Vancouver Canucks 2008-2009

[Pontus Toikka]

NHL'n puolella Canucks lomailee vielä viikon päivät (vähän vajaa luultavasti), kun tuleva (?) vastustaja hutkii menemään. Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että mikäli Sharks ei pysty 3-1 tappioasemasta voittoon nousemaan (epäilen vahvasti), saa Canucks vastaansa voittajan parista Chicago-Calgary (sarja Canucksin kotiedulla). Jos jostain käsittämättömästä syystä Sharks syttyy pelaamaan ja voittaa Ducksin kolme kertaa putkeen, saa Canucks ymmärtääkseni vastaan Detroitin (Detroitin kotietu). Hieman heikompikin veikkaaja voi tästä siis päätellä, että Canucks aloittaa toisen kierroksen Garagessa vastuksenaan joko Chicago tai Calgary.

Canucks muuten vie tuon sarjan, tulisi vastaan sitten kumpi tahansa noista kahdesta, ja menee Lännen finaaleihin. Nyt on sellainen fiilis.

Sen verran on pakko mennä asioiden edelle, että jos/kun vancouver saa vastaansa Chicago-Calgary sarjan voittajan, niin on todella ihme jos ei nucks sitä sarjaa vie. Ihan sama meneekö ottelusarja poikki kuudessa tai seitsemässä pelissä, niin sarja on sen verran kova molemmille että se syö kapasiteettia tulevaisuudelta. Nucks pääsi "liian helpolla" St. louisia vastaan ja tällä hetkellä teidän avainpelaajat ovat terveitä. Flames fanina mahdollinen "battle of canada" olisi hienoa katsottavaa.

 

[nuck]

Moose varmisti playoffien jatkopaikan voittamalla viime yönä Marliesin MTS:ssa maalein 4-2, vähän yli 10000 katsojan edessä. Greg Rallo, Matt Pope, Raymond Sawada ja Guillaume Desbiens toimivat Moosen maalintekijöinä. Marliesilta onnistuivat Alex Foster ja Tim Stapleton. Sarja päättyi Mooselle 4-2 ja seuraavalla kierroksella Manitoba kohtaa joko Hamiltonin tai Grand Rapidsin.

Moose vei kuudennen pelin laukaukset 33-15 ja dominoi kolmatta erää tekemällä kolme maalia. Cory Schneider antoi toiseen Marliesin maaliin "vapauttavan" syötön, mutta pelasi sarjan kokonaisuutena hyvin. Grabner laukoi puolestaan jälleen kuusi kertaa, mutta ilman tulosta. Hän pääsi läpiajoihin sarjassa joidenkin laskujen mukaan kuusi tai seitsemän kertaa, mutta ruuti oli harmittavan märkää.

Jatkossa Moose kaipaa 30 maalin pelaajaltaan enemmän onnistumisia, jos joukkue aikoo mennä pitkälle. Grabner tosin valittiin sarjan kuudessa pelissä kaksi kertaa tähdistöön (kerran ykkös- ja kerran kolmostähdeksi), joten tuossa mielessä pelit eivät menneet kuitenkaan ihan vihkoon. Hän jäi kuitenkin hieman Jason Jaffrayn, Jason Krogin ja Guillaume Desbiensin varjoon hyökkäyksessä, ja NHL-prospectilta vaadittaisiin enemmän.

Puolustuksessa entinen Vancouver Giants-kapteeni Mark Fistric oli monen mielestä joukkueen paras puolustaja Marliesia vastaan. Ehkä Canucksin kannattaisi yrittää kauppaa Dallasin kanssa, jotta isokokoinen Fistric saataisiin tulevaisuuden runkopakiksi Vancouveriin.

Moosen kotisivuilla on äänestys Manitoban ensimmäisen kierroksen arvokkaimmasta pelaajasta. Kävin laittamassa ääneni kannatuksen vuoksi Schneiderille. Äänestykseen oli antanut äänensä 142 kannattajaa, ja tilanne oli seuraava:

Schneider 43 ääntä
Desbiens 75
Jaffray 10
Krog 6
Grabner 8

Desbiens on siis vahvasti seuraamassa Burrowsin ja Rypienin jalanjälkiä seuraavana Heisingerin löytönä...

Yksi mielenkiintoinen Moose-tulokas tällä kaudella on ollut myös BC-lähtöinen hyökkääjä Matt Pope. Hän on yliopistotaustainen pelaaja, joka pelasi vielä viime kaudella Bemidji State University-joukkueessa. Tämän kauden alun hän edusti ECHL-joukkue Bakersfield Condorsia, teki 30 maalia 54 pelissä ja teki siellä seuraennätyksen tulokkaan pisteissä. Hänet valittiin myös ECHL:n tulokkaiden tähtikentälliseen, vaikka kausi jäi ECHL:ssa AHL-noston vuoksi vajaaksi.

Maaliskuun alussa Pope allekirjoitti nimittäin Binghampton Senatorsin kanssa 25 pelin try-out- sopimuksen. Binghamptonilla oli tuohon aikaan paljon hyökkääjien loukkaantumisia ja osa hyökkääjistä pelasi NHL:ssä. Pope teki neljässä pelissä 2+1 pistettä, mutta ei saanut lopulta jatkaa uraansa Binghamptonissa, kun Senatorsin loukkaantuneet hyökkääjät palasivat kentille. Heisinger oli hereillä ja teki Popen kanssa sopimuksen.

Loppukaudesta Pope pelasi Manitobassa kahdeksan runkosarjan peliä ja teki noissa 2+3 pistettä. Nyt playoffeissa Popella on kolmesta pelistä 1+2. Yhteensä hän on siis pelannut tällä kaudella AHL:ssä 15 peliä ja noissa on tullut 11 pistettä. Ei mikään huono startti uralle AHL:ssa. Popesta kertova juttu on luettavissa täältä.

Ihan sama meneekö ottelusarja poikki kuudessa tai seitsemässä pelissä, niin sarja on sen verran kova molemmille että se syö kapasiteettia tulevaisuudelta. Nucks pääsi "liian helpolla" St. louisia vastaan ja tällä hetkellä teidän avainpelaajat ovat terveitä.

Olisin suositellut Calgarylle Luoteisen divarin voittoa, mutta se ei heille sopinut. Sen jälkeen olisin suositellut playoff-sarjan voittamista suoraan 4-0 tai 4-1, mutta sekään ei heille sopinut. Sen jälkeen olisin suositellut hyvää pelaamista myös vieraskaukalossa, mutta sekään ei heille sopinut...

Noiden juttujen jälkeen ei olekaan mikään ihme, jos siellä ollaan väsyneitä. Vancouver älysi voittaa Luoteisen divisioonan, osasi löytää avaimet suoraan 4-0 voittoon ja pystyi pelaamaan myös vieraissa. St. Louis ei missään nimessä helpolla Vancouveria päästänyt, mutta kun joukkue löysi suoran tien voittoihin, niin totta kai jatko-ohjelmasta tulee hieman helpompi levon suhteen (ellei sitten tule toista enemmän levännyttä seuraa Detroitia vastaan).

Minulle olisi ollut periaatteessa ilman lepoakin ihan sama kumpaa vastaan sitä pelattaisiin jatkossa, Calgarya vai Chicagoa. Luongon aikana Canucks voitti runkosarjassa kaikki neljä peliään Calgarya vastaan maalierolla 19-8. Chicagoa vastaan pelattiin helmikuun jälkeen kaksi kertaa, otettiin kaksi voittoa ja maaliero noissa kahdessa pelissä oli 11-3.

Kumpaakin joukkuetta vastaan voisi siis lähteä ihan ilman mitään lepotekijöitäkin luottavaisena. Ja jotta tämä ymmärrettäisiin kuten tarkoitan, niin pitää sanoa, että luotosta huolimatta totta kai sarjoista tiukkoja tulisi. Ei playoffien toisella kierroksella ole enää olemassa helppoja pelejä (kun niitä ei juuri ole ensimmäiselläkään).

Tietyllä tavalla sitä toivoisi Kanadan taistelua, toisaalta taas nuori tulevaisuuden joukkue Chicago olisi ollut mielenkiintoinen vastustaja. Tällä hetkellä Chicago vaikuttaisi todennäköisemmältä, mutta katsotaan nyt vielä. Voihan sieltä tulla vielä vaikka Detroit, jota vastaan pelattiin runkosarjassa erittäin tasaista sarjaa - voitot 2-2, maalit 14-14.

Detroitia vastaan meni runkosarja jälleen siinä mielessä kokonaisuutena ihan hyvin, että Luongo oli kahdesta pelistä loukkaantumisten vuoksi sivussa ja tällä hetkellä AHL:ssa kakkosvahtina "torjuva" Sanford oli maalilla. Maalilla annettiin siis merkittävää tasoitusta. Toisaalta Vancouver otti kummatkin maalin voittonsa jatkoajalla, Detroit puolestaan kummatkin maalin voittonsa varsinaisella peliajalla.

 

[nuck]

Sellainen pieni uutinen vielä, että Pyatt on palannut joukkueen pariin ensimmäistä kertaa sitten tragedian. En tiedä millä aikataululla hän reenaa, mutta eipä tässä mikään hoppukaan ole kun joukkue pelaa hyvin ja ilman loukkaantumisia hyökkäyksessä. En tiedä viitsisikö toimivaa kokoonpanoa edes muuttaa?

Pitää vielä kommentoida tuota Pyattin liittymistä joukkueen vahvuuteen sekä joukkueen hyökkäystä muutenkin.

Vancouverin kolme ensimmäistä ketjua ovat varmuudella seuraavat:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Kesler - Sundin - Demitra
Raymond - Wellwood - Bernier

Noista ketjuista St. Louisia vastaan pelatussa sarjassa tehopisteillä mitaten paras oli ykkönen, jossa Daniel Sedin teki 2+3, Henrik Sedin 1+3 ja Burrows 3+0 pistettä. Myös kolmonen pelasi hyvin. Bernier teki todellisuudessa kaksi voittomaalia neljään peliin, vaikka hän ei ensimmäiseen voittomaaliin saanutkaan virallisesti tehomerkintää.

Kakkosketjun peli oli sen sijaan tehopisteillä mitattuna odotettua heikompaa. Sundin pelasi tosin vain kaksi peliä ja teki yhden maalin (toisen pelin voittomaali) ja Demitra antoi sarjassa kaksi tärkeää syöttöä, mutta runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valitulta KesLORDilta olisin odottanut enemmän tehoja.

Kesler kunnostautui kuitenkin muuten kuin tehoilla. Hän oli kentällä keskimäärin melkein 22 minuuttia, mikä oli hyökkäyksen selvästi korkein minuuttimäärä ja kantoi suurta vastuuta alivoimalla, mikä toimi yli 95%:n tehoilla. Hän taklasi selvästi koko joukkueen eniten ja oli Ryan Johnsonin kanssa ykkönen blokeissa.

Keslerin kokonaisvaltainen pelaaminen nostaa siis kakkosen arvosanaa, vaikka tehoissa mitattuna ketju jäikin odotettua pienempään rooliin. Myös Sundinin loukkaantumisella oli ketjun peliin oma merkityksensä, joten kovin ankara ei voi olla ketjua arvostellessa.

Ei siitä kuitenkaan mihinkään pääse, että ketju oli kaikesta huolimatta odotettua vaisumpi hyökkäyspäässä, ja tuossa on parantamista jatkossa. Onneksi ketjun hyökkäyksen tehojen nousuun voi ihan ilman värilasejakin uskoa, sillä Sundin palaa kentille ja Keslerilla oli kuitenkin hyvin paikkoja (mm. joukkueen hyökkäyksen toiseksi eniten laukauksia, joiden joukossa muutama laatupaikka).

Kokonaisuutena Vancouverin kolme ensimmäistä ketjua täyttivät odotuksia hyvin. Nelosen sentteri Ryan Johnson otti puolestaan runkosarjaan nähden yhden askeleen eteen. Johnson oli joukkueen hyökkäyksen eniten käytetty pelaaja alivoimilla, voitti seuran blokkitilaston Keslerin kanssa ja otti aloitukset noin 62%:n teholla. Hän teki kaiken sen ja vähän ylikin, mitä nelosketjun sentteriltä olisin toivonut.

Jos kolme ensimmäistä ketjua ja nelosen sentteri ovat "lukittuina" kokoonpanoon, nelosen laidat ovat vielä hieman auki. St. Louisia vastaan nelosen laidoilla pelasi kaksikko Darcy Hordichuk ja Rick Rypien. Kummatkin ovat vähän samasta puusta veistettyjä pelaajia: hanakoita fyysisen pelin pelaajia, mutta eivät ihan parhaita kiekollisessa pelissä.

Heistä Hordichuk kertoi omista kuvioistaan St. Louisia vastaan Canucks.comin blogissaan seuraavasti;

I think what a lot of people don’t understand is it’s tough to get a fight sometimes and in the post-season it’s definitely changed. For example, in the St. Louis series, I fought Wincester last year and had a pretty good fight with him and now I don’t think he’d want to fight again. Jackman, a few years ago, I broke his jaw in a fight so I got a lot of respect from these guys. With Crombeen, I called him out 5-6 times a game and he just didn’t want to fight.

It’s tough and the guys that you can fight aren’t playing, you need two people to fight. A lot of the tough guys don’t play in the playoffs and the nice thing is I can bring the energy and physicality to calm down the guys that usually play tough like Oshie, Crombeen, Wincester, who would give us a little more respect for the team when I’m on the ice because they know I can call them out. But I’d rather be effective bringing energy than starting a fight, if that’s more successful - essentially, it’s just doing what is best for the team.

Rypienilla on varmasti samansuuntaisia ajatuksia omasta panoksestaan joukkueen eteen.

Hordichukia ja Rypienia 'haastaa' jatkossa kaksikko Jannik Hansen ja Taylor Pyatt. Hansen nousi Bluesia vastaan kehiin Sundinin loukkaantumisen jälkeen ja paransi selvästi saatuaan pelituntumaa. Hänen ensimmäisen pelin kuuden ja puolen minuutin jääaika muuttui seuraavassa pelissä melkein 14 minuuttiin. Hansen on monikäyttöinen ja hyvin peliä lukeva hyökkääjä, jota valmennus käyttää säännöllisesti mm. alivoimilla.

Hansenia haastava Pyatt tekee siis paluun kentille ja hänen paluunsa tekee Vancouverin nelosen koostumuksen entistä mielenkiintoisemmaksi. Hän voi olla pelituntuman puutteen vuoksi alussa hieman tukossa, mutta iso hyökkääjä on selvästi kevään pelaajia. Lisäksi vaikka joukkue on voittanut, Pyattin taustoilla pelaavan pelaajan voi olla vaikea kuvitella löytävän itsensä katsomosta. Hän on taistellut itsensä takaisin peliin vakavan tragedian jälkeen ja tuolle pitää antaa suuri arvostus.

Jos Pyatt pelaa, niin mielenkiinnolla odotan hänen ensimmäistä peliään. Muistan aina, kuinka Ed Jovanovski palasi kentille lapsensa (joka ei ehtinyt koskaan edes syntyä) kuoleman jälkeen Coloradoa vastaan: tyrmäys Deadmarshille tappelussa, katse tappelun jälkeen ylös kädet ristissä ja samassa pelissä voittomaali. Tuskin Pyatt samanlaiseen tekoon pystyy, mutta joka tapauksessa ensimmäisestä pelistä tulee mielenkiintoinen.

Vancouverilla on tällä hetkellä syvyyttä sen verran, että onneksi minun ei tarvitse päättää pelaavaa kokoonpanoa. Uskon tulevan vastustajan ja ottelusarjan kulun ratkaisevan jotain nelosketjun tulevasta kokoonpanosta. Hyvää on se, että joukkue saa jalkeille taklaavan ja fyysiseen peliin pystyvän ketjun (Hordichuk - Johnson - Rypien), vähän pelaavamman ketjun (Pyatt - Johnson - Hansen) tai ketjun noiden väliltä.

***

Puolustuksesta kerrotaan enemmän Canucks.comin jutussa.

Vancouver's defense increased its offensive production by 50 points over last season, and the Canucks were one of only three teams in the NHL with five defensemen with 20 or more points.

Kevin Bieksa led the defense in scoring and was sixth on the team with a career-high 43 points, Alex Edler wasn’t far behind in seventh with a career-best 37 points, Mattias Ohlund (25), Sami Salo (25) and Mitchell (23) were the others with 20 or more points.

"There are a lot of different guys that contribute," Bieksa said. "It’s not just when one or two guys are on the ice which makes it hard for the other team to defend because we’ve got a lot of guys who can shoot the puck back there.

"There’s six of us that move and shoot the puck extremely well and when there are two guys out there every shift that can do that, it is tough to defend, especially for third and fourth line players."

 

[Pontus Toikka]

Olisin suositellut Calgarylle Luoteisen divarin voittoa, mutta se ei heille sopinut. Sen jälkeen olisin suositellut playoff-sarjan voittamista suoraan 4-0 tai 4-1, mutta sekään ei heille sopinut. Sen jälkeen olisin suositellut hyvää pelaamista myös vieraskaukalossa, mutta sekään ei heille sopinut...

Noiden juttujen jälkeen ei olekaan mikään ihme, jos siellä ollaan väsyneitä. Vancouver älysi voittaa Luoteisen divisioonan, osasi löytää avaimet suoraan 4-0 voittoon ja pystyi pelaamaan myös vieraissa. St. Louis ei missään nimessä helpolla Vancouveria päästänyt, mutta kun joukkue löysi suoran tien voittoihin, niin totta kai jatko-ohjelmasta tulee hieman helpompi levon suhteen (ellei sitten tule toista enemmän levännyttä seuraa Detroitia vastaan).

Minä olisin suositellut Flamesille että joukkueen paraspuolustaja ja viime vuoden Norris äänestyksessä kolmen parhaan joukkoon valittu pelaaja, ei pelaisi loukkaantuneena. Sekä olisin suositellut hänelle ettei hän olisi jättänyt runkosarjan kahta viimeistä peliä väliin, missä joukkue menetti kotiedun.

Minä olisin suositellut Flamesille että joukkueen paras ShutDown puolustaja ei olisi jättänyt runkosarjan viimeisiä ja pudotuspelien ensimmäistä kierrosta loukkaantumisten takia väliin. Tämä pelaaja on ollut 2 viimeisissä arvokisoissa Kanadan joukkueessa, jos NHL on lähettänyt mukaan kaikki parhaat pelaajansa.

Minä olisin suositellut Flamesille että joukkueen 3 paraspuolustaja ei olisi jättänyt runkosarjan viimeisiä otteluita väliin, sekä pudotuspelien ensimmäisen kierroksen 1 ensimmäistä ottelua kokonaan ja toista peliä lähes kokonaan väliin (pelasi ainoastaan 7 minuuttia).

Minä olisin suositellut Flamesille että joukkueen 2 ketjun sentteri ei joutuisi pelaamaan niin kipeällä kädellä ettei hän pysty laukomaan kiekkoa. Hän on tehnyt kahdella tätä edellisellä kaudella yli 30 maalia.

Minä olisin suositellut Flamesille, ettei joukkueen eniten alivoima-aikaa saanut hyökkääjää oltaisi pistetty nilkkaleikkaukseen ja ettei hänen kauden ottelumääränsä olisi jätetty vain 24 otteluun.

Minä olisin suositellut Flamesille, että joukkueen toiseksi eniten maaleja tasakentällisin tehnyt hyökkääjä olisi pelannut runkosarjassa enemmän kuin 58 ottelua. Silloin hän ei olisi näin joutunut suoraan 2 kuukauden tauon jälkeen pelaamaan play offseihin. Lisäksi hän on saanut hyökkääjistä kolmanneksi eniten jääaikaa alivoimalla.

Lisäksi olisin suositellut, että 2 syvyyspuolustajaa pystyisivät pelaamaan. Toinen ei ole pystynyt pelaamaan koko kaudella ja toisen kausi päättyi 58 pelatun ottelun jälkeen.

Eli mitenköhän Nucks olisi selvinnyt Runkosarjan lopussa ilman Öhlundia, Bieksaa, O´Brienia, Mitchelliä, Burrowsia, Johnsonia ja Loukkaantuneella Sundinilla.

Sekä pelannut Playoffsit ilman Öhlundia (olisi ollut poissa ekan pelin sekä suuren osan toista), Mitchelliä, Johnsonia ja O´Brienia. Sekä Bieksa ja Sundin pelaisivat selvästi loukkaantuneena. Lisäksi Syvyyspakkien syvyyspakki Rob Davisonkaan ei olisi käytettävissä.

Loukkaantumisia tulee kaikille, silloin kun ne tulevat kauden pahimpaan aikaa se sattuu kaikkein ikävimmin. Nuckseillahan oli viime vuonna paljon loukkaantumisia puolustuksessa ja sen seuraukset nähtiin kun joukkue ei päässyt edes pleijareihin.

 

[nuck]

Eli mitenköhän Nucks olisi selvinnyt Runkosarjan lopussa ilman Öhlundia, Bieksaa, O´Brienia, Mitchelliä, Burrowsia, Johnsonia ja Loukkaantuneella Sundinilla.

Runkosarjan kuvitteellisesta lopusta on mahdoton sanoa mitään, mutta totta kai loukkaantumiset olisivat ainakin vaikeuttaneet urakkaa. Se on kuitenkin varmaa, että siinä samalla kun Calgaryn puolustuksessa on ollut kauden aikana loukkaantumisia, Vancouverin maalilla Luongo oli sivussa noin kaksi kuukautta.

Olisikin ollut ihan mielenkiintoista seurata Calgaryn taivalta kakkosvahti McElhinneylla parin kuukauden ajan. Tuo ykkösvahdin pitkä loukkaantuminen kun ei ainakaan meillä toiminut. Vancouver pelasi ilman Luongoa saldoa 9-12-3 ja on pelannut sen jälkeen Luongon kanssa sarjaa 27-8-5.

Lisäksi Flamesin top5 pakit jättivät väliin 39 peliä ja Canucksin top5 pakit 34 peliä, joten ero on "peräti" viiden pelin mittainen enemmän pelaavien pakkien kesken. Ymmärrän tietenkin tuskasi sen suhteen, että Flamesin pakit hajosivat enemmän runkosarjan lopussa, mutta älä kuitenkaan edes yritä myydä minulle ajatusta, että runkosarjan lopusta olisi saanut enemmän pisteitä kuin ajasta sitä ennen. Minä yritän myydä sinulle ajatuksen, että Luongon pitkä poissaolo rokotti keskikaudesta Canucksin pistesaldoa merkittävästi. Ostatko?

Sekä pelannut Playoffsit ilman Öhlundia (olisi ollut poissa ekan pelin sekä suuren osan toista), Mitchelliä, Johnsonia ja O´Brienia. Sekä Bieksa ja Sundin pelaisivat selvästi loukkaantuneena. Lisäksi Syvyyspakkien syvyyspakki Rob Davisonkaan ei olisi käytettävissä.

Mahdoton sanoa miten olisi menestytty. Sundin'han olikin puolet peleistä kokonaan sivussa, Mitchell pelasi loukkaantuneena ja Öhlundin'kin oli kaksi ensimmäistä peliä puolikuntoisena yhdessä Demitran kanssa (kummatkin jättivät treenejä väliin). Lisäksi riveistä puuttui Pyatt ja yhdestä pelistä Salo. O'Brienin tilalle olisi hypännyt Väänänen, joten tuossa en usko isoon pudotukseen. Johnsonin menetys olisi tuntunut. Rypien olisi joutunut pelaamaan keskellä ja Hansen olisi saanut sarjan alusta lähtien laiturin tehtävät.

Loukkaantumisia tulee kaikille, silloin kun ne tulevat kauden pahimpaan aikaa se sattuu kaikkein ikävimmin. Nuckseillahan oli viime vuonna paljon loukkaantumisia puolustuksessa ja sen seuraukset nähtiin kun joukkue ei päässyt edes pleijareihin.

No joo, viime kaudella Vancouverin pakit olivat sivussa yhteensä 164 peliä, mikä oli korkein pakkien loukkaantumismäärä koko NHL:ssä ja suurin Canucksin seurahistoriassa. Lisäksi riveistä puuttui kakkossentteri puolet kaudesta ja Luongon keskittyminen oli usein jossain muualla kuin kentällä. Lisäksi joukkue oli muutenkin ihan erilainen kuin tällä kaudella, joten eipä tuota voi edes verrata, vaikka samanlaisilla paidoilla pelaavatkin.

 

[nuck]

Pari uutista:

- Ryan Kesler on ensimmäistä kertaa urallaan ehdolla Selke Trophyyn NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä. Asiasta uutisoi NHL.com. Hieno kunnianosoitus hienolle pelaajalle. Muut kilpailijat ovat Pavel Datsyuk ja Mike Richards.

- CoHo valittiin OHL:n "Most Outstanding Player'ksi". Asiasta kertoo TSN.ca

 

[Pontus Toikka]

Runkosarjan kuvitteellisesta lopusta on mahdoton sanoa mitään, mutta totta kai loukkaantumiset olisivat ainakin vaikeuttaneet urakkaa. Se on kuitenkin varmaa, että siinä samalla kun Calgaryn puolustuksessa on ollut kauden aikana loukkaantumisia, Vancouverin maalilla Luongo oli sivussa noin kaksi kuukautta.

Olisikin ollut ihan mielenkiintoista seurata Calgaryn taivalta kakkosvahti McElhinneylla parin kuukauden ajan. Tuo ykkösvahdin pitkä loukkaantuminen kun ei ainakaan meillä toiminut. Vancouver pelasi ilman Luongoa saldoa 9-12-3 ja on pelannut sen jälkeen Luongon kanssa sarjaa 27-8-5.

Arvasin että vedät tuon Luongon loukkaantumisen esiin, ehkä sutter olisi treidannut Labarberan 7-vuoroon. Ehkä McElhinney olisi pelannut kuin Clemmenssen ja torjunut enemmän voittoja kuin tappioita. Ehkä Leland Irving olisi saanut tilaisuuden näyttää kykyjään. New Jersey osoitti ettei se ykkösmaalivahdin poissaolo ole niin ratkaisevaa kuin sinä haluat uskoa. Viime kauden Stanley Cup voittajakin pelasi pleijarit loppuun kakkosmaalivahdillaan. Mutta ei olisi voittanut ilman 2 parasta puolustajaansa.

Lisäksi Flamesin top5 pakit jättivät väliin 39 peliä ja Canucksin top5 pakit 34 peliä, joten ero on "peräti" viiden pelin mittainen enemmän pelaavien pakkien kesken. Ymmärrän tietenkin tuskasi sen suhteen, että Flamesin pakit hajosivat enemmän runkosarjan lopussa, mutta älä kuitenkaan edes yritä myydä minulle ajatusta, että runkosarjan lopusta olisi saanut enemmän pisteitä kuin ajasta sitä ennen. Minä yritän myydä sinulle ajatuksen, että Luongon pitkä poissaolo rokotti keskikaudesta Canucksin pistesaldoa merkittävästi. Ostatko?

Niillä alkukaudesta hankituilla pisteillä ei tee mitään, jos kaikki parhaat pelaajat ovat loukkaantuneena tärkeimpien pelien aikana.
Ratkaisevaa oli se, että poissa oli samaan aikaan kolme top 4 puolustajasta, lisäksi ennestään oli poissa Giordano ja Warrener.

No joo, viime kaudella Vancouverin pakit olivat sivussa yhteensä 164 peliä, mikä oli korkein pakkien loukkaantumismäärä koko NHL:ssä ja suurin Canucksin seurahistoriassa. Lisäksi riveistä puuttui kakkossentteri puolet kaudesta ja Luongon keskittyminen oli usein jossain muualla kuin kentällä. Lisäksi joukkue oli muutenkin ihan erilainen kuin tällä kaudella, joten eipä tuota voi edes verrata, vaikka samanlaisilla paidoilla pelaavatkin.

Flames pakit olivat tämänkauden runkosarjassa sivussa 159 peliä loukkaantumisten takia.

Mutta päätän tämän keskustelun osaltani tähän. Aluksi sanon että tarkoituksen oli vain spekuloida tulevaa, ei vittuilla naapurille. Ehkä en tarpeeksi selvästi ilmaissut ettei nucks päässyt liian helpolla, koskajirjoitin sen vain heittomerkkeihin. Olisi pitänyt selvemmin ilmaista että joukkue osoitti voittajanelkeitä, pystyessään kääntämään niukat pelit voitokseen. Vastaukseksi sain vain, voiton huumassa olevan naapuriseuran miehen provoilua.

Lopuksi suosittelen Nuckseille että koittavat päästä 5 kertaa peräkkäin play offseihin, se osoittaa että joukkue ja organisaatio on hyvin hoidettu.
Lisäksi suosittelen että voittakaa edes kerran se Stanley Cup.

 

[nuck]

New Jersey osoitti ettei se ykkösmaalivahdin poissaolo ole niin ratkaisevaa kuin sinä haluat uskoa. Viime kauden Stanley Cup voittajakin pelasi pleijarit loppuun kakkosmaalivahdillaan. Mutta ei olisi voittanut ilman 2 parasta puolustajaansa.

No miksi Calgary sitten maksaa ykkösmaalivahdilleen tältä kaudelta 8.5 miljoonaa dollaria, jos tuo paikka ei ole ratkaisevan tärkeä? Toki menestystä voi muutenkin saada, mutta yhtä tai kahta esimerkkiä vastaan löytyy moninkertainen määrä esimerkkejä, joissa tuo loukkaantuminen on ollut vain haitaksi.

Niillä alkukaudesta hankituilla pisteillä ei tee mitään, jos kaikki parhaat pelaajat ovat loukkaantuneena tärkeimpien pelien aikana.
Ratkaisevaa oli se, että poissa oli samaan aikaan kolme top 4 puolustajasta, lisäksi ennestään oli poissa Giordano ja Warrener.

Totta kai tuolla loukkaantumismäärällä on vaikutusta, en ole sitä edes kiistänyt. Mutta on ihan turhaa spekuloida Luoteisen divarin kärkipaikan menneen pelkästään noihin juttuihin, kun runkosarjaa tahkotaan kuitenkin ne 82 peliä.

Te ette pystyneet pelaamaan riittävän hyvää ylivoimaa Phaneufinkaan kanssa. Lisäksi ette osanneet voittaa tasaisesti vieraissa ja valmentajanne oli elämässä 1990-lukua, vaikka hän näki tuloksen koko ajan edessään. Siinä mielestäni ne tärkeimmät syyt Luoteisen divarin kakkospaikkaan ja playoffeista putoamiseen.

Flames pakit olivat tämänkauden runkosarjassa sivussa 159 peliä loukkaantumisten takia.

Kyllä, jos Warrener ja Vandermeer lasketaan 6- ja 7-pakkeina mukaan. Mutta Warrenerin loukkaantuminen tuli jo ennen runkosarjan alkua. Flames ei tehnyt mitään liikettä hänen suhteensa, sillä viime kaudella keskimäärin 13 minuuttia pelaavaa puolustajaa ei ilmeisesti koettu enää nykyisellään niin tärkeäksi lenkiksi joukkuetta, etteikö Vandermeer (joka siis kärsi myöhemmin vammoista) olisi häntä pystynyt korvaamaan.

Ehkä en tarpeeksi selvästi ilmaissut ettei nucks päässyt liian helpolla, koskajirjoitin sen vain heittomerkkeihin. Olisi pitänyt selvemmin ilmaista että joukkue osoitti voittajanelkeitä, pystyessään kääntämään niukat pelit voitokseen. Vastaukseksi sain vain, voiton huumassa olevan naapuriseuran miehen provoilua.

Olen oikeasti pahoillani, jos loukkasin sinua. Tarkoitukseni ei ollut provoilla, vaan kertoa (ehkä hieman erikoisella tavalla tosin..), että Vancouver ansaitsi helpomman jatkopaikan hyvillä otteillaan, ei pelkästään helpolla ohjelmalla, minkä sain käsitykseksi viestistäsi.

Minä olen ehkä moneen muuhun Canucks-faniin siinä mielessä erilainen, että olen aina arvostanut Flamesia. Joukkueella on kapteeni, jonka ottaisin ennemmin oman seuran kapteeniksi kuin ketään toista (no, ehkä Luongoa lukuun ottamatta).

Lisäksi Flames on jo pitkään pelannut kiekkoa, jota haluan katsoa, pidän yleensä ottaen kanadalaisista joukkueista ja tiedän, että Flamesin vuoro tulee taas tulevaisuudessa, joten saan vittuilut kahta paremmin takaisin jos niitä harrastan.

Lopuksi suosittelen Nuckseille että koittavat päästä 5 kertaa peräkkäin play offseihin, se osoittaa että joukkue ja organisaatio on hyvin hoidettu.
Lisäksi suosittelen että voittakaa edes kerran se Stanley Cup.

Tätä yritetään kovasti. Ehkä minä saan vielä jonakin päivänä kiitoksen tästä odottamisesta ja toivomisesta, jota on kestänyt jo yli 20 vuotta.

 

[nuck]

Moose eteni AHL:ssa konferenssin finaaleihin voittamalla viime yönä Detroitin farmijoukkueen Grand Rapidsin maalein 3-2. Manitoba oli koko sarjassa parempi otteluvoitoin 4-0. Joukkue piti Griffinsin ykkösen Haydar - Leino - Abdelkader neljässä pelissä yhteensä yhdessä pisteessä (Haydarin kakkossyöttö neljännessä pelissä), maalilla Schneider oli edelleen hyvässä vedossa ja hyökkäys teki tasaisesti tehoja.

Sarjan ensimmäisessä pelissä Grand Rapids johti kahden erän jälkeen 0-1, mutta Moose tuli kolmannessa erässä ohi Bolducin ja veteraani Mike Keanen tämän kauden playoffien ensimmäisellä maalilla. Keanen maaliin syöttäjäksi merkittiin illan ykköspelaaja Bolduc. Ensimmäisen pelin tähdet saivat järjestyksessä Bolduc, Howard ja Schneider.

Toisessa pelissä tällä kaudella Vancouverinkin paidassa pelannut Bolduc jatkoi tehoiluaan tekemällä ensimmäisessä erässä pelin avausmaalin. Griffins tuli toisessa erässä tasoihin Darren McCartyn maalilla, mutta Moosen Jason Krog iski jälleen Bolducin syötöstä heti perään pelin voittomaalin. Pelin tähdiksi järjestyksessä Schneider, Bolduc ja Stafford.

Kolmas peli pelattiin Griffinsin kotikaukalossa. Moose meni ensimmäisessä erässä 0-2 johtoon Matt Popen ja Bolducin maaleilla. Kumpaankiin osumaan merkittiin syöttäjäksi Jaffray. Toisessa erässä Griffins tuli maalin päähän Francis Paren maalilla. Moose voitti kuitenkin jälleen, sillä Griffinsin otettua Howardin kolmannessa erässä pois maalilta, Jaffray pääsi tekemään 1-3 maalin tyhjiin. Pelin tähdiksi valittiin järjestyksessä Bolduc, Jaffray ja Pare.

Neljäs ja ratkaiseva peli pelattiin siis viime yönä Griffinsin kotikaukalossa ja Manitoba voitti pelin 2-3. Grand Rapids meni ensimmäisessä erässä 1-0 johtoon Jakub Kindl'in maalilla, mutta Moose tasoitti samassa erässä Krogin toimesta. Toisessa erässä Guillaume Desbiens vei Moosen ensin 1-2 johtoon ja Mark Cullen lisäsi johtoa. Kolmannessa erässä Griffins tuli vielä maalin päähän Jamie Tardiffin osumalla, mutta Schneider piti joukkueensa lopulta voitossa kiinni. Pelin tähdiksi järjestyksessä Schneider, Tardif ja Cullen.

Cory Schneiderille tuli siis pelisarjassa neljässä pelissä kaksi valintaa pelin ykköstähdeksi ja kertaalleen hänet valittiin pelin kolmostähdeksi. Yhteensä hän on pelannut tämän kauden AHL:n playoffeissa kaikki Moosen 10 peliä, joista on tullut kahdeksan voittoa, torjuntaprosentti 93.6 ja päästettyjä maaleja keskimäärin 1.69 pelissä. AHL:n runkosarjan paras maalivahti on jatkamassa hienoja otteitaan.

Myös Bolducin otteet olivat Griffinsia vastaan erinomaisia: kaksi pelin ykkösvalintaa ja yksi kakkostähtivalinta.

***

Cody Hodgsonin Bramptonilla ei sen sijaan mene kovin juuri nyt. Brampton on OHL:n finaaleissa Windsoria vastaan tappiolla 1-3, kun Spitfires voitti viime yön ottelun maalein 1-4. Windsor on ollut raporttien mukaan yksinkertaisesti jokaisella alueella hieman parempi. Joukkueella on parempi puolustus ja paljon syvempi hyökkäys.

Hodgson teki Bramptonin ainoan maalin kolmannessa pelissä (hänellä on viimeisistä kolmesta pelistä Windsoria vastaan tehot 2+2), mutta maalivahti McCollum loukkaantui pelin lopussa Dale Mitchellin ajettua häntä päin. McCollum jouduttiin taluttamaan pois kentältä. Bramptonin valmentaja Stan Butler kiehui tuostakin tilanteesta, kuten on kiehunut tässä sarjassa aikaisemminkin tuomarilinjasta;

I don’t know how that’s not a five-minute penalty. If you watch it, you see that. The referees have to make those calls, but for some reason in this series they put their whistles away and it goes back to 1970s standards.

Bramptonia vaivaa erittäin kovan vastustajan lisäksi myös joukkueeseen iskenyt flunssa-aalto. Hodgsonin kerrotaan olleen tuon kourissa aikaisemmin ja nyt tästä sarjan viidennestä pelistä puuttui erinomaisen kauden pelannut venäläishyökkääjä Evgeni Grachev.

“It makes a lot of difference having him out,” said Butler. “He’s an elite player, and you need your best players when you’re playing a team as talented as Windsor. We’ve had a lot of sickness go through our team right now, and this is a bad time of the season for that.”

Luultavasti Bustin pelit loppuvat siis valitettavasti tähän finaalisarjaan, ja sen jälkeen hänet nähdään ehkä Moosen paidassa pelaamassa AHL:n playoffeja. Harmi sinänsä hänen ja Bramptonin kannalta, mutta uudet kokemukset kehittävät häntä jälleen ennen ensi kautta, jolloin hän hyppää (mitä luultavimmin) Vancouverin matkaan NHL-kaukaloihin.

OHL:n parhaan pelaajan palkinnon lisäksi Hodgson valittiin muuten Hockey's Futuren kauden parhaaksi prospectiksi: uutinen. Samaan listaan viiden lupaavimman prospectin joukkoon sai nimensä myös Schneider, joten Vancouverin edustus oli vahvaa Hockey's Futuren toimittajien mielestä.

 

[TaoTao]

Luultavasti Bustin pelit loppuvat siis valitettavasti tähän finaalisarjaan, ja sen jälkeen hänet nähdään ehkä Moosen paidassa pelaamassa AHL:n playoffeja. Harmi sinänsä hänen ja Bramptonin kannalta, mutta uudet kokemukset kehittävät häntä jälleen ennen ensi kautta, jolloin hän hyppää (mitä luultavimmin) Vancouverin matkaan NHL-kaukaloihin.

Nuckin ennakoinnit toteutuivat ja "Bust" nähdään Moosen paidassa AHL:n konferenssin finaaleissa. Hienoa nähdä onko tämä huikean kauden pelannut nuorukainen myös AHL:ssä yhtä pitelemätön.

Linkkiä uutiseen

 

[nuck]

Taas itku pitkästä ilosta - Vancouver Canucksin kausi 2008-09

Vancouverin kausi loppui eilen, joten lienee paikallaan vielä muistella menneitä ennen tulevan suunnittelua. Aloitetaan kauden kertaaminen erilaisilla kesän uutisilla, arvioidaan uuden managerin Gillisin ensimmäisiä kädenjälkiä ja siirrytään sen jälkeen pohtimaan tarkemmin joukkue- ja pelaajapuolta. Kirjoittelen näitä kauden koosteita eteenpäin pikku hiljaa, sillä mikään kiirehän tässä ei enää ole...

Kesä 2008

Canucks lähti kauteen mielenkiintoisista asetelmista. Joukkueella oli uusi manageri Mike Gillis, joka oli tullut taloon täysin ulkopuolisena pitkäaikaisen Canucks-akselin Burke->Nonis väistettyä. Gillis oli toiminut pelaaja-agenttina pitkään, mutta hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta managerin tehtävistä. Tehtävässään kokemattoman uuden managerin johdosta edessä oli siis varsin paljon kysymysmerkkejä.

Gillis aloitti järjestelmällisen seuran eturivin vahvistamisen. Kaksi viikkoa palkkauksensa jälkeen hän nimitti 13 vuotta Winnipegin ja Phoenixin organisaatioiden eturivissä toimineen Laurence Gilmanin apulaisekseen Steve Tambellinin rinalle tittelille "Director, Hockey Administration".

Gilmanin palkkauksen jälkeen Gillis palkkasi entisen NHL-pelaajan Scott Mellanbyn avustamaan kaikissa jääkiekkoon liittyvissä tehtävissä. Samalla hän kävi pitkiä keskusteluja valmentaja Alain Vigneaultin kanssa, ja noiden perusteella Vigneaultille tehtiin kauteen 2009-10 kestävä jatkosopimus. Vain päivää V:n uuden sopimuksen jälkeen Canucks erotti kakkosvalmentajat Barry Smithin ja Mike Kellyn.

Uusia eturivin hankintoja siis tuli, mutta tuli myös yksi todella traaginen uutinen Gillisin manageri-uran alussa, joka peitti alleen kaikki muut uutiset. Toukokuun lopussa saatiin nimittäin lukea suru-uutisia lahjakkaan Luc Bourdonin kuoltua traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Menetys oli koko Canucks-perheelle kova, sillä Bourdonista moni ennusti tulevaa ykkösparin puolustajaa.

Bourdonin kuoleman jälkeen oli pari viikkoa hiljaista. Sitten pamahti toinen uutinen, jota osattiin kyllä odottaa, mutta joka tuli kaikesta huolimatta ikävänä. Canucks-ikoni Trevor Linden lopetti komean uransa 19 NHL-kauden jälkeen. Monelta (minä mukaan lukien) Canucks-fanilta oli kadonnut parissa viikossa seuran lahjakkain nuori pelaaja ja seuran ikoni. Menetykset eivät olleet vähimmissäkään määrin Gillisin vika, mutta uuden managerin tehtävät olisivat voineet helpomminkin alkaa.

Gillis jatkoi manageritasolla kuitenkin uusia hankintoja seuran vahvuuteen. Seuraava hankinta listalla oli uusi kakkosvalmentaja Kellyn ja Smithin tilalle, ja Vigneaultin ja Rick Bownessin rinnalle. Uusi mielenkiintoinen nimi löytyikin toukokuun puolivälissä, kun Gillis palkkasi Ryan Walterin seuran kakkosvalmentajaksi.

Sen jälkeen hän laittoi pelaajakehityksestä aikaisemmin vastanneen Stan Smylin ylipistopelaajien scoutiksi ja palkkasi uudeksi pelaajakehityksestä vastaavaksi henkilöksi entisen NHL-pelaajan Dave Gagnerin.

Gagner (jonka poika Sam pelaa Edmontonissa) oli valmentanut pari kautta OHL-seura Londonia, ja hänellä on Londonissa harjoittelukeskus, jota Canucksin nuoret pelaajat pystyisivät käyttämään jatkossa hyödyksi. Uutinen otettiin hyvin vastaan, sillä ensimmäistä kertaa Vancouverilla tuntui olevan vakavasti otettava pelaajakehityksestä vastaava henkilö ja hänellä riittävät työkalut noin tärkeällä paikalla.

Gillis oli tehnyt lyhyellä urallaan siis jo paljon siirtoja, mutta yksi tärkeimmistä tehtävistä oli edessä kesäkuun lopussa, kun hän johti "omaa joukkuettaan" NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäistä kertaa. Canucksilla oli ensimmäisen kierroksen varausvuorona numero 10, jolla joukkue poimi Gillisin johdolla Cody "The Bust" Hodgsonin. Vaikka jotkut toivoivatkin shakkipeluri Hodgsonin sivuuttamista ja BC-lähtöisen rähinöitsijä Kris Beechin varausta, niin todellisuudessa ei ollut kahta sanaa kumman joukkue olisi ottanut.

Monet olivat tyytyväisiä varaustilaisuuden antiin sekä johtoportaan uuteen ilmeeseen, mutta sitten kolahti. Uuden managerin ensimmäinen pelaajahankinta oli Toronton ulostama keskushyökkääjä Kyle Wellwood, jonka Gillis poimi waivereista kesäkuun lopussa. Useimpien mielestä tämä oli varsin erikoinen siirto, mutta joka kuitenkin parhaimmillaan voisi tuottaa hedelmää. Siirrossa oli kyse kuitenkin vain uuden mahdollisuuden antamisesta lahjakkaalle pelaajalle, ei sen suuremmista asioista.

Welllwoodin hankinta aiheutti ehkä aiheettomastikin keskustelut Gillisin tulevasta linjasta pelaajapuolella, juuri ennen kuin kesän vapaiden agenttien markkinat avautuivat. Monet Canucks-fanit odottivat Gillisin seuraavia hankintoja lähinnä peläten pahinta uusien riskihankintojen puolesta. Kesästä tulikin osittain värikäs, ja kepillä kokeiltiin ainakin puolittain muurahaispesää. Mitään älytöntä tulokasmanagerin kesää Vancouverissa ei kuitenkaan nähty.

Gillisin ensimmäinen hankinta vapaiden agenttien markkinoilta oli heti ensimmäisenä päivänä markkinoiden avauduttua Wellwoodin melkein täydellinen vastakohta hyökkääjä Darcy Hordichuk, joka tulisi tuomaan joukkueeseen kokoa ja fyysistä osaamista. Samana päivänä Gillis laittoi kolmen vuoden ja 7.5 miljoonan dollarin sopimustarjouksen St. Louisin rajoitetusta vapaasta agentista, hyökkääjä David Backesista, mutta Blues vastasi tähän odotetusti välittömästi.

Seuraavana päivänä Gillis hankki lisää pelaajia tekemällä sopimukset hyökkääjä Ryan Johnsonin (UFA) sekä kakkosvahti Curtis Sanfordin kanssa. Samana päivänä tehtiin sopimukset myös farmipelaajien Alexandre Bolducin ja Nolan Baumgartnerin kanssa. Kesäkuun kolmantena päivänä kuultiin odotettukin uutinen monivuotisen Canucks-kapteenin Markus Näslundin siirrosta vapaana agenttina NY Rangersiin.

Kesäkuun neljäntenä päivänä Gillis teki epäonnistuneen Backes-hankinnan jälkeen ensimmäisen pelaajakauppansa Buffalo Sabresin kanssa hankkimalla isokokoisen voimahyökkääjän Steve Bernierin. Toiseen suuntaan kaupassa menivät tämän kesän kolmannen kierroksen varausvuoro (vuoro siirtyi Vancouverille Los Angelesilta Dan Cloutierin tehtyä aikanaan jatkosopimuksen Kingsin kanssa) sekä ensi kesän toisen kierroksen varausvuoro. Samana päivänä uutisoitiin myös Manitoban uusi pelaajahankinta, kun Gillis hankki hyökkääjä Mark Cullenin vapaana agenttina.

Backesille tarjottu "offer sheet" ja sitä seurannut Bernerin siirto Vancouveriin sai huumoripitoisia piirteitä melko pian Bernier-kaupan jälkeen, kun Blues heitti puolestaan kuitiksi sopimustarjouksen Bernierista. Tuohon Gillis vastasi puolestaan välittömästi, mutta joutui maksamaan tästä kaudesta enemmän Bernierille, mitä olisi varmasti kuvitellut. Bluesille tarjottu offer sheet oli tulokasmanagerilta riski, joka ei kannattanut. Toisaalta eipä tuossa kovin paljon hävittykään. Samana päivänä Bernierin sopimuksen kanssa tuli uutinen, että pitkään Vancouverissa pelannut Brendan Morrison oli tehnyt sopimuksen Anaheimin kanssa.

Kaksi päivää Backes-Bernier -sekoilujen jälkeen Gillis hankki vapaana agenttina entisen asiakkaansa Pavol Demitran kaksivuotisella sopimuksella tuomaan kokemusta Lindenin, Näslundin ja Morrisonin jättämiin isoihin saappaisiin. Demitran lisäksi Gillis hankki samana päivänä syvyyttä puolustukseen hankkimalla toisen entisen asiakkaansa Rob Davisonin vapaana agenttina vuoden sopimuksella.

Kesän isommat hankinnat oli tehty offer sheetia lukuun ottamatta maltilla ja ehkä jopa odotettua hiljaisemmin. Palkkakattoon oli jätetty paljon varaa jotain tulevaa hankintaa varten, ja oli aika siirtyä syvyys-/farmipuolen hankintoihin. Heinäkuun lopussa nimensä sopimuspaperiin piirsi vielä AHL:n kauden 2007-08 arvokkain pelaaja Jason Krog (UFA). Jatkosopimuksen allekirjoittivat puolestaan Ryan Shannon, Rick Rypien, Mike Brown, Nathan McIver, Zach FitzGerald sekä Jim Sharrow.

Heinäkuun viimeisenä päivänä kuultiin uutinen, kun Vancouverissa parikymmentä vuotta töitä tehnyt Steve Tambellini oli siirtynyt Luoteisen divisioonan kilpailijan Edmonton Oilersin manageriksi. Tambellinin pitkä kokemus ja ura sai näin viimein hienon palkkion. Vaikkakin tuo palkkio tuli kilpailijan leiristä, se oli kokonaisuutena hieno uutinen hyvän jääkiekkomiehen puolesta.

Jatkuu (kun ehdin naputtelemaan seuraavan kerran)...

 

[Lampinen]

Daniel ja Henrik Sedin on varmasti kesän kuumimpia nimiä siirtomarkkinoilla ja nimenomaan yhdessä paketissa. Palkka nousee molemmilla sinne 5m. tietämille. Agentti ja pelaajat osasivat kertoa, että heillä on selvät ehdot ja kaikki avaimet on nyt Vancouverillä. Kysymykseen voiko veljekset pelata eri joukkueissa tuli aika ytimekkäästi, että ei.

 

[Mr. Smith]

Daniel ja Henrik Sedin on varmasti kesän kuumimpia nimiä siirtomarkkinoilla ja nimenomaan yhdessä paketissa. Palkka nousee molemmilla sinne 5m. tietämille. Agentti ja pelaajat osasivat kertoa, että heillä on selvät ehdot ja kaikki avaimet on nyt Vancouverillä.

Mistäs tämmöistä tietoa on tihkunut? Itse pidän tuota 5 miljoonaa jopa halpana hintana heistä. Veikkaan, että kovempiakin tarjouksia tulee, mutta se, että kiinnostaako ne tarjoukset, onkin sitten eri juttu.

Itse maksaisin ehdottomasti heille tuon 10 milliä per kausi ja pitkällä sopimuksella. Toki pitää ottaa huomioon myös CoHo ja hänen potentiaalinsa nousta ykköseen, mutta mikäli näin tapahtuisi niin sitten olisi jopa positiivinen ongelma senttereistä.

 

[Lampinen]

Mistäs tämmöistä tietoa on tihkunut?

Tässä Aftonbladetin juttu kaksosista: http://www.aftonbladet.se/sportbladet/hockeybladet/internationellt/nhl/article5141996.ab

 

[Mr. Smith]

Tässä Aftonbladetin juttu kaksosista: http://www.aftonbladet.se/sportbladet/hockeybladet/internationellt/nhl/article5141996.ab

Jutussa kylläkin mainitaan, että Sedinien palkka vähintään tuplaantuisi ja kun viime kaudella he yhteensä tienasivat 7,15 miljoonaa niin omalla laskupäällä se olisi 14,3 miljoonaa. Ei siis tuota mainitsemaasi 5 miljoonaa per nuppi.

 

[Lampinen]

Ei siis tuota mainitsemaasi 5 miljoonaa per nuppi.

Men det kommer att kosta: Sedinarna vill fördubbla sin lön – till cirka 55 miljoner kronor om året

Tuon 55 miljoonaa kruunua voi pyöristää kutakuinkin 5 miljoonaan euroon.

 

[nuck]

Nuckin ennakoinnit toteutuivat ja "Bust" nähdään Moosen paidassa AHL:n konferenssin finaaleissa. Hienoa nähdä onko tämä huikean kauden pelannut nuorukainen myös AHL:ssä yhtä pitelemätön.

Voisi sanoa, että kerrankin osuu jossain, ellei Gillis olisi puhunut hänen AHL-mahdollisuuksistaan jo aikaisemmin. Näin ollen en pääse tässäkään asiassa sanomaan osuneeni. Mutta ei se mitään, pääasia on tuo CoHo:n todennäköinen ensiesiintyminen AHL:ssa nyt perjantain ja lauantain välisenä yönä. Se saattaakin jäädä viimeiseksi mahdollisuudeksi AHL:ssa, sillä hän ei voi pelata ensi kaudella AHL:ssa runkosarjaa ja saattaa pelata NHL:ssä.

Viime yönä varmistui Moosen konferenssifinaalin vastustaja, kun Houston voitti Milwaukeen seitsemännessä pelissä. Pelin sankari oli kaksi maalia tehnyt Corey Locke, joka johtaa myös AHL:n playoffien pistepörssiä. Locken lisäksi Houstonilta onnistui Espoon Bluesistakin tuttu Krys Kolanos. Kolanos pelasi tällä kaudella NHL:ssä Minnesotan paidassa 21 peliä.

Winnipeg Free Press kirjoitti Bustin liittymisestä seuran vahvuuteen jutun, jossa Hodgson kertoo ottavan mahdollisuudesta kaiken irti;

"I'm just here for good experience," Hodgson said, asked if he's worried about anything this week. "I'm trying to learn as much as I can from these guys -- (a guy) like Mike Keane, who has three Stanley Cups, so there's definitely a wealth of knowledge I can tap."

Mike Keanen kaltaiselta kokeneelta johtajalta sitä johtajuutta voikin hyvin kerätä talteen.

Winnipeg Sun kirjoitti puolestaan jutun Michael Grabnerista, joka on kärsinyt loukkaantumisesta playoffeissa. Grabnerilla on playoffeissa mahtava määrä laukauksia, mutta hän on ollut tehoton - tuo ei kyllä oikein kuulosta tulevaisuuden maalintekijältä NHL:ssä. Toisaalta onhan se hyvä, että edes paikkoihin pääsee, ja ehkä ne laukaukset alkavat mennä perille jatkossa.

Manitoban valmentaja Scott Arniel sanoi Grabnerista tuossa jutussa seuraavaa;

He was averaging about three breakaways a game," said Arniel. "He wasn't burying them all, but he's explosive and I know there is probably a big circle around his name on the opposition's blackboard every game. With his speed, he is so dangerous.

"Grabs scored 30 goals this year. Goal scorers get a lot of emphasis to score in the playoffs, but they also get a lot of attention from the opposition. He's always seemed to respond when there's a little adversity thrown at him and I don't expect that to be any different. He's creating his chances and finding the back of the net is the next step."

En tiedä liioitteleeko Arniel puhuessaan tuosta kolmesta läpiajosta pelissä, mutta paljon niitä on ollut (mitä on videokoosteita katsonut). Grabnerin nopeus luo hänelle paikkoja ja vetokin on ihan kohtalainen, mutta kiekko ei vain mene maaliin. Toki tuo 30 maaliakin on hänen ikäiseltään pelaajalta ihan kohtalainen suoritus Moosen kaltaisessa joukkueessa, mutta enemmänkin voisi toivoa.

Saa nähdä, pelaavatko Bust ja suurempi Bust samassa ketjussa. He voisivat parhaimmillaan muodostaa tutkaparin myös tulevaisuuden Canucksissa, jos Grabner nyt alkaa osumaan jatkossa.

 

[reme]

Daniel ja Henrik Sedin on varmasti kesän kuumimpia nimiä siirtomarkkinoilla ja nimenomaan yhdessä paketissa. Palkka nousee molemmilla sinne 5m. tietämille. Agentti ja pelaajat osasivat kertoa, että heillä on selvät ehdot ja kaikki avaimet on nyt Vancouverillä. Kysymykseen voiko veljekset pelata eri joukkueissa tuli aika ytimekkäästi, että ei.

Heh, vähintään huvittavaa tuo Sedinit "yhdessä paketissa".

 

[Mr. Smith]

Men det kommer att kosta: Sedinarna vill fördubbla sin lön – till cirka 55 miljoner kronor om året

Tuon 55 miljoonaa kruunua voi pyöristää kutakuinkin 5 miljoonaan euroon.

Juu varmasti voi pyöristää. Entäs lauseen "Sedinarna tjänade 27 miljoner kronor var den gångna säsongen. Vill Vancouver behålla svenskarna, måste klubben vara beredd att betala det dubbla – minst."

Ja kun nykyinen palkka on 3,575 niin mitenkäs tuo yhtälö toimii? 27 miljoonaa kruunua on 3,575 ja 55 miljoonaa kruunua 5 miljoonaa? Ruotsissa ilmeisesti erilaiset laskusäännöt kuin Suomessa.

 

[AnFa]

Ruotsissa ilmeisesti erilaiset laskusäännöt kuin Suomessa.

Tai Ruotsissa luotetaan kruunun kurssin nousuun tai dollarin romahdukseen. Silloinhan tuo Aftonbladetin laskutoimitus voisi pitää paikkansa.

Pienoinen ihme tosiaan on, jos eivät vähintään tuota 7M$/kausi/naama saa. Mutta mikäli tuo, että eivät liiku kuin samassa paketissa pitää paikkansa niin se rajoittaa ainakin aikalailla seuroja mihin voivat mennä. Itsellä ei tule Vancouverin lisäksi mieleen kuin Toronto, Atlanta ja Nashville(varauksin), joilla olisi tilaa palkkakaton alla tarpeeksi ja samalla myös varaa ja intressejä palkata kaksoset.

 

[Lampinen]

Jutussa kylläkin mainitaan, että Sedinien palkka vähintään tuplaantuisi ja kun viime kaudella he yhteensä tienasivat 7,15 miljoonaa niin omalla laskupäällä se olisi 14,3 miljoonaa. Ei siis tuota mainitsemaasi 5 miljoonaa per nuppi.

Heh, my bad. Eipä valjennut aluksi ja jotenkin tuo 5 miljoonaa pyöri koko ajan mielessä.

 

[nuck]

Itse maksaisin ehdottomasti heille tuon 10 milliä per kausi ja pitkällä sopimuksella. Toki pitää ottaa huomioon myös CoHo ja hänen potentiaalinsa nousta ykköseen, mutta mikäli näin tapahtuisi niin sitten olisi jopa positiivinen ongelma senttereistä.

Tai sitten Kesler pelaa laitaa kakkosessa ja ykkösessä ja kakkosessa keskellä nähdään Henrik ja Bust.

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Demitra - CoHo - Kesler

Tuossa ei olisi kuin tuo Demitra, joka ei kuuluisi tulevaisuuden suunnitelmiin. Hänen paikalleen voisi kokeilla tulevaisuudessa Grabneria, Raymondia, jotain tulevaa varausta tai sitten vaikka UFA/(mahdollista RFA)-hankintaa.

Burrowsin yhteispeli sujui Kaksosten kanssa kauden viimeiset noin +35 peliä sen verran hyvin, että tuosta olisi hyvä jatkaa. Kesler'kin näytti kauden aikana osaavansa pelata laidassa ja uskon hänen menevän vielä eteenpäin nykyisestä tasosta.

Maksaisin Kaksosille maksimissaan 5.5 miljoonaa kaudessa. Jos he pyytävät enemmän, he saavat mennä (etenkin Daniel) minun puolestani jäätymään johonkin toiseen joukkueeseen playoffeihin.

Ja sehän on ihan selvää, että he liikkuvat yhdessä, kun ovat olleet yhdessä jo ennen syntymäänsä.

 

[TaoTao]

Ruotsalaisilta mielestäni hieman karkailee, jos vähintään 7 miljoonan cappia pitäisi lyödä molemmille. Esimerkiksi tuolla samalla hinnalla hyvät neuvottelutaidot omaava GM on saanut kiinnitetty Datsjukin ja Zetterbergin, ja cappiä on jäänyt vielä 1,3 yli.

Tässä taas tietenkin tullaan myös siihen, että puhuuko ruotsalainen media palkasta vai caphitistä? Aika useinhan näissä median jutuissa puhutaan nimenomaan siitä palkasta. Jos Sedineille tosiaan vähintään tuo 7 pitää maksaa, niin seuraavalla sopimuksella Canucks pääsisi aika hyvää cap-osumaan:

Sedinit täyttää syksyllä 29 vuotta, eli noin 8 hyvää pelivuotta voisi olla edessä. Molemmille 8 vuoden sopimukset tyyliin 7 miljoonaa/ 3 ensimmäistä vuotta, 5 miljoonaa per 3 seuraavaa ja vielä 3,5 miljoonaa kahdesta viimeisestä. Tuosta tulisi caphitiksi 5,6 miljoonaa.

 

[Gaff]

TSN kertoo, että Steve Bernier on tehnyt kaksi vuotisen jatkosopimuksen. Sopimus olisi arvoltaa 4 miljoonaa eli cap olisi 2 miljoonaa.

 

[Mängimies]

Ruotsalaisilta mielestäni hieman karkailee, jos vähintään 7 miljoonan cappia pitäisi lyödä molemmille. Esimerkiksi tuolla samalla hinnalla hyvät neuvottelutaidot omaava GM on saanut kiinnitetty Datsjukin ja Zetterbergin, ja cappiä on jäänyt vielä 1,3 yli.

Toisaalta Detroitin sopimuksia ei kannata edes vertailla mihinkään muihin. Ken Holland painii sen verran yksinään ja omassa sarjassaan. Hollandin neuvottelemien sopimusten rinnalla jokainen sopimus tässä liigassa tuntuu ylihintaiselta.