Vancouver Canucks 2008-2009

[Chip Whitley]

Kuka olisi arvannut, että jarruketjun sentterin nostaminen Sundinin kanssa samaan ketjuun olisi avannut ketshuppipullon korkin ensimmäisestä yhteisestä pelistä lähtien tällä tavalla? Mutta näin on käynyt. Nyt paljon haukuttu (aiheestakin) Sundin on yht'äkkiä kaupungin sankari ja joukkueen messias. Viimeisten kolmen pelin tehot 4+3 puhuvat puolestaan. Ihan kuin hän olisi saanut ennen Carolina-peliä yhdessä yössä jalkansa, kätensä ja päänsä takaisin.

Epäilin tuota kakkosketjun toimivuutta (Keslerin ja Burrowsin erottamista lähinnä), mutta pitää myöntää että olen positiivisesti yllättynyt. Ketju on ollut todellakin tulessa, ja iskenyt julmettoman määrän pisteitä viimeisessä kolmessa pelissä (8 pistettä ketjulle per peli). Nimenomaan tämän ketjun onnistumisten myötä Canucks on onnistunut viime aikoina pisteiden keruussa, sillä muilla osa-alueilla pelissä on ollut selviä puutteita. Carolinaa vastaan 4 maalia, Chicagoa 7 ja St. Lousia vastaan 6 maalia kertovat jotain siitä, miten hyökkäys- ja ylivoimapeli ovat tuon häviöputken jälkeen ottaneet tuulta purjeiden alle. Kun maaleja tekee keskimäärin 5.6 per peli, ei oikeastaan muuta voikaan odottaa kuin täysiä pistepotteja.

Onnistunut ylivoima ja erinomaisesti pelannut kakkoskenttä on vienyt huomion suoraan sanottuna huonolta Luongolta ja sekoilevalta puolustukselta. Voisi sanoa että tässä on nyt tultu taaksepäin ja tehty paluu kauden alun Canucksiin, sillä tuolloinhan ilmassa oli samanlaisia merkkejä kuin nyt; hyökkäys onnistuu laajalla rintamalla mutta muualla tökkii. Sinänsä mielenkiintoista, kun paperilla katsottuna Canucksin vahvuudet löytyvät kuitenkin juuri niilta alueilta jotka tällä hetkellä (ja kauden alussa) tökkii.

Mitä Sundiniin tulee, näyttäisi siltä että sopiva ketjukoostumus on vihdoin löydetty. Pisteitä tulee kiitettävästi, ja vaikuttaa siltä että Sundin alkaa vihdoin sisäistämään Canucksin periaatteita. Tästä huolimatta sanon edelleen että Sundin on yksi Canucksin historian hitaimpia pelaajia, ja hänen vaihtonsa ovat ajallisesti puolet lyhempiä kuin ketjukavereiden. Näiden kahden kohdan takia Sundin ei ole se "dominoiva sentteri" jota hän vielä viime kaudella oli, mutta onhan tässä vielä aikaa. Toivotaan parasta, ja kyllähän nämäkin tehot toistaiseksi riittävät.

 

[nuck]

Onnistunut ylivoima ja erinomaisesti pelannut kakkoskenttä on vienyt huomion suoraan sanottuna huonolta Luongolta ja sekoilevalta puolustukselta. Voisi sanoa että tässä on nyt tultu taaksepäin ja tehty paluu kauden alun Canucksiin, sillä tuolloinhan ilmassa oli samanlaisia merkkejä kuin nyt; hyökkäys onnistuu laajalla rintamalla mutta muualla tökkii. Sinänsä mielenkiintoista, kun paperilla katsottuna Canucksin vahvuudet löytyvät kuitenkin juuri niilta alueilta jotka tällä hetkellä (ja kauden alussa) tökkii.

Näinhän se on ollut. Luongo vetää päivässä noin tunnin ekstratreeniä, mutta hän ei ole ollut loukkaantumisensa jälkeen parhaimmillaan. Ei silti, on hän tästä huolimatta ollut selvästi tasaisempi kuin Sanford/LaBarbera/Schneider -kolmikko, ja joukkue on uskaltanut taas pelata myös hyökkäyspäähän paremmin. Luongolta pystyi kyllä odottamaankin oman tason löytymistä, mutta yllättävän kauan tässä on nyt kestänyt.

Kauden alku oli muuten siinä mielessä mielenkiintoinen, että Canucks päästi ensimmäisissä 11 pelissä omiin keskimäärin 3.18 maalia, mutta nosti sitten oman pään peliä ja päästi seuraavissa 10 pelissä taakseen vain 1.3 maalia. Sitten Luongo loukkaantui, ja taas joukkue palasi tuolle "kolmen maalin linjalle", päästämällä seuraavissa 10 pelissä keskimäärin tasan kolme osumaa omaan päähän.

Nyt Canucks on päästänyt omiin Luongon aikana (kun hän palasi loukkaantumisen jälkeen takaisin) jopa 3.75 maalia pelissä (yhteensä 30 maalia kahdeksaan peliin). Voisi kuvitella, että kovin kauan tuo tahti ei tule jatkumaan, mutta ei joukkue kyllä jatkuvasti tule myöskään keskimäärin kuutta maalia iskemään toiseen päähän, vaikka pitkästä aikaa onkin kaksi ketjua, jotka pystyvät tekemään tehoja tasaisen hyvin.

Mitä Sundiniin tulee, näyttäisi siltä että sopiva ketjukoostumus on vihdoin löydetty. Pisteitä tulee kiitettävästi, ja vaikuttaa siltä että Sundin alkaa vihdoin sisäistämään Canucksin periaatteita. Tästä huolimatta sanon edelleen että Sundin on yksi Canucksin historian hitaimpia pelaajia, ja hänen vaihtonsa ovat ajallisesti puolet lyhempiä kuin ketjukavereiden. Näiden kahden kohdan takia Sundin ei ole se "dominoiva sentteri" jota hän vielä viime kaudella oli, mutta onhan tässä vielä aikaa. Toivotaan parasta, ja kyllähän nämäkin tehot toistaiseksi riittävät.

Hienosti riittävätkin. Sundin voi olla hieman hitaan näköinen, mutta viime aikojen otteilla hänestä on ollut valtavasti apua isossa kuvassa. Sen lisäksi, että hän on tehnyt tehoja lähes viikon NHL-pelaaja-tittelin arvoisesti, hän on loistanut myös aloituksissa (sen jälkeen, kun tuo nykyinen kakkonen koottiin): kolmen viime pelin aloitussaldo on hurja 39-20, ja tuolla voisi jo haastaa kenet tahansa. Eli ei ehkä dominointia koko kentän pörräämisessä tai vaihtojen pituuksissa, mutta dominointia hyökkäyspäässä ja aloituksissa. Se riittää minulle oikein hienosti.

 

[kausi]

PHX-VAN 3-4, ja taas tuli voitto!

Olipas mielenkiintoinen matsi katsoa vaikka etukäteen ajateltuna en uskonut moista. Canucksien otteet parani koko ajan pelin vanhetessa ja kolmannessa erässä kojootit saikin sitten kylmää kyytiä oikeen urakalla. Mahtaa muuten kojoottien Morrista **tuttaa kun hänen "ansiostaan" Canucksit tuli eka tasoihin ja sit ohi kun kyseinen herra istui 2 kertaa peräkkäin jäähyaitiossa. Tuohon tasoitusta edeltävään maaliin Salo antoi syötön ja voittomaalikin lähti Salon tulisesta laukauksesta jonka jälkeen D.Sedin antoi pikkusyötön reboundista Henrikille joka heitti kiekon häkkiin.

Luongolta pari "superseiviä" mutta olisi voinut kyllä paremminkin pelata. Tällä kertaa pisteiden valossa olivat Sedinit, Demitra, Wellwood sekä kaikki puolustajat Mitcheliä lukuunottamatta. Tästä on edelleen hyvä vaan jatkaa kohti Dallasia...

EDIT: säätöä

Pakkien pisteet vielä
Edler 1+0
Öhlund 1+0
Salo 0+2
Bieksa 0+2
O'Brien 0+1

 

[nuck]

Luongolta pari "superseiviä" mutta olisi voinut kyllä paremminkin pelata.

Totta, edelleen odotetaan Luongolta "A-peliä". Onneksi joukkue on sentään jo neljän pelin voittoputkessa, vaikka seuran arvokkain pelaaja ei pelaa niin hyvin kuin on totuttu. Joka tapauksessa hieno nousu kolmannessa erässä voittoon. Nämä nousuthan alkavat olla jo lähes arkipäivää.

Tällä kertaa pisteiden valossa olivat Sedinit, Demitra, Wellwood sekä kaikki puolustajat Mitcheliä lukuunottamatta.

Vancouverin puolustajat olivat muuten pelissä vetopäällä, sillä joukkue laukoi yhteensä 75 kertaa (A/B, MS, S) ja noista pakit vetivät 30 kutia.

Maalilla pelannut Luongo tuli käsiteltyä.

Puolustuksessa SOB oli tehnyt paluun, ja pelasi hyvin ne pienet minuuttinsa (12 minuuttia), mitä oli kentällä. Öhlund ja Salo laukoivat paljon (yhteensä 18 kutia) ja olivat tärkeissä rooleissa Vancouverin maaleihin. Myös Bieksa on saanut taas pelinsä kulkemaan paremmin. Mitchell urakoi jälleen puolustuksen eniten alivoimalla. Edlerille alkaa tulla puolestaan viimein maaleja.

Hyökkäystä oli jälleen sekoitettu. Wellwood pelasi ja pelasi mielestäni hyvin. Burrows oli nostettu Kaksosten ketjuun (ilmeisesti valmennus uskoi "Kesler-esimerkkiin") Pyattin tehdessä tilaa, mutta tuo ei toiminut. Kaksosista Henrik teki pelin voittomaalin veljensä syötöstä. Sundinin ketju pelasi jälleen hyvin, ja Demitra oli kentän paras pelaaja. Sundinilla oli ottelussa pari maukasta paikkaa, mutta ei mennyt tällä kerralla.

Ensi yönä vastassa Dallas mm. Canalplussalla näytettävässä ottelussa. Vancouverilla olisi kalavelkoja maksettavana viime Dallas-pelissä tulleen rankkutappion jälkeen. Tuo on kuitenkin Vancouverin toinen peräkkäinen vieraspeli, joten minulla on nyt pelko puserossa, että voittoputki jäi tällä kerralla neljän pelin mittaiseksi. Huomattavasti parempi sekin tosin on, kun tuo tammikuun saldo.

 

[nuck]

Hyvä peli Dallasia vastaan, vaikka ottelu oli kolmas vieraspeli neljän päivän sisään. Yllättävän paljon joukkueella riitti lopulta energiaa. Tosin pitkiksi venyneissä vaihdoissa (kuten Dallasin toista maalia edeltänyt vaihto, jossa Canucks näytti jo ennen maalia vähän kuin hidastetulta filmiltä pelaajia) joukkueen edellisillan peli hieman kieltämättä näkyi.

Jotenkin pelistä tuli mieleen hienot playoff-pelit pari vuotta sitten Starsia vastaan. Maalivahdit loistivat, pelissä oli kiitettävästi paikkoja, muutamia tolppia, hyvin fyysisyyttä, vauhtia ja peli oli tilanteista huolimatta vähämaalinen, pienten marginaalien taistelu. Tappiosta huolimatta ottelu oli mielestäni yksi parhaista peleistä, mitä vähään aikaan on Canucksilta nähty.

Kentän kuningas oli Stars-vahti Marty Turco, mutta myös Canucksin kakkosvahti Jason LaBarbera pelasi hyvin. Hänen komea luistintorjuntansa Modanon kutiin oli yksi hienoimmista torjunnoista, mitä Vancouverin maalivahdit ovat tehneet tällä kaudella. Jos hän pelaa tällä tasolla jatkossa saadessaan vastuuta, Vancouverin ei tarvitse ainakaan kakkosmaalivahdista huolehtia.

Canucksin paras ketju oli Sedinien vitja, jossa Burrows'kin pelasi paremmin kuin Phoenixia vastaan. Ehkä hän voisi sopiakin ketjuun, sillä hän menee maalille hyvin, on mainettaan (onko sellaista?) parempi maalintekijä ja lisäksi hyvä karvaaja (homma, mistä kaksosia ei juurikaan tunneta). Kaksi erinomaista paikkaa Burrilla oli pelissä, mutta toisen Turco otti hienosti ja toisessa kiekko osui tolppaan.

Daniel Sedin laukoi pelissä seitsemän kertaa, ja noiden joukossa oli muutama erinomainen maalipaikka. Turco oli kuitenkin kaikkien tiellä. Daniel valittiin ottelussa ehkä vähän erikoisesti kolmostähdeksi, vaikka hän tuhlasi paikkoja ja ei tehnyt pisteitä. No, hyvähän se on tietysti, että saa edes painetta vastustajan päähän, vaikka ei osukaan.

Syntymäpäiviään viettänyt Sundin oli kuuleman mukaan flunssassa. En tiedä johtuiko tuosta flussasta, vieraskiertueesta, kolmannesta pelistä neljään päivään vai mistä (ehkä kaikista yhdessä?), mutta hän ei ollut niin hyvä mitä viime aikoina on nähty. Tuo näkyi myös peliajassa, jota tuli "vain" 15 minuuttia. Myös Kesler oli jotenkin hieman vaisu tuossa ketjussa tänään. Demitra aloitti mielestäni hyvin, mutta katosi jotenkin kuvasta myöhemmin (luonnepelaaja valui vähän muiden tasolle tuossa ketjussa).

Kolmonen oli hyvällä pelipäällä. Pyatt teki Canucksin ainoan maalin ensimmäisessä erässä, Bernier taklasi peräti kahdeksan kertaa ja Wellwood oli yksi kentän näkyvimpiä pelaajia (mm. kuusi laukausta ja aloitukset 8-4). Tosin hänkin tuhlasi pari hyvää paikkaa Turcon vuoksi. Kylelle teki hyvää istua pari ottelua katsomossa raaputettuna. Ilmeisesti hänestä pitää kaivaa motivaatiota aina tasaisin väliajoin penkittämisillä tai kritiikillä mediassa...

Puolustuksessa joukkue oli mennyt ehkä eniten taaksepäin viime peleihin nähden, sillä harva pakki onnistui hyvin. Ehkä pakeilla näkyi vielä enemmän tuo otteluruuhka ja edellisillan peli, kun pelaavat normaalisti selvästi hyökkääjiä enemmän. Ei Canucks puolustukseen tosin missään nimessä kaatunut, mutta kun viime peleissä alakerta on muuten pelannut hyvin, niin nyt tuota samaa ei nähty. Osansa tuohon oli toki varmasti myös Dallasin hyvällä karvauksella, mutta väitän kuitenkin, että suurin syy on on tuolla peliruuhkalla.

Bieksa oli alakerrassa ehkä Canucksin paras, mutta hänen harmiksi kova veto ensimmäisessä erässä osui vain tolppaan. Tolppaan osui myös Salo, mutta hän ei ollut nyt muuten niin näkyvä. Muista Mitchell ja Öhlund olivat normaalia heikompia Starsin kovan karvauksen alla, Edlerilla pomppi kiekko lavassa (jääkin taisi olla vähän heikko, kun normaaleissa syötöissä nähtiin pomppimista) ja SOB oli normaalia pehmeämpi.

Tappiosta huolimatta päätä ei ole syytä laittaa pensaaseen. Ottelu oli hyvä vaikeassa tilanteessa ja tällä hetkellä erittäin hyvin kotona pelaavaa (viimeisistä 18 pelistä saldona 14-3-1) Dallasia vastaan. Pelistä pystyi etukäteen odottamaan tappiota ja sellainen myös tuli. Joukkueen esitys oli kuitenkin parempi, mitä minä olisin odottanut. Vancouver pelaa seuraavan kerran sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Montrealissa.

***

- Cody Hodgsonin pisteputki katkesi viime yönä Kingstonia vastaan pelatussa tappiopelissä (5-4). Cody teki pisteitä yhteensä 23 peräkkäisessä ottelussa (17+23=40), mikä on Bramptonin seuraennätys ja tämän kauden pisin pisteputki OHL:ssa. Mutta sitten tuli perjantai 13. päivä...

- Moose hävisi viime yönä Manchesterille rankuilla maalein 3-2. Michael Grabner missasi yhden rankun, maalilla pelasi Sanford. Grabner on tehnyt AHL:ssa tällä kaudella 21 maalia 41 pelissä. Viime kaudella hän iski 22 maalia 74 pelissä. Viimeissä 13 pelissä Grabner on tehnyt 11 maalia.

- Taylor Ellington teki yhden maalin WHL:ssa, kun Everett voitti kotonaan Seattlen maalein 4-0. Puolustava puolustaja Ellington on tehnyt tällä kaudella 55 pelissä 4+20=24 pistettä, ja nuo ovat hänen selkeästi parhaat tehonsa WHL:ssa. Tosin, hänellä olisi ikänsä puolesta mahdollisuus pelata jo AHL:ssa.

 

[nuck]

Vancouver otti viime yönä ansaitun kotivoiton Montrealista, ja kasvatti näin peräkkäisten kotivoittojen määrää kolmeen peliin. Tammikuun tuska alkaa olla siis voitettu. Muutenkin joukkue on saamassa esiin marraskuun hyviä otteitaan. Omiin on mennyt kahdessa viime pelissä vain kolme kiekkoa ja samalla hyökkäys on Dallas-peliä lukuun ottamatta (tuossakin pelissä paikkoja oli useampaan maaliin) saanut kiekkoa toiseen päähän noin neljä kertaa per peli.

Suurten tuskien jälkeen on ollut oikeastaan aika erikoista, miten joukkue on yht'äkkiä melkein kuuden pelin voittoputkessa. Melkein siinä mielessä, että erityisen hyvin etenkin kotonaan viihtyvälle Dallasille Canucks hävisi yhdellä maalilla pelaamalla toisena peräkkäisenä iltana vieraissa, mutta muista viimeisistä kuudesta pelistä onkin tullut täysiä pisteitä varsinaisella peliajalla.

Montrealia vastaan pelattu ottelu oli siinä mielessä erikoinen, että NHL:n kolmanneksi eniten jäähyjä tällä kaudella ottanut Canucks ei ottanut pelissä yhtään jäähyä. Tämän kauden aikana ongelmaksi koettu av ratkaistiin siis tällä tavalla. Hitto, kun tuo tyyli oltaisiin tajuttu vain aikaisemmin, niin mehän oltaisiin korkealla sarjassa.

Muutenkin peli oli hyvin hallussa, sillä kahden erän jälkeen laukaukset olivat hyville 29-15, maalit 3-1 ja Canucks käytti hyvin kaikkia ketjujaan. Kolmannessa erässä Habs yritti tulla vielä peliin mukaan, mutta Luongo pelasi hyvin, Sundinin ketju nosti tasoaan ja Canucks pysyi pois jäähyltä. Pelissä nähtiin monia Canucksin yv-hyökkäyksiä, ja siinä mielessä ottelu oli samanlainen kuin Dallasia vastaan, että paikkoja riitti. Nyt joukkue onnistui onnekseen myös viimeistelyssä.

Ottelu oli monelta osin hyvä, kun sitä katsoo Vancouverin kannalta. Toisaalta Montrealin kannalta katsottuna... kyllä minä rehellisesti toivon Canadiensin juhlakaudelta parempaa, vaikka en varsinaisesti Habs-fani ole koskaan ollut. Ilmeisesti joukkueen tuska on kuitenkin tällä hetkellä kova maalivahtisekoiluineen jne. Eikä kovin hyvää kuvaa antanut joukkueen tilasta tämä Andrei Kostitsynin hyökkäyspäässä suorittama "slewfoot'kaan".

Kesler ja Burrows

Kritisoin aiemmin voimakkaasti Vigneaultin ahkerasti harrastamaa ketjulottosysteemiä vastaan, mutta nyt näyttää siltä, että kritiikkini osui väärään paikkaan ja V näyttää tällä hetkellä lähinnä nerolta. Vaikka en alkuun oikein ymmärtänyt Keslerin nousua kakkoseen, pitää sanoa, että se toimi. Hän toi Sundinin ketjuun jalkoja sekä huomattavan lisän kiekottomaan peliin ja nuo yhdessä nostivat ketjun peliä uudelle tasolle.

Sen jälkeinen ketjumuutos Alex Burrowsin noususta Kaksosten ketjuun on hieman latteasta ensivaikutelmasta huolimatta kääntymässä sekin voitolliseksi (pitkälle samojen asioiden vuoksi, miksi Kesler'kin näyttää hyvältä Sundinin laidalla). Montrealia vastaan Burrows syötti kaksi Canucksin neljästä maalista ja hänet valittiin pelin kolmostähdeksi (Kaksoset olivat ykkös- ja kakkostähtiä). Burrin suhteen pitää vielä huomioida sekin, että hän on pelannut ketjussa nyt kolme peliä, ja jokaisella kerralla hän on ollut tuossa entistä peliä parempi.

Kahden duunarin onnistuminen kahdessa ensimmäisessä ketjussa ei ole siinä mielessä kuitenkaan yllättävää, että he ovat olleet peliajoissa tällä kaudella periaatteessa koko kauden kakkosen pelaajia. Lisääntynyt peliaika ei siis ole heille mitenkään vierasta. He ovat olleet myös kolmosessa pelatessaan harvinaisen tehokkaita kolmosen pelaajia, joten hyökkäyspelissä onnistuminenkaan ei ole heille ihan vierasta. Nyt kun heillä on ketjuissaan vielä laatupelaajia (Burrowsilla kaksoset ja Keslerilla Sundin/Demitra-kaksikko), niin tehoja pystyy odottamaan.

Edler

Toista varsinaista NHL-kauttaan pelaava 22-vuotias ruotsalaispakki Alexander Edler pelasi vahvan viime kauden, mutta oli tällä kaudella alkukaudesta ongelmissa. Hän yritti tehdä liian vaikeita asioita ja yritti ilmeisesti kantaa uuden sopimuksensa (astuu voimaan ensi kaudella) taakkaa harteillaan liian paljon vastuuta kentällä ottamalla. Nuoren puolustajan virhealttius oli suurta luokkaa omassa päässä ja hyökkäyspäässä kovat laukaukset osuivat useimmiten plekseihin tai vastustajia päin.

Nyt viimeisissä 10 pelissä Edler on kuitenkin ollut kuin eri pelaaja alkukauteen nähden. Montrealia vastaan Edler veti 103 mailin lämärillään kolmannen maalinsa viimeisiin seitsemään peliin. Muutenkin viimeisissä seitsemässä pelissä hän on tehnyt 3+6=9 pistettä, ja on menossa tällä vauhdilla päälle 40 pisteen. Canucks tarvitsee häneltä tuota hyökkäystehoa, sillä sen varaan joukkuetta on omalta osaltaan rakennettu.

Kapteeni Luongo

Kuinka suuri merkitys kapteeni Luongolla on seuralle? Joidenkin mukaan joukkue voisi menestyä ilman tähtimaalivahtiaan kohtalaisesti, mutta tilastot kertovat toista: Luongon loukkaantumisen jälkeen Canucks on pelannut kakkosvahdeilla 25 peliä häviämällä varsinaisella peliajalla 13 peliä.

Luongon kanssa joukkue on hävinnyt puolestaan viimeisistä 21 pelistä varsinaisella peliajalla kolme peliä (Detroitille 2-3, Phoenixille Luongon loukkaantumisen jälkeisen ensimmäisen ottelun 1-4 ja Nashvillelle 3-5). Luongon kanssa Vancouver on nyt viiden pelin voittoputkessa. Lisäksi viimeisistä yhdeksästä pelistä Canucks on hävinnyt varsinaisella peliajalla Luongon kanssa yhden pelin.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava samalla se, että vaikka joukkue on kerännyt Luongon kanssa voittoja täysin eri tahtia kuin kakkos-/kolmosvahtiensa kanssa, Luongokaan ei ole ollut loukkaantumisen jälkeen kuitenkaan parhaimmillaan (osassa peleistä hän on ollut jopa epävarma). Mutta hän on ollut kuitenkin pelien tärkeillä hetkillä niin hyvä, että hänen pelinsä on pitänyt joukkuetta pystyssä ja joukkue on uskaltanut taas hyökätä.

On jokaisen oma asia, mitä arvostaa hyvänä maalivahtipelinä. Joku arvostaa hienoja torjuntoja ja on arvostamatta maalivahtia, joka päästää joskus helpon omiin. Joku toinen lukee pelkästään pisteitä. Minä arvostan maalivahdeilla pelkästään voitto/tappio-saraketta (joukkueeseen suhteutettuna siis). Ja voittoja Vancouver on ottanut Luongon kanssa ihan eri tahtia kuin yhdenkään toisen maalivahdin kanssa.

Siirtotakaraja

Mielenkiintoista nähdä, mitä Keslerin ja Burrowsin otteet kahdessa ensimmäisessä ketjussa tarkoittavat Canucksin suhteen lähestyvälle siirtotakarajalle. Kun Sundin tuli mukaan, hän oli valmis leikkaamaan omaa palkkaansa, jotta seuralle vapautuisi loppukaudelle enemmän käyttövaroja (teoriassa tuo palkanleikkaus voisi mahdollistaa loppukaudelle noin 5-6 miljoonan palkkaa ansaitsevan pelaajan hankinnan).

Nyt kun joukkueen kaksi ensimmäistä ketjua ovat olleet kuitenkin noiden Kesler/Burrows -siirtojen jälkeen hyvissä kantimissa, joukkueen ei enää ihan välttämättä tarvitse tämän hetkisen tilanteen mukaan raahata mitään nelikymppistä keltaisella pleksillä pelaavaa raaputus-pelaajaa (anteeksi vain Weinrich...) mukaan. Myös Martin Rucinskyn kaltaisen keskinkertaisuuden vaihtaminen omaan ykkösvaraukseen (aikanaan R.J. Umberger) saattaa olla pois suljettu vaihtoehto.

Jos joukkue nyt jotain eniten kaipaa, niin Keslerin tilalle kolmosketjuun sentteriä sekä yhtä ylivoimapakkia. Tietynlaiseksi ongelmaksi muodostuu noiden pelaajien hinta sekä oma tilanne tällä hetkellä. Kolmosketjun keskellä viime aikoina pelannut Wellwood on ollut pirteä tuossa paikassa. Häneen voisi luottaa jatkossakin ja toivoa parasta. Tosin, jos esimerkiksi Toronto olisi valmis luopumaan Dominic Mooresta kohtuuhintaan, niin minä olisin kiinnostunut Wellwoodin hyvistä peleistä huolimatta.

Ylivoimapakin hankinnassa pitää ottaa puolestaan huomioon Edlerin kohentuneet otteet hyökkäyspäähän. Lisäksi pitää muistaa myös se, että hyvää yv-pakkia ei saa mistään halvalla. Luottaako siis omiin (Edler/Bieksa/Salo), vai hankkiako tulevaisuuden uhraamisella vahvistusta mahdollisesti parinkymmenen pelin mittaiselle rupeamalle? Minä melkein pidättäytyisin nykyisessä tilanteessa, jos joukkue jatkaa viime pelien tahdilla uudelleen alkavassa vieraskiertueessa.

Salon laukauksen tietää jokainen. Edlerista ja Bieksasta puhuttaessa pitää ottaa huomioon se, että Bieksa on pelannut vähemmän pelejä kuin Visnovsky, Pronger, Souray, Phaneuf tai Bouwmeester, mutta hänellä on enemmän pisteitä ylivoimalla (yhtä monta yv-pistettä kuin Chicagon Brian Campbellilla). Edler on yv-pisteissä puolestaan edellä mm. Bouwmeesteria, Weberia, Jovanovskia, McCabea ja Burnsia. Ja nuo siis siitä huolimatta, että joukkueena Vancouverin yv on ollut NHL:n keskitasoa. Periaatteessa siis ylivoiman pitäisi toimia noilla kolmella pakilla ihan riittävän hyvin.

 

[anatsu]

Lisäksi pitää muistaa myös se, että hyvää yv-pakkia ei saa mistään halvalla..

Kävisikö Mathieu Schneider? Toisi ylivoima "osaamisensa" lisäksi play-off kokemusta. Varmaan kakkoskiekan varauksella saa hänet, itseäni tosin kiinnostaisi pelaaja tyyliin Hansen, mutta taitaa Hansen olla likaa Schneideristä. Minusta olisi aikalailla sitä mitä haette, ainakin Nuckin kirjoituksen perusteella. Fantasia-managerointi on aina hauskaa.

 

[kausi]

Kapteeni Luongo

On jokaisen oma asia, mitä arvostaa hyvänä maalivahtipelinä. Joku arvostaa hienoja torjuntoja ja on arvostamatta maalivahtia, joka päästää joskus helpon omiin. Joku toinen lukee pelkästään pisteitä. Minä arvostan maalivahdeilla pelkästään voitto/tappio-saraketta (joukkueeseen suhteutettuna siis).

Toki tärkein meriitti maalivahdin arvostelussa on myös minun mielestäni se, että onko hän voittava vai häviävä maalivahti. Mutta Luongo on kuitenkin sen luokan tähtipelaaja että niitä supertorjuntoja pitäisi tulla enempi ja päästää helppoja omiin vähempi. Ymmärrän myös senkin että kestää aikansa palautua loukkaantumisista täyteen iskuun, ja sen tähden maltti on nyt valttia itse Luongolla sekä meillä faneilla. Kyllä se Roberto sieltä vielä taas huippuvireeseen nousee, toivon mukaa viimeistään pleijareissa.

 

[nuck]

Toki tärkein meriitti maalivahdin arvostelussa on myös minun mielestäni se, että onko hän voittava vai häviävä maalivahti. Mutta Luongo on kuitenkin sen luokan tähtipelaaja että niitä supertorjuntoja pitäisi tulla enempi ja päästää helppoja omiin vähempi. Ymmärrän myös senkin että kestää aikansa palautua loukkaantumisista täyteen iskuun, ja sen tähden maltti on nyt valttia itse Luongolla sekä meillä faneilla. Kyllä se Roberto sieltä vielä taas huippuvireeseen nousee, toivon mukaa viimeistään pleijareissa.

Tuo kolme varsinaisen peliajan tappiota viimeisiin 21 peliin kertoo kuitenkin aika lailla karua kieltä siitä, miten hän on nytkin pelannut. Täydellistä sarjaa odottavat (en sano, että sinä kuulut näihin) voivat ehkä pettyä, mutta onko kuinka realistista odottaa pitkästä loukkaantumisesta palaavalta maalivahdilta pelkkiä voittoja 21 pelin ajan joukkueessa, joka on kontannut seurahistorian pahiten viime kuukauden (ja jonka aikana Luongollekin tuli kaksi noista varsinaisen peliajan tappioista viimeisistä 21 pelistä)?

Olen myös samaa mieltä kanssasi Nässe. En nimittäin sano, etteikö Luongo pystyisi vieläkin parempaan. Häneltä on nähty aikaisemmin vielä parempaa, joten miksei nytkin (loukkaantumisesta huolimatta)? Nyt on nähty pelejä, joissa hän on päästänyt helpon maalin taakseen (joissakin peleissä kaksikin helppoa) ja joukkue on joutunut iskemään viisikin maalia toiseen päähän saadekseen voiton.

Mutta kuitenkin väitän, että joukkue ei olisi monessakaan pelissä pystynyt tekemään esimerkiksi viittä maalia, jos maalissa ei olisi ollut Luongoa. Hänen vuokseen joukkue on taas pystynyt avaamaan peliä ajasta ennen Luongoa - ero pelin avaamisessa on ollut itse asiassa ajoittain hyvinkin huomattava. Mutta kokonaisuutena joukkue on ollut tietyssä käymistilassa sen jälkeen kun Luongo palasi sairaustuvalta.

Canucks on joutunut opettelemaan vähän kuin uudelleen hyvän puolustuksen ja hyvän hyökkäyksen välistä eroa. Mutta se, että Luongo on ollut tolppien välissä, on saanut joukkueen pelaamaan taas monipuolisemmin ja vähemmän virheitä peläten. Peli ei ole ollut niin kovin tukkoisen näköistä kuin oli pahimmillaan Sanfordin aikana (jolloin joukkue ei selvästikään luottanut maalivahtiinsa).

Aika ajoin käymistilassa olleen joukkueen puolustuspeli on kuitenkin vähän unohtunut ja kun Luongo on päästänyt helpon, niin joukkue on joutunut koville. Luongokaan ei ole siis lopulta ihan täydellinen (on tosin kuitenkin jopa Chuck Norrista kovempi) ja hänen palkkansa mukaan melkein pitäisi sitä kuitenkin olla. Tässä mielessä ymmärrän, että Luongolta voi, ja melkein pitää odottaa parempaa.

Ehkä tässä nyt kuitenkin tullaan lopulta odotusten lisäksi osittain myös maalivahtipaikan raadollisuuteen. Jos Luongo saa lähes 7 miljoonaa kaudessa, hänen pitäisi olla joka ilta supertähti. Maalivahdilla pienikin lipsahdus näkyy, mutta kuinka usein olemme nähneet 6-7 miljoonan hyökkääjältä huonomman illan? Minä olen nähnyt noita paljon, mutta nuo eivät päädy samalla lailla puheenaiheiksi kuin maalivahdin huonompi ilta.

Minulle tuo maalivahdin voitto/tappio -sarake kertoo lopulta kuitenkin olennaisen maalivahdin onnistumisesta. Harvoin maalivahti yksin pelejä pystyy voittamaan, mutta hän pystyy usein pitämään joukkueen mukana peleissä. Ja mitä useimmin hän sen tekee, sitä parempi hän on. Ja kun me katsomme Luongon voitto/tappio -saraketta viimeisistä 21 pelistä, me huomaamme hänen vahvuutensa suhteessa muihin hänen paikallaan pelanneisiin maalivahteihin.

Kun puhut tuossa noista supertorjunnoista, niin pitää muistaa se, että Luongolta ei muutenkaan välttämättä nähdä noita peleihin suhteutettuina niin paljon kun joltakin toiselta. Eikä kyse ole tuossa siitä, etteikö kiekko jäisi kiinni. Kyse on siitä, että Luongon ei tarvitse tehdä niitä, kun iso mies peittää luontaisesti hyvin, sijoittuu hyvin ja lukee peliä oikein. Hänen ei tarvitse olla rähmällään ja haarat katossa jokaisessa keskialueelta ammutussa kiekossa. Luonnollisesti koosteisiin pääseviä tähtitorjuntojakaan ei tule niin paljon. Mutta pisteitä tulee.

Kävisikö Mathieu Schneider?

Nimi on sellainen, jota olen itsekin pyöritellyt välillä mielessäni, mutta kuinka hyvä on nykyisin Mathieu Schneider, jos ajatellaan yv-puolustajaa? Tämän kauden tilastot kertovat hänen tehneet ylivoimalla neljä pistettä. Canucksista neljällä pakilla on enemmän yv-tehoja ja kahdella parhaalla on iso ero Schneideriin (myös Salollakin olisi, jos olisi pelannut enemmän pelejä). Tuo kokemus yhdessä Stanley Cup -sormuksen kanssa olisi tietysti arvokas lisä, mutta en pelkästä 15 vuotta sitten tulleesta sormuksesta maksaisi edes kakkoskierroksen varausta (Hansenista puhumattakaan). Eli ei millään pahalla pelaajaanne kohtaan, mutta minä en olisi hänestä kovinkaan kiinnostunut.

 

[anatsu]

Nimi on sellainen, jota olen itsekin pyöritellyt välillä mielessäni, mutta kuinka hyvä on nykyisin Mathieu Schneider, jos ajatellaan yv-puolustajaa? Tämän kauden tilastot kertovat hänen tehneet ylivoimalla neljä pistettä. Canucksista neljällä pakilla on enemmän yv-tehoja ja kahdella parhaalla on iso ero Schneideriin (myös Salollakin olisi, jos olisi pelannut enemmän pelejä). Tuo kokemus yhdessä Stanley Cup -sormuksen kanssa olisi tietysti arvokas lisä, mutta en pelkästä 15 vuotta sitten tulleesta sormuksesta maksaisi edes kakkoskierroksen varausta (Hansenista puhumattakaan). Eli ei millään pahalla pelaajaanne kohtaan, mutta minä en olisi hänestä kovinkaan kiinnostunut.

Schneider nyt ei ole ollut oikein missään tällä kaudella hyvä. Hän oli minusta turhaan meidän ykkösylivoimassa, koska Enström on paljon parempi siihen paikalle. Mathieun "elämäntyönä" onkin ollut tällä kaudella lähinnä Zach Bogosianin hoivaaminen. Eli en ihmettele yhtään, jos ei kiinnostusta löydy. Niin Mathieulla on kyllä taitoja tai ainakin on joskus ollut, siitä kaiketi kertovat miehen kaudella 05-06 tekemät 59 pistettä Detroitin paidassa, mutta aika näyttää tämän kauden perusteella ajaneen miehestä ohi.

 

[nuck]

Mathieun "elämäntyönä" onkin ollut tällä kaudella lähinnä Zach Bogosianin hoivaaminen. Eli en ihmettele yhtään, jos ei kiinnostusta löydy. Niin Mathieulla on kyllä taitoja tai ainakin on joskus ollut, siitä kaiketi kertovat miehen kaudella 05-06 tekemät 59 pistettä Detroitin paidassa, mutta aika näyttää tämän kauden perusteella ajaneen miehestä ohi.

Joo, en kiistä ollenkaan, etteikö Schneider olisi ollut aikanaan hyvä puolustaja. Mutta kuten sanoit, aika näyttää tämän kauden perusteella ajaneen hänestä ohi. Kun katsoo Atlantan ylivoimapörssiä, niin eihän Schneiderista ole juuri mitään hyötyä teille olleen.

Kovalchukilla, Whitella ja Kozlovilla on kaikilla noin 25 yv-pistettä, sitten tulevat Little ja tehokkain yv-pakki Hainsey 15 pisteellä. Sitten onkin piiitkä matka muuhun ryhmään, jossa on myös Schneiderin nimi neljällä pisteellä. Schneider on saanut kuitenkin ihan hyvin yv-vastuuta tällä kaudella (noin kolme minuuttia pelissä ja yhteensä yli kaksi tuntia pelkkää ylivoimaa), joten olisi voinut luulla tehoja tulleen selvästi enemmän.

Onhan tuo Schneiderin tilanne aika lailla muuttunut parissa kaudessa. Vielä kaudella 2006-07 hän oli Detroitissa sentään 31 yv-pisteen puolustaja, ja jäi tuolla kaudella vain kaksi pistettä Wingsin tehokkaimmasta yv-pelaajasta Lidströmistä. Tuolloin hänellä oli muuten yv:lla vain kaksi maalia, mitä voidaan pitää tietynlaisena ihmeenä siihen nähden, kuinka paljon hän sai vastuuta kovassa koostumuksessa.

 

[Chip Whitley]

En nimittäin sano, etteikö Luongo pystyisi vieläkin parempaan. Häneltä on nähty aikaisemmin vielä parempaa, joten miksei nytkin (loukkaantumisesta huolimatta)? Nyt on nähty pelejä, joissa hän on päästänyt helpon maalin taakseen (joissakin peleissä kaksikin helppoa) ja joukkue on joutunut iskemään viisikin maalia toiseen päähän saadekseen voiton.

Kyllähän Luongo parempaan pystyy, se on nähty, ja sehän tässä Canucks-faneja uskoakseni turhauttaakin. Varmasti monella hiipii pelko puseroon kun muistelee viime kautta ja sitä kuinka "tavallinen" Luongo tosipelejen aikaan oli. Voisi sanoa että Luongon keskinkertaisuus oli yksi syy minkä takia Canucks ei lopulta playoffeihin selvinnyt (tämä siis vain yksi syy, suurempiakin ongelmia oli).

Lännen konferenssi on erittäin tasainen ja vaikuttaa siltä että kaikki voittavat koko ajan, heikkoja lenkkejä ei ole. Loppua kohden pelit vielä kovenee ja yhden "helpon" maalin päästäminen saattaa kääntää koko pelin luonteen ja aiheuttaa tärkeiden pisteiden menetyksiä. Luongon on yksinkertaisesti pakko pystyä parempaan mikäli Canucks playoffeihin varmuudella halajaa (7. ja 8. sijat mielellään vielä välttäen), ja valitettavasti viime kausi ei ainakaan nosta luottoa tuon tason noston suhteen. Tämän kauden joukkue on parempi kuin viime kauden, ja Canucks saattanee sätkiä playoffeihin "viime kauden Luongolla", mutta ei Canucks tule playoffeissa menestymään mikäli Luongo ei löydä sitä debyyttikauden (06-07) virettään.

Mutta kuitenkin väitän, että joukkue ei olisi monessakaan pelissä pystynyt tekemään esimerkiksi viittä maalia, jos maalissa ei olisi ollut Luongoa. Hänen vuokseen joukkue on taas pystynyt avaamaan peliä ajasta ennen Luongoa - ero pelin avaamisessa on ollut itse asiassa ajoittain hyvinkin huomattava. Mutta kokonaisuutena joukkue on ollut tietyssä käymistilassa sen jälkeen kun Luongo palasi sairaustuvalta...Peli ei ole ollut niin kovin tukkoisen näköistä kuin oli pahimmillaan Sanfordin aikana (jolloin joukkue ei selvästikään luottanut maalivahtiinsa).

Tähän olisi hauska tietää vastaus. Minkä takia Luongon ollessa maalilla Canucks pelaa hyökkäyssuuuntaan niin paljon tehokkaammin? Erinomainen esimerkkihän nähtiin juuri Dallasia vastaan kun LaBarbabera oli maalilla. LaB pelasi maalilla paremmin kuin Luongo on pelannut kertaakaan loukkaantumisensa jälkeen, mutta Canucks onnistui häviämään ottelun kun sai aikaan vain yhden maalin. Tuo siis vain viimeisin esimerkki, ei Sanford/Schneider kaksikkokaan niin surkea ollut, mitä Canucksin record tuolta ajalta antaisi ymmärtää. Missä mättää? Devils on kuitenkin noussut lähes sarjakärkeen Scott "Toronto Marlies" Clemmensenin kanssa.

---

No niin, Therrien sitten meni ja sai kenkää Pensin penkin takaa. Mietitte varmasti minkä takia tämä pitää mainita täällä Canucks-puolella? No sen takia, kun Therrienin ja Vigneaultin välillä on selvä linkki. Tämä kaksikkohan on tehnyt jo vuosia yhteistyötä, ja viime kaudella kun Canucksin kone yskähteli kohtalokkain seuraksin painotti medialle (joka epäili joukkueen pelitapaa), että Pittsburgh (joka siis liisi konferenssikärjessä aina SC-finaaleihin asti) pelaa täsmälleen identtisellä tyylillä kuin Canucks. Itse asiassa V sanoi, että hän opetti tyylin Habs-aikoinaan Therrienille.

Mielenkiintoista olisi kuulla/nähdä millaista jargonia V'n suusta nyt tulisi, jos joku cojonesit omaava toimittaja piruuttain ottaisi tämän asian esille lehdistötilaisuudessa.

Itsehän olin jo viime kesänä sitä mieltä että V saisi lähteä. Tämä kausi ei todellakaan ole kääntänyt päätäni, päin vastoin.

 

[nuck]

Kyllähän Luongo parempaan pystyy, se on nähty, ja sehän tässä Canucks-faneja uskoakseni turhauttaakin. Varmasti monella hiipii pelko puseroon kun muistelee viime kautta ja sitä kuinka "tavallinen" Luongo tosipelejen aikaan oli.

Kun kuitenkin katsoo Luongon historiaa keväällä, voisi sanoa, että viime kausi oli ainoa poikkeus hänen urallaan - vaikka lasketaan juniorisarjatkin mukaan. Katsopa vaikka Floridan aikojen kevätkauden pelejä ja sitä, kuinka monessa kevään pelissä Luongo oli otteluiden tähdistöissä. Pantterit olisivat menneet kirkkaasti playoffeihin B-luokan joukkueella Luongon johdolla, mikäli alkukaudet olisivat menneet hieman paremmin.

Viime kaudella Luongolla oli omat ongelmansa. Kuten sanoit, muulla joukkueella vielä isommat. Missään nimessä en laita viime kauden pettymystä kuitenkaan Luongon piikkiin.

Lännen konferenssi on erittäin tasainen ja vaikuttaa siltä että kaikki voittavat koko ajan, heikkoja lenkkejä ei ole.

Tasainenhan konferenssi on. Mutta minusta on lähinnä tuntunut, että edes ennätyspitkä tappioputki ei saa joukkuetta putoamaan mihinkään playoff-taisteluista. Se nähtiin meidänkin kohdalla hienosti.

Luongon on yksinkertaisesti pakko pystyä parempaan mikäli Canucks playoffeihin varmuudella halajaa (7. ja 8. sijat mielellään vielä välttäen),

Jos Luongo ja joukkue pelaavat kuten ovat Luongon loukkaantumisen jälkeen pelanneet, Canucks tulee voittamaan jokaista 10 peliä kohden viisi ja häviämään varsinaisilla peliajoilla kaksi peliä. Pisteitä tulee siis 10 pelistä seitsemässä.

Jos katsotaan tuloksia, Luongon nykyisenkin pelin pitäisi siis riittää playoffeihin, jos vain joukkue pitää tasonsa. Yksi tai edes kaksi helppoa maalia on paikattavissa sillä, että pelastaa joukkueen muuten. Kuten sanoin, Luongon kanssa ei pysty niin selvästi sanomaan "illan pelastus-torjuntaa". Se mikä hänellä näyttää rauhalliselta perustorjunnalta, jossain muualla joku toinen maalivahti olisi tehnyt samaan torjuntaan päästäkseen muutaman voltin kerien.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että playoffeissa menestyäkseen Luongon pitää jättää nuo viime aikojen helpot maalit päästämättä.

Tähän olisi hauska tietää vastaus. Minkä takia Luongon ollessa maalilla Canucks pelaa hyökkäyssuuuntaan niin paljon tehokkaammin? Erinomainen esimerkkihän nähtiin juuri Dallasia vastaan kun LaBarbabera oli maalilla. LaB pelasi maalilla paremmin kuin Luongo on pelannut kertaakaan loukkaantumisensa jälkeen, mutta Canucks onnistui häviämään ottelun kun sai aikaan vain yhden maalin. Tuo siis vain viimeisin esimerkki,

Minun käsitykseni mukaan Canucks on ollut hyökkäyssuuntaan tehokkaampi osaltaan juuri Luongon ansiosta. Joukkue on uskaltanut hyökätä, eivätkä pelaajat ole pelänneet niin paljon virheitä tai oman pään pitävyyttä. Tuo varomattomuus teki joukkueen pelistä aikaisemmin tukkoista ja se poiki vain lisää ongelmia mm. jäähyjen muodossa, kun seisovia jalkoja oli keskialueella liikaa tai vastustajan omista kulmista karkaaminen oli suunnilleen sama kuin olisi tehnyt oman maalin.

Mitä tulee tuohon Dallas-peliin.. se ei ole minkäänlainen esimerkki siitä, miten Sanford/Schneider/LaBarbera pelasivat useimmiten ennen Luongon paluuta maalilla ja miten Canucks joukkueena pelasi. Dallasia vastaan Canucks hyökkäsi ihan eri asenteella kuin joskus joulu- tammikuun peleissä, vaikka peli oli toisena peräkkäisenä iltana. Itseluottamus oli edelleen mukana pelissä, ja se näkyi kentällä (vaikka ei näkynyt taululla).

Pitää muistaa tosiaan sekin, että maalilla LaBarbera pelasi hyvin. Tosin kyllä hän pelasi hyvin myös Luongon poissaollessa, mutta aika harvassa olivat hyvät illat. Siksi hän onkin NHL:ssä kakkosvahti. Sama se on Sanfordilla. Kyllä hänkin osassa peleistä pelaa hyvin, mutta ei lähellekään kaikissa. Ja Sanfordin/LaBarberan huono peli on "vähän" eri luokkaa kuin Luongon huono peli. Myös Sanfordille tai LaBarberalle huonoja pelejä tulee hieman eri tahtiin kuin Luongolle.

No niin, Therrien sitten meni ja sai kenkää Pensin penkin takaa. Mietitte varmasti minkä takia tämä pitää mainita täällä Canucks-puolella? No sen takia, kun Therrienin ja Vigneaultin välillä on selvä linkki. Tämä kaksikkohan on tehnyt jo vuosia yhteistyötä, ja viime kaudella kun Canucksin kone yskähteli kohtalokkain seuraksin painotti medialle (joka epäili joukkueen pelitapaa), että Pittsburgh (joka siis liisi konferenssikärjessä aina SC-finaaleihin asti) pelaa täsmälleen identtisellä tyylillä kuin Canucks. Itse asiassa V sanoi, että hän opetti tyylin Habs-aikoinaan Therrienille.

Sinäkö se olet Petteri?

Ei me voida sentään siitä lähteä, että V ja Therien ovat identtisiä valmentajia, vaikka heillä olisi sama pelitapa. Emme voi lähteä myöskään siitä ajatuksesta, että Vancouver ja Pittsburgh olisivat samoja joukkueita, vaikka joukkueilla olisi samanlainen pelitapa. Loppujen lopuksi tuo joskus toiselle opetettu pelitapa on siis hyvin vähän kiinni siitä, että toinen saa kenkää ja toinen ei.

Ja jos katsot V:n ensimmäistä puolivuotista Canucksin penkin takana ja vertaat sitä nykyiseen, niin eroa on tullut selvästi. En tiedä, onko ero hyvään vai huonoon suuntaan, mutta selvä ero pelitavoissa yhdellä ja samalla valmentajalla on. Uskon myös, että Pittsburghissa oli eroa Therienin aikakaudella pelitavoissa. Ehkä joukkueilla oli saman päälinjat, mutta yksittäisiä asioita joukkueet tekivät varmasti eri lailla.

Itsehän olin jo viime kesänä sitä mieltä että V saisi lähteä. Tämä kausi ei todellakaan ole kääntänyt päätäni, päin vastoin.

Pitää myöntää, että minäkin olin mielessäni kengittämässä Vigneaultia tammikuun raskaimpina aikoina. Hänen tyylinsä on joukkueelle raskas, eikä hän säästele sanojaan pelaajista mediankaan edessä (ei varmasti kaikkien pelaajien mieleen, vaikka ammattilaisten pitäisi periaatteessa kestää myös kritiikki). Kun katsoi esimerkiksi Phoenixia vastaan pelattua peliä (Luongon paluuottelu), niin ajatteli, että mikään joukkue ei voisi enää näyttää enempää pelaavansa valmennusta ulos.

Tällä hetkellä minä annan kuitenkin vähän enemmän aikaa omissa ajatuksissani valmennukselle. Ilmeisesti joukkuekin on saanut hajallaan olevat rivinsä kaikesta huolimatta kasaan. Gillis'hän sanoi, että joukkueella ei ole ollut kaikkia kortteja käytössään (vähän kuin olisi pelannut pokeria ilman kuvakortteja), ja tuo on osaltaan totta. Puuttuihan joukkueelta arvokkain pelaaja. Luongon aikana Canucksin saldo on ollut tältä kaudelta kuitenkin 17-7-5. Tuo antaa toivoa myös valmennukselle.

 

[Chip Whitley]

Kun kuitenkin katsoo Luongon historiaa keväällä, voisi sanoa, että viime kausi oli ainoa poikkeus hänen urallaan - vaikka lasketaan juniorisarjatkin mukaan. Katsopa vaikka Floridan aikojen kevätkauden pelejä ja sitä, kuinka monessa kevään pelissä Luongo oli otteluiden tähdistöissä. Pantterit olisivat menneet kirkkaasti playoffeihin B-luokan joukkueella Luongon johdolla, mikäli alkukaudet olisivat menneet hieman paremmin.

Tiedän kyllä Luongon historian Florida-ajoilta ja sen, kuinka hän yksin kannatteli joukkuetta playoffien toivossa (tosin tähän pitää se sanoa, että vaikuttaisi siltä että tuo on ihan Panthersin yleinen "syttymisajankohta" sillä viime kausina ilman Luongoakin siellä on viimeiset parikymmentä matsia sykitty punaisina playoffien toivossa). Syy minkä takia otin tuon kuitenkin edellisessä viestissäni esille on nimenomaan se, että viime kaudella tilanne oli lähes identtinen kuin tällä hetkellä. Odoteltiin Luongon löytävän Vezina-vireensä, mutta ei hän sitä koskaan löytänyt. Ja on jokseenkin luonnollista että viime kausi on parhaiten muistissa.

Jos Luongo ja joukkue pelaavat kuten ovat Luongon loukkaantumisen jälkeen pelanneet, Canucks tulee voittamaan jokaista 10 peliä kohden viisi ja häviämään varsinaisilla peliajoilla kaksi peliä. Pisteitä tulee siis 10 pelistä seitsemässä...Jos katsotaan tuloksia, Luongon nykyisenkin pelin pitäisi siis riittää playoffeihin, jos vain joukkue pitää tasonsa. Yksi tai edes kaksi helppoa maalia on paikattavissa sillä, että pelastaa joukkueen muuten.

Tuo nyt ei vain ole realistista, vaikka se hienolta kuulostaakin. Canucks on tehnyt tällä kaudella maaleja lähes tasantarkkaan 3 per peli, ja "Yksi tai edes kaksi helppoa maalia on paikattavissa sillä, että pelastaa joukkueen muuten" ajatukseen nojaaminen tai turvaaminen vie meidät pidemmällä aikavälillä lähemmäs liigan pohjaa kuin playoff-viivaa.

Ja ennen kaikkiea voin taata, että mitä lähemmäs huhtikuuta etenemme, sen tiukemmiksi pelit muuttuvat. Kun pikakelaamme kuukauden eteenpäin ja katsomme sarjataulukkoa ja nykyinen tilanne on edelleen voimassa (sanotaan 6-8 joukkuetta 5-7 pisteen sisällä), ottelut ovat kuin playoff-otteluita ja näissä tarvitaan Luongoltakin sen mukaisia otteita. Siellä ei tule vastaan Montrealeja joita vastaan joka toinen hyökkäys on ylivoimahyökkäys.

Minun käsitykseni mukaan Canucks on ollut hyökkäyssuuntaan tehokkaampi osaltaan juuri Luongon ansiosta. Joukkue on uskaltanut hyökätä, eivätkä pelaajat ole pelänneet niin paljon virheitä tai oman pään pitävyyttä. Tuo varomattomuus teki joukkueen pelistä aikaisemmin tukkoista ja se poiki vain lisää ongelmia mm. jäähyjen muodossa, kun seisovia jalkoja oli keskialueella liikaa tai vastustajan omista kulmista karkaaminen oli suunnilleen sama kuin olisi tehnyt oman maalin.

Tähän tulokseen on jokainen voinut päätelmissään tulla, että juuri Luongon takia Canucks on tehokkaampi joukkue, mutta kysymys kuuluukin minkä takia. Jos nuo sinun esittämät teoriasi pitävät paikkansa (pelätään virheitä, varotaan kaikkia tekemisiä jne), niin kai sinäkin ymmärrät että ei tuo ihan tervettä käyttäytymistä joukkueelta ole.

Se, että joukkueen ykkösmaalivahti loukkaantuu ja on poissa peleistä, ei mitenkään anna joukkueelle "lupaa" pelata paskasti, vaan päin vastoin. Silloin pitäisi entisestään kiristää tempoa kun tiedossa on että maalilla ei heilukaan ehkä liigan paras kassari. Canucksissa reaktio oli kuitenkin täysin nurinkurinen.

Syy minkä takia tämä tilanne on entistä mielenkiintoisempi on se, että New Jerseyssa käytiin (itse asiassa käydään edelleen) identtinen tilanne läpi. Ja se joukkue reagoi tilanteeseeen "hieman" terveemmin. Tiedä sitten mitä nappeja Sutter pelaajilleen syöttää, mutta ehkä V'n pitäisi hakea vastaava resepti apteekista kun ei muuten saa pelaajia pelaamaan (ilman isä-Luongon hellää hoivaa)?

Ei me voida sentään siitä lähteä, että V ja Therien ovat identtisiä valmentajia, vaikka heillä olisi sama pelitapa. Emme voi lähteä myöskään siitä ajatuksesta, että Vancouver ja Pittsburgh olisivat samoja joukkueita, vaikka joukkueilla olisi samanlainen pelitapa. Loppujen lopuksi tuo joskus toiselle opetettu pelitapa on siis hyvin vähän kiinni siitä, että toinen saa kenkää ja toinen ei.

Emme tietenkään. Pointtina vain oli, että kun katsoo joukkueiden ympärillä tapahtuneita vastoinkäymisiä ja kuinka kunkin valmentajan joukkue on niihin reagoinut, on tietty kaava nähtävissä.

Pens on tällä kaudella selvästi huonompi joukkue paperilla kuin viime kaudella, tähän vielä loukkaantumiset (tärkeimpänä Gonchar) ja tulos on Therrienin alaisuudessa nähtävissä. Canucksissa puolestaan ei tarvinnut tapahtua muuta kuin Luongon loukkaantuminen niin joukkue V'n alaisuudessa pisti melkein 40 vuotta vanhat ennätykset uusiksi.

Ja suurin syy minkä takia tuon esille otin oli nimenomaan ironia. Viime kaudella V puolusteli oman joukkueensa tekemisiä vertaamalla niitä toisen konferenssin kärkijoukkueeseen (ja sen valmentajaan) joka kulki voitosta voittoon. Mites nyt suu pannaan.

Taidan olla ainoa jonka mielestä tuo ironia on edes hiukkasen hauskaa?

 

[nuck]

Syy minkä takia otin tuon kuitenkin edellisessä viestissäni esille on nimenomaan se, että viime kaudella tilanne oli lähes identtinen kuin tällä hetkellä. Odoteltiin Luongon löytävän Vezina-vireensä, mutta ei hän sitä koskaan löytänyt. Ja on jokseenkin luonnollista että viime kausi on parhaiten muistissa.

Tietysti se on parhaiten muistissa. Mutta mielestäni tässä pitäisi katsoa Luongon uran kokonaisuutta, joka on erinomainen kevätkauden peleissä (myös Vancouverissa kaudella 2006-07). Mutta viime kaudella Luongon tilanne oli tosiaan aika pitkälle samanlainen kuin juuri nyt (Vezina-tasoa ei löytynyt). Väitän kuitenkin, että viime kaudella Luongo ei ollut tämänkään hetken tasolla, kun ajatellaan voittavaa maalivahtia.

Viime kaudella Luongo pelasi tammikuun alusta tähän päivään (helmikuun puoliväliin viime vuotta) sarjaa 7-6-3. Noista seitsemästä voitosta neljä tuli arvoilla, joten varsinaisella peliajalla hän voitti noista kevätkauden (1.1. - 17.2) 16 pelistä vain kolme peliä. Tällä kevätkaudella Luongo on pelannut pitkän loukkaantumisen jälkeen sarjaa 5-2-3. Kaikki voitot ovat olleet varsinaisen peliajan voittoja.

Jos verrataan Luongon loukkaantumisen jälkeisiä tämän kauden pelejä viime kauteen, niin viime kaudella Luongo ei pelannut kevätkaudella viittä peräkkäistä voittoa kertaakaan. Lisäksi nyt kun hänellä on viimeisistä 21 pelistä kolme varsinaisella peliajalla tullutta tappiota, viime kaudella hänellä oli tähän samaan aikaan viimeisistä 21 pelistä yhdeksän varsinaisella peliajalla tullutta tappiota.

Monen mielestä Luongon selvästi normaalia heikompi viime kausi johtui vaimon raskaudessa olleista ongelmista. Tuota on kuitenkin vaikea tietää, mutta tosiaan sen ainakin tietää, että viime kausi oli hyvin poikkeuksellinen Luongon uralla. En usko, että hänen tasonsa maalivahtina olisi yhdessä kaudessa mihinkään kadonnut. Mutta en myöskään voi tietenkään varmuudella sanoa mitään yksittäistä syytä huonoon kevääseen.

Tuo nyt ei vain ole realistista, vaikka se hienolta kuulostaakin. Canucks on tehnyt tällä kaudella maaleja lähes tasantarkkaan 3 per peli, ja "Yksi tai edes kaksi helppoa maalia on paikattavissa sillä, että pelastaa joukkueen muuten" ajatukseen nojaaminen tai turvaaminen vie meidät pidemmällä aikavälillä lähemmäs liigan pohjaa kuin playoff-viivaa.

Tuo pelastaa muuten tarkoittaa nimenomaan voittoja - vaikka tulisi sitten tuloksella 3-2. Niitä Canucks on ottanut nyt kuudessa viimeisessä pelissä viisi varsinaisella peliajalla, ja viisi voittoa viidestä pelistä Luongo maalilla. Ja nuo sen kanssa, että omiin on mennyt välillä vähän helpompikin maali. Viime aikojen otteisiin nähden tuo on siis juurikin täyttä realismia.

Sitä mitä esimerkiksi maaliskuussa tulee tapahtumaan, siihen ei riitä muutenkin huonot ennustajantaitoni. Viime kauteen nojaamalla voisi sanoa, että joukkueen alamäki on edessä, mutta viime kauden joukkue oli aika lailla erilainen tämän kauden joukkueeseen nähden ja kun myös vastustajat ovat muuttuneet, niin eipä tuossa jääkään enää juuri mitään yhtäläisyyttä, mihin nojata.

Ja ennen kaikkiea voin taata, että mitä lähemmäs huhtikuuta etenemme, sen tiukemmiksi pelit muuttuvat.

Osittain näin, mutta vastaan tulee myös seuroja, joilla ei ole enää panosta. Jos noissa peleissä Canucks pystyisi kerrankin pelaamaan niin hyvin, miten pelaa usein noita ns. parempia joukkueita vastaan, noista peleistä olisi hyvinkin saatavissa tärkeitä voittoja. En vain tiedä, onko tuo kuvitelmaa, kun katsoo joukkueen otteita ns. helpompia (onko NHL:ssä noita edes?) joukkueita vastaan.

Tähän tulokseen on jokainen voinut päätelmissään tulla, että juuri Luongon takia Canucks on tehokkaampi joukkue, mutta kysymys kuuluukin minkä takia. Jos nuo sinun esittämät teoriasi pitävät paikkansa (pelätään virheitä, varotaan kaikkia tekemisiä jne), niin kai sinäkin ymmärrät että ei tuo ihan tervettä käyttäytymistä joukkueelta ole.

Minun mielestäni tuo oli hyvinkin odotettua käytöstä joukkueelta, joka ei usko maalivahtiinsa ja puolustukseensa. Väitän, että jokaisen valmentajan lähtöajatus lähtee puolustuksesta (vaikka joukkue olisi NHL:n kärjessä tehdyissä maaleissa) ja jos omassa päässä yksi sarjan parhaista miehistä vaihtuu yhteen sarjan heikoimmista, niin mitenkä muuten joukkue reagoi, kuin yrittämällä auttaa tuota seuran heikointa aluetta?

Yksi vaihtoehto olisi ollut tietysti kääntää tilanne päälaelleen ja yrittää voittoja yltiöpäisellä hyökkäämisellä, mutta enpä usko tuon (onneksi) edes käyneen joukkueen mielessä. Palikat kun eivät olisi siihen kuitenkaan riittäneet, kun Canucks on rakennettu aika pitkälle toimivan oman pään ja duunareiden varaan - tilanne oli vielä selvästi kärjistetympi ennen kuin Sundin sai vähän juonesta tässä kuussa kiinni.

On helppo sanoa näppisten kautta, että joukkueen olisi vain pitänyt lisätä turboa, kun omiin kolehtelee joka pelissä muutama helppo (selvästi enemmän kuin Luongon aikana). Tosiasiassa nuo helpot maalit ja huono luotto omaan puolustuspeliin syö joukkuetta pidemmässä aikajanassa, tekee olon tukalaksi ja turhauttaa enemmän kuin lisäävät energiaa, vaikka muuta olisi toivonut.

Katsopa vaikka tämän kauden Montrealia, viime kauden (ja ehkä myös tämän kauden) Tampa Bayta, tämän kauden Ottawaa, tämän alkukauden Dallasia tai Luongon loukkaantumisen aikaista Vancouveria, mitä huono maalivahtipeli voi seuralle tehdä. Toki ei huono maalivahtipeli ole pelkästään syynä noiden kaikkien konttaamiseen, mutta tuolla on varmasti ollut iso merkityksensä.

Syy minkä takia tämä tilanne on entistä mielenkiintoisempi on se, että New Jerseyssa käytiin (itse asiassa käydään edelleen) identtinen tilanne läpi. Ja se joukkue reagoi tilanteeseeen "hieman" terveemmin.

Ensinnäkin Clemmensen on ollut tällä kaudella selvästi parempi kuin esimerkiksi Sanford - olkoon sitten kuinka farmivahdin statuksella aikaisemmin pelannut maalivahti tahansa. Tunteehan NHL:n historia muitakin maalivahteja, jotka ovat pelanneet hienon kauden saatuaan mahdollisuuden. Osa noista on jäänyt huipulle ja joidenkin kohdalla on tapahtunut paluu takaisin farmivahdiksi.

Ja toisekseen Devilsilla on syvempi hyökkäys (etenkin aikaan ennen Sundinia), joten joukkue pystyi saamaan kiekonhallintaa paremmin toiseen päähän. Muitakin tekijöitä voi hyvin olla. Joka tapauksessa tilanne Vancouverissa ja tilanne New Jerseyssa on varmasti monen tekijän summa, ja yksi iso tekijä on seuran tärkeimmällä pelipaikalla.

Ja suurin syy minkä takia tuon esille otin oli nimenomaan ironia. Viime kaudella V puolusteli oman joukkueensa tekemisiä vertaamalla niitä toisen konferenssin kärkijoukkueeseen (ja sen valmentajaan) joka kulki voitosta voittoon. Mites nyt suu pannaan.

Taidan olla ainoa jonka mielestä tuo ironia on edes hiukkasen hauskaa?

Onhan tuossa ironiaa siinä mielessä, että V tosiaan kertoi epäonnistumisen hetkellä finaaleihin menneen Pittsburghin käyttävän pitkälle samaa pelitapaa kuin Canucksin. Pelitapa voi olla kuitenkin meilläkin toimiva, vaikka ei tulisi edes playof-paikkaa. Ei noissa pelitavoissa nyt NHL:n sisällä mitään järkyttävän suuria askeleita kuitenkaan joukkueiden välille oteta ja valmentaja on paljon muutakin kuin pelitapa (kuten henkilöjohtaja ja peluuttaja).

Tuo menestyskin on monen tekijän summa, kuten maalivahtipelin (Luongo pelasi viime kaudella uransa huonoimman kauden ellei tulokaskautta lasketa), avainpelaajien tehokkuuden (Canucksilta puuttui viime kaudella esimerkiksi kakkossentteri liian pitkään), loukkaantumisten (Vancouverin puolustuksella oli NHL:n eniten loukkaantumisia) ja joukkueen vaihtuvuuden, itseluottamuksen (esimerkiksi kaikki nuo yhdessä vaikuttivat tähän) jne.

 

[Chip Whitley]

Tuo pelastaa muuten tarkoittaa nimenomaan voittoja - vaikka tulisi sitten tuloksella 3-2. Niitä Canucks on ottanut nyt kuudessa viimeisessä pelissä viisi varsinaisella peliajalla, ja viisi voittoa viidestä pelistä Luongo maalilla. Ja nuo sen kanssa, että omiin on mennyt välillä vähän helpompikin maali. Viime aikojen otteisiin nähden tuo on siis juurikin täyttä realismia.

On kuitenkin turha odottaa että ainoat maalit joita Luongon taakse tehtäisiin olisivat "helppoja maaleja". Pitkässä juoksussa tuo ei yksinkertaisesti ole mahdollista, kyllä se vastustajakin välillä itse omat maalinsa rakentaa. Ja mukaan tulevat vielä "virhemaalitkin", ei Canucksin kenttäpelaajat kuitenkaan täysin virhevapaita ole.

Oikeastaan hieno esimerkki tästä nähtiin juuri viime yönä. Luongo pelasi muuten erinomaisen ottelun, mutta Flamesin kolmas maali meni aivan liian helposti ja tämä meinasi koitua Canucksin kohtaloksi. Tällä kertaa joukkue sai kuitenkin tasoitettua pelin viimeisellä minuutilla, mutta näiden viime hetken tasoitusten puolesta ei yleensä kannata laittaa rahojaan likoon. Toisena iltana tuo Bourquen tekemä "helppo maali" olisi maksanut 2 tärkeää pistettä.

Itsekin varmasti olet faniurasi aikana huomannut kuinka pelit tasoittuvat ja tiukentuvat mitä pidemmälle kautta edetään. Mututuntumalla heitän, että 80% samoista sijoista taistelevien joukkueiden välisistä peleistä viimeisen parin kuukauden aikana on tiukkoja "onegoal gameja", joissa ei yksinkertaisesti ole varaa imeskelyyn. Kun ottaa vielä huomioon kuinka Luongo-riippuvaiseksi Canucks on tällä kaudella itsensä todistanut, joukkue tulee menemään sinne minne Luongo menee.

Osittain näin, mutta vastaan tulee myös seuroja, joilla ei ole enää panosta. Jos noissa peleissä Canucks pystyisi kerrankin pelaamaan niin hyvin, miten pelaa usein noita ns. parempia joukkueita vastaan, noista peleistä olisi hyvinkin saatavissa tärkeitä voittoja. En vain tiedä, onko tuo kuvitelmaa, kun katsoo joukkueen otteita ns. helpompia (onko NHL:ssä noita edes?) joukkueita vastaan.

Tietty näitäkin seuroja tulee vastaan, mutta kuten sanoit (ja kuten minäkin olen aikaisemmin tällä palstalla päivitellyt), eivät nuo ennakolta helpot vastustajat mitään helppoja ole (ainakaan Canucksille). Viime kaudellahan Canucksin tiputti playoff-kuvioista jo poff-mahdollisuudet menettänyt "panokseton" Oilers.

Ja kyllähän suurimmalla osasta seuroilla sitä panosta nimenomaan on. Turha sinun on sitä kiistää. Uskallaan väittää että noin 6-8 joukkuetta kilpailee playoff-viivan tuntumassa aina kalkkiviivoille asti, ja nämä ottelut tulevat olemaan tiukkoja onegoal-otteluita joissa ei ole varaa perseilyyn.

Minun mielestäni tuo oli hyvinkin odotettua käytöstä joukkueelta, joka ei usko maalivahtiinsa ja puolustukseensa. Väitän, että jokaisen valmentajan lähtöajatus lähtee puolustuksesta (vaikka joukkue olisi NHL:n kärjessä tehdyissä maaleissa) ja jos omassa päässä yksi sarjan parhaista miehistä vaihtuu yhteen sarjan heikoimmista, niin mitenkä muuten joukkue reagoi, kuin yrittämällä auttaa tuota seuran heikointa aluetta?...On helppo sanoa näppisten kautta, että joukkueen olisi vain pitänyt lisätä turboa, kun omiin kolehtelee joka pelissä muutama helppo (selvästi enemmän kuin Luongon aikana). Tosiasiassa nuo helpot maalit ja huono luotto omaan puolustuspeliin syö joukkuetta pidemmässä aikajanassa, tekee olon tukalaksi ja turhauttaa enemmän kuin lisäävät energiaa, vaikka muuta olisi toivonut.

En tarkoittanut että joukkueen olisi pitänyt jotenkin lisätä turboa, tai sitä että joukkueen pitäisi unohtaa puolustus ja panostaa kaikki mahdollinen hyökkäykseen. Tarkoitin sitä, että kenttäpelaajien pitäisi nousta tilanteen vaatimalle tasolle ja käyttäyä kuin ammattilaiset, eikä niin, että paskotaan housuun heti kun "kuka-vitun-Sanford-missä-meidän-Luongo-on?" päästää yhden helpomman maalin.

Yksi vaihtoehto olisi ollut jatkaa samalla, hyväksi todetulla linjalla ja luottaa siihen että maalilla pelaava maalivahti löytää jossain vaiheessa vireensä. Näin on tehty Jerseyssa, mutta tämä taisi olla Canucksille kuitenkin valitettavasti tuntematon vaihtoehto.

 

[nuck]

On kuitenkin turha odottaa että ainoat maalit joita Luongon taakse tehtäisiin olisivat "helppoja maaleja".

En odotakaan tätä. Mutta se on loppujen lopuksi ihan sama, kuinka monta helppoa sinne menee, kunhan maalivahti vain antaa lopulta mahdollisuuden voittoon ja joukkue kerää voittoja.

Oikeastaan hieno esimerkki tästä nähtiin juuri viime yönä. Luongo pelasi muuten erinomaisen ottelun, mutta Flamesin kolmas maali meni aivan liian helposti ja tämä meinasi koitua Canucksin kohtaloksi.

Totta, tuo maali meni liian helposti, ja sehän selvästi hermostutti myös Luongoa. Vastapainoksi Luongo otti pelissä taas muutaman arvokkaan voittavan torjunnan, antoi taas mahdollisuuden voittoon ja Canucks sai taas kaksi pistettä Luongon ollessa maalilla. Nyt joukkue on voittanut kuusi peräkkäistä peliä, joissa Luongo on ollut maalilla.

Viime öinen ottelu oli itse asiassa hieno esimerkki siitä, että vaikka omiin menee yksi helppo pelissä, maalivahti pitää joukkuetta muuten pelissä mukana voittavilla torjunnoillaan ja joukkue kerää pisteitä.

Tällä kertaa joukkue sai kuitenkin tasoitettua pelin viimeisellä minuutilla, mutta näiden viime hetken tasoitusten puolesta ei yleensä kannata laittaa rahojaan likoon. Toisena iltana tuo Bourquen tekemä "helppo maali" olisi maksanut 2 tärkeää pistettä.

Toi toisena iltana toisella maalivahdilla pelatessa Canucks ei olisi edes ollut yhden maalin päässä tuossa tilanteessa...

Itsekin varmasti olet faniurasi aikana huomannut kuinka pelit tasoittuvat ja tiukentuvat mitä pidemmälle kautta edetään.

Olen huomannut tuon. Samalla olen huomannut kuitenkin sen, että jos joukkue saa loppukauteen hyvän tammi-helmikuun lennon, voittoja tulee alkukautta enemmän itseluottamuksen ollessa tapissa (ja joillakin seuroilla puolestaan alkukautta matalammalla - kuten viime kauden Canucksilla) vaikka vähän huonommillakin otteilla.

Ja kyllähän suurimmalla osasta seuroilla sitä panosta nimenomaan on. Turha sinun on sitä kiistää. Uskallaan väittää että noin 6-8 joukkuetta kilpailee playoff-viivan tuntumassa aina kalkkiviivoille asti, ja nämä ottelut tulevat olemaan tiukkoja onegoal-otteluita joissa ei ole varaa perseilyyn.

En kiistä sitä, etteikö suurimmalla osalla seuroista olisi kauden loppuun saakka panosta. Mukana on kuitenkin syyskautta enemmän myös niitä "viime kauden Canuckseja", jotka menevät osittaiseen paniikkiin, kun kauden tärkeimmillä hetkillä pitäisi kerätä voittoja ja joukkueen peli ei ota toimiakseen.

Kysymykseni kuuluu sinulle, kun otit tuon perseilyn puheenaiheeksi;

Onko Luongo perseillyt mielestäsi loukkaantumisen jälkeen isossa kuvassa? Olisiko Canucks saanut itseluottamuksensa takaisin Sanfordilla pelatessa samalla lailla? Olisiko joukkue Sanfordilla pelatessa noussut tiukkojen pelien pisteisiin kiinni samalla lailla?

En tarkoittanut että joukkueen olisi pitänyt jotenkin lisätä turboa, tai sitä että joukkueen pitäisi unohtaa puolustus ja panostaa kaikki mahdollinen hyökkäykseen. Tarkoitin sitä, että kenttäpelaajien pitäisi nousta tilanteen vaatimalle tasolle ja käyttäyä kuin ammattilaiset, eikä niin, että paskotaan housuun heti kun "kuka-vitun-Sanford-missä-meidän-Luongo-on?" päästää yhden helpomman maalin.

Mutta kun se ei vain käytännössä mene kuin harvoin noin, miten sitä voisi kuvitella ja toivoa? Pelkästään tällä kaudella on ollut useita joukkueita, joilla on ollut vastoinkäymisiä pelissään joidenkin yksittäisten asioiden vuoksi (aika monessa tapauksessa maalivahtipelin vuoksi), ja joiden pelaajilta ei ole löytynyt tuota "ammattimaista asennetta" hädän hetkillä. Katsopa vaikka alkukauden Dallasia, tämän hetken Montrealia tai tammikuun Vancouveria. Yhtä Devilsia kohtaan löytyy useita muita seuroja, joilla peli ei vain lähde toimimaan.

Yksi vaihtoehto olisi ollut jatkaa samalla, hyväksi todetulla linjalla ja luottaa siihen että maalilla pelaava maalivahti löytää jossain vaiheessa vireensä. Näin on tehty Jerseyssa, mutta tämä taisi olla Canucksille kuitenkin valitettavasti tuntematon vaihtoehto.

Itse asiassa Canucks kyllä yritti jatkaa Luongon loukkaantumisen jälkeen samalla lailla kuin aikaisemmin. Mutta tiukkoja pelejä hävittiin (aika pitkälle maalivahtipelin vuoksi) ja tuo alkoi näkyä pikku hiljaa itseluottamuksessa, pelaajien liiallisessakin varovaisuudessa, pelitavan muutoksessa ja lopulta pelin yleisessä sekavuudessa.

 

[nuck]

Pari viivaa ja linkkiä:

- Kyle Wellwoodille Calgarya vastaan pelattu peli ei ollut kauden paras. Hänellä oli loistava paikka tehdä maali tyhjänä olleeseen Flames-verkkoon, mutta Kiprusoff venytti ehkä kauden parhaan torjunnan koko NHL:ssä ja esti Wellwoodin aikeet.

Hukatun tuhannen taalan paikan lisäksi Wellwood meni ottamaan jäähyn! Canucks pelasi ensimmäisessä erässä ylivoimaa, ja Wellwood yritti nostaa Flames-pakki Dion Phaneufin mailaa omalla mailallaan, mutta osui vahingossa Phenaufiin.

Jäähy oli Wellwoodille ensimmäinen viimeisiin 160 peliin, ja Kylen reaktiot sen mukaisia. Kukaan toinen pelaaja ei ole pelannut NHL:ssä yhtä pitkää jäähyttömien pelien putkea sitten vuoden 1972, kun Pittsburghin Val Fonteyne kiekkoili peräkkäin 185 jäähytöntä ottelua. Toivottavasti Wellwood ei ala seuraavaksi yrittämään peräkkäisten jäähypelien ennätystä.


- Viime kaudella Canucks otti pelaajien isät mukaan vieraspelimatkalle. Tänä vuonna on vuorossa tasapuolisuuden nimissä pelaajien äitien vuoro. Canucks-pelaajien äidit lähtevät matkalle maaliskuun 9. ja 11. päivän Los Angeles- ja Anaheim-peleihin. Äidit tulevat näkemään isien tavoin joukkueen harjoituksia ja pelejä. Toivottavasti tulokset noista peleistä ovat yhtä hyviä kuin olivat viime kaudella isien ollessa yhteisellä reissulla.


- Canucks-pelin yhteydessä kyseltiin myös kuulumisia hienon kauden pelanneelta Calgaryn hyökkääjältä Mike Cammallerilta. Cammalleri vitsaili lehdistölle, että "Gillis erotti minut" - Cammalleri oli Mike Gillisin monivuotinen asiakas ennen kuin Gillisista tuli Canucksin manageri.

Gillisin tiedetään yrittäneen saada viime kesänä Cammalleri Los Angelesista, mutta Calgary veti tuolloin pidemmän korren. Flamesilla oli varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella varausnumero #17, jonka he vaihtoivat Cammalleriin.

Gillis ei suostunut puolestaan antamaan ykköskierroksen Canucksin 10. vuoroa pelkästään Cammalleriin, vaan olisi puheiden mukaan halunnut mukaan myös Kingsin lupaavan ruotsalaishyökkääjän Oscar Möllerin. Ehkä oli parempikin, että kauppoja ei syntynyt, sillä Canucks sai varattua tuolla ensimmäisen kierroksen (10. varaus) Cody Hodgsonin.

Cammallerista tulee kesällä UFA, ja voi olla ainakin varmaa, että hänen entinen agenttinsa Gillis on tuolloin hänen perässään. Tosin paljon muitakin halukkaita tulee varmasti olemaan pelaajalle, joka on tällä hetkellä 42 maalin vauhdissa ja on tehnyt kahdeksan maalia enemmän kuin Jarome Iginla.


- Ryan Kesler teki Calgarya vastaan kaksi maalia. Hän on jo nyt tehnyt oman ennätyksensä NHL-pisteissä (18+20=38), ja on menossa tasaisen vauhdin taulukolla 26 maaliin ja 55 pisteeseen. Lisäksi Kesler on tehnyt 7+5=12 pistettä viimeisiin seitsemään peliin. Hyökkäävän roolin pelaaminen Canucksin kakkosessa on alkanut siis hyvin.


- Ykkösketjuun pari peliä sitten noussut Alex Burrows on tehnyt puolestaan jo nyt oman ennätyksensä NHL-maaleissa (13). Piste-ennätykseen on kolme pistettä matkaa, joten tuokin menee luultavasti pian rikki. Flamesia vastaan Burrows ampui kahdeksan kutia kohti Kiprusoffia. Lukema oli hänen NHL-uransa korkein.


Canucks.com teki jutun Kevin Bieksasta Bieksa on tällä hetkellä tasaisen vauhdin taulukolla 13 maalin ja 46 pisteen vauhdissa. Hän on tehnyt viimeisissä 11 pelissä 4+6=10 pistettä. Flamesia vastaan Bieksa laukoi seitsemän kertaa ja tuo oli hänen tämän kauden korkein laukausmäärä yhdessä pelissä.


Canucks.comin juttu Michael Grabnerista.

 

[nuck]

Ottawaa vastaan nähtiin kaksijakoinen ottelu, jonka jälkeen mieleen jäi paitsi Vancouverin voitto ja ykkösketjun hieno peli, mutta myös surkea tuomaritoiminta. Harvoin minä voitetun pelin jälkeen lähden tuomareita haukkumaan (kun muutenkin yritän pitää nuo haukut pois), mutta nyt siihen on mielestäni aihetta. Etenkin toisen erän viheltelyt ja viheltämättä jättämiset saivat ihmettelemään tosissaan, että olivatko herrat Kevin Pollock ja Wes McCauley lyöneeet vetoa Senatorsin puolesta.

Canucks joka tapauksessa aloitti pelin hienosti, johti ottelun puolivälissä jo 0-4, mutta sitten tapahtui jotain (ehkä usein joukkueilta nähtyä otteiden löysäämistä hyvän alun jälkeen, ehkä tuolla tuomaritoiminalla oli oma asemansa?) ja loppu olikin lähinnä kiinni siitä, pystyykö Luongo ja puolustus pitämään numerot siisteinä. Onneksi pystyi, eikä viime aikoina hyvin pelannut (ennen Vancouver-peliä viimeisistä kuudesta pelistä viisi voittoa) Sanators päässyt kolmannessa erässä enää maalin päähän.

Vancouverin ratkaisukenttä oli tässä pelissä ykkönen, jossa Alex Burrows pelaa joka pelissä vain paremmin. Kaksosten ketjun "kolmannen lenkin arvoitus" näyttää löytyneen paljon lähempää, mitä ennen kautta pystyi odottamaan. Senatorsia vastaan Burrows teki 1+2, oli +3, ja pelasi ansaitusti Keslerin kanssa hyökkäyksen eniten. Burrows on pelannut muuten viimeisissä 12 pelissä yhdeksän kertaa yli 17 minuuttia ja parhaimmillaan jopa 21 minuuttia pelissä.

"He's able to make plays. I think a lot of people think that we need someone who just stands in front of the net but we've always said that that's not the case. He joins the rush, he enjoys our style of hockey game and he can make good passes, so it's a lot of fun." - Henrik Sedin Burrista.

Sundinin johtama kenttä on ollut viime aikoina vähän pimennossa. Kesler pelaa tuossa paikassa vieläkin hienosti, mutta kokeneet Demitra ja Sundin eivät ole olleet aivan viime peleissä parhaimmillaan. Ehkä parasta tässä ketjussa on ollut kuitenkin se, että esimerkiksi Ottawa peluutti jarruketjuaan tätä yhdistelmää vastaan, ja Sedineiden ketju sai näin ollen normaalia vapaammat kädet - tässä oli yksi pelin ratkaisuista lopulta.

On hienoa, että Vancouverilla on pitkästä aikaa kaksi toimivaa ketjua, joita pitää kumpaakin vartioida. Ketjut ovat onnistuneet vähän kuin vuorollaan koko helmikuun ajan, ja siksi joukkueen hyökkäystehot ovat olleet komeita. Jos otetaan Dallas-peli pois laskuista, Vancouver on tehnyt helmikuun seitsemässä pelissä keskimäärin noin viisi maalia pelissä.

Ykkönen on ollut viime peleissä noista ketjuista tehokkaampi. Ketju sai ihmeelliseltäkin kuulostavan lisäbuustin peliinsä Burrowsin myötä. Kakkonen nosti puolestaan alkukuusta selvästi tasoaan Keslerin myötä. Kumpikin jarruketjun pelaajista on tekemässä tällä kaudella läpimurtoaan myös hyökkäävissä rooloissa, mikä on ollut koko joukkueen paras asia tällä kaudella.

Kesler teki edellisessä pelissä Calgarya vastaan kaksi maalia (kumpaankaan ei merkitty syöttäjiksi Sundinia tai Demitraa), joten hän on selvästi kuuma pelaaja saatuaan mahdollisuuden isompaan hyökkäysvastuuseen ja vastustaja ottaa tuollaisen pelaajan pois (kuten Ottawa teki). Ketjukavereiden pitää löytää vielä paras tasonsa. Sundin oli alkuun Keslerin kanssa erinomainen hyökkäyspäässä, mutta ei ole flunssailun jälkeen ollut enää yhtä tehokas.

Jos on kaksi ensimmäistä ketjua saanut aiheesta kehuja (jopa valmennukselta!!), kolmosketjun sentteri Wellwood on ollut pahasti Vigneaultin hampaissa. Calgary-pelin jälkeen V ripitti Wellwoodia avoimen maalipaikan (minkä Kiprusoff torjui upeasti) hukkaamisesta;

Wellwood got what he deserves. I mean, he is not bearing down and had an open net. He’s shooting the puck two miles an hour.

Seuraavissa harjoituksissa V ripitti miestä kasvotusten, ja nyt V kertoi syyn sille, miksi hän on ollut niin ankara;

He’s a player you always have to push and challenge. It’s my job to do. I’m not here to be liked; I’m here to get the best out of him. That’s what I’m trying to do.

In the last 10-15 games, every game he’s getting one, two, three grade-A scoring chances that, as a team, we need him to finish. I would hope on an open net, you’re going to put it in.

Onhan V siinä ehkä ihan oikeassa, että ei ole välttämättä hänen tehtävänään olla pidetty mies. Siinäkin hän on oikeassa, että hänen tehtävään on saada vain pelaajista paras irti, ja Wellwoodille pitää ilmeisesti olla joitakin muita pelaajia haastavampi. Siinäkin hän on oikeassa, että Wellwoodilla on ollut liikaa paikkoja ollakseen noin tehoton. Siinäkin hän oikeassa, että pelaajien pitää viimeistellä tiukoissa peleissä avoimet maalipaikat 100%:sti.

Mutta en kuitenkaan ymmärrä, miksi hän tuo nuo "Wellwood got what he deserves. I mean, he is not bearing down and had an open net. He’s shooting the puck two miles an hour" -lausuntonsa median eteen. Miksi hän käyttää mediaa nähdyllä tavalla? Onko pelaajilla oikeus sanoa vastaan pelkäämättä peliaikansa puolesta? Epäilen, että ei ainakaan Wellwoodin kaltaisella pelaajalla.

No, toivottavasti tämä poikisi jälleen vielä parempia otteita Kylelta. Wellwood on tällä hetkellä maissa, mutta alkukausi näytti, että hänellä on kykyjä olla ratkaiseva pelaaja.

Puolustuksesta voisi nostaa esiin Willie Mitchellin, jonka huomaamatonta puolustustyöskentelyä vastustajien ykkösketjuja vastaan ei tule liian usein koskaan mainittua. Willie otti Ottawa-pelissä +3 ja nosti kauden tehosaldonsa lukemaan +19. Lukema on yksi parhaista kaikista NHL-puolustajista ja Canucksin sisäisessä pörssissä selvästi pakkien paras - toiseksi paras top5 pakeista on Edlerin +6.

Mitchellin kanssa aika lailla erilainen (selvästi räiskyvämpää peliä pelaava) puolustaja Kevin Bieksa teki puolestaan Senatorsia vastaan maalin ylivoimalla. Maali oli Bieksalle neljäs viimeisiin kahdeksaan otteluun. Bieksalla on nyt yhtä monta ylivoimapistettä kuin esimerkiksi Brian Campbellilla ja Tomas Kaberlella. Kimmo Timoseen ja Brian Boyleen on enää yksi piste matkaa.

Bieksa on sikäli melko harvinainen paljon pisteitä tekevä puolustaja, että hän on samalla hyvä tappelija. Ottawaa vastaan hän otti erää Shean Donovanin kanssa. Pakko sanoa, että vähän ihmettelin Donovanin hullunrohkeutta, mutta melko hyvin hän pääsi suojaan yksipuolisessa tappelussa.

Bieksan mittelöt ovat olleet usein muutenkin aika yksipuolisia tuossa "omassa sarjassaan". Tältä kaudelta on tuloksena tosin vasta neljä tappelua, mutta kaikki menevät aika hyvin Bieksalle. Dan Hinote ei tainnut päästä lyömään kertaakaan viikko sitten tässä tappelussa. Muut Bieksan tämän kauden tappelut ovat olleet myllyt Alexandre Picardia ja Mike Richardsia vastaan.

 

[nuck]

Unohtui laittaa edelliseen viestiin vielä viime yön merkittävin tapahtuma OHL:stä. Viime yönä Bramptonissa kohtasivat Kanadan nuorten maajoukkueen sankarit, kun Cody Hodgsonin Brampton pelasi kotonaan John Tavaresin London Knightsia vastaan. Brampton voitti pelin 5-1, Hodgsonille 1+1, voittomaali (kauden 10. voittomaali) ja valinta pelin parhaaksi. Tavaresille hieman vaatimattomammat 0+0 ja -3. Junnupeliä seurasi noin 5000 katsojaa, joten melko kiinnostava ottelu oli kyseessä.

 

[Chip Whitley]

En odotakaan tätä. Mutta se on loppujen lopuksi ihan sama, kuinka monta helppoa sinne menee, kunhan maalivahti vain antaa lopulta mahdollisuuden voittoon ja joukkue kerää voittoja.

Näinhän se menee. Mutta toinen asia onkin, että kuinka usein maalivahti pystyy antaa mahdollisuuden voittoon jos "helppoja" maaleja menee selän taakse säännöllisin väliajoin. Tällä hetkellä joukkueen puolesta voisi vastata usein, mutta ei tässä tarvitse mennä kuin muutama viikko taaksepäin niin joukkue olisi sortunut yhdestä helposta takaiskusta kuin WTC't konsanaan.

Kuten sanottu, tämän kauden Canucks on parempi kuin viime kauden Canucks ja joukkueella on ihan hyvät mahdollisuudet mennä playoffeihin tämän tason Luongollakin, mutta siellä menestyäkseen Luongon on oltava parempi kuin tällä hetkellä.

Toi toisena iltana toisella maalivahdilla pelatessa Canucks ei olisi edes ollut yhden maalin päässä tuossa tilanteessa...

Hyvinkin mahdollista, sillä Luongo esitti monta hienoa torjuntaa ottelun aikana. Onhan se todistettu tällä kaudella että Canucks on ollut lähestulkoon sysipaska jos Luongo ei seiso tolppien välissä. Mutta toisten maalivahtien mahdolliset onnistumiset tai epäonnistumiset eivät poista sitä tosiasiaa että Luongon pitää tuo laukaus kopata.

Onko Luongo perseillyt mielestäsi loukkaantumisen jälkeen isossa kuvassa? Olisiko Canucks saanut itseluottamuksensa takaisin Sanfordilla pelatessa samalla lailla? Olisiko joukkue Sanfordilla pelatessa noussut tiukkojen pelien pisteisiin kiinni samalla lailla?

Jos tarkoitat "isolla kuvalla" sitä mitä oletan sinun tarkoittavan, eli voitto-tappio suhdetta ja kerättyjä pisteitä, niin eihän tuota voi perseilyksi laskea. Ja kahteen seuraavaankin vastaan ei.

Tuolla perseilyllä viittasin kyllä Luongon päästämiin helppoihin maaleihin (nämä ovat vain pikseleitä joista tuo "iso kuva" koostuu), mutta en ainoastaan siihen. Myös kenttäpelaajien on pelattava mahdollisimman virhevapaata peliä, tai muuten käy kuten kävi viime kaudella.

Mutta kun se ei vain käytännössä mene kuin harvoin noin, miten sitä voisi kuvitella ja toivoa? Pelkästään tällä kaudella on ollut useita joukkueita, joilla on ollut vastoinkäymisiä pelissään joidenkin yksittäisten asioiden vuoksi (aika monessa tapauksessa maalivahtipelin vuoksi), ja joiden pelaajilta ei ole löytynyt tuota "ammattimaista asennetta" hädän hetkillä. Katsopa vaikka alkukauden Dallasia, tämän hetken Montrealia tai tammikuun Vancouveria. Yhtä Devilsia kohtaan löytyy useita muita seuroja, joilla peli ei vain lähde toimimaan.

Boldasin kappaleesta kysymyksen, ja vastauksen. Itseluottamus-kysymyshän tuo on. Huonosti pelaava maalivahti ei vaikuta mitenkään kenttäpelaajien tietotaitoon. Jos niitä ongelmia on joukkueella on, ne ovat puhtaasti pään sisäisiä.

Itse annan ison käden Devilsin onnistumisesta Sutterille. Olen sanonut tämän jossain aikaisemminkin, mutta mielestäni Sutterin olisi pitänyt napata Jack Adams siitä lähtien kun hän Devilsin peräsimeen astui. Kun katsoo joukkueen rosteria (vielä tämän kauden case-Brodeur mukaan laskettuna) ja ennen kaikkea sitä miten se pelaa, ei liigan parhaasta valmentajasta ole epäilystä.

 

[nuck]

Näinhän se menee. Mutta toinen asia onkin, että kuinka usein maalivahti pystyy antaa mahdollisuuden voittoon jos "helppoja" maaleja menee selän taakse säännöllisin väliajoin. Tällä hetkellä joukkueen puolesta voisi vastata usein, mutta ei tässä tarvitse mennä kuin muutama viikko taaksepäin niin joukkue olisi sortunut yhdestä helposta takaiskusta kuin WTC't konsanaan.

Tässä tullaan mielestäni Luongon parhaaseen puoleen joukkueen osana: Luongo on antanut kokonaispelillään joukkueelle sen tarvittavan itseluottamuksen, että joukkue ei menetä uskoaan vaikeina aikoina, vaan pystyy kääntämään tiukat pelit voitoiksi (tai ainakin pisteeseen kiinni).

Eikä hän tuota itseluottamusta heti palattuaan tuonut. Se on tullut pikku hiljaa sen jälkeen, kun hän on seissyt maalilla. NHL:n managerit eivät äänestäneet Luongoa viime kesänä turhaan kolmanneksi kaikista NHL-pelaajista tsn:n äänestyksessä, kun heiltä kysyttiin kysyttiin "jos saisit valita vapaasti yhden pelaajan mistä tahansa, kuka hän olisi?" Eivätkä samat managerit äänestäneet Luongoa toissa kaudella samassa äänestyksessä kaikista NHL-pelaajista toiseksi.

Mutta jotta tämä viime aikainen menestys ei menisi pelkästään Luongon piikkiin (sekään ei ole täysi totuus), niin kaksi isoa muutakin asiaa voisi nostaa esiin: Sundinin pikku hiljaa parantuneet otteet ja ketjumuutokset, joiden kautta Kesler ja Burrows ottivat aikaisempaa isompaa vastuuta hyökkäävissä ketjuissa.

Mielestäni kaava on siis tämä: Luongo maalilla + Sundinin parantuneet otteet + ketjumuutokset = tammikuuta parempaa menestystä.

Kuten sanottu, tämän kauden Canucks on parempi kuin viime kauden Canucks ja joukkueella on ihan hyvät mahdollisuudet mennä playoffeihin tämän tason Luongollakin, mutta siellä menestyäkseen Luongon on oltava parempi kuin tällä hetkellä.

Tästä olemme samaa mieltä.

Jos tarkoitat "isolla kuvalla" sitä mitä oletan sinun tarkoittavan, eli voitto-tappio suhdetta ja kerättyjä pisteitä, niin eihän tuota voi perseilyksi laskea. Ja kahteen seuraavaankin vastaan ei.

Ja tästäkin olemme samaa mieltä. Luongon ollessa maalissa joukkueella on nyt seitsemän peräkkäistä voittoa, ja kuusi noista on tullut varsinaisella peliajalla. Aika huikea tason nosto tammikuun luongottomiin peleihin (mutta kuten sanottua, ei tuota pelkästään Luongon piikkiin voi antaa).

 

[nuck]

En ole vielä ehtinyt katsoa sukulaisvierailun vuoksi tuota Canucksin peliä Torontossa muuten kuin videopätkien ja fanien kirjoitusten perusteella, mutta aika upean vastaanoton Sundin sai Leafs-faneilta: youtuben video. Myös pelin ratkaisu tuli kuin tarinasta, kun Sundin upotti Leafsin rankuilla: youtuben video.

Pelin jälkeen Sundin kiitti Toronton organisaatiota ja faneja sekä kertoi, että peli ei ollut joukkueelta eikä häneltä itseltään paras, mutta loppui onnellisesti kahteen pisteeseen ja onneksi nyt tuo vaikea paluuottelu on ohi: youtuben video haastattelusta.

Muuten videolta, erilaisista kirjoituksista ja tilastoista saa sen irti, että:

- Peli oli avointa jääkiekkoa.

- Canucks oli pelissä joukkueena melko huono (etenkin bottom6-osastolla), vaikka kaksi pistettä irtosikin.

- Ilmeisesti joukkuetta vaivaa jonkinlainen flunssa-aalto.

- Luongolle meni jälleen yksi helppo maali (tällä kerralla poikkeuksellisen helppo), mutta vastapainoksi hän oli joukkueen paras pelaaja. Muutamaan voittotorjuntaan mahtui mm. Stajanin 2-1 hyökkäyksen hieno torjunta jatkoilla.

- Burrowsin tehoilu jatkuu. Kauden 15. maali.

- Salo osuu usein suomalaisvahteja vastaan.

- Toskala oli hyvä Leafsin maalissa.

- Canucks on alkanut pitkästä aikaa saada voittoisia arpoja - kahdesta viimeisestä arpoihin menneestä ottelusta on raaputettu voittonumerot. Edelleen kauden arvat ovat kuitenkin enemmän hävittyjä (3-6).

- Yhdeksästä viime ottelusta on tullut kahdeksan voittoa. Harmi vain, että samalla myöskään Flames ei ole oikein suostunut häviämään.

 

[nuck]

Tänä yönä Canucks kohtaa vieraissa juhlakauttaan pelaavan Montrealin. Canadiensin pelissä on ollut tammikuun puolivälin jälkeen suuria ongelmia, ja joukkue on voittanut viimeisistä 16 pelistä vain neljä. Viimeisimmässä pelissä Montreal voitti Ottawan kotonaan maalein 5-3, mutta päästi Senatorsin laukomaan peräti 47 kertaa (en ole nähnyt tuota peliä, joten en tiedä kuvastavatko nuo laukausmäärät pelin kulkua).

Jos on Montrealin pelissä ollut suuria ongelmia tammikuun puolivälin jälkeen, niin Vancouverin saldo on tuon saman ajan jälkeen ollut täysin erilainen. Canucks on pelannut tammikuun puolivälin jälkeen 13 peliä, joista joukkue on hävinnyt varsinaisella peliajalla vain kaksi. Yhdeksästä viimeisestä ottelusta Vancouverilla on kahdeksan voittoa, ja Luongon ollessa maalissa joukkueen viimeisimmät kahdeksan peliä ovat tuoneet kahdeksan voittoa.

Joukkueet kohtasivat toisensa vain reilu viikko sitten Vancouverissa. Ottelu oli tuolloin Vancouverin neljäs peli kuuteen iltaan. Toisaalta peli osui Montrealille keskelle kuuden peräkkäisen pelin vieraspelireissun. Tuossa pelissä Canucks oli parempi maalein 4-2, vaikka joukkue vähän kuin lopetti parhaat otteensa toisessa erässä 4-0 tilanteessa.

Edellisen kerran Canucks pelasi Montrealissa tammikuussa 2007. Peli muistetaan hyvin siitä, että Luongo oli saanut juuri edellispäivän harjoituksissa Daniel Sedinin ampuman kiekon kurkkuunsa, joutunut sairaalaan yöksi (vammansa vuoksi hän ei saanut syödä), mutta palasi kentälle ja pelasi nollapelin. Kotikaupunki sytyttää luultavasti Luongon tälläkin kerralla parhaimmilleen.

Luongon lisäksi Alex Burrows, Steve Bernier ja Alexandre Bolduc (kasvoi vain 15 minuutin ajomatkan päässä Bell Centresta) saavat luultavasti lisää virtaa kotiseutunsa edessä pelaamisesta. Bolduc pelaa toisen peräkkäisen pelinsä nelosessa (ketjussa Ryan Johnsonin ja Mason Raymondin kanssa), josta puuttuu sormivaivainen Jannik Hansen (sivussa ehkä 3-4 viikkoa) ja vaimon raskautta seuraamaan lähtenyt Darcy Hordichuk.

Sedinin kaksosten vierelle jonkin aikaa sitten nostettu Burrows on pelannut elämänsä kiekkoa helmikuussa. Burrowsin lähisuku on seurannut Alexin pelejä paikan päältä jo Ottawassa ja Torontossa, eikä ole varmasti tarvinnut katua. Torontossa Burrows teki kolmannen erän loppupuolella tasoitusmaalin ja Ottawassa hän iski 1+2 pistettä. Viimeisistä neljästä pelistä saldoina on hienot seitsemän pistettä. Paikka ykkösketjussa saa hänen tulevan sopimuksensa arvon varmasti nousemaan.

Ottelu on mielenkiintoinen seurattava siitäkin syystä, että Mats Sundin tulee tekemään ensiesiintymisensä Canadiensin kotihallissa pitkän Leafs-rupeaman jälkeen nyt uudessa joukkueessa. Montrealin faneilla ei ole varmasti ollut koskaan kovin lämpimät ajatukset pitkäaikaiselle Leafs-kapteenille, eikä hänen seuravalintansa tainnut välejä juurikaan parantaa (kun ilmeisesti myös Montreal oli hyvin kiinnostunut Sundinista).

Tilastoja ja muuta sekalaista:

- Montreal on pelannut saldolla 8-4-1 Läntisen konfernssin joukkueita vastaan.

- Vancouver on pelannut saldolla 9-5-2 Itäisen konferenssin joukkueita vastaan.

- Vancouver on saldossa 20-2-2 peleissä, joissa joukkue on tehnyt vähintään neljä maalia.

- Kaikkien aikojen tilastoissa Canadiens suorastaan dominoi Canucksia. Illan ottelu on historian 112 keskinäinen peli ja saldo noissa on Canucksille 27-71-13.

- Canucks on saldossa 5-16-1 peleissä, joissa joukkue on ollut tappiolla toisen erän jälkeen.

- Canucks on saldossa 18-0-3 peleissä, joissa joukkue on johtanut toisen erän jälkeen.

- Montreal on pelannut viimeisissä kolmessa pelissä ylivoimaa saldolla 7/12. Kova luku on tullut sen jälkeen, kun Atlantassa tällä kaudella neljä (!!) ylivoimapistettä tehnyt Mathieu Schneider tuli mukaan.

- Vancouver on päästänyt 16 viimeisessä alivoimassaan kaksi maalia omaan päähän.

- Alexei Kovalev lähetettiin kasaamaan kadoksissa ollutta itseluottamustaan kotiin kesken vieraspelimatkan. Tarina päättyi toistaiseksi onnellisesti, sillä Kovalev teki paluunsa jälkeisessä ensimmäisessä pelissä Ottawaa vastaan 2+1 pistettä. Kovalevilla tulee olemaan illan pelissä tärkeä asema.

- Saku Koivu kärsi eilen flunssasta, mutta pelannee ottelussa.

- Canucks on voittanut joukkueiden kaksi viimeisintä kohtaamista maalierolla 8-2.

 

[TML]

Huudellaan vieraisiin pöytiin kun kerta tulee Canucksin matsia katseltua. Toinen nucks -peli 4 päivän sisään.

Avauserä takana ja Canucks häviöllä maalilla. Maali syntyi erän lopussa 5-3 ylivoiman päätteeksi. Kyle Wellwood rupesi hakemaan ylivoiman vikoilla sekunneilla omaa ratkaisua sinisen päällä ja Habsin kärkikarvaajan riistettyä kiekon, pääsi Plekanec jäähyltä läpi ja 1-0 taululle. Canucks kokeili ensin melkein 2min 5-4 vastaan, ei maalia. Sitten tuli toinen jäähy ja kaksi minuuttia 5-3 ylivoimaa. Muutama hyvä paikka oli, mukaanlukien Bieksan tolppa.

Kyllähän tuon tiesi Plekanecin päästessä läpi että nyt soi. Jos et tee, vastustaja tekee ja niin edes päin.

Vähän kuumuuttakin erässä nähtiin kun Burrows rupesi tökkimään Koivua hänen mennessä vaihtoon. Koivu kuittasi takaisin koukkaamalla Burrowsia ja iso härdellihän siitä Habsin vaihtoaition eteen saatiin. Komissaario ja Bieksa halailivat toisiaan ja O`Brien aloitti tappelunkin. Hyvä että tunnetta piisaa ja mukavan vittumainenhan tuo Burrows tuntuu olevan. Leafs -pelissäkin tykkäsi ärhennellä mm. Jason Blakelle.

Sudden saa buuauksia osakseen ja Lapierre kävikin jo vetämässä maalin takana Sundinin pystyyn. Toivottavasti Sudden osuu vielä ja hiljentää Bellin.