Mutta silti täytyy ihmetellä tuota Nicklas Lidströmin suuruutta, että kuinka hirvittävän suurella yksilöpanoksella mies tekee Detroit Red Wingistä niinkin loistavaan joukkueen, mitä se on edelliset 15 vuotta ollut. En voisi koskaan kuvitella, että miten heikko Wings olisi ilman Lidströmiä, koska sellaista tapausta ei ole vielä tähän mennessä tapahtunut kuin vain muutaman ottelun ajaksi.
Niinpä, Lidström on ollut Detroitille uskomattoman tärkeä pelaaja koko uransa ja mikä tärkeintä, hän on pysynyt harvinaisen hyvin kunnossa. Kyllä tuo listan ykköspaikka tuli täysin ansioista, sillä Lidström on paitsi tämän hetken ykköspakki, hän on mielestäni samalla koko NHL:n historian yksi parhaimmista pelaajista.
Saapa sitten nähdä, kuinka kauan mies jaksaa pelata nykyisellä tasollaan. Jossain vaiheessa iän luulisi näkyvän otteissa, vaikka se ei vielä tällä hetkellä näykään ja ehkä hänen loistava pelisilmänsä takaa sen, että kiire ei tule olemaan kova myöskään ihan lähivuosienkaan aikana.
Chip Whitley kirjoitti:
Tuosta boldaamastani kohdasta voi tietysti olla eriäviä mielipiteitä, mutta minun mielestä nämä tämän kesän syvyys-sopimukset (Cowan, Ritchie, Isbister, Shannon, ja luultavasti Linden) ovat suunnattu enemmän neloskenttään. Tuohon viisikkoon kun vielä lisätään jo sopimuksen omaavat Burrows ja Rypien, meillä on 7 (!) neloskentän pelaajaa näin etukäteen katsottuna paperilla.
Syvyydellä tarkoitin juuri energiapelaajien määrää. Tuohon joukkoon voisi lisätä myös Hansenin, Jaffreyn ja ehkä Classenin ja Vancouver saisi kasaan peräti kymmenen miestä, jotka voisivat pelata ylhäällä. Mutta olet oikeassa siinä, että ns. varmoja kortteja
korkean tason kolmosen pelaajiksi ovat tuosta porukasta vain Kesler ja Cooke.
Muut ovat enemmän nelosketjun hyökkääjiä vielä tällä hetkellä. Tässä mielessä minäkään en lähtisi kuitenkaan kauppaamaan Cookea pois - vaikka tästä vaihtoehdosta aikaisemmin tänne kirjoitinkin, kun haaveilin tällä kaupalla kakkosen hyökkääjästä -, sillä hyvän kolmosen rooli on hyvin tärkeä. Viimeisin Stanley Cupin voittanut joukkue on hyvänä esimerkkinä tästä.
Nonis varmasti uskoo, että tuosta "nelosketjun" porukasta yksi voisi ottaa kolmosen toisen laiturin paikan. Periaatteessa tälle uskolle on riittävän hyvät pohjat, sillä niin Cowan kuin Lindenin pelasivat viime kaudella onnistuneesti myös nelosta ylempänä ja Burrows pelasi hyviä pelejä myös kolmosessa toissa kaudella. Kun näiden kolmen pelaajan lisäksi Isbisterilla ja Shannonilla saattaa olla kykyjä ensi kauden kolmoseen, niin tässä ryhmässä on yhteensä viisi pelaajaa, jotka taistelevat tuosta paikasta.
Tämän viisikon lisäksi ei voi unohtaa AHL:n kakkostähdistöön valittua ja viime kaudella AHL:ssa 36 osumaa tehnyttä Jaffreyta. Vancouverin johdossa tiedetään varmasti Jaffreysta enemmän kuin normaali keskustelupalstakirjoittaja tietää - osittain sama asia, mikä huomattiin viime kaudella Kevin Bieksan kohdalla (toki Jaffrayn merkitys ei varmasti tule olemaan yhtä suuri kuin Bieksalla).
Chip Whitley kirjoitti:
Jos Nonis haki varamaalivahdin paikalle laatua määrän sijasta (mitä otteluihin tulee), näyttäisi siltä että tämän kesän bottom 6-sopimusten myötä määrä korvaa laadun. Itse olen tässä kohtaa GM'n kanssa eri linjoilla.
Kyllä sen näinkin voi ajatella. Ehkä tulemme kauden mittaan tyytymättömiksi Nonisin kesän työstä näiden alimpien hyökkääjien kohdalla. Voi hyvin olla, että kun katsomme tilannetta jälkeenpäin, ajattelemme, että Nonisin olisi pitänyt kiinnittää yksi ns. varmempi kolmosketjun hyökkääjä joukkueeseen ja jättää Isbisterit, Shannonit ja Ritchiet hankkimatta.
Nonis halusi kuitenkin lisätä ennen kaikkea joukkueen syvyyttä kahden alimman ketjun osalle. Viime kauden playoffeissa Vancouver jäi pahasti vajaaksi, kun samaan aikaan niin Kesler kuin Cookekin joutuivat jättämään kentät ja nyt tähän toivotaan varmuutta lisäämällä määrää. Syvyyden lisäämisen ohella tässä määrän lisäämisessä hyviä puolia ovat myös;
1. Kun kenttiä ei hakata kesällä täysin kiveen ja esimerkiksi kolmosen toiseen laitaan riittää kilpailua, yksittäisillä pelaajilla on joukkueessa hyvin mahdollisuuksia; Esimerkiksi Shannon, Isbister, Jaffray tai nuoremmista Hansen voivat nyt lunastaa pelipaikat vakuuttamalla valmennuksen leirillä. Yksi vakiintunut kolmosen pelaaja toiselle puolelle olisi voinut hyvin ottaa muussa tapauksessa tuon paikan pelkästään aikaisempien meriittien / sopimuksen perusteella ja tämä ei olisi ollut välttämättä joukkueen kannalta paras ratkaisu.
2. Edelliseen liittyen, tällä tavalla joukkueeseen pitäisi tulla vielä lisää kilpailua; Vigneault antaa mahdollisuuksia pelinäyttöjen mukaan ja nyt kilpailijoita riittää huomattavan paljon. Toivottavasti kilpailu näkyy myös tasossa.
3. Vancouverilla on nyt mahdollisuus saada hinta/laatusuhteeltaan erittäin onnistunut/onnistuneita hankintoja (vrt. Pyatt); Mikäli joukkue olisi tehnyt sopimuksen vakiintuneen kolmosketjun hyökkääjän kanssa, tästä olisi pitänyt maksaa huomattavan iso nippu taaloja. Nyt esimerkiksi Shannonin tai Isbisterin onnistuessa, Canucks saisi lähes minimipalkalla hyvän tason kolmosketjun hyökkääjän. Kuten tiedetään, nykyisessä fantasiapelissä näillä löydöillä on suuri merkitys.
4. Aina on olemassa myöskin epäonnistumisen mahdollisuus, vaikka pelaaja olisikin kokeneempi ja pelannut omaa rooliaan NHL:ssa jo vuosia. Marc Chouinardin piti olla viime kaudella ns. varma isokokoinen puolustava hyökkääjä neloseen. Aika monta Chouinardin Wild-peliä nähneenä voin sanoa sen, että Vancouverissa ei pelannut se sama Chouinard, jonka uskottiin tulevan Minnesotassa vietettyjen kausien jälkeen joukkueeseen.
No, en tiedä, kumpi tapa toimisi paremmin. Nonis menee nyt kuitenkin pienellä riskillä tämän yhden paikan kanssa (neloseen riittää sitten varmasti hyviä pelaajia), ristii kätensä ja toivoo, että yksi monista vaihtoehdoista onnistuu. Voi olla, että me tulemme kiroamaan tätä ratkaisua myöhemmin, mutta toisaalta tämä voi olla ihan hyvin se parempikin tapa koota joukkuetta näille perustoille. Annetaan ajan näyttää. Se on kuitenkin varmaa, että Vancouver ei tule olemaan keväällä samanlainen joukkue, mitä se on tällä hetkellä.