Mainos

Vancouver Canucks 2008-2009

  • 168 245
  • 784

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Canucks hävisi Nashvillelle heikon esityksen jälkeen maalein 3-5. Tappio oli Vancouverille jo kuudes peräkkäinen kotona (yhteensä seitsemäs peräkkäinen tappio), ja se sivuaa organisaation ennätystä kaudelta 1970-71. Jos kaikki menee nappiin, sunnuntaina on siis mahdollisuus tehdä historiaa Minnesotaa vastaan!

Eikös me tehty jo ennätys? Viimeinen kotivoitto on viime vuoden puolelta Ottawaa vastaan, ja tämä vuosi on menty voitoitta. Yhteensä tuohon mahtuu 8 kotiottelua, ja 8 tappiota (ei siis kuusi). Ainakin tämän mukaan Canucks on jo pistänyt ennätyksiä uusiksi.

Mutta joo, ennätykset on tehty rikottaviksi. Pari muuta mielenkiintoista pointtia:

- Vigneault on edelleen tyytyväinen joukkueen suorituksiin.

- Luongon mielestä Canucksin pitäisi palata takaisin Sharks-pelin tasolle. Tuossa ottelussahan Canucks sai 14 laukausta vastustajan maalia kohti ja hävisi 2-1.

- Sundinille taas jäähy jonka aikana vastustaja teki maalin, ja pari miinusta tehotilastoon.

- Viime aikoina Garagessa vierailleet Predators, Blue Jackets ja Coyotes miehittivät ennen ottelua Canucksia vastaan sijat 28, 29 ja 30 ylivoimatehokkuuksissa. Näiden kolmen joukkueen yhteenlaskettu yv-tehokkuus Canucksia vastaan pelatuissa kolmessa ottelussa oli 6-13.

- Viime yön ottelu oli past-christmas Lännen jumbofinaali. Canucks ja Predators ovat keränneet vähiten pisteitä joulun jälkeen Lännen puolella, ja viime yön ottelun myötä Canucks on nyt virallisesti Lännen paskin joukkue tällä hetkellä.

- Vigneault on edelleen tyytyväinen joukkueen suorituksiin.

Tämä on niin samaa paskaa kuin viime kaudella, ainoa ero on ajankohta. Koutsi vaihtoon, kiitos.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Eikös me tehty jo ennätys? Viimeinen kotivoitto on viime vuoden puolelta Ottawaa vastaan, ja tämä vuosi on menty voitoitta. Yhteensä tuohon mahtuu 8 kotiottelua, ja 8 tappiota (ei siis kuusi). Ainakin tämän mukaan Canucks on jo pistänyt ennätyksiä uusiksi.
Niinpäs muuten olikin, mistähän muistin tuon Oilers-pelin (7.1) olleen kotipelin? Siinä oli tuo yksi voittoisa (miten ihmeessä?!) vieraspeli katkaisemassa kotipelien sarjaa. Eli tässä eletään nyt historiallisia aikoja, kun ennätykset paukkuvat rikki joka kotipelissä!

Hyvin me silti pelataan, ja pääasia, että valmentajakin on tyytyväinen.

Minä olen pitänyt muuten itseäni uskollisena V:n tukijana, mutta nyt kelkka on kääntymässä väkisin. Joukkue ei näytä pelaavan enää valmentajalle, joten tässä on kai pakko tehdä jotain (jos halutaan tällä kaudella mennä edes taistelemaan playoffeihin).

Toinen vaihtoehto olisi sitten pitäytyminen tässä, myyjänä toimiminen loppukaudella, tulevaisuuteen satsaaminen ja toivominen, että Canucks saisi mahdollisimman hyvän varausvuoron (--> mahdollisuus Hodgsonin seurakaveri Duchesneen). Tämä vaihtoehto siis Sundinin hankinnan jälkeen, mikä kuulostaa vähintäänkin ristiriitaiselta joulukuun lopun tapahtumiin nähden.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Surkeasti pelanneen joukkueen merkki, tappelut omissa treeneissä, ovat kantautuneet taas Vancouveriin. Frustration shows:

Losers of eight straight home games, the Canucks' tension and frustration boiled over with a practice altercation involving defenceman Willie Mitchell and winger Mason Raymond.

Mitchell ran at Raymond during a drill and, when the speedy sophomore came back at the veteran in the corner, Mitchell punched Raymond in the head and cross-checked him hard on the shoulder.

The fracas drew several players and coaches, and tough defenceman Shane O'Brien skated to Raymond's defence and challenged Mitchell to fight before tempers calmed.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Tässä hieman liikkuvaa kuva kyseisestä tapahtumasta (videon loppupuolella). Huh, olipas hurja kahakka.

Tavallaan ihan positiivista että tällaisia tapahtuu (vaikkakin pienessä mittakaavassa), se sentään todistaa että joitain pelaajia illasta toiseen häviäminen turhauttaa. Ehkä harjoitusten avulla sitä fyysistä peliä saisi jotenkin oikeisiinkin otteluihin lisättyä? Toisaalta monen kirjoissa tämä viiimeinen episodi kuoppasi Canucksin lopullisesti tämän kauden osalta, ja itse valitettavasti kallistun myös tälle puolelle.

If you're gonna die, die with your boots on, niin kuin eräs hieno mies sanoi/sanoo.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kyllä nyt on tehty vähän liian suuret otsikot tuosta "tappelusta" treeneissä. Mitään ei etes tapahtunut ja noita juttuja tapahtuu yllättävän paljon omissa harjoituksissa. Harva niistä tulee vain julkisuuteen. Ei tule vaikuttamaan Vancouverin otteisiin ainakaan huonommalla tavalla. Kyllä te vielä itsenne pleijareihin haalaatte. Ei kannata huolestua..
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
No joo, nyt kun on tullut nettiin videoita tuosta tapahtumasta, niin kyllähän tuo "tappelu treeneissä" on liioitellusti sanottu tuosta tapahtumasta. Eihän tuossa ollut kuin pientä tönimistä. Tosin Mitchellin ja O'Brienin välille olisi saattanut tulla vaikka jotain, jos tuohon väliin ei oltaisi menty.

Eikä tuossa tönimisessä mitään ihmeellistä ole. Onhan noita ollut paljon aikaisemminkin. Mutta tietysti tuo kertoo joukkueen sisällä olevasta turhautumisesta (mikä ei ole noiden pelien jälkeen mikään ihme). Jännä nähdä, miten Canucksin seuraava peli Minnesotaa vastaan tulee menemään.

Parker27: Hyvä, että joltain löytyy luottoa enemmän kuin minulta. Olen viime aikoina yrittänyt tarkoituksellisesti ajatella (vaimoakin helpottaakseni) joukkueesta positiivisesti, mutta en ole tuohon pystynyt. Siinä mielessä harvinaista, että edellisen kerran kun olen tuntenut joukkuetta kohtaan yhtä negatiivisia asioita, elettiin 1990-luvun loppua.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Olen miettinyt viime aikoina Canucksin ja Devilsin välistä pientä "sidettä", jos noin voisi sanoa. Ennen kauden alkua ja kauden aikana Canucksille ja Devilsille on tapahtunut ehkä jopa hälyttävä määrä lähes tulkoon identtisiä tapahtumia (toivottavasti sattumaa) joista jo ajattelin jotain tänne kirjoittaa, mutta selaillessani äsken HFBoardsia näin viestin joka aika pitkälti "proves my point", joten kopioin sen seuraavaan:

New Jersey vs. Vancouver: A Tale of Two Cities


This probably isn’t the best place for this post, but I didn’t think it deserved its own thread. I just find some of the similarities and disparities between New Jersey and Vancouver this season to be very interesting.

The few past two months have seen these two teams undergo very similar transitions and face almost identical obstacles. For example, both teams were heavily criticized following the 2007-2008 season for their lackluster offensive play and both teams sought to remedy the situation by signing ex-Wild players. The Devils went for Rolston while the Canucks opted for Demitra. Moreover, before the start of the 2008-2009 season, both organizations vowed to implement a more transitional, aggressive fore-checking style of play than their fans were used to.

Perhaps the most striking similarity between these two teams is that they both boast elite goaltenders in Luongo and Brodeur and, as fate would have it, both of them were injured only a few weeks into 2008-2009 season.

The most recent parallel between these two teams is that both have signed aging veterans mid-way through the 2008-2009 season.

However, unfortunately for the Canucks, the similarities end there. Since the loss of Brodeur, the Devils have witnessed the ascension of Scott Clemens, who has backstopped his way to a 21-9-1 record all the while maintaining a GAA of 2.27 and save % of 0.922. In contrast, the Luongo-less Canucks’ goaltending situation was a comedy of errors that featured Corey Schneider, Curtis Sanford and eventually Jason LaBarbera handing the starting duties back and forth to one another as if it were a hot potato. To add insult to injury, Shanahan has equaled Sundin’s offensive output so far this season in half the number of games played and for 1/10 the salary.

So here we are half way through the 2008-2009 season and the New Jersey Devils have won 7 in a row while the Canucks have dropped 7. They are two teams that despite their many similarities are going in two completely different directions.

The question is why? Confidence? Passion? Chemistry? Coaching? What do you think is working for New Jersey that isn’t working for Vancouver?

Harvinaisen mielenkiintoinen tilanne. Kun Devils kävi hakemassa pisteet Garagesta ennen taukoa niin Vigneaultilta kysyttiin vastausta tuohon kysymykseen. V ei luonnollisesti osannut sanoa mitään rakentavaa. Osaisikohan joku muu?
 

