Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

Tampa Bay huomio!!

Vancouver nosti farmijoukkue Manitobasta hyökkääjä Michel Ouelletin.

Sedineiden viides laiturivaihtoehto 13 peliin. Toivottavasti hän onnistuu, sillä muuten Kaksosten ketjussa nähdään kohta Rob Davison.

 

[Henkka]

Onkos tämä päätypompusta takatolpalta tehtävä osuma yleinenkin Vancouverin leirissä? Nyt molemmissa Detroit-kohtaamisissa on syntynyt vastaavanlainen "tuurimaali" ja se pisti hieman ihmettelemään. Tuurimaali lainausmerkeissä siksi, että tarpeeksi monta kertaa kun se tehdään, niin kyse taitaa olla muusta kuin tuurista. Onko hyökkääjät opetettu haistamaan niitä vai onko se ihan vain sattumaa?

 

[Chip Whitley]

Onkos tämä päätypompusta takatolpalta tehtävä osuma yleinenkin Vancouverin leirissä? Nyt molemmissa Detroit-kohtaamisissa on syntynyt vastaavanlainen "tuurimaali" ja se pisti hieman ihmettelemään. Tuurimaali lainausmerkeissä siksi, että tarpeeksi monta kertaa kun se tehdään, niin kyse taitaa olla muusta kuin tuurista. Onko hyökkääjät opetettu haistamaan niitä vai onko se ihan vain sattumaa?

Detroitissa kaukalo oli sellaista superpallomateriaalia että siellä pomppi kiekot minne sattui. Tätähän mm. Lidström ja kumppanit käyttävät ihan harkitusti usein hyväkseen kun kotonaan pelaavat (ainakin tuossa Canucksia vastaan käyttivät, ei Canucks ollut suinkaan ainoa).

Mitä muuten noihin kimmokemaaleihin tulee, niin ehkä hyökkääjät ovat oppineet Canucks-puolustajien tavat. Esimerkiksi Salo on ampunut sellaisella hehtaaripyssyllä että huhheijaa, varmaan 80% laukauksista suuntautunut ohi maalista. Voisi siis sanoa että tällä hetkellä Canucks-hyökkääjä tekee suuremmalla todennäköisyydellä maalin odottelemalla kimmoketta maalin kulmalla, kuin maalin edessä ohjaamalla/maskia tekemällä.

 

[Moustache Dave #44]

Onkos tämä päätypompusta takatolpalta tehtävä osuma yleinenkin Vancouverin leirissä? /.../ Onko hyökkääjät opetettu haistamaan niitä vai onko se ihan vain sattumaa?

Ei tuo nyt mahdottoman harvinaista ainakaan ole ja tuskin täysin pelkkää sattumaa. Muistan kiinnittäneeni huomiota näihin tilanteisiin Canucks peleissä jo viime kaudella. Välillä näyttää, että pakki oikein katsoo ja vetää tarkoituksella kiekon päädyn kautta.

Eli, voidaanhan noita jonkin verran harjoitellakin, vaikka toinen puoli totuutta lienee juuri Chip Whitleyn mainitsema - hyökkääjämme katsovat vain parhaaksi kärkkyä vähemmän osumatarkkojen pakkiemme ohilaukauksia.
----
edit: Ouellet läpäisi waiverit, Krog matkaa Manitobaan.

 

[Hiisi_van_Holten]

Canucks kaatoi Nashvillen tänä yönä 4-0 luvuin ottelun hahmoja olivat 2 maalia tehnyt Kyle Wellwood sekä nollapelitilaston kärkeen noussut kapteenimme Roberto Luongo. Myös sisäisen maalipörssimme kakkonen Mason Raymond sekä pistepörssimme kakkonen Daniel Sedin maalasivat valaspaidoille. Tehokaksikkomme Ryan Kesler sekä Alex Burrows jäivät toistamiseen ilman pisteitä ja humpsista vaan Sedinit johtavat jälleen seuran sisäistä pistepörssiä.

Kyllä Kyle on nyt melkoisessa lyökissä sillä seitsemänteen otteluun syntyi nyt kuudes maali ja mikä vielä ihmeellisempää Kyle on käyttänyt kuuteen maaliin 13 laukausta! Prosentiksi tulee siis 46,2 eli lähes joka toinen miehen kudeista on löytänyt verkon perukoille. Kun tähän vielä lisätään yli kuudenkymmenen oleva aloitusprosentti ja huipputehokkuus rankkareissa, täytyy kyllä sanoa, ettei tästä miehestä ole varaa luopua. Jo pelkästään hänen rankkari osaamisensa tulee olemaan arvossaan, kun keväällä summataan pisteitä yhteen (eiköhän Canucksienkin pudotuspeli taisto jää taas pienestä kiinni).

Selailin muutenkin tilastoja huomasin suorastaan ällistyttävän seikan, Canucks on tällä hetkellä jaetulla kärkisijalla tehdyissä maaleissa! Eikä siinäkään vielä mitään vaan homman ihmeellisyys piilee siinä, että Canucks on myös liigan viidenneksi vähiten ottelussa laukonut joukkue (keskimäärin 26,9 laukausta per ottelu). Joten näiden tilastojen yhteenveto on seuraava: Vancouver Canucks on tällä hetkellä NHL:län kovimmalla prosentilla viimeistelevä joukkue!!!

 

[nuck]

Canucks kaatoi Nashvillen tänä yönä 4-0 luvuin ottelun hahmoja olivat 2 maalia tehnyt Kyle Wellwood sekä nollapelitilaston kärkeen noussut kapteenimme Roberto Luongo.

Hyvä ja tasapainoinen peli Vancouverilta. Surullisesta - vaikka kaksi pistettä tulikin - Anaheim-pelistä joukkue paransi seuraavaan peliin selvästi ja nyt mentiin taas eteenpäin. Nashvillen hyökkäys ei ole tosin Detroitin tai Anaheimin tasolla, mutta pystyy sekin ratkaisuihin (tehnyt NHL:n 9. eniten maaleja peliä kohden). Canucksin oma asenne puolustuspeliä kohtaan on tässä se ratkaisevin asia. Luultavasti tuo Anaheim-peli herätti todellisuuteen, ja hyvä niin.

Luongo on ollut kotona hyvä. Viiden kotipelin jälkeen hänen selkänsä taakse on tehty keskimäärin 1.5 maalia, ja kotona hän on pelannut myös kaksi nollaa (siis viidestä kotipelistä). Noita nollapelejä alkaa muutenkin tulla taas hyvää tahtia, sillä Nashvillea vastaan Luongo otti jo toisen nollansa alle viikon sisään. Kun tasaisuutta tulee myös vieraskentille lisää, niin kapteenin suhteen ei ole huolta.

Mitä tuosta Wellwoodista voisi sanoa? Alkaa loppua usko mieheen. Hän pelaa epätodellista peliä Vancouverissa, sillä minä en muista yhdenkään Canucks-pelaajan omanneen samanlaisia käsiä. Krutov menee lähelle, mutta hän viihtyi käsiensä kanssa kuulemma paremmin McDonaldsissa kuin kentillä. Wellwood'kin viihtyy ilmeisen hyvin kesäharjoittelun yhteydessä muualla kuin pururadalla, mutta kentällä hän on ollut epätodellisen hyvä, ja tuonut Vancouverille sellaista taitoa, mitä Vigneault'kaan ei voi katsella kylmästi.

Myös sisäisen maalipörssimme kakkonen Mason Raymond sekä pistepörssimme kakkonen Daniel Sedin maalasivat valaspaidoille. Tehokaksikkomme Ryan Kesler sekä Alex Burrows jäivät toistamiseen ilman pisteitä ja humpsista vaan Sedinit johtavat jälleen seuran sisäistä pistepörssiä.

Tilastollisesti tuo Sedineiden nousu pörssin kärkeen olikin ajan kysymys, mutta kesti kyllä yllättävän kauan, ennen kuin Kaksoset kiilasivat itsensä kärkeen. Kun pelaa 13 peliin 63 minuuttia enemmän ylivoimaa kuin esimerkiksi Burrows, niin kai sitä nyt voi odottaakin yhtä paljon maaleja ja kahta pistettä enemmän?

 

[Chip Whitley]

Kyllä, oli Canucksilta luultavasti kauden paras ottelu. Predators yllätti vaisuudelllaan, mutta ei tuo vie Canucksin hyvältä peliltä mitään pois. Tasapainoinen esitys joka puolella kenttää. Yksilöt onnistuivat hyvin, ja joukkueena pelattiin hienosti.

- Luongo pelasi jo kauden kolmannen nollapelinsä. Tämä on hieman yllättäväkin tilasto kun on katsonut miten Luongo on alkukauden pelannut. Nollapeleistä huolimatta odotetaan vielä peliä jossa Luongo "varastaa" Canucksille kaksi pistettä. Tähän olisi ollut muutamaankin kertaan tällä kaudella mahdollisuus, mutta Luongo on näissä tapauksissa mennyt toilettiin muun joukkueen mukana. Sinänsä outoa, sillä ennen kauden alkua jos olisi pitänyt alkaa tulevien nollapelien syitä arvailemaan, olisi kyllä ainakin allekirjoittaneen veikkaus osunut Luongon "muurimaiseen" peliin, ei niinkään Canucksin dominointiin joukkueena.

- Pakisto pelasi hienosti. Edler pelasi hienon ottelun ja Bieksa näyttää löytäneen 06-07 kauden kunnon. Myös O'Brienille pitää antaa :peukku:, iso mies näyttää parantavan peliään joka pelissä. Tällä kertaa myös osa siniviivalaukauksista osui tolppien väliin, ja näistähän syntyy tunnetusti kovalla prosentilla maalipaikkoja.

- Hyökkäyksessä Raymondin peluuttaminen Keslerin ja Burrowsin kanssa on jokseenkin tyhmä ratkaisu, mikäli tätä kenttää peluutetaan vastustajan ykköstä vastaan (niin kuin Predsia vastaan tehtiin). Raymond'kun kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta ei mikään virtuoosi puolustuspelissä ole.

- Keslerin peluuttaminen ylivoimalla muualla kuin maalin edessä maskia tekemässä on kuin ampuisi itseään jalkaan. Kesler on ylivoimalla "half wall" -paikalla turnover/giveaway-kone, kuten on viime otteluissa nähty. Mikäli V haluaa välttämättä Kesleria ylivoimalla peluuttaa, pitäisi roolina olla kiekon ylöstuoja/korkein karvaaja nopeasti puolustajan iholla, ja sen jälkeen maalille seisomaan.

- Sedinit pelasivat hyvin, mutta eivät oikein saa viimeisteltyä. Samaa voisi sanoa Bernierista. Pyatt pelasi jälleen kerran suht näkymättömän, mutta tehokkaan pelin. Toki 95% HFBoardsin käyttäjistä ei tätä näe, ja "Mascara" saa paskaa niskaansa jatkuvalla syötöllä.

- Wellwood on höntsäjumala.

 

[nuck]

...ennen kauden alkua jos olisi pitänyt alkaa tulevien nollapelien syitä arvailemaan, olisi kyllä ainakin allekirjoittaneen veikkaus osunut Luongon "muurimaiseen" peliin, ei niinkään Canucksin dominointiin joukkueena.

Sama täällä. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että NHL:ssä ei yksikään maalivahti pelaa nollaa joukkueensa dominoinnin seurauksena. Tai minä en ainakaan tuollaisia pelejä muista nähneeni. Nashvilleakin vastaan Canucks oli selvästi parempi joukkue, mutta kyllä Predatorseilla tilaisuuksia oli Luongon nollan murtamiseen. Ja sama asia se on ollut tämän kauden kaikissa Luongon nollapeleissä.

Tuota "varastamista" minäkin odotan - tosin tuota on vaikea tehdä kenenkään pelaajan yksin. Yleensä Luongo on ollut parhaimmillaan keväällä (viime kausi oli tästä poikkeus), joten tässä on vielä reilusti aikaa odottaa niitä tärkeimpiä pelejä. Tärkeimpiä siksi, että vaikka kaikista peleistä kaksi pistettä tuleekin, niin mahdollisiin playoffeihin olisi pelaajilla ja meillä faneilla itseluottamuksen kannalta paljon mukavampi lähteä, kun maalivahti olisi tuossa vaiheessa kuuma.

Pakisto pelasi hienosti. Edler pelasi hienon ottelun ja Bieksa näyttää löytäneen 06-07 kauden kunnon. Myös O'Brienille pitää antaa :peukku:, iso mies näyttää parantavan peliään joka pelissä.

O'Brien on tosiaan nostanut tasoaan silmissä, kun on oppinut pelaamaan joukkueen mukaan. Hän tuo hienosti kovuutta omaan päähän ja pelaa hyvää peruspeliä. Bieksa pelaa nyt välillä jopa parempaa peliä kuin kaudella 06-07. Hieno nähdä, että hän on tehnyt paluun, sillä joissakin paikoissa hänen 06-07 kauttaan epäiltiin / veikattiin jopa yksinäiseksi tähdenlennoksi. Nyt hän on näyttänyt, että aikaisemmat hienot AHL-pelit ja onnistuminen noiden jälkeen NHL:ssä ei ollut sattumaa.

Hyökkäyksessä Raymondin peluuttaminen Keslerin ja Burrowsin kanssa on jokseenkin tyhmä ratkaisu, mikäli tätä kenttää peluutetaan vastustajan ykköstä vastaan (niin kuin Predsia vastaan tehtiin). Raymond'kun kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta ei mikään virtuoosi puolustuspelissä ole.

Ei ole ei. Tuo Raymondin paikka on vähän kuin puolivahingossa tullut (Hansenin loukkaantuminen) nyt tuohon, kun V halusi ilmeisesti kokeilla kolmen kiitäjän yhdistämistä. Onnistuessaan tuosta olisi saattanut tulla erinomainen kahden suunnan ketju (Kesler ja Burrows olisivat vastanneet enemmän puolustuspelistä ja ruokkineet sitten kiekonriistojen jälkeen Raymondia), mutta ei tuo näytä oikein toimivan. Näin alkukaudesta on kuitenkin hyvä kokeilla erilaisia yhdistelmiä.

Keslerin peluuttaminen ylivoimalla muualla kuin maalin edessä maskia tekemässä on kuin ampuisi itseään jalkaan. Kesler on ylivoimalla "half wall" -paikalla turnover/giveaway-kone, kuten on viime otteluissa nähty. Mikäli V haluaa välttämättä Kesleria ylivoimalla peluuttaa, pitäisi roolina olla kiekon ylöstuoja/korkein karvaaja nopeasti puolustajan iholla, ja sen jälkeen maalille seisomaan.

Samaa mieltä. Vaikka olenkin Kesler-fani, niin ylivoimalla häntä kannattaa peluuttaa lähinnä vain maskimiehenä. En oikein ymmärrä tuota nykyistä yv-roolia hänelle, mutta ilmeisesti tässäkin on kyseessä vain kokeilu, jonka Demitran paluu tulee parin viikon päästä sitten muuttamaan.

Sedinit pelasivat hyvin, mutta eivät oikein saa viimeisteltyä. Samaa voisi sanoa Bernierista. Pyatt pelasi jälleen kerran suht näkymättömän, mutta tehokkaan pelin. Toki 95% HFBoardsin käyttäjistä ei tätä näe, ja "Mascara" saa paskaa niskaansa jatkuvalla syötöllä.

Sedinit ovat pelanneet aika monessa pelissä näennäisen hyvin, mutta todella tehottomasti (etenkin siihen nähden, miten paljon heille on tarjottu hyökkäävää vastuuta). Nyt olikin hieno nähdä, että joskus hekin osuvat. Bernier on pelannut mielestäni oikein hyvää peliä kiekottomana, ja hänellä on kaikki ominaisuudet tehdä läpimurto tällä- tai ensi kaudella, mutta hän ei näytä osuvan kaksosten kanssa pelatessa yhtä hyvin kuin muualla hyökkäävässä roolissa.

Pyattiin kohdistuva kirjoittelu HFBoardsilla osoittaa vain sen, miten yksillä laseilla katsova laumasivusto HFBoards ylipäätään on.

 

[nuck]

Tänä yönä Vancouveria vastaan luistelee Phoenix Coyotes. Viime kaudella joukkueiden väliset pelit menivät 2-2, ja kumpikin pystyi voittamaan toisensa myös vieraissa. Nyt joukkueet ovat kuitenkin aika lailla erilaisia, joten tuota historiaa ei kannata tuijottaa. Keskitytään nyt enemmän siihen, että Coyotes voitti peliään alkukaudesta selvästi parantaneen Calgaryn vieraissa tiistaina, joten joukkue on hyvän vierasvoiton jälkeen vaarallinen.

Canucksin puolelta pelistä puuttuu tutut Pavol Demitra, Jannik Hansen ja Rick Rypien. Phoenixilla ei pitäisi olla sen sijaan merkittäviä loukkaantumisia. Joukkueessa saatetaan nähdä BC-lähtöinen tulokas Kyle Turris, ja toivonkin, että hän saa pelata lapsuutensa suosikkijoukkuetta vastaan. Mikäli Turris ei kuitenkaan pelaa, niin varmuudella Kojootti-paitaa kantaa ainakin meille kovin tuttu Ed Jovanovski.

Vancouverilta Sedinit saavat tähän peliin nyt sen Michel Ouelletin laidalleen. Saa nähdä, onko yksipuolisesta ja keskinkertaisesta maalintekijästä Kaksosten kanssa pelaavaksi laitahyökkääjäksi. Tasoltaan hän ei ole Sedineiden aikaisempien adjutanttien Bernierin ja Raymondin kanssa samalla viivalla (vaikka tekikin NHL:ssä kahdella edellisellä kaudella 19 ja 17 maalia - rajapyykit, joita Bernier/Raymond eivät ole vielä tehneet), mutta kolmikon yhteistä kemiaa ei tiedä ennen kuin sitä kokeilee yhdessä. Toivotaan, että Ouelletin vahvuuden käyvät yksiin Sedinien vahvuuksien kanssa.

Kakkosessa nähdään keskellä Kyle "mastermind" Wellwood ja laidoilla sentteriin nähden hieman karkeammat kädet, mutta isommat saappaat omistavat Bernier ja Pyatt. Kolmosessa jatkaa kokeilua Burrows - Kesler - Raymond -ketju ja nelosessa nähdään Fedorukia ja Carcilloa vastaan taistelevat Brown ja Hordichuk sekä sentteri Ryan Johnson.

Phoenixin kokoonpanosta en ole aivan varma, mutta HFBoardsilla oli mainittuna Flames-peliin seuraava orkesteri:

Doan - Jokinen - Mueller
Porter - Reinprecht - Boedker
Winnik - Hanzal - Tikhonov
Fedoruk - Murray - Carcillo

Jovanovski - Michalek
Morris - Sauer
Klee - Hale

Bryzgalov

Saa nyt sitten nähdä, saako Turris tuosta joukkueesta paikkaa. Coyotesin mielenkiintoinen tanskalaistulokas Mikkel Boedker on kiinnostava pelaaja kakkosessa. Ikävä kyllä kentällä ei vain nähdä kahden juutin kohtaamista Hansenin loukkaantumisen johdosta. Eräs tanskalainen kirjoittaja oli tullut Tanskasta asti todistamaan tuota kohtaamista paikan päälle, mutta hän joutuu nyt pettymään.

Laitetaan aina pieleen menevä tulosveikkaus vielä tähän loppuun: 4-3ot.

Wellwood 1+3, Bieksa, Kesler, D. Sedin
Doan, Hanzal, Jovanovski

***

Cody Hodgsonin viime pelin hattutemppu on nähtävissä täällä (Bramptonin kapteeni #19). Etenkin kaksi viimeistä maalia ovat maalintekijän maaleja. Niissä näkyy hyvin Codyn mainostettu vahvuus laukojana: sekä lyöntilaukaus, että rannelaukaus lähtee hyvin ja tarkasti.

 

[nuck]

Vancouverin ja Phoenixin välisestä pelistä tuli maalivahtien taistelu välillä Luongo - Bryzgalov. Bryzgalov oli maalivahdeista selvästi työllistetympi ja hän piti Coyotesin pelissä hienosti mukana. Muutaman kerran Vancouverin pelaajat möhlivät paikkansa itse (etenkin Bernier ja Daniel Sedin kunnostautui tuossa), mutta tuo ei venäläisvahdin otteiden vahvuutta vähennä.

Luongo oli puolestaan kokonaisuutena aika vähän työllistetty läpi pelin, sillä Vancouverin puolustus on nostanut tasoaan viimeisissä peleissä silmissä. Kriittiset paikat hän kuitenkin selvitti kunnialla: ensimmäisessä erässä hän joutui koville, kun Garth Murray pääsi alivoimalla läpiajoon ja pelin lopussa Luongo otti komean voittotorjunnan Jovanovskin laukaukseen.

Pari viivaa pelistä;

- Vancouver on voittanut neljä peliä viimeisistä viidestä pelistä. Ainoa tappio on tullut Detroitille.

- Luongo otti toisen nollan peräkkäin ja jo kolmannen nollansa viimeisistä viidestä pelistä. Hän on pelannut maalilla päästämättä maaleja nyt 141 minuuttia putkeen. Alkukauden haparointi alkaa olla jo voitettu, ja tällä hetkellä Luongo pelaa tuttua loistavaa peliään.

- Bieksa on uskomattomassa kunnossa. Phoenixia vastaan tuli pelin ainoa maali, oman pään hän pelasi virheittä ja hänelle tuli ansaitusti Vancouverin korkeimmat minuutit. Tämän kauden 11 pelissä Bieksa on tehnyt 3+6=9 pistettä.

- Vancouverin kolmospakkipari Edler - O'Brien on varmasti yksi liigan parhaista. Edler alkaa olla viime kauden tasolla ja O'Brien parantaa peli peliltä. He täydentävät toisiaan hienosti.

- Michel Ouelletin marssissa Sedinin ketjun laituriksi ei tule välttämättä kovin pitkää, sillä kaksoset eivät osaa ilmeisesti syöttää toistensa lisäksi muille kuin värillisille pelaajille. Pitäisikö se Carter raahata Sveitsistä takaisin? Tai sitten vaihtaa toisen kierroksen varaus Iginlaan? Hemmetti, kun Keenan ei ole ainakaan vielä Calgaryn managerina.

- Wellwood oli taas hyvä, vaikka pisteittä jäikin. Hänen lisäkseen Kesler ja Burrows pelasivat taas kerran vahvan pelin. Kumpikin oli alustamassa Vancouverin ainoaa maalia. Kesler pelasi pelissä hyökkääjälle hurjat 32 vaihtoa.

- Vancouverin pörssikärki on erittäin tasainen vielä 14 pelinkin jälkeen: H. Sedin 12pts -> Kesler ja D. Sedin 11 -> Raymond ja Burrows 10 -> Bieksa 9 -> Bernier 8 -> Wellwood ja Hansen 7... Yhdeksän pelaajaa mahtuu viiden pisteen sisään. Enpä muista nähneeni meillä tässä vaiheessa näin tasaisia hyökkäystehoja.

- Ryan Johnson otti pelissä neljä blokkia. Hän on ottanut taas oman paikkansa kaikkien NHL-hyökkääjien blokkitilaston kärjessä. Johnsonilla on tällä hetkellä 23 blokkia. Seuraavina tulevat Hilbert 18 blokilla, Mike Richards ja Yelle 17 blokilla, Pavelski 16, Moreau 14 ja Drury, Mitchell, Moen ja Pominville 13 blokilla. Eli jälleen kerran Johnsonin ero muihin alkaa kasvamaan. Viime kaudella Johnsonin ero seuraaviin oli tämän näköinen.

***

Cody Hodgson iski viime yönä OHL:ssa neljä maalia (ja antoi yhden syötön), kun Brampton voitti Plymouthin maalein 8-4. Cody on tehnyt kahdessa viime pelissä peräti seitsemän maalia. Hän on kuuden pelin pisteputkessa, jonka sisään Bramptonin kapteeni on tehnyt yhdeksän maalia ja 14 pistettä. Hieno nähdä, että alkukauden pettymyksen (kun ei saanut paikkaa NHL:stä) ja pienen suvantovaiheen jälkeen Hodgsonin peli kulkee taas loistavasti.

 

[Mr. Smith]

Laitetaan aina pieleen menevä tulosveikkaus vielä tähän loppuun: 4-3ot.

Wellwood 1+3, Bieksa, Kesler, D. Sedin
Doan, Hanzal, Jovanovski

Veikkauksesta osui ottelun tiukkuus ja Bieksan tekemä maali, joten ei huonosti veikattu nuck :)

Itse ottelua ei tullut nähtyä, joten vaikea sanoa miltä peli näytti. Tällä kertaa maalihanat olivat melko tukossa, mutta onneksi yksi maali riitti voittoon. Sedinit palasivat "nollakerhoon", mutta Kesler ja Burrows vastaavasti saalistivat taas pisteet mieheen. Ylivoima oli tehotonta ja täydet 12 minuuttia tuotti 0 maalia.

Brown otti Carcillon vitosille, joten se oli varsin hyvä diili. Michel Ouellet saalisti yhden laukauksen, joten liian hyvin ei tainnut toimia yhteistyö Sedinien kanssa. Tosin kumpikin Sedin laukoi sitten jo kolmesti. Ryan Johnsonin työtä on pakko ihailla, jälleen 4 blokkausta.

Luongo pelasi jälleen nollapelin ja torjuntaprosentti hiljalleen kipuaa paremmaksi. Kunnes jälleen tulee kohta se 7-6 peli. Tosin paljon vaikuttanee se, että kärkiviisikko pakeista on ehjinä ja pelaavat paljon. Bieksa, Ohlund, Salo ja Mitchell pelasivat yli 21-minuuttia per äijä ja siihen Edler vielä reilut 18 minuuttia. O'Brien lähinnä jäähyili ja sai peliaikaa vain 12 minsaa. On tossa kyllä kova nelikko - viisikko ja jopa kuusikko. Toivotaan nyt, että kaikki pysyvät kasassa edes muutaman pelin ajan.

 

[nuck]

Mooselle 9. peräkkäinen voitto

Vancouverin farmijoukkueella Manitoba Moosella kulkee tällä hetkellä kovaa. Tänä yönä kaatui Rochester vieraissa maalein 5-1, ja voitto oli Mooselle jo yhdeksäs peräkkäinen. Joukkueen maaleista vastasivat hyökkääjät Jason Jaffray, James Neal, Pierre-Cedric Labrie ja Darryl Bootland sekä puolustaja Jimmy Sharrow. Hyökkääjä Jason Krog ja puolustaja Maxime Fortunus pääsivät ottelussa kahteen pisteeseen, kaikki muut pisteille päässeet saivat vain yhden merkinnän.

Moose oli saanut illan peliin lisää vahvistuksia jo muutenkin voittavaan kokoonpanoon, kun Canucksin matkassa olleet puolustaja Lawrence Nycholat (viime kaudella AHL:n paras puolustaja) ja Jason Krog (viime kaudella AHL:n MVP, ykkös all-stars jne.), sekä Dallas Starsissa NHL-tunnelmaan päässeet hyökkääjä James Neal ja puolustaja Mark Fistric olivat liittyneet Hirvien joukkoon. Jalkeille saatu AHL-kokoonpano oli nimilistaltaan erittäin kova kaikkiin muihin sarjoihin kuin NHL:ään.

Pelin parhaaksi valittiin Moosen maalivahti Cory Schneider, joka otti kiinni 26 vetoa. Valinta pelin parhaaksi oli kaikkien aikojen lahjakkaimmalle Canucks-vahdille jo kolmas peräkkäinen. Schneider on pelannut tällä kaudella nyt kahdeksan peliä ja päästänyt näissä keskimäärin 1.25 maalia. Hänen torjuntaprosenttinsa on sekin ihan kelvollinen 94.5%. Cory on tällä hetkellä ykkösenä AHL-vahtien päästetyissä maaleissa ja voitoissa sekä kakkosena torjuntaprosenteissa. Viime kaudella hän oli loistava kauden viimeisen 2/3, mutta tällä kaudella hän on pistämässä vielä paremmaksi.

***

Cody Hodgson teki tänä yönä vain 1+2 pistettä, kun Brampton otti 4-0 vierasvoiton Sudburusta. Cody valittiin ottelussa kakkostähdeksi, kun puolustaja Matt Clark esiintyi paremmin edukseen. Viimeisissä neljässä pelissä Hodgson on tehnyt 8+5=13 pistettä ja koko kauden tilastot näyttävät nyt 11 peliä, 12 maalia ja 21 pistettä. Niin kauan menee ihan kohtalaisesti, kun maaleja on enemmän kuin pelejä.

 

[nuck]

Luongolle kolmas peräkkäinen nollapeli

Vancouverin ja Minnesotan välisestä ottelusta tuli maalivahtien taistelu, aivan kuten Vancouverin edellisestä pelistä Phoenixia vastaan. Minnesotan maalilla pelannut Niklas Bäckström oli erittäin hyvä, mutta koko NHL:n kuumin pelaaja Roberto Luongo pelasi kauden parhaan pelinsä ja nollasi Minnesotan vielä astetta paremmalla maalivahtipelillä.

Luongo pelasi ottelussa uransa 43. nollapelin, jo kauden viidennen nollansa, ja kolmannen peräkkäisen nollapelinsä. Nyt hän on ollut maalillaan päästämättä osumia 201 minuuttia ja kahdeksan sekuntia. Canucksin seuraennätys saattaa mennä rikki jälleen seuraavassa ottelussa Coloradoa vastaan, jos Luongo kestää vielä 11 minuuttia ilman päästettyjä maaleja.

Luongo on selvästi löytänyt vireensä vähän epävarman kauden alun jälkeen, ja joukkueen tärkeimmän pelaajan onnistuminen on tietenkin koko joukkueelle ensiarvoisen tärkeä asia. Pelkästään joukkueen selkärangan Luongon ansiosta nuo nollapelit eivät ole kuitenkaan tulleet, vaan koko joukkue on tiivistänyt selvästi puolustuspakettiaan.

Vaikka Minnesotaa vastaan viisikkopuolustus ei ollut ihan Phoenix- ja Nashville -pelien tasolla, se oli kuitenkin valovuoden edellä lokakuun pelejä. Vancouver on voittanut paremmalla puolustus- ja maalivahtipelillä nyt viisi viimeistä otteluaan kuudesta pelistä, joten joukkueen suunta on oikein hyvä. Minnesota-voitolla saavutettiin Luoteisen divisioonan piikkipaikka - tosin Wild on pelannut kaksi ottelua vähemmän.

Pientä epävarmuutta tekemiseen tulee hyökkäyksestä, joka ei ole tehnyt kahdessa viime ottelussa kuin kolme maalia. Toisaalta tolppia ja ylärimaa on kolisteltu kahdessa viime pelissä useaan kertaan, ja lisäksi pitää antaa kunniaa myös vastustajien hyvin pelanneille maalivahdeille (Bryzgalov / Bäckström). Vaikka Luongo onkin varastanut shown nollillaan, myös Canucksin pelaajat ovat saaneet vastaansa maalivahteja, joilla on ollut tiukka kisa Luongoa vastaan.

Pari viivaa:

- Kesler oli Wildia vastaan jälleen erinomainen puolustuspelissään. Tuloksena tuosta ottelun kakkostähti, vaikka jäi pisteittä. Erityisen mielenkiintoinen ja kovatasoinen kaksintaistelu nähtiin välillä Koivu-Kesler.

- Bieksalle tuli ottelussa kaksi syöttöä. Pisteitä hänellä on nyt 12 pelin jälkeen kasassa 11 ja sijoitus NHL:n pakkien pörssissä on seitsemäs. Tehopörssissäkin hän on plussalla viisi merkintää.

- Salo laukoi kauden ensimmäisen maalinsa ja maali oli samalla pelin voittomaali. Ei mikään yllätys siinä mielessä, että Sami onkin erikoistunut voittomaalien tekoon silloin kun hän on pelannut edes melkein ehjää kautta.

- Sedinit ovat parantamassa peliään. Daniel Sedin laukoi Wildia vastaan peräti kahdeksan kertaa ja muutenkin Kaksoset pyörittävät peliä paremmin kuin alkukaudesta.

- Vancouverin nelonen pelasi huonon pelin. Johnson on omassa hommassaan hyvä, muttta kannattaako Hordichukia ja Brownia pitää samaan aikaan kentällä? Mielestäni etenkin Brown ei tuo nykykunnossaan joukkueeseen mitään sellaista, miksi hänet pitäisi nähdä kentällä.

- Minnesota osoitti tasonsa kovaksi. Joukkue on pelannut saldolla 8-4-1, vaikka seura on pyörinyt ilman ykkösmaalintekijäänsä vieraskaupunkien lentokentillä kauden 13 pelistään kahdeksan. Kun joukkue pääsee pelaamaan nyt 10 peliä seuraavista 12 pelistä kotonaan, niin voittosarake luulisi saavan vielä lisää merkintöjä. Joukkue on tappiosta huolimatta oikein hyvässä kurssissa, kun otetaan huomioon joukkueen kauden alun kokonaisuus: voitto/tappio -sarake, loukkaantuneiden pelaajien merkitys seuralle ja pitkälle vieraspainotteinen ohjelma.

 

[Hiisi_van_Holten]

Luongo on selvästi löytänyt vireensä vähän epävarman kauden alun jälkeen, ja joukkueen tärkeimmän pelaajan onnistuminen on tietenkin koko joukkueelle ensiarvoisen tärkeä asia. Pelkästään joukkueen selkärangan Luongon ansiosta nuo nollapelit eivät ole kuitenkaan tulleet, vaan koko joukkue on tiivistänyt selvästi puolustuspakettiaan.

Vaikka Minnesotaa vastaan viisikkopuolustus ei ollut ihan Phoenix- ja Nashville -pelien tasolla, se oli kuitenkin valovuoden edellä lokakuun pelejä. Vancouver on voittanut paremmalla puolustus- ja maalivahtipelillä nyt viisi viimeistä otteluaan kuudesta pelistä, joten joukkueen suunta on oikein hyvä. Minnesota-voitolla saavutettiin Luoteisen divisioonan piikkipaikka - tosin Wild on pelannut kaksi ottelua vähemmän.

Olin kyllä todella tyytyväinen koko joukkueen puolustus peliin tuossa Wild ottelussa. Ja jos puolustuspeli ei ollut aivan Phoenix- ja Nashville pelien tasolla, niin täytyy sanoa, että silloin joukkue on noissa otteluissa puolustanut todella hyvin. En ole nimittäin pitkään aikaan nähnyt Canuckseilta tiivistä puolustuspeliä ja kontrasti edelliseen Canal+ otteluun Anahaimia vastaan käytyyn otteluun oli huima.

Wildin selostajatkin kehuivat kuinka Canucksien kenttäpelaajat taistelivat todellakin nollapeliä maalivahdilleen. Yksi erityinen seikka johonka kiinnitin huomiota oli se, kuinka terävästi Canucks oli luutimassa reboundeja oman maalin edestä. Purkupelikin ansaitsee mielestäni kiitoksen. Syötönkatkojakin tuli ihan kiitettävästi ja mieleeni jäi kirkkaana tilanne, jossa Wellwood katkaisi syötön maalin edessä (sen jälkeen hän antoi poikki syötön oman maalin edestä, ehkä pienellä riskillä). Joka tapauksessa Kylekin osallistui puolustuspeliin siinä missä muutkin.

- Sedinit ovat parantamassa peliään. Daniel Sedin laukoi Wildia vastaan peräti kahdeksan kertaa ja muutenkin Kaksoset pyörittävät peliä paremmin kuin alkukaudesta.

Täytyy kyllä sanoa, että olin Sedinien peliin todella tyytväinen toisessa erässä Sedinit saivat neljällä neljää vastaan lähes kahden minuutin yhtä jaksoisen paineen Wildin päätyyn, jonka aikana Edler laukoi järkyttävän kanuunan tolppaan. Wildin selostajatkin muistivat - tuon vaihdon aikana- muistuttaa muistuttamasta päästyäänkin, ettei Canucks pelaa nyt ylivoimaa.

Täytyy kyllä vielä kehaista Keslerin ketjun kykyä suorissa hyökkäyksissä. Kiekkoa siirrellään todella maltilla ja laukaisu paikkaan pedataan yleensä juuri oikea pelaaja. Ensimmäisessä erässä oli lähellä aivan identtinen maali Bieksan Phoenix ottelun maaliin, mutta laukaus kilahti ylärimaan (en nyt muista kuka tuon laukoi oliko Bieksa vai Ouellet).

Tähän kun vielä lisätään Demitra, Hansen ja Sundin ;) niin tämähän alkaa näyttää todella hyvältä.

 

[nuck]

Olin kyllä todella tyytyväinen koko joukkueen puolustus peliin tuossa Wild ottelussa. Ja jos puolustuspeli ei ollut aivan Phoenix- ja Nashville pelien tasolla, niin täytyy sanoa, että silloin joukkue on noissa otteluissa puolustanut todella hyvin. En ole nimittäin pitkään aikaan nähnyt Canuckseilta tiivistä puolustuspeliä ja kontrasti edelliseen Canal+ otteluun Anahaimia vastaan käytyyn otteluun oli huima.

Totta, ero oli erittäin huomattava. Tosin, tuo Anaheim-peli olikin ehkä hirveintä puolustuspeliä, mitä olen joukkueelta V:n aikana nähnyt. Jopa viime kauden puolustajien valtavan loukkaantumissuman aikana Canucks pelasi parempaa puolustusta. Ja tuolloin joukkueen alakerrassa häärivät pahimmillaan samaan aikaan puolikuntoinen Salo, Mike Weaver, tulokkaat Edler ja Bourdon sekä farmipakit Zach Fitzgerald ja Nathan McIver.

Anaheimia vastaan Ankat pääsivät ykkösmaalintekosektorille (b-pisteiden välistä maalille ulottuva alue) peräti 19 kertaa. Tuon alueen pelaaminen kertoo usein joukkueen puolustuksen onnistumisesta, sillä tuolta alueelta tehdään ylivoimaisesti eniten maaleja (kulmissa pyörimisellä ei ole niinkään väliä - lukevatkohan Kaksoset tätä...?). Ducks'kin teki tuossa pelissä kaikki kuusi maaliaan tuolta alueelta. Vancouver'kin pääsi tosin tuossa pelissä ykkössektorille 17 kertaa - tuo kertoo tuon koko ottelun luonteesta paljon.

Tuon Ducks-pelin jälkeen Vancouverilta onkin nähty onneksi ihan erilaista puolustuspeliä - selvästi tuo ottelu herätti. Detroit pääsi ykkössektorille kuusi kertaa (Vancouver samassa pelissä 13 kertaa), Nashville viisi kertaa (Vancouver 12 kertaa), Phoenix kahdeksan kertaa (Vancouver 11 kertaa) ja Minnesota seitsemän kertaa (Vancouver kahdeksan kertaa). Minnesotaa vastaan nähtiin kuitenkin noista peleistä (Nashville ja Phoenix) eniten virheitä, joiden seurauksena Wild-pelaaja mm. pääsi läpiajoon ja laukomaan pari kertaa suoraan syötöstä b-pisteiden kohdilta.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jos joukkue pystyy pitämään vastustajan ykkössektorin sisältä tulevat laukaukset alle 10 kudissa per peli (kolme per erä), niin joukkue voi olla tyytyväinen puolustuspeliinsä. Tuo 10 kutia on loppujen lopuksi aika vähän, kun otetaan huomioon mm. erikoistilanteet. Ainahan tuo ykkössektorin hyvä puolustaminenkaan ei kuitenkaan riitä, mutta yleensä sillä pääsee pitkälle.

Laitan tähän loppuun Vancouverin tämän kauden pelien laukaukset ykkössektorilta.

9.10: VAN-CGY: 6-0

CGY: 11 laukausta ykkössektorilta / 0 maalia

VAN: 11 laukausta / 5 maalia ykkössektorilta: ainoa ei-ykkössektorin maali tuli poikittaissyötöstä, joka pelasi Kipperin ulos.

- Calgary laukoi puolet ykkössektorin laukauksistaan ensimmäisessä erässä, kun sai pelata mm. 5-3 ylivoimaa. Luongo piti alussa numerot siisteinä, vaikka hän ei saanutkaan tuosta pelistä kunniaa Canucksin suurinumeroisen voiton vuoksi. Pelin kuudesta maalista viisi tuli ykkössektorilta.


11.10: CGY-VAN: 4-5

CGY: 10 / 3: Calgary teki yhden maalin ykkössektorin ulkopuolelta, kun Andre Royn propelli lörpsähti Luongolle helposti.

VAN: 14 / 5 maalia (kaikki maalit ykkössektorilta)

- Pelin yhdeksästä maalista kahdeksan tuli ykkössektorilta.


13.10: WSH-VAN: 5-1

WSH: 7 / 3: Caps jyräsi laadukkailla laukauksillaan läpi pelin, ja vaikka ykkössektorille joukkue ei kovin usein laukomaan päässytkään, voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä. Ei-ykkössektorin maaleista siniviivalta tullut maali oli kimmoke nähdäkseni kahden pelaajan kautta ja toinen tuli Greenin hirmuranteella vain hieman ykkössektorin ulkopuolelta.

VAN: 3 / 1: voiko enää murheellisempaa tilastoa nähdä... Ainoa hyvä puoli tuossa on tuo onnistumisprosentti.

- Pelin kuudesta maalista neljä tuli ykkössektorilta.


16.10: DET-VAN: 3-4 OT

DET: 7 / 2: Canucks pystyi pitämään Detroitin hyvin alueen ulkopuolella, mutta Detroitin ohjaukset ja maskipeli olivat taas arvossaan.

VAN: 13 / 3: Canucks pelasi heikon Caps-pelin jälkeen hyvän pelin ja pääsi maalipaikoille kiitettävästi. Neljä tehtyä maalia Detroitin kotihallissa on hyvä suoritus. Ottelun seitsemästä maalista viisi tehtiin ykkössektorilta.


17.10: BUF-VAN: 5-2

BUF: 12 / 3: Toinen Buffalon ei-ykkössektorin maaleista tuli Spacekin siniviivalaukauksella, jossa oli hyvä maski ja toinen tuli pelin lopussa Kotalin saatua kulmakiekon b-pisteiden taakse vapaaseen paikkaan (Sanford oli maaliltaan ulkona).

VAN: 7 / 1: Vancouverin ei-ykkössektorimaali meni Millerille vähän helposti, vaikka Keslerin laukaus olikin hyvä.

- Buffalo sai survoa aika vapaasti kiekkoa maalin edestä sisään. Kauden toistaiseksi ainoan pelinsä pelannut Sanford ei vakuuttanut, mutta eipä Luongollakaan voittoa olisi tuona iltana tullut. Ottelun seitsemästä maalista vain neljä tuli ykkössektorilta.


19.10: CHI-VAN: 4-2

CHI: 8 / 3: Pari Chicagon maaleista meni sisään pompuilla (toinen Öhlundin mailasta ja toinen pomppasi päädystä maalin eteen), mutta kolme maalia kahdeksasta yrityksestä on tilastollisesti kova saldo. Siinä mielessä hyvä ilta, että kotona palannutta vastustajaa ei päästetty parhaille paikoille kovin usein.

VAN: 12 / 1: Huet oli tuona iltana hyvä, mutta pieni terävyys Canucksin puolelta ei olisi ollut pahasta. No, peli oli niitä pelejä pitkässä sarjassa, jossa kiekotkin tuntuivat valaslasien läpi pomppivan naapurille.

- Pelin kuudesta maalista neljä tuli ykkössektorilta.

Kauden alun kertaus jatkuu seuraavassa viestissä...

 

[nuck]

Kauden alun kertaus jatkuu edellisestä viestistä...

21.10: CLB-VAN: 4-2

CLB: 14 / 3: Columbus pääsi ykkössektorille usein ja vaarallisesti. Peli myös ratkesi tuohon. Joukkueen ainoan maalin vähän kauempaa teki Jason Chimera hirmulämärillään b-pisteen aloituspisteen kohdilta. Viimeisen maalin teki Rick Nash tyhjiin.

VAN: 10 / 2: Vancouver pääsi kokeilemaan ihan riittävästi hyviltä paikoilta (ja kolmannessa erässä oli jopa erinomaisia paikkoja - näistä Keslerin kikkailu päätyi maaliviivalle), mutta pieni tehottomuus vaivasi taas. Omassa puolustuspelissä oli kuitenkin ottelun suurimmat puutteet Canucksin puolella, ei niinkään hyökkäyksessä.

- Ottelun kuudesta maalista viisi tehtiin ykkössektorilta.


25.10: VAN-EDM: 6-3

EDM: 13 /2: Oilers pääsi maalipaikoille riittävästi (minun mielestä liikaa), mutta ei osunut tuona iltana. Robert Nilssonin laukaus lörpsähti kulmasta helpon näköisesti ohi Luongon.

VAN: 12 / 4: Kotona vähän tukossa ollut maalitili aukesi ja maalipaikat käytettiin kiitettävästi hyväksi. Kahden maalin miehet Jannik Hansen ja Mason Raymond kunnostautuivat ottelussa erityisen hyvin.

- Ottelun yhdeksästä maalista kuusi tehtiin läheltä.


28.10: VAN-BOS: 0-1

BOS: 5 / 1: Bruins ei paikoille päässyt, mutta teki pelin ainoan maalin Ryderin toimesta b-pisteiden välistä.

VAN: 10 / 0: Tuskastuttava ottelu, sillä paikkoja riitti. Thomas pelasi kuitenkin unelmapeliään, otti toisen peräkkäisen nollansa ja tehottomuus vaivasi paikoissa. Daniel Sedinilla oli ottelussa läpiajo, Henrik Sedinilla ja Krogilla puolityhjät maalit, mutta tuona iltana ei vaan uponnut.

- Pelin ainoa maali tuli ykkössektorilta.


30.10: LA-VAN: 0-4

LA: 14 / 0: Tilastollisesti erikoinen ottelu. Tilastolliset lähilaukaukset olisivat riittäneet normaalisti Kingsille useampaan maaliin, mutta tilastot vähän valehtelevat todellisia tilanteita. Kings sai nimittäin paljon lähilaukauksia, mutta tilanteet tulivat liiankin lähelle Luongoa. Silti ainakin yhteen maaliin oli hyviä saumoja (mm. Frolovin rankkari), mutta Luongo pelasi varmaa peliä.

VAN: 7 / 3: Vahvan vieraspelin tunnusmerkki, tehokkuus maalipaikoissa, oli tuona iltana tämän kauden parasta. Periaatteessa kaikki Vancouverin maalit tehtiin läheltä.

- Ottelun neljästä maalista kolme tuli ykkössektorilta.


31.10: ANA-VAN: 6-7 SO

ANA: 19 / 6: Anaheim pääsi ykkössektorille läpi pelin vapaasti ja teki kuusi maalia. Joidenkin katsojien mielestä ottelu saattoi olla hyvä, mutta tuollainen oman pään sirkus pisti hirvittämään tosissaan.

VAN: 17 / 4: Vancouver pääsi ykkössektorille läpi pelin vapaasti ja teki neljä maalia. Joidenkin katsojien mielestä ottelu saattoi olla hyvä, mutta tuollainen oman pään sirkus pisti hirvittämään tosissaan.

- 10 maalia ykkössektorilta kertoo ottelun luonteesta aika paljon. Yksi erikoisimmista peleistä pariin kauteen.


2.11. VAN-DET: 2-3

DET: 6 / 1: Wingsilla on taitoa laittaa kiekko vähilläkin ykkössektorin yrityksillä sisään, ja tuo asia tuo joukkueelle pitkässä sarjassa tasaisesti pisteitä. Detroit pelaa loistavaa syöttöpeliä, joukkueella on erinomaisia maskimiehiä ja kiekollisesti taitavia puolustajia, joiden ansiosta joukkue pystyy tekemään maaleja tavallista enemmän myös kaukaa.

VAN: 13 / 2: Kummatkin maalit tehtiin maalin edestä. Joukkue pääsi maalipaikoille kiitettävästi etenkin kolmannessa erässä, mutta ei pystynyt tekemään tasoitusmaalia. Tasakenttäpelin Canucks vei 2-0 (kuten usein Detroitia vastaan on vienyt), mutta erikoistilanteet ratkaisivat tuonakin iltana. Vancouverilta nähtiin tappiosta huolimatta selvästi parempaa puolustuspeliä kuin edellisessä pelissä.

- Ottelun viidestä maalista kolme tuli ykkössektorilta.


4.11. VAN-NSH: 4-0

NSH: 5 / 0: Nashvillelle ei tuona iltana paljon annettu, eikä joukkue myöskään mitään saanut.

VAN: 12 / 4: Vancouver ei päästänyt Nashvillea kolmannessa erässä kertaakaan maalipaikkoihin, ja pelasi ehkä kauden ehjimmän puolustuspelinsä. Myös hyökkäyspäässä nähtiin luovuutta, mistä piti huolen ennen kaikkea Wellwood kahdella maalin edestä tekemällä maalillaan.

- Ottelun kaikki maalit tehtiin ykkössektorilta.


6.11. VAN-PHO: 1-0

PHO: 8 / 0: Phoenix pääsi laukomaan ykkössektorilta kohtalaisesti, mutta Luongo pelasi hyvän pelin ja nollasi yritykset. Myös Canucks-pelaajien ottelussa suorittamat 20 blokkia kertoivat puolustuspelin aktiivisuudesta: joukkue oli valmis maksamaan hintaa ja pelaajat osasivat olla oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

VAN: 11 / 1: Vancouver pääsi ottelussa taas hyvin paikkoihin, mutta Bryzgalov pelasi varmaa peliä. Lisäksi Vancouverilta nähtiin pelissä pari ykkössektorilta lähtenyttä tolppavetoa.

- Ottelun ainoa maali tuli ykkössektorilta.


8.11. VAN-MIN: 2-0

MIN: 7 / 0: Wild pääsi yrittämään kertaalleen läpiajosta ja pari kertaa joukkue sai vaarallisen paikan hieman kauempaa. Lähelle ei juuri tilanteita tullut koko pelissä, sillä Canucks pelasi hyvän maalineduspelin.

VAN: 8 / 1: Daniel Sedinin maali tuli läpiajosta ja Salon maali siniseltä. Lisäksi pelissä nähtiin mm. Edlerin tolppa hyvältä paikalta lauottuun kiekkoon ja pari muuta hyvää paikkaa. Wild pelasi kokonaisuutena kuitenkin Canucksin tavoin hyvin keskustansa, eikä tilaa juuri ollut.

- Kokonaisuutena ottelussa nähtiin hyvin vähän tilanteita ykkössektorilta, kuten pystyi ennen peliä odottamaankin näiden kahden välisestä pelistä.

Eli kuten tästä kertauksesta voi lukea, Anaheim-peli oli jonkinlainen käännekohta ja selkeä piikki tämän kauden pelien joukossa - mitä tulee näihin vastustajien saamiin ykköspaikkoihin. Ennen tuota peliä Canucks oli päästänyt vastustajan laukomaan ykkössektorilta keskimäärin noin 11 kertaa pelissä ja tuon jälkeen vastustajat ovat saaneet parhaita paikkoja vain noin 6 pelissä. Ero on ollut siis aika selkeä. Huomion arvoista on ollut myös se, että samalla Vancouverin omat ykkössektorin paikat eivät ole juurikaan pienentyneet.

Tähän kun vielä lisätään Demitra, Hansen ja Sundin ;) niin tämähän alkaa näyttää todella hyvältä.

Hansenin pitäisi olla mukana jo ensi yön ottelussa Coloradoa vastaan. Demitra nähdään mahdollisesti kentillä jo viikonloppuna Torontoa vastaan. Sundinista ei varmaan kukaan tiedä mitään, mutta emmehän me häntä edes tarvitse.

Emmehän Wellwood? (ja tähän tulee sellainen hymiö)

 

[nuck]

Pitihän se arvata...

- Että kun höpisen täällä Canucksin puolustuspelin nosteesta ja ykkössektorin maalipaikkojen peittämisestä, joukkue päästää kotonaan oman divisioonan kilpakumppanin Coloradon laukomaan tuolta alueelta 13 kertaa ja peräti kuusi kertaa ensimmäisessä erässä.

- Että juuri Colorado on joukkue, joka kaataa Vancouverin. Vancouver on hävinnyt Coloradolle nyt seitsemän peliä putkeen. Maaliero näissä on masentava 12-27. Canucks pelaa voittavaa kiekkoa ennemmin mitä tahansa muuta seuraa vastaan kuin Avalanchea.

- Että Colorado pelaa pelinsä putkissa. Tappioputkea seuraa voittoputki, tämän jälkeen tulee tappioputki, ja nyt on sitten ilmeisesti taas voittoputken vuoro.

- Että juuri Marek Svatos kaataa Vancouverin. Viime kaudella hän teki yhteensä 30 pistettä. Näistä kahdeksan tuli Vancouveria vastaan, vaikka hän ei pelannut keskinäisiä pelejä kuin viisi peliä. Tällä kaudella hän on tehnyt 14 pelissä yhden maalin, mutta onnistui nyt tietysti ratkaisemaan taas pelin. Meidän pitäisi hankkia hänet ja istuttaa vaikka penkillä, kun ei mahdu pelaamaan. Tärkeintä olisi vain se, että tuo mies ei pukisi meitä vastaan.

- Että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin loppui nyt Luongon nollaputki. Seuran uuden ennätyksen hän kuitenkin teki, kun pääsi kolmanteen erään saakka päästämättä maaleja. Viime kaudella Luongo pelasi 210 minuuttia ilman päästettyjä maaleja. Uusi ennätys on nyt 242 minuuttia.

- Että Canucksin voitettujen pelien sarja otteluissa, joissa joukkue on johtanut kahden erän jälkeen, katkeaa Coloradoa vastaan näin monen tekijän (Colorado, Svatos, omat höpinät puolustuspelistä) ollessa yhdessä. Vancouver oli voittanut ennen Colorado-ottelua kauden kaikki viisi peliään, joissa seura oli johtanut kahden erän jälkeen, ja nuo kaikki pelit olivat päättyneet Luongon nollapeleihin.

- Että Vancouverin lähes täydellinen sarja otteluissa, joissa Canucks on tehnyt avausmaalin, menettää tässä pelissä arvoaan. Ennen Colorado-ottelua Canucks oli pelannut sarjaa 8-1-0 otteluissa, joissa joukkue oli tehnyt avausmaalin.

- Että Canucks ei päästä tasakentin maaleja. Vancouver on pelannut nyt viisi peliä putkeen päästämättä yhtään tasakenttämaalia.

- Että vaikka näin moni asia soti Vancouverin voittoa vastaan, minä menin pistämään tietysti peliin ykkösen ja en voittanut siksi muutamaa satasta joulurahoja.

***

Edit:

Jotain positiivista on onneksi näkyvissä. Brad Ziemer kirjoittaa toisesta Vancouverin Sunin jutussa.

Willie Mitchell on pelaamassa loistokautta omassa roolissaan:

Mitchell and Bieksa are Vancouver's shutdown defensive duo and see most of the ice time against the opposition's No. 1 line in even-strength situations. Those lines haven't been having much luck against the Canucks.

By Mitchell's count, he has been on the ice for only two even-strength goals by top-line players so far this season.

"I don't want to jinx us, but I can remember both of them," Mitchell said Tuesday. "Thomas Vanek in Buffalo [on Oct. 17] and Alexander Semin [in Washington on Oct. 13], those are the two. So far, so good. We are 15 games in and to have only two goals scored by that top line we are playing against every night ... we take a lot of pride in that."

Bieksa missed both of those games with an injury.

Mitchell is off to his best start as a Canuck and leads the team with a plus-eight rating. He also chipped in with some offence, recording six assists in 15 games.

Ja toinen hyvä uutinen tulee OHL:sta, jossa Cody Hodgson on valittu viime viikon parhaaksi pelaajaksi. Bramptonin kapteeni teki viime viikon aikana kolmessa pelissä 5+4=9 pistettä. Viikko nosti hänet pistepörssissä TOP10 sakkiin, vaikka hän on pelannut seitsemän peliä vähemmän kuin pörssin kärkimiehet.

Tämä viikko alkoi myös hyvin, sillä Hodgson teki viikon ensimmäisessä ottelussaan Mississauga St. Michael's Majorsia vastaan 1+2 pistettä ja ratkaisi pelin vielä rankuissa, kun Brampton kukisti Mississaugan vieraissa maalein 4-3. Hodgson valittiin pelin ykköstähdeksi.

 

[Aloevera]

Hehheh, siinä sitten pojat meni häviämään konferenssin häntäpää-jengille. No, ehkä enskerralla sitte taas. JA missä Wellwoodin tehot :E

Mukava kuulla että Hodgsonilla menee hyvin :)

 

[nuck]

Hehheh, siinä sitten pojat meni häviämään konferenssin häntäpää-jengille. No, ehkä enskerralla sitte taas.

Tuskin ne Coloradoa tulee ensi kerrallakaan voittamaan. Seuraava keskinäinen peli pelataan vielä muuten kaikenlisäksi marras- ja joulukuun vaihteessa, keskellä seitsemän peräkkäisen vieraspelin putkea ja siis tietysti tuo ottelu käydään vuorilla.

JA missä Wellwoodin tehot :E

Vähiin ovat jääneet tosiaan viime peleissä, mutta eipä siellä oikein muutkaan ole tehoja saaneet. Kolmessa viime pelissä Minnesotaa, Coloradoa ja Phoenixia vastaan pääroolin ovat ottaneet loistavasti pelanneet maalivahdit Bryzgalov, Bäckström, Budaj sekä tietysti Luongo. Phoenixia ja Coloradoa vastaan joukkueella oli paikkoja, Minnesota-peli oli puolestaan aika lailla asemasotaa kahden hyvin puolustavan joukkueen välillä.

Yhteensä noissa kolmessa pelissä on tehty (jos ei rankkarimaaleja lasketa) yhteensä viisi maalia. Ja siis tuo ei ole yhden joukkueen kolmen pelin maalimäärä, kuten voisi luulla, vaan noiden kolmen pelin yhteismaalimäärä. Noiden kolmen pelin alla Kyle tekikin Nashvillea vastaan kaksi maalia (pelin paras pelaaja) ja tuota peliä edeltävissä kuudessa pelissä hän osui neljä kertaa.

Coloradoa vastaan Wellwoodille olisi kuulunut syöttöpiste tuohon Pyattin rankkarimaaliin, sillä niin hyvän pystysyötön kahden Avs-pelaajan välistä hän pisti ennen Salein rankkaria seurannutta rikettä. Minä annan tuohon maaliin moraalisen pisteen. Lisäksi hän pääsi ottelussa kertaalleen läpiajoon, joista hän ei ole tavannut meillä (Toronto-ajoista voi joku toinen kertoa lisää) usein epäonnistua, mutta nyt ei vaan uponnut.

Kolmannessa erässä nähtiin vielä yksi tilanne miehen erinomaisesta peliälystä, kun Vancouver pelasi ylivoimalla. Kyle sai syötön Edlerilta b-pisteiden kaarelle, näytti jo syöttävän toiselle puolelle Henrik Sedinille ja tuo harhautti Avsin puolustaja Brett Clarkin jäihin, mutta Kyle pyöräyttikin kiekon toiselle puolelle ja järjesti tuolla harhautuksella Sedineille 2-1 tilanteen Coloradon maalille. Daniel jakoi kiekon Henrikille, jolla oli erinomainen paikka, mutta Budaj venytti upean torjunnan.

Kokonaisuutena voin sanoa, että vaikka Wellwoodille ei pisteitä olekaan tullut parissa viime pelissä, niin niiden aika on hetkenä minä hyvänsä. Wellwood tuo joukkueen hyökkäykseen niin paljon lisää käsiä ja ennen kaikkea malttia paikkoihin, että väkisinkin noista tulee vielä tehoja.

Saa muuten nähdä, tuleeko mahdollisesti jo lauantain peliin palaava Demitra Wellwoodin kanssa samaan ketjuun.

 

[nuck]

Viime kaudelta (ja kaudelta 2005-06) tutut uutiset saavat jatkoa, kun Canucksin alkukauden ykköspakki Kevin Bieksa on sivussa ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Bieksa sai jo farmiin lähetetyn hyökkääjän Michel Ouelletin laukauksen jalkaansa Nashvillea vastaan. Tuon jälkeen hän pelasi kivuilla kolme peliä, kunnes nyt oli pakko tehdä ratkaisu sivuun vetäytymisestä. Loukkaantuminen on paha takaisku joukkueelle ja Bieksalle, sillä Bieksa on pelannut tällä kaudella erinomaisia pelejä, hän johtaa Canucks-pakkien tilastoja ja nyt hän joutuu hakemaan taas uutta vauhtia.

Myös Sami Salo kärsii olkapäästään ja hänkin saattaa joutua katselemaan lähiajan pelejä katsomosta. Salon ilme olikin todella tuskainen Colorado-pelissä Avalanchen (Svatos) tasoitusmaalissa. Colorado pelasi ylivoimalla ja Salo kaatui Burrowsin luistellessa ohi jäähän. Hän ei päässyt jäästä ylös, kiekko pelattiin maalin eteen, jossa Salo oli lähinnä omien esteenä. Svatos iski sitten irtokiekon ruuhkasta sisään ja mursi näin Luongon nollan. Sami jäi jäälle vielä vähäksi aikaa makaamaan tuskaisen näköisenä.

Bieksan tilalle kutsutaan farmista varmasti Lawrence Nycholat, joka on ollut Moosessa "kuntoutusjaksolla". Nycholat oli viime kaudella AHL:n ykköstähdistöön valittu puolustaja, ja tällä kaudella hän on pelannut AHL:ssa kolme ottelua saaden kolme syöttöä. Mikäli Salokaan ei pysty pelaamaan, niin joukkueen mukana terveenä raaputuksena liikkuva Rob Davison saanee sitten mahdollisuutensa.

Yksi vaihtoehto tähän tilanteeseen voisi olla myös tuo Flyersin waiversiin heittämä Kukkonen. Kukkonen voisi olla syvyyspakkina ihan paikkansa täyttävä puolustaja myös jatkoon, sillä eivät nuo loukkaantumiset tähän lopu, ja katon kanssa ei ole mitään huolta.

 

[Mr. Smith]

Ja voihan v...u! Näin kauan se pakisto sitten pysyi kasassa. Bieksa pois pari viikkoa ja Salo sitten siinä ja siinä - eli jos pelaa niin vähintään "ontuen". Hyvä puoli tietty se, että reservistä löytyy ihan kelpo puolustajia. Mutta kun nyt oli saatu puolustuspeli mallilleen...

 

[nuck]

Ja voihan v...u! Näin kauan se pakisto sitten pysyi kasassa. Bieksa pois pari viikkoa ja Salo sitten siinä ja siinä - eli jos pelaa niin vähintään "ontuen". Hyvä puoli tietty se, että reservistä löytyy ihan kelpo puolustajia. Mutta kun nyt oli saatu puolustuspeli mallilleen...

Nämä ovat kyllä aina pahoja uutisia, sillä yhdenkin avainpakin lähtö kesken leikin muokkaa kaikkia pareja ja tuo näkyy usein taululla. Kuten sanoit, niin Canucksin hyvin toiminut puolustuspeli saa tällä uutisella kyllä kysymysmerkin ylleen - ainakin seuraavaksi pariksi viikoksi. Salo nyt on tainnut pelata puolikuntoisena vähän enemmänkin tällä kaudella, mutta tuo Bieksan menetys on tähän tilanteeseen kova isku.

Onneksi pelikuntoiset Mitchell, Öhlund ja Edler pystyvät nostamaan peliaikojaan viime aikaisista ja joukkueella pitäisi olla kelvollisia tuuraajia. Tosin esimerkiksi Nycholat on erinomainen AHL-pelaaja, mutta en ole ainakaan vielä niin vakuuttunut hänen NHL-kyvyistään. Davison on puolestaan aika pienen roolin puolustaja nähdyillä otteilla. Myös hyvin pelannut O'Brien on pienemmän roolin puolustajia.

Aika paljon tilanne siis vaatii noiden kolmen (Öhlund, Mitchell ja Edler) peliaikojen nostoa ja heidän onnistumistaan vielä normaalia isommassa roolissa. Canucks tulee pelaamaan seuraavan Toronto-pelin kanssa kuusi peliä seuraavien 10 päivän sisään, joten tuo pakkitilanteen muutos nähdään hyvin nopeasti.

 

[nuck]

Vancouver pelasi yöllä viimeisen ottelunsa tässä viime aikojen kotisarjassaan, ja vastaan luisteli Edmontonin torstaina vieraissa kaatanut (2-5) Toronto. Pavol Demitra oli tehnyt paluun kentille viikkojen sairausloman jälkeen ja Sami Salokin pelasi. Bieksan lisäksi sivussa oli Edler, joka kärsi flunssasta. Edlerin ja Bieksan korvasivat pelissä Lawrence Nycholat ja Rob Davison.

Canucks sai peliin heikon startin, kun joukkue joutui heti kärkeen 5-3 alivoimalle. Luongo pelasi maalillaan kuitenkin jälleen hienon pelin ja piti Vancouverin mukana pelin alussa. Vaikean alun jälkeen Canucks iski ensimmäisessä erässä kahdesti, kun Kyle Wellwood ja Ryan Kesler onnistuivat maalinteossa. Etenkin Wellwoodille maali entistä seuraansa vastaan maistui varmasti erityisen hyvälle. Kumpaankin maaliin merkittiin syöttäjäksi Demitra.

Toisessa erässä Vancouver jatkoi tehokasta peliään ja iski erän ensimmäisen puolikkaan aikana kahdesti. Ensin Willie Mitchell teki kauden ensimmäisensä Burrowsin ja Hansenin syötöistä (Burrowsin esityö maaliin oli hyvä) ja sitten Daniel Sedin vei Canucksin jo 4-0 johtoon pelin puolivälissä. Sedinin maaliin sai syötön jälleen Demitra, joten paluu kaukaloon oli kolmen syötön ansiosta hyvä.

Tähän Sedinin maaliin näytti kuitenkin loppuvan Vancouverin paras yritys, ja Canucks alkoi selvästi turvaamaan enemmän johtoaan. Luongon nolla piti pitkään, mutta Leafs iski kolmannen erän viimeisellä kympillä kaksi maalia Ian Whiten ja Matt Stajanin toimesta. Kaiken kaikkiaan ottelu lässähti ainakin minun silmissäni tuohon 4-0 maaliin aika pahasti, mutta voittoon pitää olla tietysti tyytyväinen.

Viivoja:

- Hyökkäyksessä Demitra teki hienon paluun kentille ja keräsi paluuottelussaan kolme syöttöä. Yhteistyö etenkin Wellwoodin kanssa näyttäisi löytyneen nopeasti. Heidän peliälynsä on suunnilleen samalla tasolla ja tämä on asia, mikä voi tehdä heistä menestyvän kaksikon myös jatkossa.

Toivottavasti Wellwood-Demitra -yhdistelmästä tulisi kakkosketjuun tehoja tuova parivaljakko jatkoon Sedinien taakse. Siinä mielessä vähän erikoinen tausta tuolla kaksikolla muuten on, että juuri Demitran loukkaantuminen saattoi pelastaa Wellwoodin uran - ainakin tämän kauden osalta. Tai ainakin se taisi pelastaa Vancouverin tämän kauden "secondary scoringista" ison osan.

- Wellwood iski maalin Torontoa vastaan, joten odotettu paluu pistekantaan entistä seuraansa vastaan kävi toteen. Leafs-pelissä en ollut oikein tyytyväinen Kylen puolustuspeliin (parempaa on nähty monessakin pelissä), mutta pitää olla tyytyväinen Wellwoodille varmasti tärkeän pelin onnistumisesta.

- Kesler ja Burrows tekivät taas kerran töitä kiitettävällä tehokkuudella. Keslerille peli oli jo viides viimeisten seitsemän pelin sisällä, jossa hän pelasi päälle 20 minuuttia. Tällä hetkellä Kesler on noin 25 maalin vauhdissa, kun viime aikoina koko joukkueen maalihanat ovat menneet tukkoon. Burrowsilta nähtiin hyvää puolustuspeliä ja hyvä esityö Mitchellin maaliin.

- Maalilla Luongo oli jälleen kerran kentän paras pelaaja. Alun 5-3 alivoima saatiin selvitettyä Luongon ansiosta, tuon jälkeen fanit heräsivät ja Canucks sai hallinnan. Ilman Luongon pelin alun peliä tästä pelistä olisi voinut tulla erilainen. Viimeisten viiden pelin sisään Luongo on valittu kentän parhaaksi kolme kertaa, ja kaksi kertaa hän on ollut kentän kakkostähti.

- Puolustuksessa onnistuivat mielestäni parhaiten Öhlund ja Mitchell. Mitchellin puolustuspeli oli virheetöntä (+2) ja hän teki kauden ensimmäisen maalinsa. Samalla hän nousi NHL:n puolustajien tehotilastossa kolmanneksi (+10). Öhlund antoi puolestaan Keslerin ensimmäisen erän ylivoimamaaliin syötön.

Muista pakeista Shane O'Brien jaksaa parantaa edelleen otteitaan ja on noussut jo yhdeksi fanien suosikeista. Nycholat oli puolustuksessa myös (yllättävän) hyvä. Davison antoi Toronton nuorelle puolustajalle Luke Schennille opetusta nyrkkipuolella. Puolikuntoinen Salo yllätti puolestaan taklauksilla ja oli Vancouverin ahkerin tällä osastolla.

- Toronto yllätti minut joukkueena (kauden ensimmäinen peli, jonka näin Leafsilta). Joukkue tekee paljon töitä, eikä luovuttanut vaikka tilanne oli 4-0 toisen erän puolivälissä. Osa tästä menee varmasti myös Canucksin asennepuolelle (liiallinen itseluottamus puseroissa tuossa tilanteessa), mutta tämä ei vähennä Leafsin peliä. Luke Schennista on kasvamassa erittäin arvokas pelaaja Torontolle.

Vancouverin kuuden pelin mittainen kotipelien sarja katkesi tähän otteluun. Saldoksi noista peleistä saatiin 4-1-1 ja kuudessa pelissä nähtiin vain yksi päästetty maali tasakentin (Whiten maali tässä kuudennessa pelissä), eli kokonaisuutena joukkue saa kiitettävät paperit tältä jaksolta. Luoteisen divarin jaettu kärkipaikka on nyt hallussa Wildin kanssa tasapistein.

Nyt on edessä neljän pelin mittainen vieraskiertue, jonka aikana kohdataan NY Islanders, NY Rangers, Minnesota ja Pittsburgh. Tuo Minnesota-ottelu tulee vaikeaan saumaan, sillä se pelataan heti seuraavana iltana Rangers-pelin päälle. Saa nähdä, luisteleeko Sanford pitkästä aikaa maalille tämän vieraskiertueen aikana.

***

Moose voitti viime yönä oman pelinsä Toronto Marliesia vastaan maalein 4-2. Jason Jaffray iski pelissä kolme maalia ja James Neal yhden. Grabner jäi jälleen pisteittä, eikä hänen pistekehityksensä näytä tällä hetkellä kovin lupaavalta. Toisaalta hänellä on tapaan pelata maalintekijälle tyypillisiä maaliputkia, jotka nostavat (toivottavasti ainakin) aikanaan hänen kokonaispistesaldoaan.

Maalilla Cory Schneider valittiin pelin kakkostähdeksi. Peli oli nuoren Schneiderin yhdeksäs peräkkäinen voitettu peli. Kauden 10 pelin jälkeen hän johtaa AHL-vahtien torjuntaprosentteja (94.8%), päästettyjä maaleja (1.3) ja voittoja (9). Vancouverilla on harvinainen tilanne, sillä joukkueella saattaa olla (riippuu laseista) riveissään NHL:n paras maalivahti ja AHL:n paras maalivahti.

 

[TML]

- Toronto yllätti minut joukkueena (kauden ensimmäinen peli, jonka näin Leafsilta). Joukkue tekee paljon töitä, eikä luovuttanut vaikka tilanne oli 4-0 toisen erän puolivälissä. Osa tästä menee varmasti myös Canucksin asennepuolelle (liiallinen itseluottamus puseroissa tuossa tilanteessa), mutta tämä ei vähennä Leafsin peliä. Luke Schennista on kasvamassa erittäin arvokas pelaaja Torontolle.

Tuosta takaa-ajostahan on tullut Leafsin selkeä tavaramerkki tällä kaudella. Aiemmin (tai siis pari viime kautta) Leafs oli ottava osapuoli kolmannessa erässä ja aina ei tukeva 4 maalin johtokaan riittänyt kun kaveri tuli rinnalle ja ohi.
Tällä kaudella joukkue on nuori ja peräänantamaton ja se kyllä näkyy kaikessa toiminnassa. Yritys ei loppunut 4-0 maalin jälkeenkään.

Muutenkin Leafs pelasi ihan kelpo pelin, maalinteko vain tökki pahasti. Luongo on pätevä veska, samaa ei voi valkoisten maalivahdista sanoa eilisen perusteella. Mutta näitä sattuu aina välillä.

 

[nuck]

Islanders-pelin ennakkoa

Tulevana yönä Vancouveria vastaan luistelee värikkään historian omaava NY Islanders. Islandersilta on vuosien saatossa nähty paitsi loistava dynastia, mutta myös todellista sekoilua mm. siirtojen kanssa. Värikäs Islanders on ollut minulle yksi eniten sympatioitani kerännyt joukkue (huolimatta vuoden 1982 Stanley Cup -finaaleista...) vuosien saatossa, ja on tätä edelleen.

Islanders lähtee otteluun kaksi voittoa allaan, kun joukkue kukisti Ottawan peräkkäin sekä kotona, että vieraissa. Noista Senators-peleistä tuli katseltua jälkimmäistä, ja tuon pelin perusteella ainakin Canucks-pelaajien luistinten pitää liikkua hyvin, jotta meillä olisi tulevana yönä mahdollisuuksia. Loukkaantumisten runtelema Islanders teki kentällä kovalla tsempillä töitä läpi pelin ja sai ansaitun voiton.

Islanders on voittanut tässä kuussa Ottawan kahdesti, Rangersin ja Columbuksen. Tappiot Saarelaiset ovat kärsineet puolestaan Montrealia, Atlantaa, Pittsburghia ja Philadelphiaa vastaan. Nuo tappiopelit joukkue on kuitenkin hävinnyt niukasti: Pittsburghille Islanders hävisi vasta rankuilla, Atlanta nousi maalin voittoon kolmannessa erässä takaa (toisen erän jälkeen Islanders johti 3-1) ja Montreal teki voittomaalinsa vain neljä minuuttia ennen loppua (kahden erän jälkeen Islanders johti tuota peliä jo 4-1). Vain Flyers onnistui voittamaan Islandersin yli yhdellä maalilla ja tuossa 3-1 voitossa Flyers teki kolmannen tyhjiin.

Helppoa ottelua ei ole siis luvassa myös Vancouverille. Canucks on onneksi pelannut viime aikoina hyvin, ja kasassa on viimeisistä kahdeksasta pelistä kuusi voittoa ja yksi rankkutappio (kiitos yllätys, yllätys.. Marek Svatosin...). Vain Detroit on onnistunut kaatamaan Vancouverin tässä viimeisten kahdeksan ottelun sarjassa, ja tuon pelin Wings voitti maalilla. Parasta Vancouverin pelissä on ollut puolustuspeli: Kuudessa viime pelissä Canucksille on tehty vain yksi maali tasakentin ja muutenkin omiin on mennyt noissa kuudessa pelissä vain kuusi maalia.

Ottelusta puuttuu Islandersin puolelta luultavasti tutut Mike Comrie, Rick DiPietro, Freddy Meyer, Brendan Witt, Mike Sillinger ja Nate Thompson. Vancouverin puolelta puuttuvat puolestaan varmuudella Kevin Bieksa ja Rick Rypien. Edellisen Toronto-pelin flunssan vuoksi huilannut Alexander Edler saattaa olla vielä sivussa. Eli vaikka Bieksan loukkaantuminen on Canucksille paha, lähellekään Islandersin kaltaista vemppalistaa meillä ei ole.

Vancouver on ollut harvinainen vieras Long Islandilla. Edellisen kerran Canucks vieraili Islandersin kotihallissa vuoden 2006 tammikuussa. Tuo peli muistetaan Vancouverin suurinumeroisesta 8-1 voitosta ja Bertuzzin hattutempusta, mutta tuosta pelistä ei kummallakaan joukkueella ole enää kuin pari pelaajaa riveissään (Vancouverilta tällaisia ovat Öhlund, Kaksoset, Salo, Kesler ja Burrows).

Viime kaudella joukkueet pelasivat kerran Vancouverissa. Tuo peli meni aina rankuille saakka, joissa Edler teki voittomaalin. Tuossa pelissä Canucks oli varsinaisella peliajalla selvästi hallitsevampi joukkue, ja DiPietro joutui torjumaan 43 kutia. Nyt Saarelaisilla ei ole maalissaan loukkaantunutta DiPietroa, mutta joukkueen kakkosvahti Joey MacDonald on pelannut hyvin - viimeisissä kuudessa pelissä on tullut kaksi kertaa valinta kentän parhaaksi pelaajaksi ja kerran valinta kentän kakkostähdeksi.

Ottelussa saatetaan tehdä kiekkohistoriaa. Islandersin paidassa pelaa 24-vuotias Frans Nielsen, joka on tehnyt tällä kaudella 17 pelissä 2+6=8 pistettä. Vancouverin paidassa pelaa puolestaan 22-vuotias Jannik Hansen, joka on tehnyt tällä kaudella 13 pelissä 3+5=8 pistettä. Yhteistä näille kahdelle hyökkääjälle on se, että kummatkin ovat tanskalaisia. Historiaa heidän välilleen tuo se, että koskaan aikaisemmin NHL:ssä ei ole pelannut kahta tanskalaispelaajaa vastakkain. Nyt luultavasti nähdään tämäkin.

Islandersin puolelta mielenkiintoa peliin tuo Nielsenin lisäksi suomalaishyökkääjä Sean Bergenheim, joka on tehnyt tällä kaudella kolme maalia. Lisäksi puolustaja Brett Skinner on entisiä Canucksin prospecteja ja hyökkääjä Richard Park entisiä Canucksin hyökkääjiä. Vancouverilla entisiä Saarelaisia ovat puolestaan Luongo, Pyatt ja Davison. Heistä Luongo ja Pyatt ovat entisiä Islandersin ensimmäisen kierroksen varauksia.

Islandersilla on riveissään kaksi mielenkiintoista tulokasta, kun Kyle Okposon lisäksi joukkueessa on viime kesänä varattu Josh Bailey. Bailey on siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että Islanders varasi hänet tämän vuoden draftissa yhdeksäntenä, eli juuri ennen Canucksin vuoroa. Tuo varaus mahdollisti Vancouverille Cody Hodgsonin varaamisen (ja pääsin tuulettamaan). Mutta nyt kun Bailey on päässyt jo pelaamaan NHL:ssä ja päässyt tehoille, niin ei hän mikään heikko varaus Saarelaisille ollut. Mielenkiinnolla seuraan tulevaisuudessa, miten kaksikon urat kehittyvät.

Vancouverin paikallisuutisissa sanottiin muuten, että Edler on lähtenyt Canucksin matkaan vieraskiertueelle, mutta hänelle on varattu eri lento kuin muille. Eli ilmeisesti hän on edelleen flussassa, eikä pelaa ottelussa. Jos näin, niin ex-Islander Davison saa jatkaa ja myös Nycholat nähdään taas pelissä.

Edit:

Vancouverin ketjut illan peliin:

Sedin-Sedin-Demitra
Pyatt-Wellwood-Bernier
Burrows-Kesler-Hansen
Hordy-Johnson-Raymond

Mielestäni vähän erikoisia ketjumuokkauksia valmennukselta. Torontoa vastaan Wellwoodin ja Demitran yhteistyö toimi mielestäni oikein hyvin (etenkin kun otetaan huomioon kaksikon yhteistyön kesto), ja heistä olisi mahdollista saada kunnollisiin hyökkäystehoihin kykenevä kakkosketju Kaksosten taakse.

Kaksikko tuntui pitävän pelaamisesta yhdessä ja Demitra kehui Wellwoodia tässä Provincen jutussa:

"I couldn't believe we did it on the first draw we had. He has a great touch and such soft hands."

"I just had to hit his stick for him to put it in. He has great patience and it's always nice to play with a guy like that. It's very easy to play with him and I hope we score many, many goals together."

No, valmennusjohto nuo ketjut päättää ja kai he tietävät sitten paremmin mitä kannattaa yrittää. Onhan Demitran kokeilu kaksostenkin ketjuun ihan mielenkiintoinen uutinen, kun Kaksosten kanssa ei ketään toista olla tällä kaudella vielä kokeiltu.

Myös Raymondin paikka nelosen laidassa saa miettimisen paikan minulta. Tietysti ennemmin joukkueen nopein luistelija Raymond kentälle kuin joukkueen turhin pelaaja Mike Brown ja Raymond tarvitsee pientä herätystä, mutta en minä ainakaan osaa nähdä, kuinka Hordichuk / Johnson kaksikko pystyy hyödyntämään Raymondin liikettä. Ehkä V näkee asian siten, että Raymond pystyy tuossa paikassa taklaamaan ja pelaamaan erinomaista puolustuspeliä.

No, loppujen lopuksi avauskokoonpanon ketjujen miettiminen ja niistä kritisoiminen on aika turhaa hommaa. V sekoittelee ketjunsa taas kerran uusiksi viimeistään ottelun toisessa erässä.