Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

Cory Schneiderin debyyttiä pistetään pakettiin eri puolilla Canucks-maailmaa:

- Canucks.comin juttu Coryn ensiesiintymisestä.

Vancouverin tuleva seitsemän vieraspelin sarja alkoi siis Calgarysta, ja ainakin sinne oli lähtenyt myös Canucksin loukkaantunut kapteeni Luongo. Luongo kertoi Coryn ensimmäisestä NHL-pelistä seuraavaa:

“He’s looked great; he’s steady, he’s been great technically and when the pucks are hitting him, that means he’s doing a good job."

Pari pelaajaa antoivat myös kehuvia kommentteja Schneiderista:

Hansen:

“It’s his first game so it’s really exciting and he’s doing an amazing job out there.

Wellwood:

“He played great, he kept us in there all night and I’m sure he’s happy with his performance."


“We’re going to make sure we win the next one for him.”

Schneider kertoi itse debyytistään seuraavaa:

“I had a lot of fun out there, it was really exciting and I think I answered a few questions about myself."

“At the same time, we didn’t get the points we needed and Calgary’s kind of closing in on us. It was a very big game and we didn’t get the win."

“I was a little nervous, I had a little knot in my stomach all day, but when it comes down to it, it’s just hockey, it’s the game you’ve played your whole life and try not to change what you’ve done.

“It’s the most fun I’ve had playing hockey, I just wish we would have gotten the win.”

You just never know, you never know what it’s going to be like, how you’re going to respond, how you’re going to react to the situations, but I found that if I keep playing my game and don’t change what got me here, then I can have some success.

“Obviously it’s still a learning process and I’m hoping to get better every time I play.”

- Vancouver Sunilla kirjoitetaan myös Schneiderista.

- Vancouver Province kirjoittaa myös Corysta.

***

Toisesta Vancouverin tähtiprospectista Cody Hodgsonista voisi laittaa myös jutun tänne, kun Hockey's Future sellaisen juuri teki.

"I try to play an offensive game that creates chances for my teammates but not be a defensive liability at the same time," said Hodgson after his three-goal performance in Guelph. "I look at guys like (Sidney) Crosby. I try to play like him. Guys that create offense but are also two-way players."

Hodgsonin merkitys Bramptonille on luonnollisesti erittäin suuri. Paitsi, että hän on joukkueen pelillinen johtaja, hän on myös joukkueen kapteeni (aivan kuten oli Kanadan 18-vuotistenkin). Bramptonin menestyksessä Hodgsonin merkityksen näki hyvin alkukaudesta. Kun Cody puuttui riveistä viidestä pelistä, Battalion pelasi sarjalla 2-3. Sen jälkeen kun hän liittyi mukaan, Battalion on mennyt sarjalla 16-3.

Hodgson on tehnyt tällä kaudella 19 pelissä 17 maalia ja 34 pistettä. Viimeisissä 10 pelissä hän on tehnyt 10 maalia ja 21 pistettä, sekä kerännyt tehosaldon +15. OHL:n pistepörssissä hän on tällä hetkellä seitsemäntenä. Hän on tehnyt paremmalla piste/ottelu -keskiarvolla (noin 1.8 pts/pelissä) pisteitä kuin yksikään toinen OHL-pelaaja. Lisäksi Hodgson oli kolmella maalillaan OHL:n tähdistön paras pelaaja, kun OHL:n tähdistö otti mittaa venäjän nuorista perinteisessä junioriottelussa.

Cody tekee jo tällä hetkellä paljon työtä myös Canucksin kanssa, kun ex-NHL-pelaaja Dave Gagner antaa hänelle ekstra-treeniä:

"I've been working with Dave Gagner pretty much every couple of days. He's the player development guy with the Canucks. So I work with him all the time on little things. If I want to play at the next level I have to work on some little things and hopefully I can achieve something."

Hodgsonin kehitys näyttää tällä hetkellä niin hyvältä, että hänelle on aukeamassa näillä näytöillä lähes väkisin ensi kaudella pelipaikka NHL:stä. Tämä tarkoittaa Codyn tapauksessa sitä, että pelipaikaksi tullee Canucksin kakkossentterin rooli. Sentterikolmikosta Henrik Sedin - Hodgson - Kesler saattaa hyvin muodostua joukkueen tulevaisuuden keskusta.

 

[nuck]

Columbus-pelistä

Tänä yönä Vancouveria vastaan luistelee Columbus Blue Jackets. Joukkueiden avauskokoonpanojen pitäisi olla parin eri lähteen mukaan seuraavat:

Vancouver:

Curtis Sanford

Mattias Ohlund - Sami Salo
Willie Mitchell - Kevin Bieksa
Shane O'Brien - Alex Edler

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Pavol Demitra
Taylor Pyatt - Kyle Wellwood - Mason Raymond
Alex Burrows - Ryan Kesler - Jannik Hansen
Mike Brown - Jason Jaffray - Steve Bernier

Columbus:

Steve Mason

Jan Hejda - Mike Commodore
Fedor Tyutin - Marc Methot
Kris Russell - Christian Backman

Kristian Huselius - RJ Umberger - Rick Nash
Jason Chimera - Derrick Brassard - Jakub Voracek
Raffi Torres - Mike Peca - Fredrik Modin
Andrew Murray - Manny Malhotra - Jared Boll

Vancouver sai lisää loukkaantumisuutisia, kun Darcy Hordichukin kerrottiin kärsivän kipeästä jalastaan. Hordichuk'han loukkaantui jo kauden alussa ensimmäisen kerran, mutta hän ei jättänyt aikaisemmin pelejä väliin. Hordichukin lisäksi pelistä puuttuu Canucksilta Luongo, Johnson ja Rypien. Columbukselta sivussa ovat puolestaan hyökkääjä Derek Dorsett ja puolustaja Rostislav Klesla.

Vancouver nosti farmista hyökkääjä Jason Jaffrayn ylös ja laski samalla nelosessa melko pienelle vastuulle jääneen hyökkääjän Alexander Bolducin alas. Bolduc pelasi Canucksissa tällä ensimmäisellä visiitillään näin vain kaksi ottelua, mutta uskon, että hänestä kuullaan vielä jatkossa. Kovalle työntekijälle riittää nimittäin kysyntää jatkossakin loukkaantumistapauksissa, ja Bolduc on mennyt eteenpäin parin viime kauden aikana.

Jaffrayn tuloa voin tervehtiä ilolla, sillä minä olen aina pitänyt hänen pelityylistään. Farmissa hän on pelannut tällä kaudella viime aikoina Moosen ykkösessä yhdessä Jason Krogin ja Michel Oulletin kanssa, ja onnistunut tekemään joukkueen korkeimmat 12 maalia 17 pelissä. Viime kauden hän pelasi osin NHL:ssä (19 peliä) ja osin AHL:ssä (43). NHL:ssä Jaffray teki 19 pelissä 2+4=6 pistettä. Tätä edeltävällä kaudella 2006-07 hän pelasi Moosessa 77 peliä, teki 35 maalia ja 81 pistettä, ja hänet valittiin AHL:n toiseen tähdistöön.

Jaffray on luotettavasti omaan päähän pelaamaan pystyvä hyökkääjä, ja hänen erityisen vahva alueensa on pelaaminen laitojen lähellä. Hän menee suoraviivaisesti vastustajan maalille hyökkäävässä roolissa ollessaan, mutta tuo Columbus-pelin nelosen sentterin paikka varmaan haittaa tätä. Jaffraylla on melko hyvät kädet ja riittävästi maalintekotaitoa laittaakseen kiekon paikan tullen maaliin. Kovuuttakin löytyy hyvin, sillä viime kaudella hän mursi Kendall McArdlen naaman tappelussa ja otti Oilersia vastaan myös erää Steve Staiosin kanssa.

Mielenkiintoinen peli Canucks-laseilla edessä, sillä kahden tappion jälkeen nyt olisi pakko ottaa pisteet. Columbus voitti kuitenkin juuri viimeisimmän kotipelinsä Washingtonia vastaan 3-0, ja Vancouverilla on ollut vaikeuksia Columbusta vastaan vieraissa jo vähän aikaa: Canucks on hävinnyt joukkueiden viimeisistä neljästä Nationwide Arenalla pelatusta pelistä kolme ja tälläkin kaudella tuli jo kerran pataan. Sitten joulukuun 2006 Columbus on pelannut Vancouveria vastaan voittoisaa 5-2-0 -sarjaa. Nyt olisi aika kääntää tuota tilastoa paremmaksi.

 

[nuck]

Mielenkiintoinen peli Canucks-laseilla edessä, sillä kahden tappion jälkeen nyt olisi pakko ottaa pisteet. Columbus voitti kuitenkin juuri viimeisimmän kotipelinsä Washingtonia vastaan 3-0, ja Vancouverilla on ollut vaikeuksia Columbusta vastaan vieraissa jo vähän aikaa

Vaikeudet Columbusta vastaan jatkuivat - viimeisissä kahdeksassa joukkueiden välisissä peleissä Canucks on hävinnyt nyt kuusi kertaa, ja tälläkin kaudella Sinitakeille on hävitty jo kahdesti. Jostain syystä Blue Jackets on siis tällä hetkellä Vancouverille yksi pahimpia vastustajia koko NHL:ssä.

Tappio oli jo kolmas peräkkäinen, joten meillä on selvä taantumavaihe pitkän hienon jakson jälkeen. Näitä huonompia jaksoja tulee aina välillä vähän kaikille, joten kyllähän tätä pelkäsi. Nyt olisi kuitenkin pakko saada pian voittoja alle, jotta tappiot eivät muuta tekisi kuin kasvattaisi.

Nuo loukkaantumiset alkavat vain taas nostaa päätään. Viime kaudella Canucksin puolustus ei pysynyt terveenä missään vaiheessa ja loukkaantumisia nähtiin enemmän kuin koskaan. Tällä kaudella on sitten ilmeisesti siirrytty puolustajista maalivahteihin, sillä Columbus-pelissä ensimmäisen erän nollilla pitänyt Sanford loukkasi selkänsä (ilmeisesti erän lopussa tulleessa tilanteessa?), ja nuori Schneider luisteli maalin suulle toisen erän alusta lähtien.

Coryn uran toinen NHL-peli oli tasapainoista kiekkoa ja hän teki muutaman hyvän torjunnan, mutta tuo toinen maali jäi kyllä kaivelemaan. Schneider liukastui ja kaatui taakse perustorjunnan jälkeen ja Andrew Murray pääsi tuomaan Columbuksen tasoihin. Columbusta vastaan olisimme tarvinneet hyvää maalivahtipeliä ja tuon maalin vuoksi sitä ei tällä kerralla nähty.

Poika maksaa vasta oppirahoja, mutta karu totuus on se, että Luongon johdolla Canucks ei menetä kuin todella harvoin johtojaan, nyt kakkos- ja kolmosvahdeilla pelatessa joukkue on menettänyt johtonsa kaksi kertaa viimeisten kolmen pelin sisään. Eli vaikka en ole vieläkään sitä mieltä, että Canucks olisi pelkkä "Luongon joukkue", niin onhan hänellä tietysti erittäin iso merkitys.

Puolustuksessa Edler oli mielestäni pahiten hukassa, vaikka kaksi syöttöä saikin. Hänen pelissään on nähtävissä "toisen kauden kirousta". Öhlund oli muuten ihan hyvä, mutta tuo Columbuksen voittomaaliin annettu syöttö olisi pitänyt katkaista - selvästi tilanne harmitti miestä itseäänkin. Mitchell ei Blue Jacketsia vastaan ollut ihan parhaimmillaan, ja etenkin ensimmäisen erän kaksi kakkosta vievät arvosanaa negatiivisen puolelle. Muista pakeista Salo pelasi hyvän peruspelin, maalin tehnyt Bieksa parantaa loukkaantumisen jälkeen koko ajan ja tuomareiden herkästä pillistä kärsinyt O'Brien jatkoi vahvoja otteitaan.

Hyökkäyksessä Kaksoset pelasivat Pyattin kanssa ja he saivat luotua parhaat paikat. Demitra oli tälläkin kertaa vähän hukassa. Hienoja pelejä Minnesotaa, Detroitia, Pittsburghia ja Rangersia vastaan on seurannut selkeä tason lasku viime peleihin. Blue Jacketsia vastaan hän jäi ensimmäisen kerran ilman laukauksia viimeisiin 10 peliin, ja tuokin kertoo miehen näkymättömyydestä ottelussa.

Wellwood teki pelin avausmaalin, mutta lopussa hän missasi tuhannen taalan paikan sutimalla ohi kiekosta tyhjän Columbus-maalin edessä. Kolmonen oli Columbusta vastaan vähän näkymätön, Jaffray täytti paikkansa nelosessa, Bernier taisteli hyvin ja Raymond pelasi hyvin, vaikka V ei häntä halunnutkaan palkita peliajalla (hemmetti, hänen on ihan pakko saada lisää voimaa / massaa, jotta V huomaisi hyvin pelaavan Masonin).

Kokonaisuutena Blue Jackets -peli turhautti jonkin verran:

- Minä lähdin peliin siitä ajatuksesta, että joukkueen olisi pakko ottaa pisteet vaikka puremalla kiekkoa. Ensimmäinen erä oli kuitenkin meiltä huono.

- Hyvin pelin aloittanut Sanford loukkaantui. Toivottavasti selkävamma ei ole paha tai uusiutuva.

- Canucksin päästyä 2-1 johtoon, Daniel Sedin pääsi läpiajoon. Tuosta maali, niin tilanne olisi ollut toista peliä pelaavalle maalivahdille ihan erilainen. Nyt kun hyvin pelannut Mason selvitti tuon, paineet varmasti nousivat Corylla. Danielin läpiajosta ei ehtinyt kuluakaan kuin parikymmentä sekuntia, kun Columbus iski tasoituksen Schneiderin menetettyä helpossa tilanteessa tasapainonsa.

Mieleen tuli heti viimeisimpien Flames-sarjojen ensimmäisessä ottelussa (27.11) ollut juuri samanlainen pelin kulminaatiopiste, kun Hansen pääsi Vancouverin 2-1 johdossa läpi. Tuolloinkaan Canucks ei saanut maalia, ja vastustaja iski heti perään tasoituksen. Nuo pitäisi pystyä käyttämään paremmin hyväksi, sillä nuo ovat isoja juttuja lopputuloksen kannalta.

- Columbuksen kolmannessa maalissa Schneiderille ei juuri mahdollisuuksia jätetty, mutta miksi et Öhlund ottanut sitä syöttöä takatolpalle kiinni?

- Wellwood. Pelin lopussa edessä tyhjä maali, mies tullut hyvin paikalle, mutta pitikö ne lumet pyyhkiä?

- Kerran kiekko saatiin maaliviivalle (Methot pelasti) ja kerran Salo laukoi tolppaan. Mahdollisuuksia oli, mutta näin tällä kertaa.

 

[nuck]

Luongo aikataulua edellä

Roberto Luongo kertoo Vancouver Sunilla olevansa edellä tervehtymisaikataulustaan. Kapteeni Luongo kiertää Canucksin mukana parhaillaan seitsemän peräkkäistä vierasottelua, ja yrittää harjoitella pelitreenien välissä niin paljon kuin pystyy. Columbuksessa hän vietti jo tunnin mittaisen rupeaman jäällä luistellen.

“If you had asked me if I thought I’d be skating at this time last week when I had the press conference, my answer would have been no. If you want to say I’m ahead of schedule, I guess yes.”

“Today I really pushed it pretty hard and it felt all right,” Luongo said. “We have to make sure we keep building it day by day and doing a little bit more and testing it a little more until I am ready to start practising with the team.”

Ehkä me siis saamme oman joululahjamme jo ennen joulua.

Vancouverin Columbus-pelissä loukkaantunut kakkosvahti Curtis Sanford ei puolestaan harjoitellut joukkueen mukana viimeisissä harjoituksissa. Selkäoireista kärsivä Sanford saattaa olla kuitenkin joukkueen mukana seuraavassa ottelussa Detroitia vastaan torstain ja perjantain välisenä yönä. Sanfordin pelikunto on tosin epävarma, kun hän ei pysty ottamaan osaa edes harjoituksiin. Näin ollen Cory Schneiderille saattaa olla hommia taas edessä.

Cory Schneiderista puhuttaessa, hänet valittiin juuri kuukauden parhaaksi AHL-maalivahdiksi. Schneider voitti kaikki marraskuun pelinsä AHL:ssä, päästi taakseen keskimäärin 1.2 maalia ja hänen torjuntaprosenttinsa oli 95.9%. Cory johtaa edelleen AHL-maalivahtien tilastoja päästetyissä maaleissa (1.37) ja torjuntaprosenteissa hän on kolmantena (94.5%).

NHL:ssä Schneiderin ura on alkanut kuitenkin tappioilla Calgarylle ja Columbukselle. Hän on pelannut kuitenkin hyvin - toisessa pelissä tuli valinta pelin tähdistöön tappiosta huolimatta. Vaikka kummassakin pelissä on mennyt sisään yksi helpompi maali (Columbusta vastaan hänellä kävi huonoa tuuria, kun hän menetti tasapainonsa helpossa tilanteessa), niin Schneiderin piikkiin ei tappioita voi laittaa.

Selvästi Canucksin puolustajat pelaavat Luongon edessä varmampaa peliä kuin Schneiderin. Schneiderin kanssa puolustajat vähän ylipelaavat tilanteita ja "juoksevat" puolustuksessa, yrittämällä turvata liikaakin nuoren maalivahdin peliä. Kiekot polttavat lavoissa liikaa ja sen sijaan, että he avaisivat peliä maltilla, tämä kiekon roiskiminen näkyy nopeina uusina vastahyökkäyksinä. Tavallaan pakkien pelaaminen tässä tilanteessa on ymmärrettävää, joten Coryn pitää vain saada torjunnoilla puolustuksen luotto.

Kahdessa seuraavassa pelissä tuon luoton saaminen tulee olemaan kuitenkin vaikeaa. Canucks matkustaa seuraavaksi Detroitiin, jossa joukkue kohtaa kolmosvahdilla Detroitin. Wings on tehnyt viimeisissä kahdeksassa pelissä kotonaan keskimäärin lähes neljä maalia pelissä, ja laukauksia joukkue on ampunut noissa keskimäärin 40 pelissä. Vancouverilla on tällä kaudella kaksi voittoa Detroitista, mutta nyt tilanne on maalivahtiasian vuoksi erilainen kuin aikaisemmin.

"Helpon" Detroit-pelin jälkeen Vancouver matkustaa heti saman tien Minnesotaan, jossa kohdataan jo seuraavana iltana Wild (peli tulee Canalplussalta). NHL:n otteluohjelma potkii tuossa kunnolla päähän, sillä Canucks joutuu pelaamaan Minnesotaa vastaan taas heti seuraavana iltana edellisen pelin perään. Canucks pelasi Minnesotaa vastaan (20.11) viimeksikin ottelun heti seuraavana iltana edellisestä pelistä, ja nyt tuo tapahtuu taas. Samaa oman divisioonan joukkuetta vastaan joudutaan siis pelaamaan kaksi kertaa peräkkäin samassa tilanteessa - tuossahan ei ole mitään järkeä.

 

[nuck]

Hockey's Future valitsi marraskuun parhaat prospectit. Valinnoissa otettiin huomioon Kanadan alempien ammattilaisliigojen (kuten AHL)-, Kanadan isojen junioriliigojen (WHL, OHL, QMJHL)-, Euroopan sarjojen- ja yliopistosarjojen kaikki varatut pelaajat. Hockey's Futuren toimittajien mielestä marraskuun paras prospecti oli Canucksin viime kesän ykkösvaraus Cody Hodgson. Hyvä meriitti siis Codylle taholta, joka seuraa juniorikiekkoa.

Hodgson has scored 13 goals and assisted on 14 others in his 13 games in November with the OHL’s Brampton Battalion. Only once all month was he held scoreless, and only once all month did he register a minus rating. Hodgson recorded seven multi-point games. In five of those games, he had three or more points. Hodgson registered two hat tricks, one of which was a four-goal, five-point performance, his best of month. Four of his goals were game winners.

Hodgson was also a participant in the ADT Canada/Russia Challenge. He wore an ‘A’ on his jersey as an assistant captain of team OHL, and skated on the top line. In the opening game, he led by example, scoring three goals, including a shorthanded goal and the eventual game winner. He also had an assist for four points on the night. Team OHL swept the two-game set against the Russian selects. Hodgson played in both games, but did not register a point in the second game.

Over his 20 games played this season, Hodgson has 35 points and a +15 rating. Only Taylor Hall (2010-eligible), the league’s leading scorer, has a better rate of points per game than Hodgson’s 1.75. Likewise, only Hall’s Windsor Spitfires have a better winning percentage than Hodgson’s Battalion, who have not lost in regulation in their last 19 games. During that span, their record is 18-0-1.

Kunniamaininnan marraskuun prospecteina saivat hyökkääjät Evgeny Grachev (OHL) ja Oskar Osala (AHL), sekä puolustaja Marc-Andre Bourdon (QMJHL - tämä nimi muistutti minua, kuinka jääkiekko voikaan näyttää pyrstöään).

Vancouverin lupaavimmat prospectit, sentteri Hodgson (HF:n marraskuun paras prospecti) ja maalivahti Schneider (AHL:n kuukauden paras maalivahti), saivat päivän sisään siis kaksi erilaista kunnianosoitusta omilla tahoillaan.

Tähän hyvin onnistuneiden prospectien listaan voisi lisätä nyt myös Moosen nuoren slovakkisentterin Mario Bliznakin. Super Mario on tosin "vain" puolustava sentteri, mutta hän on onnistunut ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan paljon paremmin, mitä moni odotti.

Kauden ensimmäisten 17 pelin sisään Bliznak on tehnyt 11 pistettä, ja hänen tehosaldonsa on puolustavalle sentterille hieno +15. Tehosaldo on Moosen selvästi paras (joukkueen toiseksi paras tehosaldo on Bolducin +10), ja se on Hersheyn miesten jälkeen AHL:n paras tehosaldo.

 

[Henkka]

Taas teitte sillä päätypompulla maalin. Lämäri tarkoituksella ohi etukulmasta ja suoraan Raymondille maalin toiselle kulmalle lapaan. Jo kolmatta kertaa tällä kaudella Detroitia vastaan. Tehokas temppu tuntuu olevan. :)

Mielenkiintoista, että Detroit ja Vancouver pelasivat jo eilen viimeisen keskinäisen pelinsä. Tasaista oli, voitot 2-2, Canucks voitti kahdesti jatkoajalla, joten pinnat Detroitiin 6-4. Pudotuspeleissä kohdataan sitten seuraavaksi.

 

[nuck]

Voi voi. Vancouver pelasi taas ihan kelvollisen vieraspelin, mutta viime ajoilta tutut ongelmat, puolustuspään virheet ja epävarma maalivahtipeli käänsivät pelin kotijoukkueelle. Selkävammoista kärsinyt Sanford nähtiin odotuksistani huolimatta maalilla, eikä mies ihan nappipeliä pelannut.

Vigneault halusi lievittää maalivahtipelin tuskaa, ja tyytyi sanomaan kohteliaasti Sanfordista pelin jälkeen:

“Curtis is like a lot of our players. I think a lot of guys can play better and considering the situation we’re in right now where we’ve lost quite a few in a row here, to come out of this guys need to bring their A-game to the table and he’s no different than anybody else.”

Näinhän se on. Ei Sanford ainoa pelaaja ole, joka on viime aikoina pelannut tasonsa alle. Maalivahtipeli vain näkyy niin selvästi taululla, eikä Detroitista viedä pisteitä muuten kuin hyvällä maalivahtipelillä. Ehkä V voi itsekin miettiä, miksi laittoi Detroitia vastaan maaliin vammoista kärsineen maalivahdin, kun tiedossa oli, että Wings laukoo tapansa mukaan paljon (vaikka vähän kauempaakin).

No toisaalta, kun toisella vahdilla on takanaan vain kaksi NHL-peliä, puolustajat eivät oikein luota vielä Coryyn, Sanford on tottunut pelaamaan St. Louisissa ollessaan Detroitia vastaan ja Sanfordilla oli voitto Detroitista vain reilun viikon takaa, niin ehkä tämän valinnan ymmärtää. Itse olisin tästä huolimatta valinnut Coryn, mutta lopputulos olisi voinut olla sama.

Se maalivahtipelistä. Detroit oli kentällä kokonaisuutena tällä kerralla hieman parempi joukkue, mutta Canucksin onneksi myös Detroitilla oli ongelmia maalilla ja puolustuksessa. Tai ongelmat näkyivät lähinnä puolustussuunnan pelissä, hyökkäyspäässä Detroitin pakit keräsivät tehot 2+6, kun Canucksin pakeilta saatiin tehot 0+5. Tuossa Wingsin pakkien hyökkäyspään onnistumisissa oli myös yksi pelin isoista ratkaisuista.

Ottelun ratkaisu nähtiin nimittäin kolmannen erän alussa. Tuohon saakka peli oli ollut tasainen, ja Canucks oli johtanut ottelua kahteen eri otteeseen, mutta kolmannen erän alussa Canucks pelasi mustan kuusiminuuttisen. Ensin Sanford jäätyi tolppaan kiinni ja Derek Meech pääsi kiertämään "vanhanaikaisella" kauden avausmaalinsa ja ensimmäisen osumansa NHL:ssä. Meechin maalista ei mennyt minuuttiakaan, kun Canucksin alakerta tarjosi Nicklas Lidströmille kunniakujan Sanfordin maalille, ja hän teki ensimmäisen maalinsa 19 viime pelin sisään.

Kun kahta Detroit-pakin salamamaalia seurasi vielä Bieksan koukkujäähy minuutin päästä Lidströmin osumasta, ja Wingsin ylivoimapakkien Lidström-Rafalski esityö Clearyn yv-osumaan, niin peli oli käytännössä ratkaistu. Vaikka tämän kauden Canucks ei luovuta helpolla, ja vaikka Canucks teki vielä kaksi maalia pelin lopussa, niin eihän tuosta 3-6 sillasta oikein voinut tosissaan enää odottaa nousuja Detroitin kotijäällä. Näin ollen Detroitin pakkien hyökkäyspään onnistumisilla oli varsin iso merkitys pelin kääntymisessä.

Ottelun plussia ja miinuksia valaslasien takaa:

+

- Joukkue taisteli edelleen ilman parasta pelaajaansa ja kapteeniaan tosissaan vierasjäällä viime kauden mestaria vastaan.

- Viisi eri pelaajaa tekivät Canucksille maalin kentällä, jossa yleensä juhlii vain kotijoukkue. Edellisen kerran Canucks oli onnistunut tekemään viisi maalia Detroitia vastaan 3.11.2003 (kotona). Tuolloin "Sedinien tuleva laituri" Jason King ampui kaksi maalia.

- Vancouver on tehnyt tällä kaudella vähintään viisi maalia kuusi kertaa, eli noin kerran joka neljännessä pelissään. Koko viime kaudella Canucks teki 5+ maalia samat kuusi kertaa, mitä tällä kaudella on nähty jo 26 pelissä.

- Pelin iso asia oli erikoistilanteet, joissa Wings on kurittanut perinteisesti meitä kovalla kädellä - kolmessa aikaisemmassa tämän kauden pelissä Detroit oli tehnyt 7 maalia 11 ylivoiman aikana! (huikea prosentti, kun ei puhuta mistään yhden pelin kaltaisesta tilastoväärentymästä). Tällä kerralla Detroitin kuudesta maalista huolimatta Canucks tappoi Detroitin yv:n viisi kertaa kuudesta, ja teki itse yhden ylivoimamaalin kolmella ylivoimallaan.

- Wellwood teki kauden 11. maalinsa, ja hän on 35 maalin vauhdissa. Kylella on yhtä monta maalia kuin Daniel Sedinilla, ja enemmän kuin esimerkiksi Malkinilla, Getzlafilla, Eliasilla, Näslundilla, tai Lecavalierilla. Heatley ja Nash ovat kahden maalin päässä ja Iginla enää maalin päässä. Kuka olisi kesällä uskonut miehen arvon nousseen näin paljon, kun koko ura oli katkolla.

- Pyatt pelasi vahvan pelin.

-

- Kuusi maalia omiin masentaa. Puolustuksessa tehtiin virheitä jo pelin alussa, kun ensimmäisessä maalissa O'Brien ja Wellwood kikkailivat alimpina miehinä kiekon Hudlerille.

- Tappio oli Vancouverille jo neljäs peräkkäinen. Kolme peliä noista neljästä on päättynyt Canucksille maalin tappioilla, ja kaikissa peleissä joukkue on taistellut hyvin, mutta ei ole saanut pistettäkään.

- Ilman Luongoa joukkueen saldo on tältä kaudelta 2-5. Luongon kanssa saldo on alkukauden vaisuudesta huolimatta 12-5-2. Luongoton Canucks on ollut vähän luonnoton Canucks.

- Canucks meni pelissä kaksi kertaa johtoon, mutta hävisi silti. Maalivahtipeliä ei jaksaisi aina syytellä tuosta (kun myös puolustuksessa on vikansa), mutta Luongon johdolla toisessa erässä tulleita johtoja hävitään todella todella harvoin. Nyt joukkue on menettänyt toisen erän johtonsa kaksi kertaa viimeisiin neljään peliin.

- Bieksa parantaa, mutta selvästikään hän ei ole vielä sillä tasolla, millä pelasi ennen loukkaantumistaan (selvästi joukkueen paras kahden suunnan puolustaja). Tuostakin näkee hyvin noiden viime kaudellakin tulleiden loukkaantumisten vaikutus pitkässä juoksussa. Pelkät pöytäkirjaan merkityt ottelut eivät välttämättä auta, kun pelillinen panos oli hänelläkin alkuun kaukana parhaasta.

- Ryan Johnsonia tulee jo nyt vähän ikävä hyökkääjien puolustuspelissä. Jason Jaffray on hyvä pelaaja farmissa, mutta hän on Johnsonista aika kaukana puolustuspelissä.

...Canucks pelaa seuraavan ottelunsa jo heti ensi yönä, kun joukkue matkustaa Minnesotan vieraaksi. Tuossa ottelussa Schneider saa varmasti vastuuta, mutta todella vaikeaa tulee olemaan pisteiden saaminen tuosta ottelusta. Erikoinen otteluohjelma, kun samaa Luoteisen divisioonan vastustajaa vastaan pelataan kaksi kertaa putkeen ottelu siten, että Canucksilla on vieraspeli ja lentomatka alla. Peli tulee Canalplussalta, jos joku haluaa Vancouverin sumppupeliä ensi yönä katsoa (tuota on vain pakko tehdä väsyneenä vieraissa)...

 

[Wing]

Kyle Wellwood on kyllä mielenkiintoinen pelaaja. Fysiikaltaan mies ei tunnetusti ole mikään ihmelapsi, mutta kun taitoa ja mielikuvitusta on enemmän kuin 95%:lla pelaajista, niin homma toimii. Wellwood kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon pelaajia, joilla on kyky muuttaa pelinkuvaa silmänräpäyksessä jollakin poikkeuksellisella ratkaisullaan. Halpa Wellwood oli fiksu hankinta Canucksilta siinäkin mielessä, että juuri mielikuvituksesta joukkueella oli aiempina vuosina pulaa. Canucks-fanien on syytä toivoa, että Wellwood pysyy terveenä. Vieläkin parempaa saattaa nimittäin olla luvassa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Jason Jaffray on hyvä pelaaja farmissa, mutta hän on Johnsonista aika kaukana puolustuspelissä.

...Canucks pelaa seuraavan ottelunsa jo heti ensi yönä, kun joukkue matkustaa Minnesotan vieraaksi. Tuossa ottelussa Schneider saa varmasti vastuuta, mutta todella vaikeaa tulee olemaan pisteiden saaminen tuosta ottelusta. Erikoinen otteluohjelma, kun samaa Luoteisen divisioonan vastustajaa vastaan pelataan kaksi kertaa putkeen ottelu siten, että Canucksilla on vieraspeli ja lentomatka alla. Peli tulee Canalplussalta, jos joku haluaa Vancouverin sumppupeliä ensi yönä katsoa (tuota on vain pakko tehdä väsyneenä vieraissa)...

Otteluohjelmasta huolimatta Canucks nappasi -mielestäni kauden tärkeimmät- vieraspisteet ja tappioputki katkesi neljään. Cory Schneider sai uran ensimmäisen NHL-voiton, hyvällä pelillä. Vakuuttavasti pelannut Canucks keräsi pisteet 2-1 voitolla Minnesotasta.

Ja mitä tulee tuohon nuckin ennakkoarvioon, että Canucks tulee pelaamaan sumppupeliä, niin tiiviistä peräpäästä huolimatta olimme ottelua selvästi hallinnnut osapuoli. Jotain kertoo sekin, että ottelun parhaaksi valittiin Niklas Bäckström häviäjiltä. Canucks laukoi lähes puolet enenmän maalia kohti kuin Wild (31 - 17) ja Bäckströmin torjuntoihin lukeutuu monia erittäin hienoja torjuntoja. Sitten hajahuomioita ranskalaisin viivoin.

- Joukkue oli täynä onnistujia. Negatiivisina suorituksina jäivät mieleen vain Edlerin virhe Brent Burnsin tilanteessa ensimmäisessä erässä sekä Daniel(?) Sedinin löysä kulmapelaaminen ennen Minnyn ekaa maalia.

- Ottelu oli molempiin suuntiin hyvää pelaamista. Mutta etenkin puolustussuuntaan pelasimme erittäin vahvan pelin, eikä Schneider joutunut kohtaamaan montaa pahaa laukausta ja ne jotka tuli Cory hoisi erinomaisesti. Jotain kertoo myös giveaway tilasto: Canucks 1, Minny 15.

- Nelonen oli aivan liekeissä (Hordichuk, Jaffray sekä Hansen). Ketju aiheutti toistuvasti ongelmia Minnesotalle ja värkkäsi ottelun voittomaaliksi ja käännekohdaksi jääneen 2-1 maalin (Wild oli juuri saanut tasoitettua ja saanut hengen päälle ja vire katosi tähän maaliin). Nuck kritisoi tuossa Jaffray puolustuspeliä ja nyt ketju hoiti puolustuspelin parhaalla mahdollisella tavalla -pitämällä kiekkoa vastustajan päässä-. Jaffrayn kunniaksi on myös sanottava hyvä aloitusprosentti 83 sekä Brent Burnsin (yhden Wildin parhaista) vieminen boksiin viideksi minuutiksi kymmenisen minuuttia ennen loppua. Tappelusta ei juuri näin Canucks puolelta katsottuna paljoa kerrottavaa jää, muuta kuin Jaffrayn sitkeä taistelu parempaansa vastaan ja tosiaan Burnsin poissaolo takaa-ajosta kriittisillä hetkillä.

- Shane O'Brien pelasi parhaan pelinsä mitä olen häneltä nähnyt. Kiekollinen peli on parantunut silmissä ja pelaajan itsevarmuus kiekollisena on hienoa katsottavaa.

- Schneider oli maalillaan kylmä ja alusta alkaen itsevarman oloinen. Jotenkin hänestä aisti alusta alkaen, ettei peli tule häneen kaatumaan. Vakuuttavaa.

- Burrowsin taistelu hyökkäyspäässä on ihailtavaa. Alex saa kyllä monta kiekon riistoa hyökkäyspäässä, tilanteissa joissa muut olisivat jo luovuttaneet.

- Väitän, että yksi syy Canucksien tämän kauden menestykseen ruuhkaotteluissa on joukkueen tasaisuus varsinkin puolustuksessa. Kukaan Canucks puolustajista ei pelannut alle 18 minuuttia ja sehän on erittäin tasaista peluutusta.

- Sedinien ketju pelasi hyvän pelin ja he järjestivätkin Bieksan laukoman ensimmäisen maalin. Sedinit ja Demitra pyörittivät pari kertaa lähes minuutin Wildin päädyssä todella näyttävästi ja viimeisessä erässä he saivat hyvin tapettua aikaa pitämällä painetta Wildin päädyssä.

Todellakin siis henkisesti hyvin tärkeä voitto Schneiderin ekana voittona sekä tappioputken katkaisseena voittona. Josko nyt alkaisivat tasaiset pelit taas kääntyä voitoiksi. Nyt on ainakin paljon helpompi lähteä Coloradoon maanantaina kun on voitto alla eikä paineita tappioputken katkaisusta. En ole varmasti ainoa, joka toivoo, että jatkossa Cory kantaisi suurimman vastuun maalin suulla Luin paluuseen saakka.

 

[nuck]

Taas teitte sillä päätypompulla maalin. Lämäri tarkoituksella ohi etukulmasta ja suoraan Raymondille maalin toiselle kulmalle lapaan. Jo kolmatta kertaa tällä kaudella Detroitia vastaan. Tehokas temppu tuntuu olevan. :)

Mitäs sitä hyvin toiminutta kuviota muuttamaan... En tiedä, kuinka paljon tuota on suunniteltu tai harjoiteltu etukäteen, mutta hyvin tuntuu toimivan.

Mielenkiintoista, että Detroit ja Vancouver pelasivat jo eilen viimeisen keskinäisen pelinsä. Tasaista oli, voitot 2-2, Canucks voitti kahdesti jatkoajalla, joten pinnat Detroitiin 6-4. Pudotuspeleissä kohdataan sitten seuraavaksi.

Tasaista tosiaan oli, kuten on ollut parin viime kauden aikana tapana. Viimeiset 12 peliä: voitot 6-6 ja maalit 37-32. Erikoista on ollut se, että noista 12 pelistä peräti kuusi on päättynyt lukemiin 3-2 (Detroit on voittanut noista 3-2-peleistä viisi). Yhdeksän ottelua noista 12 pelistä on päättynyt maalin erolla. Eipä tuota enää juuri tasaisemmaksi voisi laittaa.

Toivottavasti tosiaan kohdattaisiin pudotuspeleissä. Sarjasta voisi tulla erittäin mielenkiintoinen.

Wellwood kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon pelaajia, joilla on kyky muuttaa pelinkuvaa silmänräpäyksessä jollakin poikkeuksellisella ratkaisullaan. Halpa Wellwood oli fiksu hankinta Canucksilta siinäkin mielessä, että juuri mielikuvituksesta joukkueella oli aiempina vuosina pulaa. Canucks-fanien on syytä toivoa, että Wellwood pysyy terveenä. Vieläkin parempaa saattaa nimittäin olla luvassa.

Saattaa olla. Wellwoodista näyttää tulevan kesän paras hankinta Gillisilta, ja tuo on taas yksi osoitus siitä, kuinka kujalla sitä voikaan joskus olla noissa pelaaja-arvioissaan. Minä kun en ymmärtänyt tuota hankintaa ollenkaan ('jonkun' Toronton liian pehmeä ylijäämäpelaaja, joka kuvassa uima-altaan vierellä näytti kaikkea muuta kuin urheilijalta), mutta nyt hän johtaa Daniel Sedinin kanssa joukkueen maalipörssiä, hän on tehnyt NHL:n kahdeksanneksi eniten ylivoimamaaleja ja hän raapii aloituksia päälle 57%n teholla.

En tosin ollut ainoa, joka ei osannut ymmärtää miehen arvoa. Hänet poimittiin waiversista (olisi ollut muidenkin seurojen saatavilla), Canucks laittoi hänet jo kauden alussa waiversiin (olisi ollut jälleen muiden seurojen saatavilla), ja V ei selvästikään uskonut häneen kauden alussa. Nyt silmät ovat kuitenkin avautuneet, ja suurin asia tuossa on Wellwoodin kyky käyttää maalipaikat kärsivällisesti hyödyksi.

Kuten sanoit, niin Vancouverin hyökkäyksestä on puuttunut viime kausina mielikuvitusta, ja Wellwoodilla tuota riittää enemmän kuin puolella joukkuetta. Lisäksi hän on selvästi nyt motivoitunut pelaamaan parhaimmalla tasollaan, kun koko ura oli vaakalaudalla viime kesänä. Taitoa hänellä on ollut aina, ja hän on ollut aikaisemminkin tehokas kunnossa ollessaan, mutta nyt tuo motivaatio yhdessä taitojen kanssa on saanut miehen parhaat puolet kunnolla esiin.

Tämä kausi on Wellwoodin neljäs NHL:ssä. Kerran hän on tehnyt aikaisempien kolmen kauden aikana lähes piste/peli-tahdilla tehoja (42 pistettä / 48 peliä). Kun miehen peliä katsoo, niin mikään ihme ei olisi, vaikka hän pääsisi vielä piste/peli -tahdin päälle. Tällä kaudella tuota ei välttämättä nähdä (22 peliä, 14 pistettä), mutta tulevaisuudessa tuo saattaa hyvinkin toteutua. Tällä kaudella nähdään kuitenkin lähes varmasti miehen maaliennätys, sillä hän on enää yhden maalin päässä NHL-uransa maaliennätyksestä (edellinen ennätys tehtiin 48 pelissä).

Jännä seurata loppukaudella paitsi miehen pistekehitystä, mutta myös sitä, koska hän aikoo ottaa ensimmäisen jäähynsä. Kyle on vetänyt nyt 133 ottelua ja lähes kaksi erää ilman ainuttakaan jäähyä. Tuo kertoo miehen pelityylistä aika paljon ja samoin kertoo hänen tämän kauden kolme taklaustaan, mutta toisaalta eipä häntä voi moittia ainakaan turhista jäähyistä.

Ja mitä tulee tuohon nuckin ennakkoarvioon, että Canucks tulee pelaamaan sumppupeliä, niin tiiviistä peräpäästä huolimatta olimme ottelua selvästi hallinnnut osapuoli. Jotain kertoo sekin, että ottelun parhaaksi valittiin Niklas Bäckström häviäjiltä.

Nuo tähdet vedettiin taas kotiinpäin. Minnesota hävisi pelin, mutta kaksi Wildin pelaajaa pääsi tähdille. Kai he olisivat jättäneet Mitchellinkin pois tähdiltä, ellei hän olisi ollut entinen Minnesotan pelaaja. Viimeksikin Minnesotan kotipelissä Canucksia vastaan valittiin kaksi Minnesotan pelaajaa tähdille, vaikka he tuolloinkin hävisivät ottelun. No eihän noilla tähdillä niin väliä ole, mutta minä olisin valinnut kyllä tähdille ennemmin voittomaalin (ja tappelun käyneen) Jaffrayn tai NHL-uransa ensimmäisen voiton ottaneen Schneiderin kuin Koivun.

Tuosta Canucksin sumppupelistä olin väärässä. Odotin, että neljättä peräkkäistä vieraspeliä, ja toista vieraspeliä peräkkäisenä iltana pelannut Canucks olisi ollut väsyneemmän näköinen kuin kotonaan viime aikoina pelannut Minnesota, mutta asia olikin päinvastoin. Canucks oli kentällä parempi joukkue, ja ansaitsi voittonsa.

Cory Schneider näytti maalilla valmiilta NHL:n ykkösmaalivahdilta. Voitto oli varmasti henkisesti tärkeä Corylle, ja ainakin minun papereissani hänellä pitäisi olla nyt selkeä ykkösvahdin asema Luongon paluuseen saakka. Tavallaan sitä jopa toivoo, että Luongo olisi sivussa vielä pari viikkoa, jotta Schneider saisi arvokasta kokemusta, ja muut seurat saisivat paremman kuvan nuorukaisen lahjoista (tämä siis siinä tapauksessa, että Canucks haluaa pitää Luongon ja kaupata jossain vaiheessa Schneiderin).

Puolustuksessa Bieksa teki maalin (kauden viides osuma), ja hänen yhteistyönsä Mitchellin kanssa oli varman näköistä. SOB pelasi jälleen hyvän pelin, ja kuten Hiisi sanoi, hänen kiekollinen pelinsä on parantunut silmissä - kuten on muukin peli. SOB:n hyvästä pelistä kertoo sekin, että hän sai enemmän peliaikaa kuin Edler, Öhlund tai Salo.

- Nelonen oli aivan liekeissä (Hordichuk, Jaffray sekä Hansen). Ketju aiheutti toistuvasti ongelmia Minnesotalle ja värkkäsi ottelun voittomaaliksi ja käännekohdaksi jääneen 2-1 maalin (Wild oli juuri saanut tasoitettua ja saanut hengen päälle ja vire katosi tähän maaliin). Nuck kritisoi tuossa Jaffray puolustuspeliä ja nyt ketju hoiti puolustuspelin parhaalla mahdollisella tavalla -pitämällä kiekkoa vastustajan päässä-.

Niinhän siinä usein käy, että kun kritisoi jotain, niin kohta tämä onnistuu. Tosin minulla ei ollut tarkoitus suoranaisesti kritisoida Jaffrayta, vaan haikailla Johnsonia takaisin. Detroitia vastaan Canucksin hyökkääjät eivät kovin hyvin pakkeja tukeneet, ja Johnson on juuri tuossa hommassa hyvä. Minnesotaa vastaan nähtiin kentällä paljon yhtenäisempi joukkue, ja nyt ei enää Johnsonia niinkään kaipailtu.

Jaffrayn pelille teki ihmeitä se, että Hansen oli pudotettu samaan ketjuun ja otettu Mike Brown ketjusta pois (hänen kanssaan ei kiekollista peliä voi tehdä). Hansen on järkevä pelaaja, ja hänen pelinsä sopi hyvin Jaffrayn kanssa yhteen. Hansen-Jaffray -kaksikko tekikin kentällä paljon hyvää työtä, ja Hordichuk toi ketjuun fyysisyyttä. Kokonaisuutena tuo ketju vaikutti toimivalta.

Todellakin siis henkisesti hyvin tärkeä voitto Schneiderin ekana voittona sekä tappioputken katkaisseena voittona. Josko nyt alkaisivat tasaiset pelit taas kääntyä voitoiksi. Nyt on ainakin paljon helpompi lähteä Coloradoon maanantaina kun on voitto alla eikä paineita tappioputken katkaisusta.

Niin, ja nyt olisi viimein aika voittaa Colorado. Canucks on hävinnyt Avalanchelle peräti seitsemän peliä peräkkäin, joten jossain vaiheessa se tilastovoitto sieltä tulee väkisin. Coloradon Marek Svatos on tehnyt pelaamissaan kuudessa viime Canucks-pelissä 6+3=9 pistettä. Lisäksi hän on ratkaissut ottelun kahdessa viimeksi pelaamassaan pelissä rankuilla. Ihme valaskiusaaja.

 

[Beneway]

...Wellwoodista näyttää tulevan kesän paras hankinta Gillisilta, ja tuo on taas yksi osoitus siitä, kuinka kujalla sitä voikaan joskus olla noissa pelaaja-arvioissaan. Minä kun en ymmärtänyt tuota hankintaa ollenkaan ('jonkun' Toronton liian pehmeä ylijäämäpelaaja, joka kuvassa uima-altaan vierellä näytti kaikkea muuta kuin urheilijalta), mutta nyt hän johtaa Daniel Sedinin kanssa joukkueen maalipörssiä, hän on tehnyt NHL:n kahdeksanneksi eniten ylivoimamaaleja ja hän raapii aloituksia päälle 57%n teholla....

Tuo Wellwoodin tarina Vancouverissa on kyllä aikamoinen. Sai vain yhden näytönpaikan nelosketjussa alkukaudesta ja kun peli ei toiminut, iskettiin mies waivereihin ja oltiinpa häntä viemässä jo Eurooppaan. No, yhtäkkiä Demitra loukkaantuu ja Wellwood saa toisen näytönpaikan ja tuosta "paluuottelusta" ottelusta lähtien otteet ovat ilmeisesti olleet aikalailla tasaisen hyviä. Aika pienestä oli NHL-uran jatko kiinni.

 

[nuck]

Tuo Wellwoodin tarina Vancouverissa on kyllä aikamoinen. Sai vain yhden näytönpaikan nelosketjussa alkukaudesta ja kun peli ei toiminut, iskettiin mies waivereihin ja oltiinpa häntä viemässä jo Eurooppaan. No, yhtäkkiä Demitra loukkaantuu ja Wellwood saa toisen näytönpaikan ja tuosta "paluuottelusta" ottelusta lähtien otteet ovat ilmeisesti olleet aikalailla tasaisen hyviä. Aika pienestä oli NHL-uran jatko kiinni.

Niin, ehkä eniten tuo Wellwoodin kohtelu kertoo Vigneaultin rakkaudesta grinder-tyylisiä pelaajia kohtaan. Vigneaultin papereissa hyvä pelaaja tuntuu olevan usein sellainen, joka painaa keuhkot pihalla kahteen suuntaan, viettää enemmän aikaa kulmissa painimassa kuin avojäällä, pelaa aina varmasti joukkueelle ja omistaa erinomaiset fyysiset ominaisuudet, mutta heikommat kädet tai hyökkäyspään peliälyn.

Eihän siinä mitään, minäkin voisin ottaa valmentajana omaksi luottopelaajakseni kovan työntekijän (esim. Pyatt, Kesler, Burrows, Hansen, Johnson, Rypien), kun tietäisi, että pelaaja vetää paljon ennemmin pitkän päätyyn, kuin alkaa vetämään alimpana miehenä Wellwood-tyylisesti jalkakikkaa ja harhautuksia. Jossain kohtaa tuo rakkaus duunarimiehiä kohtaan olisi ehkä kuitenkin hyvä tarkistaa.

Näin jälkikäteen ajatellen oli käsittämätöntä, että Canucks suojasi ennemmin turhake Mike Brownin waiversiin laitolta, kuin Wellwoodin, mutta tuo vain kertoo joukkueen peli-ideologiasta aika paljon. Joukkue halusi pitää ylhäällä alkukaudesta kahdeksan puolustajaa (ymmärrettävä ratkaisu viime kauden pakkien loukkaantumissuman vuoksi), joten joko Wellwood tai Brown piti uhrata waiversiin. Ja valinta kohdistui 'tietenkin' Wellwoodiin.

Tietysti tuo ratkaisu johtui osaltaaan myös siitä, että Wellwood oli jo ollut waiversissa kesällä ja tuolloin häntä kohtaan ei osoitettu kiinnostusta. Viime kaudella ihan hyvin esiintynyt Brown oltaisiin voitu puolestaan menettää (tämän kauden ja pl. viime kauden otteiden perusteella, mikä kauhea ajatus...), jos hänet oltaisiin uhrattu. Mutta ennen kaikkea tuo Wellwoodin ja Brownin välinen valinta kertoo joukkueen valmennuksen rakkaudesta noita duunaripelaajia kohtaan.

Jo harjoituspeleissä Brown ei näyttänyt NHL-pelaajalta. Kyle oli puolestaan vetänyt treenipelit piste/ottelu -tahdilla, tehnyt yhden voittomaalin, yhden rankkarimaalin ja antanut yhden pelin voittomaaliin syötön. Ja noihin tehoihin hän oli päässyt pelaamalla 11 minuuttia pelissä. NHL:ssä Wellwoodille annettiin yksi näyttöpaikka pienellä jääajalla alkukaudesta, mutta kun tehoja ei tullut pelissä (Washington), jossa koko joukkue oli täysin hukassa, hänet laitettiin waiversiin ja päätettiin pitää Brown ylhäällä.

Laitan tähän yhteyteen aikaisemman kirjoitukseni siitä ajasta, kun Wellwood laitettiin farmiin, niin se avaa hieman taustaa, minkä suuntaisia ajatuksia varmaan moni muukin tuolloin ajatteli:

Wellwoodin tarinasta tuli siis kaiken kaikkiaan yksi lyhyimmistä tarinoista Canucksin historiassa. Kirjaan etusivulle kirjaillaan tehokkaat harjoituspelit ja heikko kunto harjoitusleirille tullessa, ja kirjan takakannessa lukee: yksi oikea NHL-peli hänelle sopimattomien pelikavereiden kanssa, noin 10 minuuttia peliaikaa ottelussa, jossa koko joukkue oli pahasti hukassa ja tämän näyttöpaikan jälkeen matka Manitobaan.

Canucksin leiristä kerrottiin aikaisemmin, että Wellwoodin kanssa mennään kärsivällisesti eteenpäin. Ei tuo minusta siltä näyttänyt. Toki joukkueeseen piti tehdä tilaa Bieksan paluuta varten ja Gillis haluaa pitää mahdollisimman paljon puolustajia omilla McIverin lähdön jälkeen (kun viime kaudella puolustuksessa nähtiin mahtava joukkokato), mutta ei joukkue silti minkäänlaista kärsivällisyyttä osoittanut.

Kesällä ajattelin, että tämä Canucks-pesti on Wellwoodin viimeinen näyttöpaikka. Ajattelin, että ellei hän nyt näytä NHL-pelaajalta, hänestä ei enää koskaan ole sellaiseksi. Vancouverin piti olla viimeinen mahdollisuuden antaja, mutta tätä mahdollisuutta ei seuralta kuitenkaan nähty. Eli farmiin laittamisesta huolimatta Wellwoodista voi olla edelleen NHL-pelaajaksi. Ihan kuin alhaalle myös laitetuista Matt Pettingerista, Michel Ouelletista, Jason Krogista tai Jeff Cowanista.

Eli minä(kin) ajattelin tuolloin, että Wellwoodin pelit ovat pelatut. "Onneksi" Demitra kuitenkin loukkaantui, ja näin Kyle sai uuden mahdollisuuden. Canucks'han nosti samaan aikaan farmista myös hyökkääjä Matt Pettingerin ylös waiversien kautta, ja hänellehän löytyi heti ottaja (Tampa Bay). Wellwoodia ei kuitenkaan huolittu, ja miehen ura alkoi takaportin takaportin kautta uudelleen Vancouverissa.

Wellwoodin ensimmäinen ottelu noston jälkeen alkoi hienosti, kun hän teki Vancouverille maalin Columbusta vastaan heti ensimmäisen ottelun ensimmäisessä erässä. Sitten astui kuitenkin kuvaan "Vigneaultin linja", ja Wellwood pelasi tuon ottelun toisessa erässä kiitokseksi tuosta maalista neljä vaihtoa. Hänhän ei maalista huolimatta taklannut, painanut keuhkot pihalla kahteen suuntaan, ei paininut kulmissa tai tapellut.

Onneksi valmennuksenkin silmät aukesivat sitten myöhemmin, ja Wellwoodista tuli useimmissa peleissä päälle 14 minuuttia pelaava hyökkääjä. Tuo silmien avautuminen tapahtui myöhään, mutta onnekseen he siihen kuitenkin pystyivät. Nyt pitää vain toivoa, että jatkossa he pystyisivät tämän tapauksen jälkeen ajattelemaan vähän monipuolisemmin pelaajista. Pelaaja voi olla hyvä, vaikka hän ei jäähyllä istuisikaan, tai painaisi tuhatta ja sataa kiekottomana kahteen suuntaan.

 

[nuck]

Canucks pelasi Coloradoa vastaan ihan kohtalaisen pelin, ja sai vieraista sentään yhden pisteen, mutta kieltämättä nuo ottelut Coloradoa vastaan pistävät jo turhauttamaan. Colorado nimittäin otti rankkujen kautta jo kahdeksannen peräkkäisen voittonsa Vancouverista. No, toisaalta Avalanche on ollut meille valtava peikko jo pitkään, joten tavallaan nuo Avalanchen voitot ikään kuin kuuluvat valitettavan luontaisena asiana sarjaan.

Viimeisimmässä ottelussa Vancouverille tyrkytettiin kahta pistettä pariinkin kertaan, mutta ei vain kelvannut. Jannik Hansen pääsi pelin kolmannessa erässä läpiajoon, ja olisi voinut sinetöidä pisteet, mutta mies hukkasi paikkansa ohilaukaukseen - tuossa kävi samalla tavalla kuin pari peliä sitten Calgarya vastaan Hansenin päästessä läpiajoon. Kun ei tanskalaiselle kelvannut, niin vastustaja otti sitten voiton. Lisäksi kaksi maalia pelissä tehnyt Steve Bernier laukoi pelin lopussa tolppaan.

Ottelun erikoisuus tilastojen valossa oli se, että joukkue johti ottelua kolmeen eri otteeseen, mutta hävisi käsittämättömästi tästä huolimatta (en muista vastaavaa kolmen johdon hukkaamista ihan heti Canucksille tulleen). Tuossa näkyi taas hyvin tuo Luongon loukkaantuminen - Sanford ja Schneider ovat Luongoon nähden ihan eri tason maalivahteja laittamaan pelin lopussa luukut kiinni - ja nimen omaan negatiivisessa mielessä.

Toinen erikoisuus isommassa kuvassa ilman Luongoa on ollut se, että Canucks on tehnyt kolmen viime pelin aikana vieraissa Detroitia ja Coloradoa vastaan kahdessa pelissä yhdeksän maalia ja saanut tästä huolimatta vain yhden pisteen. Yleensä ottaen noin suurilla maalimäärillä pitäisi ottaa varmat neljä pistettä, mutta maalivahtipeli on vaikeuttanut tuota asiaa aika paljon.

Coloradoa vastaan tulokas Cory Schneider oli aika lailla eri tasolla, mitä nähtiin edellisessä pelissä Minnesotaa vastaan. Schneider taisteli heti pelin alussa helpoistakin kiekoista ja päästi kaksi luvattoman helppoa maalia (joista tasoitusmaalin vielä alle kolme minuuttia ennen loppua). Nähtiin häneltä pari hyvääkin torjuntaa, mutta selvää oli pelissä se, että maalivahtiosastolla oli joukkueen suurimmat ongelmat ja tuon vuoksi hävittiin piste. Sellaista se vain on usein vihreallä tulokasvahdilla pelatessa - otteiden heilahtelut kuuluvat asiaan.

Puolustuksessa Edler pelasi vahvan ottelun. Syöttö kolmannessa erässä läpiajoon päässeelle Hansenille oli hieno, ja jatkoajalla Edler oli tehdä koko kentän nousullaan voittomaalin. Negatiivista puolustuksessa oli puolestaan Sami Salon loukkaantuminen - jo toisessa peräkkäisessä ottelussa Coloradoa vastaan. Canucks joutui pelaamaan Salon loukkaantumisen vuoksi lähes koko pelin viidellä pakilla ja tuo näkyi tiettyjen miesten ylikuormalla.

Hyökkäyksessä Steve Bernierin kaksi maalia lämmittää. Bernier näkyy löytäneen uuden nousun, kun on päässyt Keslerin ja Burrowsin kanssa samaan ketjuun. Maalien lisäksi hän laukoi peräti seitsemän kertaa kohti Budaj'n maalia. Toivottavasti maalit helpottavat jatkossa Bernierin osumatarkkuutta. Bernierin lisäksi nostan onnistujaksi jälleen Vancouverin nelosketjun. Jaffray jatkaa hyviä otteitaan ja Hansen-Jaffray -kaksikko toimii. Ykkönen ja kakkonen teki yhdessä vain yhden maalin, joten siellä olisi ollut parantamisen varaa.

Avalanchella paljon seurattu ja tarkoin vartioitu Marek Svatos jäi pelissä ilman pisteitä ja kahteen laukaukseen, mutta iski rankuilla hänelle tyypillisesti pelin voittomaalin. Tuo oli jo kolmas kerta peräkkäin, kun Svatos ratkaisee kentällä ollessaan Coloradolle pelin rankuilla. Avalanchen hyökkäyksen paras oli mielestäni yhden maalin tehnyt Ryan Smyth, joka pelasi selvästi Coloradon eniten tasakentin ja laukoi kuusi kertaa kohti Schneideria.

Vancouver pelaa seuraavan ottelun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (Suomen aikaa) Nashvillessa. Peli on kuudes peräkkäinen vieraspeli ja mikäli tuosta saataisiin voitto, joukkue saisi mahdollisuuden selvitä tämä seitsemän pelin vierasjakso piste/ottelu-tahdilla. Tuo olisi kiitettävä saldo näin pitkässä vierasjaksossa kakkos- ja kolmosvahdeilla pelatessa. Maalissa nähdään tuolloin luultavasti ainakin Sanford, sillä Schneider taisi menettää nyt aika pahasti luottoaan. Harmi sinänsä, sillä Minnesotaa vastaan Cory näytti jo niin hyvältä.

 

[Henkka]

Vigneaultin papereissa hyvä pelaaja tuntuu olevan usein sellainen, joka painaa keuhkot pihalla kahteen suuntaan, viettää enemmän aikaa kulmissa painimassa kuin avojäällä, pelaa aina varmasti joukkueelle ja omistaa erinomaiset fyysiset ominaisuudet, mutta heikommat kädet tai hyökkäyspään peliälyn.

Vigneault'sta seuraava Suomen maajoukkueen päävalmentaja? Olisi ainakin tarvittavaa materiaalia tarjolla...

 

[nuck]

Vigneault'sta seuraava Suomen maajoukkueen päävalmentaja? Olisi ainakin tarvittavaa materiaalia tarjolla...

Olisi varmasti pätevä mies (takataskussa on kahdesta eri joukkueesta yksi Jack Adams ja yksi Jack Adamsin kakkossija, vaikka NHL-kausia on vasta viisi - tämä markkinointipuheena) ja tosiaan sopivaa materiaaliakin löytyisi.

Kaikesta huolimatta minä en kuitenkaan haluaisi millään luovuttaa häntä mihinkään eurotoureille tai MM-kisoihin pelaamaan yhden ottelun kunniasta / pettymyksestä, sillä vaikka hänellä on liikaakin duunari-rakkautta ja osittaista sokeuttakin, hän on samalla kuitenkin hyvä ja paikkansa ansaitseva valmentaja.

Vigneaultin rakkaus kohdistuu grindereihin varmaankin siitä syystä, että yksi pelaaja pelaa yli 95% pelistä kiekottomana, ja näin ollen tuo kiekoton peli on hyvä saada pelaamaan. Valitettavasti (V:n joukkueen kannalta) tuo kiekottoman pelin ulkopuolelle jäävä 5%:n kiekollinen peli usein ratkaisee pelin yhtä lailla, kun erikoistilanteet astuvat voimaan.

 

[nuck]

Luongo saattaa pelata jo lauantaina

Roberto Luongon tervehtymisaikataululle kuuluu sikäli hyvää, että hän saattaa olla parhaassa tapauksessa kentällä jo lauantain ottelussa Edmontonia vastaan. Luongo kertoi asiasta seuraavaa:

"Things have to keep progressing but it's possible. Hopefully, that will be a good day for me. At the same time, I don't want to get ahead of myself and start thinking about that game too much because I know there's still a lot of improvement that has to be done. Right now, it's a matter of building it up."

Kapteenin paluu olisi joukkueelle tietenkin ensiarvoisen tärkeä asia. Eniten Luongon puuttuminen on näkynyt pelien lopuilla, sillä Schneider ja Sanford eivät ole pystyneet pelaamaan viime aikoina Minnesota-peliä lukuun ottamatta ratkaisevia hetkiä kovinkaan hyvin. Schneiderin piikkiin voidaan laittaa suoraan viime ottelussa Coloradon neljäs ja tasoittava maali kolme minuuttia ennen loppua, ja Sanford ei joukkueen tehtävää ainakaan helpottanut Detroitissa.

Kummankin maalivahdin hieman vaikean tilanteen ymmärtää siinä mielessä, että Sanford ei ole koskaan ollut ykkösvahti NHL:ssä juuri epätasaisuuden vuoksi, ja Schneiderilla on puolestaan niitä samoja ongelmia, mitä on lähes järjestäen jokaisella Coryn ikäisellä maalivahdilla heidän tullessaan NHL:ään. Juuri katselin Carey Pricen ensimmäisiä NHL-pelejä, ja noissa oli havaittavissa videoiden perusteella samankaltaista peliä kuin Corylla: perushommat hyvin kunnossa, väliin mahtuu hienoja torjuntoja, mutta myös helppoja maaleja.

Suurin ero Luongon ja kakkos/kolmosvahtien välillä näkyy siinä, että Canucks on hävinnyt Luongon johdolla erittäin harvoin pelejä, joissa joukkue on johtanut kahden erän jälkeen, ja nyt Sanford/Schneider -kaksikolla pelatessa nuo kolmannessa erässä ratkaistut tappiot ovat olleet arkipäivää.

Vancouver on hävinnyt viimeisistä kuudesta pelistä viisi kolmannessa erässä, ja ratkaisevissa asemissa ovat olleet helpot maalit tai voittavien torjuntojen puuttuminen. Luongon johdolla Canucks on pelannut puolestaan kahden viime kauden aikana 61 ottelua, joissa joukkue on johtanut peliä kahden erän jälkeen. Noista peräti 55 peliä on päättynyt Vancouverin voittoon ja vain kuusi kertaa vastustaja on saanut kolmannessa erässä tasoituksen ja pelissä voiton. Tuokin kertoo paljon Kapteenin onnistumisesta tärkeillä hetkillä.

***

Laitan tähän vielä Vancouver Sunin Colorado-pelin raportin. Pelin puhutuin pelaaja oli ottelun jälkeen Schneider, josta voisi laittaa muutamia jutussa olleita pätkiä:

Cory kertoi itse pelistään;

"You just have days like that where the puck is going in. Guys did a great job fighting back and getting the lead. That's why you've got to make important saves at the end of the game to get you two points.

You get a point, but we should have had two. I felt I could have shaved a couple of goals off. I've just got to be better next time."


Sunin kolumnisti Iain MacIntyre kertoi Avsin maaleista:

To be fair, Colorado's first and third goals - by David Jones and Hejduk - were deflected into the net by Vancouver defencemen Willie Mitchell and Shane O'Brien.

But while Daniel Tjarnqvist's point shot that tied it 4-4 late in the third period may have nicked some fabric on the way to the net, Schneider still reacted slowly and allowed the fluttering puck to squeeze between his right arm and body.

That was the same gap Ryan Smyth exploited from 50 feet out in the second period to get the Avalanche into the game after the Canucks dominated much of the first period but led only 1-0.


Vigneault kertoi oman näkemyksensä seuraavasti:

"There's a couple I'm sure he'd want to have back. But he's a young kid who's got a lot of upside and a lot of potential, and there's not really a lot you can do when you put pucks in your own net off bad bounces.

"We put two pucks in our net, which were unfortunate. And a costly turnover at the end of the third period by a veteran player definitely hurt us quite a bit. I thought our guys competed real hard in a place where we haven't had a lot of success. In my mind, we should have won tonight."


Ja Mitchell päätti sanontaa-osaston:

"They got a lot of bounces out there. I thought it was a game we played well enough to win. It probably wasn't [Schneider's] best game. That's when as a team, with a youngster in there, you're trying to rally. If he lets in a couple of soft ones, you're trying to rally and come back and I thought we did that."

Aika huonoa tuuriakin noissa parissa Coloradon maalissa kieltämättä kävi (tosin myös Hordichukin maali meni pompulla), kun kaksi Avalanchen maalia taisi mennä Canucks-pakkien ohjauksista sisään. Lisäksi pitää sanoa, että Hejdukin maalissa Ryan Smyth teki kerrassaan loistavan esityön, kun hän luistelutti takapuolensa Schneiderin päähän (vielä niin, että Schneiderin pää kääntyi ihan toiseen suuntaan - Cory protestoikin tuota, mutta turhaan) juuri kun Hejduk laukoi. Eipä noille maaleille oikein mitään voinut, mutta tuo Smythin maali ja tuo viimeisin maali menivät kyllä luvattoman helpolla. Aika vaikea on voittaa kun kaksi maalia menee sisään noin helposti ja kahdessa maalissa omat pakit ohjaavat vedot sisään.

***

Cody Hodgson teki tehot 3+1, kun Brampton voitti kotonaan Mississaugan maalein 5-4. Hodgson oli samalla pelin ykköstähti. Kauden 23 pelissä Cody on tehnyt nyt 20+22=42 pistettä. OHL:n pistepörssissä Hodgson on kuudentena, mutta hän on tehnyt peliä kohden enemmän pisteitä kuin ykkösenä oleva Windsorin Taylor Hall.

 

[nuck]

Vancouver pelaa seuraavan ottelun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (Suomen aikaa) Nashvillessa. Peli on kuudes peräkkäinen vieraspeli ja mikäli tuosta saataisiin voitto, joukkue saisi mahdollisuuden selvitä tämä seitsemän pelin vierasjakso piste/ottelu-tahdilla. Tuo olisi kiitettävä saldo näin pitkässä vierasjaksossa kakkos- ja kolmosvahdeilla pelatessa. Maalissa nähdään tuolloin luultavasti ainakin Sanford, sillä Schneider taisi menettää nyt aika pahasti luottoaan. Harmi sinänsä, sillä Minnesotaa vastaan Cory näytti jo niin hyvältä.

Lainaan itseäni, kun muita ei voi lainata. Canucks otti viime yönä tuosta Nashville-pelistä 1-3 vierasvoiton, ja sai näin mahdollisuuden selvitä tästä seitsemän peräkkäisen vieraspelin jaksosta piste/ottelu-tahdilla. Maalilla pelasi odotetusti Sanford, joka torjui 20 kiekkoa. Vancouverin maalintekijät ottelussa olivat Demitra (8), Edler (2) ja Burrows (8). Nasvillelta onnistui ensimmäisessä erässä Bonk (2). Predatorsin maalilla pelanneelle Dan Ellisille kirjattiin 27 torjuntaa, ja hänet valittiin pelin kakkostähdeksi.

Ottelu oli fyysinen, vaikka idioottien kuningas Jordin Tootoo puuttuikin pelistä ja Darcy Hordichuk ei vastoin minun odotuksia lämmennyt entistä seuraansa vastaan. Nivusvammasta kärsinyttä Sami Saloa paikannut Rob Davison täräytti heti pelin avauserässä ehkä Vancouverin tämän kauden kovimman taklauksen Scott Nicholiin, ja tämä jätti kentän. Davisonin niitti oli puhdas, mutta siitä saatiin aikaan tuolla videolla näkyvä tappelu Jason Jaffrayn ja Rich Peverleyn välillä.

Muuten pelin avauserä oli Vancouverilta melko hyvää vieraspelaamista. Tasakentin Canucks mielestäni hallitsi peliä, ja joukkue teki Demitran toimesta jo viidennessä peräkkäisessä ottelussaan avausmaalin. Erän puolivälissä nähtiin erän musta hetki, kun Alex Burrowsin jo ollessa jäähyllä joukkue joutui 5-3 alivoimalle kuudella pelaajalla pelaamisesta, ja Nashvillen Bonk tasoitti ottelun kahden miehen ylivoimalla. Erän lopussa Ryan Kesler otti vielä erän toisen tyhmän jäähyn sukeltamisesta, ja päästi Nashvillen pelaamaan erän viimeisen minuutin ylivoimaa. Parista tyhmästä jäähystä huolimatta erän laukaukset menivät Canucksille 10-7.

Toisen erän alussa Alex Burrows pelasi 'tavoistaan poiketen' likaisesti, ja taklasi J.P. Dumontia kyynärpäällä pään seudulle. Tilanteesta hermostunut Jason Arnott hyökkäsi kuoreensa vetäytyneen Burrowsin päälle, ja Nashville joutui pelaamaan peräti seitsemän minuuttia alivoimalla. Tilanteessa sai jäähyn myös Canucks-pakki Shane O'Brien, mutta hän selvisi pelirangaistuksella (SOB on muuten noin 250 jäähyminuutin vauhdissa...).

Burrowsin tilanteen jälkeen erän lopussa Ryan Kesler taklasi vielä Nashvillen tähtipakkia Shea Weberia likaisesti takaapäin laitaan. Tuosta tilanteesta Keslerille annettiin viiden minuutin jäähy ja tappelemaan ryhtynyt Weber sai 2+2 minuuttia (oikea tuomio olisi ollut mielestäni 2+5). Burrowsin ja Keslerin taklaukset saivat paljon keskustelua aikaan ja aiheesta. Nyt kävi hyvin, kun Dumont/Weber ei loukkaantunut, mutta nuo ovat vaarallisia tilanteita. Ei mikään ihme, että Nashvillen valmentaja Barry Trotz kiehui pelin jälkeen ja syytti Canucksia "head huntingista";

"I thought [Burrows] left his feet, hand to head or forearms to the head [on Dumont]. We're talking about people's lives. Head injuries are a real main subject in the National Hockey League right now. There are two things that are unwritten: you don't go after the head and you don't go after knees. I think in the hockey code, they crossed the line a few times."

Vancouverin valmentajalla Alain Vigneaultilla oli ottelusta erilainen näkemys:

"There was a lot going on out there. It seemed we weren't allowed to hit them. Every time we threw a good, strong, clean hit, there was a scrum after. Hitting is part of the game. There's nothing in the rule book that says we can't hit a Nashville player. It was a physical game, it was intense.

"I haven't seen any replays [of the hits] but I saw them quickly on the ice and thought they were physical hits that a good league has."

Burrows kertoi tuosta taklauksestaan itse seuraavasti:

"I jumped? The puck was in the air. I didn't want to injure the guy. I know the guy. We work out together in the summer. I don't want to hurt a guy like that."

Burrows ja Kesler taklasivat tilanteissa mielestäni kyllä vaarallisen näköisesti, mutta Trotzin olisi ehkä kuitenkin katsottava uudestaan myös toisen erän Jerred Smithsonin Kyle Wellwoodia päähän kohdistunut taklaus. Lisäksi hän voisi palautella mieleensä Jordin Tootoon kaikki päähän kohdistuneet taklaukset. Jo pelkästään viime kaudella Canucks oli pahasti ottavana osapuolena, kun kääpiö juoksi Milleria päähän ja iski tämän jälkeen tilanteeseen tullutta Luc Bourdonia poikittaisella mailalla naamaan. NHL:ssä 14 kautta pelannut Miller ei ole tuon tapauksen jälkeen pelannut missään.

Pelillisesti toinen erä oli Vancouverilta heikko. Tuosta Arnottin jäähystä saatua seitsemän minuutin ylivoimaa ei pystytty hyödyntämään kertaakaan (tuo erän ja ottelun suurena miinuksena). En tiedä, ajattelivatko pelaajat pitkää ylivoimaa liiankin helppona paikkana ratkaista ottelu, vai missä oli vika - Canucksin ylivoimatehoilla ei olisi ollut ainakaan aihetta mihinkään leijumiseen. Tosin Nashvillekin laukoi erässä vain neljä kertaa, joten onneksi sielläkin palaset olivat sekavassa ja jäähyjen täyttämässä erässä pahasti sekaisin.

Kolmannessa erässä joukkueet keskittyivät taas pelaamaan, ja törkeydet jäivät pois. Canucks iski pelin voittomaaliksi jääneen osuman erän ensimmäisellä minuutilla Antti Pihlströmin jäähyn aikana. Daniel Sedin antoi hienon syötön selkänsä taakse, ja Edler pääsi laukomaan vapaasta paikasta puolityhjään maaliin kauden toisen osumansa. Tuon jälkeen Canucks keskittyi puolustamaan vierasjohtoaan, ja onnistui tässä. Loppulukemat iski Burrows tyhjään maaliin.

Viivoja:

- Canucks pelasi ehkä kauden fyysisimmän pelinsä - paljon taklauksia ja osa noista taklauksista oli selvästi tarkoitettu likaisiksi. Etenkin puolustajat olivat kovalla taklauspäällä, vaikka fyysiset O'Brien ja Davison eivät ottelussa jäähyjensä vuoksi paljon ehtineet pelata.

- Ylivoima oli surkeaa - etenkin toisen erän seitsemän minuutin ylivoima näytti niin onnettomalta, että harvoin näkee. Tuli sieltä kolmannessa erässä sentään onneksi yksi ylivoimaosuma, ja tuo oli pelin voittomaali.

- Öhlund pelasi erittäin hyvän ottelun: kolme kovaa taklausta, neljä blokkia, tehotilastoon +2, pari vetoa - vähän ihmettelin, kun miestä ei valittu tähdistöön.

- Demitra teki pitkästä aikaa maalin ja katkaisi seitsemän peräkkäisen maalittoman pelin putkensa. Wellwoodilta maaliin hieno syöttö. Toivottavasti kaksikko löytää hyvän yhteisen pelivireen.

- Antti Pihlström oli Canucksin voittomaalin aikana jäähyllä, mutta muuten hän pelasi mielestäni oikein hyvän pelin. Ihme on, että jos mies ei saa jatkaa ylhäällä noilla näytöillä.

- Voitto oli Canucksille toinen viimeisistä kolmesta pelistä, ja joukkue on saanut vähintään pisteen kaikista kolmesta viime vierasottelustaan.

- Viimeisten 25 alivoiman aikana Canucks on päästänyt kolme maalia.

- Edessä on nyt neljän päivän tauko, ennen lauantaista Oilers-peliä. Tuo Oilers-peli on seitsemäs peräkkäinen vieraspeli ja sen jälkeen kauden pisin vierasjakso on onneksi päättynyt. Pelaajat pääsevät käymään nyt pitkästä aikaa kotonaan.

- Luongon pitäisi olla maalilla seuraavassa pelissä.

- Vancouver nousi Anaheimin kanssa NHL:n kärkeen tappeluiden määrässä. Kummallakin on tältä kaudelta 31 tappelua. Kolmantena listassa on Chicago 27 tappelullaan. Viime kaudella Canucks oli saman listan kolmas 68 tappelullaan.

- Vancouver on kerännyt NHL:n kuudenneksi eniten pisteitä, ja joukkue johtaa Luoteista divisioonaa. Ihan hyvät ensimmäiset 30 peliä kaudelle, kun joukkue on pelannut jo aika pitkään ilman arvokkainta pelaajaansa ja kauden 29 pelistä kotona on saatu pelata vain 11 peliä (noissa saldo on 7-3-1).

 

[nuck]

Sportsnet.ca:n Mike Brophy kirjoittaa, että Sundinin kaksi todennäköisintä joukkuetta olisivat Vancouver ja NY Rangers. Sundinin kerrotaan tekevän päätöksensä tulevasta joukkueesta tämän vuoden puolella. Mikäli Sundin valitsisi Vancouverin, Canucksin ketjut voisivat olla vaikka mallia:

Demitra - Sundin - Wellwood / Raymond
Sedin - Sedin - Pyatt
Burrows - Kesler - Bernier
Hordichuk / Rypien - Johnson - Hansen

Jaffray, Wellwood, Raymond....... Brown

Tuossa kokoonpanossa olisi kaksi hyökkäystehoista vastaamaan pystyvää ketjua ja oikein hyvä kolmonen, mutta Sundinin tulo voisi tehdä pieniä peluuttamiseen liittyviä ongelmia, mikäli muu joukkue olisi kunnossa. Minä en haluaisi nimittäin nähdä kumpaakaan Mason Raymondista ja Kyle Wellwoodista kokoonpanon ulkopuolella, mutta toisen heistä olisi sinne melkein mentävä.

 

[Mr. Smith]

Mikäli Sundin valitsisi Vancouverin, Canucksin ketjut voisivat olla vaikka mallia:

Demitra - Sundin - Wellwood / Raymond
Sedin - Sedin - Pyatt
Burrows - Kesler - Bernier
Hordichuk / Rypien - Johnson - Hansen

Jaffray, Wellwood, Raymond....... Brown

Minä en haluaisi nimittäin nähdä kumpaakaan Mason Raymondista ja Kyle Wellwoodista kokoonpanon ulkopuolella, mutta toisen heistä olisi sinne melkein mentävä.

Ehkäpä silloin voisi miettiä jonkun kauppaamista ja itselle tuo joku olisi Pyatt. Tällä kaudella Pyatt on ollut selvästi pettymys. Vancouverin sisäisessä pörssissä Pyatt on 14. ja oikeaa paikkaa kokoonpanossa ei ole löytynyt. Uskoisin, että samoihin tehoisin yltäisi esim Jaffray jos saisi enemmän vastuuta. Eikä myöskään fyysisyys vähenisi juurikaan tuossa vaihdossa. Lisäksi Pyatt on kauden jälkeen UFA. Kehitys ensimmäisen Vancouverin kauden jälkeen ei ole mennyt odotetusti, joten saattaa maisemanvaihto olla taas edessä muutenkin.

Omat ketjut voisi näyttää vaikkapa tältä:

Wellwood - Sundin - Bernier
Sedin - Sedin - Demitra
Burrows - Kesler - Raymond / Jaffray
Hordichuk - Johnson - Hansen

Jaffray / Raymond, Rypien, Brown

Vaikea kyllä sanoa kannattaako nyt hyvin toimivaa pakettia rikkoa edes Sundinin takia. Toki paperilla joukkue vahvistuisi melkoisesti, mutta käytäntö saattaa olla sitten eri asia.

 

[Chip Whitley]

Ehkäpä silloin voisi miettiä jonkun kauppaamista ja itselle tuo joku olisi Pyatt. Tällä kaudella Pyatt on ollut selvästi pettymys. Vancouverin sisäisessä pörssissä Pyatt on 14. ja oikeaa paikkaa kokoonpanossa ei ole löytynyt. Uskoisin, että samoihin tehoisin yltäisi esim Jaffray jos saisi enemmän vastuuta. Eikä myöskään fyysisyys vähenisi juurikaan tuossa vaihdossa. Lisäksi Pyatt on kauden jälkeen UFA. Kehitys ensimmäisen Vancouverin kauden jälkeen ei ole mennyt odotetusti, joten saattaa maisemanvaihto olla taas edessä muutenkin.

Ei Pyatt minulle mikään pettymys ole ollut, aika pitkälti samanlaista kiekkoa hän pelaa kuin esimerkiksi viime kaudella. Alku oli Pyattilla heikompi (kuten koko joukkueella) mutta viimeinen kuukausi on ollut Pyattilta jo ihan hyvää kiekkoa. Perus Pyattia jos sanoisi.

Tämä sanottuna, en minäkään pahaksi pistäisi mikäli Pyatt tällä kaudella treidattaisiin (ihan sama tuleeko se Sundin vai ei). Kesällä hankittu Bernier täyttää Pyattin jättämän aukon kaikin puolin ja tuo pöydälle vielä lisääkin, plus omaa suuremman potentiaalin nuorempana pelaajaana. Ja tosiaan Pyatt'han on kauden päätteeksi UFA, tämäkin puoltaa miehen kauppaamista kun tällä hetkellä näyttää aika epätodennäköiseltä että ura Canucksissa jatkuisi. Toisaalta kesällä UFA-statuksen saava Pyattin tasoinen pelaaja ei luultavasti montaa joukkuetta kiinnosta. No, eiköhän sieltä se yksi aina löydy, siirtotakarajalla tehdään niin paljon surkeita kauppoja että kyllä yhdestä Pyattista 2-4 kierroksen varausvuoron saa.

Vaikea kyllä sanoa kannattaako nyt hyvin toimivaa pakettia rikkoa edes Sundinin takia. Toki paperilla joukkue vahvistuisi melkoisesti, mutta käytäntö saattaa olla sitten eri asia.

Jep, vielä kun puhutaan veteraanipelaajasta joka lähenee nelikymppisiään eikä ole pelannut vajaa vuoteen yhtään kunnon jääkiekko-ottelua. Nähtiinhän se kuinka dominoivaksi Ducks muuttui viime kaudella kun kaksi part time sankaria Selänne ja Niedermayer liittyivät joukkueeseen. Tai miten Starsilla on sujunut Richardsin kanssa. Parempi joukkue paperilla ei ole välttämättä sitä kentällä. En ole selvännäkijä, en tiedä miten Canucksille kävisi jos kelkkaan hyppäisi kesken matkan pelaaja nimeltä Mats Sundin, mutta ei tuo riskitön siirto olisi, ei missään nimessä. Vielä jos kahden vuoden pahvin antavat.

Jos Sundin, tai joku muu ns. huippusentteri sieltä kauden aikana Gillisin verkkoihin tarttuu, lähtisin luultavasti tällaisella koostumuksella kokeilemaan:

Sedin - Sedin - Demitra
Raymond - Sundin (tai joku muu) - Wellwood
Burrows - Kesler - Bernier

Tuossa voisi sitten V vispaa pelaajia miten tahtoo, Bernier, Raymond, Demitra ja Welly liikkuvina nappuloina. Toki jos sentteriksi tulee jokin muu kuin Sundin, niin vaihtokaupassa lähtenee vähintään yksi pelaaja tuosta yllä olevasta kahdeksikosta. Tämä jos jokin on kuitenkin epätodennäköistä, enkä itse asiassa oikein jaksa uskoa Sundiniinkaan.

Eiköhän sieltä taas joku saatanan smolinskiweinrichnoronencarneybrown tule. Ja tiputaan viimeistään toisella kierroksella ulos playoffeista. Ja varataan seuraavan kerran toisella kierroksella vuonna 2016. Vaikka varausvuorojen pitäminen on joka kesä korkealla prioriteettilistalla.

 

[Mr. Smith]

Enpä huomannut, että vielä olisi ollut täällä suurta treidi-uutista. Jim Sharrow treidattiin Chicagoon ja vastapalloon tuli "conditional draft pick". Taisi olla Manitobassa liikaa hyviä pakkeja, joten Sharrowista luovuttiin. Vai onko jollain parempaa tietoa miksi tuollainen kauppa tehtiin?

 

[Jay79]

Luongon tilanteesta.

http://www.tsn.ca/nhl/story/?id=259301&lid=headline&lpos=secStory_nhl

 

[Hiisi_van_Holten]

Huomasin vasta itse tuossa äskettäin Youtubesta batallionmedia nimisen käyttäjän, joka päivittää Batallionin maaleja youtubeen ja olen nyt tässä viimeisen tunnin katsellut Codyn maaleja ja täytyy kyllä todeta, että melkoinen ranari on jätkällä.

Pahoitteluni, jos kyseessä on vanha tuttu linkki.

 

[nuck]

Enpä huomannut, että vielä olisi ollut täällä suurta treidi-uutista. Jim Sharrow treidattiin Chicagoon ja vastapalloon tuli "conditional draft pick". Taisi olla Manitobassa liikaa hyviä pakkeja, joten Sharrowista luovuttiin. Vai onko jollain parempaa tietoa miksi tuollainen kauppa tehtiin?

Sharrowille ei vain oikein löytynyt kunnon roolia Moosessa. Tällä hetkellä Moosen puolustajina ovat olleet Nolan Baumgartner, Shaun Heshka, Maxime Fortunus (Dallas-apu), Trevor Ludwig (Dallas), Daniel Rahimi ja Zach FitzGerald. Lisäksi sairauslistalta pitäisi olla tulossa piakkoin kentille Mark Fistric (Dallas), ja ECHL:stä mahdollisuuden saa nyt isokokoinen Travis Ramsey.

Tuossa seitsemän ensimmäisen pakin porukassa (Baumgartner, Heshka, Fortunus, Ludwig, Fistric, Rahimi ja FitzGerald) Sharrowille jäi lähinnä hajaminuuttien pelaaminen, joten miehen itsensä kannalta oli parempi saada töitä muualta. Sharrow'han oli Moosessa ihan kohtalainen kiekollinen puolustaja (kaukana kuitenkin sarjan parhaista), mutta hän teki omassa päässä ihan liikaa pieniä virheitä noustakseen joukkueensa luottopakkien joukkoon.

Winnipeg Free Pressissa oli seuraava Moosen valmentajan Scott Arnielin Sharrowia koskeva lausunto:

Let's make a deal: Defenceman Jimmy Sharrow was traded to the Chicago Blackhawks organization for future considerations. Sharrow, who had one goal and five assists in 17 games for the Moose this season, did not live up to expectations according to coach Scott Arniel. "There were other people the organization wanted to see playing ahead of Jimmy... Jimmy and I butted heads on a number of occasions... Sometimes it's just a fit and hopefully he'll be able to take advantage of a fresh start with another organization."


***

Mitä tulee tuon Pyattin mahdolliseen kauppaamiseen, niin selvästi hänellä on ainakin Vigneaultin papereissa arvostusta, ja siksi en usko ainakaan vielä kauppaan (voin olla tässä kyllä väärässäkin ja Pyatt kaupataan jo tällä/ensi viikolla...).

Pyattin vahvuus on siinä, että hän monipuolinen hyökkääjä - roolina voi olla yhtä hyvin Sedineiden laiturina toimiminen (jossa hän viimeksi enemmän pelatessaan teki 23 maalia, vaikka ei pelannut laidalla koko kautta) kuin Keslerin ja Burrowsin laidassa puolustavammassa roolissa pelaaminen. Tälläkin kaudella Vigneault on yrittänyt saada hänestä irti hyökkäystehoja antamalla vastuuta kahdessa ensimmäisessä ketjussa, mutta kieltämättä hän saisi tehdä enemmän tehoja. Toisaalta noihin hyökkäystehoihin vaikuttaa aika paljon ylivoimavastuu, mikä Pyattilla on ollut tällä kaudella puolet pienempää kuin esimerkiksi kaudella 2006-07. Tasakentin Pyatt on ollut kuitenkin tehokkaampi kuin Raymond tai Bernier.

Toinen Pyattin erityinen vahvuus on kiekoton peli. Pyatt on iso pelaaja, joten fanit toivovat häneltä aina paljon taklauksia. Noihin odotuksiin nähden hän saisi taklata enemmän, mutta hän on ollut kuitenkin kaikilla kolmella Canucks-kaudellaan joukkueensa hyökkäyksen ahkerimpia taklaajia (tällä kaudella toiseksi ahkerin, viime kaudella neljänneksi ahkerin ja kaudella 2006-07 kolmanneksi ahkerin). Taklausten lisäksi Pyatt on yksi joukkueen parhaimpia pelaajia kulmissa vääntämässä pakkeja vastaan. Hän on ottanut esimerkiksi Canucks-aikanaan yhteensä 82 kiekonriistoa ja vastaavasti menettänyt kiekon 39 kertaa. Nuo lukemat ovat lähes yhtä hyviä, kuin kiekonriistopelistä(kin) tunnetun Keslerin vastaavat luvut samalta ajalta (119/48). Kiekonriistojen lisäksi Pyatt on menestynyt hienosti blokeissa - vain Johnson, Kesler ja Burrows ovat tässä hommassa Vancouverin hyökkäyksestä Pyattia parempia.

Hänestä puhuttaessa, pitää vielä muistaa myös se, että Pyattillta nähtiin hyvät playoffit viimeksi Canucksin siellä ollessa. Tuon vuoksi iso mies (6' 4" / 230) olisikin ehkä viisasta pitää, vaikka runkosarjatehoja voisikin toivoa lisää. Pyatt'han oli isossa roolissa etenkin Dallas-sarjassa, kun Canucks käänsi sarjaa johtolukemiin 3-1. Ensin sarjan kolmannessa ottelussa Pyatt oli mielestäni kentän paras pelaaja (jos Luongoa tai Turcoa ei oteta huomioon), ja iski jatkoajalla voittomaalin. Sitten seuraavassa ottelussa hän antoi kolmannessa erässä kaksi syöttöä, kun Canucks voitti pelin 1-2 (Pyattille tuossa pelissä kakkostähti - muut tähdille päässeet olivat jälleen maalivahdit).

Pyatt on ollut Vancouverille arvokas pelaaja viimeisten kolmen kauden aikana erityisesti kiekottomassa pelissä. Hän on siis aika pitkälle Vigneault-tyylin hyökkääjä, ja tuon vuoksi hän sopii joukkueeseen. Maaleilla mitattuna Pyatt on ollut Vancouverissa noin 20 maalin hyökkääjä, ja tuo raja ihan kelvollinen rajapyykki hyökkääjälle, joka elää muista asioista, ja jonka ylivoima-aika on ollut aika rajallinen. Hänen tilallaan voitaisiin toki nähdä ehkä joku 30 maalin hyökkääjä, mutta enpä tiedä, olisiko kokonaisuus tuolla vaihdolla sen parempi (ei ainakaan, jos tuossa paikassa surffailisi joku Vrbatan kaltainen hyökkääjä). Luultavasti joukkueen ylivoima voisi parantua, mutta toisaalta tasakenttäpeli ja alivoima heikentyä sekä näkymätön "likainen työ" laskea.

Mutta tämänkin Pyattin puolustuspuheenvuoron jälkeen voin sanoa kaikesta huolimatta sen, että tavallaan Pyattia on joskus turhauttavaa katsoa. Hän on suorastaan erinomainen pelaaja silloin, kun hän laittaa kaikkensa peliin ja pelaa ns. epätoivoisessa tilanteessa, mutta hän ei tee tuota ilta illan jälkeen. Jos hänelle saataisiin jostain se viimeinen rutistus kaikkiin peleihin, ja jos häneltä nähtäisiin joka ilta parasta fyysistä Pyattia, mies nousisi urallaan korkealle.

Mitä tulee noihin Mr. Smithin ja Chip Whitleyn Sundin-kirjoituksiin, niin olen niistä samaa mieltä. Paperilla ja ylivoimalla Canucks varmasti vahvistuisi, mutta Sundinin tulo kesken kauden muokkaisi joukkueen kemiaa varmasti jollain tavalla, enkä tiedä, kannattaisiko tuossa asiassa ottaa riskiä. Vaikea paikka ennustaa mitään, mutta uskon, että jos Sundin ilmaisisi halunsa tulla Vancouveriin, Gillis hänet ottaisi.

Huomasin vasta itse tuossa äskettäin Youtubesta batallionmedia nimisen käyttäjän, joka päivittää Batallionin maaleja youtubeen ja olen nyt tässä viimeisen tunnin katsellut Codyn maaleja ja täytyy kyllä todeta, että melkoinen ranari on jätkällä.

Eikä pelkästään melkoinen ranari, vaan myös melkoinen lämäri. Kohta pääsee seuraamaan suurella mielenkiinnolla tulevia nuorten MM-kisoja, kun kisoissa nähdään pitkästä aikaa huippuluokan Canucksin hyökkääjäprospecti. Codyn seurajoukkue Brampton oli muuten voittanut viimeisistä 22 pelistään peräti 19, mutta hävisi viime yönä Barrielle vieraissa 0-4. Bramptonin kapteeni Hodgson puuttui pelistä Kanadan maajoukkueleirityksen alkamisen vuoksi.

 

[nuck]

Eilen vähän otti päähän, kun tiesin missaavani Oilers-pelin anopilla vierailun vuoksi, mutta lukemien raporttien ja videoiden perusteella voin sanoa vain, että onneksi tuo jäi näkemättä. Canucks teki isoja virheitä Oilersin maaleissa, Sanfordilla oli vuorossa heikompi ilta, Canucks ei päässyt koko pelissä (laukaisukartan mukaan) laukomaan ykkössektorilta kuin kaksi kertaa, joukkue liikkui huonommin, joukkue hävisi taklaukset...

Ei siis mikään ihme, että valmentajilla oli omistaan hieman erilaiset näkemykset:

MacTavish:

"It was the first game all year where I can say that everybody played well. It was the first real complete 60-minute game we have played all year. Normally, there have been patches of the game where there are some poor performances, but everybody did their job tonight. That was the first sign of a complete game by everyone this year. It was an important game for us."

Vigneault:

“I really don’t have one positive thing to say about this game. We got outplayed, we got out everything-ed in all areas. They deserved to win hands-down. We had two (scoring) chances after 40 minutes. That’s quite impressive. That tells you a lot about our game tonight.”

Eli MacTavishin mukaan Canucks-peli oli heiltä kauden ehjin suoritus, Vigneaultin mukaan Canucksin pelistä ei puolestaan löydä mitään hyvää. No, jos joukkue (Vancouver) pääsee 60 minuutin sisään laukomaan ykkössektorilta vain kaksi kertaa, ja saa samassa pelissä vain kolme hyökkäyspään taklausta aikaan, niin vaikea on peliä kehua, vaikka vastustaja pelaisi kuinka hyvin.

Jotenkin sitä aavistelikin pahaa ennen peliä. Canucks oli ollut lentokenttiä kiertämässä viimeiset puolitoista viikkoa, jonka jälkeen pelaajat olivat päässeet koteihinsa, unohtaneet hetkeksi pelit, keskittyneet muihin juttuihin ja sitten tuli muutaman välipäivän jälkeen vastaan vieraissa Oilers, joka oli juuri voittanut San Josen, Dallasin ja Los Angelesin (noista Sharks ja Kings vieraissa). Näitä hetkiä on nähty joskus ennenkin...

Vancouverin viimeiset pelit Edmontonissa olivat menneet muutenkin liian hyvin, jotta kierre olisi jatkunut. Oilersin viimeisin voitto Vancouverista kotona ja varsinaisella peliajalla oli tullut nimittäin 17.10.2006. Tuon jälkeen joukkueet pelasivat Edmontonissa seitsemän kertaa, eikä Canucks hävinnyt noista varsinaisella peliajalla peliäkään. Nyt oli siis selvästi Oilersin vuoro, ja tämän joukkue teki ilmeisen selvällä pelillisellä marginaalilla.

Vancouver jatkaa pelejään jo tulevana yönä, kun joukkue pelaa Roberto Luongon edellistä seuraa Floridaa vastaan, ja pitkästä aikaa kotonaan. Harmi vain, että Luongo otti loukkaantumisensa kanssa takapakkia, eikä pelaa. Maalilla nähdään nyt luultavasti Schneider, joka on ollut ihan samanlainen kuin Sanford: hyvää peliä on seurannut huono. Viime peli Coloradoa vastaan oli huono, joten toivottavasti nyt olisi hyvän vuoro. Ja ennen kaikkea toivotaan, että koko joukkue piristyisi selvästi tuosta heikosta Oilers-pelistä.

Panthers on voittanut viimeisistä seitsemästä pelistä peräti kuusi (noista vielä viisi vieraissa), joten kova vastustaja tulee vastaan. Olisin toivonut näkeväni Floridan paidassa Bryan Allenia, mutta hän ei ole tällä kaudella polvivamman vuoksi juurikaan pelannut (vain kaksi peliä). Florida on voittanut Vancouverissa edellisen kerran vuonna 1994, joten nyt saattaa olla valitettava aika katkaista tuo kierre.