliä, mitä ennen vammakierrettä nähtiin. Terveenä ollessaan Bieksa on erittäin arvokas puolustaja Vancouverille.
Maalilla Luongo ei ole pelannut missään nimessä omalla tasollaan.
Eli kun joukkueen maalivahti, ykkösketju ja paras puolustava puolustaja ovat pelanneet selvästi alle normaalitasonsa, niin näkyyhän se joukkueen otteissa - sekä tasakentin, että erikoistilanteissa. Jos ei näkyisi, niin lähtisin Robson Streetille tässä vaiheessa liputtamaan Stanley Cup -mestaruuden puolesta. Onneksi Luongo parantaa aivan varmasti jatkossa, Sedinit eivät ole koskaan pelanneet pitkiä tehottomia jaksoja ja Mitchell'kin tulee varmasti vielä paremmin mukaan.
Siihen nähden, että nuo tärkeät pelaajat eivät ole olleet parhaimmillaan, joukkueella on ollut aika paljon loukkaantumisia ja joukkue on pelannut yhtä peliä lukuun ottamatta pelkkää vierassarjaa, tuo kuusi pistettä seitsemästä pelistä on ihan kelvollinen suoritus. Ehkä olen liian optimistinen Canucksin tulevaisuuden puolesta, mutta uskon vakaasti pistetilin karttuvan jatkossa parempaa tahtia, kun joukkue pääsee pelaamaan myös kotiin ja avainpelaajat nostavat tasoaan.
Toki Vancouverilla on ollut mainittuja pahoja pelillisiä ongelmia mm. erikoistilanteissa ja siksi joukkueeseen on ehkä vaikea uskoa, mutta toisaalta nuo ongelmat eivät ole mikään ihme. Joukkue veti kauden alla vain parin päivän harjoitusleirin (viime kaudella harjoitusleiri palveli joukkueen etua
näin, joten tuo oli ymmärrettävää, pelasi yhden 6-0 kotivoiton ja lähti sitten reissuun. Veikkaan, että yhteisiä harjoituksia ei olla pystytty vetämään lentokentillä yhtä paljon kuin yleensä.