Ben Marco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks
Canucksien tappioputki vaan jatkuu, vaikka saivatkin pisteen. Onko tuo Sundinin liittyminen rinkiin lamaannuttanut tuon pelaamisen, vai missä mättää?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Harvinaisen mielenkiintoinen tilanne. Kun Devils kävi hakemassa pisteet Garagesta ennen taukoa niin Vigneaultilta kysyttiin vastausta tuohon kysymykseen. V ei luonnollisesti osannut sanoa mitään rakentavaa. Osaisikohan joku muu?
Ei kai tuohon mitään yhtä syytä voikaan löytää, mutta ehkä tuon jutun lopussa lueteltiin niitä syitä, mitkä ovat saaneet Devilsin pelaamaan hyvin ja Canucksin puolestaan huonosti.

The question is why? Confidence? Passion? Chemistry? Coaching? What do you think is working for New Jersey that isn’t working for Vancouver?

Kerron oman mielipiteeni Vancouverin kaudesta.

Vancouver aloitti kauden hyvin, ja pelasi Luongon johdolla erinomaisia pelejä:

- Ensimmäisten 22 pelin sisään Canucks oli voittanut noin puolet enemmän pelejä, kuin hävinnyt.

- Oman divarin tärkeissä sisäisissä peleissä Canucksin saldo oli 5-0-1.

- Kotipeleissä saldo oli 7-2-1.

- Kotona joukkue päästi ensimmäisissä 10 pelissä keskimäärin 1.3 maalia omiin (selvästi NHL:n paras saldo).

- Luongo oli pelannut nollan kerran noin joka neljässä pelissä.

- Canucks oli tehnyt kuusi maalia tai yli keskimäärin kerran joka viides peli.

- Joukkueella oli hyviä nuoria pelaajia (Raymond, Hansen) ja uudet pelaajat Wellwoodin johdolla pelasivat hienosti. Tärkeät ykkösparin pakit Mitchell ja Bieksa pelasivat paremmin kuin ehkä koskaan, Luongo oli parempi kuin viime kaudella keskimäärin ja viisikkopuolustus toimi useimpina iltoina kiitettävästi.

Vaikka alkukaudella oli myös vaikeita aikoja (mm. Capsia, Chicagoa, Buffaloa ja Islandersia vastaan), alkukauden jälkeen iso kuva oli erinomaisessa kunnossa.

Sitten Luongo loukkaantui pitkäksi aikaa. Tilalle astuivat ykköseksi Curtis Sanford ja Cory Schneider. Sanford ei ole NHL:ssä epätasaisuuden vuoksi edes keskitason kakkosvahti (normaalisti ei tarvitsekaan olla Luongon vuoksi). Schneider on puolestaan loistava nuori maalivahti, mutta hänenkin pelissään suurimpana puutteena on vielä epätasaisuus ja helpot maalit. Kummallekin meni periaatteessa joka peli vähintään yksi helppo omiin.

Vaikka Canucks voitti pelien laukaus- ja ykkössektorin maalipaikkatilastot useimmiten Sanfordilla ja Schneiderilla alkuun, Canucks alkoi hävitä tiukkoja pelejä jatkuvilla halvoilla maaleilla. Maalilla ei ollut enää sitä usein ratkaisevaa eroa, mikä vielä Luongon ollessa maalilla käänsi pelejä omille, toi itseluottamusta ja masensi vastustajaa. Joukkue selvästi turhautui.

Canucks alkoi pelata puolustavammin ja pelaajat alkoivat selvästi pelätä virheitä, mikä toi lisää roiskimista, teki pelistä väkinäistä ja toi vain lisää painetta omaan päähän (tuloksena paineesta usein jäähyjä, mitkä eivät ainakaan parantaneet seuran tilannetta). Alkukaudesta tuttu voittava peli oli kadonnut joulukuussa nopeasti tiukkojen marginaalien NHL:ssä. Ehkä pelaajat saivat itsekin syyllisen tappioihin, kun maalivahtipeli ei toiminut. Alkukaudesta näkynyt itseluottamus oli kateissa.

Sundinin tulon piti olla käänne joukkueen syöksykierteelle (kierre alkoi siis jo ennen Sundinin tuloa - tämä tiedoksi niille, joiden mukaan Sundinin tulo sai joukkueen laskuun). Mats oli kuitenkin puolikuntoinen. Hänen halunsa oli tallella, mutta liike ja ajoitukset eivät toimineet. Kova halu yhdistettynä hitaaseen liikkeeseen sai parissa pelissä aikaan kriittisen paikan jäähyjä, jotka kaiken lisäksi vielä kostautuivat omaan päähän.

Johtajaksi odotettu pelaaja sai uudessa seurassa aikaan lähinnä negatiivisia asioita, mutta ei hän yksin syyllinen ole ollut. Joukkueen valmiiksi huono itseluottamus ja odotetun uuden johtajan heikko peli saivat yhdessä aikaan vielä aikaisempaa suuremman kierteen alas. Jo aikaisemmin tuskaisen näköinen peli ja joukkueen heikko itseluottamus oli vielä pahemmin näkyvissä.

Tulos kertoo olennaisen. Tällä hetkellä Canucks pelaa organisaation noin 40 vuotisen historian synkintä peliä. Koskaan aikaisemmin Canucks ei ole pelannut yhtä huonosti kotona näin pitkää aikaa - ei edes seuran tulokasvuonna tai synkillä 1980-luvun ja 1990-luvun lopuilla. Hyvä alkukausi on tällä hetkellä pitämässä seuraa vielä taistelussa mukana, mutta sarjasijoitus ei anna minkäänlaista kuvaa joukkueen tämän hetkisestä tilanteesta.

Vancouver on joukkue, jolla saattaisi olla kaiken mennessä hyvin mahdollisuuksia pitkällekin. Riveissä on ehkä NHL:n paras maalivahti, puolustus on terveenä ollessaan syvä ja monipuolinen, ykkösketju on riittävä ainakin hyvään runkosarjamenestykseen, kolmonen on yksi NHL:n parhaita puolustavia ketjuja, Sundin saattaa olla vielä huippuluokan kakkossentteri (jos pääsee samaan kuntoon, millä hän pelasi Torontossa viimeiset yli 10 vuotta), joukkue on melko fyysinen, pääosin hyvin töitä tekevä ja parhaimmillaan erittäin hyvin puolustava.

Kuitenkin samalla seuralla on myös ongelmansa. Hyökkäykseen on kasattu hyviä puolustavia hyökkääjiä ja fyysisyys on joukkuetasolla kunnossa, mutta hyökkäyssuuntaan pelatessa hyökkäys on edelleen pitkän sarjan aikana tehoton. Lisäksi puolustuksesta puuttuu todellinen tähtipakki. Seurasta lähti viime kesänä myös iso kasa kokemusta ja johtajuutta, ja Sundinin tulo varmasti vain muokkasi (sekoitti?) lisää tuota johtajuuspuolta. Ja yksi kysymys on vielä se, että onko Luc Bourdonin viime kesäisellä kuolemalla oma merkityksensä henkisellä puolella?

Kokonaisuutena joukkue on ollut kolmen viime kauden aikana kuitenkin ihan liikaa Luongon varassa. Kaudella 2006-07 Canucks oli runkosarjan viimeiset 40 peliä koko NHL:n paras joukkue, kun Luongo pelasi hyvin. Viime kaudella Luongolla oli ongelmansa mm. vaimon raskauden vuoksi ja Canucks pelasi melko heikosti (tuohon oli toki syynsä myös puolustuksen lukuisilla loukkaantumisilla). Tällä kaudella Canucks oli jälleen vahva, mutta vain niin kauan, kun Luongo seisoi alkukaudesta tolppien välissä.

Luongon liiankin suuri merkitys kertoo kieltämättä jotain muun joukkueen tasosta. Devils on pelannut hienosti ilman Brodeuriakin, kun joukkueessa riittää enemmän taitoa hyökkäyssuuntaan (tosin myös Clemmensen onnistui huomattavasti paremmin kuin Sanford). Canucksilta lurahti puolestaan löysät housuun melkein heti, kun Luongo poistui riveistä.

Seuralla ei yksinkertaisesti riittänyt taitoa kuroa halpojen maalien tuomaa vastustajien etua kiinni, ja joukkue joutui muokkaamaan pelitapaansa puolustavammaksi. Tuo sekoitti vain lisää peliä, mutta olisiko tulos ollut vielä huonompi alkukauden kaltaisella pelillä? Mahdollisesti olisi, mutta tuota ei saada koskaan tietää, kun tuota ei uskallettu tehdä kuin hetkellisesti.

***

Jatkuu seuraavassa viestissä...
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu edellisestä viestistä...

Canucks superskills:

Lämärikisa:

O'Brien: 96.8
Pyatt: 96.4
Salo: 102.6
Davison: 97.9
Edler: 103.0
Ohlund: 102.3

Edler siis osui maaliin (!!) ja voitti tuon taitokisan osuuden niukasti ennen Saloa. Edler oli muuten ykkönen jo viime kaudella, joten mitään suurta yllätystä ei nähty - hän on kova näissä jos veto menee kohti maalia. Kolme pakkia pääsi päälle 100 mailin, mikä on ihan hyvin yhdestä seurasta.

Luistelukisa:

Brown: 13.95 sec
Hordichuk: 14.171
Hansen: 14.423
Raymond: 13.558
Johnson: 14.132
Kesler: 14.175

Raymond otti osaa jo NHL:n tähdistöottelun yhteydessä pidettyyn taitokisaan ja siinäkin luisteluosuuteen. Tuolloin hän kompuroi omiin luistimiinsa, ja jäi kisassa viimeiseksi. Nyt hän näytti sen, mikä ei tullut varmaan kenellekään yllätyksenä: hän on Canucksin nopein luistelija. Muut tulivat melko samoilla ajoilla perässä.

Tarkkuuslaukaus:

Bernier: 4 / 8
Raymond: 4 / 7
Salo: 2 / 8
Pyatt: 1 / 8
Burrows: 3 / 8
D. Sedin: 2 / 8

Tässä näkyi joukkueen taso: seuran paras maalintekijä ampui heikommin kuin kolmosketjun raataja Burrows. Ykkösketjun toinen laituri paukutti puolestaan yhden rikki kahdeksasta kudista. Ja ehkä seuran tulivoimaisin puolustaja osui kahdella kudilla kahdeksasta.

***

Hodgson pelasi viikonloppuna kaksi ottelua:

- Ensin Brampton vieraili Peterboroughissa, ja voitti vieraspelin komeasti 5-1. CH:n saldoina tuosta pelistä 2+2, voittomaali (kauden yhdeksäs - OHL:n kärkipaikka) ja pelin ykköstähti. Cody teki pelissä maalinsa alivoimalla.

- Seuraavana iltana Brampton vieraili puolestaan Sudburyn vieraana, ja voitti tuon pelin 6-3. Hodgson teki pelissä 1+1 pistettä ja hänet valittiin pelin kakkostähdeksi (bust!).

Viikonlopun kahdessa pelissä tehdyt 3+3 pistettä nostivat Hodgsonin tämän kauden kokonaispisteet 35 pelistä 31+32=63 pisteeseen. Hän on tehnyt siis keskimäärin 1.8 pistettä pelissä. OHL:n pistepörssin ykkönen John Tavares on iskenyt 1.85 pistettä pelissä, joten CH ei ole enää ykkönen piste/ottelu -keskiarvossa. Noiden kahden pelaajan keskinäisessä puolustus- ja kokonaispelissä onkin sitten melkoinen ero Hodgsonin eduksi.

Brampton on pelannut muuten saldolla 11-1-0 sen jälkeen kun Hodgson palasi nuorten MM-kisoista seuransa kapteeniksi. Noissa 12 pelissä Cody on tehnyt neljä voittomaalia. Tuo Bramptonin joukkuesaldohan oli 2-5-1, kun Cody oli Kanadan nuorten maajoukkueen matkassa. Ja ennen nuorten kisoja Bramptonin saldo oli 19-2-1, joten Hodgsonin kanssa Brampton on pelannut viimeiset 34 peliä saldolla 30-3-1.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver Sun tietää kertoa, että Vigneault olisi muokannut ketjuja seuraavaan Carolina-peliin. Tämä ketjujen muokkaaminen ei sinällään yllätä varmasti ketään, kun suurimmalle osalle joukkuetta kahdenkin peräkkäisen pelin pelaaminen yhdessä on harvinaisuus. Se on kuitenkin tässäkin tilanteessa pieni yllätys, että parisen vuotta pääosin yhdessä pysyneet Kesler ja Burrows löytävät nyt itsensä eri ketjuista.

More line juggling by Canucks coach Alain Vigneault at this morning’s practice.

Vigneault has Mats Sundin between Ryan Kesler and Pavol Demitra. That means Vigneault is splitting up one of his most effective duos — Kesler and Alex Burrows — in an effort to get Sundin going.

Burrows is skating with Kyle Wellwood and Steve Bernier. Demitra looks like he’s ready to play after missing three games with a groin injury.

Canucksin uudet ketjut saattavat olla siis:

D. Sedin - H. Sedin - Pyatt
Kesler - Sundin - Demitra
Burrows - Wellwood - Bernier
Hordichuk - Johnson - Hansen

Demitra siis palaa kentille. Hänen kanssaan samaan ketjuun siirretyn Keslerin toivotaan saavan Demitra ja Sundin hereille. Kolmosessa on keskellä puolestaan ihan kohtalaisesti käsiä ja laidoilla kaksi fyysisempää pelaajaa. Burrows tuo Wellwoodin laitaan suuren määrän energiaa, mitä Kylelta puuttuu ja toivottavasti tuo sytyttää ketjun.

Tuon Burrows-Kesler -kaksikon erottaminen tuntui aluksi kovalta liikkeeltä, sillä heillä on Kaksosten kanssa paras yhteinen kemia. Toisaalta onhan tuossa myös perustelunsa. Kaksikko on ollut kokonaisuutena ehkä joukkueen paras osa-alue hyökkäyksessä kun miettii heidän kokonaispanostaan koko kentän alueella, mutta kun seura on ajautunut tappioista todelliseen tappiokierteeseen, niin pakkohan tuossa on jotain erilaista kokeilla.

Jos nuokaan eivät kuitenkaan ensimmäisessä erässä toimi, niin ehkä sen jälkeen muutellaan taas lisää ketjuja. En tiedä, miten toimisi käytännössä, mutta tällaista ei olla vielä kokeiltu:

Brown - Sundin - O'Brien
LaBarbera - Mitchell - Raymond
Burrows - H. Sedin - Luongo
D. Sedin - Öhlund - Kesler
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Tämä ketjujen muokkaaminen ei sinällään yllätä varmasti ketään, kun suurimmalle osalle joukkuetta kahdenkin peräkkäisen pelin pelaaminen yhdessä on harvinaisuus. Se on kuitenkin tässäkin tilanteessa pieni yllätys, että parisen vuotta pääosin yhdessä pysyneet Kesler ja Burrows löytävät nyt itsensä eri ketjuista.

Tarkoittanet varmaan että kahden peräkkäisen vaihdon pelaaminen yhdessä on tällä hetkellä harvinaisuus? Joka tapauksessa, tuntuu todella tyhmältä että tällä hetkellä joukkueen ainoa toimiva osa-alue rikotaan. Keslerin tai Burrowsin tasoisella pelaajalla ei ole sitä harvinaista ominaisuutta jonka avulla he nostaisivat kahden muun hyökkääjän pelitasoa niin merkittävästi, että Canucks saisi yhden toimivan kentän sijasta kaksi toimivaa kenttää. Tämä ominaisuus on vain liigan suurimmille tähdille siunattu, ja kaksikko Kesler & Burrows ei ihan tällä statuksella liiku. Tämän duon ja heidän muodostaman kentän menestyksen pohja on rakennettu nimenomaan kemioiden ja hyvin yhteen sopivien pelityylien päälle (yhteispeli). Jos V todella odottaa että kaksikon peluuttaminen erillään antaisi Canucksille kaksi säännöllisesti maaleja tekevää kenttää, tulee hän pettymään. Tätähän on koitettu jo aikaisemmin (en ole satavarma tästä kaudesta mutta viime kaudella kyllä), huonoin tuloksin.

Muutenkin tuosta sommitelmasta paistaa läpi yksi kysymys; kuka pelaa vastustajan ykköstä vastaan? Kun kakkoskentässä matelee Sundin, ja kolmosessa muuten vain kovana taistelija tunnettu Wellwood, jää ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi Sedinien johtama ykköskenttä. Ja tämähän ei ole tämän hetken Canucksissa mikään optimaalisin ratkaisu.

Mutta, sirkuksessa jälleen tapahtuu. Tällä kertaa tantereella tömistelevät viime pelissä terveenä raaputuksena ollut Shane O'Brien ja Vigneault & Gillis. En osaa oikein sen enempää ottaa kantaa kuka tässä nyt on vaatinut ja mitä, mutta yleisellä tasolla ymmärrän SOBin turhautumisen paremmin kuin hyvin.

SOB on pelannut kauden kokonaisuudessan yli odotusten. Tammikuussa O'Brien oli surkeasti pelanneen Canucksin ykkösmies tehotilastossa. Nyt vielä kesken olevan kahdeksan ottelun nekkuputken aikana SOBilla on tilastossa +7. En viitsi edes katsoa millainen numero ns. ykköspakeilla tuossa sarakkeessa on. Tässä on aivan selvästi nähtävissä joukkueen sisäistä tuplastandardia, pelaajat kuten Bieksa tai hyökkäyksessä Sundin aiheuttavat joukkueelle tällä hetkellä enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta porskuttavat illasta toiseen suurilla minuuteilla. O'Brienin palkalla pelaavat pelaajat puolestaan joutuvat ikään kuin sijaiskärsijöiksi (vaikka pelaisivat ihan ok tasolla), kun koutsilla ei riitä muna penkittämään suuremman profiilin ja palkkashekin floppeja.

Viime pelissähän O'Brienin ja Raymondin paikat kokoonpanossa otti Davison ja Brown, joiden piikkiin voisi selvästi pistää Wildin toisen maalin, maalin joka näin jälkeenpäin katsottuna maksoi Canucksille 2 pistettä. Davison pelasi 5 minuuttia (0 taklausta), ja Brown 2 minuuttia (1 taklaus). Good call, coach. Ehdottomasti arvoisensa veto, kerrassaan oikea päätös.

---

Asiasta kolmanteen, tuo tammikuu (ja vielä helmikuun alku) oli Canucksille kyllä varmasti helpoin seurahistoriassa. Tammikuun 10. - helmikuun 10. välisenä aikana Canucks pelasi/pelaa tasan 10 ottelua, joista 8 vielä GM Placessa. Siis älyttömän vähän otteluita (ok, tuossa oli allstar-breikki välissä, mutta eipä se paljoa Canucksin pelaajia rasittanut), ja melkein kaikki vielä kotihallissa. Ottelut olivat vielä kaiken tämän lisäksi ennakolta katsottuna suurimmaksi osaksi ihan voitettavia joukkueita vastaan.

Ja mikä onkaan Canucksin saldo tältä aikaväliltä tähän mennessä? Nolla voittoa, seitsemän tappiota. 3 ottelua siis vielä pelaamatta, katsellaan jos jostain tarttuisi vahingossa 2 pistettä mukaan. Saisikohan V, Gillis ja kumppanit jostain vielä iskettyä sen yleisen "schedule has been difficult the last little while" ja "we've been doing lots of travel lately" kortin pöytään. En yllättyisi. Vai syytetäänkö loukkaantumisia, Rypien on ollut poissa viime aikoina?
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Mitähän tähän nyt sanoisi? Aloitetaan vaikka viime viikon Nashville-pelistä.

Joukkue johtaa Nashvilleä vastaan jo 3-1 tokassa erässä, mutta loppunumerot ovat Nashvillen hyväksi 3-5. Jostain muistan lukeneeni, että joukkue ei ole hävinnyt Luongon ohella montaa ottelua, joissa se on johtanut kahden erän jälkeen. No, Nashvillen onnistui erän lopulla tasoittamaan ottelun, mutta silti. Predseiltä paikoin todella huonoa pelaamista (vaihtoja ehkä enimmäkseen), merkkausvirheitä tuli paljon ja yksi omituinen läpiajon poikanenkin nähtiin. Maalipaikkoja oli suht runsaasti, mikäli oikein muistan, mutta ei vain uponnut.

Lauantaiyön minnesota Wild-peliä en nähnyt, joten sitä en voi kommentoida.

Mitä tulee noihin loukkaantumisiin, niin onhan noita nähty ennenkin, esmes viime kaudella oli porukkaa telakalla ja matkustaminen on varmasti yksi syy tähän. Olisiko muuten fysioterapeuteilla tms. jotain tekemistä asian kanssa? En usko, että mikään suuri syy on, mutta päästäminen pelaamaan puolikuntoisena ja vammojen vähätteleminen saattaa kyllä jossain määrin vaikuttaa noihin ainaisiin luokkaantumisiin. Täältä kotosuomesta löytyy SM-liigasuosikkini HIFK, jolla on ollut koko ajan jotain ongelmia vammojen kanssa. Joukkueeseen palkattiin uusi fysioterapeutti, jolloin vammoja alkoi tulemaan, mutta kyse on varmasti enemmänkin huonosta onnesta.

NHL-konkari Batesilla jo nilkkavammaa ollut ennenkin ja Turunenkin loukkaantui hölmöillessään taklaustilanteessa. Mutta se siitä.

Älytöntä on kuitenkin tuo matkustaminen. Muistaakseni Calgaryyn on lyhin matka, vaivaiset 1000 kilometriä. Ja vaikka etäisyydet ovatkin pitkiä, niin juuri noita pitempiä vierasreissuja ja pitempiä kotiotteluputkia vaan. Luulisi, että NHL-päättäjätkin huomaisivat tämän, ja tarjoaisivat viihdyttävää peliä, joissa on kaksi energistä joukkuetta.

Jos Canucks pääsee vaikuttamaan otteluohjelmaan, niin tästä saattaa tulla ennakkotapaus. Pian saattaa joukkueita olla ovella kyselemässä, että josko hekin saisivat päättää asioista. Näistä tällaisista asioista kun yleensä osataan ottaa kaikki irti. Mutta käy miten käy, niin toivottavasti tuota matkustamista saadaan vähennettyä ihan kokonaiskuvaakin katsellen.

Luongon paluu ei siis auttanut joukkuetta, eikä Sundinin tulokaan saanut otteisiin mitään positiivista. Luongo ei oikein näyttänyt Luongolta Nashville-pelissä, en tiedä game Minnesotasta? Yleisöä silti peleissä riittää, kuten Montrealillakin näinä huonoina aikoina. Toki yleisö onkin erilaista tuolla Montrealissa, mutta kuitenkin.

Helmikuun otteluohjelmassa Canes, Hawks, Habs ja Lighting kotona, vieraissa taasen Blues, Yotes, Stars, Flames(!), Sens, Leafs ja Habs. 4 kotiottelua 7 vierasottelua. Ei ainakaan helpota tilanne, mutta jos tästä nucks saisi uuden vaihteen päälle? Lightingista voitto kotona, vaikka Tampa toki hyvin pelannutkin viime aikoina, vieraissa taasen voitettavia ovat Blues ja tappioita viime aikoina ottanut Phoenix. Itäisestä konferenssista voitettavia joukkeiden otteiden perusteella ovat kaikki kanukkijoukkueet, jotka ovat pelanneet ailahtelevasti, ja vielä niin, että Calgarystä suoraan Ottawaan ja pelataan kolme peliä siellä putkeen, hyvä niin.

Tälle palstalle on itsellä todella vähän aikaa kirjoitella, juttua kun riittäisi kaikkiin joukkueketjuihin vaikka kuinka paljon. Täytyy taas katsella koska tänne ehtii kirjoitella seuraavan kerran.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tarkoittanet varmaan että kahden peräkkäisen vaihdon pelaaminen yhdessä on tällä hetkellä harvinaisuus?
Joo, ehkä se on lähempänä totuutta.

Jos V todella odottaa että kaksikon peluuttaminen erillään antaisi Canucksille kaksi säännöllisesti maaleja tekevää kenttää, tulee hän pettymään... Muutenkin tuosta sommitelmasta paistaa läpi yksi kysymys; kuka pelaa vastustajan ykköstä vastaan?
Niin, ainakin niin kauan Canucks on yhden ketjun varassa hyökkäyspäähän, kun Sundin saa juonesta kiinni. Tuota ei vaan välttämättä tapahdu koko kautena. Ehkä Kesler voisi tuossa auttaa kokonaispelinsä avulla kuitenkin enemmän kuin Wellwood tai Raymond.

Sundin on edelleen hukassa mm. ajoitusten kanssa ja hän on selkeissä ongelmissa puolustussuuntaan. Tuossa hommassa Kesler tulee auttamaan tuota Wellwood-Raymond -kaksikkoa enemmän. Hyökkäystehoista en olekaan sitten yhtään varma. Minnesotaa vastaan hän osui kahdesti, joten tuossa mielessä kuuman pelaajan peluuttaminen saattaa olla vaikka toimiva ratkaisu.

Kysymyksesi ja kritiikkisi tuota ketjujen muokkaamista kohtaan on kuitenkin mielestäni ihan aiheellinen. Tähän mennessä Canucksilla on ollut aina V:n aikana tuo yksi hyvä jarruketju, mitä ei nyt tule olemaan. Kyllähän minäkin siis ihmettelen tuota ratkaisua rikkoa hyvin toiminut kaksikko, mutta toisaalta, jotain oli pakkokin tehdä.

Noiden kahden pelaajan erottamista ei olla vielä tällä kaudella kokeiltu, mutta nyt ollaan. Jos ja kun huomataan, että "ei, ei se toimi näinkään", sitten siirrytään varmasti taas takaisin vanhaan. En usko, että tuosta kokeilusta tulee pitkää. Saattaa jäädä jopa yhden erän kokeiluksi, kuten useilla muilla V:n muutoksilla on ollut tapana jäädä. Pitkäjänteisyys on hommasta kaukana, eikä se ainakaan helpota peliä.

Viime pelissähän O'Brienin ja Raymondin paikat kokoonpanossa otti Davison ja Brown, joiden piikkiin voisi selvästi pistää Wildin toisen maalin, maalin joka näin jälkeenpäin katsottuna maksoi Canucksille 2 pistettä. Davison pelasi 5 minuuttia (0 taklausta), ja Brown 2 minuuttia (1 taklaus). Good call, coach. Ehdottomasti arvoisensa veto, kerrassaan oikea päätös.
No joo, eihän tuossa muutoksessa ollut järkeä. Mutta kyllä kaksi pistettä meni enemmänkin siihen, että paikoista ei tehty ja kaveri teki. Canucksilla oli pelissä kolmannen erän tv-porukan tilastojen mukaan muistaakseni 18 maalipaikkaa Minnesotan seitsemää vastaan, mutta kun ei uponnut niin ei sitten. Wild oli tehnyt noilla seitsemällä paikalla kolme maalia, mitä voidaan pitää Luongoa vastaan jonkinlaisena tilastoharvinaisuutena.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
No joo, eihän tuossa muutoksessa ollut järkeä. Mutta kyllä kaksi pistettä meni enemmänkin siihen, että paikoista ei tehty ja kaveri teki. Canucksilla oli pelissä kolmannen erän tv-porukan tilastojen mukaan muistaakseni 18 maalipaikkaa Minnesotan seitsemää vastaan, mutta kun ei uponnut niin ei sitten. Wild oli tehnyt noilla seitsemällä paikalla kolme maalia, mitä voidaan pitää Luongoa vastaan jonkinlaisena tilastoharvinaisuutena.

Tuo lainaamasi kohta oli vain mahdollisimman yksinkertaistetun putkiajattelun tulos. Eli siis jos Brown ei olisi antanut kiekkoa omalla alueella suoraan kaverin lapaan, ja jos Davison ei olisi seissyt Luongon edessä maskissa kun veto viivalta tuli, olisi Wild tehnyt yhden maalin vähemmän varsinaisella peliajalla ja Canucks olisi voittanut ottelun. Ymmärrän tietenkin että käytännössä tilanne on täysin eri, mutta yritin vain havainnollistaa tilanteen erittäin yksinkertaisella tavalla. No, pääasia on Vigneault tykkäsi tämän kaksikon pelistä:

I’m not quite sure yet [if O’Brien will be a healthy scratch again], but at this time I liked Davison’s game last game, even though he didn’t play a lot. When he was on the ice I thought he was effective and he brought a physical dimension to his game.

Ehdottomasti. Kertauksena: Davison siis pelasi Wildia vastaan 5.31 (8 vaihtoa), ei vaihtoakaan pelin jälkimmäisellä puoliskolla, taklasi nolla kertaa, tappeli nolla kertaa, ja oli yhdessä takaiskumaalissa suuressa roolissa. Kusiko SOB V'n muroihin vai mikä helvetti siellä oikein hiertää?

Muita hauskoja lainauksia, Kesler sanoi seuraavaa Sundinista: "I think [Sundin] is having an impact, you guys just aren’t seeing it. I think you guys expected him to come in and have a goal a game, he’s more of a player than that. He’s big in this dressing room.

Jep jep. Onhan Sundin isokokoinen kaveri, ei siinä mitään, mutta jotain muutakin "impactia" sitä mielellään katselisi kuin kaljun pään iskeytymistä oven yläkarmiin (oletan että näin on käynyt, kentällä ei ainakaan ole mitään tapahtunut).
 

kausi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Westendin työväenpalloilijat
Nuckin/Whitleyn raporttia odotellessa...

Viime yön matsista Carolinaa vastaan jotain pientä.

Canucksin uudet ketjut saattavat olla siis:

D. Sedin - H. Sedin - Pyatt
Kesler - Sundin - Demitra
Burrows - Wellwood - Bernier
Hordichuk - Johnson - Hansen

Demitra siis palaa kentille. Hänen kanssaan samaan ketjuun siirretyn Keslerin toivotaan saavan Demitra ja Sundin hereille.

Hyvin tuntui toimivan koko kakkosvitja kun ketju teki Canucksien 2 maalia, helvetin hienoa. En pelistä sen kummemin kommentoi kun vain maalit katsoin äsken, mutta Sundinin maalista sanottava sen verran että se jos jokin oli oikea tahtomaali. (Burrowsin alivoimalla tekemästä voittomaalista puhumattakaan) Hienoa CANUCKS, tästä se lähtee!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Nuckin suvussa juhlitaan tänään

Tappioputki on siis katkaistu, Sundin osoitti heräämisen merkkejä ja luonteenlujuutta tahtomaalillaan sanan varsinaisessa merkityksessä, ja Vigneaultin ketjuloton riskaabelein rivi tuntui tuovan ainakin sen neljä oikein, ehkä moraalisen lisänumeronkin.

Mutta voin vain kuvitella kuinka muutaman tunnin päästä tulee palstoille onnellinen sankari ju(h)listamaan Mike Brownin siirtymistä Anaheimiin vaihdossa uusvanhaan Nathan McIveriin. Brownin tulevaisuus Canucks-organisaatiossa ei nyt niin valoisalta näyttänyt että ehkä on ihan hyväkin kaverin lähteä koettamaan vähän uusia kuvioita, varsinkin joukkueessa jossa Burken ajan jälkeen uusille tuulille on tilausta. Ei sillä että mr. Brown mitään uusia tuulia loisi, mutta jos on mukava kaveri, niin saattaa löytää itsensä neloskentän suojatyöpaikasta.

McIver on siis Canucksin 2004 varaama puolustaja, jonka suuntana on samantien Moose. Anaheim nappasi miehen waiverseista, vaan eipä heilläkään nähtävästi kummoisempaa jälkeä ole saanut aikaiseksi. Millaiseen rooliin kaveri Moosessa "palaa", siitä kuulisin minä mieluusti enemmänkin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Myöhään pääsin kirjoittelemaan ensimmäisestä voitosta pitkään aikaan, mutta aina ei vain ehdi koneelle kirjoittelemaan, vaikka haluaisi.

Hyvin tuntui toimivan koko kakkosvitja kun ketju teki Canucksien 2 maalia, helvetin hienoa. En pelistä sen kummemin kommentoi kun vain maalit katsoin äsken, mutta Sundinin maalista sanottava sen verran että se jos jokin oli oikea tahtomaali. (Burrowsin alivoimalla tekemästä voittomaalista puhumattakaan) Hienoa CANUCKS, tästä se lähtee!
Toivottavasti tosiaan lähtisi. Ainakin pitää toivoa, että seuraavaan yhdeksän pelin mittaiseen kotitappioiden putkeen menisi mahdollisimman pitkä aika. Pitää myös toivoa, että seuraavaan peräkkäiseen kahdeksan pelin mittaiseen tappioputkeen menisi mahdollisimman pitkä aika. Ei ainakaan kolmen seuraavan kauden sisään enää näitä, kiitos.

Olisi ollut hienoa sanoa, että Canucks olisi saanut pelinsä kulkemaan jotenkin aikaisempaa paremmin Carolinaa vastaan. Ikävä kyllä tuosta ei voitosta huolimatta ollut kuitenkaan oikein kyse. Carolinaa vastaan Canucks ei nimittäin pelannut mitenkään kovin hyvin. Luongo oli maalilla korkeintaan välttävä (onneksi Ward'kin oli tuona iltana epävarma), alivoima ei toiminut ollenkaan (edelleenkään) ja joukkue menetti kotonaan faniensa harmiksi ensin 2-0, ja sitten 3-2 johtonsa.

Onneksi pelin kolmannen erän lopun alivoimamaali toi pisteet kuitenkin kotiin. Toivottavasti tuo voitto nyt poikisi jatkossa ehjempiä suorituksia, ja nuo omat johdot pystyttäisiin pitämään paremmin. Edellytys tuolle on nyt siinä, että Luongon pitää nostaa tasoaan, alivoiman pitää parantua selvästi ja muunkin viisikkopelin pitää onnistua paremmin. Se tärkein edellytys, voittokantaan takaisin pääseminen, on onneksi tehty.

Toki Carolina-voitossa oli myös hyviä asioita. Ensinnäkin pelin ykköstähdeksi valittu Sundin pelasi selvästi parhaimman pelinsä Vancouverissa: tehot 1+1, tehopörssiin +2 ja aloitukset 15-4 kertovat Sundinin pelistä. Kesler (1+2) iski kolmannen maalinsa viimeisiin kahteen peliin, kun pelasi kauden ensimmäisen pelinsä Sundinin ketjussa, ja tuo saattaa lupailla jatkoon hyviä asioita. Lisäksi kaksikko Burrows/Bernier esitti varsin hyviä otteita.

Sirkusta valmennuksen ja managerin kanssa viime aikoina pitänyt Shane O'Brien oli ottelussa edelleen terveenä raaputuksena. SOB paikkaili kuitenkin aikaisempia sanomisiaan mediassa, mitä voidaan pitää hyvänä asiana. Alamäessä oleva ja muutenkin turhautunut joukkue ei tarvitse yhdenkään pelaajan, valmentajan tai managerin sanasotaa missään medioissa.

"Mike Gillis never told me I had to fight," O'Brien said after the team's game-day skate at General Motors Place. "He was just talking to me about playing physical. Maybe I took it the wrong way. As a frustrated player, you want to be in the lineup. No one likes losing and it's just a tough situation. I didn't help it by doing what I did and apologize to Mike Gillis and the Vancouver organization and fans. It was just a lot of frustration."

"Mike is a good man, I was never trying to point the finger at him," O'Brien said. "He's got a job to do, AV (coach Alain Vigneault) has a job to do, there are lots of quality, good people in this organization. I am just frustrated at not being in the lineup and my career is not where I want it to be and my team is not where I want it to be. I made it about me and I apologize to my teammates. I was selfish, but like I said, I was frustrated."

Vancouver on muuten ottanut nyt vähintään pisteen neljästä viime ottelustaan. Vaikka joukkueen taival onkin tuntunut erittäin vaikealta jo pitkään, viime aikoina noita yksittäisiä pisteitä on sentään tarttunut matkaan. Noillahan ei vain mennä playoffeihin, mutta ehkä nuo kertovat jotain siitä, että ei joukkue nyt ihan täysin suossa ole kulkenut tappioputkesta huolimatta.

Canucksin seuraava peli pelataan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Chicagoa vastaan. Nuori ja nälkäinen Blackhawks on voittanut kummatkin tämän kauden joukkueiden keskinäiset pelit, joten toivotaan muutosta tuohon. Veikkaan, että Carolina-pelissä nähdyillä otteilla voittoa ei tule, mutta ehkä Canucksillakin on mahdollisuutensa, jos joukkue olisi saanut puhallettua henkeä tuon voiton jälkeen, ja pelaajat tukisivat taas paremmin toisiaan.

Chicago-pelin jälkeen Canucks pelaa seuraavista kahdeksasta ottelusta seitsemän vieraissa, joten voitto tuosta pelistä saattaisi toimia hyvänä moottorina vieraskentille.

***

Ronning kirjoitti:
Mutta voin vain kuvitella kuinka muutaman tunnin päästä tulee palstoille onnellinen sankari ju(h)listamaan Mike Brownin siirtymistä Anaheimiin vaihdossa uusvanhaan Nathan McIveriin.
Päinvastoin, sydäntä repi, kun Mike Brown mentiin kauppaamaan pois. Hän oli kuitenkin Vigneaultin ja Gillisin paras kalakaveri. Kuka nyt laittaa kaksikolle madot koukkuihin? No, rehellisyyden nimissä on sanottava se, että viime kaudella Brown vaikutti kuitenkin ihan lupaavalta tulevaisuuden nelosketjun energiapelaajalta. Tällä kaudella hän oli kuitenkin todella huono - mielestäni oli tällä kaudella yksi huonoimpia pelaajia, joita olen Vancouverin paidassa nähnyt koskaan.

Kaiken mennessä hyvin, Brown saattaa kuitenkin onnistua Anaheimissa kuten viime kaudella meillä. Pitkään NHL-menestykseen en jaksa hänen kohdallaan kuitenkaan uskoa. Hän on kyllä hyvä suoraluistelija ja onhan hänellä asennettakin, mutta hänen surkea pelisilmänsä, onnettomat kiekolliset taidot yhdistettynä huonoihin tappelutaitoihin (jos ajatellaan, että hänen roolissaan pitäisi tehdä joskus jotain muutakin tappeluissa kuin syöksyä vastustajan jalkoihin kiinni) eivät vain riitä.

Canucks tarvitsi lisää syvyyttä puolustukseen enemmän kuin hyökkäykseen. Hyökkäykseen on tarjolla esimerkiksi selvästi Brownia monikäyttöisempi Jason Jaffray tai joukkueen nopein luistelija Mason Raymond. Ja voisihan Grabnerillekin antaa vielä jossain vaiheessa mahdollisuuden. Puolustuksessa Lawrence Nycholat ja Sami Salo ovat puolestaan loukkaantumisherkkiä, ja SOB on ainakin Pierre McGuiren mukaan mahdollista kauppatavaraa (niin ikävältä kuin se tuntuukin - vaikka puhutaan "vain" kutospakista).

Toisaalta, tätä Brown - McIver -kauppaa voisi miettiä myös siltä kantilta, että Canucks treidasi periaatteessa Matt Cooken McIveriin. Ensin joukkue kauppasi Cooken Pettingeriin. Sitten joukkue laittoi Pettingerin waiversiin, jotta "tulevaisuuden energiapelaaja" Brownia ei menetettäisi ilmaiseksi (!!), ja nyt Canucks kauppasi kuitenkin Brownin (kauden alla waiversiin laitettuun) McIveriin. Eli Cooke <--> McIver... Ehkä Cookella oltaisiin saatu jotain muutakin tilalle, kun McIver oli kuitenkin jo alunperin Canucksin miehiä.

Ronning kirjoitti:
McIver on siis Canucksin 2004 varaama puolustaja, jonka suuntana on samantien Moose. Anaheim nappasi miehen waiverseista, vaan eipä heilläkään nähtävästi kummoisempaa jälkeä ole saanut aikaiseksi. Millaiseen rooliin kaveri Moosessa "palaa", siitä kuulisin minä mieluusti enemmänkin.
McIver ei ole pelannut tällä kaudella Anaheimissa kuin 18 peliä (0+1, +2, 36pim), joten ehkä hänen alkunsa tulee olemaan hieman kankea Moosessakin. Vauhtiin päästyään Mac on kyllä varsin hyvä fyysinen ja puolustava AHL-puolustaja. Hän on lisäksi kaikkien juttujen mukaan erittäin pidetty pelaaja (takana on mm. parivuotinen ura OHL-seura St. Micheal'sin kapteenina). Kyllä hän Moosessa Top4 pakki tulee olemaan, ja tuo alakertaan hyvin lisää fyysisyyttä loppukaudelle.

Omien sanojensa mukaan hän oppi Anaheimissa jatkouraa varten kokeneilta puolustajilta juttuja:

Although he was limited to one assist in 18 games with the Ducks this season, McIver says he learned plenty from being around veteran guys like Chris Pronger, Scott Niedermayer and Brett Hedican.

"Those are three older guys that have all won Stanley Cups and all been successful in the NHL and all played over 1,000 games," said McIver, who has five goals, 16 points and 402 penalty minutes in 172 games with the Moose. "Just watching them on a daily basis, even though I wasn't playing, I learned a lot from those guys. Doing extra stuff every day after practice, I've improved my skating, my skills and my shot. Hopefully the stuff I've learned up there will help me when I come back here.

"I'm really thankful for the opportunity Anaheim gave me, picking me up out of training camp. They gave me a chance to play, but they've chosen to go in a different direction. It's time to move on and I'm looking forward to being back with the Manitoba Moose."

***

Cody Hodgson valittiin viime viikon OHL:n parhaaksi pelaajaksi. Bramptonin sivujen uutinen valinnasta. Hodgsonilla on menossa pisteputki, joka on edennyt jo 20 pelin mittaiseksi (ennen tämän yön Kingston-peliä).

Viime yönä Cody pelasi OHL:n perinteisen tähdistöottelun. Hänen joukkueensa Itä voitti Lännen maalein 11-6. Hodgson teki tähdistöottelussa tehot 3+2, ja hänet valittiin joukkueensa parhaaksi pelaajaksi.

Tähdistöottelun maaleja voi katsella:

Video 1.

Video 2.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Olisi ollut hienoa sanoa, että Canucks olisi saanut pelinsä kulkemaan jotenkin aikaisempaa paremmin Carolinaa vastaan. Ikävä kyllä tuosta ei voitosta huolimatta ollut kuitenkaan oikein kyse. Carolinaa vastaan Canucks ei nimittäin pelannut mitenkään kovin hyvin. Luongo oli maalilla korkeintaan välttävä (onneksi Ward'kin oli tuona iltana epävarma), alivoima ei toiminut ollenkaan (edelleenkään) ja joukkue menetti kotonaan faniensa harmiksi ensin 2-0, ja sitten 3-2 johtonsa.

Voitto Carolinasta, ja ennen kaikkea kahden pisteen saaminen, oli tietenkin Canucksin ykköstavoite ja tässä joukkue onnistui. Se millä tavalla voitto tuli, ja se ketä oli vastustajana tietty hieman laskee voiton arvoa, mutta askel oikeaan suuntaan joka tapauksessa. Tärkein asia on että joukkue toivottavasti sai voitosta hieman itseluottamusta omaan tekemiseen, ja pitää vain toivoa että tämä itseluottamus ilmoittautuu läsnäolevaksi kun Canucks pelaa Chicagoa vastaan lauantai-iltana. Hieman tuo ottelu ennakolta pelottaa, Chicago vaikuttaa vahvalta porukalta ja on hyvin mahdollista että Canucks lytätään itseluottamuksineen päivineen samantien takaisin nurkkaan. Ja tämähän ei olisi mikään optimaalinen tilanne aloittaa vierasottelurumbaa.

Ei tässä todellakaan mitään "slumppia" vielä katkaistu niin kuin jotkut väittävät, se mikä tässä pistettiin poikki oli (häviö)putki. Aika pohjallahan Canucks vielä on, edelleen Lännen huonoin joukkue sitten joulutauon.

Tällä kaudella hän oli kuitenkin todella huono - mielestäni oli tällä kaudella yksi huonoimpia pelaajia, joita olen Vancouverin paidassa nähnyt koskaan.

Tästä voi olla samaa mieltä. Brownin otteita voisi kuvata ehkä parhaiten sanalla "koominen", niin hukassa hän pelin jokaisella osa-alueella hän oli (kyllä, Browninkin pelissä on muutama osa-alue). Viime kaudellahan Brown pelasi rooliaan ihan hyvin, tappelut olivat suht viihdyttäviä, taklaukset menivät perille ja yhden maalinkin hän sai tehtyä. Sinällään erikoista kuinka noin selvällä roolipelaajalla voi kuntokäyrä mennä noin jyrkästi alaspäin yhden kesän aikana. Nuori pelaajakin vielä.

Canucks tarvitsi lisää syvyyttä puolustukseen enemmän kuin hyökkäykseen. Hyökkäykseen on tarjolla esimerkiksi selvästi Brownia monikäyttöisempi Jason Jaffray tai joukkueen nopein luistelija Mason Raymond. Ja voisihan Grabnerillekin antaa vielä jossain vaiheessa mahdollisuuden. Puolustuksessa Lawrence Nycholat ja Sami Salo ovat puolestaan loukkaantumisherkkiä, ja SOB on ainakin Pierre McGuiren mukaan mahdollista kauppatavaraa (niin ikävältä kuin se tuntuukin - vaikka puhutaan "vain" kutospakista).

Itse en edelleenkään voi käsittää minkä takia O'Brienia ei peluuteta tällä hetkellä. Olen yrittänyt pohtia kaikkia mahdollisia syitä, heittänyt kaikki sympatiat ja palkat romukoppaan ja katsonut tilannetta mahdollisimman reilusti. En yksinkertaisesti ymmärrä minkä takia SOB ei pääse kokoonpanoon, kun ottaa huomioon kuinka paska Bieksa on ollut, tai kuinka paljon parempi SOB on yleisellä tasolla verrattuna Davisoniin.
 

Pontus Toikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
C of RED
Muutama vitsi koskien Nuckseja

Voisin laittaa tuonne NHL huumoria ketjuun. mutta en malta olla kääntämättä veistä naapurin haavassa.

Q. What do the Vancouver Canucks and possums have in common?
A. Both play dead at home and are killed on the road.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Oho, Canucks otti viime yönä toisen voittonsa putkeen. Chicago kaatui kotona(!!) maalein 7-3.

Alussa kiekko pomppi hyvin Canucksin kannalta (vähän samalla lailla, kuin Chicagolle joukkueiden kauden ensimmäisessä pelissä) ja Luongo piti nollaa. Toisessa erässä Canucks pelasi vahvasti ja meni jo 6-0 johtoon. Kolmas erä oli sitten Chicagon, joka ei luovuttanut edes näennäisesti mahdottoman tilanteen erässä. Blackhawks tuli erässä vielä kolmen maalin päähän (6-3), mutta arvokkaan puolustajan Duncan Keithin kompurointi ja Ryan Keslerin karkumatka päätti vieraiden kirin lopullisesti.

Peli oli kokonaisuutena parempi kuin Carolinaa vastaan, mutta vieläkään joukkue ei pelannut parastaan. Vähän onnekas alku, Chicagon vaikea ja raskas vieraskiertue ja joukkueiden välinen maalivahtipeli (näin päin sen tosin pitääkin olla) sai pelin rullaamaan vähän turhankin helpon näköisesti lukemiin 6-0. Lopussa annettiin kaverille kuitenkin vähän liikaa siimaa, mistä tulee miinusta. Tosin, ei ole ensimmäinen kerta, kun joku joukkue tuudittautuu noin selvässä johtoasemassa "varmaan voittoon" ja vastustaja tulee vielä takaa. Onneksi johto oli kuitenkin niin selvä, että ei pelissä mitään isompaa hätää ollut.

Hyvää tämän hetken tilanteessa on se, että Sundin tuntuu viimein heränneen. Sen jälkeen kun Mats siirrettiin Keslerin kanssa yhteen, hän on tehnyt kahdessa pelissä tehot 2+3=5. Keslerilla on noista kahdesta pelistä puolestaan tehot 3+3=6 (ja viimeisistä kolmesta pelistä tehot 5+3=8). Juuri nyt näyttää siis siltä, että Canucks olisi saamassa toisen hyökkäystehoista vastaavan ketjun (ketjun toisessa laidassa pelaava Demitra oli tosin vielä vähän jäässä).

Seuraavista kahdeksasta pelistä pelataan sitten seitsemän vieraissa, joten nyt mitataan joukkueen tasoa tosissaan. Uskon, että tällä seuraavalla peliryppäällä tulee olemaan aika tärkeä merkitys sen suhteen, meneekö joukkue tällä kaudella playoffeihin vai ei. Helmikuun vieraskiertue jakso on siinä mielessä "mielenkiintoinen", että Canucks pelaa ensin kolme vieraspeliä (St. Louis, Phoenix, Dallas) kolmen päivän sisään, lentää sitten kotiin pelaamaan yhden pelin (Montreal), ja lähtee sitten taas uudelleen matkaan neljäksi peliksi kiertämään Kanadaa (Calgary, Ottawa, Toronto ja Montreal).

Edit: Sen jälkeen kun Luongo palasi kentille, Canucks on päässyt vähintään pisteeseen kiinni viisi kertaa seitsemästä pelistä. Ja nyt siis nuo kaksi viimeisintä ovat olleet jo täysiä pistesaaliita.

Chip Whitley kirjoitti:
Itse en edelleenkään voi käsittää minkä takia O'Brienia ei peluuteta tällä hetkellä. Olen yrittänyt pohtia kaikkia mahdollisia syitä, heittänyt kaikki sympatiat ja palkat romukoppaan ja katsonut tilannetta mahdollisimman reilusti. En yksinkertaisesti ymmärrä minkä takia SOB ei pääse kokoonpanoon, kun ottaa huomioon kuinka paska Bieksa on ollut, tai kuinka paljon parempi SOB on yleisellä tasolla verrattuna Davisoniin.
Ei kai tuohon muuta syytä voi olla kuin tulehtuneet välit valmennukseen (mikä kyllä tavallaan kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta en muutakaan keksi)? Onhan SOB selkeästi pelitaidoiltaan kuuden pakin joukossa ja aika selvällä erolla ennen vähän saman tyylistä Davisonia. Hänen ainoa miinuksensa on keskialueen pelinopeudessa nopeita hyökkääjiä vastaan ja jäähyherkkyydessä. Tosin hänen puolustuksekseen on sanottava se, että välillä on tuntunut, että tuomareiden tarvitsee vain nähdä #55 kentällä, niin he jo huutavat valmiiksi jäähyaition ovea auki.

***

nuck kirjoitti:
Hodgsonilla on menossa pisteputki, joka on edennyt jo 20 pelin mittaiseksi (ennen tämän yön Kingston-peliä).
Kingstonia vastaan CH teki torstain ja perjantain välisenä yönä kotipelissä vain 0+1 pistettä (valinta pelin kolmostähdeksi), mutta jatkoi siis pisteputkeaan 21 pelin pituiseksi. Seuraavana iltana Brampton pelasi vieraspelin, ja tuolla kerralla Ottawa 67'sia vastaan. Brampton voitti pelin maalein 2-5, Hodgsonille ottelusta tehot 0+2 ja valinta pelin parhaaksi. Eli OHL:n tähdistöottelun jälkeen Codyn ruuti oli märkää ja tehot kahdessa pelissä 0+3. Bust! Pisteputki on kuitenkin nyt siis 22 pelin mittainen, ja Brampton'kin on voittanut jo 12 peliä putkeen.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Voisin laittaa ennen vieraspelejä väliin pari linkkiä:

Ryan Kesler on tehnyt viimeisissä kolmessa pelissä 5+3=8 pistettä. Vancouver Sunin Brad Ziemer kirjoitti juttua Keslerista.

Jutun alku on vähän koominen, tai ainakin Ziemer saa itsensä kuulostamaan siltä, kuin ei olisi seurannut Kesleria uran alussa ja ensimmäisellä kaudella ollenkaan. Hän kun kirjoittaa, että Flyersin entiseltä managerilta Bobby Clarkelta oli jotenkin harvinaisen hyvä kyky nähdä tulevaisuuteen, kun hän tarjosi Keslerille 1.9 miljoonan offer sheetin. Uskoakseni suurin osa Keslerin peliä seuranneista kuitenkin tiesivät, että Canucks olisi vastannut offer sheetiin, vaikka se olisi ollut kolmen miljoonan arvoinen.

Jokainen, joka seurasi Keslerin pelejä Ohiossa (minä en seurannut), tiesi varmasti hänen arvonsa. Jokainen, joka seurasi hänen pelejään nuorten MM-kisoissa Suomessa USA:n voittaessa kultaa, tiesi hänen arvonsa. Jokainen, joka seurasi hänen pelejään työsulkukaudella Moosessa (Moosen MVP joukkueensa nuorimpana pelaajana NHL:n työsulkukaudella), tiesi hänen arvonsa. Ja jokainen, joka seurasi hänen pelejään ensimmäisellä NHL-kaudella, tiesi hänen lahjakkuutensa ammattilaisena.

Sundin kehuu jutussa Kesleria seuraavasti:

To me, he has been our best forward since I got here. I’m very impressed.

Keslerin pitkäaikainen ketjukaveri Alex Burrows sanoo Keslerista seuraavaa;

I have been playing with him since the lockout year in Manitoba (2004-05) and he was ahead of me back then by so much. He was fast, he could do it all back then and I learned a lot from his work ethic. Even though he was a first-rounder and a really good player, he never took a night off and never took anything for granted. I think that is really what I learned from him.

Burrowsin lainauksessa ja jutussa muutenkin nostetaan esiin Keslerin ehkä vahvin puoli pelaajana, hänen työmoraalinsa. Burrin lainauksen jälkeen jutussa kerrotaan, että Kesler rikkoi viimeksi torstain harjoituksissa mailansa, kun hän ei ollut tyytyväinen itseensä treeneissä. Ehkä vähän turha teko monen mielestä, mutta kertoo siitä asenteesta, mikä Keslerilla on itseään kohtaan.

You try every day to improve and I wasn’t happy with a couple of back-to-back drills. I messed up a couple of times in a row, so it was just frustration.

Ziemer lainaa juttunsa loppuun Canucksin valmentajaa Vigneaultia, joka kertoo Keslerin merkityksestä joukkueelle:

Since the beginning of the year he has been my second line. Him and Burr [Burrows] have been our best players.

Vaikea tietysti laittaa pelaajia paremmuusjärjestykseen kaikkien kolmen pelipaikan osalta, mutta en ole ainakaan kovin jyrkästi eri mieltä V:n kanssa Keslerin ja Burrowsin merkityksestä seuralle tämän kauden aikana. Onneksi kummatkin heistä ovat vielä melko varhaisessa peli-iässä. Jännä vaan nähdä, minkälaiset sopimukset he tulevat saamaan. Burrowsin sopimuksen kanssa on tietysti vielä enemmän kiire, kun nykyinen loppuu jo tämän kauden jälkeen.

***

Vancouver Sunin Iain MacIntyre kirjoittaa puolestaan siitä, kuinka saada iso ruotsalainen liikkeelle ja siitä, miten Gillis otti Vancouverin ennätyspitkän tappioputken (omien sanojensa mukaan).

The hysteria in the marketplace, if we react to that, then we’ll be reacting every day to something. It’s not really in my demeanor to do things rashly without giving something much thought and asking the right questions. We try and stay immune from the hysteria, but at times it becomes challenging. At times, I really think it becomes detrimental to the good of the team and the performance of the team.

If I get hysterical, then there’s absolutely no return.

Näinhän se tietysti on. Toistaiseksi Gillis on näyttänyt kärsivällisyyttään ehkä enemmän kuin moni olisi odottanut ensimmäistä kauttaan toimivalta managerilta. Ensin puolen vuoden odotus Sundinin kanssa, ja sen jälkeen viime kesänä kasaamansa joukkueen seuraaminen tappiosta toiseen tekemättä muutoksia. Saa nyt sitten nähdä, onko MG:n kärsivällisyys maksamassa itseään takaisin.

***

Vancouver Sunin Iain MacIntyre kirjoittaa siitä, millaista pelaajilla on ollut tappioputkessa, ja mitä pari voittoa merkitsevät henkisellä puolella. Kapteeni Luongo kertoo jutussa, että tappioputken aikana pelaajat ovat käyneet urheilupsykologien kanssa keskusteluja, ainoastaan pelaajille tarkoitettuja joukkueen sisäisiä keskusteluja, valmentajan ja managerin kanssa käytyjä keskusteluja ja joukkueen yhteisiä lounaspalavereita. Mutta...

But at a certain point ... the boys just realized the only way out of this was to work hard and win some games. The first win after a long slump is the hardest. After that first one — I don’t want to say the wins come easier — but you get that confidence and know you can do it.

Luongo kertoo ennätyspitkästä kotitappioiden putkesta, ja sen jälkaisestä ajasta seuraavasti;

It was weighing on everybody — the losing streak and the home losing streak. It was getting tough to play. At a certain point, you’ve just got to forget about it and go out there and do the job. It was really big for us to get the [first] win out of the way and just move on, and really try to focus on playing a hockey game without thinking about getting out of the slump.

Guys are more relaxed. You could tell in the locker room the atmosphere is better. Guys are happy, they’re enjoying themselves. And when you’re more relaxed, you tend to play better on the ice.

***

Vancouver Sunin Elliot Pap kirjoittaa puolestaan joukkueen edessä olevasta vieraskiertueesta.

Jutun alussa otetaan esiin tuo mielenkiintoinen takana ollut jakso:

Coach Alain Vigneault's skaters play seven of their next eight games on foreign ice after a run of 17 at home in their last 22. Despite winning the last two at GM Place -- they pounded the formidable Chicago Blackhawks 7-3 Saturday -- the Canucks managed just six victories in the 17 games.

Viimeistä 22 pelistä peräti 17 pelattiin kotona. Noista saatiin kokonaista kuusi voittoa. Tilanne on "hieman" erilainen, mitä kuvittelin vielä viime vuoden puolella. Canucks aloitti kauden vahvasti, Sundin ilmoitti tulevansa mukaan, ja joukkueella oli tulossa tuollainen kotipelien sarja. Siksi kuvittelin, että pisteitä tulisi kiihtyvällä tahdilla, mutta olin todella pahasti metsässä kuvitelmieni kanssa.

Kysymys, mitä olen pyöritellyt päässäni kuuluu: kuvittelivatko pelaajatkin jotain samanlaista tuossa tilanteessa?

***

Vancouver Provincen Ben Kuzma kirjoittaa puolestaan vielä tuosta Vancouverin viimeisestä Chicago-pelistä. Sami Salolla on jutussa aika lailla samoja ajatuksia, mitä minulla oli pelistä. Kuzman'kin pointti osuu kuitenkin hyvin:

Salo; It was a different game, but the key still is to try and find a way to play for 60 minutes," Salo said of the Canucks building an eye-popping 6-0 bulge, only to allow the talented Blackhawks to tease with three straight goals.

"We gave up quite a few chances in the third period and it might have been a different story. Our focus has to be better going ahead here."

Kuzma; True, the Canucks were outshot 14-5 in the final frame. But it's also hard not to focus on what the Canucks did right and how well it could bode for stops in St. Louis, Phoenix and Dallas this week. Finding fault with their Blackhawks blitz is like complaining about a blemish on Angelina Jolie -- noticeable, but come on!

Niin, olihan tuossa pelissä enemmän hyvää kuin huonoa. Tuo pelin kolmas erä jätti vain muistoihin ne huonot ajat ja tietysti kolmannet erät pitäisi pelata paremmin (etenkin, kun Carolinaakin vastaan menetettiin kaksi kertaa johtoasema, joista toinen oli vielä kahden maalin johto). Mutta pelin voittohan ratkaistiin jo aiemmin ja Chicago oli kova päänahka.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jaahas, Tampa Bayn Vincent Lecavalier on lähellä siirtymistä Vancouveriin. Asiasta tiedottaa ensimmäisenä Eklund. Vähän erikoinen käänne tässä kävi, kun minä odotin lähinnä Luongon kaveria Jay Bouwmeesteria ja olisin lisäksi odottanut ennemminkin kolmosen keskelle Keslerin paikkaajaksi jotain puolustuspelin taitajaa, mutta voihan siinä tietysti pelata Lecavalier tai Sundinkin. Ihan kohtalaiset sentterit meillä tulee kohta kuitenkin olemaan, kun riveissä on Henrik Sedin, Sundin ja Lecavalier.

Vielä pitäisi miettiä, mitä Tampa haluaisi Lecavalierista. Jos Eklund antaisi vihjettä, niin ehkä nuori maalivahti Morgan Clark yhdessä seitsemännen kierroksen varauksen (vuodelta 2012) kanssa saattaisi olla aika lähellä.
 

FutureHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS - Connorit Bedard & McDavid

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Huh huh, onpa helpottava elää taas ilman jatkuvaa päänsärkyä. Sitä se nimittäin teettää, kun suosikkijoukkue häviää kahdeksan peräkkäin kotona. Viime yönä tuli onneksi kolmas voitto putkeen, joten voi taas olla julkisilla paikoilla edes vähän rennonpana.

Vancouver siis otti vierasvoiton St. Louisista maalein 4-6. Toisen kerran peräkkäin joukkue teki kuusi maalia tai yli, mitä voidaan pitää aika harvinaisena saavutuksena. Ei nyt yhtä harvinaisena kuin tuota seurahistorian masentavinta kotitappioiden putkea, jonka aikana pistettiin lähes 40 vuotisen historian ennätyskirjat täysin uuteen uskoon, mutta harvinaisena kuitenkin.

Muidenkin kuin Canucksin maalitilastojen osalta peli oli erikoinen:

Toisen erän jälkeinen tilanne:

- Blues oli pelannut tällä kaudella sarjaa 16-1-1 niissä peleissä, joissa joukkue oli johtanut kahden erän jälkeen. Nyt Blues johti, mutta Canucks nousi kolmannessa erässä ensin tasoihin, sitten uudelleen tasoihin, ja nousi lopulta ohi.

Avausmaalin merkitys:

- Vancouverilla oli kauden saldona ennen peliä 19-6-6 niissä otteluissa, joissa joukkue oli tehnyt avausmaalin. Vastaavasti Canucksin saldoina oli tältä kaudelta 5-14-2 niissä peleissä, joissa vastustaja oli tehnyt avausmaalin. Nyt Blues teki avausmaalin (itse asiassa kaksi ensimmäistä maalia), mutta Canucks voitti kuitenkin.

Pelissä rikottiin siis kaksi tilastoharvinaisuutta kerralla, mikä tekee pelistä vielä erikoisemman.

Mutta tilastot eivät pelin aikana juurikaan merkinneet, kun Vancouverin uusi kakkosketju pisti kolmannen kerran yhdessä pelatessaan kolmannen kerran tuulemaan. Kolmikko Demitra - Sundin - Kesler iski pelissä neljä maalia ja nosti viimeisten kolmen pelin pistesaldonsa jo 20 pisteeseen. "Liian vanha, liian puolikuntoinen, liian laiska, liikaa jäähyjä ottava, liian huono puolustamaan ja vain rahastamaan tullut" Sundin teki pelissä kaksi maalia ja hän oli kentän ykköstähti toisen kerran viimeisten kolmen pelin sisään.

Kuka olisi arvannut, että jarruketjun sentterin nostaminen Sundinin kanssa samaan ketjuun olisi avannut ketshuppipullon korkin ensimmäisestä yhteisestä pelistä lähtien tällä tavalla? Mutta näin on käynyt. Nyt paljon haukuttu (aiheestakin) Sundin on yht'äkkiä kaupungin sankari ja joukkueen messias. Viimeisten kolmen pelin tehot 4+3 puhuvat puolestaan. Ihan kuin hän olisi saanut ennen Carolina-peliä yhdessä yössä jalkansa, kätensä ja päänsä takaisin.

Vancouverin voiton arvoa nostaa taisteluvoiton lisäksi se, että Blues oli hävinnyt viimeisistä 10 pelistä vain yhden varsinaisella peliajalla. Joukkue oli siis varsin kuuma. No, ehkä kyse oli tilastotappiosta. Canucksin edellinen vastustaja Chicago oli puolestaan voittanut viimeisistä viidestä vieraspelistään neljä, mutta hävisi 7-3. Selkeästi kyse oli tuolloinkin tilastotappiosta.

Chicago-peliä edeltävän voiton Canucks otti puolestaan Carolinasta, joka oli voittanut viimeisistä viidestä pelistään neljä (ja on tuon jälkeenkin voittanut kaksi putkeen - toisessa vastustaja oli vielä San Jose). Tuo oli selkein esimerkki tilastotappiosta ja Canucksin tilastovoitosta. Mutta hienoa näitä tilastovoittoja on ottaa niin kauan kuin näitä tulee.

Seuraavaksi Canucks pelaa torstain ja perjantain välisenä yönä Phoenixia, ja heti seuraavana yönä Dallasia vastaan (peli tulee mm. Canalplussalta). Noissa otteluissa nähdään melkoisella varmuudella jo tilastojen mukaisia numeroita, sillä kahden peräkkäisen vieraspelin pelaaminen on ollut tilastojen mukaan varsinaista myrkkyä isossa kuvassa pitkään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös