Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

EDIT:Vai olisiko kaksosten arvo yhdessä niin paljon suurempi kuin erikseen, ettei heitä kannattaisi treidata eri jengeihin?

Ihan hyvä kysymys, joka saattaa olla vielä jopa tärkeäkin.

Kaksosethan ovat kuin laskukaava 1+1=3, eli he ovat yhdessä selvästi parhaimmillaan. He ovat pelanneet (paria poikkeusta lukuun ottamatta - yksi näistä nähtiin viime kaudella Vancouverissa ja toinen tähdistöpelissä) kolmevuotiaasta lähtien toistensa kanssa MoDon nuorissa, MoDossa, Ruotsin nuorten- ja poikien maajoukkueissa, Ruotsin aikuisten maajoukkueissa ja nyt viimeiset seitsemän vuotta Vancouverissa. Vaikka täällä Jatkoajassa asiaa ei ehkä kannata kovasti hehkuttaa, heidän tilanteensa on ainutlaatuinen, katsottiin ketä tahansa pelaajaa missä tahansa ammattilaissarjassa.

Tietysti Vancouver voisi kaupata heidät erikseen, mutta koska Kaksosista saa selvästi parhaimman hyödyn peluuttamalla heitä yhdessä, minä en osaa nähdä heitä kaupattavan erikseen. Aivan varmasti he myös haluavat pelata jatkossa yhdessä. Jos heistä tulee siis vapaita agentteja he haluavat mennä samaan joukkueeseen. Heidän tulevalla joukkueella pitää siis olla katossaan varaa noin 14-15 miljoonaa ja paikka kahdelle kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjälle.

 

[Chip Whitley]

Aivan varmasti he myös haluavat pelata jatkossa yhdessä. Jos heistä tulee siis vapaita agentteja he haluavat mennä samaan joukkueeseen. Heidän tulevalla joukkueella pitää siis olla katossaan varaa noin 14-15 miljoonaa ja paikka kahdelle kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjälle.

Mielestäni tässä piileekin se juju. Koska kaksoset tulevat tavallaan yhdessä, "pakettina" jos voisi sanoa, eivät heidän palkkansakaan nouse tuonne "normilukemille". On monia teorioita että toinen kaksonen ei saisi mitään aikaiseksi ilman toista puoliskoa, ja nimenomaan tästä syystä heidän palkkansakin tulee tavallaan yhden pelaajan muotin mukaisesti. Onko se sitten oikein vai väärin, en osaa sanoa. Sen sanon kuitenkin, että Sedinit ovat enemmän kuin tottunut tähän "yhdistämiseen", he puhuvat haastatteluissakin itsestään aina monikossa.

Vaikka kuinka Barry yrittää dollareita itselleen napata, kaikki kaksosista toimitusjohtajiin tietävät että Sedinit tulevat "paketissa", ja palkkakin tulee olemaan tämän mukainen. Myös hyytyminen (jos näin voisi sanoa) tosipaikoissa tulee hieman rokottamaan, kun verrataan esim. Druryyn tai Gomeziin. En siis jaksa uskoa että Sedinit tulevat saamaan mistään tuota 14-15 miljoonaa mitä mainitsit, vaan enemmänkin 10-12 miljoonan pakettihinta on mielestäni realistisempi vaihtoehto. Ja Gillisina olisin tuon valmis maksamaan, kunhan vuosimäärä pysyisi maksimissaan viidessä.

 

[nuck]

Vaikka kuinka Barry yrittää dollareita itselleen napata, kaikki kaksosista toimitusjohtajiin tietävät että Sedinit tulevat "paketissa", ja palkkakin tulee olemaan tämän mukainen. Myös hyytyminen (jos näin voisi sanoa) tosipaikoissa tulee hieman rokottamaan, kun verrataan esim. Druryyn tai Gomeziin.

Toivottavasti olet oikeassa.

Toivottavasti Gillis ei liikaa muistuta Barrya ja Kaksosia esimerkiksi Michael "terveraaputus" Ryderin neljän miljoonan sopimuksesta (eikä muutenkaan vapaiden agenttien palkkojen reilusta noususta) ja toivottavasti hän saa neuvoteltua Kaksosille esimerkiksi Ryderia vain reilun miljoonan isomman sopimuksen (n. 5-5.5 miljoonaa). Minulla on vain se tunne, että Barry kyllä muistaa ottaa tuon markkinoiden yleisen kehityksen huomioon, ja yrittää väkisinkin kalastaa Kaksosille päälle kuuden miljoonan sopimukset per punapää.

Kaksosten arvosta puhuttaessa pitää ottaa tosiaan huomioon tuo "yhteinen hyytyminen". Toisaalta myös se "yhteinen tehokkuus", mikä runkosarjan peleissä on näkynyt, ja minkä perusteella sopimukset usein tehdään. Tätä(kin) asiaa voidaan kuitenkin tarkastella niin monelta eri kantilta, että Kaksosten arvoa on mielestäni ylipäänsä hankala arvioida.

Jos nyt kuvitellaan Barry-Gillis-akselin välistä neuvottelua, niin se voisi mennä suunnilleen näin (JP B=Barry, MG=Gillis);

JP B: Me haluamme kummallekin identtiset sopimukset, ja kun puhumme ykkösketjun miehistä, sopimusten pitää olla 6.5 miljoonaa, viideltä kaudelta.

MG: Arvostamme Kaksosia, mutta heidän ollessa joukkueen ykkösketjussa, Canucks on jäänyt playoffien ulkopuolelle kerran yhteensä kahden kauden aikana. Heidän pitäisi kantaa joukkuetta enemmän, jotta me olisimme valmiita maksamaan heille tuon 6.5 miljoonaa. He eivät ole vielä sellaisia johtotähtiä, joihin olisimme valmiita sijoittamaan lähes 7 miljoonaa.

JP B: Kaksoset ovat olleet kuitenkin joukkueenne ainoita hyökkäyspään onnistujia. He ovat tehneet pisteitä viimeisten kahden kauden aikana 0.96 ottelukohtaisella keskiarvolla. Joukkueenne kolmanneksi paras pistemies Näslund teki näiden kausien aikana keskimäärin 0.7 pistettä pelissä. Sedinit ovat olleet työsulkukauden jälkeen lisäksi tehopörssissä plussalla 68 merkin verran - esimerkiksi Näslund on saanut samaan aikaan tehomerkinnän -23. Sedineilla on eroa 91 plus-merkkiä Näslundiin.

Lisäksi sinun 10 miljoonalla havittelema asiakkaani, tulevaisuutenne johtotähti Sundin on tehnyt tehoja viimeiset kaksi kautta suunnilleen samaa tasoa Kaksosten kanssa. Johtopäätös tästä on selvä: ilman Kaksosia te ette olisi menneet viimeisten kahden kauden aikana playoffeihin kumpanakaan vuonna ja Sedinit ovat olleet suuria johtajia, kun katsomme sekä tehtyjä pisteitä, että heidän jäällä ollessaan tulleita takaiskuja.

MG: Onhan meillä ollut sentään NHL:n paras maalivahti ja terveenä yksi parhaista puolustuksista, joten playoffit olisivat olleet hyvin mahdollisia ilman Kaksosiakin. Ja mitä asiakkaaseesi Sundiniin tulee, hän on selkeä johtaja, mitä kumpikaan Kaksosista ei vielä ole.

JP B: Sundin on toki Chuck Norristakin kovempi. "Mats Sundin' hand is the only hand that can beat a Royal Flush." Sedinit ovat kuitenkin pelillisesti lähes Sundinin tasoa - jos joku voi tätä ylipäänsä olla -, ja kumpikin pystyy pelaamaan huipulla vielä viidestä kymmeneen vuoteen. Toki Sundin'kin tuohon pystyy, jos vain haluaa.

MG: Sundinille olenkin valmis maksamaan, mutta Sedinit ovat vähän eri asia. He ovat myös heikoimmillaan yhdessä, he eivät ole näyttäneet vielä voittavia playoff-otteita ja heidän palkkansa pitäisikin laskea "pakettina".

JP B: He ovat olleet joukkueen ykkösketjussa vain kerran playoffeissa ja tuolloinkin mahataudissa. Pelaa itse mahataudissa, muutama kiloa normaalia kevyempänä hyviä playoff-pelejä.

MG: Ei onneksi tarvitse. Joka tapauksessa he ovat myös heikoimmillaan yhdessä ja heidän palkkansa pitäisikin laskea "pakettina".

JP B: No lasketaan sitten... Kumpikin Sedineista on ollut viimeisten kolmen kauden aikana koko NHL:ssä 20 tehokkaimman pelaajan joukossa, kun lasketaan viimeisten kolmen kauden pisteet yhteen. Sinä et löydä koko NHL:stä kuin Ottawasta, Detroitista ja Tampa Baysta joukkueet, joissa on kaksi yhtä tehokasta pelaajaa. Ja jokainen noista kolmesta joukkueista pelaa paljon hyökkäävämpää kiekkoa kuin te.

MG: Ei sen pelityylin ole niin väliä, Sedinit ovat saaneet kuitenkin meillä ison näyttöpaikan ja vapauksia hyökätä.

JP B: Ai mitä vapauksia? Väitätkö minulle, että nykyinen valmentajanne antaa jotain vapauksia jollekin? Älä naurata!

Tai minkä näyttöpaikan? Kaksoset sijoittuivat viime kaudella NHL:n pistepörssissä 30 parhaan joukkoon kumpikin. Valmentajanne tasapäistävä peluuttaminen antoi kuitenkin Daniel Sedinille NHL:n hyökkääjistä 58. eniten peliaikaa ja Henrik Sedinillekin 45. eniten peliaikaa. Mike Comrie, Ryan Malone ja Jochen Hecht'kin pelasivat enemmän. Eniten pelanneet NHL-hyökkääjät pelasivat peräti viisi minuuttia enemmän kuin kumpikaan Kaksosista.

Onko tuo näyttöpaikan antamista?

MG: Ainahan sieltä enemmän pelaaviakin toki löytyy, jos katsotaan kokonaisminuutteja. Moni pelaa kuitenkin alivoimaa, eli heille ei tule niin paljon niitä hyökkääviä minuutteja. Sedinit eivät paljon alivoimaa pelanneet, joten he saivat hyökkääviä minuutteja.

JP B: He jäivät ylivoimaminuuteissakin 30 eniten pelanneen huonommalle puolelle, ja lisäksi he jäivät NHL:n kärjestä yli kaksi täyttä tuntia tehokasta ylivoimaa. Jos heille oltaisiin annettu ne minuutit, mikä hyökkäysvastuu heillä joukkueessanne oli, he olisivat olleet myös selvästi tehokkaampia. Ajattele, että Daniel Sedin oli noillakin ylivoimaminuuteilla NHL:n 14. tehokkain ylivoimapelaaja, ja viime kauden sijoituksen merkitys korostuu, kun teillä ei ollut edes kunnollista ylivoimapuolustajaa.

MG: Meidän näkemyksemme mukaan ylivoimaminuutteja pitää jakaa, jotta pelaajat jaksaisivat pelata valmennuksen vaatimaa kuluttavaa pelitapaa paremmin. Siksi Sedineille ei annettu ihan niin paljon minuutteja, kuin he ehkä saisivat jossain toisessa joukkueessa.

JP B: Pitäisikö tuo tulkita siten, että Kaksosten urakehitykselle lähtö jonnekin hyökkäävämpään joukkueeseen ja isomman ylivoimavastuun äärelle tekisi hyvää?

MG: Ei missään nimessä. He ovat meille edelleen erittäin tärkeitä pelaajia.

JP B: No näytä se sitten.

MG: Odotas, Sundinille menee 10 miljoonaa... Demitra saa neljä... Jos Bernier nostaa tasoaan, hänelle me varaamme.. myös neljä... Öhlund on pakko pitää, joten hänelle menee viisi... Edler saa kolme ja Burrows 1.5... Sedineille jää siis viisi per örnsköldsvikiläinen!

JP B: Te sitten osaatte. Ensin te hankitte tulevaisuutta Sundinilla ja Demitralla. Sitten te hankitte ykkösketjun laiturin Sedineita silmällä pitäen, mutta päästätte kuitenkin Sedinit pois. Ei kiitos tuosta viidestä, me katsomme mitä muualla voidaan maksaa ja ehkä palaamme asialle myöhemmin.

MG: Äläs vielä sulje puhelinta. Hei!! Viisi ja puoli...

JP B: Hei hei.

***

Kumpi sitten on lopulta voittaja tässä asiassa, saa nähdä. Minäkin toivon tuota vähän päälle viittä miljoonaa, eikä se nyt mitenkään hirveän väärinkään olisi, kun playoffeissa Sedinit eivät ole vielä onnistuneet ja tosiaan myös huonot otteet tulevat yhdessä. Samalla pelkään kuitenkin Barryn pitävän tässäkin asiassa tiukkaa linjaa ja vaativan päälle kuutta. Ei sekään mitenkään väärin olisi.

 

[nuck]

Kaksoset keskustelivat jatkosta Gillisin kanssa

Kaksoset, heidän agenttinsa JP Barry ja Gillis tapasivat lounaalla toissa päivänä, ja tuosta tapaamisesta sai kuulla tietenkin myös Vancouver Sun.

Ensimmäinen tapaaminen oli tarkoitettu edessä olevien sopimusneuvotteluiden alkupaloiksi.

"We're just going to have dinner," JP Barry explained. "It's just an initial dinner. There are no plans for a negotiating session. Mike needs to sit down with Daniel and Henrik, introduce himself, get to know them and talk about the future. That's probably the best way for all of us to start."

Henrik Sedinin mukaan kaksoset saattaisivat olla valmiita sopimuksiin vähän heidän markkinahintaansa halvemmalla, jotta he saisivat pitää asemansa nykyisellään (pysyä yhdessä Vancouverissa):

"We like it here. We've never been players to take the last dollar to stay here. If it's a little bit less, then we'll take it."

Asiakkaidensa yleisestä palkkakehityksestä huolissaan oleva Barry joutui kuitenkin puuttumaan Hankin sanoihin nopeasti, ettei tulisi väärin käsityksiä;

"That's just Henrik being straightforward," Barry said. "Obviously, they know it's a priority to stay together and it's my job to find out for them what's appropriate in that context."

Gillis ei halunnut kertoa ennen lounasta tilanteesta sen enempää vielä toissa päivänä;

"We're going to have dinner and we'll see where it takes us," said the GM. "I really don't want to say too much about it because I'd like to speak to these guys first-hand and tell them what I'm thinking. I'm not going to do it through the media."

Muutaman ikealaisen lihapullan jälkeen Kaksoset kehuivat Gillisin ja Gillisin uuden apulaisen Laurence Gilmanin kanssa käytyjä keskusteluja onnistuneiksi Vancouver Sunissa;

"I felt good after the meeting," Daniel said. "I talked to Henrik in the car after and it felt good. Mike is a nice man. I like his ideas on the team. He wants to play a more exciting style of game. We had an open dialogue."

"We didn't talk too much about the contract," Daniel said. "We talked to J.P. and he knows what we want and now Mike knows what we want, too. It's up to them now. J.P. is going to call us when something is close.
"I've always been optimistic."

Myös Gillis oli tyytyväinen keskusteluihin;

"My impression of them was very good," Gillis said. "The meeting was a social dinner to get to know one another in person, to spend a bit of time with them and discuss my philosophy of where I want this team to go. I felt it was critical to have those discussions in person."

***

Toissa kaudella NHL:n parhaaksi valmentajaksi valittu Canucks-koutsi Alain Vigneault on tunnettu puolustavan kiekon valmentaja, ja siksi hänet varmaan myös palkattiin pari kautta sitten Vancouverin penkin päähän Crawfordin vastapainoksi. Nyt V on kuitenkin ainakin Vancouver Provincessa olleiden puheiden mukaan avaamassa pakettiaan ensi kaudella enemmän kahden suunnan pelille;

"This season it is my intention and the intention of our entire coaching staff to find a strong balance between offence, defence and grit or toughness," Vigneault said via e-mail, his day ravaged by a trip to the dentist. "If we can find that balance it should enhance our scoring chances and allow us to be more successful."

Vigneult on saanut joukkueensa tekemään kerran (Montreal 1997-98) NHL:n viidenneksi eniten maaleja, joten periaatteessa hänelle ei tuo 'hyökkäävämpi peli' ole mitenkään outo sana. Parhaimmat henkilökohtaiset menestyksensä V on saanut viiden kauden aikana kuitenkin puolustavasta kiekosta (kerran Jack Adams Trophy vuoden valmentajana ja kerran Jack Adams Trophy -kisan kakkossija).

Ensi kaudella on mielenkiintoista nähdä, mitä hän mahtaa puheistaan huolimatta tehdä, jos joukkue putoaa hyökkäävämmällä pelillä esimerkiksi viiden pelin tappiokierteeseen. Tällä hetkellä Canucksin vahvuudet ovat paperilla maalilla, puolustuksessa ja puolustavissa hyökkääjissä (kun kakkosketju on kysymysmerkki), joten materiaali ei välttämättä avoimempaa peliä suosi.

 

[nuck]

Vancouverin prospectit pelasivat viime yönä Calgaryn prospecteja vastaan kauden ensimmäisen harjoituspelinsä (peli näytettiin myös Canucks.comilla). Flamesilla oli kentällä kokeneempi prospect-ryhmä ja heillä oli peli jo pelattuna yhdessä, joten melko odotetun voiton (6-3) Flamesin nuoret valaspaitaisista väänsivät.

Pari huomiota Canucksin prospecteista, ensin hyvin esiintyneet pelaajat:

- Tämän kesän ykkösvaraus Cody Hodgson oli erittäin hyvä. Hän teki koko ajan oikeita asioita, näytti paljon hehkutettua peliälyään koko ottelun, pelasi kumpaankin suuntaan hyvin ja järjesteli paikkoja ketjukavereilleen Dan Gendurille ja Michael Grabnerille hienosti. Vaikea sanoa, onko Hodgsonista kuitenkaan vielä NHL:n kakkossentteriksi ensi kaudella, mutta tulevaisuus näyttää hänen suhteen enemmän kuin lupaavalta. Mielenkiintoista seurata hänen otteitaan jatkossa harjoistusleirillä.


- Itävaltalainen pikaluistelija Michael Grabner (kesän 2006 Canucksin ykkösvaraus) teki pelissä kaksi maalia (paikkoja oli vaikka viiteen) ja näytti paljon kypsemmältä kuin viime vuonna. Grabnerin peli on sikäli hyvää, että periaatteessa hänen koko pelinsä keskittyy maalintekoon. Tällaisia pelaajia ei meillä ole oikeastaan ketään toista ja näitäkin tarvitaan. Toisaalta tuossa yksipuolisuudessa on myös hänen heikkoutensa, joten riippuu ihan katsojasta, pitääkö Grabnerista vai ei.

Vigneault piti kuitenkin näkemästään Grabnerista;

"Both teams have some very young guys, very inexperienced kids out there," Vigneault said. "[Grabner] should stand out, and in the second period he did. He's going into his second year. He has got to come into these situations here and be an impact player. He was the best player on the ice in the second period. That's what we expect out of him."

Myös Moosen valmentaja Scott Arniel kehui Grabneria;

"He's a year older and feels like he's not a rookie anymore," Arniel said of the winger who turns 21 on Oct. 5. "He feels a little more comfortable. I think him coming here seven weeks early and skating with a lot of regular Canuck guys, he's feeling like he fits in a little bit more. Last year, he looked a little out of place. We saw the confidence on the ice tonight."

Grabnerin ja Hodgsonin yhteinen kemia näyttää löytyneen kuin itsestään. Tämä on tärkeää, sillä kaksikon odotetaan parin kauden päästä pelaavan yhdessä Canucksin toisessa ensimmäisesää kentässä. Grabner antoi myös tunnustusta Hodgsonille;

"I think we played really well together," Grabner said. "Cody's a really good playmaking centre. You can see it: he has a really good eye to see the opening through sticks and skates. He's easy to get the puck from."

Tilasto kertoo omaa kieltään Gendur-Hodgson-Grabner -ketjun pelistä: prospect-joukkueen ykköskenttä oli pelissä kaksi maalia plussalla, vaikka joukkue hävisi kolmella maalilla.


- Ruotsalainen puolustaja Daniel Rahimi pelasi hyvää fyysistä peliä, kuten odotettiin. Rahimin liike ja pelinlukutaito näyttää kehittyneen viime kaudesta ja taklauspelin nuorukainen osaa hienosti. Hänestä ei todennäköisesti tule koskaan NHL-tasolle kahden ensimmäisen parin puolustajaa, mutta syvyysosastolle Rahimilla on hyvät mahdollisuudet.

Arniel sanoi pelin jälkeen Rahimista seuraavaa;

"It's funny because Danny had one fight last year and it was with one of the toughest guys in the league. He wants to prove to people he can play all different kinds of games. This is what you want kids to do - you want them to compete. When they're trying hard to get to next week's camp, they maybe go out of character sometimes. And that's what Danny did."


- Viime kesän Vancouverin toisen kierroksen varaus, puolustaja Yann Sauve nousi myös esiin, kun Vigneaultilta kysyttiin joukkueen nuorisokaartin onnistujista. Isokokoinen Sauve pelasi hienosti fyysisen pelinsä ja näytti ikäisekseen kypsältä prospectilta.


- Kesän 2007 Canucksin toisen kierroksen varaus, Taylor Ellington, pelasi odotetun vahvasti oman päänsä ja teki mailallaan paljon hyviä katkoja. Vertaukset Willie Mitchelliin eivät ole pelityyliin katsottuna kovin kaukana, vaikka matkaa Mitchellin saappaisiin on tietysti vielä paljon. Kokonaisuutena positiivisia odotuksia herättävä peli.


- Viime kaudella Manitobassa rikkovassa roolissa pelannut Pierre-Cedric Labrie pelasi hyvin omaa puolustavaa ja taklaavaa rooliaan. Labrie on kankea luistimilla, mutta osaa olla oikeassa paikassa. Lisäksi hän on vahva laitojen lähellä, taklaa hyvin ja tekee paljon töitä kiekottomana. Parin kauden päästä mahdollisuudet ainakin Canucksin neloseen ovat hyvin olemassa.

Odotuksia (vai oliko niitä edes?) heikommin esiintyneitä pelaajia olivat mielestäni:

- Viime kesän Canucksin vitoskierroksen varaus Prabh Rai näytti hienoa nopeuttaan, mutta hän ei näyttänyt osaavan tehdä mitään muuta. Rai oli viime kesänä yllätysveto varaustilaisuudesta, ja vaikka nopeus on voimaa, tämän pelin perusteella pitää ihmetellä ehkä vielä lisää tätä valintaa. Ehkä intialaistausta sytytti?

No, Rai on vielä puhdas WHL-pelaaja ja pelasi siellä viime kaudella odotuksia herättäneen kauden. Viime kauden Rain nosteesta kertoo jotain kieltä hänen tilastonsa; Kauden ensimmäisten 37 pelin sisään Rai teki ainoastaan 2+24=26 pistettä. Kauden viimeisten 35 pelin sisällä indohyökkääjä tehtaili kuitenkin jo mukavat 18+23=41 pistettä. Samalla hänen tehosaldonsa kauden viimeisistä 35 pelistä oli erittäin hyvä, +29. Toivottavasti hän pystyy tulevalla kaudella pitämään viime kauden jälkimmäisen puolikkaan tason koko kauden ajan.


- Viime kesän seitsemännen kierroksen varaus, maalivahti Morgan Clark, varattiin nähdäkseni siksi, että hänen isänsä on Canucksin kuuluisa maalivahtivalmentaja Ian Clark ja pitäähän isäpappa pitää tyytyväisenä. Clarkilla oli onnettomat tilastot viime kaudella Red Deerissa (88.4%, GAA: 3.7, 47 peliä), eikä tämäkään peli näyttänyt hänen suhteensa mitään hyvää. Tietysti vaikea torjua kiekkoja noin ylipäätään ensimmäisessä näin kovassa testissä, mutta voisi sitä silti kai jotein toivoa? Pienikokoinen maalivahti näytti pieneltä myös maalissa ja oli kaiken lisäksi vielä hidas. Onneton esitys.


- Canucksin kesän 2006 kuudennen kierroksen varaus Juraj Simek pelasi yhden hyvän vaihdon, yhden huonon vaihdon, yhden hyvän vaihdon, yhden huonon vaihdon jne. En tiedä, meneekö Simekin esitys hyvien vai huonojen esitysten listalle, mutta noin suuri epätasaisuus nuoren pelaajan otteissa ei kovin hyvää kieltä yleensä kerro. Simek on toki taitava pelaaja, mutta asennepuolella on vielä tekemistä.


Kokonaisuutena Canucks-prospectien ensiesiintymisessä oli tuloksesta huolimatta paljon hyvää, kun ajattelee sitä tällaisen pelin tärkeintä asiaa, yksilöiden onnistumista. Hodgson, Grabner, Rahimi, Sauve ja Ellington esiintyivät kaikki hyvin omissa rooleissaan ja osa porukasta näyttää kehittyneen eri osa-alueilla hyvin. Ensi yön peliin Edmontonia vastaan saadaan maalille vielä Canucksin ykkösprospecti Cory Schneider, joten joukkueella on mahdollisuudet jopa voittoonkin.

 

[Chip Whitley]

Ehdit sitten nuck ensin ;) No, voisin silti itsekin jotain kommentoida kun tuli aamuyöstä matsia varten herättyä:

Peli oli kokonaisuudessaan aika heikkoa kiekkoa, tosin eipä sitä muuta osannut kukaan odottaakaan (toivottavasti). Jää näytti todella surkealta, ja tämä vei luonnollisesti aika paljon taidolta pois. Ensimmäisessä erässä ehkä 10% Canucks-pelaajien syötöistä onnistui, ottelun kuluessa pelaajat saivat enemmän onnistumisia kun jäähän ja pelitilanteisiin tottui mutta aika minimaalisiksi nekin jäivät. Huonosta jäästä ja pitkästä pelitauosta huolimatta jyvät kuitenkin erottuivat akanoista. Aika pitkälti nuckin kanssa samoilla linjoilla siitä kuka onnistui ja kuka ei, tosin mielestäni onnistumiset olivat hyvin eräkohtaisia (toki tietyn pelaajan taidon ja pelitason sieltä pystyi helposti erottamaan, esim. juuri Grabner ja Hodgson).

Ensimmäisessä erässä Canucks vaikutti aika vastaantulijalta, oikeastaan kukaan ei saanut missään vaiheessa mitään aikaiseksi (ymmärrettävää, mutta sanonpa sen silti). Ainoa valopilkku oli mielestäni Labrien ja Simekin kenttä, jonka keskellä ankkurina toimi Bliznak. Bliznak oli selvästi väärässä paikassa, mutta Labriella ja Simekilla oli muutama hieno vaihto kun ns. "ykköskenttä" vielä haki peliään. Puolustuksessa omaa tonttiaan hyvin hoisivat Rahimi, Ellington ja Sauve. Flamesin maalit syntyivät muistaakseni molemmat maalinedustalla ohjauksista, joten tässä voisi pakistoa hieman miesvartioinnista syyttää (en tiedä ketä oli kentällä näissä tilanteissa, uusinnat olivat rajattuja, joten syytetään pakistoa yleisesti). Eipä Clarkinkaan peli tässä tosin auttanut.

Toinen erä oli Canucksin paras erä. Labrien ja Simekin panos ei ollut enää niin suuri, mutta Hodgsonin kenttä nousi hienosti esille. Kenttä värkkäsi 2 maalia ja pelasi muutenkiin pirteästi, tosin tässäkin oli nähtävissä sama ongelma kuin ensimmäisessä erässä Labrien ja Simekin kentässä; se kolmas pyörä ei ollut niin laadukas. Gendur sai ykköskentässä saman verran aikaiseksi kuin Bliznak kakkoskentässä (no, vähän enemmän mutta ei tarpeeksi), ja tämä varmasti vaikutti myös Hodgson-Grabner kaksikon peliin. Maalilla ero oli kuin yö ja päivä kun Ellis tuli Clarkin tilalle. Valitettavasti Ellisin urakka ei kauaa kestänyt, sillä Seitsosen maalissa Ellisin luistin jäi kiinni railoon ja näytti siltä että seuraava rasti on leikkaussalissa. Rahimille propsit tappeluun lähtemisestä vaikka nekkuun pahasti tulikin.

Kolmannessa erässä palattiin ensimmäisen erän marssijärjestykseen. Grabnerit ja Hodgsonit hävisivät kuvasta muutamia pilkahduksia lukuun ottamatta, ja Flames vei erän selvästi itselleen. Kokonaisuutena ottelusta voisi sanoa Canucksin olleen askeleen jäljessä joka osa-alueella. Eiköhän ensi yönä Oilersia vastaan luistele valmiimpi ryhmä, ja parempaa tulostakin on lupa odottaa.

Canucksin ykköstähdeksi Flamesia vastan asettaisin Hodgsonin, kakkostähdeksi Grabnerin ja kolmostähdeksi Rahimin. Simek, Labrie, Ellington ja Eizenman varasijoilla. Rahimi yllätti kaikista pelaajista eniten, kehitys viime kauden aikana oli suuri. Ellington yllätti luistelullaan, parantunut huimasti viime campista.

 

[nuck]

Cody Hodgson jatkoi vakuuttavia otteitaan viime yönä Edmontonin prospect-ryhmää vastaan. Cody antoi pelissä kaksi syöttöä ja teki yhden maalin, ja hänet valittiin ansaitusti pelin parhaaksi. Hodgsonin peliä katsellessa tuntuu siltä, että Canucks on vihdoin löytänyt varaustilaisuudesta todellisen helmen. Näillä näytöillä Codylle pitäisi kyllä antaa kunnon näyttöpaikka myös NHL-kauden alussa.

Muuten pelistä sen verran, että Canucksin maalilla pelannut Cory Schneider oli yhdessä Hodgsonin kanssa voiton takuuna, ja ero Schneiderin ja Flames-pelissä koomailleen Morgan Clarkin välillä oli (odotetustikin) valtava. Edmontonia vastaan Vancouverilta puuttui ykkösketjun hyökkääjä Michael Grabner, joka on tainnut jo vakuuttaa valmennuksen. Grabnerin lisäksi sivussa oli myös Oilersia vastaan onnistunut puolustaja Daniel Rahimi.

Fyysiseltä puolelta voisi nostaa esiin 19-vuotiaan hyökkääjän Kyle Neuberin, joka otti menestyksellä erää Oilersin 25-vuotiasta Hans Bensonia vastaan. Youtubesta voi etsiä Neuberin matseja - kaverilla tuntuisi olevan ainakin melko hyvä oikea...

Vancouverin ja Oilersin Boxscore:

BOXSCORE

1st Period:
8:57- EDM, Jordan Eberle wrister in the slot from Stephane Goulet even strength (0-1)
9:48 - VAN, Patrick Coulombe from Hodgson on the power play (1-1)
12:25 - VAN, Dan Gendur on a penalty shot, five hole (2-1)
16:54 - VAN, Cody Hodgson on rebound from Rai and Simek (3-1)

2nd Period:
2:45 - EDM, Bryan Lerg missed penalty shot
14:11 - VAN, Scott Howes unassisted on the power play (4-1)

3rd Period:
8:44 - EDM, Bryan Lerge from Goulet (4-2)
16:57 VAN,PC Labrie on 2-on-1 from Hodgson (5-2)

Shots: VAN 7-11-5 23, EDM 12-5-12 29
PP: VAN 2-for-5, EDM 0-for-6
Scratches: Michael Grabner, Daniel Rahimi, Julien Ellis (foot)
Goalies: Cory Schneider 27-29 VAN, Glen Fischer 18-23 EDM

 

[Moustache Dave #44]

Canucks karsi prospect ryhmäänsä treenipelien jälkeen. Varsinaisia yllätyksiä ei nähty, treenipeleissä edukseen esiintyneet jatkavat Canucksin pääleirille.

Pääleirille jatkavat:
hyökkääjät: Cody Hodgson, Michael Grabner, Pierre-Cedric Labrie, Juraj Simek ja Dan Gendur
puolustajat: Taylor Ellington, Daniel Rahimi ja Yann Sauve
maalivahti: Cory Schneider

Mooseen passitettiin hyökkääjä Mario Bliznak sekä puolustaja Patrick Coulombe.

WHLään matkaavat maalivahti Morgan Clark sekä hyökkääjä Prab Rai.

Moosen leiriryhmään kelpuutettiin:
hyökkääjät: Oren Eizenman ja Scott Howes
puolustajat: Jordie Benn ja Travis Ramsey
maalivahti: Julien Ellis

Ja seuraaville pelaajille ”ei kiitos” ja kotimatkalle:
Shawn Boutin (P), Tyler Matheson (H), Tom May (H), Kyle Neuber (H), Jordan Skellet (H).

 

[nuck]

Melko odotettuja nostoja ja laskuja prospect-leiriltä. Ellington, Rahimi ja Sauve ovat ajaneet Coulomben ohi, mitä näyttöpaikkojen antamiseen tulevaisuuden vuoksi tulee. Coulombesta on kehittynyt ECHL/AHL-puolustaja ja edes Coulomben agantti Todd Diamond ei taida enää narista sopimuksen bonuksista, kuten vielä pari vuotta sitten teki.

Miten se menikään... "The other players who got the bigger signing bonuses had never proven a thing at the NHL level. We will remember what [the Canucks] did. They won't always be in control of the situation. What comes around will go around."

Vancouver Sunin prospect jutun voisi laittaa vielä tähän samaan yhteyteen:

Schneider may be ready for the NHL before the Canucks are ready for him.

Main training camp in Whistler, and the pre-season that follows, should provide a far better reading on Schneider's readiness.

But he looked very much Tuesday like the elite prospect who went 18-5-2 with a 1.72 goals-against average and .926 save rate in the second half of his American League rookie season last year with the Manitoba Moose.

If the netminder from Boston College continues to improve and excel the way he did the second half of last season, Schneider's only problem will be finding a place to play in Vancouver because Curtis Sanford was re-signed to back up Roberto Luongo.

"There are heightened expectations, both for myself and management and people watching," Schneider said after handling the Oiler rookies. "For me to meet those expectations, that was a good thing tonight. I feel more confident, a sense of belonging.

"I'm not as nervous or raw as I was coming in last year. I'm more refined. I'm more confident, but at the same time, far from perfect -- far from the level I want to be at when the season starts."

Schneiderin lähitulevaisuudesta on tulossa mielenkiintoinen. Kesän 2004 ykkösvaraus kasvoi ensin rauhassa kolme vuotta yliopistosarjassa, nousi viime kaudella AHL:aan, aloitti siellä kautensa kakkosvahtina 10 ensimmäisestä pelistä saldolla 3 voittoa, 7 tappiota, 3.69GAA ja 87.2 %...

"Obviously, there's an adjustment every time you come to a higher level," Schneider explained of his rookie problems. "But, deeper than that, there was the mental adjustment -- the realization that this is your job ... that you get paid for it and a lot of people are expecting results. It's not just an activity you do after school.

"You go to the rink, you're focussed, you work hard in practice and you try to get better every day. It kind of took me a little while to grasp that."

Kasvukipujen jälkeen Corysta tuli kuitenkin kauden jälkimmäisellä puolikkaalla jopa parempi maalivahti, kuin viime kaudella AHL:n toiseen tähdistöön valittu Moosen alkukauden ykkönen Drew MacIntyre. Schneider voitti kauden jälkimmäisellä puolikkaalla yhdeksän peräkkäistä ottelua, hänet valittiin AHL:n maaliskuun tulokkaaksi ja lisäksi hänen jälkimmäisen puolikkaan saldot 18-5-2, 1.72 GAA ja 92.6 % olivat todella odotuksia nostattavia.

Ensi kauden Schneiderin odotetaan pelaavan vielä AHL:ssa. Vaikka hän saattaisi menestyä jo NHL:ssa, asiassa on kaksi mutkaa: Canucksin tähtivahti Roberto Luongo ja kokenut kakkosvahti Curtis Sanford. Toivottavasti Corylle aukeaisi pariin peliin näyttöpaikka. Vielä ensi kautta suuremmat kysymykset saattavat olla kuitenkin edessä kaudella 2009-2010.

Luongon sopimus loppuu vuonna 2010. Tuolloin olisi periaatteessa kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä kauden aikana organisaation historian parhaan maalivahdin Luongon kanssa jatkot ja varmistaa näin tärkeimmän pelipaikan turvallisuus, tai luottaa organisaation historian selvästi lahjakkaimpaan maalivahtiin. Jos valintana on tuo jälkimmäinen, niin Luongon kauppaamisesta saattaa tulla mahdollista kauden 2009-2010 aikana.

Tuossa tapauksessa tulevaisuus maalilla olisi pitkälle eteenpäin kerrankin täysin oman projektin varassa. Vaikka se tietäisikin suuren suosikin Luongon kauppaa, niin olisihan tuo oman projektin kasvattaminen ykkösvahdiksi tavallaan hienoa. Kun aikanaan joukkueensa kapteeninakin ollut (vaikka olikin maalivahti...) Schneider vaikuttaa kaikin puolin vielä hyvin tervepäiseltä nuorelta maalivahdilta, niin hänen mahdollisuuksia Vancouverin ykköseksi alkaa jo Luongosta huolimatta toivoa.

 

[Chip Whitley]

Training camp oli ja meni viikonloppuna. Campille oli varattu ruhtinaalliset 3 päivää aikaa (perjantaina testit, la ja su jäällä), ja tänä yönä pelataan jo Edmontonissa. Odotettavissa siis paukkuvia nivusia ja aivokramppeja, mutta kaikilla joukkueilla taitaa olla vähän sama tilanne joten ei siitä sen enempää. Ensimmäiset leikkaukset tehdään ymmärtääkseni neljännen preseason pelin jälkeen.

Canucksin camp-ryhmittymä jaettiin kahteen osaan, joukkueisiin A ja B. Ymmärtääkseni ensi yönä Oilersille kaapin paikan näyttää joukkue A. Schneider pelaa maalilla täyden ottelun, pakistossa luutii veteraaneja kuten Öhlund ja Mitchell, nuorempia kuten Edler, Rahimi ja Heshka, ja kesän hankintoja kuten Davison ja Baumgartner. Hyökkäyksessä kirmaavaat edelleen paskassa kunnossa oleva Wellwood, D. Sedin, Pyatt, Kesler, Raymond, Pettinger, Krog, Simek, Gendur, Rypien ja näköjään edelleen NHL-joukkueen kokoonpanoon pääsevä Jeff Cowan.

Toinen joukkue on mielenkiintoisempi kokoonpanon osalta (mm. Hodgson, Grabner, Bernier, Demitra), mutta kyllä tästäkin se tarvittava ilo aamuyön pirteille tunneille varmasti irtoaa.

 

[nuck]

Training camp oli ja meni viikonloppuna. Campille oli varattu ruhtinaalliset 3 päivää aikaa (perjantaina testit, la ja su jäällä), ja tänä yönä pelataan jo Edmontonissa.

Vancouverin joukkue kauden ensimmäiseen harjoituspeliin on Canucks.comin mukaan seuraava:

D. Sedin – Wellwood - Pyatt
Simek – Kesler – Gendur
Pettinger – Labrie - Cowan
Raymond – Krog – Jaffray

Ohlund – Heshka
Mitchell – Davison
Baumgartner - Edler
Rahimi – Sharrow

Schneider

Hyökkäys:

Ykkösessä Kyle Wellwoodiin kohdistuu tiettyä mielenkiintoa, vaikka hän ei juttujen mukaan (ainakaan vielä) olekaan kunnossa. Nyt hänellä olisi kuitenkin hyvä näyttöpaikka Daniel Sedinin sentterinä ketjussa, jossa Pyatt tekee toisella laidalla tilaa. Tämä on illan Canucksin ketjuista se, joka on periaatteessa parhaiten roolitettu (peliä tekevä sentteri, maalintekijä ja fyysinen kahden suunnan hyökkääjä).

Kakkosessa koko ajan eteenpäin mennyt Kesler oli viime kaudella tämän vuotisen Canucksin joukkueen toiseksi paras maalintekijä, puolustavasta roolistaan huolimatta. Kesler saa ketjuunsa toiselle laidalla kokemattoman Juraj Simekin ja toiselle laidalle toisen kokemattoman, (toivottavasti) ensi kauden Moosen hyökkääjän Dan Gendurin. Tämä ketju on sekoitus kaikkea, mutta jotenkin on vaikea nähdä ketjun kemian onnistuvan tuollaisena. Gendurille ja Simekille tietysti hieno paikka päästä näyttämään taitojaan hyökkäyksissä, kun Kesler pelaa keskellä kahteen suuntaan.

Kolmosessa saa mahdollisuuden viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt ja flopannut Cowan (alunperin Cowanin ketjun keskelle sijoitettu Rypien vaihtoi ryhmää ja pelaa kotona). Cowanin on näytettävä heti harjoituspelien alusta lähtien, että hänestä on vielä hyötyä, joten luulisi yritystä riittävän. Taistelutahdon puutteesta ei voi moittia myöskään viime kaudella hyvin Moosessa rikkovaa roolia pelannutta Labrie'ta, eikä sopimuskauttaan aloittavaa Pettingeria.

Nelosen mielenkiintoisin nimi minulle on viime kaudella AHL:ssa kaiken mahdollisen voittanut Jason Krog. Krog on pelannut NHL:ssä urallaan parisataa peliä, mutta näistä suurimman osan ennen työsulkua. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten hänen pelinsä kulkee ketjussa, jossa toisella laidalla viilettää huippunopea ja lisää voimaa saanut Raymond ja toisella puolella yrittää tehdä maaleja toissa kaudella AHL:n tähdistöön valittu Jaffray. Mielenkiintoinen ketju kokonaisuutena.

Puolustus:

Puolustuksessa monivuotinen Canucksin luottopakki Öhlund saa vierelleen Shaun Heshkan, joka on NHL-paikasta melko kaukana Canucks-pakkien syvyyskartassa. Viime kaudella AHL:ssa 30 pistettä tehneelle 23-vuotiaalle puolustaja Heshkalle tuo on tietenkin hieno paikka pelata.

Toisessa parissa nähdään luottopuolustaja Willie Mitchell, ja hänen vierellään kesällä Vancouveriin tullut fyysinen peruspuolustaja Rob Davison. Davisonin peliä on mukava päästä katsomaan, sillä hän on lähellä TOP6-pakin paikkaa ensi kaudella (lähtee kauteen pakkihierarkiassa seitsemäntenä tai kahdeksantena).

Kolmosparissa Edlerilta odotetaan ensi kaudella paljon, mutta saa sitten nähdä, miten toinen kausi lähtee menemään. Viime kausi oli kuitenkin pääosin jo niin lupaava, että isoja odotuksia ei voi välttää. Edlerin vierellä paluumuuttaja Baumgartnerin peliä on taas hyvä päästä seuraamaan - hän saattaa vaikka yllättää kauden aikana monet.

Neljänteen pariin valmennus on koonnut kaksi nuorta puolustajaa, Rahimin ja Sharrowin. Rahimilla saattaa olla tulevaisuudessa mahdollisuudet NHL-joukkueen syvyyspuolustajaksi, mutta Sharrow'in minä näen vain farmin puolustajana. Voi olla, että tämän parin puolustajia kierrätetään kokeneempien puolustajien kanssa ottelussa.

Maalilla on mielenkiintoista seurata Schneiderin otteita koko pelin ajan. Aika kovaan paikkaan Cory nyt joutuu, kun edessä olevalta joukkueelta ei kovin paljon pysty nyt tässä pelissä odottamaan. Ei etenkään, kun näkee Edmonton Journalin toimittajan Joanne Irelandin kirjoittaman Oilers-kokoonpanon:

Erik Cole - Shawn Horcoff - Ales Hemsky
Ethan Moreau - Fernando Pisani - Dustin Penner
Rob Schremp - Marc Pouliot - Sam Gagner
Liam Reddox - Ryan O'Marra - Hans Benson

Sheldon Souray-Steve Staios
Ladislav Smid-Lubomir Visnovsky
Theo Peckham-Taylor Chorney

Mathieu Garon

Tuohan on 80%:sti Oilersin odotettu NHL-kokoonpano.

 

[nuck]

Vancouver avasi harjoituspelikautensa hyvällä tuloksella, kun voitti vieraissa selvästi veteraanipitoisemman Oilersin rankuilla 3-4. Koska tuloksella ei näissä peleissä ole kuitenkaan väliä, parin mielenkiintoisen pelaajan otteet kiinnostivat enemmän:

Cory Schneider:

Kentän ehkä paras pelaaja, ainakin paras pelaaja Vancouverilta. Jatkoi siitä, mihin viime kauden lopetti ja hän näyttää olevan valmis NHL-kiekkoon. Schneider saisi varmasti monissa muissa joukkueissa enemmän mahdollisuuksia jo ensi kaudella. Vancouverissa on kuitenkin Luongo, joka paitsi pystyy pelaamaan paljon, mutta myös haluaa pelata paljon.

Alain Vigneaultin kommentti kertoo punapään pelistä Oilersia vastaan olennaisen;

"There were some good signs," noted Canuck head coach Alain Vigneault. "I liked our goaltender. He was excellent."

Schneider koppasi kahdessa ensimmäisessä erässä kiinni 30 kutia ja oli suurin yksittäinen syy sille, että peli oli vielä tasainen. Ehkä hänen paras näyttönsä tuli toisessa erässä, kun Oilers sai pelata täydet kaksi minuuttia 5-3 ylivoimaa NHL-kokoonpanolla (Shawn Horcoff, Ales Hemsky, Erik Cole, Sheldon Souray ja Lubomir Visnovsky), mutta 22-vuotias maalivahti piti tilanteen tasoissa.

Ihan täydellistä peliä Schneider'kaan ei kuitenkaan pelannut, sillä hän oli alussa vähän hermostuneen näköinen, ja Sheldon Sourayn ensimmäisessä maalissa hän oli hieman väärin sijoittunut. Kun peli eteni, nuori jenkkivahti pisti kuitenkin verkkonsa umpeen ja oli erittäin hyvä. Schneider kertoi itsekin olevan koko joukkueen kanssa vähän tukossa pelin alussa;

"With the flight and the bus ride, it took us a while to get our legs going but once we started to play structural hockey, we really carried the play in the third," Schneider said."I settled down as well. I was maybe a little bit jumpy in the first."

Mielenkiintoista nähdä, milloin Schneider pääsee ensimmäistä kertaa pelaamaan virallisen NHL-pelin.

Kyle Wellwood:

Wellwood näytti kentällä pieneltä ja hitaalta, eikä hän jaksanut painaa heikon kuntonsa vuoksi kunnollisia vaihtoja alusta loppuun. Myös yhteispeli Daniel Sedinin kanssa ei näyttänyt toimivan. Tästä huolimatta hän yritti tehdä jopa puolustustöitä, sijoittui kentällä pelisilmänsä ansiosta hyvin, syötti ylivoimalla Canucksin 2-2 tasoituksen, näytti muutenkin parissa paikassa hyvää pelisilmäänsä ja iski rankuissa maalin. Vaikea vielä sanoa, onko hänestä ottamaan paikkaa kakkosketjusta, sillä hän on selvästi keskenkuntoinen. Onneksi kuntopohjaa on vielä aikaa parantaa.

V:n kommentti Wellwoodista:

"I thought he was all right," Vigneault said. "He had some moments on the ice. He's taking steps in the right direction."

Jason Krog:

Vancouverin ja koko pelin paras aloittaja (63%), kuten pystyi myös odottamaan miehen aikaisempia aloituslukemia katsoen.... Kolmannessa erässä syöttö pelin 3-3 maaliin tuli juuri Krogin aloitusvoiton seurauksena... Rankuissa teki uskomattomalla vedolla voittomaalin... Lisäksi syötteli pari kertaa hienosti ja pelasi hyvin myös omaan päähän.

Kokonaisuutena Krogilta kelvollinen esitys ja aloituksissa / rankuissa jopa erittäin hyvä, mutta jotakin ylimääräistä jäätiin Canucks-leirissä vielä kaipaamaan. Krog taistelee pelipaikasta Hansenia, Hodgsonia, Raymondia, Pyattia, Grabneria ja Wellwoodia vastaan edelleen tiukasti, mutta en voi pitää häntä suosikkina vielä tämän pelin jälkeen.

Krog vaikutti itse tyytyväiseltä peliinsä:

"It took me a little bit to feel comfortable but, as the game went on, I got more into it and felt better," said the 32-year-old Fernie native. "It was a nice [start for me]."

Canucks.comin hienosta pelin kuvagalleriasta voi muuten nähdä tuon Krogin rankkulaukauksen tehon. Siinä on Garonilla miettimistä, milloin kiekko on ylittänyt maaliviivan...

Rob Davison:

Vahva esitys melko pienellä peliajalla. Davison näytti fyysisyyttään ja pelasi tilanteet tarkasti, ilman virheitä. Tämän pelin perusteella mies vaikuttaa täydelliseltä seiskapakilta joukkueeseen.

Muusta joukkueesta positiivisesti erottuivat veteraaneista Öhlund, Kesler, Mitchell ja Pyatt. Daniel Sedin oli vähän hukassa ilman Henrikia. Cowan pelasi hyvän pelin ja teki myös maalin. Raymondilla oli paikkoja, mutta hän kunnostautui niiden tuhlaajana. Edler ei oikein onnistunut. Labrie oli roolissaan melko hyvä, vaikkakin tutusti hieman kankea luistimilla. Gendur näytti myös pelaajalta, joka saattaa jonakin päivänä pukea viralliseen NHL-peliin.

Pelin parasta antia oli maalivahti Schneiderin otteet ja tämä on kokonaisuutta ja etenkin organisaation tulevaisuutta katsoen paljon tärkeämpää kuin voitto tai jonkun Krogin/Wellwoodin/Davisonin jne. esitys.

Tämä ryhmä oli kokonaisuutena minulle kuitenkin vähemmän kiinnostava, kuin ensi yön Canucks-joukkue. Tässä joukkueessa kun pelasi Schneideria lukuun ottamatta keskitason prospecteja (Simek, Heshka, Gendur, Labrie) tai näitä AHL-yrittäjiä (Krog, Baumgartner, Jaffray).

Ensi yön joukkueessa maalilla nähdään ehkä Luongo, puolustuksessa tervehtynyt Bieksa, pitkästä aikaa ehjän kesän viettänyt Salo (on ollut kuulemma erittäin hyvässä kunnossa leirillä) ja hyökkäyksessä hehkutetut nuoret Cody Hodgson ja Michael Grabner (myös Jannik Hansenilta moni odottaa paljon), sekä kesän hankinnat Demitra, Bernier, Hordichuk ja Johnson.

 

[nuck]

Tänä yönä Canucks ja Oilers pelaavat toisen keskinäisen pelinsä Vancouverissa. Edellisessä ottelussa Canucks otti kokemattomalla ryhmällä rankkuvoiton kokeneesta Oilersista, joten tänään olisi Oilersin vuoro kuitata.

Joukkueet lähtevät tähän peliin raporttien mukaan seuraavilla kokoonpanoilla:

Vancouver:

Grabner – H.Sedin – Hansen
Demitra – Hodgson – Bernier
Hordichuk – Johnson – Burrows
Bolduc – Cullen – Brown

Sauve – Bieksa
McIver – Salo
Krajicek – FitzGerald
Nycholat – Ellington

Luongo

Edmonton: (Dan Tencerin blogista)

Nilsson-Cogliano-Trukhno
Lerg-Brodziak-Eberle
Potulny-Brule-Macdonald
Sestito-Spurgeon-Stortini

Grebeshkov-Gilbert
Strudwick-Roy
Young-Taylor

Roloson

Jos edellisessä pelissä Oilersilla oli nimekkäämpi joukkue kasassa, tässä pelissä Vancouverilla on kokeneempi joukkue. Saa nyt sitten nähdä, meneekö tässäkin pelissä nuorempi joukkue voittamaan kokeneemman ryhmän.

Vancouverin kokoonpano on joka tapauksessa mielenkiintoinen. Ykkösketjun sentteri Henrik Sedin on jakanut kahden viime kauden aikana koko NHL:ssa kolmanneksi eniten syöttöjä (edellä vain Joe Thornton ja Marc Savard). Nyt Henrikin syöttötaidoista saa nauttia kaksi nuorta ja lupaavaa laitahyökkääjää, Jannik Hansen ja Michael Grabner. Kaksikolle tarjotaan siis hienoa tilaisuutta näyttää kykynsä.

Kakkosketjua sentteröivä, tämän vuoden Vancouverin ykkösvaraus Cody Hodgson on saanut harjoitusleireillä enemmän kehuja kuin kukaan tämän vuosikymmenen Canucks-tulokas (edes Sedineita ei kehuttu aikanaan yhtä paljon, vaikka he tulivat leirille vanhempina). Hodgsonin kehujiin on liittynyt myös valmentaja Vigneault, joka kertoi Canucks.comin jutussa Codysta seuraavaa;

“I’m interested to see what next step he [Hodgson] can take, he’s been very, very good so far,” said Vigneault in regards to the Canucks 2008 first round pick. “Every other step he’s shown that his abilities have permitted him to take that next step. So, tonight will be his first NHL game and we’re not going to base his whole future on this one game here, but we’re interested to see what he can come up with.”

“In my mind talent has no age. In Cody’s case, there’s a maturity level that you don’t always see at that age. You see the maturity not just in the way he conducts himself on the ice, and with his teammates, but off the ice, the seriousness that he brings to his individual preparation. We’re just really anxious to see how’s he’s going to do.”

Lahjakkuudella ei ole Vigneaultin papereissa ikää, joten Hodgsonille tarjotaan nyt hienoa mahdollisuutta kahden uuden Canucks-hyökkääjän Demitran ja Bernierin kanssa. Halliin tulevat n. 18000 katsojaa tulevat näkemään tänään Hodgsonin ensiesiintymisen miesten seurassa, ja saa nähdä mitä nuo kotiyleisön paineet sekä todellinen näyttöpaikka tekee Codyn pelille. Arvioiden mukaan tällä ei olisi vaikutusta vahvana johtajana tunnetulle Hodgsonille, mutta katsotaan nyt.

Vancouverin kolmosketjussa nähdään myös kaksi uutta valaspeluria, kun Canucks-yleisö näkee kentällä sekä Darcy Hordichukin, että Ryan Johnsonin. Hordichukilta moni odottaa kovan taistelun lisäksi ainakin yhtä tappelua (tämä voi hyvinkin tulla, kun toisella laidalla pelaa kaveri nimeltä Alexandre Burrows...) ja viime kauden NHL-hyökkääjien blokkitilaston ylivoimaisesti voittaneelta Johnsonilta odotetaan hyvää puolustuspeliä, kovaa luistelumäärää ja hyvää aloitusosaamista.

Canucksin nelosessa nähdään kaksi melko varmaa AHL-pelaajaa (Bolduc ja Cullen), sekä viime kaudella jonkinlaisen läpimurron tehnyt taistelija Mike Brown. Ketjun suurin mielenkiinto kohdistuu lähinnä Brown'iin, joka voisi pudottaa hanskansa nyt, kun Oilersilla riittää hyvin tappeluvastusta. Brownin ohella yksi kesän hankinnoista, Mark Cullen on mielenkiintoinen tapaus. Pari kautta sitten hän pelasi Chicagossa 29 peliä ja teki näissä kelvolliset 7+9=16 pistettä.

Puolustuksessa tämän kesän Vancouverin toisen kierroksen varaukselle Yann Sauvelle koittaa mahdollisuus pelata pitkästä aikaa kunnossa olevan Kevin Bieksan kanssa. Isokokoinen ja vielä toissa kaudella aivan tämän vuoden draftin kärkeen odotettu Sauve tulee pelaamaan ensi kauden varmasti Q:ssa, mutta nyt hän saa hyvää tuntumaa NHL-kiekkoilijoita vastaan pelaamisesta.

Toisessa parissa nähdään pitkästä aikaa hyvän (=terveen) kesän viettänyt Sami Salo ja fyysinen peruspakki Nathan McIver. McIver on yrittänyt pari kautta tosissaan syvyyspakin paikkaa Vancouverista, mutta vielä ei ole kunnon paikkaa auennut. Viime kaudella tilastoihin merkittiin 17 NHL-peliä ja näissä 52 minuuttia jäähyjä. Ensi kausikaan ei näytä etukäteen siltä, että pelejä olisi tulossa enempää, mutta loukkaantumisia paikkaavana syvyyspakkina McIver menee joka tapauksessa hyvin.

Kolmosparissa pelaavat viime kaudella loukkaantumisten kanssa tuskaillut Lukas Krajicek sekä Moosen fyysinen puolustaja Zack FitzGerald. Krajicek pelasi viime kaudella hyvää kiekkoa ennen loukkaantumistaan ja toivottavasti ensi kaudella peli ottaa vielä yhden askeleen eteen. FitzGeraldilta ei NHL-pelejä kannata vielä(kään) odottaa, mutta näissä harjoituspeleissä hänen fyysinen pelityylinsä uppoaa kansaan.

Syvyyspakkeina pelaa Oilersia vastaan viime kaudella AHL:n tähdistöön valittu Lawrence Nycholat ja kesän 2007 toisen kierroksen varaus Taylor Ellington. Nycholat teki viime kaudella AHL:ssa 49 pistettä ja hänen odotetaan paikkaavan ensi kaudella mahdollisia loukkaantumisia ylhäällä onnistuneesti. Puolustava puolustaja Ellington näytti menneen hyvin eteenpäin prospectien peleissä, mutta NHL ei kutsu miestä ainakaan pariin kauteen.

Maalilla pelaa perheenlisäystä monien ongelmien jälkeen viime kauden aikana saanut Luongo, joka ei varmasti sen ihmeempiä esittelyjä kaipaa.

 

[nuck]

Toisesta Oilers-pelistä otettiin siitäkin yhden maalin voitto, tosin nyt jo varsinaisella peliajalla. Vancouverilta onnistuivat tässä pelissä uusi sniper-hankinta Darcy Hordichuk ja itävaltalaislupaus Michael Grabner. Oilersin maalin teki Kyle Brodziak. Vancouverin maalilla torjuntatyöt jakoivat Luongo ja pelin puolivälistä saakka Sanford.

Pelin suurin mielenkiinto kohdistui uusiin Canucks-pelaajiin, ja pariin tuttuun, mutta nuoreen ja kehittyvään pelaajaan:

Jannik Hansen:

Pelin paras pelaaja. Alusti hienolla nousulla Grabnerin maalin ja näytti tilanteessa kehuttua ominaisuuttaan nostaa ns. normaali kova suoraluistelunopeus pakin ohittavaan pyrähdykseen kesken kuljetuksen. Pelasi läpi ottelun kumpaankin suuntaan hienosti ja luisteli hirveän matkan illan aikana. Tämän pelin perusteella Hansenin on vaikea nähdä aloittavan kautensa farmissa, mutta ainahan loukkaantumiset saattavat sotkea kuvioita.

Tanskalainen kun pelasi Vancouverissa keväällä 2007 pudotuspelejä lupaavan oloisesti, ja olisi hyvinkin saattanut ottaa pelipaikan viime kauden harjoitusleiriltä, mikäli ei olisi loukkaantunut. Viime kaudella Hansen ei kahden eri loukkaantumisen vuoksi pystynyt pelaamaan Moosessa kuin 50 peliä ja näistäkin suuren osan puolikuntoisena. Kauden lopun hän pelasi Moosessa kuitenkin jo 1.5 pisteen ottelukeskiarvolla, joten monipuolisella "great Dane'lla" riittää nopeuden ja kahteen suuntaan pelaamisen lisäksi myös hyökkäystaitoja.

Juuri tämä monipuolisuus tekee Hansenista niin kiinnostavan pelaajan jatkoa ajatellen. Hänelle ei tarvitse pedata paikkaa hyökkäävistä tai puolustavista ketjuista, kun mies tekee hommansa missä tahansa (tosin tällä hetkellä ehkä paras paikka olisi kolmosen laidalla). Sitä paitsi, harva pelaaja on saanut kolme Stanley Cupia voittaneelta Mike Keanelta niin paljon erityisharjoitusta mm. laukausten blokkaamiseen kuin Hansen - eihän tuota taustaa voi olla käyttämättä hyödyksi myös NHL:ssä.

Kun Canucks varasi kesällä 2004 "jonkun tanskalaisen" Jannik Hansenin suoraan Malmön junioreista yhdeksännellä kierroksella numerolla #287, ei olisi ihan heti uskonut, missä juutti on nyt. Mutta onhan se Gradin ennenkin osunut, joten siinä mielessä tämä ei yllätä. Oli muuten melkoisen onnistunut varaustilaisuus muutenkin tuona vuonna, kun ensimmäisellä kierroksella tarttui haaviin Cory Schneider, kolmannelta kierrokselta Alexander Edler, viidenneltä kierrokselta Mike Brown ja yhdeksänneltä Hansen.

Michael Grabner:

Itävaltalainen jatkoi hyviä esityksiään harjoituspeleissä tekemällä Hansenin esityöstä maalin. Hän oli jatkuvasti vaarallisen oloinen hyökkäyspäässä ja pelasi paremman pelin, kuin hänen 'kilpailijansa' Mason Raymond edellisenä iltana. Selvästi näki ainakin sen, että Hansenilla ja Grabnerilla on paljon yhteistä pelitaustaa viime kaudelta, eikä Henrik Sedinin asema ketjun sentterinä ainakaan ketjun työtä heikentänyt. Tästä on hyvä jatkaa harjoituspelejä eteenpäin.

Cody Hodgson:

Ei ollut yhtä näkyvä kuin Hansen-Grabner -kaksikko, mutta ei ollut myöskään hukassa ensimmäisessä näin kovassa paikassa. Oli pari kertaa vaarallinen hyökkäyspäässä ja löysi syötöillään muutaman kerran hyvin ketjunsa laiturin Bernierin. Hänen pelistään näkyi kuitenkin selvästi, että yhteistyö Bernierin ja Demitran kanssa ei toiminut samalla tavalla kuin ykkösen yhteistyö toistensa kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, mutta tämän pelin perusteella paikkaa Canucksin kakkosessa ei luultavasti tule. Jos hän parantaa jatkossa otteitaan (kuten voisi odottaa), niin sitten tilannetta katsotaan varmasti tarkasti, ja mietitään Hodgsonin kehitykselle parasta paikkaa pelata.

Hodgson kuvaili omaa peliään seuraavasti:

“I thought I started out slow, but once I got my legs going, it got a little better by the end,” said Hodsgon.

“It was a little bit faster, a little bit quicker, not as much time to make plays. But I think that’s something I can adjust to.”

Vigneault kertoi puolestaan seuraavaa;

"We've got a very good young player who we think will be a piece to our foundation, whether that future is right now or down the line," Vigneault said. "It was his first game in the NHL and we wanted to give him the opportunity to play with some quality players. He is supposed to be an offensive player so you put him with offensive people. You could see his puck skills and the way he can find the open holes and see the ice."

Steve Bernier:

Hansenin jälkeen Canucksin paras hyökkääjä, ja ehkä jopa juuttiakin parampi, jos jätetään Hansenin tekemä luistelutyö pois laskuista. Meni Oilersin maalille vaihto toisensa perään todella aggressiivisesti, pelasi fyysisesti ja teki itseään pelattavaksi läpi ottelun kiitettävästi. Bernierin peli muistutti aika paljon Bertuzzin peliä viiden vuoden takaa, ja näitä vastustajan pakkien iholle ajavia pelaajia ei ole koskaan liikaa. Hieno ensiesiintyminen valaspaidassa.

Pavol Demitra:

Erittäin vaarallisen oloinen ylivoimalla. Hyvä peli kiekollisena, vaikka pisteitä ei tullutkaan. Tekee paljon hyviä asioita kiekon kanssa ja mikäli vain pysyy kunnossa, tulee olemaan vahvistus kahteen ensimmäiseen ketjuun sekä etenkin ylivoimaan.

Ryan Johnson:

Pelin unsung hero. Vahvana aloittajana tunnettu puolustus-spesialisti voitti aloituksia suhteella 11-2 ja otti muutaman tärkeän aloituksen omille, kun Canucks pelasi alivoimalla. Johnsonin ollessa kentällä Canucksilla oli käytännössä kolme puolustajaa, ja Johnson käänsi peliä omista pari kertaa hienosti eteenpäin.

Darcy Hordichuk:

Teki maalin, mistä plussaa. Täyttää oman ruutunsa taistelijana ja tappelijana varmasti. Juuri muuta ei odotetakaan.

Muista pelaajista: Luongolle meni maali vähän helposti, mutta muuten hän oli tutun varma itsensä... Sanford oli myös varma (joutui tosin torjumaan vain kuusi kiekkoa 25 minuutin aikana)... Salo ja Krajicek pelasivat erittäin hyvän pelin... Bieksa oli vähän hukassa (oli tosin parempi kuin viime vuonna samaan aikaan)... Sauve teki liikaa virheitä lukemalla peliä hitaasti, mutta muuten hän yllätti minut valmiudellaan. NHL ei ole vielä ajankohtainen pariin vuoteen... Burrows oli todella hyvä... McIver pelasi tutusti fyysistä peliä, mutta ei tehnyt muuta... Brown oli heikompi tänään, kuin 'kilpailija' Cowan päivää aikaisemmin... Bolduc oli yllättävänkin tehokas karvaajana, mutta kiekollisia taitoja saisi olla enemmän.

Kokonaisuutena ihan hyvä peli siis monelta uudelta pelaajalta. Itse odotin 18-vuotiaalta Hodgsonilta ehkä liikaa, mutta kaikesta näkee, että kyseessä on meille ainutlaatuinen lahjakkuus. Hansenin, Bernierin, Grabnerin, Johnsonin, Burrowsin, Salon ja Krajicekin otteet olivat ottelun parasta Canucks-antia.

 

[Chip Whitley]

Jannik Hansen:

Pelin paras pelaaja. Alusti hienolla nousulla Grabnerin maalin ja näytti tilanteessa kehuttua ominaisuuttaan nostaa ns. normaali kova suoraluistelunopeus pakin ohittavaan pyrähdykseen kesken kuljetuksen.

Tähän on pakko lisätä se että "puolustaja" jonka Hansen tuossa tilanteessa ohitti, oli Oilersin laiska ja olemattoman puolustusosaamisen omaava laituri Robert Nilsson. Ei sillä, kyllähän Hansen hyvän ottelun kaiken kaikkiaan pelasi. Tuossa tilanteessa vain oli mukana paljon tuuriakin.

Canucks teki eilen ensimmäiset leikkaukset. Mooseen passitettiin Juraj Simek ja maalivahti Karl Goehring, ja junioreihin puolustajat Yann Sauve ja Taylor Ellington. Odotetut likkeet, sillä nämä pelaajat eivät olisi kokoonpanoon tänä viikonloppuna kuitenkaan mahtuneet (niin paljon bubble-pelaajia joille pitää antaa peliminutteja). Viikonlopun otteluiden jälkeen leikkauksia tehdään lisää, ymmärtääkseni pari kentällistä ja pari pakkiparia.

Ensi yönä vastassa Sharks, ja kokoonpanot tulevat varmasti esille myöhemmin tänään. Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että Sharksia vastaan ykköskenttänä pelaa Demitra laidoillaan Raymond ja Pyatt, ja sunnuntaina Ducksia vastaan Sedin-Sedin-Bernier. Jos kaikki sujuu kuten toivotaan, nämä muodostavat Canucksin kaksi ensimmäistä kenttää kun tosipelit alkavat.

 

[nuck]

Tähän on pakko lisätä se että "puolustaja" jonka Hansen tuossa tilanteessa ohitti, oli Oilersin laiska ja olemattoman puolustusosaamisen omaava laituri Robert Nilsson. Ei sillä, kyllähän Hansen hyvän ottelun kaiken kaikkiaan pelasi. Tuossa tilanteessa vain oli mukana paljon tuuriakin.

Niinpäs muuten olikin. Kun ohitus tapahtui alinta pelaajaa vastaan, niin oletin automaationa Hansenin vetäneen pakin ohi, enkä katsonut sen tarkemmin kenet hän ohitti. Ei tuossa mistään tuurista kuitenkaan kyse ollut, sillä kyllähän great Dane olisi mennyt vastaavalla tavalla ohi vaikka Lidströmistä...

Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että Sharksia vastaan ykköskenttänä pelaa Demitra laidoillaan Raymond ja Pyatt, ja sunnuntaina Ducksia vastaan Sedin-Sedin-Bernier. Jos kaikki sujuu kuten toivotaan, nämä muodostavat Canucksin kaksi ensimmäistä kenttää kun tosipelit alkavat.

Kuvasi on ihan oikea, ainakin eilisten lehtijuttujen perusteella.

Vancouver Sunista poimittua;

The games that really matter begin two weeks from tonight for the Vancouver Canucks and coach Alain Vigneault gave us our first glimpse Wednesday of how the team's top two lines figure to look on opening night.

There really weren't any surprises.

Steve Bernier, who was acquired specifically to play with Daniel and Henrik Sedin, was moved onto a line with the twins by Vigneault. And Pavol Demitra, who had played left wing in his pre-season Canuck debut on Tuesday night, was back at centre ice and skated Wednesday with Taylor Pyatt and Mason Raymond.

Demitra, Pyatt and Raymond are expected to play together Saturday night in San Jose, while the Sedins and Bernier will make their debut Sunday in Anaheim.

Demitrahan ehti jo sanomaan lauantai-illan pelikavereistaan, että;

"Even before I came here those were the two guys I was supposed to play with all year," Demitra said. "It's nice we start learning and knowing how everybody plays, get in a couple of games and get ready for the season."

"I just asked him briefly who he liked on our team, who he might want to play with and his first response was Taylor Pyatt," Vigneault said.

"He said he'd like to play with Taylor, a big body going to the net, so we'll try that and see how it works."

Demitra said he also likes the speed brought to the line by Raymond, who he paid a big compliment to on Wednesday.

"He is definitely a fast guy, he reminds me a little bit of (Marian) Gaborik," Demitra said. "We were talking a little bit about what we can do with his speed. We are going to play similar to the way I played with Gaborik last year (in Minnesota)."

 

[nuck]

Vancouverin ketjut yön peliin San Josea vastaan pitäisi olla (Canucks.comin mukaan):

Raymond - Demitra - Pyatt
Jaffray - Kesler - Krog
Cowan - Wellwood - Hansen
Pettinger - Rypien - Brown

Ohlund - Edler
McIver - Krajicek
Fitztgeral - Baumgartner
Rahimi - Heshka

Luongo
Schneider

Ykkösketju on tuollaisena täällä jo aiemmin puhuttu, ja yksi realistisen kuuloinen ketju myös "oikeisiin peleihin" kakkosketjuksi. Itse tosin näkisin Demitran ennemmin laidalla kuin keskellä, mutta kun... 1. ilmeisesti Wellwoodin kuntopohja ei riitä... 2. Hodgson taitaa olla kuitenkin vielä liian kokematon NHL-tasolle suoraan kakkosketjuun (tämä syväanalyysi yhden kelvollisesti menneen harjoituspelin perusteella)... ja 3. Sundin ei ole tarttunut täkyyn... niin kaipa tämä on sitten tähän tilanteeseen paras ratkaisu.

Kakkosessa Kesler saa laidoilleen kaksi syvyyspelaajaa, joista Jaffray on jostain syystä kasvanut minun yhdeksi suosikiksi ja Krog on edelleen mielenkiintoinen seurattava. Kolmosessakin riittää mielenkiintoa, kun näkee taas Wellwoodin kuntopohjan ja uutena juttuna yhteispelin Hansenin kanssa. Kaksikkohan saattaisi vaikka onnistua keskenään. Toiselle puolelle laitetaan fyysisyyttä viimeisimmän harjoituspelin ihan hyvin pelanneen Cowanin muodossa.

Nelosessa onkin sitten kaksi kovaa taklaajaa sekä yksi yleislaituri, jolta onnistuu vähän kaikki roolit. Ainakin Rick Rypienilla riittää varmasti intoa päästä taas kaikkien leikkausten ja teippausten jälkeen kentille. Vancouver Sunissa kerrottiinkin miehen ikävää historiaa loukkaantumisten kanssa.

Puolustuksessa ei mitään erikoista ole, ellei lasketa mukaan kolmen TOP4-pakin poissaoloa. Toivottavasti kuitenkin Edler parantaa nyt tässä pelissä edellisestä. Maalilla Luongo yrittää pitää puolustuksen edessä maalinsa kiinni ja aikaisemmissa harjoituspeleissä vakuuttaneen Schneiderin hermoja kokeillaan sitten (toivottavasti - tämä siksikin, että ottelusta ei helppoa tule [vieraissa, sivussa ykkösketju kokonaisuudessaan, sekä mainitut kolme TOP4 pakkia]) paineen alla kolmannessa erässä.

San Josen kokoonpanoja en vielä löytänyt.

 

[nuck]

En nähnyt San Josea vastaan pelattua peliä kokonaan, joten vaikea mennä sanomaan pelistä sen tarkemmin. Vancouver otti kuitenkin 2-3 vierasvoiton San Josesta ja näin joukkue jatkaa tappiotonta harjoituspelien sarjaa. Canucksilta onnistuivat maalinteossa Demitra, Krog ja Hansen. San Josen maalit tekivät Clowe ja Marleau. Pelin parhaiksi valittiin Hansen, Luongo ja Clowe. Näin ottelu oli jo toinen peräkkäinen, jossa Hansen sai pelin parhaan valinnan. Kuka uskoo enää, että hän ei saisi aloittaa ylhäällä?

Ilmeisesti koko pelin seuranneiden fanien enemmistön mielipiteiden mukaan Wellwood oli pelissä saamaton, Brown voitti tällä kertaa Cowanin näiden "kaksintaistelussa", Kesler oli taas erittäin hyvä (harjoituspelit lupailevat, että hän ottanee jälleen askeleita eteenpäin), Edler paransi edellisestä pelistä selvästi, Krajicek oli jälleen hyvä, samoin Raymond. Krog on jännä tapaus. Jos kyse olisi 22 vuotiaasta pelaajasta, joka olisi dominoinut viime kaudella AHL:aa Krogin tavoin ja iskenyt pari maalia parissa harjoituspelissä, fanit hehkuttaisivat häntä maasta taivaisiin. Koska kyse on kuitenkin jo 32 vuotiaasta pelaajasta, fanit yrittävät katsoa nähdäkseni enemmän sitä, miksi hän ei ole parin viime kauden sisällä saanut enempää NHL-pelejä.

Maalivahdeista Luongo piti nollan kaksi erää ja torjui näiden aikana 14 kiekkoa. Luongolle on tehty yksi maali kahden harjoituspelin ja 28 kohti tulleen laukauksen aikana. Kolmanteen erään maalille tullut Schneider pelasi jälleen erittäin vahvan pelin hänkin, vaikka joutui päästämään taakseen kaksi maalia. San Jose sai kotonaan toisen erän jälkeisen 0-3 tuloksen jälkeen kolmannessa erässä kovan tsempin päälle ja Schneider joutui torjumaan peräti 21 kiekkoa.

Ensi yönä pelataan sitten Anaheimia vastaan. Ykkösketjuna nähdään ensimmäistä kertaa Kaksoset ja Bernier. Sanfordin pitäisi olla koko peli maalissa ja Hodgson saa luultavasti näyttöpaikan kakkosessa yhdessä Grabnerin kanssa.

 

[Chip Whitley]

Katsoin suurimman osan pelistä, ja Canucks pelasi oikein hyvin. Kaksi ensimmäistä erää menivät erinomaisesti, mutta kolmannessa jäätiin vähän puolutuskannalle (tätä osasi odottaa). San Josella oli kova draivi päällä tauon jälkeen, ja valaspaidat ottivat paljon jäähyjä kun tuomarit tasasivat tilastoa (aikaisemmissa erissä Sharksille vihellettiin jäähyjä) ja Sharks sai tätä kautta otetta pelistä. Canucks pelasi kuitenkin muutaman erinomaisen vaihdon Sharksin ensimmäisen maalin jälkeen ja tämä olikin lopulta se ottelun ratkaisupiste. Sitä on jo tottunut melko julmaan 2½ tuntiseen kun Sharksia vastaan on ottelu, mutta tällä kertaa joukkue pelasi kaiken kaikkiaan hyvän pelin.

En voi nostaa yhtään pelaajaa esille joka olisi pelannut alle odotusten (no, tarkemmin ajatellen Wellwood oli aika suuri pettymys), mutta toisaalta voisin nostaa muutamia pelaajia jotka yllättivät hyvällä pelillään. Tällaisia olivat esimerkiksi Hansen ja Raymond hyökkäyksessä. Puolustus pelasi kokonaisuudessaan hienon pelin, mm. mailataidoistaan tunnettu kaksikko McIver-FitzGerald pelasi lähes tulkoon virheettömän pelin.

Maalilla Luongo piti nollat, ja Schneider piti Canucksin pelissä. Kuten nuck mainitsikin, päälle 20 torjuntaa kolmannessa erässä ja mukaan mahtui 2-3 loistavaa torjuntaa (yksi näistä ehdottomasti highlight-materiaalia). Maaleja ei oikeastaan voi hänen piikkiin laittaa, tuon jälkimmäisen nyt olisi voinut saada kiinni mutta peli oli tässä vaiheessa jo ratkennut. On se sääli kun tuolla tasolla pelaava maalivahti pitää AHL'ään lähettää.

Erityismaininta Rypienille, joka vei pidemmän korren (mielestäni) Brad Staubitzista. Tappelu oli erittäin viihdyttävä; alussa molemmat iskivät muutaman kunnes Rypien sai pari mojovaa iskua perille. Tämän jälkeen Staubitz sai neljä putkeen Rypiä käkättimeen mutta tämähän ei tunnetusti Ripperia lannista, sillä heti tuon sarjan jälkeen Ryp iski muutaman kova iskun Staubitzia päähän jonka seurauksena iso mies tippui jäähän (ei KO, mutta tippui kuitenkin).

Tappelun jälkeen Rypienilla oli naama iloisesti auki, mutta voitto plakkarissa. Staubitz siis liittyi siihen kasvavaan porukkaan joka ehti jo luulla että voitto tuli. Ehkä ensi kerralla vastaiskijä muistaa, että Rypienin voittamiseen tarvitsee enemmän kuin neljä iskua naamaan. Vertauksena tähän loppuun vielä se, että Cowan tippuu ensimmäisestä iskusta - eikä sen iskun tarvitse edes osua.

 

[nuck]

Erityismaininta Rypienille, joka vei pidemmän korren (mielestäni) Brad Staubitzista.

Rypienille pitää kyllä nostaa noin yleisestikin hattua. Mies on todella sitkeä kaveri ja hyvä teknisesti, kuten esimerkiksi tästä hidastetusta tappelusta Daniel Carcilloa vastaan huomataan. Vielä kun kokoa olisi enemmän ja muita loukkaantumisia ollut vähemmän, niin Ryp olisi kovassa maineessa muuallakin kuin Vancouverissa.

 

[nuck]

Vancouver jatkoi viime yönä tappiotonta sarjaansa harjoituspeleissä ja otti neljännen peräkkäisen voittonsa, tällä kertaa Anaheimin vieraana. Pelissä mentiin aina rangaistuslaukauksiin asti, ja ratkaisijaksi nousi Kyle Wellwood. Vancouverin varsinaisen peliajan maalintekijät 4-5 tulokseen päättyneessä ottelussa olivat Wellwood, Salo, Danien Sedin ja Bernier. Ducksilta onnistuivat Perry, Getzlaf ja joukkueeseen sopimuksen tehnyt Selänne, joka upotti kiekon kahdesti ohi Canucks-maalia vartioineen Curtis Sanfordin.

Pelin ratkaisija Wellwood on kyllä mielenkiintoinen tapaus (jos joku ei tätä tiedä). Hän näyttää kentällä selvästi keskenkuntoiselta, Vigneault on kertonut julkisuuteenkin hänen olleen keskenkuntoinen, hänen kiekoton pelinsä on kaikkea muuta kuin hyvää ja hän pelaa useita vaihtoja ihan sen näköisenä, että ei laittaisi kaikkea peliin. Tästä huolimatta paikkoja tulee hänen kentällä ollessaan hyvää tahtia ja kolmen pelin jälkeen miehen saldo on maali, kaksi syöttöä, +1, aloitusprosentti noin 65%, kaksi rankkukisalaukausta, kaksi maalia ja yksi pelin voittomaali.

Joukkueelle, jolla on ollut maalinteon ongelmia ja jossa riittää näitä kädettömiä polkijoita, tällainen yksi tämän ajan Vladimir Krutov ei ole tavallaan ollenkaan pahaksi. Jos hänen olemuksensa saisi vielä jatkossa enemmän urheilullisia piirteitä, niin hänestä voisi olla tosipeleissä ihan oikeastikin suurta hyötyä. Itse en ole tosin koskaan pitänyt laiskoista pelaajista (vaikka nämä olisivat taitaviakin), mutta kyllä sitä aina yksi Wellwood mukaan mahtuisi. Hieno rankkarimaali mieheltä.

Muusta ryhmästä sen verran, että:

- Sanford oli maalilla ihan hyvä. Canucks otti etenkin toisessa erässä todella paljon laiskan miehen jäähyjä ja Sanford joutui maalilla vähän liian koville, mutta hän pystyi torjumaan kuitenkin voiton.

- Bieksa oli välillä hyvä ja välillä huono. Aika moni kritisoi hänen peliään, mutta viime kauden loukkaantumisen jälkeen häneltä ei voi oikein odottaakaan vielä tässä vaiheessa parasta.

- Salo tuntuisi olevan erittäin hyvässä kunnossa, kuten harjoitusraporteista pystyi jo lukemaan. Kaikesta näkee, että Samilla on takana pitkästä aikaa ehjä kesä ja tämä lupailee hyvää (ellei sitten niitä uusia loukkaantumisia tule).

- Davison vakuutti minut pelillään. Selvästi parempi seiskapakki tämän pelin perusteella kuin Rory "melkein All-Stars-pakki" Fitzpatrick tai viime kauden Mike Weaver. Davisonin fyysisyys on hyvä lisä alakertaan ja hän oli Ducks-pelissä kentän ahkerin blokkaaja.

- Nycholat onnistui myös hienosti. Miehellä on hyvä liike ja hän tekee paljon hyviä ratkaisuja puolustuspelissä. Ei mikään ihme, että hän kuului viime kaudella koko AHL:ssa kahden parhaan pakin joukkoon.

- Ykkösketjun peli toimi ajoittain erittäin hyvin. Vaikka kolmikon ajoitukset eivät heti kohdanneetkaan, kaikesta näkee selvästi, että Bernierin tyyli sopii Kaksosten ketjuun hienosti. Bernier kaivoi kiitettävästi irtokiekkoja kulmista saaden kiekonhallinnan pysymään kaksosilla hyökkäyspäässä ja meni itse erittäin röyhkeästi maalin eteen maskiin. Veikkaan, että jos Bernier pysyy kunnossa, hänestä on Vancouverille ja kaksosille enemmän kiekollistakin hyötyä kuin Anson Carterista aikanaan.

- Rypien jatkoi vahvoja otteitaan fyysisellä puolella. Tappelu Sutherbyn kanssa meni alasviennillä Rypille ja sai Vigneaultin myhäilemään penkin takana.

- Jeff Cowan jatkoi puolestaan heikkoja esityksiään fyysisellä puolella. Kaksi typerää laiskan miehen hyökkäyspään jäähyä, joista toisella Anaheim meni 5-3 ylivoimalle ja Selänne laukoi kiekon ohi Sanfordin. Minulla oli omissa ajatuksissa vielä yksi näyttöpaikka Cowanille ennen harjoituspelejä, mutta kyllä tämä mies on nyt ikävä kyllä nähty. Gillisillehan tämä on suurin menetys, sillä kuka toinen pelaaja saa tämän jälkeen enää rintaliivit lentämään kohti managerin kasvoja suorassa tv-lähetyksessä?

- Bolduc pelasi erittäin hyvin omaa puolustavaa rooliaan. Hän luistelee hyvin, pelaa fyysisesti ja tekee paljon hyviä asioita puolustussuuntaan. Veikkaan, että mies on lähempänä NHL-paikkaa, mitä moni ajatteleekaan.

- Hodgson oli jälleen kerran hyvä, mutta ei mielestäni tarpeeksi hyvä ottaakseen paikan kakkosketjusta. Periaatteessa hän on lähellä NHL-tasoa jo nyt (ja peliälyllä hän menisi ihan mihin seuraan tahansa), mutta kehityksen kannalta iso vastuu OHL:ssa ja Kanadan nuorten maajoukkueessa tekee hänelle varmasti parempaa kuin epävarmempi rooli Canucksin kakkosketjussa.

- Grabner oli näkymätön - 12 minuuttia maalintekijälle ei riitä saamaan parasta irti. Peli saattoi hyvinkin sinetöidä miehen kohtalon Mooseen, sillä Hansen on ollut selvästi parempi ja kakkoseen olisi Grabnerin sijaan tarjolla jo mm. Raymondia ja Pyattia.

 

[Parker27]

- Davison vakuutti minut pelillään. Selvästi parempi seiskapakki tämän pelin perusteella kuin Rory "melkein All-Stars-pakki" Fitzpatrick tai viime kauden Mike Weaver. Davisonin fyysisyys on hyvä lisä alakertaan ja hän oli Ducks-pelissä kentän ahkerin blokkaaja.

Rob Davison on oikeasti hyvä pelaaja. Ehdottomasti liigassa ja mediassa aliarvostettu samoin kuin toinen fyysinen puolustaja Steve Montador. Davisonin otteita tullut seurattua ja hän pelaa kyllä ihailtavan varmaa peliä. Anaheim ottelu oli mieheltä oikeastaan aika loistava.

Sijoittuminen hyvää lattua ja Anaheim pelissä tuli jäähy josta ei olisi pitänyt tulla jäähyä. Pelkkää plussaa ollut miehen otteet harjoitusleirillä.

 

[nuck]

Rob Davison on oikeasti hyvä pelaaja. Ehdottomasti liigassa ja mediassa aliarvostettu samoin kuin toinen fyysinen puolustaja Steve Montador. Davisonin otteita tullut seurattua ja hän pelaa kyllä ihailtavan varmaa peliä. Anaheim ottelu oli mieheltä oikeastaan aika loistava.

Sijoittuminen hyvää lattua ja Anaheim pelissä tuli jäähy josta ei olisi pitänyt tulla jäähyä. Pelkkää plussaa ollut miehen otteet harjoitusleirillä.

Olen samaa mieltä. Davison tuntuisi istuvan fyysisenä joukkuepelaajana Vancouverin pakettiin hienosti. Toivottavasti miehen pelit sujuisivat meillä samalla lailla kuin NY Islandersissa viime kauden lopussa. Tuolloin Davison ehti pelata pahasti konttaavassa, ja pakkien loukkaantumisista kärsineessä Islandersissa 19 peliä noin 20 minuutin peliajoilla ja sai tehosaldoonsa vain lukeman -3, vaikka joukkue hävisi hänen pelaamistaan 19 pelistä 14 peliä.

Uskon, että viime kauden lopussa aika monen (myös minun) silmät aukesivat osittain Davisonin suhteen. Olin aina pitänyt häntä pelkkänä hätävarana ja syvyyspakkina, mutta mies näytti mahdollisuutensa saatuaan ihan oikeasti hyvältä puolustajalta kun vastuuta tuli. Tämä voi luvata hyvää Vancouveriinkin, jos ja kun pakkien loukkaantumisia tulee kohdalle.

Gillis ainakin tuntee entisen asiakkaansa hyvin, joten tässä mielessä tämä hankinta ei suuria pelkoja aiheuta. Eikä Davisonista suuria pelkoja tule sitäkään kautta, että mieheltä odotetaan loppujen lopuksi kuitenkin vain takuuvarmaa peruspeliä ja hyvää fyysistä panosta koviin peleihin. Uskon, että näissä asioissa Davison pystyy joukkuetta auttamaan hienosti.

Ja näyttihän miehellä olevan viime kaudella se kerta kaikkiaan mahdoton lämärikin, joten ei muuta kuin alivoiman perään ylivoimaa pyörittämään. Siinä tutisevat vastustajan maalivahtien housut, kun kumi pomppii kohti.

 

[The Great Cornholio]

Gillis ainakin tuntee entisen asiakkaansa hyvin, joten tässä mielessä tämä hankinta ei suuria pelkoja aiheuta. Eikä Davisonista suuria pelkoja tule sitäkään kautta, että mieheltä odotetaan loppujen lopuksi kuitenkin vain takuuvarmaa peruspeliä ja hyvää fyysistä panosta koviin peleihin. Uskon, että näissä asioissa Davison pystyy joukkuetta auttamaan hienosti.

Islesissä kaverin rooli oli omassa päässä lähes vain ja ainoastaan oman maalin edessä pelaaminen. Hyvin muistuu mieleen, että heti kun joku Dubielewicz'in edessä oli, niin Davison siirsi kaverin siitä pois kyllä hyvin nopeasti. Kiekot lähti myös heti lavasta yli sinisen purkuna tai monesti myös onnistuneena avauksena, joten siinäkään ei mennyt höntyilemään. Omassa päässä tosiaan Davison oli hyvä, mutta hyökkäyksiin lähdöissä taas aika vaarallinen ja usein oli kiire taikaisin alas ja sehän johtui tietysti ison koon tuomasta hitaudesta. Kuitenkin kokoisekseen yllättävänkin nopiahko liikkeinen varsinkin kulmapelissä. Eiköhän tuohon luistelupuoleenkin olla Davisonin kohdalla kesän aikana panostettu, eli huonompaan suuntaan tuskin on ainakaan mennyt.

Jokatapauksessa erittäin varmanoloinen puolustaja, josta tuskin haittaa ainakaan tulee olemaan. Mielelläni olisin Robin saarella myös tulevana kautena nähnyt, mutta minkäs teet, kun on tohvanat päättämässä. Niin, ja itse Davisonin sijoittaisin ehdottomasti av-kenttään. Siinä hän pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa "kun tarkoitus on vain saada kiekko vastustajalta, ja läiskäistä se päätyyn" tyyliin.

Toivotaan hyvää kautta Davisonille.

 

[nuck]

Jokatapauksessa erittäin varmanoloinen puolustaja, josta tuskin haittaa ainakaan tulee olemaan. Mielelläni olisin Robin saarella myös tulevana kautena nähnyt, mutta minkäs teet, kun on tohvanat päättämässä. Niin, ja itse Davisonin sijoittaisin ehdottomasti av-kenttään. Siinä hän pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa "kun tarkoitus on vain saada kiekko vastustajalta, ja läiskäistä se päätyyn" tyyliin.

Toivotaan hyvää kautta Davisonille.

Sitä toivotaan. Davisonin roolina tulee olemaan ennen kaikkea juuri tuo alivoimapuolustajan rooli. Alkuun hän on joukkueen pakkien syvyyskartassa nähdäkseni sijalla seitsemän, edellä Mitchell, Öhlund, Salo, Bieksa, Edler ja Krajicek, mutta uskon minuutteja tulevan, vaikka koko TOP6-osasto olisi kokonaan terve (mitä ei viime kaudella nähty).

Miehen hyvänä puolena voisi pitää myös ajoittaista hyökkääjätaustaa. Jos nyt näyttää siltä, että Canucks kaipaisikin apuja neloseen, niin Davisonin voi laittaa sinne helpompaan rooliin taklailemaan ja tappelemaan. Sinnekin on tosin tyrkyllä Davisonin lisäksi mm. Darcy Hordichuk, Matt Pettinger, Rick Rypien, Mike Brown ja ehkä Jeff Cowan (ellei hänestä päästä eroon).

Joka tapauksessa uskon Davisonin ottavan minuutteja puolustuksesta. Sellaista ihmettä ei nimittäin ehkä ihan kauden alkua lukuun ottamatta tapahdu, että kaikki joukkueen pakit olisivat terveinä. Ja vaikka olisivatkin, niin eiköhän harjoituspelien jälkeen Davison ole aika vahvoilla seitsemänneksi puolustajaksi. Hänen kanssaan seitsemännen pakin paikasta kisaavat lähinnä Lawrence Nycholat ja Nolan Baumgartner, ja Davison on pelannut heitä paremmin.


Vancouver laittoi eilen seitsemän pelaajaa farmiin. Suoran farmipassituksen saivat hyökkääjät Michael Grabner, Dan Gendur ja Pierre-Cedric Labrie sekä puolustaja Daniel Rahimi. Nelikon lisäksi joukkueen muonavahvuudesta poistuivat waiversien kautta hyökkääjät Jason Jaffray ja Mark Cullen sekä puolustaja Jimmy Sharrow.

Grabnerin näin nopea pudottaminen oli monelle yllätys, mutta toisaalta joukkueen on nyt pakko alkaa tiivistämään porukkaa, eikä Grabner kuulunut siihen ryhmään, joka olisi taistellut ihan viimeisestä paikasta avauksessa. Ei siitä siltikään mihinkään pääse, että minulla oli isohkoja odotuksia Grabneria kohtaan ja tämä pudottaminen on tavallaan pettymys. Toisaalta taas, ellei Jannik Hansen tai Cody Hodgson olisi pelanneet niin hyvin kuin ovat, Grabner olisi mitä luultavimmin saanut vielä mahdollisuuden.

Vigneault kertoi Grabnerista seuraavaa tuossa ylle linkittämässäni jutussa:

Michael definitely understands the commitment as far as conditioning goes so we're very pleased with that. Now he needs to do a very simple thing - he needs to dominate the American League with his strengths.

He is supposed to be an offensive player with great speed who can put the puck in the net. He did it last year at times but he had some inconsistencies. This year, we expect him to do it consistently and, if he does, we're confident we're going to have a young man who is going to help us out in the future, whether it be the near future or down the line.

Vancouverin kopissa Abbaa kuuntelemaan päässeiden joukossa on edelleen siis mm. sekä Bolduc, että Hodgson. Näistä Bolduc on ollut positiivinen yllättäjä hyvällä puolustuspelillään ja Hodgson puolestaan monipuolisella koko kentän pelillä. En usko kummankaan ottavan lopullisesta kokoonpanosta paikkaa, mutta näin pitkälle pääseminen lupaa hyvää jatkoon.

Hodgson kertoi tilanteestaan itse seuraavaa:

It's a good sign, I guess, that I'm still here. I think the goal all along, the whole summer, was to stick here no matter what role. It's up to the coaches, obviously, but I feel my development would be best served here.

Itse olen puolestaan sitä mieltä, että Codylle tekisi paljon parempaa pelata ensi kausi vielä junioreissa. Sitä paitsi, kun katsoo nuorukaisen tulevaa roolia Canucksin ensi kauden sentterinä, niin hänen kanssaan muina senttereinä kisaavat Henrik Sedin (ykköseen), Ryan Kesler (kolmoseen) ja Ryan Johnson (neloseen). Kakkosketjun sentteriksi olisi puolestaan tarjolla näillä tiedoilla joko Demitra tai Wellwood.

Jos niin käy, että Hodgson syrjäyttää tuolta pallilta pysyvästi esimerkiksi Wellwoodin (Demitra pystyy pelaamaan yhtä hyvin, tai jopa paremmin laidalla), niin ei muuta kuin onnea Hodgsonille. Epäilen vain tuota kuviota aika paljon, kun Wellwood on onnistunut kuitenkin tekemään tehoja ja joukkue haluaa mennä hänen kanssaan maltilla. Yksi vaihtoehto voisi kuitenkin olla se, että Canucks antaisi Hodgsonille sen lyhyen stintin NHL:ssä kauden alussa, peluuttaisi Wellwoodia 13. hyökkääjänä ja ylivoimilla, ja laittaisi Codyn sitten OHL:aan, kun Wellwood alkaa olla täysin sinut mahansa kanssa.

Wellwoodista puhuttaessa, Canucks on ollut tyytyväinen hänen kehitykseensä fyysisissä testeissä. Vancouver Sunissa oli juttua, jossa Vigneault kertoi Wellwoodin viimeisten kuntotestien näyttäneen jo hyviltä.

He is now at acceptable NHL standards, which from where he was coming from the last two months is remarkable.

Viimeisen viikon aikana Wellwoodin tynnyri on keventynyt lähes neljällä kilolla. Hän on tehnyt paljon ekstaharjoituksia Canucksin kuntopuolen gurun Roger Takahashin kanssa ja hänelle on laadittu oma dieettiohjelma. Hän on kertonut myös joukkueelle, että kehitys tulee jatkumaan ja hän viihtyy jatkossakin naurista purren, mikäli hän saa vain pysyä seurassa.

Vigneault kertoo olevansa luonnollisesti tyytyväinen Wellwoodiin, mutta muistuttaa samalla, että taistelu pelipaikoista on kovaa:

His improvements have been significant. It's amazing what you can do sometimes with a little extra motivation, eh?

He is in a battle right now as far as an offensive spot on this team with some other players, just like there's a battle going on right now for energy, aggressive hockey players.

Everybody knows the fact that we would like to get a little more offensive production from some of our forwards and Kyle is in that group right now.

Wellwood sanoi puolestaan, että alussa oli ongelmia, mutta hänestä on viimein alkanut tuntua hyvältä:

I thought the first two games I didn't feel that good, the last game I started to feel good, today I felt good in practice and I am starting to feel like a good player.

For me, it is a matter of getting my body in shape. I have been good player in the league before, I know what it takes to put up points. If I get my body where it needs to be, which I think it is right now, I am pretty confident I will be able to get a spot.

Yhtälö tuntuisi siis ehkä mahdolliselta. Canucks kaipasi lisää käsiä hyökkäykseen -> Gillis otti riskin Torontossa naulitun Wellwoodin kanssa -> loukkaantumisista kärsinyt Wellwood tuli leirille huonossa kunnossa -> Canucks teki hänen kanssaan ylimääräisiä harjoituksia ja ylimääräisiä ohjelmia -> Wellwood sitoutui niihin ja sai aikaan hyviä tuloksia... Ehkä tämä kokonaisuus tulee sittenkin päättymään vielä hyvin, vaikka alkuun en ymmärtänyt tätä hankintaa ollenkaan.

Viimeinen kysymys kuuluu enää: Kuinka paljon sitä ylimääräistä lopulta olikaan, kun mies laihtuu viikossa lähes neljä kiloa tässä vaiheessa kautta (kun pitäisi olla kaiken järjen mukaan jo hyvässä kunnossa)? Tästä Wellwoodin "kesäharjoittelusta" tulee ihan mieleen tämä tapaus.