Vancouver Canucks 2008-2009

  • 167 742
  • 784

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kohta se taas alkaa. Kuuden kuukauden odotus on viimein takana, ja näkee suosikkinsa taas tosipelien kimpussa. Aina tähän aikaan vuodesta odottaa innosta täristen joukkueen marssivan voitosta voittoon. Todellisuuden kanssa omilla odotuksilla ei välttämättä kovin paljon samaa ole, mutta saahan sitä toivoa. Toivonkin, että tällä kaudella omat odotukset ja tosipelit kävisivät viime kautta paremmin yksiin.

Kun Vancouverin pelit kuusi kuukautta sitten päättyivät, tiesi edessä olevan kesän tulevan mielenkiintoiseksi. Sitä ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan, mutta sen tiesi, että isoja asioita tapahtuisi. Ja niin kävi. Uusi manageri, uudet kiekkopuolen johtotehtävissä olevat ihmiset, hyökkäyksessä uusia vastuunkantajia, ja kolmen perusikonin lähteminen seurasta. Vain maalivahti- ja puolustusosastot pysyivät melkein samoina kuin viime kaudella.

Paitsi, että yksi on joukosta poissa.

Annetaan Vancouver Sunin kiekkokirjoittajan Iain MacIntyren kertoa tarkemmin. Tai otetaan asiaan lisää näkökulmaa lukemalla Vancouver Provincea ja Jason Botchfordia. Niin, kauden ensimmäisessä ottelussa Calgarya vastaan vietetään ennen peliä neljä kuukautta sitten kuolleen nuoren Canucks-puolustajan Luc Bourdonin muistotilaisuutta. Paikalla ovat Suzanne Boucher ja Charlene Ward, eli Bourdonin äiti ja tyttöystävä.

MacIntyre kirjoittaa kaksikon surullisista tunnelmista mm. seuraavaa:

Tonight they will attend the Canucks' season-opener against the Calgary Flames at General Motors Place, where the toughest people will not be Darcy Hordichuk and Andre Roy, but the mother and girlfriend surviving the death of Vancouver defenceman Luc Bourdon.

Four months after the 21-year-old Canuck was killed in a motorcycle accident near his home in Shippagan, N.B., Suzanne and Charlene will carry their grief in public so the Canucks can honour Luc in a pre-game ceremony.

Luc was Suzanne's only son, Charlene the only girl he ever loved.

By god, these Acadians are strong people.

"The world ended for me on May 29," Suzanne Boucher whispered Wednesday at a quiet table in the hotel where Bourdon's friends and family are staying. "I'm here for Luc. I hope that tomorrow he will give us strength. There's a lot of people praying for us, for sure."

***

"We are like this," Suzanne said, clasping her hands and locking her fingers.

"We stayed the whole summer together," Charlene said. "I lived at Suzanne's the whole summer."

Charlene also visited Montreal to "change the air" and stayed with Canuck Alex Burrows and his girlfriend, Nancy, with whom Charlene and Luc were close.

Charlene has started medical school in Moncton because people told her to follow through with her plans. Luc called her Dr. Ward. They were together three years, but had known each other since Grade 7.

"Luc loved Charlene," Suzanne said. "When I mentioned Charlene, his eyes shined. But he was too shy. When it happened [and they started dating], everyone was like, finally. Everyone always knew he was the one for her, and she was the one for him."

Hockey was Luc's first passion.

"The only place he did not play hockey was in the bathroom, and I'm pretty sure he tried to," Suzanne said. "There are so many memories. I always remember his smile when he was drafted by Vancouver Canucks. He wanted to play for a Canadian team. He wished to be drafted by a Canadian team, and he was so proud to be a Canuck.

"But he stays himself. He does not change. Every time he came home, he was a son opening the door, not a hockey player."

Charlene said: "He loved it. Loved the city, loved the guys. He was really close with Alex. That was his best friend on the team. He was on the verge [of making the NHL]. We always said - Suzanne and I - he had two feet in; all he had to do was push the door."
Hyvin surullista, ja pelin alla vietetty muistotilaisuus syöpyy varmasti kaikkien paikalla olijoiden mieliin. Silti elämän pitää jatkua ja toivottavasti Canucks pelaisi tämän kauden ensimmäisen ottelunsa Lucin muistolle. Tätä peliä ei kerta kaikkiaan saa hävitä, ei etenkään Luoteisen divisioonan perinteiselle kiistakumppanille Calgarylle.

Harjoituspelit lupaavat hyvää. Vancouver voitti kuusi harjoituspeliä ja kärsi ainoan tappionsa vasta jatkoajalla. Saldo oli seurahistorian paras saldo harjoituspeleistä. Lokakuun alussa Canucks kävi niistämässä Calgarya maalein 6-1 ja sisäpiireissä liikkuva ex-NHL-kiekkoilija Ray Ferraro kehui joukkueen sisäistä ilmapiiriä paljon paremmaksi kuin viime kaudella. Voitotkin sitä tietysti ruokkivat, mutta myös muutokset saattavat sen tehdä. Lisäksi viime kaudella liian moni asia ei muutenkaan sujunut alusta lähtien.

Tänä iltana ei enää muistella parin viikon takaista harjoituspeliä. Nyt pelataan jo pisteistä ja tosipelien tempo on ihan erilainen. Tulevasta pelistä on siis varmuudella odotettavissa ainakin harjoituspeliä tasaisempaa vääntöä. Calgary on kova ja kunnioitettava vastustaja. Joukkue pelaa fyysistä peliä ja heillä on riveissään pari entistä Canucks-pelaajaa, jotka saattavat hyvinkin piristyä etenkin Vancouverissa pelatessa.

Jos joitakin yksittäisiä asioita laittaisi pelistä seurantaan, niin tällaisia olisivat:

- Luonnollisesti Luc Bourdonin muistotilaisuus pelin alla. Varmasti ikimuistoinen hetki kaikille sen näkeville.

- Todd Bertuzzin näkeminen Calgaryn paidassa pelaamassa Vancouveria vastaan. En olisi muutama kausi sitten tätäkään päivää koskaan uskonut näkeväni.

- Uusien Canucks-pelaajien näkeminen tositoimissa. Steve Bernier vaikuttaisi harjoituspelien perusteella sopivan hienosti Kaksosten ketjuun. Entä tosipeleissä? Pavol Demitra onnistui harjoituspeleissä myös hyvin ja Ryan Johnson'kin omassa roolissaan. Darcy Hordichukilla on varmasti näyttöhaluja uudessa kotihallissa ja Shane O'Brien on puolestaan ihan uusi tuttavuus valaspaidassa.

- Vancouverin pitäisi olla viime kautta kovempi joukkue fyysisesti. Saa nähdä, meneekö fyysinen lataus paikallisvastustajaa vastaan yli. Pelissä on muutenkin ihan riittävästi paineita Bourdon-tapauksen vuoksi.

- Vancouverilla on uusi kapteeni Luongo. Luongon kauden alut ovat olleet yleensä vähän hitaita. Nyt ei olisi varaa sellaiseen, jotta viime kausi ei palautuisi heti mieleen. Luongolla on asiasta varmasti kovat paineet, toivottavasti homma pysyy hanskassa. Luottoa kyllä löytyy, mutta eihän noista koskaan tiedä.

- Moni "asiantuntija" on vetänyt henkselit Vancouverin päälle jo tässä vaiheessa kautta. Joukkueella on viime kauden jälkeen näytettävää. Minulla on uskoa tähän joukkueeseen.

Ottelun kokoonpanot pitäisi olla seuraavat:

VANCOUVER:

Sedin-Sedin-Bernier
Raymond-Demitra-Pyatt
Burrows-Kesler-Hansen
Hordichuk-Johnson-Rypien

Ohlund-Edler
Mitchell-Bieksa
Salo-O'Brien

Luongo


CALGARY (Scott Cruickshank):

Bertuzzi-Conroy-Iginla
Cammalleri-Langkow-Bourque
Glencross-Lombardi-Moss
Boyd-Primeau-Roy

Regehr-Aucoin
Vandermeer-Sarich
Giordano-Phaneuf

Kipper


Huomioni kiinnittyy joukkueista seuraaviin alueisiin:

1. Vancouverin puolustus:

Ohlund-Edler
Mitchell-Bieksa
Salo-O'Brien


Jos O'Brien on niin hyvä, mitä minä häneltä odotan ja Edler pitää tasonsa viime kaudesta, tuo ryhmä on paperilla ehkä paras puolustusryhmittymä, mitä minä meillä muistan olleen koskaan. Heidän takanaan pelaava Luongokin on ihan kohtalainen maalivahti.

2. Calgaryn ykkösketju:

Bertuzzi-Conroy-Iginla

Jos elettäisiin vuotta 2003, laskisin alleni. Onneksi tuosta on jo viisi vuotta aikaa. Kuitenkin mielenkiintoinen yritys Keenanilta laittaa takavuosien parhaat voimahyökkääjät samaan ketjuun. Siinä riittää keslereilla, Mitchellilla ja Bieksalla sekä Luongolla töitä, jos nuo kaksi pääsevät todelliseen vauhtiin.


Laitetaan vielä luettavaa loppuun.

 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Mutta mikä tärkeintä, Jouni luottaa Hesarin kolumnissaan Vancouveriin! Ja kieltämättä, vaikka menisi siitä matalasta aitakohdasta ja väittäisi Vancouverin hyökkäystä tylsäksi, en toisaalta näe mitään syytä miksei Canucks tuolla puolustuksella ja maalivahdilla jo voisi päihittää esim. St. Louisia, Kingsejä, Blue Jacketseja, Nashvillea, Coloradoa, Oilersia, Phoenixia sekä Blackhawksia, Wildia ja Calgarya. Ainoastaan Detroit, San Jose, Dallas ja Anaheim ovat minun papereissani selkeästi vahvempia kokonaisuuksia. Luoteisen divisoonan tasaisuus on myös oiva mahdollisuus kunhan loukkaantumiset eivät iske tähän joukkueeseen ja etenkin sen hyökkäykseen.

Lähtökohtaisesti kuitenkin täydet saumat ainakin sijoille 6.-8. Lännessä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Harmittaa kun nähnyt viimeistä erää kokonaan aamukiireiden vuoksi, mutta parempaa alkua kauteen ei olisi voinut toivoa. Nyt kun peli oli vielä Bourdonin muistopeli, niin selvänumeroinen voitto Calgarysta tuntuu entistä paremmalta. Uusiutunut Canucks näytti fyysisessä ottelussa ottelussa kovuutensa joukkueena - jokaiseen iskuun vastattiin kaksi kertaa takaisin. Lisäksi luistin liikkui kiitettävästi kaikilla.

Pelaajista pitää ottaa esiin Bourdonin läheisin ystävä Alex Burrows, joka teki kaksi maalia. Burrowsin maalituuletus, maila ja katse ylös, oli hieno. Ansaittu pelin ykköstähti. Burrowsin tutkapari Kesler oli kahdella syötöllään myös erittäin hyvä. Ykkönen toimi niin hyvin kuin osasi odottaa. Bernier teki maalin, tappeli Phaneufin kanssa ja taklasi neljä kertaa. Ketjun erikoisuus oli se, että Daniel Sedin antoi kolme syöttöä ja Henrik iski syötön lisäksi maalin.

Kakkosketju sai sekin järjestettyä paikkoja, mutta maaleja ei tässä pelissä tullut. Erityismaininta hyökkääjistä pitää antaa nelosketjun veteraani Ryan Johnsonille, josta tulee Luongon paras kaveri tätä menoa hyvin nopeasti. Kerrassaan erinomaista puolustustyötä koko pelin. Nelosketjun Rick Rypien näytti viimeisessä maalissa nopeuttaan. Puolustajista Öhlund oli selkeä alakerran kuningas ja pelasi erittäin hyvän pelin (tilastoihinkin 1+1, +3 ja viisi taklausta).

Luongo oli maalillaan hyvä ja piti etenkin pelin alussa (Canucks taisi olla hermostunut ja joutui vielä 5-3 alivoimalle) numerot nollilla muutamasta Flamesin hyvästä paikasta huolimatta. Tuohon maali, niin pelistä olisi tullut vaikea, mutta onneksi Bobby kesti. Calgaryn maalilla pelannut Kipper ei ollut muuten huono, vaikka kuusi sisään menikin. Canucks iski maalinsa kuitenkin suurimmaksi osaksi läheltä(ylöskutenjutisanoo).

Bourdonin muistotilaisuus oli mieleenpainuva. Jäälle tuli Bourdonin lähisukua, jäähän heijastettiin pari isoa kuvaa Bourdonista, Tom Cochrane ja Ken Greer soittivat hittinsä Big League ja yleisölle näytettiin jättiskreenilta tämä tunteita nostattanut video. GM Placessa on jatkossa myös yksi seinä, joka on omistettu Bourdonin muistolle. Asiasta voi lukea enemmän tsn:lta tai Canucks.comilta.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Puolustajista Öhlund oli selkeä alakerran kuningas ja pelasi erittäin hyvän pelin (tilastoihinkin 1+1, +3 ja viisi taklausta).
Mites Sami Salon kauden avaus sujui? Puhuiko ruoska kertaakaan, saiko yv-aikaa?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Pelaajista pitää ottaa esiin Bourdonin läheisin ystävä Alex Burrows, joka teki kaksi maalia. Burrowsin maalituuletus, maila ja katse ylös, oli hieno. Ansaittu pelin ykköstähti.

Tuskin iskee koko loppukautta kahta maalia per peli mutta Burrows otti ainakin toistaiseksi kiinnityksen NHL:n parhaaseen hinta/laatu-suhteeseen. Saas nähdä kuinka moninkertaiseksi palkka voi ensi kesänä nousta siitä vajaasta 490 000 dollarista mitä mies nyt tienaa, jos yhtään jatkaa samaan monipuoliseen malliinsa. Eikös Burrows pelannut viime kaudella Sedinin veljestenkin kanssa hyvin? Tärkeä pelaaja.

Bernier teki maalin, tappeli Phaneufin kanssa ja taklasi neljä kertaa.

Gordie Howe hat trickia odotellessa...

Näin Calgaryssä palkittaisiin...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mites Sami Salon kauden avaus sujui? Puhuiko ruoska kertaakaan, saiko yv-aikaa?
Hyvin Salokin pelasi. Ylivoimaa tuli aika paljon (tilastoissa 6:37), mutta vain yksi laukaus. Virheetöntä peliä häneltä, kuten aika usein nähdään. Vaikea Vancouverin puolustuksesta on muutenkaan ketään kivittää, kun peli sujui niin hienosti. Öhlund oli alakerran selkeä hahmo, ja hänelle antoivat hyvää taustatukea Bieksa, Mitchell, Salo ja Edler - vaikea laittaa näitä muita paremmuusjärjestykseen. Uusi mies O'Brien hermoili selvästi alussa ja antoi omassa päässä yhden pahan harhasyötön, mutta paransi selvästi loppua kohti.

Golden Awe kirjoitti:
Tuskin iskee koko loppukautta kahta maalia per peli mutta Burrows otti ainakin toistaiseksi kiinnityksen NHL:n parhaaseen hinta/laatu-suhteeseen. Saas nähdä kuinka moninkertaiseksi palkka voi ensi kesänä nousta siitä vajaasta 490 000 dollarista mitä mies nyt tienaa, jos yhtään jatkaa samaan monipuoliseen malliinsa. Eikös Burrows pelannut viime kaudella Sedinin veljestenkin kanssa hyvin? Tärkeä pelaaja.
Burrows on tosiaan tärkeä pelaaja joukkueelle. Puolustavana hyökkääjänä hän on erinomainen, mutta tekee myös pisteitä. Viime kaudella hän pelasi ilta illan jälkeen vastustajien ykköstä vastaan, mutta sai tästä huolimatta 12 maalia, 31 pistettä, 179 minuuttia jäähyjä ja tehotilastoon +11.

Nyt näyttäisi siltä, että voimaa on tullut kesällä lisää ja luvassa voi olla hyvinkin lisäystä tehoihin. Burrows muodostaa kolmosketjussa erittäin hyvin toimivan kaksikon Keslerin kanssa. Myös Kesler on mennyt koko ajan eteenpäin (viime kaudella kolmosketjun puolustavana sentterinä päälle 20 maalia) ja heillä onkin varsin suuri merkitys joukkueelle.

Saa nähdä millaiseen sopimukseen Burrows pääsee. Luultavasti uusi sopimus menee ainakin päälle miljoonan, mutta saattaa se mennä jopa kahteen, jos hyökkäystehoja tulee viime kauden tapaan tai päälle. Aika paljon mieheltä, jota ei ole koskaan varattu, ja joka tuli muutama kausi sitten Moosen leirille try-outailemaan ECHL:sta. Toivottavasti Gillis onnistuisi tekemään hänen kanssaan sopimuksen nyt hyvissä ajoin.

Burrowsilla on muuten jo yksi hattutemppu NHL:stä, joten mitään uutta ei sekään hänelle olisi.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Ensimmäinen peli vasta takana mutta kyllä näytti pelottavan valmiilta paketti, Nucksit pelasivat kovaa ja aktiivisesti ja kun Luongo näytti Kipperille närhen munat maalilla niin ei ihme että taululla oli nuo luvut.

Iginla on kyllä pelottavan yksin Flamesin hyökkäyksessä, muista ei tule apua juuri yhtään. Tosin Nucksit pitivät koko ketjun todella kovassa varjostuksessa ja Iginlalta paloi pinnakin lopussa kun Öhlund veti sellaisella semi-laillisella poikkari/työnnöllä Iginlan laitaan.

Kuten sanoin, vasta ensimmäinen peli mutta tämän perusteella divisioonan voitto ei ole ollenkaan mahdoton ajatus (ja teoriassahan kaikki divisioonan jengit voivat sen voittaa)
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Päivä sen kun paranee, Edlerille neljän vuoden jatko

Summia ei ilmeisesti ole vielä kerrottu. Mielenkiintoista verrata esim Tobias Enstromin nelivuotiseen (3,75 per kausi). Ja toisaalta Ohlundin jatko vaikuttaa äkkiseltään hankalalta, kun on jo neljällä ”kalliilla” pakilla sopimukset ensi kaudeksi.

Mahtava peli kyllä, joukkue nopeus ja kovuus olivat ihan eri tasolla kuin pitkiin aikoihin. Näyttää, että pelaajat ovat ”ostaneet” valmentajien systeemin, jopa Sedinit pelasivat suoraviivaisesti. Ehkä turha hehkuttaa tässä vaiheessa kautta, mutta peli-ilmeestä tuli 94-jengi mieleen…

Ja mitä, epäilläänkö täällä, että Burrows ei muka tee 160:tä maalia kaudessa?

edit: Aftonbladetin mukaan Edlerin palkaksi 13 miljoonaa, eli 3,25 / kausi.
http://www.aftonbladet.se/sportbladet/hockey/nhl/article3514363.ab
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Ihailtava on kyllä tuo Canucksin puolustusta. Se on juuri sillä tavalla rakennettu, kuin itsekin sen tekisin. Neljä kiekollista overall kaveria (Öhlund, Salo, Edler, Bieksa), jotka ovat päteviä myös omassa päässä ja sitten kaksi luunkovaa puolustusspesialistia (Mitchell, O'Brien). Tämä Krajicek - O'Brien -treidi viilasi Canucksin peräpään todella mallikkaaseen muotoon. Kaiken sitten kruunaa Luongo.

Ehdottomasti yksi liigan parhaista ja tasapainoisimmista puolustuskalustoista ja jos äijät vaikka tänä vuonna pysyisivät terveenä, niin pelitkin jatkuu viime kevättä pitempään varmuudella.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Olipa viihdyttävä peli. Canucks vajosi Flamesin tasolle omalla puolustusalueella ja maalivahtipelissä, mutta onnistui kääntämään ottelun hyväkseen hyvällä taistelulla.

- Luongo oli huono. Mitä pidemmälle ottelua mentiin sen paremmin Luongo pelasi, mutta yhtä haamutorjuntaa lukuun ottamatta aika peruskauraa kapteenin esitys oli. Tällä kertaa pelaajat pelasti Luongon, yleensä se on mennyt toistepäin.

- Salo oli myös huono. Näytti siltä että jalat jäi Vancouveriin ja tuloksena ehdottomasti kauden surkein esitys (preseason mukaan lukien). Itse asiassa en muista milloin olisin nähnyt yhtä hitaan ja huonon Salon kaukalossa.

- Bieksakin oli huono. Tosin, hän ei ehtinyt edes kolmea minuuttia pelaa, mutta silti -2 teholukema siinä ajassa on saavutus. Polvi siis meni heti toisessa ottelussa, ja sairasloman kestoa odotellaan.

- Mitchell oli loistava. Tehotilastoon +3 ja montakohan Flames-hyökkäystä Willie keskeyttikään. Kaksinumeroinen luku. Mukaan mahtui myös todellinen kapteeni vs. kapteeni kohtaaminen Iginlaa vastaan, jonka alkua Willie hallitsi mutta Iggy sai lopussa KO iskun.

- Sedinien kenttä toimi jälleen hienosti. Pari maalia ja muutenkin suurimmaksi osaksi hyvää peliä, Bernier sopii tähän erinomaisesti.

- Keslerin kenttä oli myös jälleen loistava. Burrows näyttäisi ajaneen jopa Keslerin ohi pelillisesti, joten mielenkiinnolla katsotaan mitä tämä kaksikko saa aikaiseksi.

- Kakkoskenttä oli suhteellisen unessa, Raymond ei ole pystynyt samaan kuin preseasonilla. Ehkä vähemmän fyysisissä otteluissa, esimerkiksi maanantaina Capsia vastaan, kaksikko Raymond-Demitra pääsee paremmin peliin mukaan.

- Rypien matkalla 82 maalin kauteen, ja jälleen kerran loistava tappelu. Tällä kertaa Prust sai kyytiä sen verran pahasti, ettei taida uskaltaa Ripperin kanssa toista kertaa hippasille lähteä.

---

Edlerin jatko on loistava asia. Sopimus on myös erittäin edullinen, sillä jo tällä hetkellä Edler pelaa tuon 3.25mil/yr arvoista kiekkoa. Mitenkähän on kolmen vuoden päästä?
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pelkäsin toista Flames-peliä etukäteen aika paljon, sillä niin pahasti Calgary hävisi ensimmäisen, että toisessa tiesi joukkueen tekevän kaikkensa tasoittaakseen puntit. Pelko osui tällä kerralla myös oikeaan, sillä tästä pelistä tuli Vancouverille vaikea. Calgary pelasi aggressiivisesti, heidän kotiyleisönsä sytytti joukkuetta ja he saivat peliin ensimmäistä Canucks-maalia lukuun ottamatta myös haluamansa alun.

Vancouver joutui jo ensimmäisessä erässä siltaan, kun Flames johti kotonaan maalein 3-1, joukkue joutui pelaamaan Bieksan loukkaantumisen jälkeen vain viidellä pakilla koko loppupelin ja Luongo näytti maalilla ihan eri vahdilta kuin ensimmäisessä pelissä. Viime kauden Canucks olisi jäänyt luultavasti jo tähän, mutta tämän kauden joukkue on ainakin aloittanut paremmin. Tässä toisessa pelissäkin Canucks kuroi toisen erän aikana eron jo tasoihin, kunnes Flames sai sitten erän loppupuolelle johtomaalin kolmanteen erään.

Viime kaudella Canucksin saldo oli onneton 2-29-2 niissä peleissä, joihin joukkue lähti toisen erän jälkeen tappioasemasta. Jotenkin kun on katsonut tämän vuoden joukkueen lyhyttä tietä, niin tämä historia ei kaikesta huolimatta pistänytkaan jännittämään, vaan joukkueeseen luotti. Ykkönen lunasti sitten tämän luoton tekemällä tasoituksen ja jatkoajalla Demitra ampui ensimmäisen virallisen NHL-maalinsa Canucksin paidassa - ei olisi voinut tehdä sitä juuri parempaan saumaan.

Vancouver pokkasi pelistä Demitran jatkoaikamaalilla tärkeät kaksi pistettä ja näin joukkue onnistui hienosti taistelussaan ja kirissään. Toivottavasti se kehittää ryhmää vielä askeleen eteenpäin ja toivottavasti pelissä nähty kiri poikii jatkossakin hyviä asioita. Tämä olisi etenkin nyt tärkeää, sillä Canucks pelaa seuraavat viisi peliä vieraissa (Calgary-peli mukaan laskettuna - heti alkukaudesta on siis luvassa kuuden vieraspelin putki).

Olen Chip Whitleyn kanssa samaa mieltä monesta yllä olevasta, mutta vähän haluan sanoa omia mielipiteitä.

- Luongo oli tosiaan heikko tässä pelissä. Tai sanotaanko niin, että hän oli melkein oma itsensä 'Luongon normaalilla lokakuun mittarilla'. Hänen kausien alut ovat olleet kautta aikojen vaikeita. Ensimmäisessä pelissä Luongo piti tänä vuonna hienosti nollat, kun oli "Bourdon-peli" ja pakkovoiton paikka, mutta toisessa pelissä oli puutteita. Vieraspelimatkalla joukkue voisikin heittää Sanfordin maalille kertaalleen.

- Puolustuksessa en lähtisi moittimaan Saloa missään nimessä noin voimakkaasti. Jos hän olisi ottanut loppuun jäähyn kiekon vetämisestä katsomoon ja Calgary olisi rankaissut siitä, niin ehkä sitten olisi voinut lyhyen huudon antaa (onneksi ei potkuviivyttämisiä lasketa). On hän parempiakin pelejä pelannut, mutta valmennus luotti häneen niinkin paljon, että antoi joukkueen toiseksi eniten minuutteja (27:30), eikä hän minusta ollut "uransa hitaimmassa tai huonoimmassa kunnossa". Mielestäni Salolta nähtiin parissa kohdassa vähän pehmeää pelaamista, mutta muuten en lähtisi krisoimaan miestä.

- Bieksan tehosaldosta toinen miinus tuli sen jälkeen, kun hän oli jo ehtinyt loukkaantumaan. Flamesin ensimmäistä maalia ei hänen piikkiin voi puolestaan laittaa. Olen samaa mieltä kyllä siitä, että hän näytti alussa vähän huonolta, mutta pelin alussa ei koko joukkueesta onnistujia löytynyt. Ehkä hänkin olisi nostanut tasoaan sitten toisesta erästä eteenpäin, kuten moni muu.

Toivottavasti hänen loukkaantuminen ei ole paha, sillä Bieksaa ollaan muutenkin jo koeteltu viime kaudella ihan tarpeeksi. Nyt saa ainakin Davison Bieksan tilalla mahdollisuuden, joten onhan tässä jollekin myös vähän onnea. Fyysisesti joukkue pärjää vaihdossa, mutta kiekollisessa pelissä puolestaan ei. Luultavasti Edler saa "taloudellisena luistelijana" ja luotettavana puolustajana nyt tavallista korkeammat minuutit.

- Mitchell oli loistava. Kypsytti kyllä hienosti taas kerran vastustajan hyökkäyksiä ja otti tappelun Iginlaa vastaan. Harmi vain, kun Iginla osui kertaalleen niin hyvin.

- Ykkönen toimii paremmin kuin koskaan Sedineiden siinä ollessa.

- Keslerin ketju jatkaa myös hyviä otteitaan. Burrows on tosiaan aloittanut kauden paremmin kuin Kesler. Eikä tämä ole Keslerin huonoutta, vaan Burrin hyvyyttä. Burrowsilta on nähty toistaiseksi hyvää puolustuspeliä, kaksi maalia kauden avauksessa, ja nyt toisessa pelissä syöttö Demitran jatkoaikamaaliin - kolmosen pelaajalta ei juuri enempää voisi odottaa.

- Kakkosen pitäisi tosiaan saada peli nyt toimimaan. Joitakin paikkoja heillä on ollut, mutta kiekko ei ole vielä alkanut mennä kunnolla sisään. Toisaalta hieman hidas käynnistyminen oli tavallaan myös odotettua, kun ketjun sentteri on uutena miehenä ketjussa (ykkösessä ja kolmosessa oli valmiita tutkapareja ja siksi heillä oli myös helpompi lähteä kauteen). Ja lisäksi, kun Vancouver on tehnyt kahdessa pelissä 11 maalia, niin eipä kakkoselta vielä isoja lukuja ole tarvittu.

- Rypien on kova nelosketjun laitahyökkääjä. Ensimmäiseen loukkaantumiseensa saakka. Hyvä tappelu tosiaan Prustia vastaan ja maali. Häneltäkään ei olisi voinut enempää pyytää. Canucks teki muuten Rypienin tappelun jälkeen kaksi maalia seuraavien seitsemän minuutin sisään.

***

Ja Edlerin sopimuksesta sen verran, että eihän siitä voi olla kuin pitämättä. Edler on jo nyt erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle (esimerkiksi Calgarya vastaan joukkueen isoimmat minuutit) ja hän tulee vain kehittymään jatkossa. Kun palkatkin tulevat ympäri NHL:n vielä mitä todennäköisemmin kasvamaan, niin tuo 3.25 tulee olemaan todella hyvä sopimus.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Viime kaudella Canucksin saldo oli onneton 2-29-2 niissä peleissä, joihin joukkue lähti toisen erän jälkeen tappioasemasta. Jotenkin kun on katsonut tämän vuoden joukkueen lyhyttä tietä, niin tämä historia ei kaikesta huolimatta pistänytkaan jännittämään, vaan joukkueeseen luotti.

Tuo tilasto tosiaan on mielenkiintoinen. Tämä tulee ihan mutuna, mutta muistaakseni viime kaudellakin Canucks nousi toisessa ottelussa juuri Flamesia vastaan takaa-ajoasemasta voittoon, mutta seuraavaa vastaavaa saatiin odottaa aina helmikuulle asti? En ole yhtään varma enkä jaksa sen enempää tilastoja tarkistella, mutta jos näin tosiaan oli, niin mielenkiintosta seurata milloin tällä kaudella se seuraava comeback-voitto tulee. Toivottavasti ei tarvitse odotella yhtä kauan.

Puolustuksessa en lähtisi moittimaan Saloa missään nimessä noin voimakkaasti. Jos hän olisi ottanut loppuun jäähyn kiekon vetämisestä katsomoon ja Calgary olisi rankaissut siitä, niin ehkä sitten olisi voinut lyhyen huudon antaa (onneksi ei potkuviivyttämisiä lasketa). On hän parempiakin pelejä pelannut, mutta valmennus luotti häneen niinkin paljon, että antoi joukkueen toiseksi eniten minuutteja (27:30), eikä hän minusta ollut "uransa hitaimmassa tai huonoimmassa kunnossa". Mielestäni Salolta nähtiin parissa kohdassa vähän pehmeää pelaamista, mutta muuten en lähtisi krisoimaan miestä.

Itse muistan Salolta monen monta sellaista tilannetta missä hän kiekon saadessaan ei edes yrittänyt edes lähteä avaamaan peliä vaikka aikaa olisi ollut (Flamesin vaihtaessa välillä paljonkin aikaa). Silmitön kiskaisu lasin kautta keskialueelle, ja muutamaan kertaan Flames sai tuollaisesta vaarallisen oloisen kiekonriiston ja vastahyökkäyksen. Toisissa tilanteissa Salolla vain ei liikkunut jalka tarpeeksi sähäkästi, ja Flamesilla oli liikaa aikaa laittaa linjat tukkoon, joten lasin kautta keskialueelle jäi ainoaksi pelinavaus vaihtoehdoksi. Salo sai selvästi kuulla tästä ensimmäisellä erätauolla sillä toisessa erässä mies oli hieman pirteämmällä pelituulella, mutta ei tämä kauaa kestänyt. Toki suuret minuuttilukematkin varmasti tekivät hallaa.

Bieksan tehosaldosta toinen miinus tuli sen jälkeen, kun hän oli jo ehtinyt loukkaantumaan. Flamesin ensimmäistä maalia ei hänen piikkiin voi puolestaan laittaa.

Luongonhan tuo ensimmäinen olisi pitänyt ehdottomasti ottaa, ei kahta sanaa siitä, mutta ennen kuin tuo veto edes lähti, ääni pään sisälläni huusi "mikä helvetin sijoittautuminen tuo on?!". En odottanut että se kostautuisi (sniper Roy vastaan Luongo, ilman maskia), mutta niin siinä sitten kävi. Väärä pelinluku, ja tähän päälle vielä "gapin" paha virhearviointi kun vastassa tosiaan one-on-one -tilanteissa urallaan tunnetusti loistanut Andre Roy. Pitkä miinus Bieksalle, sekä tietty Luongolle.

Keslerin ketju jatkaa myös hyviä otteitaan. Burrows on tosiaan aloittanut kauden paremmin kuin Kesler. Eikä tämä ole Keslerin huonoutta, vaan Burrin hyvyyttä. Burrowsilta on nähty toistaiseksi hyvää puolustuspeliä, kaksi maalia kauden avauksessa, ja nyt toisessa pelissä syöttö Demitran jatkoaikamaaliin - kolmosen pelaajalta ei juuri enempää voisi odottaa.

Tosiaan, ei tuo ole suinkaan Keslerin huonoutta (pelannut todella hyvin), vaan Burrowsin hyvyyttä. Burrowshan jätti viime kesänä suuren intohimonsa, tossulätkän, kokonaan väliin ja keskittyi olemaan ammattilainen. Tämä todella näkyy, sillä Bur sai lihasmassaa viitisen kiloa kesällä lisää ja ero edellisvuoteen on huikea, ja sitä edellisempään vuoteen aivan käsittämätön. Noin 1.5 miljoonan palkankorotus on ensi kesänä edessä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tuo tilasto tosiaan on mielenkiintoinen. Tämä tulee ihan mutuna, mutta muistaakseni viime kaudellakin Canucks nousi toisessa ottelussa juuri Flamesia vastaan takaa-ajoasemasta voittoon, mutta seuraavaa vastaavaa saatiin odottaa aina helmikuulle asti?
Tuo olisikin ollut mielenkiintoinen kaavio, mutta muistat tämän nyt väärin.

Kauden ensimmäisessä Flames-pelissä Vancouver johti kahden erän jälkeen 1-3 (Canucks voitti 3-4) ja toisessa joukkueiden keskinäisessä pelissä Vancouver johti toisen erän jälkeen 0-3 (voitti 2-3). Flames-peleissä Canucks ei tehnyt viime kauden aikana kertaakaan nousuja. Calgary sen sijaan teki kerran, kun se nousi maaliskuussa kotonaan 3-2 voittoon. Tuon pelin jälkeen Vancouver hävisikin seitsemästä kauden viimeisestä pelistä kuusi ja putosi playoffeista.

Vancouverhan otti nuo kaksi harvinaista "nousuvoittoa" vasta kauden lopulla. Ensin joukkue nousi tammikuun lopussa kotonaan voittoon St. Louisista. Blues johti tuota peliä maalilla toisen erän jälkeen, mutta Canucks tasoitti kolmannessa ja voitti sitten vasta rankuissa. Toinen nousu nähtiin melko pian tämän jälkeen helmikuun alussa, kun Vancouver teki nousut Atlantaa vastaan vieraissa. Tuon pelin Canucks voitti jo varsinaisella peliajalla (yhdellä maalilla).

Chip Whitley kirjoitti:
Toki suuret minuuttilukematkin varmasti tekivät hallaa.
Kyllähän ne aika usein jotenkin näkyvät, kauden alussa usein vielä tavallista enemmän, enkä kiistä sitä, etteikö nytkin jotenkin näkyneet (Edlerillakin näkyi tuo päälle 28 minuuttia). Salon pelistä huomaa kuitenkin kyllä hyvin sen, kuinka veteraani-ikäisen puolustajan peliajatus järkevöityy vuosien saatossa. Flames-pelin tiettyä hidasta pelaamista voi kritisoida, mutta minun nähdäkseni iso syy tähän oli myös "taloudellisessa pelaamisessa".

Calgaryhan tuli päälle pelissä erittäin kovaa, joten Canucksin puolustajilta vaadittiin kiekon kanssa varmoja ja helppoja ratkaisuja. Salo olisi voinut lähteä nostamaan peliä useammassa paikassa ja normaalisti hän olisi sen varmasti tehnytkin, mutta nyt se ei olisi ollut välttämättä kovin hyvä ratkaisu pidemmän päälle. Noista avauksista en häntä kritisoisi ollenkaan. Jos siellä on selvä paikka avata, niin kyllä hän kiekon lapaan antaan, eikä haudo sitä omissa. Ei hän olisi pelannut nyt lähes 28 minuuttia, jos hän ei olisi osannut avata peliä paikan nähdessään.

Mielestäni Salo pelasi pääosin hyvän pelin, ja annan lisäarvoa sille, kuinka järkevästi kokenut puolustaja erilaiset tilanteet pelaa. Mielestäni jos pelissä jotakin puolustajaa olisi pitänyt lähteä kritisoimaan, niin kokemattoman Edlerin pelissä näkyi minuutit kaikkein selvimmin. En viitsi nyt kritisoida kuitenkaan sen enempää, kun joukkue suoritti vieraissa kovalla energialla päälle tullutta Calgarya vastaan koko pelin viidellä pakilla ja otti vielä nousuvoiton pelistä.

Chip Whitley kirjoitti:
Luongonhan tuo ensimmäinen olisi pitänyt ehdottomasti ottaa, ei kahta sanaa siitä, mutta ennen kuin tuo veto edes lähti, ääni pään sisälläni huusi "mikä helvetin sijoittautuminen tuo on?!"
Tuon maalin pohjat luotiin kuitenkin oikeastaan jo toisessa päässä, missä Hansen ja Burrows menivät aggressiivisesti päätyyn ja ajoivat itsensä yhtä aikaa Calgaryn maalin taakse. Tuolta nopea lähtö ja Flamesilla oli jo omalla sinisellä tulossa 4-3 hyökkäys. Kun Kesler jäi hyökkääjistä yksin keskialueelle, niin Flames pääsi ylittämään keskialueen liian helposti. Kiekko pelattiin sinisen jälkeen oikein takamiehelle, joka oli Roy. Kun Bieksa oli mennyt oikealta paikaltaan pois ja sitonut samalla Öhlundin, niin Roy sai vapaasti virittää laukauksensa, jonka edessä Luongo oli voimaton.

Mutta kieltämättä, vaikka tuo Luongon piikkiin mielestäni menikin, niin Bieksa teki tuossa maalissa pari isoa virhettä. Ensimmäinen isompi virhe oli hänen huono mailapelaaminen. Hänellä oli kaikki mahdollisuudet tehdä "mitchellit" ja lakaista vain kiekko mailalla pois, mutta tätä hän ei tehnyt. Sen jälkeen hän luisteli Öhlundin syliin ja sitoi näin myös Öhlundia tilanteessa. Takaa tullut Roy sai sitten pamauttaa vapaana miehenä maankuulun lämärinsä. Pitää kuitenkin muistaa se, että vaikka maali menee myös Bieksan piikkiin, niin syitä on toisaallakin ja mielestäni jopa enemmän syytä menee muualle kuin Bieksalle.

Chip Whitley kirjoitti:
Tosiaan, ei tuo ole suinkaan Keslerin huonoutta (pelannut todella hyvin), vaan Burrowsin hyvyyttä. Burrowshan jätti viime kesänä suuren intohimonsa, tossulätkän, kokonaan väliin ja keskittyi olemaan ammattilainen. Tämä todella näkyy, sillä Bur sai lihasmassaa viitisen kiloa kesällä lisää ja ero edellisvuoteen on huikea, ja sitä edellisempään vuoteen aivan käsittämätön. Noin 1.5 miljoonan palkankorotus on ensi kesänä edessä.
Kyllä tuo kesän aikana tehty voimanhankinta näkyy hyvin Burrowsin pelissä. Hän on periaatteessa kakkosketjun laituri, joka pelaa kolmosessa. Ja vaikka paikkana onkin kolmonen, niin tällä hetkellä Vancouverilla on periaatteessa kolmonen tehojen puolesta kakkosen paikalla. Sanoisinkin, että Vancouverin kolmosketju on kolmen parhaan kolmosketjun joukossa koko NHL:ssä. Ja tästä kuuluu iso kiitos Burrowsille.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kauden kolmas ottelu Washingtonia vastaan tuli pelattua. Vancouverilta olivat sivussa tappelija Darcy Hordichuk (terve raaputus), nelosen raataja Mike Brown ja loukkaantunut (sivussa noin 7-10 päivää) puolustaja Kevin Bieksa. Kentällä nähtiin ensimmäistä kertaa virallisessa NHL-ottelussa Canucksin paidassa Kyle Wellwood ja puolustuksessa Bieksan paikan oli ottanut Rob Davison.

Johtuiko liiasta kalkkunan syönnistä vai mistä, mutta vierasottelusta tuli todellinen teurastus. Caps oli kaksi ensimmäistä erää selvästi parempi joukkue kaikilla alueilla ja iski viisi maalia Luongon selän taakse. Vancouver oli pelissä todella hitaan näköinen kaksi erää ja toisen erän jälkeen joukkue oli laukonut säälittävät kolme kertaa kohti Brent Johnsonin vartioimaa maalia.

Viimeisessä erässä Canucks sai aikaan sentään seitsemän laukausta, joten joukkue ei tehnyt uutta ennätystään "vähiten laukauksia yhdessä ottelussa" - tilastoon. Edelleen voimissaan oleva Canucksin ennätys tässä surkeiden pelien sarjassa on kahdeksan laukausta yhdessä pelissä. Tuo tapahtui New Jersey Devilsia vastaan vuonna 1996.

Vancouverilta onnistujia on todella vaikea löytää. Luongo ei voinut maaleille juuri mitään, joten hänen piikkiin en tappiota laita. Puolustuksessa Canucksin ainoan maalin tehnyt Edler oli kaksi ensimmäistä erää paras puolustaja ja muut osastoa kehno. Hyökkäyksessä V sotki tapansa mukaan ketjuja kun peli ei kulkenut yhdelläkään ketjulla, mutta eipä uusista ketjuistakaan ratkaisuja saatu.

Washington vaikutti olevan sen sijaan todella hyvällä liikkeellä heti pelin alusta lähtien. Joukkue teki enemmän töitä kuin Vancouver, se liikutti kiekkoa paljon paremmin ja iski maalipaikoista kiekot varmasti sisään. Kentällä oli kaksi ensimmäistä erää "isät vastaan pojat ottelu", ja sen näkeminen oli Canucks-fanille todella tuskaista hyvien Calgary-pelien jälkeen.

Pelin jälkeen jotkut Canucks-fanit kertovat nyt kuolemattomia asioita joukkueesta. Heidän mukaansa Vancouverin pitäisi kaupata Luongo, vaihtaa valmennusta, uusia kakkosketju (joka ei ole tosiaan toiminut, mutta kolme peliä on 'vähän' liian lyhyt aika testaamiseen) ja tehdä ketjumuutoksia. Nämä asiat tämän yhden, kauden kolmannen, pelin jälkeen. Flames-pelit eivät enää merkitse mitään, kun paniikkinappula painetaan alas.

Saa myös nähdä, muuttaako ESPN:n E.J. Hradek taas mielipidettään joukkueesta. Pierre McGuiren mielipide Vancouverin kolmosketjun pelistä (McGuire kertoi Team 1040:lla, että Vancouverin kolmonen on yksi liigan tärkeimmistä ketjuista) on nähdäkseni kuitenkin sen verran vähemmän alttiina heilahteluille, että tämä mielipide saattaa pysyä vähän kauemmin.

Minun näkemykseni pelistä ja Canucksin tämän hetkisestä tilanteesta on kaiken kaikkiaan kuitenkin se, että Caps oli paljon parempi joukkue pelissä, mutta paniikkinappulaa ei ole mitään syytä painaa alas. Vancouverilla on edelleen kaksi voittoa ja yksi tappio. Voitot ovat tulleet oman divisioonan tärkeistä peleistä ja tappio puolestaan joukkueesta, jota vastaan ei enää pelata (ellei sitten Vancouver ja Washington mene finaaleihin). Isossa kuvassa hätää ei siis ole, vaikka tämän pelin jälkeen olo onkin hyvin hiljainen.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Kauden ensimmäinen tappio ja oi minkälainen se olikaan. Canucks oli sysipaska jokaisella osa-alueella, tuli tosiaan muutama viime kauden pohjanoteeraus mieleen. Viime öinen taisi itse asiassa mennä näidenkin ali, sillä Canucks laukoi huimat 10 kertaa maalia kohti ja mukaan mahtui kiitettävät 3 maalipaikkaa (joista kaksi muuten tuli pelin jo ratkettua, ja yhdestä syntyi ottelun ensimmäisellä vedolla maali). No jos ei muuta, niin nyt on ainakin nähty se että Gillisinkin joukkue voi saavuttaa "parhaana" iltanaan Nonisin joukkueen tason, ja jopa pistää vielä paremmaksi.

Jaa-a, tuleekohan kenellekään mieleen mitä tahansa jääkiekko-ottelua jossa toinen joukkue on näin vastaantulija? Harvassa ne varmasti ovat. Kaksi onnistujaa kuitenkin löysin Canucksista. Toinen oli Mitchell, joka jätti Ovechkinin hienosti pisteittä. Ja toinen oli Sanford, joka tuli kentälle kolmanteen erään ja otti kaikki kiinni (mukaan mahtui pari erinomaista torjuntaa).

Mitä Luongoon tulee, niin eihän noita Capsin maaleja voi suoranaisesti hänen piikkiin laittaa (ei samanlaisia hörppäyksiä kuin esimerkiksi Flamesia vastaan). Mutta olisihan se kivaa jos jotain välillä tarttuisi, sillä muutenhan se on ihan sama kuka siellä maalilla huitoo menemään kerran "maaleille ei voi mitään". No, laitetaan tämäkin sen perinteisen "huonon aloituksen" piikkiin, ja toivotaan että kahden viikon välein tuleva 500 000$ shekki saa miehen viimeistään marraskuussa liiganparasvahti -pelipäälle.

Ja tuo lukema tuossa ylempänä on muuten paikkansa pitävä. NHL-pelaajat saa palkkansa kahden viikon välein (ymmärtääkseni) ja Luongon kohdalla postilootaan napsahtaa tuollainen summa.
 

Ferris

Jäsen
Mitä Luongoon tulee, niin eihän noita Capsin maaleja voi suoranaisesti hänen piikkiin laittaa (ei samanlaisia hörppäyksiä kuin esimerkiksi Flamesia vastaan). Mutta olisihan se kivaa jos jotain välillä tarttuisi, sillä muutenhan se on ihan sama kuka siellä maalilla huitoo menemään kerran "maaleille ei voi mitään". No, laitetaan tämäkin sen perinteisen "huonon aloituksen" piikkiin, ja toivotaan että kahden viikon välein tuleva 500 000$ shekki saa miehen viimeistään marraskuussa liiganparasvahti -pelipäälle.

En malta pysyä poissa naapuripöydästä, vaan tulen puolustelemaan Luongoa. Myönnän heti alkuun, että en ole miestä kauheasti tolppien välissä nähnyt, kun tuota läntistä konferenssia tulee aika vähän seurailtua. Viime öisestä tappiosta ei kuitenkaan voi mielestäni syyttää mitenkään Luongoa. Kyllähän se oli Nucksien kenttäpelaajisto, joka saa pitkälti katsoa itseään peilistä. Jos kyseiset herrat eivät saa kontrolloituja hyökkäyksiä aikaiseksi käytännössä yhtään ja kiekko on omassa päädyssä vastustajalla lähes koko ajan niin kovin on rankka ilta veskarille tuommoinen. Ainakin voisin kuvitella niin.

Caps-maaleista ehkä tuo Jurcinan maali oli sellainen, joka ensisilmäykseltä vaikutti hieman Luongon maalilta, mutta hidastuksia kun katselee, niin näyttäisi siltä, että kiekko otti kimmokkeen matkalla Nucks-pelurista. Muissa maaleissa (ainakin 1. ja 4. maali) näytti pitkälti siltä, että Nucks-pelaajisto oli enemmän Luongon torjuntojen esteenä kuin apuna. Ja kyllähän Luongolle tarttui niitä kuteja ihan mukavastikin hanskaan, mm. Fedorovin vastakiekkoon vetäisty lämy lähes kaarien välistä löytyi ihmeen kaupalla Luongon räpsästä. Aivan huikea pelastus.

Eli Caps-fanin silmin Luongo oli kyllä enemmän palkkansa arvoinen eilen kuin muut Nucks-pelaajat yhteensä, ehkä pois lukien Sanford.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
En malta pysyä poissa naapuripöydästä, vaan tulen puolustelemaan Luongoa. Myönnän heti alkuun, että en ole miestä kauheasti tolppien välissä nähnyt, kun tuota läntistä konferenssia tulee aika vähän seurailtua. Viime öisestä tappiosta ei kuitenkaan voi mielestäni syyttää mitenkään Luongoa.
Samaa mieltä. Luongo otti nähdäkseni kaikki ne paikat ja vähän enemmänkin, mitä häneltä pystyi odottamaan. Se, että Luongo oli joukkueen parhaita tässäkin pelissä... se kertoo ottelun luonteesta olennaisen, kun hänen selkänsä taakse ammuttiin kuitenkin viisi maalia. Häntä mahtoikin turhauttaa aika paljon tuo joukkueen surkea esiintyminen.

Kuten on mainittu, Luongolla on ollut tapana aloittaa kaudet vähän hitaasti. Tällä kaudella hän pelasi tosin nollan ensimmäisessä pelissä, joten kausi alkoi hyvin. Kauden toisessa pelissä Luongo pelasi aika heikosti ottelun ensimmäisen puolikkaan, mutta sulki sen jälkeen maalinsa kokonaan ja mahdollisti näin Vancouverin nousun ja voiton jatkoajalla. Nyt Capsia vastaan Luongo oli jälleen joukkueensa parhaita, vaikka murheellisiin lukemiin peli päättyikin.

Luongosta en ole ollenkaan huolissani. Hän pelaa jo nyt pääosin hyvin (Calgary-pelin ensimmäinen puolikas oli tämän kauden heikointa Luongoa, mutta muuten hän on ollut ihan hyvä) ja hänen historiaansa katsoen tietää, että mies vain parantaa mitä pidemmälle kausi menee. Vancouverilla on ihan muualla ongelmia kuin maalivahtiosastolla ja nämä ongelmat toivottavasti korjaantuvat mahdollisimman nopeasti.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
En minäkään mitenkään Luongoa tappiosta syytä, kyllä ne suurimmat ongelmat löytyivät ihan muualta. Se vaan, että kun me kaikki kuitenkin tiedetään Luongon pelitaso kun hän parhaimmillaan on, niin viidessä erässä 9 maalia selän taakse ei mitenkään vakuuta. Odotan joukkueelta parempaa, ja odotan myös Luongolta parempaa. Se on kuitenkin todistettu, että kenttäpelaajien huonoina iltoina "pelkkä" Luongon panos on riittänyt pisteiden saantiin. Ja mielestäni seitsemän miljoonan pelaajalta tällaisia otteita pitää odottaa, ei vain toivoa.

Iain MacIntyre toi artikkelissaan hyvän pointin esille viime yön pelistä: ""But Vigneault tinkered with the lineup that beat the Flames, trading some grit and toughness for skill and finesse by scratching fourth-liner Darcy Hordichuk for Kyle Wellwood...taking out Hordichuk, who did everything asked of him in Calgary, for Wellwood, does it not send the message that this is going to be a skill game instead of grit game? And why would the Canucks want play one of those when the other had been so effective against the Flames?"

Mielestäni on oikeutettua kyseenalaistaa Vigneaultin päätöstä tehdä muutoksia voittavaan kokoonpanoon. Voi toki argumentoida vastaan sillä, että Hordichukin panos kentällä ei olisi mitään konkreettista pelastanut, ja pitäähän se paikkansa. Korvaamalla Hordin Wellwoodilla joukkueen muut pelaajat kuitenkin varmasti huomasivat vähintään alitajunnassa minkälaista peliä heiltä odotetaan. Nyt pelataan ns. taitokiekkoa, ja jätetään kovuus pressiboksiin. Tässä on parikin kyseenalaista kohtaa; a) yhdellä Wellwoodilla ei Canucksista taitojoukkuetta tehdä, ja b) vastassa oli Washington Capitals. Kuka helvetin idiootti lähtee Canucks-rosterilla (ihan sama onko kokoonpanossa Wellwood vai Hordichuk) haastamaan Capitalsia taitokiekossa? Sami Salo sen ottelun jälkeen vielä tiivistikin:

"If you try to play against a team like Washington, a skill game, you don't have a chance. You play against skill teams, you play them hard. That's the way to play the game."

Ja kyllähän Canucksin peli-ilmeen muutoksen itse pelissäkin huomasi, mm. Tom Larcheid mainitsi tästä moneen kertaan. Taisi nyt mennä Vigneaultilla lennon aikana tussit sekaisin kun kuvioita fläppitaululle rustasi.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ja kyllähän Canucksin peli-ilmeen muutoksen itse pelissäkin huomasi, mm. Tom Larcheid mainitsi tästä moneen kertaan. Taisi nyt mennä Vigneaultilla lennon aikana tussit sekaisin kun kuvioita fläppitaululle rustasi.
Ehkä Vigneault nautti Gillisin sisään tuomasta "paremman unen ohjelmasta" koko lennon, ja jätti taktisen puolen kuviot sillä välin Wellwoodin itsensä hoidettaviksi.

Olihan tuo minunkin mielestä vähän erikoista, että joukkueen hyvin pelannut nelonen mentiin rikkomaan. Tietysti sitä Wellwoodillekin pitää antaa näyttömahdollisuuksia ja valmennusjohto varmasti olisi halunnut, että hän tulee kentälle täynnä energiaa, onnistuu heti ja sytyttää ketjunsa liekkeihin. Kuitenkin kun kyse oli voittavan joukkueen hyvin pelanneen ketjun rikkomisesta ja taitokiekon sisään tuomisesta vieraspeliin Washingtonia vastaan, niin eipä tuo yhtälö kovin hyvältä alunperinkään kuulostanut.

En tiedä, mutta eipä Canucks ainakaan omaa fyysistä peliään yrittänyt kahdessa ensimmäisessä erässä pelata. Sillä tyylillä on saatu aikaisemmin kuitenkin erinomaisia tuloksia Itäisen konferenssin keskimäärin taitavampia joukkueita vastaan (kahden viime kauden aikana saldo 13-4-2), joten kyllä Salo ihan oikeassa on.

Tosin kun tuota Caps-peliä katseli, niin en tiedä millä tyylillä Canucks ylipäänsä yritti pelata. Tavallaan joukkue kyllä näytti juuri siltä, kuin se olisi yrittänyt pelata tavoistaan poiketen hyökkäävämpää taitokiekkoa (juuri hyökkäävämpää kiekkoa sinne yritetään nyt ajaa sisään ja Flamesia vastaan tehtiinkin kahdessa pelissä 11 maalia, nämä vielä ilman ylivoimamaaleja), mutta ei hyökkäävästä kiekostakaan ollut mitään tietoa, kun lähes kaikki kaksintaistelut hävittiin taidon ja liikkeen vuoksi ja kiekot menetettiin heti syötön jälkeen.

Nyt kun tuo hyökkäys hävittiin nopeampaa ja taitavampaa ryhmää vastaan pystyyn, sopiva peluuttaminen oli vieraissa vaikeaa ja samaan aikaan ei näytetty ainakaan pelaavan omilla vahvuuksilla, niin tulos oli sellainen, mitä ei olisi halunnut joukkueelta missään nimessä nähdä. Kun vielä Washington oli pelissä erittäin vaarallinen joukkue joka suhteessa (no, Johsonia ei päästy kunnolla kokeilemaan), niin olihan se selvää, että ei tuosta voi hyvää odottaa.

Mitä Luongoon tulee, niin yhdestä nollasta huolimatta häneltä voi tosiaan odottaa parempaa (etenkin toisessa Flames-pelissä meni pari vähän helpompaa) ja sitä tullaan varmasti myös näkemään. Lisäksi me olemme samaa mieltä siitä, että Caps-pelin tappiosta ei voi missään nimessä syyttää Luongoa.

Lähinnä silmään osuikin tuosta aikaisemmasta kirjoituksestasi tuo "Mutta olisihan se kivaa jos jotain välillä tarttuisi, sillä muutenhan se on ihan sama kuka siellä maalilla huitoo menemään kerran "maaleille ei voi mitään". Luongo oli Washingtonia vastaan kuitenkin yksi joukkueen parhaista ja kun takana on se nollapelikin, niin tuo kuulosti kolmen pelin jälkeen ainakin minun korvaani aika lailla yliampuvalta tekstiltä Luongoa kohtaan.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Tosin kun tuota Caps-peliä katseli, niin en tiedä millä tyylillä Canucks ylipäänsä yritti pelata. Tavallaan joukkue kyllä näytti juuri siltä, kuin se olisi yrittänyt pelata tavoistaan poiketen hyökkäävämpää taitokiekkoa (juuri hyökkäävämpää kiekkoa sinne yritetään nyt ajaa sisään ja Flamesia vastaan tehtiinkin kahdessa pelissä 11 maalia, nämä vielä ilman ylivoimamaaleja), mutta ei hyökkäävästä kiekostakaan ollut mitään tietoa, kun lähes kaikki kaksintaistelut hävittiin taidon ja liikkeen vuoksi ja kiekot menetettiin heti syötön jälkeen.

Niin, vain 11 maalia. Sehän (5.5 per peli) ei NHL'ssa ottelun voittamiseen taida nykyään enää riittää, joten kyllä muutoksien hakemisen ymmärtää! Itse arvostelin Vigneaultin ja kumppaneiden tekemisiä jo viime keväänäkin aika rankalla kädellä, joten tämä toissaöinen kikkailu ei heidän osakkeitaan minun silmissäni ainakaan nosta.

Lähinnä silmään osuikin tuosta aikaisemmasta kirjoituksestasi tuo "Mutta olisihan se kivaa jos jotain välillä tarttuisi, sillä muutenhan se on ihan sama kuka siellä maalilla huitoo menemään kerran "maaleille ei voi mitään". Luongo oli Washingtonia vastaan kuitenkin yksi joukkueen parhaista ja kun takana on se nollapelikin, niin tuo kuulosti kolmen pelin jälkeen ainakin minun korvaani aika lailla yliampuvalta tekstiltä Luongoa kohtaan.

Lainaamasi lause vain pitää tällä hetkellä ikävä kyllä paikkansa. Luongo ei ole tehnyt parissa viime pelissä mitään mihin ns. normaali maalivahti normaalilla palkalla ei pystyisi. Tiedostan kyllä että kausi on vielä alkumetreillä, ja että mitä tahansa ehtii tapahtua (Luongon tietäen), mutta ei tuo silti Luongoa koskemattomaksi kritiikiltä tee vaikka kuinka puhutaan kapteenista ja franchise-pelaajasta.

Pari hyvää kirjoittajaa HF'lta ottaa myös kantaa samaan aiheeseen:

King Ryan: "You know, I don't want to get into this. But I simply cannot stand this type of analysis that basically excuses Luongo on any goal for which we can find an excuse. Luongo is not being paid to make the easy saves; he is paid to make the hard ones. Many of the above goals were stoppable, even if they weren't "bad." Just because the goal wasn't Lidstrom-from-center-ice doesn't mean Lui is exempt from criticism."

Johon MS komppaa: "In the eyes of a substantial percentage of hockey fans, it seems like any 'tough' shot that results in a goal is automatically 'not the goalie's fault'. If a goalie allows 6 goals and they were all difficult saves, then he takes no blame.

But the fact of the matter is that in pretty much every game (maybe not last night for Johnson!), every goalie will face 6-10 difficult shots. And even in an 'average' performance, the goalie should stop most of them. Any quality goalie should be making 3-4 excellent saves for every goal they allow.

A goalie who faces 8 difficult shots and only makes 2 saves (as Kiprusoff did in the season opener) had a *terrible* game, even if they didn't allow a 'weak' goal. It's amazing how many people don't seem to get this.
"

Naulan kantaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Niin, vain 11 maalia. Sehän (5.5 per peli) ei NHL'ssa ottelun voittamiseen taida nykyään enää riittää, joten kyllä muutoksien hakemisen ymmärtää! Itse arvostelin Vigneaultin ja kumppaneiden tekemisiä jo viime keväänäkin aika rankalla kädellä, joten tämä toissaöinen kikkailu ei heidän osakkeitaan minun silmissäni ainakaan nosta.
Kyllähän se tietysti riittää. Kuten sanottu, en itsekään ymmärtänyt tuota ratkaisua, ja kyllä tuolla saattoi olla oma osuutensa joukkueen otteisiin. Tosin Washington oli pelissä niin vahva, että jätän nuo Hordichukin terveraaputus-spekulaatiot omaan arvoonsa.

Yleensä ottaen Vigneault saa varmasti ansaitusti osansa kritiikistä. Tosin sen mitä olen joukkueen aikaisempia valmentajia seurannut, niin hänelle (ehkä yhdessä Quinnin kanssa, tosin hänelläkin oli omat mörkönsä...) annan yleisesti ottaen vähiten kritiikkiä.

Yleinen käsityshän on se, että kun joukkue voitti Calgaryn kahdesti, voitot olivat pelaajiston ansiosta. Kun joukkue sitten hävisi kertaalleen Washingtonille vieraissa, tappiosta puhutaan monissa paikoissa valmennuksen mokana ja Hordichukin terveraaputus saa nyt monissa paikoissa aivan liian suuren merkityksen. No, sitähän se on valmentajana toimiminen.

Chip Whitley kirjoitti:
Lainaamasi lause vain pitää tällä hetkellä ikävä kyllä paikkansa. Luongo ei ole tehnyt parissa viime pelissä mitään mihin ns. normaali maalivahti normaalilla palkalla ei pystyisi. Tiedostan kyllä että kausi on vielä alkumetreillä, ja että mitä tahansa ehtii tapahtua (Luongon tietäen), mutta ei tuo silti Luongoa koskemattomaksi kritiikiltä tee vaikka kuinka puhutaan kapteenista ja franchise-pelaajasta.
Ei tietysti teekään. Kyllä kaikkia pelaajia saa arvostella. Mutta on täysin mahdotonta sanoa, mitä normaalilla palkalla pelaava "normaali" maalivahti olisi tehnyt ja mikä Luongon vaikutus joukkueelle on ollut. Mahdotonta myös sanoa, mutta voisi kuvitella, että jos joukkueella olisi ollut maalilla esimerkiksi Cloutier tai Auld (Weekesista, Irbesta, Snow'sta, Hirschista, Essensasta tai Potvinista puhumattakaan), niin maalivahtipeliä kritisoitaisiin nyt paljon voimakkaammin.

Jos noita tämän kauden pelejä katsoo, niin:

- Ensimmäisestä ottelusta Calgarya vastaan olisi tullut varmasti paljon vaikeampi, jos Luongo ei olisi pitänyt maaliaan puhtaana erittäin tärkeän, ja henkisesti erittäin vaikean ("Bourdonin ottelu") ottelun ensimmäisessä erässä. Calgary loi ensimmäisessä erässä selvästi enemmän maalipaikkoja ja pääsi pelaamaan mm. 5-3 ylivoimaa. Flames alkoi hakemaan erän lopussa sitä maalia vähän liikaakin, mutta Luongo kesti ja Kaksoset iskivät sitten vastaiskusta avausmaalin. Tuon jälkeen tuo peli sujuikin joukkueelta kuin unelma, mutta tuo alku määräsi pelin tahdin nähdäkseni aika pitkälle.

- Toisen ottelun alku oli Luongolta kauden toistaiseksi heikoin ja ehkä ainakin Royn 1-0 maali olisi ollut otettavissa. Tuossakin pelissä Luongolla oli kuitenkin merkityksensä voittoon. Flames johti toisessa erässä 3-1 kotonaan, kun Bourque sai yrittää takatolpalta irtokiekkoa tyhjään nurkkaan. Luongo heittäytyi kuitenkin tilanteeseen jalkapallovahdin tavoin ja piti joukkueensa mukana pelissä. Tuosta maali, niin Flames olisi mennyt 4-1 johtoon, ja ehkä Canucks-pelaajien selkäranka katkennut siihen.

Nyt kun Luongo torjui jo varmalta näyttäneen maalin, Vancouver pysyi vain kahden maalin päässä ja pelaajilla riitti enemmän virtaa taistella pisteistä. Canucks onnistuikin pääsemään kolmannessa erässä tasoihin. Kolmannen erän lopussa (alle kaksi minuuttia jäljellä) ottelu oli vielä kerran menossa Flamesille, kun Phaneuf pääsi laukomaan b-pisteiden välistä. Luongo otti kuitenkin tuonkin paikan ja teki siihen gamesaverin. Demitra ratkaisi pelin sitten jatkoajalla.

Tuonkin ottelun jälkeen oli ihan mahdotonta sanoa, olisiko esimerkiksi Cloutier ottanut nuo Bourquen ja Phaneufin paikat kiinni. Hänen hermojaan seuranneena ainakin tuo Phaneufin paikka pelin lopussa olisi varmasti koetellut tosissaan, ja uskonkin, että vaikka veto olisi lähtenyt pomppuna, se olisi mennyt sisään.

- Kolmannessa ottelussa Luongoa ei maaleista voi syyttää. Ensimmäinen tuli komealla taidonnäytteellä Seminilta, kun Canucks-maalilla oli hirveä ruuhka. Luongolla ei mitään mahdollisuuksia. Toisen laukoi Green vapaasti b-pisteiden välistä kovalla ranteella maalin kattoon. Vain väärin sijoittunut tai pahasti myöhässä ollut maalivahti olisi ottanut tuon seisomalla paikallaan. Tuon maalin jälkeen Luongo piti vielä tilanteen maaleissa 2-1, kun hän otti pyttykerho-torjunnan Fedorovia vastaan ja piti vielä joukkueen mukana.

Jurcina laukoi kuitenkin Capsin kolmannen kolmen Canucks-pelaajan ollessa peräkkäin jonossa maskina. Tuokin oli mahdoton ottaa, kun laukaus otti tosiaan kimmokkeen Canucks-pelaajasta ja vaihtoi suuntaa. Neljännen Caps iski Seminin toimesta taas kovasta maaliruuhkasta. Tuossakaan ei mitään mahdollisuuksia. Viidennen tekikin sitten Nylander rankusta. Tuon Luongo olisi voinut estääkin, kun tilanne oli puhdas 1-1, mutta Nylanderin veivi oli kieltämättä komea.

Summa summarum,

Luongo on ollut kaikissa peleissä joukkueen parhaita ja hän oli mielestäni Flames-voitoissa yksi voittojen takaajista (vaikka joku maaleista olisikin ollut otettavissa toisessa pelissä). Caps-pelissä olisi tosiaan ollut aika sama kuka siellä maalissa olisi seissyt, niin turpaan olisi tullut. Kun kirjoitit, että "mutta olisihan se kivaa jos jotain välillä tarttuisi", niin kyllä siellä on jo tarttunutkin. En ole tästä siis edelleenkään samaa mieltä. Edelleenkin tuo on on mielestäni liian kärjistetysti sanottu, kun tuo saa homman kuulostamaan siltä, kuin siellä ei olisi tarttunut mikään.

Sitä on kuitenkin mahdoton sanoa, olisiko joku toinen ns. keskivertovahti ottanut esimerkiksi Bourquen paikan toisessa Flames-pelissä tai olisiko esimerkiksi Cloutier kestänyt ensimmäisen pelin hermopaineet, ja siksi tällä asialla onkin turha spekuloida tämän enempää. Luongolla on takana kaksi voittoa ja yksi tappio ja tämä on ainoa, mikä nyt merkitsee.

Nimimerkki MS:n kirjoituksia vuosia seuranneena voin sanoa, että etenkin hänen kanssa on helppo olla samaa mieltä lähes kaikista asioista. Tuota maalivahtiasiaakin komppaan kyllä, mutta kun katsoo edelleen kokonaisuutta Luongon osalta, niin hänellä on ollut mielestäni jo nyt isoa vaikutusta joukkueen voittoihin, vaikka hän ei kiitosta olekaan kaikilta faneilta saanut.
 
Viimeksi muokattu:

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
Hurja on tuo Kyle Wellwoodin tilanne. Vancouver siis laittoi tämän kauden waiver-hankintansa waiveriin. Toissa kaudella Torontossa 48 pelissä 12+30=42 ja nyt arvostettu RotoWorld-sivusto arvuuttelee NHL-uran olevan ohi. Nybondas, nyt hereillä. Oma veikkaus: KHL:ään.


"Kyle Wellwood was waived by the Canucks on Friday.
The overweight and unproductive winger did not fit in well with Vancouvers' speed- laden lineup. If Wellwood clears waivers, it is not certain there will be room for him in Manitoba as the Canucks already have their allotment of veteran players on their AHL affiliate's roster. Needless to say, Wellwood has really hit rock bottom here. His NHL career could be over unless another team is willing to take a huge chance on him. We wouldn't bet on it."


EDIT: Kovin kauniisti Wellwoodista ei kirjoita myöskään Vancouver Sun.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös