Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

Canucks saa kiittää pelkästään Luongoa Islanders-pelin pisteestä. En tiedä mikä pelissä meni pieleen (oliko joukkue tuudittunut samalla tavalla helppoihin pisteisiin kuin useimmat fanit HF:lla?), sillä ottelu alkoi hyvin ja Demitra teki heti alkuun maalin. Ensimmäisen erän puolivälissä ote kuitenkin katosi, toinen erä oli meiltä yksi kauden surkeimmista ja vaikka kolmannessa ja jatkoajalla joukkue paransi (ei paljon vaadittu toisen erän sukelluksen jälkeen) ja ehkä hallitsikin peliä tasakentin, Islanders ansaitsi tasaisemmalla panoksella kaksi pistettä.

Tämä Islanders-peli menee samaan kategoriaan Colorado-pelin kanssa. Kummassakin näistä peleistä vastustaja on halunnut selvästi enemmän pisteitä ja myös saanut ne ansaitusti - vaikkakin ei-ansaitusti rankkujen kautta. Toisaalta tällä ottelulla oli tietynlaista yhteyttä myös Vancouverin edelliseen vieraspeliin Anaheimia vastaan. Tämä oli toki maalimääriltä selvästi vaatimattomampi peli, mutta kummassakin pelissä Canucks oli surkea (toisesta saatiin rankuilla kaksi pistettä ja toinen hävittiin).

Islandersille pitää antaa kuitenkin tunnustusta hyvästä luistelusta ja yrityksestä. Joukkue ei ole NHL:n lahjakkaimpia porukoita (vielä vähemmän nykyisen sairauslistansa kanssa), joukkueessa on paljon pieniä hyökkääjiä (peräti seitsemän pelannutta hyökkääjää on 5-11 tai alle, kun Vancouverilta tällaisia löytyy yksi - Wellwood), mutta he ovat nopeita pelaaja ja tekevät paljon töitä. Hyvällä karvauksella Saarelaiset saavatkin tukittua vastustajan hyökkäysten rakentelut.

Vancouverillekin tuotti isoa tuskaa saada oma peli käyntiin. Ehkä Canucksin heikolta näyttäneeseen esitykseen yksi iso asia on siis tässä Islandersin luistelumäärässä ja järkevässä karvauksessa. Islandersin pelaajat kahmivat pelissä peräti 21 kiekonriistoa, mikä kertoo omalta osaltaan joukkueen ahkeruudesta ja onnistumisesta kiekottomassa pelissä. Työnteosta palkitaan, ja hyvä niin.

Islandersin maalilla pelannut Joey MacDonald jatkaa vahvoja otteitaan. Seitsemässä viime pelissä on tullut kolme kertaa valinta kentän parhaaksi pelaajaksi ja kerran kentän kakkostähdeksi. Rick DiPietron loukkaantuminen on siis pystytty paikkaamaan vähintäänkin hyvin. Canucksin maalilla Luongo oli selvästi joukkueen paras pelaaja, ja kuten monta kertaa on jo nähty, hän piti Canucksin edes pisteessä kiinni.

Puolustuksessa Vancouverilta parhaita olivat harmittavan pienen roolin saanut Lawrence Nycholat ja alivoimalla jälleen hurjasti menestyksellä urakoinut Willie Mitchell (Mitchellin tasakenttäpeli ei ollut kuitenkaan tässä ottelussa parasta mitchellia). Mattias Öhlund oli ensimmäisessä erässä koomassa (veikkasin hänen olleen flunssassa Edlerin tavoin), mutta paransi myöhemmin. Kokonaisuutena Öhlund on ollut alkukaudesta aika vaatimaton, mutta onneksi hänellä on tapana parantaa keväällä.

Salo pelasi mielestäni aika laimean pelin tänään, vaikka kellotti joukkueen korkeimmat minuutit. Islanders ei ollut selvästikään lukenut Canucksin ylivoimaa ja jätti Samille tilaa laukoa. Kolmesti mies paukutti kuitenkin ohi paikoilta, joilta häneltä on totuttu näkemään tuloksia usein silloin kun tilaa on jätetty. O'Brien pelasi puolestaan muuten hyvän pelin, mutta teki yhden karmean kiekonmenetyksen ja kiekonohjauksen. Selvästi joukkue olisi kaivannut kahta parasta pelin avaajaansa Bieksaa ja Edleria tässä pelissä.

Hyökkäyksessä Demitran ja Kaksosten yhteistyö alkoi mahtavasti, kun heti tehtiin osuma, mutta ei tuokaan yhdistelmä ketjuna lopulta toiminut. Yksittäin Demitra oli tosin jälleen hyvä (jatkoajalla erinomainen) ja Henrik Sedin voitti aloituksia 71%:n tehokkuudella, mutta ketju yritti pelata keskenään aivan liian vaikeasti ja hienosti. Nyt kun kaksosten kanssa on yritetty Bernieria, Raymondia, Demitraa, Wellwoodia, Krogia ja Ouellettia, niin olisiko seuraavaksi vaikka Sanfordin tai Davisonin vuoro?

Kakkosketju oli sekin näkymätön kaksi erää. Wellwood ei tänään pelannut sillä tasolla, millä hän on pelannut parhaimmillaan, eikä laitureista Bernier tai Pyatt onnistuneet. Kolmannessa erässä tehtiinkin muutos, kun Raymond nostettiin nelosesta kakkoseen ja Pyatt laitettiin neloseen. Tämä muutos tuntui aluksi toimivalta, mutta lopputuloksena oli tähän peliin jotenkin sopivana se, että sekä Raymond, että Pyatt ottivat kolmannessa erässä joukkuetta rokottavat kakkoset.

Kolmosketjun pirtein oli yllättäen Hansen, joka kävi omaa kisaansa Nielsenia vastaan tässä historiallisessa tanskalaispelaajien ensimmäisessä yhteenotossa. Hansen olikin pelin parhaita Canucks-pelaajia (kertoo jotain joukkueesta), mutta Islanders voitti tälläkin alueella, kun Nielsen sai syötön Weightin 1-1 -maaliin ja teki lopulta pelin ratkaisevan osuman rankuissa. Kumpikin tanskalainen voi olla kuitenkin tyytyväinen peliinsä.

Vancouver pitää nyt päivän taukoa, ja tuon jälkeen joukkue pelaa kahtena peräkkäisenä iltana pelit. Ensin Canucks menee pelaamaan Rangersia ja Markus Näslundia vastaan ja heti seuraavana iltana Canucks pelaa Minnesotassa oman divisioonan tärkeän (ja tuohon paikkaan erittäin vaikean) pelin. Joukkueen kaksi viimeisintä vieraspeliä (Ducks ja Islanders) on mennyt niin heikosti, että tiukkaa tekee kahden pisteen metsästys noista peleistä. Ja muutenkin kun katsoo joukkueen lähiajan otteluohjelmaa tämän pelin kanssa...

Nov. 17 @ NYI (L, SO)
Nov. 19 @ NYR
Nov. 20 @ MIN
Nov. 22 @ PIT
Nov. 24 vs. DET
Nov. 27 vs. CGY
Nov. 29 @ CGY
Dec. 1 @ CLB
Dec. 4 @ DET
Dec. 5 @ MIN
Dec. 7 @ COL
Dec. 9 @ NSH
Dec. 13 @ EDM

...niin pakko näihin vieraspeleihin olisi saada jotain järkeä. Tuo pelirypäs kun selvitään .5 -tahdilla, niin voisi olla tyytyväinen. Nyt tässä .5-tahdissa ollaan yhden pelin jälkeen, mutta kahden edellisen vieraspelin otteilla tähän ei varmasta jatkossa päästä. Onneksi tästä ei kai voi olla kuin yksi suunta.

 

[nuck]

Vancouverin Sunin peliraportissa käydään Islanders-peliä hyvin läpi. Tuossakin raportissa kuitenkin aliarvioidaan Islandersin tämän hetken kykyä haastaa kenet tahansa. Jos näin ajatellaan jatkossa myös pelaajien toimesta, niin pelit voidaan lopettaa tähän paikkaan.

Toivottavasti Öhlund ajatteli, mitä sanoi tuossa jutussa:

There are no easy games in this league where you just go in and take two points. I guess the way we played, we should be lucky we have one. The second period was one of the worst we've had in a while.

"The six defencemen, we had some issues tonight. We had quite a few turnovers from the back end. Louie kept us in the game. Absolutely, when he plays like this, you'd like to give him more than one goal."

Vigneault kertoi pelistä puolestaan seuraavaa:

"I thought our guys came out with good energy. . . and for some reason went totally flat in the second. Our execution was, to say the least, absent. A lot of turnovers that led to scoring opportunities for them.

"The ice is the ice; it's the same for both teams. Obviously, it makes it hard to make plays out there, so what you've got to do is stick with high-percentage decisions on the ice with the puck. That's what got us in trouble tonight. Most of their opportunities came off turnovers from our part and that's what got us in trouble."

***

Vancouver Sunin Iain MacIntyre keskusteli puolestaan ex-kapteeni Markus Näslundin kanssa miehen tämän hetkisestä tilanteesta Manhattanilla. Näslund tuntuisi viihtyvän Rangersissa hyvin, ja tämä on hieno kuulla. Hän sai mielestäni aivan liikaa kritiikkiä kahden viime kauden aikana Canucks-leiristä ja tähän yhtyivät jutussa myös nykyiset varakapteenit Öhlund ja Mitchell.

Öhlund:

"He deserved a lot better than how it ended here," long-time Canuck defenceman Mattias Ohlund said. "Once the media and fans got the ball rolling, [the criticism] kind of got out of control. He did so much for our team.

"I guarantee if you ask anybody who played with him and for him, he was a very good captain and a great guy. It just seemed he was the guy to blame when we didn't perform well. I talk to him every couple of weeks, send texts back and forth. He seems very happy.

"I don't know if he needed the change, but I can tell talking to him that he's very happy and very upbeat. Obviously, it's been good for him."


Mitchell:

"He got a little bit of a rough ride, but that's pro sports, too," Canuck Willie Mitchell said. "It was a little much, I thought, at times. As professionals, we have to deal with that and find ways to put it out of your head.

"He's a guy who really took things hard. I miss him here because he was an exceptional teammate. He'd do anything for any of the guys. He really cared what his teammates wanted. People didn't see that part. People said: 'Not enough energy, not enough passion, blah blah blah.' Well, BS; he had that. He just showed it in different ways."

 

[FutureHockey]

Aftonbladet kertoilee, että Vancouverin ja Ottawan välillä olisi pukkaamassa treidiä, jossa Vancouveriin matkaisi Antoine Vermette ja Ottawaan Mattias Öhlund.

 

[Mr. Smith]

Aftonbladet kertoilee, että Vancouverin ja Ottawan välillä olisi pukkaamassa treidiä, jossa Vancouveriin matkaisi Antoine Vermette ja Ottawaan Mattias Öhlund.

Näyttipä varmalta lähteeltä. No eihän sitä koskaan tiedä, mutta varsin erikoiselta tuntuisi tuo vaihto. Toki Ohlund Ottawan pakistoa parantaisi, muttei siltikään olisi sellainen yv-pakki mikä tuolta puuttuisi. Ja vastaavasti enpä tiedä mihin Vancouver Vermetten sijoittaisi. Kakkosen keskelle? Vai onko Vermette pelannut edes keskellä tällä kaudella?

 

[FutureHockey]

Näyttipä varmalta lähteeltä. No eihän sitä koskaan tiedä, mutta varsin erikoiselta tuntuisi tuo vaihto. Toki Ohlund Ottawan pakistoa parantaisi, muttei siltikään olisi sellainen yv-pakki mikä tuolta puuttuisi. Ja vastaavasti enpä tiedä mihin Vancouver Vermetten sijoittaisi. Kakkosen keskelle? Vai onko Vermette pelannut edes keskellä tällä kaudella?

Niin. Lähdehän ei tosiaan ole paras ja vaihto tuntuisi omasta mielestä niin käsittämättömältä Nucksien kannalta, että en voi uskoa. Tosin jos sieltä varauksia tulee, on se eri juttu.
Eihän Ottawa varsinaisesti ihan akuuttia YV-pakkia tarvitse sillä Kuba on hoitanut sen tonti todella hyvin. Tosin Kuba-Öhlund kaksikko olisi varmasti aina parempi.
Vermetten tämä kauden pelipaikasta en osaa sanoa, mutta varsinaisen näkymätön ollut ainakin omaan silmään. Ei ole oikein missään näkynyt.

 

[nuck]

Toivottavasti tuota kauppaa ei koskaan nähtäisi. Vermette on tehnyt tällä kaudella 18 pelissä kaksi maalia ja neljä pistettä, Vancouverin puolustuksen terveystilanne on riski pitkän kauden aikana ja Öhlund on aina parhaimmillaan keväällä tärkeissä peleissä. Onneksi Öhlundilla on sopimuksessaan myös NTC, joten ei häntä helposti kaupattua saisikaan.

 

[Osmo Rapeli]

Kakkosen keskelle? Vai onko Vermette pelannut edes keskellä tällä kaudella?

Sekä että tuo on tainnut pelata, enemmän sentterinä, tosin viimeksi muistaakseni Heatleyn ja Spezzan kanssa, tilastojen sen kummemmin kohenematta. Olisi parempi laiturina. Älytön pettymys, mies näyttää niin taitavalta ja ketterältä mutta se viimeinen särmä ja kovuus puuttuvat.

 

[nuck]

Viime yönä Vancouver kohtasi vieraissa NY Rangersin. En nähnyt peliä, joten pitää tyytyä videopätkiin ja kirjoitettuun epistolaan.

Vähän latteasta Islanders-pelistä oltiin menty ilmeisesti eteenpäin siinä mielessä, että karvausta oltiin lisätty ja maalipaikat pystyttiin käyttämään hyväksi paremmin. Paineen antaminen tuntui myös toimivan Rangersin puolustusta vastaan hyvin. Canucks meni toisessa erässä jo 1-5 johtoon ja monessa maalissa juuri aktiivisuus Rangersin puolustusta vastaan näytti toimivan.

Selvässä johdossa joukkueen peli kuitenkin kuulemma vähän lässähti (etenkin kolmas erä oli Vancouverilta kuulemma laiskaa kiekkoa) ja Rangers pääsi kaunistelemaan lukemia. Ilman Luongoa tässä pelissä olisi voinut käydä vielä vaikka kylmät, sillä takaa tulevalla on aina tietyllä tavalla etu jos maalivahtipeli pettää. Luongon otteet ovat onneksi olleet jo pitkään niin hyviä, että suurta huolta tuo Rangersin kiri ei peliä seuranneille tuottanut.

Aika erikoinen ottelu Rangers-peli kuitenkin oli, sillä jos ennen peliä minulta oltaisiin kysytty ottelun ennakkoa, niin olisin veikannut Luongon ja Lundqvistin kaksintaistelusta tulevan vähämaalisen pelin. Nyt ottelussa tehtiin kuitenkin kaikkiaan yhdeksän osumaa. Näin montaa maalia Rangersille ei ollakaan vielä tämän kauden aikana tehty, eikä Luongollekaan oltu tehty kuudessa edellisessä pelissä kuin yhteensä neljä maalia (kun jätetään rankut pois laskuista).

Iso "syyllinen" noin isoihin maalimääriin tässä pelissä oli videoiden perusteella Rangersin huolimaton puolustuspeli ja Lundqvistin haparointi. Canucks ei edes käyttänyt kahden ensimmäisen erän kaikkia hyviä paikkojaan hyväkseen (esimerkiksi Raymond missasi läpiajon ja kerran kiekko saatiin maaliviivalle), mutta teki tästä huolimatta viisi maalia. Tuo kertoo kotijoukkueen puolustuspelistä jotain.

Suuret maalimäärät eivät olleet kuitenkaan tavallaan mikään vahinko Vancouverille, vaikka viime peleissä maalihanat ovatkin olleet kiinni. Nimittäin tällä kaudella Vancouver on tehnyt 19 pelin sisään jo neljä kertaa kuusi maalia (siis noin joka viidennessä pelissä). Tähän kuuteen tehtyyn maaliin päästiin viime kauden aikana kolme kertaa ja tätä edeltävällä kaudella myös kolme kertaa. Hieno homma, että tällä kaudella pystytään nähtävästi voittoihin sekä maali-iloitteluissa, että niukoissa peleissä.

Kerrataan vähän noita Vancouverin maaleja:

Kyle Wellwood avasi maalikarkelot läpiajollaan, jossa Lundqvistille ei jätetty paljon mahdollisuuksia. Hienon läpisyötön tuohon antoi Öhlund, mutta ennen kaikkea Wellwoodin haku sinisen keskelle läpiajoon teki tuon syötön antamisen mahdolliseksi. Toisessa maalissa Canucksin alivoimakaksikko Jannik Hansen - Alexandre Burrows hyvä karvaus alivoimalla poiki läpiajon Burrowsille, josta tämä ei erehtynyt. Maali oli Rangersille jo kauden seitsemäs päästetty maali, kun joukkue pelaa ylivoimaa (NHL:n kärkitilasto tietysti omassa sarjassaan). Kaksi ensimmäistä maalia tehtiin läpiajoista, eikä noista voi oikein Lundqvistia syytellä.

Kolmas maali oli jälleen Hansen - Burrows -kaksikon hyvän karvauksen tulosta. Kaksikko ajoi Rangersin pakkien päälle aktiivisesti ja sai hyökkäyspään kiekonriiston kulmassa. Kiekko tuli maalin eteen yksin jätetylle Burrowsille, joka laukoi b-pisteiden välistä suoraan syötöstä Vancouverin toisen erän alkuun jo 0-3 johtoon. Tuo maali menee Rangersin puolustuksen piikkiin ja ehkä Lundqvist'kin olisi voinut olla tuossa tarkempana. Toisaalta jos noin vapaasta paikasta pääsee laukomaan suoraan syötöstä, niin en minä ainakaan pelkästään maalivahtia lähtisi syyttämään.

Vancouverin kolmannesta maalista noin minuutin päästä kiekko pelattiin Lundqvistin maalin taakse, jossa iso Pyatt voitti kulmapelin ja syötti kiekon maalin eteen, jonne nousi Ryan Johnson. Johnson laukoi taas suoraan syötöstä ja teki Canucks-uransa avausmaalin. Eipä tuotakaan maalia oikein voi laittaa Lundqvistin piikkiin, kun kaveri pääsee tälläämään maalin takaa tulleeseen syöttöön vapaasti parista metristä.

Tuon 0-4 maalin jälkeen Rangers kavensi Druryn päästessä vuorostaan läpiajoon keskeltä. Vancouver iski toisessa erässä kuitenkin vielä kolmannen kerran. Ensin nähtiin tilanne, jossa kiekko saatiin jo maaliviivalle, Wellwoodilla oli koko maali tilaa pistää kiekko sisään (suti ilmeisesti lumet) ja tarvittiin videoita. Heti tämän jälkeen Demitran laukaus upposi ylivoimalla ohi Lundqvistin. Demitran veto on hyvä, mutta tuon olisi voinut Lundqvist ottaa kyllä kopiksikin.

Demitran maalin jälkeen Rangers vaihtoi maalivahtia ja maalille tuli Steve Valiquette. Toisessa erässä Wellwoodilla oli vielä kaksi erinomaista tilaisuutta laittaa kiekko sisään. Ensimmäinen tuli Vancouverin pelatessa 5-3 ylivoimaa toisen erän puolivälin jälkeen. Wellwood pääsi laukomaan takakulmalta vapaasti, mutta Valiquette pääsi peittämään hyvin kulman. Vähän vastaava paikka Kylelle tuli vielä samassa ylivoimassa (tuolloin 5-4) - jälleen sama tulos.

Tuohon 1-5 maaliin lopahti sitten luetun mukaan Canucksin pelistä suurin tsemppi. Näidän osumien jälkeen Rangers pääsikin iskemään vielä kahdesti, kun maalinteossa onnistuivat Aaron Voros ja Ryan Callahan. Callahanin maaliin merkittiin ensimmäiseksi syöttäjäksi Markus Näslund, joka pelasi ensimmäisen pelinsä Canucksia vastaan 12 vuoteen.

Vancouver otti Rangersin pelin lopun kauneuspisteistä huolimatta pelistä tärkeän vierasvoiton. Kurssi on hyvä, sillä joukkue on hävinnyt varsinaisella peliajalla viimeisistä 10 pelistä vain yhden - kiitos Detroitin erinomaisen ylivoimapelin tämän kuun 2. päivän ottelussa. Tämän jakson aikana vastustaja on nollattu neljä kertaa ja tehty vastaavasti viidessä pelissä vähintään neljä maalia.

Tälle Canucksin hyvälle kurssille on kuitenkin tulossa muutos ensi yönä - kiitos NHL:n sarjaohjelman. "Tekosyitä" Vancouverin lähes varmalle tappiolle ovat mm:

- Joukkue matkustaa nyt parin aikavyöhykkeen päähän pelaamaan toisena peräkkäisenä iltana vieraspeliään Minnesotaa vastaan.

- Maalissa nähdään pitkästä aikaa Curtis Sanford, jolla ei ole minkäänlaista ottelutuntumaa.

- Vancouver on pelannut kolmen edellisen kauden aikana 38 peliä toisena peräkkäisenä iltana, ja ottanut noista varsinaisen peliajan jälkeen voiton vain viisi kertaa... Joukkueen kolmen edellisen kauden kokonaissaldo on kaiken kaikkiaan 130-91-25, joten tuo on aika merkittävä tekijä... En viitsi edes laskea, millaiset prosentit Canucksilla on ilman Luongoa näissä toisena peräkkäisenä iltana pelatuissa peleissä.

- Canucks voitti Minnesotan kauden ensimmäisessä pelissä kotonaan. Usein näissä oman divarin sisäisissä peleissä edellisen keskinäisen pelin hävinnyt joukkue on ollut vahva seuraavassa pelissä.

- Edellisessä Minnesota-pelissä kauden avausmaalinsa tehnyt Sami Salo saattaa olla pois Vancouverin kokoonpanosta, eli pakkivajetta on ehkä taas. Salo jätti kentän Rangers-pelin lopussa.

- Minnesota on hävinnyt kauden aikana vain yhden kotipelin (Montrealia vastaan 1-2).

Nämä siis ilmaisina vinkkeinä vedonlyöjille. Jos saatte vähänkään kohtuullisen kertoimen kotivoitolle, niin sitä kannattaa minun nähdäkseni tässä tilanteessa pelata. Minä olisin yllättynyt, jos Canucks saisi tuosta pelistä edes melko tasaisen.

 

[nuck]

Last place I’d ever be seen... McDonald's

Canucks.comilta voisi poimia näin ennen ottelua:

Kyle Wellwoodin haastattelun. ja otteluennakon.

Sen verran on tullut tietoa kokoonpanoista, että Sami Salo ei pysty pelaamaan. Aika odotettu uutinen, kun mies jätti edellisen pelin kesken. Toivottavasti sairausloma jää lyhyeksi, sillä tervettä Saloa kaivataan puolustuksessa.

Canucks nosti Salon loukkaantumisen vuoksi farmista ylös puolustaja Nolan Baumgartnerin. Baumer oli työsulkukauden jälkeisellä kaudella hyvä Vancouverissa (34 pistettä), mutta tuon jälkeen miehen ura lähti alamäkeen Philadelphiassa ja Dallasissa. NHL-kokemusta häneltä löytyy 131 peliä, joten ainakin melko kokenut hätäapu farmista saadaan mukaan. Baumerin nykyisen pelin taso NHL:ssä onkin sitten täysi kysymysmerkki.

 

[nuck]

Nämä siis ilmaisina vinkkeinä vedonlyöjille. Jos saatte vähänkään kohtuullisen kertoimen kotivoitolle, niin sitä kannattaa minun nähdäkseni tässä tilanteessa pelata. Minä olisin yllättynyt, jos Canucks saisi tuosta pelistä edes melko tasaisen.

Toivottavasti mahdollisimman harva luki tätä kirjoitustani. Tästä lähtien lupaan olla joka tapauksessa vedonlyöntivinkkien suhteen mahdollisimman hiljaa, kun ei niistä selvästi ole mihinkään.

Vancouver otti kyllä minun nähdäkseni kauden yllättävimmän voittonsa Minnesotasta. En olisi koskaan voinut uskoa, että joukkue voittaa seuraavan illan vieraspelinsä Minnesotan kotihallissa mahdollisimman vähän kauden aikana pelanneella (yksi peli) kakkosvahdilla ja kahden tärkeän pakin ollessa sivussa. Mutta näitä yllätyksiä tapahtuu onneksi aina silloin tällöin - etenkin, jos pystyy pelaamaan lähes täydellisen vieraspelin.

Nyt Canucks on pelannut kolmen edellisen kauden aikana 39 peliä toisena peräkkäisenä iltana, ja ottanut noista varsinaisen peliajan jälkeen voiton jo kuusi kertaa. Eli eivät nuo sittenkään mitään mahdottomia pelejä ole. Erittäin harvinaisia voittoja kyllä, mutta eivät sellaisia, etteikö niitä koskaan tulisi. Kakkosvahdilla pelatessa nuo taitavat olla "mutulla" heitettynä tosin vielä harvinaisempia.

Toivottavasti Minnesota-peli toimisi arvokkaana joukkuehengen lisääjänä jo muutenkin (tämäkin mutulla nähdyn perusteella) hyvälle joukkuehengelle. Oman divarin tärkeän pelin voitto tuossa saumassa ainakin luulisi antavan paljon lisää hyvää jatkoon. Voiton jälkeen olen harvoin nähnyt niin iloisia naamoja, mitä Wildia vastaan nähtiin.

Curtis Sanfordille peli oli tietysti iso ja voitto mahtava. Luongon takana ei paljon näyttöpaikkoja tule, joten miehen tehtävä on erittäin vaikea. Ennen Minnesota-peliä Sanford oli saanut tämän kauden aikana vain yhden testin (Buffaloa vastaan) ja tuo peli ei hyvin mennyt. Siinäkään mielessä tilanne ei ollut kovin hyvä, että hänen edellinen voittonsa oli tullut joulukuussa 2007. Mutta Minnesotaa vastaan Sandman pelasi hyvän pelin (tuo Koivun ensimmäinen olisi tosin ollut otettavissa) ja sai varmasti itseluottamusta nostavan voiton tililleen. Näin hän kertoi itse tilanteestaan Vancouver Sunille;

It's like a weight off my shoulders. It's awesome to win. I know my role on this team as much as anybody else. I just try and be as good a teammate as I can be. It's hard not to carry baggage [between infrequent starts]. It's hard to let it go. But you just wake up one morning, take a deep breath and go: 'Hey, this is the NHL and to get to do what I do is pretty cool.'"

"These guys are awesome in here. They know my situation and they know I'm not going to be playing much, but I'm going to go out there and work as hard as I can day in and day out. I think it's twice as special when we can come in here and it's a first-place game and put together 60 solid minutes as a group, after tough travel and playing the second game of a back to back."

Puolustuksessa flunssassa ollut Willie Mitchell pelasi ex-seuraansa vastaan loistavasti. Mies on kakkosena koko NHL:n +/- -tilastossa (+14) ja puolustajien +/- -tilastossa on ykköspaikka. Tämä siitä huolimatta, että pakkipari vierellä on vaihtunut loukkaantumisten vuoksi pariinkin kertaan ja Vigneault heittää Willien kentälle pelaamaan varjostavaa roolia vastustajan ykköstä vastaan aina kuin mahdollista.

Shane O'Brien jatkoi myös vahvoja otteitaan. Edellisessä NYR-pelissä mies sai viisi kakkosta (kaksi noista meni täysin tuomarin piikkiin), mutta nyt hän pelasi fyysisesti ilman kakkosia. O'Brienilta nähtiin jälleen yksi tappelukin, kun hän lähti kuittaamaan Erik Reitzille tämän selkään ajoa Wellwoodia kohtaan. O'Brienista on kasvanut Canucksin puolustukseen juuri sellainen puolustaja, mitä minä olen jo pitkään toivonut kuutospakin olevan: iso, ilkeä, fyysinen ja pelaa yksinkertaista peliä. Kauppa Krajicekiin oli erinomainen veto Gillisilta.

Mitchellin ja O'Brienin ohella koko puolustus saa kiitettävät paperit. Öhlund ja Edler pelasivat hyvin ja Salon ja Bieksan loukkaantumisia paikkaamaan tulleet Nycholat ja Davison täyttivät paikkansa. Nycholatia toivoisin käytettäväksi enemmän ja ennen kaikkea olisi hieno nähdä hänet ylivoimalla, sillä kiekollisessa pelissä mies on parhaimmillaan.

Hyökkäyksessä Demitra taitaa löytää sittenkin yhteisen sävelen Kaksosten kanssa. Hän on ollut ainakin nyt kauden alussa parannettu painos Näslundista (tosin loukkaantuminen laskee kokonaisuutta). Entistä seuraansa Minnesotaa vastaan Demitra teki 1+1 pistettä, laukoi viisi kertaa ja hänet valittiin pelin kakkostähdeksi. Viidessä edellisessä pelissä hän on tehnyt nyt neljä maalia, ja kauden kokonaissaldot 10 pelin jälkeen ovat 5+5=10 pistettä.

Minnesotan toimittaja Brad Ratgen kyseli Demitran mietteitä pelin jälkeen haastattelussa ja pelin yhteenvedossa:

After the game, I had the chance to interview Pavol Demitra. In asking him about what appeared to be obvious similarities between the Wild and the Canucks, Demitra corrected me when he stated "it's not even close. We've got a lot of freedom on the ice. Everybody has to be defense and offense, while in Minnesota the center always played defense." "We got alot of criss crossing and alot of freedom on the ice and we can skate anywere we want and just get open." Demitra said he liked the offensive freedom in Vancouver's system in addition to playing with the same player for many games.

Daniel Sedin teki Wildia vastaan voittomaalin jo toisen kerran tämän vuoden puolella. Pikku hiljaa maaleja alkaa taas tulla, sillä Wild-pelin maali oli hänelle viides maali viimeisiin kahdeksaan peliin. Minnesotaa vastaan Daniel laukoi Demitran tavoin viisi kertaa, joten ykkönen saa ainakin laukauksia aikaan. Ketjun sentteri Henrik Sedin antoi puolestaan pelissä kaksi syöttöä ja nosti kauden syöttömääränsä 15 syöttöön. Läntisen konferenssin senttereiden syöttöpörssissä hän on neljäntenä.

Tuo pelin voittomaaliksi jäänyt vaihto oli tältä Vancouverin nykyiseltä ykkösketjulta komeaa katsottavaa:

50 sekunnin pyöritys vastustajan päässä tuottaa osuman.

Toivottavasti vastaavaa nähdään jatkossa lisää.

Kakkosketjusta erityisen iloinen pitää olla Steve Bernierin onnistumisesta. Hänellä on ollut tämän kauden aikana paljon paikkoja, mutta mies on pelannut melko laihoin tuloksin. Toivottavasti tämä Wild-pelin maali antaisi jatkoon paljon lisää onnistumisia. Wellwoodin laidalla paikkoja luulisi tulevan ainakin myös jatkossa. Hän sopii tuohon Kylen laidalle joukkueen ahkerimpana taklaajana hyvin, joten tuossa hän saa varmasti jatkaa.

Kolmosessa Hansen pelasi puolestaan jopa enemmän kuin Kesler ja Burrows. Tanskalainen on todellinen taistelija ja 10 pistettä 16 pelin jälkeen on enemmän mitä minä odotin ennen kautta. Nelosessa pelaava toinen hyökkäyksen nuorempi pelaaja Raymond menee puolestaan tällä hetkellä hukkaan, mutta kun Hansenin paikka on kolmosessa selvä, niin Raymondille jää periaatteessa taistelu Pyattia vastaan. Pyatt taas on enemmän kiekotonta työtä tekevänä pelaajana Raymondin edellä tällä hetkellä tuohon Wellwoodin toiselle puolelle.

Kokonaisuutena pitää olla ensimmäisen neljänneksen jälkeen erittäin tyytyväinen Vancouverin peliin monessakin mielessä:

- Canucks on koko NHL:n toiseksi paras tasakenttäjoukkue nhl.comin tilastojen mukaan

- Viimeisistä 11 pelistä Vancouver on hävinnyt varsinaisella peliajalla vain yhden.

- Maaleja on tehty Läntisen konferenssin neljänneksi eniten ottelua kohden.

- Maaleja on päästetty Läntisen konferenssin toiseksi vähiten peliä kohden ja koko NHL:ssä vain kolme joukkuetta on päästänyt vähemmän maaleja peliä kohden.

- Pisteitä on Läntisessä konferenssissa kolmanneksi eniten ja johdetaan Luoteista divisioonaa.

- Canucks tuntuisi löytäneen viimein kunnon ykkösketjun, joka pystyy ratkaisemaan pelejä Luongon kanssa.

- Puolustus toimii kiitettävästi Mitchellin johdolla, vaikka Salon lisäksi paras hyökkäävä puolustaja on sairauslistalla vielä pari viikkoa.

- Wellwood ja Demitra ovat olleet selkeitä tason nostajia Näslund / Morrison -kaksikkoon nähden - ainakin tähän mennessä.

- Luongo on palannut kauden 2006/07 tasolle vaikean viime kauden jälkeen.

- Vancouverin kolmosketju on noussut NHL:n eliittiin omassa hommassaan.

Tämän vuoden joukkue on aloittanut kokonaisuutena pelinsä lupaavammin, mitä yksikään tämän vuosikymmenen Canucksin joukkue. Usein joukkueella on ollut yksi selkeä heikko kohta (WCE-Linen aikana oman pään pitävyys, Vigneaultin kahdella ensimmäisellä kaudella maalinteko), mutta nyt kauden alussa Canucks on ollut erittäin tasapainoinen joukkue.

***

Prospect-rintamalta sen verran tähän loppuun, että Cody Hodgson iski tehot 3+1, kun OHL:n tähdistö voitti Russian Selectsin vuosittaisessa ottelussaan. OHL:n tähdistö kirjasi pelistä voiton lukemin 6-3. Hodgsonin lisäksi Dale Mitchell teki yhden maalin ja John Tavares kaksi maalia. Alan olla yhä enemmän innoissani Hodgsonin suhteen.

 

[Aloevera]

Canucks jatkaa voittojen tiellä 3-1 voitolla penguinsista :). En ois kyllä heti osannu arvata tällasta lopputulosta.

Luongo loukkaantui ekan erän alussa, toivottavasti ei mitään pahempaa käyny. Sanford veti aika peruspelillä, ei tullu mitään pahempia torjuntoja.

Mitä tuossa kattelin, niin 1.kenttä Sedin-Sedin-Demitra näyttäis toimivan vallan mainiosti ja he viimeistelivätkin joukkueen kaikki osumat.

 

[Hiisi_van_Holten]

Luongo loukkaantui ekan erän alussa, toivottavasti ei mitään pahempaa käyny. Sanford veti aika peruspelillä, ei tullu mitään pahempia torjuntoja.

Todellakin nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei ole paha loukkaantuminen. HFBoardsilla sanottiin, että menee sellaiset rapiat 24 tuntia ennen kuin vamman vakavuus selvinnee. Mutta seuraavissa peleissä Luongo ei hyvin todennäköisesti tule pelaamaan.

Mutta kun yrittää kääntää asiat posiviitikseksi, niin onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että loukkaantumisen sattuessa joukkue on pelannut todella hyvin ja Sanford on juuri saanut pelituntumaa ja mikä parasta voittojakin (vaikeista peleistä) alle. Jos joukkue olisi huonossa jamassa olisi kakkosmokella todella tukala tilanne astua noinkin suuriin saappaisiin, nyt pelaajat tietävät, että Curtiksen kanssa voimme voittaa pelejä, joten tilanne on sikäli hyvä. Toisekseen farmista nostettava Cory Schneider on ilmiliekeissä, joten hänetkin voi hyvillä mielin heittää paikkaamaan Luongon jättämää aukkoa.

Pidän tätä taustaa vasten voittoa Penguissista loistavana suorituksena, sillä tällainen tähtipelaajan -saati maalivahdin- loukkaantuminen saattaa lamaannuttaa joukkueen pitemmäksikin aikaa, mutta Canucks pääsi tästä jo yli ensimmäisessä pelissään. Vaikka Luongo olisi loppu kauden sivussa emme saa jäädä haikailemaan menneitä ja jossittelemaan lätinät pois pelataan, niin kuin ennenkin niin kyllä niitä pisteitä noillakin kassareilla tulee.

 

[nuck]

Todellakin nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei ole paha loukkaantuminen. HFBoardsilla sanottiin, että menee sellaiset rapiat 24 tuntia ennen kuin vamman vakavuus selvinnee. Mutta seuraavissa peleissä Luongo ei hyvin todennäköisesti tule pelaamaan.

Niin, eihän tässä voi kuin toivoa, että Luongon vammasta ei tulisi yhtä vakavaa kuin Brodeurin. Jotenkin noista miehen kommenteista ja Vancouver Sunin jutusta sain vain sellaisen käsityksen, että pidempi sairausaika olisi edessä, mutta ristitään kädet ja toivotaan parasta. Luongo pelasi juuri ehkä elämänsä parasta kiekkoa, joten loukkaantuminen tuli mahdollisimman huonoon aikaan.

Kuten Hiisi sanoit, niin onni tässä on se, että Vancouver on pystynyt ottamaan kaksi peräkkäistä vierasvoittoa Sanfordin pelatessa maalissa (Penguinsia vastaan tilanne oli vielä 0-0 Luongon loukkaannuttua) kahdesta joukkueesta, joilta pisteiden vieminen on ollut viime aikoina muilla joukkueilla tuskaista:

- Minnesota on tällä hetkellä Canucksin pahin kilpakumppani Luoteisessa divisioonassa ja Wild oli hävinnyt ennen Canucks-peliä varsinaisella peliajalla vain yhden kauden kotipeleistään. Tuon voiton arvoa nostaa vielä merkittävästi se, että peli pelattiin toisena peräkkäisenä iltana.

- Pittsburgh oli puolestaan voittanut ennen Canucks-peliä kahdeksasta viime ottelustaan seitsemän, eikä ollut hävinnyt varsinaisella peliajalla kahdeksaan otteluun (ainoa tappio tuossa jaksossa oli tullut Minnesotalle rankuissa). Tuon voiton arvoa nostaa lisäksi maalivahdin vaihto kesken pelin ja se, että ottelu oli neljäs peräkkäinen vieraspeli.

Kahden kovan joukkueen kaataminen peräkkäin ja vieraissa kakkosvahdilla pelatessa kertoo tämän hetken Canucksin pelistäkin jotain. Viimeisistä 12 pelistä Canucks on nyt hävinnyt vain yhden varsinaisella peliajalla ja voittoja on näistä 12 pelistä yhdeksän. Kauden saldo 13-6-2 selittyykin vain alkukauden koomalla, tuon hieman kankean alun jälkeen Canucks on mennyt lähes voitosta voittoon.

Koko joukkueen onnistumisista huolimatta Luongo on ollut edelleen voittoputkissa joukkueen selvästi tärkein pelaaja. Eli vaikka joukkueen peli onkin kulkenut pari peliä myös kakkosvahdilla, Luongon pidempiaikainen loukkaantuminen veisi pahasti terää koko joukkueelta. Kyllä Vancouver ihan varmasti voittoihin pystyy Sanfordillakin pelatessa, mutta väliin tulee varmasti iltoja, joissa maalivahtipeli kääntää peliä useimmin vastustajalle.

Jos tästä Luongon loukkaantumisesta etsii jotain positiivista, niin ainakin Manitobasta jo ylös kutsuttu tulevaisuuden lupaus Cory Schneider saattaa nyt saada ensimmäisen kasteensa NHL:n virallisessa ottelussa. AHL:ssä Cory on maalivahtipörssien kärjessä (GAA: 1.37, torjuntaprosentti 94.5%), hän on voittanut kauden 11 pelistään peräti 10 ja kärsinyt ainoan tappionsa kuukausi ja 13 päivää sitten pelissä, jossa hänelle tehtiin kaksi maalia.

Schneider on ollut AHL:ssa loistava ja uskon, että monessa muussa seurassa hän olisi saanut jo viime kaudella näyttöpaikan NHL:ssä. Luongon takana Canucksilla on ollut kuitenkin mahdollisuus kehittää Corya rauhassa. Katsotaan nyt sitten, onko hän jo kuinka valmis ottamaan vastaan NHL:n paineet. AHL:ssa hän pelasi ensimmäiset ammattilaispelinsä viime vuoden syksyllä ja aloitti heikosti, joten toivotaan, että NHL:ssä ei tulisi samanlaista alkua, vaan hän olisi oppirahansa jo viime kaudella maksanut.

Jotenkin tuosta Luongon loukkaantumisesta tuli muuten mieleen Dan Cloutierin tilanne, vaikka Penguinsia vastaan Luongon päälle ei ajettukaan. Siitä, kun Anaheimin Rob Niedermayer ajoi vieraspelissä Cloutierin päälle ja aiheutti hänelle vakavan polvivamman, päättäen miehen uran pelit Canucksissa ja aiheuttaen samalla koko uran alamäen, on nyt aikaa kolme vuotta ja kaksi päivää. Vancouver voitti tuon vieraspelin 3-2. Toivottavasti Luongolle ei seuraa tästä mitään vastaavaa vammakierrettä.

 

[Hiisi_van_Holten]

TSN kertoilee Luongon olevan poissa "week-to-week" statuksella. Ja loukkaantumisen syy on abductor strain (groin), jota en osaa aivan määritellä, mutta HFBoardsilta löysin kuvan, jonka pitäisi hahmottaa, että mitä nämä abductor lihakset ovat ja strainhan tarkoittaa revähdystä. Ja groinhan tarkoittaa nivusia. Menin jo niin sekaisin, että joku lääketiedettä ja englantia paremmin ymmärtävä voisi selittää paremmin mistä tuossa vammassa on kyse, olennaista on kuitenkin sen pituus.

Aika positiiviset tunnelmathan tässä on kun on lukenut palstojen tuomionpäivän urkujen sointia tässä viime ajat, joten ainakin tämä on parempi kuin Month-to-Month paranemis aikataulut.

 

[Moustache Dave #44]

TSN kertoilee Luongon olevan poissa "week-to-week" statuksella. Ja loukkaantumisen syy on abductor strain (groin), jota en osaa aivan määritellä, mutta HFBoardsilta löysin kuvan, jonka pitäisi hahmottaa, että mitä nämä abductor lihakset ovat ja strainhan tarkoittaa revähdystä. Ja groinhan tarkoittaa nivusia. Menin jo niin sekaisin, että joku lääketiedettä ja englantia paremmin ymmärtävä voisi selittää paremmin mistä tuossa vammassa on kyse, olennaista on kuitenkin sen pituus.

Kyseessä on lähentäjälihas. Riippuu miten on revähtänyt, mutta kyllä tuosta toipuminen voi pari kuukautta viedä. Alkuun tuota ei voi kovin aktiivisesti kuntouttaa, joten joku kolme viikkoa minimissäänkin luulisi menevän. Nivusvammat ei kovin kauaa arkielämää haittaa, joten halu palata kovaan harjoitteluun liian aikaisin on monesti suuri – ja siitä näitä kroonisia maalivahtinivusia sitten kehkeytyy.

 

[Hiisi_van_Holten]

Huh huh ensimmäinen kokonainen peli ilman Luongoa ja periaatteessa kolmas peräkkäinen Sanfordilla ja saaliina oli neljäs perättäinen voitto. Ja neljän perättäisen voiton arvoa nostaa kohdatut vastustajat: Rangers (v), Minny (v), Pens (v) sekä Detroit. Jos joku olisi uskonut tällaiseen voittoputkeen (suuremmalti osin ilman Luongoa), niin huh heijjaa.

Tänään siis joukkueen vireen sai kokea viime aikoina kehnosti -etenkin vieraissa- menestynyt Detroit Red Wings. Canucks selviytyi voittajaksi 3-2 maalein. Voittomaalin iski Sami Salo aivan hirmuisella lyöntilaukauksella ylämursuun. Onneksi tämä maali tuli sillä jatkoaika oli ollut melkoista Canucks vyörytystä, sillä laukaukset olivat kotijoukkueelle 8-0 tuossa kahden minuutin aikana (Canucks laukoi enenmän kuin missään kokonaisessa erässä varsinaisella peliajalla). Ja toisekseen, jos olisi päädytty rankkuihin tuskin voittajasta olisi ollut epäselvyyttä.

Voiton arvoa lisää se, että Detroit siirtyi 2-1 johtoon vain rapiat kolme minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua ja siltikin joukkue nousi lopulta voitoon, niin täytyy kyllä nostaa hattua joukkueen selkärangalle, sillä monelta sakilta se olisi tuossa Datsjukin maalissa nitkahtanut. Canucksin ensimmäisen ja tasoittavan maalin teki -ottelun parhaaksi valittu- Taylor Pyatt.

Miinuspuolelle jää lähinnä Steve Bernierin loukkaantuminen, mutta onneksemme meillä on tällä hetkellä poikkeuksellisen laaja hyökkäysmateriaali, joten esimerkiksi Raymondille voi antaa lisä vastuuta.

 

[nuck]

Usein sanotaan, että vieraspeliputken jälkeinen ensimmäinen kotipeli on vaikea. Niin se oli Vancouverillekin Detroitia vastaan, mutta onneksi joukkue sai puristettua voiton tästä kovasta testistä. Erityisen kovasta siinä mielessä, että peli oli vieraspelikiertueen jälkeen ensimmäinen kotona, se pelattiin Detroitia vastaan, joka oli hävinnyt vain yhden viimeisistä kahdeksasta pelistä (tuonkin jatkoajalla) ja lisäksi Luongon loukkaantumisen haittavaikutuksia pystyi odottamaan todenteolla vasta tässä pelissä, kun joukkue tiesi loukkaantumisen ennen ottelua.

Canucks jäi mielestäni hieman alakynteen tässä ottelussa kiekon hallinnassa, mutta Vancouverilla oli pelissä paremmat paikat (esimerkiksi ykkösmaalintekosektorin paikat Canucksille 13-7). Detroit pystyttiin pitämään hyvin parhailta paikoilta ulkona, eikä Wingsin taitava ja näyttävä kiekonhallinta haitannut silloin, kun peliä pyöritettiin kulmassa.

Lyhyesti viivoilla:

- Sami Salo pelasi ehkä kauden parhaan pelinsä. Syöttö Daniel Sedinin pelin lopun tasoitusmaaliin oli jo hyvä työnäyte ja vielä parempaa oli luvassa jatkoajalla, kun Salo iski Canucksille lisäpisteen.

- Willie Mitchell merkkautti +2, ja nousi koko liigan pakkien ykköspaikalle tehotilastossa lukemalla +16. Vaikka tehotilasto ei aina kerro koko totuutta, tuo Willien lukema on erittäin kova, kun ajattelee sitä, että hänet laitetaan joka ilta pelaamaan vastustajan ykköstä vastaan.

- Demitra on hurhassa vireessä. Hänen yhteistyönsä Kaksosten kanssa on tuonut Canucksille pelejä ratkaisemaan pystyvän ketjun.

Detroitia vastaan Demitra syötti Salon voittomaalin, edellisessä pelissä Pittsburghia vastaan hän teki kaksi maalia, tätä edeltävässä pelissä Minnesotaa vastaan hän teki tasoitusmaalin ja syötti kolmannessa erässä Daniel Sedinin voittomaalin, Rangersia vastaan hän teki maalin, tätä edeltävässä pelissä Islandersia vastaan hän teki pisteen tuoneen maalin... Tuntuu, että joka pelissä slovakilla on sormensa jotenkin pelissä, kun Canucks kerää pisteitä.

- Wellwoodin aloitustyö oli taas arvossaan. Kyle otti aloituksia suhteella 8-3, ja osa näistä oli erittäin tärkeitä aloituksia.

- Voitto oli Vancouverille jo kymmenes viimeisistä 13 pelistä. Näiden sisällä joukkue on hävinnyt vain kerran varsinaisella peliajalla (Detroitille tämän kuun 2. päivä 2-3). Näiden sisällä kaksi viimeistä ottelua ovat päättyneet Vancouverin voittoon viime kauden Stanley Cup -finalisteista, ja näitä edeltävä peli pystyttiin voittamaan Luoteisen divisioonan pahinta kilpailijaa vastaan, vaikka Wildia vastaan jouduttiin pelaamaan toisena peräkkäisenä iltana.

- Sanford otti kolmannen voittonsa putkeen. Ensimmäinen maali meni mielestäni vähän helposti, mutta muuten hän täytti paikkansa hyvin. Osgood oli Detroitin maalilla myös hyvä.

- Detroit on hävinnyt tällä kaudella kuusi peliä. Kaksi näistä on pelattu Vancouveria vastaan. Canucks on pystynyt kaatamaan Detroitin sekä kotona, että vieraissa, ja kahdella eri maalivahdilla.

 

[miski]

Canucks jäi mielestäni hieman alakynteen tässä ottelussa kiekon hallinnassa, mutta Vancouverilla oli pelissä paremmat paikat (esimerkiksi ykkösmaalintekosektorin paikat Canucksille 13-7). Detroit pystyttiin pitämään hyvin parhailta paikoilta ulkona, eikä Wingsin taitava ja näyttävä kiekonhallinta haitannut silloin, kun peliä pyöritettiin kulmassa.

Tuossa olen ihan samaa mieltä. Canuckseilla oli kyllä hyvin paikkoja ratkaista ottelu jo varsinaisella peliajalla.

- Sami Salo pelasi ehkä kauden parhaan pelinsä. Syöttö Daniel Sedinin pelin lopun tasoitusmaaliin oli jo hyvä työnäyte ja vielä parempaa oli luvassa jatkoajalla, kun Salo iski Canucksille lisäpisteen.

Salohan lämäsi viivalta tolppaan ensimmäisessä erässä ja samassa vaihdossa Salon laukoma kiekko pomppasi maalin takaa hansenille, jolla oli tuhannen taalan paikka, mutta niin vain Osgood pelasti sillä kertaa.

- Demitra on hurhassa vireessä. Hänen yhteistyönsä Kaksosten kanssa on tuonut Canucksille pelejä ratkaisemaan pystyvän ketjun.

Todellakin nyt siellä näyttäisi vihdoin olevan sopiva mies kaksosten rinnalla. Pysyy hyvin mukana Sedinien ajatustenluvussa ja siellä on nyt Henkan lisäksi toinenkin mies jakelmassa namupasseja Danielille ja pakeille.

 

[Mr. Smith]

Vancouver kutsui Alex Bolducin ylös farmista. Tällä kaudella Bolduc on pelannut Manitobassa 12 ottelua ja tehnyt 2+6 pistettä. Bolduc korvannee Ryan Johnsonin nelosen keskellä. Johnsonin lisäksi Steve Bernier lienee sivussa jonkun aikaa.

 

[nuck]

Vancouver kutsui Alex Bolducin ylös farmista. Tällä kaudella Bolduc on pelannut Manitobassa 12 ottelua ja tehnyt 2+6 pistettä. Bolduc korvannee Ryan Johnsonin nelosen keskellä. Johnsonin lisäksi Steve Bernier lienee sivussa jonkun aikaa.

Tom "I just came from the Canucks dressing room and Pavel [Bure]'s groin has never felt better." Larscheidin mukaan Johnson on pelannut varvas murtuneena Capitals-pelistä lähtien (13.10) ja sormi murtuneena Minnesota-pelistä (20.11) lähtien. Sairauslistalla hän saattaa olla nelisen viikkoa, mutta odotellaan nyt vielä virallista vahvistusta asialle. Sen siitä saa, kun blokkaa vetoja NHL-hyökkääjistä ahkerimmin. Tavallaan pitää kyllä samalla ihmetellä Johnsonin kipukynnystä, ja halua laittaa itsensä joukkueen eteen peliin.

Huolestuttavasti alkaa Vancouverin sairastupa taas täyttyä, kun peli on alkanut kulkemaan: sivussa on nyt siis pahimmillaan joukkueen paras ja arvokkain pelaaja Luongo, paras kahden suunnan puolustaja Bieksa, joukkueen hyökkäyksen ahkerin taklaaja Bernier, joukkueen hyökkäyksen ahkerin blokkaaja Johnson sekä arvokas taistelija Rypien.

Johnsonin menetys on nelosketjulle suuri, mutta toivottavasti Bolduc onnistuu. Bolducista kirjoitin muuten tähän ketjuun 29.9 Ducksia vastaan pelatun harjoituspelin jälkeen:

Bolduc pelasi erittäin hyvin omaa puolustavaa rooliaan. Hän luistelee hyvin, pelaa fyysisesti ja tekee paljon hyviä asioita puolustussuuntaan. Veikkaan, että mies on lähempänä NHL-paikkaa, mitä moni ajatteleekaan.

Ihan kiva, että joskus huomaakin jotain.

 

[vetoo]

Pavol Demitra

Hienoa nähdä, että jo vähän iäkkäämpi Demitra (29.11. täyttää 34 vuotta) on pääsemässä vauhtiin. Demitran kannalta taisi olla enemmän kuin hyvä, että pääsi toipilasjakson jälkeen Sedinien rinnalle. Demon menoa ovat viime vuosina hidastaneet sitkeät pikkuvammat. Nyt häntä piti sivussa kylkiluuvaivat 10 ottelun ajan. Minnesota-kausina vaivasi kipeä nivunen, aivotärähdys sekä muutamat muut vammat, jotka pitivät slovakin pois tositoimista 10-20 peliä joka kausi työsulun jälkeen.

Demitran pelinäkemys on hänen vahvin osa-alueensa. Hän ei ole varsinaisesti puhdas maalinsylkijä vaan enemmänkin paikkoja järjestelevä playmaker. Nyt Canucksissa maalintekopaikkojen järjestely on suurilta osin Henrik Sedninin heiniä ja slovakki on saanut keskittyä pitkästä aikaa viimeistelemään osumia. Verkkojen venyttely onnistuu Demolta, sillä yhden kauden maaliennätys on 37 osumaa. Pistesaldo näyttää 288 maalia, 424 syöttöä ja 712 pistettä 762 ottelssa. NHL:n yksi kaikkien aikojen parhaista siirroista oli St. Lousin käsialaa vuonna 1996, kun Blues vaihtoi puolustaja Christer Olssonin Demitraan.

Jos Demo pysyy ehjänä loppu kauden (kuten myös Sedinit) niin en pitäisi mahdottomana, että Demitra ylittäisi ensimmäisen kerran urallaan 40 maalin rajapyykin, vaikka 10 peliä jäi väliin kylkiluumurtumien takia. Demitran ja Danielin on helppo urakka pistää kiekkoja reppuun Henrikin tarjoiluista. Wildissä Demitran tutkapari oli Gaborik, mutta nyt Canucksissa näyttäisi olevan Demolle kaksi sen tason pelimiestä, että tehopisteitä ja maaleja tulee kuin itsestään.

 

[nuck]

Calgary katkaisi Vancouverin neljän peräkkäisen voiton putken viime yönä. Samalla meni rikki Vancouverin 10 peliä kestänyt putki, jonka aikana Canucks ei hävinnyt yhtään peliä varsinaisella peliajalla. Jotenkin noiden putkien katkaisu oli aistittavissa ennen peliä, sillä ei Vancouver voi jatkuvasti voittaa, ja toisaalta juuri Flames (joka oli hävinnyt joukkueiden kaksi aikaisempaa kauden peliä) vaikutti sopivan v-maiseltä joukkueelta rikkomaan nuo putket.

Calgary oli pelissä nälkäisempi joukkue ja ansaitsi pisteensä. Vancouver pelasi puolestaan laiskan puolustuspelin ja teki isoja virheitä oman pään pelissä. Esimerkkinä tästä pelin 3-4 voittomaaliksi jäänyt tilanne: ottelua oli kuusi minuuttia jäljellä ja peli oli tasan (= oman pään isoja virheitä ei saa missään nimessä tulla). Edler lähtee kuitenkin syöttämään alimpana miehenä laidalta keskelle, Curtis Glencross katkaisee, pääsee läpiajoon, ja tekee Calgaryn voittomaalin. Jo junioreissa opetettu perusasia unohtuu Edlerilta tilanteessa ja kaveri vie kaksi pistettä puolustajan ison virheen jälkeen.

Pelkästään Edlerin virheeseen peli ei tietenkään ratkennut - tuo oli vain pelin näkyvin yksittäinen virhe. Calgary teki kokonaisuutena enemmän töitä kiekottomana, käytti maalipaikkansa hyvin ja pelasi hyvät erikoistilanteet. Canucks puolestaan teki virheitä vähän joka puolella kenttää, hävisi kulmapelit, hävisi erikoistilanteet, missasi 5-3 ylivoiman, läpiajon ja päästi vastustajan useampaan yv-hyökkäykseen kuin viimeisissä neljässä-viidessä pelissä yhteensä.

Flames sai puristettua myös viime aikoina liekeissä pelanneen Canucksin ykkösen melko tehottomaksi. Daniel Sedin tosin onnistui tekemään maalin, mutta muuten ykkönen oli vähän samalla lailla jäässä, kuin oli ensimmäisessä pelissä yhdessä pelatessaan (Islandersia vastaan 17.11). Ketjun näkymättömyydestä kertoo esimerkiksi se, että ampuivat vain neljä kutia kohti Kipperia. Tuohon isona syynä oli ketjun liian monimutkainen peli ja tämä taas johtui siitä, että kolmikko pakotettiin tuohon Calgaryn kiekottomien miesten ison työmäärän kautta (+pakit eivät tukeneet heitä riittävästi).

Viivoja:

- Vaikka Sanford on hyvin pelannutkin ja pelasi nytkin ihan kelvollisen pelin, hän ei pysty Luongon tavoin pitämään tasoa huipulla, tai tekemään niin paljon varsinaisia "game savereita". Calgarya vastaan varsinaisia voittotorjuntoja ei nähty mielestäni yhtään. Lisäksi Luongo häviää todella harvoin peliä kolmannessa erässä, mutta Sanford hävisi. Mutta samalla pitää muistaa se, että eihän kakkosvahdilta voi tietenkään vaatia samaa kuin Luongolta. Tappio saattoi merkitä kuitenkin sitä, että seuraavassa Canucksin pelissä suurlupaus Cory Schneider tekee ensiesiintymisensä NHL:ssä.

- Bieksa pelasi kentille, mutta pelasi heikon pelin. Edlerin maalissa hän oli levittänyt vähän liikaa. Muuten hän ei tehnyt juuri mitään hyökkäyspäähän ja puolustuspäässä tuli pari virhettä. Jäähylläkin Bieksa istui "sopivasti" Flamesin 1-1 tasoituksen aikana.

- Jannik Hansen oli mielestäni Canucksin paras hyökkääjä. Toisaalta hän oli myös pelin suurin tuhlaaja. Hän pääsi toisessa erässä läpiajoon tilanteen ollessa 2-1 Vancouverille, mutta ei onnistunut. Tuo missaus nosti selvästi Calgaryn yritystä pelissä, ja Flames tekikin melkein heti perään tasoituksen. Läpiajon onnistuminen olisi voinut tehdä pelistä erilaisen... Tuon läpiajon lisäksi Hansen laukoi kolmannessa erässä tolppaan.

- Wellwood pelasi hyvän pelin, ja antoi hienon syötön Raymondille Vancouverin kolmannen erän maaliin. Pelin kakkostähti tuli vain yhdellä syötöllä, mutta tuo oli ansaittu tähtivalinta kokonaisuus huomioiden.

- Raymondille maali oli toivottavasti piristävä. Hän vajosi Steve Bernierin tieltä kakkosesta aina neloseen saakka, ja pelasi peräti yhdeksän edellistä peliä maaleitta. Nyt kun Bernier on loukkaantunut, Raymondille avautui mahdollisuus taas hyökkäävässä ketjussa - tuloksena maalin lisäksi neljä laukausta, kaksi ohilaukausta ja yli 18 minuuttia peliaikaa.

- Vancouverin nelonen Bolduc - Hordichuk - Brown pelasi aika hyvän pelin omassa roolissaan. Hordichuk teki pelissä Canucks-uran avausmaalin ja katsomossa kauden aikana paljon istunut Brown pelasi kauden parhaimman pelinsä.

Vancouver Sunin Iain MacIntyre kirjoitti muuten aika osuvan kirjoituksen Vancouverin erikoistilannepelaamisesta.

But they built their best run in six years despite lagging behind the league average on power play and penalty killing. The Canucks were only 18th with the man-advantage before Thursday's loss, 19th shorthanded. Maybe you didn't notice this mediocrity because everything else was going so well.

But Thursday, we noticed.

The Canuck power play was 0-for-4 and failed during the game's most critical period, not generating even a shot on net during a 53-second 5-on-3 in the second period when Vancouver led 2-1 and could have put Calgary two or three goals down.

The Flames' power-play was 1-for-2. And while Mike Cammalleri's bank shot off Canuck defenceman Sami Salo was unlucky for the home team, Vancouver also failed to deal with a 6-on-5 disadvantage and left Cammalleri to score his second during a delayed Canuck penalty.

This kind of special-teams play isn't good enough - even if it looked for most of November like it was.

Even with their ragged special teams, the Canucks have been outscored by only three goals in uneven situations this season. That's hardly a disaster. But to give that figure context, the Canucks are plus-18 at even strength, having outscored opponents 51-33 through 23 games - nearly a puck per game.

Given that more than two-thirds of games are played at even strength, you'd far rather have a special teams' problem than a 5-on-5 crisis. Generally, it's also easier to fix a power-play or penalty kill than it is to overhaul systems at even-strength.

But, if this Canuck team really is to challenge for anything later in the season, special teams must improve significantly because even-strength scoring chances decrease against better opponents and in bigger games. During playoffs, for instance.

"This is our focus in practice, in video, in meetings," forward Kyle Wellwood said. "That's probably what we work on more than anything. Everyone's got great stats at even strength. We're trying to make a bit of progress every month, and hopefully in the second half we'll get it where we want to be."

Since a perfect home-and-away against the Flames to open the season, Canuck penalty killing has been successful only 77.6 per cent of the time, which would put them among the NHL's poorest five teams shorthanded.

The power play, meanwhile, has generated only five goals in the last nine games.

And it's ineffectiveness in the second period Thursday marked the turning point of the game. The Flames, buoyed by their successful kills, tied the game 2-2 on the delayed penalty at 17:01 of the middle period.

"That was a big turning point for them," Wellwood agreed. "When you're up a goal and going on a 5-on-3, the game should go in your favour for sure."

"We're not going to beat a lot of teams by scoring five or six goals," Ohlund said. "We have to find a way to get power-play goals or at least get some momentum. We had a few power plays where we didn't create much, and that seemed to give them momentum. They killed those penalties and came back stronger."

 

[Chip Whitley]

On ollut viime aikoina hieman kiireitä ja motivaation puutettakin, mutta koitetaan tarttua nyt jostain kiinni, ja heittää taas lusikkaa tähän aina niin mielenkiintoiseen Canucks-soppaan.

Gillis on todennut että arvioi joukkuetta 10 pelin välein. Eli siis eräänlainen väliraportti tehdään kymmenen pelin stinteissä ja nyt pitäisi kaksin kappalein tällaisia löytyä. Jos ensimmäinen raportti koostui lähinnä vuoristoratamaisesta opitaan-tuntemaan-toisemme-ja-odotellaan-että-Luongo-syttyy-pelaamaan -jargonista, niin toinen raportti on varmasti astetta positiivisempi. Kuten on täälläkin todettu, Canucks on pelannut hienoa marraskuuta ja muutamaa nukahtamista lukuun ottamatta erinomaista kiekkoa.

Luongo pelasi loukkaantumiseensa asti hienoa kiekkoa, ja nähtiin pelejä joissa Canucks otti pisteitä vaikka ne eivät välttämättä olisi ansaittuja (nimenomaan Luongon ansiosta). Hyvänä esimerkkinä tuo ottelu Islandersia vastaan, jossa joukkue oli niin unessa että ilman Luongoa turpakäräjät alá Washington ei olisi ollut kaukana. Tässä samalla nähtiin se mitä Luongo oikein merkitseekään Canucksille, ja se mitä eroa sillä on kun Luongo pelaa oikeasti hyvin. Alkukaudesta Canucks olisi hävinnyt tuon ottelun 5-1 ja Luongon otteet olisi lasien värittäminä olleet "hyvät", sillä "ei maaleille mitään voinut kuitenkaan".

Luongo ei kuitenkaan ole ollut yksin syypäänä hyvään Canucksin peliin, vaan itse antaisin jopa suuremman kiitoksen joukkuueelle kokonaisuudessaan. Erikoistilanteita lukuun ottamatta kaikki on toiminut, ja maalivahdit (ensin Luongo, ja sittemmin Sanfrod) ovat saaneet lähinnä helppoja kuteja kopattavaksi. Mitään gamesavereita ei ole pahemmin tarvinnut esittää, niin hyvin organisoitua on Canucksin viisikkopeli ollut. Erityismaininnan puolustuspelistä annan maalivahdin parhaalle kaverille, Willie Mitchelille, joka on ollut pääasiassa aivan maaginen omalla alueella. Tässä on pelaaja joka pelaa kaikki minuuttinsa vastustajan ykköskenttää vastaan, ja taitaa samassa johtaa koko liigaa +/- -tilastossa (vai onko toisena, ihan sama). Voin valehtelematta sanoa, että Willie on yksin omalla panoksellaan estänyt noin 2-4 vastustajan maalin synnyn per ottelu lähes jokaisessa pelissä tässä kuussa (ja näistä ei edes saa suoraa plussaa tehotilastoon). Samalla O'Brien <-> Krajicek kauppa on tainnut nousta yhdeksi Canucksin parhaista kaupoista koskaan, heh, no joka tapauksessa O'Brien on alun jälkeen pelannut loistavaa kiekkoa.

Hyökkäyspeli on ottanut hieman takapakkia kauden alusta, muutaman tärkeän syvyyspelaajan tehot ovat kuihtuneet täysin (Bernier, Raymond), eikä kolmoskenttäkään tee maaleja enää jokaisessa pelissä. No, tämä ei tule kenellekään yllätyksenä, ja sitä varten ne suurinta tiliä nappaavat ovat nostaneet tasoaan ja pelanneet suurimmaksi osaksi hyvin. Sedinit ja Demitra ovat viime aikoina tehneet suuren osan Canucksin maaleista, ja näyttäisi että Demitra sopii tuohon kenttään ihan hyvin. En tiedä kuinka monta ottelua tämä kolmikko yhdessä pelaa, mutta ainakin on todettu se, että tällainenkin koostumus toimii mikäli joskus tulevaisuudessa halutaan kaikki munat samaan koriin laittaa.

Kaikesta tästä "kimalteesta" huolimatta haluan kaikkien Canucks-fanien muistavan viime kauden tapahtumat vastaavalla ajanjaksolla. Viime kaudella Canucks aloitti yhtä "huonosti" kuin tällä kaudella, ennen kuin marraskuun alussa syttyi tosissaan pelaamaan (niin kuin tällä kaudella). Tällöinkin Luongo pelasi 3 nollapeliä putkeen ja Canucks luisteli voitosta voittoon, ja kuinkas sitten keväällä kävikään. Eli siis katsellaan, Luongon loukkaantuminen ei ainakaan auta tilannetta (voisi ehkä sanoa että tilanne vastaa viime kaudella parin avainpakin poissaoloa?). Gillisin systeemin mukaisesti suunnilleen 7-8 pelin päästä olisi edessä seuraava väliraportti, joten mielenkiinnolla katsellaan miten joukkue reagoi avainpelaajan menetykseen.

- Vaikka Sanford on hyvin pelannutkin ja pelasi nytkin ihan kelvollisen pelin, hän ei pysty Luongon tavoin pitämään tasoa huipulla, tai tekemään niin paljon varsinaisia "game savereita". Calgarya vastaan varsinaisia voittotorjuntoja ei nähty mielestäni yhtään. Lisäksi Luongo häviää todella harvoin peliä kolmannessa erässä, mutta Sanford hävisi. Mutta samalla pitää muistaa se, että eihän kakkosvahdilta voi tietenkään vaatia samaa kuin Luongolta. Tappio saattoi merkitä kuitenkin sitä, että seuraavassa Canucksin pelissä suurlupaus Cory Schneider tekee ensiesiintymisensä NHL:ssä.

Omasta mielestäni Sanford on pelannut yhtä hyvin kuin Luongo kauden alussa. Ihan ok, välillä väläyttelee, mutta ei sen kummempaa. Sanfordille tämä kuitenkin on riittävän hyvä taso ilman että olen vaatimassa hänen päätään vadille (kuten sanoit), joten nyt on vain mentävä näillä. Tosiaan itsekin mielelläni katsoisin mihin Schneider pystyy.

- Jannik Hansen oli mielestäni Canucksin paras hyökkääjä. Toisaalta hän oli myös pelin suurin tuhlaaja. Hän pääsi toisessa erässä läpiajoon tilanteen ollessa 2-1 Vancouverille, mutta ei onnistunut. Tuo missaus nosti selvästi Calgaryn yritystä pelissä, ja Flames tekikin melkein heti perään tasoituksen. Läpiajon onnistuminen olisi voinut tehdä pelistä erilaisen... Tuon läpiajon lisäksi Hansen laukoi kolmannessa erässä tolppaan... - Raymondille maali oli toivottavasti piristävä. Hän vajosi Steve Bernierin tieltä kakkosesta aina neloseen saakka, ja pelasi peräti yhdeksän edellistä peliä maaleitta.

Canucksin tuhlaajapojathan ne piti vielä ottaa esille. Itsekin pidän Hansenin pelistä siinä missä pidän Raymondinkin, mutta auta armias kun jompikumpi näistä pääsee pelissä yksin läpi niin voi hyvää päivää millainen räpellys sieltä tuleekaan. Oikeastaan ei tarvitse edes päästä yksin läpi, riittää että vauhti kohoaa suunnileen 75% omasta kapasiteetista niin rupee kiekko polttamaan ja näyttää siltä että pojat ovat unohtaneet jättää teräsuojat penkille. No, kaipa ne kädet saa jalat kiinni kokemuksen myötä. Toivottavasti.

 

[nuck]

Luongo pelasi loukkaantumiseensa asti hienoa kiekkoa, ja nähtiin pelejä joissa Canucks otti pisteitä vaikka ne eivät välttämättä olisi ansaittuja (nimenomaan Luongon ansiosta). Tässä samalla nähtiin se mitä Luongo oikein merkitseekään Canucksille, ja se mitä eroa sillä on kun Luongo pelaa oikeasti hyvin. Alkukaudesta Canucks olisi hävinnyt tuon ottelun 5-1 ja Luongon otteet olisi lasien värittäminä olleet "hyvät", sillä "ei maaleille mitään voinut kuitenkaan".

Niin, alkukaudesta Luongo oli "vain" hyvä ja marraskuussa hän oli monessa pelissä erinomainen. Alkukaudesta koko joukkueen puolustuspeli oli puolestaan välttävää, ja marraskuussa se on ollut erinomaista. Kentälle siirrettynä tuo tarkoittaa Luongon kannalta sitä, että alkukaudesta Luongo mahdollisti voittoja joukkueelle, marraskuussa hän ryösti pisteitä (ryösti tosin alkukaudestakin muutaman).

Mitä noihin pelivertauksiin tulee (välillä Caps-NYI), niin koko joukkueen puolustuspeli oli esimerkiksi Capsia (tai vielä selvemmällä vertauksella Anaheimia) vastaan paljon heikompaa, mitä Islandersia vastaan. Caps- ja Ducks-peleissä vastustaja päästettiin laukomaan lähietäisyydeltä ilman häirintää poikittaissyöttöihin, Islandersia vastaan nuo ensimmäisen sektorin pahat paikat pelattiin paljon paremmin pois.

Alkukauden Luongon otteita pystyi mielestäni hyvin kritisoimaan (jos odotti heti alkuun gamesavereita ei-luongomaisesti lokakuussa), mutta yhtä hyvin hänen pelistään pystyi sanomaan, että hän ei voinut maaleille mitään ja hän oli kuitenkin joukkueen parhaita. Ei kumpaankaan sanontaan mitään värillisiä laseja tarvittu. Vastustajien leireistä kuultiin yhtä lailla "ei maaleille mitään voinut" lausuntoja kuin Canucksin leiristä (siis niiden näppiksiltä, jotka eivät odottaneet Luongolta lokakuussa epätyypilliseen tapaan vielä huippupelejä).

Luongo ei kuitenkaan ole ollut yksin syypäänä hyvään Canucksin peliin, vaan itse antaisin jopa suuremman kiitoksen joukkuueelle kokonaisuudessaan. Erikoistilanteita lukuun ottamatta kaikki on toiminut, ja maalivahdit (ensin Luongo, ja sittemmin Sanfrod) ovat saaneet lähinnä helppoja kuteja kopattavaksi. Mitään gamesavereita ei ole pahemmin tarvinnut esittää, niin hyvin organisoitua on Canucksin viisikkopeli ollut.

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Suurin tekijä Vancouverin parantuneeseen peliin tulee ilman muuta koko joukkueen tiiviistä viisikkopelistä. Tähän yhdistettynä parin tärkeän pelaajan onnistuminen, ilmeisen hyvä joukkuehenki ja maalivahtien hyvä peli, niin tulos on ollut hyvä.

Vancouverin hyvästä koko kentän puolustuspelistä kertoo jotain se, että joukkue voitti juuri kaksi peräkkäistä peliä kakkosvahti Sanfordilla viime kauden finalisteja vastaan, ja näillä kummallakin joukkueella (Pit, Det) oli vielä menossa kuuma jakso. Jos joku on pitänyt Vancouveria pelkästään "Luongon joukkueena", niin tuokin oli osoitus siitä, että pelkkä "Luongon joukkue" Canucks ei ole.

Kaikesta tästä "kimalteesta" huolimatta haluan kaikkien Canucks-fanien muistavan viime kauden tapahtumat vastaavalla ajanjaksolla. Viime kaudella Canucks aloitti yhtä "huonosti" kuin tällä kaudella, ennen kuin marraskuun alussa syttyi tosissaan pelaamaan (niin kuin tällä kaudella). Tällöinkin Luongo pelasi 3 nollapeliä putkeen ja Canucks luisteli voitosta voittoon, ja kuinkas sitten keväällä kävikään.

Tämä on totta, ja pitkän kauden aikana mitä tahansa voi tapahtua. Tosin yhtä totta on se, että viime kauden ja tämän kauden joukkueet ovat kaksi erilaista joukkuetta. Tällä kaudella on ollut nähtävissä muutama iso asia, minkä vuoksi tämän kauden joukkueeseen voisi uskoa viime kautta enemmän:

- Vancouver on tehnyt tällä kaudella jo tähän mennessä neljä kertaa +6 maalia pelissä. Viime kaudella tähän päästiin yhteensä vain kolme kertaa. Joukkue on pyrkinyt selvästi lisäämään pelinsä voittomahdollisuuksia aikaisemmasta "kun päästetään vain vähemmän maaleja kuin vastustaja, niin voidaan voittaa" -taktiikasta. Nyt myös hyökkäämällä on voitettu aikaisempaa selvästi enemmän.

- Willie Mitchell on pelannut parasta kiekkoaan ainakin Vancouverissa ollessaan,

- Shane O'Brien on ollut selvä tason nosto Krajicekista / Millerista,

- Kevin Bieksa on ollut joukkueen paras kahden suunnan puolustaja. Viime kaudella hänen tilallaan pelasi tulokas Bourdon tai seiskapakki Weaver. Ero Bieksan ja esimerkiksi Weaverin välillä on valtava. Tosin tämä "Bieksa+" tulee kauden mittaan vain jos hän pysyy kunnossa.

- Wellwood on onnistunut yllättävän hyvin ja tuonut joukkueen hyökkäykseen paljon käsiä (tuonut kakkoseen oikeasti hyvän hyökkääjän viime kaudella loukkaantuneena olleeseen Morrisoniin nähden),

- Demitra on ollut pelaamissaan peleissä parempi kuin Näslund,

- Johnson on ollut roolissaan selvästi parempi kuin Ritchie,

- Hordichuk on ollut parempi kuin Cowan,

- Luongo oli parempi kuin viime kauden Luongo (vaikka viime kaudellakin Luongo pelasi marraskuussa kolme nollaa).

Näiden pelaajien kautta koko joukkueen panos oli mielestäni marraskuussa parempi kuin viime kauden marraskuun Canucksin esitys, vaikka joukkue tuolloinkin pelasi voittavaa kiekkoa. Loppukaudella mahdolliset loukkaantumiset näyttelevät tietenkin tärkeää osaansa joukkueen menestyksessä, ja tuskin Canucks (tai oikein kukaan muukaan joukkue) tulee kestämään viime kauden kaltaista loukkaantumissumaa.

Mutta kun joukkueita verrataan keskenään toisiinsa terveinä, niin pidän tämän vuotista ryhmää pari askelta viime kautista parempana. Tällä hetkellä tilanne on tosin siinä mielessä huonompi, että Luongo ei pelaa, ja joukkue tulee pelaamaan vielä seuraavat seitsemän peliä vieraissa. Jos näistä peleistä saadaan jollakin tavoin puristettua piste/ottelu, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.

 

[nuck]

Cory Schneider teki NHL-debyyttinsä vihdoin viime yönä Calgaryssa. Schneiderin debyytti sujui hyvin (tosin Mossin maali olisi ollut otettavissa), ja hänet valittiin Canucksin 3-1 tappiosta huolimatta pelin tähdistöön. Ikävä kyllä Schneider oli pelissä harvoja onnistujia Vancouverin puolelta.

Calgary kuittasi kotona kaksi pistettä, ja tasoitti näin joukkueiden tämän kauden sisäiset pelit lukemiin 2-2. Vancouverin puolelta jossiteltavaa jäi joukkueen pelitaktiikasta: joukkue tuli peliin selvästi "nollat" mielessään, ja yritti pelata Schneiderille helpohkoa NHL-avausta, mutta epäonnistui tässä. Etenkin ottelun toinen erä oli Vancouverilta surkeaa kiekkoa, ja pelaajat näyttivät jopa haluttoman näköisiltä (ihan kuin eivät olisi edes tienneet, missä on Flamesin maali).

Kokonaisuutenakin peli oli tylsän näköistä kiekkoa. Kummatkin joukkueet puolustivat, puolustivat ja saivat harvat paikkansa vastustajan virheistä. Canucks sai ykkössektorin laukauksia vain kuusi koko pelissä, mikä taitaa olla tämän kauden matalin määrä, eikä Calgarykaan voi kahdeksalla hirveästi kehua. Voitto oli Calgarylle jo kuudes viimeisistä kahdeksasta ottelusta, joten Schneider sai harmittavan kuuman joukkueen vastaansa ensimmäisessä virallisessa NHL-ottelussaan.

Vancouverin puolelta maalinteossa onnistui Wellwood (syötöt Hansenille ja Öhlundille). Calgarylta onnistuivat Mossin lisäksi Langkow ja Lombardi (kauden toinen maali). Sen lisäksi, että Wellwood teki joukkueen ainoan maalin, hän vei aloitukset päälle 70%:n teholla. Schneiderin ja Wellwoodin lisäksi kolmas Vancouverin onnistujista oli puolustaja Mitchell, joka pelasi taas paljon Iginlaa vastaan, ja piti Calgaryn kapteenin pois maalinteosta. Taas päälle 40 maalin kausivauhdissa oleva Iginla ei ole tehnyt tällä kaudella vielä yhtään maalia Canucksia vastaan, ja tästä menee iso käsi Willien suuntaan.

Vancouver jatkaa vieraskiertuettaan seuraavaksi Columbusta vastaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Blue Jackets'kin voitti juuri Washingtonin kotonaan 3-0, joten helppoa ei tule tuostakaan vieraissa. Saa nähdä, kumpi maalivahdeista pelaa tuon pelin, ja ennen kaikkea pitää seurata tuota Canucksin pelitaktiikkaa. Nyt kun Schneider on näyttänyt yhden pelin perusteella olevansa myös NHL-tasolla hyvä maalivahti, niin joukkue pystynee avaamaan peliään jatkossa enemmän hänenkin kanssaan.