Vancouver Canucks 2007-08

[Mr. Smith]

Nonis teki eilen myös kaksi pelaajakauppaa:

"The Vancouver Canucks have acquired defenceman Jimmy Sharrow from the Atlanta Thrashers in exchange for winger Jesse Schultz."

Ok kauppa, Schultz pelasi heikon kauden ja saimme tilalle hyvää potentiaalia omaavan puolustajan. Emme menettäneet mitään, ja saatoimme saada jotain hyvää takaisin.

"The Vancouver Canucks have acquired forward Ryan Shannon from the Anaheim Ducks in exchange for winger Jason King and a conditional draft pick in 2009."

"conditional third-round choice in the 2009 draft depending upon how many games Shannon plays for them next year."

Hyvä kauppa tämäkin, King oli katsottu kortti joten emme taaskaan menettäneet oikeastaan mitään. Shannonista paha sanoa, hänen pitäisi luultavasti päästä kahteen ensimmäiseen kenttään? Tuo ainakin syvyyttä hyökkäykseen, jos ei muuta.

Ihan mielenkiintoiset kaupat Vancouverin kannalta. Paljoa ei menetetty, ehkäpä pahin menetys on tuo mahdollinen kolmannen kierroksen varaus. Jim Sharrow parantaa jo nyt melkoisen hyvää pakkiprospectien joukkoa, mutta Ryan Shannonille en heti keksi käyttöä, paitsi Manitobassa. Manitobassa Shannon olisi varmasti pistepörssin kärjessä, mutta kuinka tehoja tulee NHL:ssä, jos ketju on kolmonen/nelonen?

Varauksista en osaa tässä vaiheessa sanoa muuta kuin että mielellään olisin yhden tunnetummankin ottanut Vancouveriin. Vaikkapa treidaamalla vähän ylöspäin ja Esposito tänne. No, katsellaan rauhassa mitä varauksista kehkeytyy.

 

[nuck]

Samalla kaavalla mentiin tänä vuonna kuin aikaisemminkin; fanit eivät ole yhdestäkään varauksesta samaa mieltä Canucksin scouttauksen kanssa.

Totta, eikä tämä tule yllätyksenä. Canucks on varannut joskus aikaisemminkin huonosti, joten tämähän tulee jatkumaan niin kauan kun joukkueella on scoutteja ja NHL:ssä pidetään drafteja. Positiivista keskustelupalstojen kirjoituksissa on lähinnä se, että Vancouverin tekemiä varauksia (White ja Ellington) on tultu kehumaan ei-Canucks-fanien toimesta.

Whitesta keskusteltiinkin jo tuossa ylempänä, 2-3 vuoden päästä kaverista saattaa tulla ihan NHL-tason pelimies, mutta ei ykköskenttään. Kakkos- kolmoskenttä-materiaalia tulevaisuudessa siis, ensi kausi tasokkaammassa sarjassa kertoo kaverin tasosta enemmän, samoin kuin mahdollinen esiintyminen USA'n paidassa U20-kisoissa vuodenvaihteessa.

Tällä hetkellä tosiaan näyttää siltä, että Whitesta ei ole ykkösketjuun tulevaisuudessa. Mutta onneksi meillä on jo Sedinit ns. varmoina ykkösketjun pelaajina (toivottavasti) pitkäksi aikaa tulevaisuuteen, joten tälle alueelle ei ole ihan pakottavaa tarvetta saada varauksia. Toki mitä lähemmäs ykkösen tasoa White kehittyisi, sitä parempi Vancouverille. Pitää toivoa parasta.

Mikään mahdottomuus ei olisi sekään, että Whitesta kehittyisi ykkösen pelaaja. Ei tainnut moni odottaa aikanaan esimerkiksi Andy McDonaldilta tai Chris Drurylta tulevaisuudessa ykkösketjun roolia. Tällä hetkellä Whitella on toki älytön matka edes NHL:ään, saati sitten kahden ensimmäisen ketjun pelaajaksi/sentteriksi. Onneksi hänellä on samalla myös älyttömästi aikaa kehittyä ja ensi kaudesta lähtien myös hyvä alusta kasvattaa taitojaan.

Everettin puolustaja Taylor Ellingtonin valinta ihmetytti kaikkia; miksi varata puolustajaa jo ennestään hyvän puolustussyvyyden jatkeeksi, kun oli mahdollisuudet varata hyvän tason hyökkääjäprospecteja (Repik, Möller) joita me tarvitsisimme kipeämmin.

Tämän täytyy johtua vain yhdestä asiasta; Canucks varasi toisella kierroksella listansa mukaan ja Ellington oli rankattuna korkeammalle kuin yksikään vapaana olevista hyökkääjistä. Minäkin olisin toki toivonut hyökkääjää, mutta NHL-joukkueen johto ajattelee asioita tässä vaiheessa listan mukaan ja fani puolestaan usein tarpeiden mukaan.

Ellingtonia vastaan minulla ei ole sinällään mitään. Ihan hyvältä kuulostava ja näyttävästi puolustusta pelaava puolustaja. Kova taklaaja, hyvä liike, hyvä pelinluku alakerrassa, ulottuva mailapeli; selvä puolustava puolustaja, josta voi kehittyä tosiaan maksimissaan jopa Willie Mitchellin kopio.

Ellingtonin lisäbonuksena on vielä tuo Canucks-fani-tausta. Hänen unelma on nyt toteutunut ja loppu riippuu Ellingtonista. Mielenkiintoista seurata Everettin otteita taas ensi kaudella, kun Ellington pelaa joukkueessa. Hänen lähitavoitteensa on saada lisää voimaa ja kehittää vähän hyökkäyspeliä.

X-Sharkie rankkasi Ellingtonin omassa draft-ennakossaan muutamassa kategoriassa tämän ikäluokan kärkeen:

Safe But Limited
1. RW Brandon Sutter, WHL – It is too bad his offensive game doesn’t match his excellent defenseman game. Big, simple, and hard working third liner.
2. D Taylor Ellington – Think Craig Rivet, he’s not a sexy pick but you win with players like him.
3. LW Mikael Backlund – Complimentary second liner or third liner at the worse but he’ll never be the first liner we thought he could become last season.
4. C Olivier Fortier – Gritty two-way third liner in the making that can kill penalties and win big face offs.
5. RW Spencer Machacek – Owns a non stop motor and is a gritty two-way winger, but don’t expect much in the way of offensive ability.

Toughest:
1. D Nick Petrecki, USHL – Possesses hulk like strength and the draft’s nastiest mean streak.
2. D Kevin Marshall, QMJHL – Sean Avery like agitating ability to go a long with Volchenkov like toughness.
3. LW Colton Gillies, WHL – Big kid with superb strength and finishes every check.
4. C/D Jim O’Brien, NCAA – Ryan Getzlaf like size and strength to compliment his edge.
5. D Taylor Ellington, WHL – Teams will covet him at the trade deadline every year. Think Craig Rivet.

Shut Down Stay At Home Defenseman.
1. D Nick Petrecki, USHL – Big, mean, and mobile, Petrecki is the prototypical shut down defenseman in the new NHL.
2. D John Negrin, WHL – Big and mobile with exceptional defensive awareness.
3. D Taylor Ellington, WHL – Physical, tough, mobile, and smart, Ellington is going to be a tremendous asset to the team that drafts him.
4. D Tommy Cross, USHS – Tall with swift mobility and a heady defensive game. His physical game is underrated.
5. D Ian Cole, USNTDP – Mature defender with size, smarts, and tenacity.

Ja tässä vielä samasta artikkelista poimittu kuvaus Ellingtonista:

53. D Taylor Ellington, 6-1 205, 10-31-1988, Everett WHL 60 gp – 5 go – 8 a – 13 points.
++ Competitiveness
+ Defensive game, size, mobility
- Lacks offensive ability

Think Craig Rivet and you have a good mental picture of what Taylor Ellington can bring to a club down the road. While he will never wow you with his offensive exploits, Ellington gives you everything he has and maximizes his potential every shift. He’s a big and strong defender that uses his size well to play a punishing physical game. He clears his crease with vigor and effectiveness and he’s a solid open ice hitter. He does a good job standing his man up at the blue line with a stiff check. His mobility is an asset as he owns a strong stride and decent agility. Ellington doesn’t see the ice as good as some of his peers but he moves the puck maturely and efficiently.

Victoria Times Colonistin juttu Ellingtonista.

Ellingtonin varauksella ja Sharrowin kaupalla Canucks sai puolustuksensa jälleen tulevaisuuden osalta oikein hyvänlaiseksi.

NHL

Bieksa (top2 two-way, fyysinen, Powerplay1/ShortHand1-2)
Krajicek (top4 two-way, PP2)

-------

A-PROSPECTS:

Bourdon (top 2 two-way, fyysinen, SH1/PP2)
Edler (top 4 two-way, PP2)
Koltsov? (top 4 offensive, PP1)
Ellington (top 4 defensive, fyysinen, SH1-2)
Rahimi (top 5-6 defensive, fyysinen, SH1-2)

-------

LONG-SHOTS

Fortunus (6-7 two-way)
Sharrow (6-7 two-way)
McIver (6-7 defensive, fyysinen, SH2)
Yeo (6-7 two-way, fyysinen)
Heshka (6-7 two-way)
Coulombe (6-7 offensive)


Periaatteessa tässä on niin hyvä tulevaisuuden ryhmä, että Vancouverilla olisi mahdollisuuksia yhteen kauppaan, jossa liikkuisi yksi puolustaja vaihdossa yhteen nuoreen hyökkääjään.

Nonisin strategian mukaisesti joukkue sai maalivahtipelinsä ensin kuntoon Luongon hankinnalla (ykkösprospecti tälle alueelle on Schneider, mutta hänen tulevaisuudesta ei tiedä). Seuraavaksi Canucks laittoi puolustuksensa kuntoon Mitchellin ja Salon pitkillä sopimuksilla ja ajamalla kaksi pakkia (Bieksa/Krajicek) viime kaudella sisään. Nyt Canucks paranteli puolustuksen tulevaisuutta tässä draftissa Ellingtonin varauksella.

Samaan aikaan joukkue on kuitenkin käyttänyt kaksi viimeistä ykkösvarausta hyökkääjiin (vähän eri alueille; laidalle maalintekoon ja keskelle kahden suunnan peliin) ja tässäkin draftissa joukkue meni ensisijaisuus-periaatteella toisen kierroksen jälkeen. Tosin tämän vuoden myöhemmistä varauksista ei tällä hetkellä tietenkään pysty odottamaan mitään erikoista.

jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu...

Messier ja Kablukov ovat täysin hakuja, en odota kummastakaan edes AHL-pelaajaa. Kablukov tietääkseni varattiin vain sen takia koska hän on Shirokovin hyvä ystävä CSKA'ssa, ja on paremmat mahdollisuudet houkutella Shirokov Vancouveriin kun hän saa kaverin mukaan matkalle.

Kai tuolle Kablukovin varaukselle muitakin syitä nyt oli kuin pelkkä ystävyys keskitason prospectin kanssa? Mutta ei minullakaan ole kyllä minkäänlaisia odotuksia Kablukovia kohtaan. Tämä Sergei Chibisovin haku pelasi viime kaudella CSKA:n riveissä 24 ottelua ilman tehopisteitä, eikä häntä rankattu listoihin tänä vuonna (viime kaudella hän oli CSS:n eurolistalla 92. sijalla).

Tästä huolimatta Canucks varasi hänet viidennellä kierroksella. Kieltämättä erikoinen varaus. Eikä tätä lohduttaisi edes mahdollinen Kablukovin läpimurto Venäjällä. Ei Canucks tässäkään tapauksessa hänestä tulisi saamaan NHL-pelaajaa, kun kyseessä ei ole mikään tähtipelaaja, jolle voisi maksaa enemmän kuin Venäjällä maksetaan.

Messierista CSS kirjoitti seuraavasti;

CHARLES-ANTOINE MESSIER
Baie-Comeau • QMJHL
5'10", 176 lbs. Center, shoots left
Born: November 4, 1988 in Boucherville, Quebec

Final Ranking: 83 • Mid-Term Ranking: 72 • North American Skater

Central Scouting Report: A skilled forward with good hockey sense… skates
well with good mobility… carries the puck with confidence and has soft hands…
effective on the penalty kill… needs to improve his defensive reliability… needs
to be tougher along the boards and in the corner.

Personal Profile: Nicknamed Mess because of his last name… has worn the
#44 since he was young… if he could have dinner with any three people they
would be: former NHLers Wayne Gretzky and Mike Bossy along with tennis star
Roger Federer… most memorable hockey game played: first game in the QMJHL
because it was a realization of his goal to play in the league… most memorable
hockey game watched:Wayne Gretzky’s last game with the New York Rangers in
1999… his coaches and family have had the most influence on his career
because of their encouragement… admires his father because he always finds
time to watch his games… patterns his game after Patrice Bergeron of the
Boston Bruins because he is a good all around player… his pre-game ritual
includes dressing from left to right… favorite shootout move: “low blocker shot
or a deke”… favorites include: Montreal Canadiens (NHL team), Vincent
Lecavalier (NHL player), NHL 2007 (video game), Ben Harper (musician), Tom
Hanks (actor), Coach Carter (movie) and Deal or No Deal (TV show).

Statistics
Season Team League GP G A PTS PIM
2006-07 Baie-Comeau QMJHL 69 27 21 48 67

Eli pienikokoinen ja pehmeä...huono kulmissa ja fyysisillä alueilla...heikko puolustamaan...hyökkäys keskitasoa parempaa... Ei lupaile tämän mukaan hyvää tulevaisuuteen, sillä tällaisen pelaajan pitää päästä kahteen ensimmäiseen ketjuun. Ainoa, mikä luo vähän odotuksia hänen suhteen on tuo vuodessa eteenpäin mennyt kehitys pisteissä Q:ssa.

Kaudella 2005-06 Quebecin juniorisarjassa tehdyt neljä maalia ja 15 pistettä vaihtuivat viime kaudella 27 maaliin ja 48 pisteeseen. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena ensi kaudella ja hän kolminkertaistaa pisteensä, tästä varauksesta voisi olla tyytyväinen. Tätä pisteiden kolminkertaistamista ei tosin usko varmasti kukaan.

Quebecin scoutin Lucien Debloisin löydöt ovat olleet kauttaaltaan aika vaihtelevia, ja tämä kyllä menee tähän kategoriaan ennakkoon. Toivottavasti tällä kerralla ennakkoon vähän heikommalta tuntuva varaus vaihtuisi myöhempään loistoon, eikä kävisi kuten Alexandre Vincentille, Julien Ellisille tai Marc-Andre Bernierille.

Nonis teki eilen myös kaksi pelaajakauppaa:

"The Vancouver Canucks have acquired defenceman Jimmy Sharrow from the Atlanta Thrashers in exchange for winger Jesse Schultz."

Schultzin lähdöllä Vancouver ei menettänyt tosiaan mitään. Mutta Sharrow vaikuttaa tällä hetkellä myös aika kaukaiselta NHL-puolustajalta. Kyseessä on koko uransa ajan erittäin epätasaisesti pelannut kiekkoilija, jolla riittäisi varmasti lahjoja NHL-paikkaan, mikäli olisi tasaisempi ja pelaisi jatkuvasti kykyjensä ylärajoilla (kuten kauden 2004-05 jälkimmäisen puolikkaan).

Viime kausi oli Sharrowilta loukkaantumisten täyttämä. Terveenä ollessaan hän on AHL:ssa 3-4 pakin tasoa tällä hetkellä. Toivottavasti hän saisi tulevaisuudessa tasaisuutta otteisiinsa ja saisi tätä kautta mahdollisuuden NHL-paikkaan. Farmiin tällä hankinnalla on varmasti hyötyä.

"The Vancouver Canucks have acquired forward Ryan Shannon from the Anaheim Ducks in exchange for winger Jason King and a conditional draft pick in 2009."

"conditional third-round choice in the 2009 draft depending upon how many games Shannon plays for them next year."

http://www.canucks.com/pressreleases...onID=31&id=727

http://tsn.ca/nhl/news_story/?ID=211676&hubname=nhl

Minä pidin tästä kaupasta, sillä pahan aivotärähdystaustan omaava King on tosiaan menetetty kortti.

Vaikka Shannon on pieni, hän on samalla erittäin nopea ja hyvä nostamaan kiekkoa. Takana on AHL-tulokkaana 86 pisteen kausi kaudella 2005-06 ja viime kaudella hän pelasi NHL:ssä 53 ottelua Stanley Cupin voittaneessa joukkueessa. Viimein Canucks sai yhden Stanley Cupin voittaneen pelaajan riveihinsä.

Shannonin scouting raportti kertoo seuraavaa;

He is a excellent playmaker with superb passing skills. He is particularly great in power play situations. While he may be small, Shannon is durable, tenacious and works hard. He is smart and possesses great on-ice vision. He is an excellent skater with very good speed who moves well through traffic.

Erittäin hyvän AHL-taustan vuoksi Shannonilla tuntuisi olevan aika paljon lahjoja, mutta saa nyt kuitenkin sitten nähdä, saako hän niitä NHL:ssä esiin. Mutta ehdottomasti pelaaja, joka kannattaa katsoa - etenkin, kun ei jouduttu maksamaan välttämättä kuin King.

Shannon on Vancouverille vähintään AHL:n tähtihyökkääjä ensi kaudella ja tässä tapauksessa hän voisi ehkä auttaa Grabneria tai Raymondia Moosessa. Parhaimmillaan Shannon voisi olla Keslerin ja Cooken ketjussa NHL:ssä ja tuoda muutenkin nopeaan puolustavaan ketjuun lisää liikettä, energiaa ja pelaajan, joka osaisi pelata myös kiekon kanssa.

Tuo ehdollinen varaus käsittää ensi kesän kolmannen kierroksen varauksen siinä tapauksessa, että Shannon pelasi Vancouverissa ensi kaudella vähintään 41 ottelua. Mikäli hän tämän tekee, hänestä kannattaa maksaa kolmannen kierroksen "DraysonBowman". Ellei hän tätä pysty tekemään, Canucks hävisi kaupassa vain Kingin, joka ei olisi saanut Vancouverissa kuitenkaan enää mahdollisuutta. Ja tässä tapauksessa Shannonista olisi kuitenkin paljon apuja farmijoukkueen nuorille hyökkääjille.

Keskustelupalstat kertovat, että Canucks olisi sainannut puolustaja Dylan Yeon sopimukseen. Lyhyt (180cm) mutta painoa omaava (95kg) Yeo pelasi viime kaudella WHL'ssä Calgary Hitmanissa, ja ensi kaudella pelipaikka on luultavasti Victoria.

2005-06 WHL Season Calgary Hitmen 56Gp 7G 11A 18Pts 19 +/- 78PIM
2006-07 WHL Season Calgary Hitmen 57Gp 8G 23A 31Pts 27+/- 64PIM
2007 WHL Playoffs Calgary Hitmen 18Gp 4G 8A 12Pts 2+/- 22PIM

Yeo oli viime kaudella Calgaryn kapteeni ja pelasi hyvän kauden. Kova taklaaja ja hyvä kiekon kanssa WHL-tasolla. Ei mikään iso pelaaja, mutta voimakas vääntäjä. Mahdollisena tulevaisuuden NHL-pelaajana Yeo olisi varmasti enemmän puolustava puolustaja.

Yeon Hitmen-kortti

 

[nuck]

Pari linkkiä

Vancouver Sunin Iain MacIntyre kirjoitti taas ansiokkaan jutun Trevor Lindenista ja hänen tilanteestaan:

He deserves better ... much better

Nonis, who is from Burnaby and has an excellent grasp of the delicacy of the situation and the possibility it could ignite like the Hinderburg, understandably wants to make sure his coach and most popular player are in agreement about roles. The last thing anyone needs is a sad sideshow like the one the Tampa Bay Lightning staged when it waived captain Dave Andreychuk the season after he held aloft the franchise's only Stanley Cup.

Ja sama kirjoittaja teki yhteenvedon draft-viikonlopun Canucks-tapahtumista;

Canucks pluck a Duck

 

[nuck]

Jaffray sopimukseen

Radiokanava 1040 kertoi, että Canucks olisi tehnyt kahden vuoden kaksisuuntaisen sopimuksen laitahyökkääjä Jason Jaffrayn kanssa. Menneellä kaudella Jaffray voitti Moosen pistepörssin ja oli koko AHL:n pistepörssin kuudes (77 peliä, 35+46=81). Samalla irtosi paikka AHL:n toisesta tähdistökentästä.

Hyvä kahden suunnan sopimus - etenkin Moosen kannalta. Jaffrey on kova työntekijä, hyvä johtaja, hänellä on erittäin hyvä laukaus ja hyvä pelinäkemys. Luistelu on suurimpana heikkoutena. Mutta nämä siis farmitasolla. Miehen NHL-potentiaali nähdään varmasti ensi kaudella tämän sopimuksen kirjoittamisen jälkeen. Ennakkoon Jaffray voisi taistella lähinnä kolmosketjun laiturin paikasta.

***

Ja Willie Mitchell on palaamassa Minnesotaan (myös Pittsburgh tai Washington voivat tulla kyseeseen). Asiasta kertoi ensimmäisenä Eklund. Harmi sinänsä, sillä Mitchell nousi minun suosikkipakiksi (ehkä jopa suosikkipelaajaksi) viime kaudella ja hänellä olisi ollut vielä kolme kautta sopimusta jäljellä. Mitchellilla on nykyisessä sopimuksessa siirron kieltävä pykälä, mutta tämä voidaan varmasti nyt purkaa.

Canucks-fanit ovat ottaneet tämän viimeistä sinettiä valmiin uutisen ymmärrettävästi oikein positiivisesti vastaan:

HFBoards

Canucks.com

 

[Daespoo]

e3 statuksella olevat höpinät ovat parasta komiikkaa netissä, harmi että varsinkin pohjois-amerikassa liian moni uskoo Eklundin hourailuja.

Asiaan perehtymättömille voidaan valaista Eklundin huhuasteikkoa hieman:

e1-e4 täyttä paskaa ilman mitään totuudenpohjaa
e5 huhu/tehty trade jonka joku muu oikeasti asioista perillä oleva on jo julkaissut

Tässä huhussa on harvinaisen vähän järkeä, Eklund on onnistunut alittamaan itsensä.

 

[Chip Whitley]

Radiokanava 1040 kertoi, että Canucks olisi tehnyt kahden vuoden kaksisuuntaisen sopimuksen laitahyökkääjä Jason Jaffrayn kanssa. Menneellä kaudella Jaffray voitti Moosen pistepörssin ja oli koko AHL:n pistepörssin kuudes (77 peliä, 35+46=81). Samalla irtosi paikka AHL:n toisesta tähdistökentästä.

Canucks myös tarjosi qualifying offerit Lukas Krajicekille ja uudelle hyökkääjälle Ryan Shannonille, ja huhut vahvistuvat Schneiderin ammattilais-sopimuksesta. Schneider matkustaa tällä viikolla Vancouveriin tekemään testejä, ja siinä samalla uskoakseni sorvataan sopimuskin. Hyvä näin!

http://www.globesports.com/servlet/...ey/?page=rss&id=RTGAM.20070625.wsptkrajicek25

Ja tuosta Mitchell-jutusta irtosikin tämän kuukauden parhaat naurut tähän mennessä.

 

[nuck]

Gendur puolestaan on Ellingtonin hyvä ystävä Everettista, ja pelaa ensi kaudella ensi kaudella luultavasti Salmon Kingsissa.

Tuosta Gendurin varauksesta vielä sen verran, että FOX Sportsin Shane Malloy pitää Genduria yhtenä tämän varausikäluokan parhaimmista sleeper pickeista:

http://msn.foxsports.com/nhl/story/6952154

10. Dan Gendur, RW, Vancouver Canucks, 206th pick (Everett/WHL)

The Canucks may have picked a diamond in the rough who slipped under the radar the due to unlucky injuries last season. He has a hard shot and is a responsible two-way player who can play the point on the power play.

Ja toivottavasti Vancouver tosiaan pääsisi lähipäivinä Schneiderin kanssa sopimukseen.

 

[Mr. Smith]

Nyt tuli uusi mielenkiintoinen pelaaja vapaille markkinoille: Michel Ouellet. Itse olisin valmis antamaan hänelle mahdollisuuden Vancouverissa, sen verran vähän meillä on puhtaita maalintekijöitä. Lisäksi jos Ouellet saataisiin 1M$ per kausi signattua pariksi kaudeksi niin kohtuu halvalla saataisiin varma maalintekijä. Toisaalta toki kaipaamme kovuutta rosteriin ja sitä Ouellet ei toisi. Mutta silti; kaksi kautta NHL:ssä, 128 ottelua 35+45=80, rightin kätisyys, 25-vuoden ikäinen...

http://www.nhl.com/nhl/app?articleid=323147&page=NewsPage&service=page

 

[nuck]

Nyt tuli uusi mielenkiintoinen pelaaja vapaille markkinoille: Michel Ouellet. Itse olisin valmis antamaan hänelle mahdollisuuden Vancouverissa, sen verran vähän meillä on puhtaita maalintekijöitä. Lisäksi jos Ouellet saataisiin 1M$ per kausi signattua pariksi kaudeksi niin kohtuu halvalla saataisiin varma maalintekijä. Toisaalta toki kaipaamme kovuutta rosteriin ja sitä Ouellet ei toisi. Mutta silti; kaksi kautta NHL:ssä, 128 ottelua 35+45=80, rightin kätisyys, 25-vuoden ikäinen...

Mielenkiintoinen pelaaja kieltämättä. Tehnyt paljon maaleja urallaan joka sarjassa ja ei ole varmaankaan näyttänyt vielä parasta osaamistaan. Ouellet voisi olla myös hyökkääjä, joka saisi ylivoiman tehokkaammaksi. Ja ehkä hänestä saataisiin kaksosten ketjuun pitkäksi aikaa tulevaisuuteen maalintekijä. Mutta hänen kohdallaan on kolme asiaa, minkä vuoksi itse jarrutan hänen hankintaansa;

1. En pidä Ouelletin kokonaispelistä; aika heikko liike (toki kehittynyt vuosien mittaan ja saanut tätä kautta myös NHL-paikan), puolustuspeli ei toimi niin hyvin kuin V haluaisi (kuinka hyvin sopii palettiin?) ja fyysisyyttä ei ole juuri nimeksikään.

2. Vancouverilla on jo Pyatt kaksosten ketjussa valmiina ja minä näen Pyattin potentiaalin maalintekijänä samanlaisena kuin Ouelletin. Tämän lisäksi Pyatt on pelaajana paljon monipuolisempi ja tuo kaksosten ketjuun tarvittavan ison vääntäjän.

3. Ouelletin paikka voisi olla Näslundin ja Morrisonin ketjussa, mutta tähän tarvitaan nähdäkseni enemmän fyysistä pelaajaa kuin maalintekijää. Pakkohan tässä on nimittäin uskoa siihen, että viime kausi oli kuuden miljoonan kapteenilta heikko välikausi ja hän parantaa ensi kaudella maalintekoaan.

Oman näkemykseni mukaan Canucksin ensi kauden ketjut ovat tällä hetkellä oikeastaan yhtä pelaajaa vaille valmiit (ellei Nonis sitten tule tekemään isoa kauppaa ja hanki kakkosen keskelle vielä Morrisonia paremman sentterin):

Sedin - Sedin - Pyatt
Näslund - Morrison - ?
Cooke - Kesler - Shannon / Jaffray / Hansen
Burrows - Rypien / Shannon - Linden
Cowan / tappelija
Smith

Tuossa kokoonpanossa ykkönen, kolmonen ja nelonen toimivat periaatteessa varmasti rooleissaan hyvin (ilman loukkaantumisia), mutta tuo kakkonen on kysymysmerkki. Morrison on kärsinyt viime kausina ihan liikaa vammoista (vaikka onkin pelannut puolikuntoisena kaikki pelit) ja Näslund on tällä hetkellä muuta kuin varma 30 maalin mies.

Näslundin ja Morrisonin peliä parantaisi nähdäkseni eniten suhteellisen taitava ja fyysinen pelaaja toisella laidalla (Bertuzzin tyylinen pelaaja), eikä niinkään Ouelletin kaltainen maalintekijä, jonka peruspelissä on liikaa puutteita tuohon paikkaan isoja minuutteja pelaavaksi hyökkääjäksi. Tällaista pelaajaa voi vain olla aika vaikea löytää kaupalla, jossa meiltä ei lähtisi mitään arvokasta (siis UFA-pelaajan hankinta ei taida tulla kyseeseen).

Käytännössä tämä tarkoittaisi yhtä kauppaa ja Nonis on kertonutkin olevansa valmis juuri kauppaan saadakseen vahvistusta joukkueeseen. Nuoria pakkeja Canucksilla on ainakin hyvin ja ehkä yksi heistä voisi olla mahdollinen kaupattava. Toinen mahdollinen lisätavara tähän kauppaan voisi olla Cory Schneider, mutta en tiedä, kannattaako häntä toisaalta lähteä kauppaamaan.

Ja vielä pitäisi löytää joukkue, joka olisi halukas kauppaamaan kakkosketju-tasoisen fyysisen hyökkääjän yhteen AHL:ssa pelaavaan puolustajaan ja yhteen maalivahtiin, joka ei ole pelannut ainuttakaan peliä ammattilaisena... Ehkä tällaista joukkuetta ei löydy ja Nonis tyytyy (minun papereissani) kakkosvaihtoehtoon. Tässä tapauksessa Ouellet ei ole huonoin vaihtoehto.

***

Pari eilistä linkkiä:

Vancouver Provincen Steve Ewen kirjoittaa Jaffraysta

He could handle toiling for five years in the minors and he could handle the Kootenay Ice trading him in the midst of their 2002 Memorial Cup run, despite him being team captain at the time.


Jaffray, a winger who is in the midst of finalizing a two-year, two-way deal with the Canucks, has been saddled with much worse than anything hockey can dish out at him.

His brother, Steven, died in a car accident when Jason was 11. Steven, who was three years older, was Jason's mentor.

It's situations like these, when he's taking a giant step toward his goal of playing in the NHL, that Jaffray focuses extra on his brother.

"In the bright times of your life, you're always thinking about who's looking over you, who's up there watching out for you," Jaffray said Monday from his family's home in Olds, Alta. "I'm at a point where I think about him every day. He was a hockey player himself and he was the guy who got me interested in the game and got me living at the hockey rink every weekend.

"I don't know how much I would be involved with the game if it wasn't for him."

Vancouver Sunin Elliot Pap kirjoittaa Marc Chouinardin tilanteesta

The Vancouver Canucks have to make their intentions known this week on the potential buyout of disappointing centre Marc Chouinard.

Chouinard, who finished last season in the minors, has a year remaining on his contract at $1.1 million and must clear waivers before the buyout process begins (all figures are in U.S. dollars).

Vancouver Sunin Elliot Pap kirjoittaa Jeff Cowanin tilanteesta

Cowan, meanwhile, will become an unfettered free agent Sunday unless his representative, Rollie Thompson, and Canuck assistant GM Steve Tambellini can wrap up a deal.

"Steve and I had a couple of pretty good talks in Columbus over the weekend," Thompson said Monday. "We're going in the right direction. Both parties would like to make it happen."

Cowan, who was a waiver-wire pickup from the L.A. Kings in late December, earned $532,000 US last season. It's believed he's seeking a two-year deal.

Ja samassa jutussa oleva Lukas Krajicekin tilanne:

Tambellini, who is handling many of the contract negotiations, also opened discussions with Krajicek's agent, Petr Svoboda, at the draft. Svoboda described the talks as "positive" but declined any specifics on term despite reports of a two-year offer.

"It doesn't really matter as long as Lukas has another good year and plays well," said Svoboda, the former NHL blueliner. "He was happy with his first season in Vancouver, but he knows he could do better. He loves the town, the organization and the players, so that's the key."

Ja vielä samassa jutussa kerrotaan uudesta hankinnasta Ryan Shannonista ja hänen tilanteestaan:

"Ryan is really thrilled about about this opportunity with Vancouver and he's looking forward to getting into camp. And, probably more importantly, he's looking forward to getting back from Europe in one piece."

Duberman said Canucks management has made no promises, other than the standard one of providing an opportunity. Vancouver already has three established centres under contract in Henrik Sedin, Brendan Morrison and Ryan Kesler. Shannon, presumably, would have to vie for fourth-line playing time with the likes of Rick Rypien and Alex Burrows.

"I know Ryan is a good enough player to be on their roster, especially with his speed, but nothing has been promised and we know that," continued Duberman.

Canucks.comin Henderson kirjoittaa omaan blogiinsa Lindenista

Which brings us to the Canucks’ own resident old guy, Trevor Linden, who is, at 37, the oldest active player never to win a Stanley Cup. I sincerely hope Dave Nonis gives Linden at least one more chance to eradicate that statistic.

At the start of last season there were suggestions from some members of the media and fans that it was time for Trev to call it a day. But when given the opportunity to contribute more than he had in recent years, Trevor did just that. Number 16 had a solid regular season and a very solid playoff. His skills and skating may have slipped a little over the years but Trevor is one of those guys that never terrifies you in a dangerous situation, that you know you can rely on to make the smart play, and not put his team in harm’s way.

Patrick Whiten haastattelu (on muuten törkeä peruukki päässä, mutta harvinaisen hyvä artikulaatio hänen ikäiseltä pelaajalta)

 

[Chip Whitley]

Mielenkiintoinen pelaaja kieltämättä. Tehnyt paljon maaleja urallaan joka sarjassa ja ei ole varmaankaan näyttänyt vielä parasta osaamistaan. Ouellet voisi olla myös hyökkääjä, joka saisi ylivoiman tehokkaammaksi. Ja ehkä hänestä saataisiin kaksosten ketjuun pitkäksi aikaa tulevaisuuteen maalintekijä.

Hyviä pointteja. Itse näkisin että Ouellet saattaisi sopia Sedinien kenttään melko hyvin, sillä kaksoset rakentavat tilanteet, ja Ouelletin ei tarvitse tehdä muuta kuin pistää kiekko sisään (todistanut pystyvänsä tähän). Mutta tuo fyysisyyden puute on iso miinus tähän rooliin, maalinedus- ja kulmapeli kun ovat suuressa roolissa Sedinien kentän laiturille. Ihan ok vaihtoehto siis, itse tosin pitäytyisin Pyattissa juuri fyysisyyden takia, eikä Pyatt häviä Ouelletille muillakaan osa-alueilla oikeastaan ollenkaan.

Oman näkemykseni mukaan Canucksin ensi kauden ketjut ovat tällä hetkellä oikeastaan yhtä pelaajaa vaille valmiit (ellei Nonis sitten tule tekemään isoa kauppaa ja hanki kakkosen keskelle vielä Morrisonia paremman sentterin):

Tähän ei taida rahat riittää..? Jos ajatellaan ihan realistisesti, niin Morrisonin 3.2 miljoonan palkka on mielestäni hyvä sopimus (ei ylipalkattu) mikäli Mo pysyisi terveenä. Hän teki viime kaudella noin 50 pistettä (täydessä kunnossa ehkä 2 kuukautta koko kaudesta), oli viime kaudella ainoa hyökkääjä joka ei nähnyt peliaikaa kaksosten kentässä, ja häntä voidaan käyttää sekä alivoimassa että ylivoimassa (viivallakin mikäli yv-pakkeja on jostain syystä pois kokoonpanosta). Monipuolinen pelaaja siis, ja terveenä ollessaan mielestäni ok-sopimuksella varustettuna. Eikä sovi unohtaa sitä, että Morrison on yksi joukkueen henkisistä johtajista ja joukkueen aktiivisimpia off-ice-pelaajia.

Tuossa siis paljon syitä joiden takia haluaisin Morrisonin joukkueessa pitää, ainoana miinuksena nivusvaivat. Ja kuka Morrisonin korvaisi? Meillä ei ole organisaation sisällä yhtään pelaajaa joka olisi valmis ottamaan Morrisonin pelipaikan mikäli Nonis hänet treidaisi, joten uskoakseni katseet siirtyisivät UFA-markkinoille. Gomez, tai ehkä Handzus? Molemmat tulevat pyytämään enemmän mitä Morrison tienaa; Gomez menee yli 6 miljoonan ja Handzusin palkka asettuu uskoakseni 3.5-4 miljoonan väliin. Gomeziin tuskin on edes tilaa, ja Morrison on kuitenkin Handzusin kanssa melko tasavertainen kaveri, joten en itse lähtisi tuota vaihtoa tekemään. Ottaen vielä sen huomioon, että näiden kavereiden saaminen ei ole läheskään varma asia...

Jos kakkoskenttää halutaan oikeasti parantaa, Näslund on se joka lähtee.

Ja vielä pitäisi löytää joukkue, joka olisi halukas kauppaamaan kakkosketju-tasoisen fyysisen hyökkääjän yhteen AHL:ssa pelaavaan puolustajaan ja yhteen maalivahtiin, joka ei ole pelannut ainuttakaan peliä ammattilaisena... Ehkä tällaista joukkuetta ei löydy ja Nonis tyytyy (minun papereissani) kakkosvaihtoehtoon. Tässä tapauksessa Ouellet ei ole huonoin vaihtoehto.

Noinhan se vähän on, mahdottomalta kuulostaa. Sanoit kuitenkin "suhteellisen taitava ja fyysinen pelaaja toisella laidalla (Bertuzzin tyylinen pelaaja), eikä niinkään Ouelletin kaltainen maalintekijä". Ja Bertuzzihan on UFA, mitä mieltä olisit vuoden pituisesta ja 2 miljoonan arvoisesta sopparista? Kentän jokaisella kaverilla sopimusvuosi, saattaisi toimia?

Pari linkkiä:

http://www.canada.com/topics/sports...=694753cb-9bf0-4e1a-91e9-22df91437d30&k=40482

http://www.canada.com/topics/sports...=df381d08-1673-4fae-ba82-5ed806460fec&k=58640

 

[nuck]

Tähän ei taida rahat riittää..?

Jos katsotaan tämän hetken budjetin tilannetta ilman Morrisonia ja veikataan tähän päälle parin pelaajan palkat, niin Canucksin tilanne on suunnilleen seuraava (siis tuota kakkosen uuden sentterin paikkaa silmällä pitäen);

Hyökkäys:

Sedin - Sedin - Pyatt (3.575, 3.575, 1.5=8.65)
Näslund - ? - ? (6)
Cooke - Kesler - Shannon / Jaffray / Hansen (1.508, 1.750, n. 0.5=3.758)
Burrows - Shannon / Rypien - Linden (0.483, n.0,5, 0.8=1.783)
Cowan / tappelija (0.7)

Hyökkäys yhteensä: n. 20.891

Puolustus:

Mitchell - Bieksa (3.5, 0.525=4.025)
Öhlund - Edler (3.5, 0.550=4.05)
Salo - Krajicek (3.5, 0.7=4.2)

Puolustus yhteensä: n. 12.275

Maalivahdit:

Luongo (6.750)
Sabourin / Sanford / ? (.6)

Maalivahdit yhteensä: n. 7.35

Koko joukkueen palkat ilman kahta kakkosen paikkaa: n. 40.516

Ajatellaan, että tuleva palkkakatto olisi 49 miljoonaa (puhuttu 48-52 miljoonaa), joten tuohon olisi noin 8.5 miljoonaa matkaa. Tuosta noin 40,5 miljoonasta puuttuu kuitenkin siis kakkosen kaksi pelaajaa.

Mikäli Canucks antaisi uudelle sentterille kuuden miljoonan sopimuksen, joukkueen budjetti olisi jo noin 46.5 miljoonaa ja laidalle jäisi ehkä vain reilun miljoonan verran tilaa upouuteen vankkaan laituriin (riippuen siitä, kuinka tiukkaa budjettia Nonis ensi kaudella haluaisi).

Mutta tämä ylläoleva esimerkki jo antaisi mahdollisuuden esimerkiksi kuuden miljoonan sentterin ja Ouelletin hankintaan. Mikäli katto olisi puolestaan 50 miljoonaa, tehtävä helpottuisi vielä enemmän.

Jos ajatellaan ihan realistisesti, niin Morrisonin 3.2 miljoonan palkka on mielestäni hyvä sopimus (ei ylipalkattu) mikäli Mo pysyisi terveenä. Hän teki viime kaudella noin 50 pistettä (täydessä kunnossa ehkä 2 kuukautta koko kaudesta), oli viime kaudella ainoa hyökkääjä joka ei nähnyt peliaikaa kaksosten kentässä, ja häntä voidaan käyttää sekä alivoimassa että ylivoimassa (viivallakin mikäli yv-pakkeja on jostain syystä pois kokoonpanosta). Monipuolinen pelaaja siis, ja terveenä ollessaan mielestäni ok-sopimuksella varustettuna. Eikä sovi unohtaa sitä, että Morrison on yksi joukkueen henkisistä johtajista ja joukkueen aktiivisimpia off-ice-pelaajia.

Anteeksi pitkä lainaus.

Tuohon vahvistettuun kohtaan kiteytyy Morrison sopimuksesta saatava hyöty. Morrison on monikäyttöinen hyökkääjä ja ilman muuta arvokas pelaaja terveenä ollessaan, mutta hänellä on ollut parin viime kauden aikana aina vain lisää vammoja. Valitettavasti mies ei tahdo pysyä kasassa ja tämä näkyy otteissa. Hän on ehdottomasti minunkin yksi suosikeista, mutta pelkään vain, että tätä vauhtia häneltä loppuu bensa ennemmin tai myöhemmin.

Hänen nykyinen sopimus on ihan hyvä jos Mo on terve ja siksi hänellä olisi varmasti vielä vaihtoarvoa. Näslundia on esimerkiksi huomattavasti vaikeampi lähteä kauppaamaan (kuka edes ottaa kuuden miljoonan hyökkääjän, joka tekee alle 30 maalia kaudessa?). Mikäli Canucks haluaa Vigneaultin kuuluttamaa lisää fyysisyyttä riveihinsä, joukkueen on pakko tehdä vaikeita valintoja.

Morrison olisi joukkueen hyökkäyksestä pelaaja, jonka saisi mahdollisesti kaupattua. Näslundia en usko kaupattavan, sillä mahdollisia ostajia ei ole ja toisaalta uskon, että Näslundilla on kuitenkin Morrisonia enemmän potentiaalia nostaa osakkeitaan viime kauteen nähden. Helpoin vaihtoehto olisi tietenkin pitää vielä molemmat, toivoa parasta ja hankkia heidän ketjun toiselle puolelle joku hyvä hyökkääjä. Tähän olisi budjetissa varaa noin neljä miljoonaa, mikäli katto olisi 49 miljoonaa.

Noinhan se vähän on, mahdottomalta kuulostaa. Sanoit kuitenkin "suhteellisen taitava ja fyysinen pelaaja toisella laidalla (Bertuzzin tyylinen pelaaja), eikä niinkään Ouelletin kaltainen maalintekijä". Ja Bertuzzihan on UFA, mitä mieltä olisit vuoden pituisesta ja 2 miljoonan arvoisesta sopparista? Kentän jokaisella kaverilla sopimusvuosi, saattaisi toimia?

Itse olen tässä Walkerin ja Hartnellin sopimusten jälkeen ajatellut myös tätä Buzz-mahdollisuutta. Tämä voisi kieltämättä toimia. Vielä kerran pojat, vai mitä?! Bertuzzi on kuitenkin pelaaja, joka on Näslundiin ja Morrisoniin nähden selvästi enemmän mielialapelaaja. Mikäli Bertuzzi saa valmennukselta hyvin vastuuta ja onnistumisia tulee, hänestä tulee (tai ainakin tuli ennen tapaus-Moorea) lähes mahdoton pysäyttää.

Tässä on nyt kuitenkin yksi iso mutta. Minulla ei ole ollenkaan luottoa siihen, että Buzz kestäisi Vigneaultin touhuja. Olen lähes varma siitä, että Bertuzzia ei saa omalle kenttäpuoliskolle kuin alkulämmittelyissä ja oman pään aloituksissa. Olen aivan varma siitä, että tämä ei Vigneaultille käy ja ilman puolustusvelvoitteiden hoitamista, Bertuzzi löytäisi itsensä Näslundin tapaan katsomosta.

Näslund kesti tämän hyvin viime kaudella, otti vastuuta oman pään pelistä ja hän pelasi playoffeissa kokonaisvaltaisesti parasta kiekkoa, mitä minä olen häneltä nähnyt koskaan. Mutta miten tämä sitten sopii Bertuzzille? Alkaako taas valmentajan julkinen mollaaminen ja peliesitysten putoaminen, vai onko hänestä parantamaan kokonaispeliään.

Olen varma siitä, että se mikä kävi vielä Crawfordin aikana, ei tule onnistumaan ensi kaudella. Hän ei tulisi saamaan omia kivoja leikkihetkiä vastustajan sinisellä kun vastustajalla on ylivoimahyökkäys, eikä hän tule saamaan surkeista peliesityksistä kiitokseksi päälle 20 minuutin peliaikoja, kuten Crawfordin aikana.

Mikäli hän tulisi nöyrästi pelaamaan kakkosketjun minuutteja ja pystyisi parantamaan kokonaispeliään, ottaisin hänet oikein mielelläni vastaan. Jotenkin minulla on vain se kutina, että Bertuzzi tulisi takaisin odottamalla ykkösketjun aikoja ja puhdasta vapautta hyökkäyspäässä.

 

[Chip Whitley]

Ajatellaan, että tuleva palkkakatto olisi 49 miljoonaa (puhuttu 48-52 miljoonaa), joten tuohon olisi noin 8.5 miljoonaa matkaa. Tuosta noin 40,5 miljoonasta puuttuu kuitenkin siis kakkosen kaksi pelaajaa.

Pienenä huomautuksena se, että Pyattin palkka on 1.75 miljoonaa, mutta eipä sillä suurta merkitystä loppuen lopuksi ole (250k lisäys mainitsemaasi). Tuon turhan huomion jälkeen pitää sanoa, että uskon Nonisin jättävän noin 1 miljoonan verran tilaa kattoon deadlinea/call-uppeja varten, sillä tällä miljoonan dollarin avulla saa hankittua deadlinella noin 5 miljoonan arvoisen pelaajan (tai vastaavasti kaksi 2.5 miljoonan pelaajaa), ja rental-pelaajien hinnat huomioiden, tämä miljoonan tila kauden alussa Nonisille uskoakseni riittää.

Näin ollen siis mikäli Morrison ulostettaisiin (eikä saataisi palkkoja vaihdossa takaisin), nuckin laskujen perusteella meillä olisi mahdollisuus esimerkiksi Scott "melkein B.C. -poika" Gomezin sainaamiseen mikäli palkat pysyisivät noin 6 miljoonassa. Katsotaan mitä Nonis loihtii, tämä yllä oleva skenaario on kuitenkin melko epärealistinen, kun toisen laiturin paikka olisi tuon sopimuksen jälkeen vapaana, ja Chouinardin 1.1 miljoonaakin kummittelee vielä verhoissa.

Itse olen tässä Walkerin ja Hartnellin sopimusten jälkeen ajatellut myös tätä Buzz-mahdollisuutta. Tämä voisi kieltämättä toimia. Vielä kerran pojat, vai mitä?! Bertuzzi on kuitenkin pelaaja, joka on Näslundiin ja Morrisoniin nähden selvästi enemmän mielialapelaaja. Mikäli Bertuzzi saa valmennukselta hyvin vastuuta ja onnistumisia tulee, hänestä tulee (tai ainakin tuli ennen tapaus-Moorea) lähes mahdoton pysäyttää.

Mikäli hän tulisi nöyrästi pelaamaan kakkosketjun minuutteja ja pystyisi parantamaan kokonaispeliään, ottaisin hänet oikein mielelläni vastaan. Jotenkin minulla on vain se kutina, että Bertuzzi tulisi takaisin odottamalla ykkösketjun aikoja ja puhdasta vapautta hyökkäyspäässä.

Niin, oikeastaan Näslundilla ja Morrisonilla on sama tilanne kuin Bertuzzilla mikäli hän Canucksiin palaisi, tosin kuitenkin eri tilanne... näin erittäin selvästi sanottuna. Kokeilen tiivistää:

- Morrison on nivusvaivojensa kanssa toivotaantoivotaan-pelaaja, ei voi sanoa mitä ensi kaudella käy. Pelaako hän kaikki ottelut joista 20% täydellä teholla? Vai kenties kaikki ottelut täysin terveenä? Vai missaako hän ensimmäistä kertaa pelin tällä vuosituhannella?

- Jatkaako Näslund samalla linjalla kuin kaksi edellistä kautta, vai parantaako hän peliään niin kuin lupasi? Toivotaantoivotaan-tapaus tässäkin kyseessä.

- Palaako Bertuzzi 02/03-tasolleen? Vai koliseeko Buzzin ja Vigneaultin kallot heti ensimmäisellä viikolla kun V ei ole tyytyväinen Bertin työskentelyyn? Pystyykö Bertuzzi edes pelata, vai viekö selkä taas saikun puolelle? Toivotaantoivotaan-tapaus tässäkin.

Tiivistettynä: Bertuzzi on kaikkine kysymysmerkkeineen mielestäni yhtä "hyvä" vaihtoehto kakkoskenttään kuin Näslund tai Morrisonkin. Sedinit ovat meillä hyökkäyksessä ainoat "varmat suorittajat", Bertuzzin myötä saattaisimme saada kakkoskenttään yhden suorittajan lisää, vaikka varmuus onkin kentän jokaisella jäsenellä kaukana. Itse tarjoisin Buzzille sopimusta, sillä voi olla että Vigneault pistäisi hänetkin pelaamaan.

Jos ei koita, ei voita.

Edit:

"Chouinard, who finished last season in the minors, has a year remaining on his contract at $1.1 million and must clear waivers before the buyout process begins (all figures are in U.S. dollars).

If the Canucks do take this tack, it will cost them two-thirds of the $1.1 million, or $732,600, and will count against their cap. The buyout amount can be spread over two seasons and leave the team with $366,300 of so-called "dead money" on their books."

Juuri tulleiden tietojen mukaan Chouinard on laitettu waivereihin, ja toimimme nyt tuon yllä olevan kaavan mukaan. Sinänsä outoa, sillä olisimme voineet heittää hänet Mooseen; tämä olisi maksanut Aquilineille noin 400k enemmän, mutta olisi vältytty caphiteilta kokonaan. Tosin, eipä tuo 366k kahdelta seuraavalta kaudelta ole juuri mitään.

 

[nuck]

Pienenä huomautuksena se, että Pyattin palkka on 1.75 miljoonaa, mutta eipä sillä suurta merkitystä loppuen lopuksi ole (250k lisäys mainitsemaasi).

Ei sillä väliä ole, mutta missä tuo 1.75 miljoonaa on mainittu? Ainakin tsn:lla kerrottiin Pyattin sopimusuutisen virallistuttua arvoksi kaksi vuotta ja kolme miljoonaa. Samaa kertoo nhlnumbers.comin sivusto.

uskon Nonisin jättävän noin 1 miljoonan verran tilaa kattoon deadlinea/call-uppeja varten, sillä tällä miljoonan dollarin avulla saa hankittua deadlinella noin 5 miljoonan arvoisen pelaajan (tai vastaavasti kaksi 2.5 miljoonan pelaajaa), ja rental-pelaajien hinnat huomioiden, tämä miljoonan tila kauden alussa Nonisille uskoakseni riittää.

Varmasti riittää tuo miljoona. Noista rental-pelaajista muuten sen verran, että en muista koska Canucks olisi voittanut niillä mitään. Yleensä kun on joukkue hankkinut rental-pelaajan, tämä ei ole pelannut tasollaan siirron jälkeen. Ilmeisesti uudet maisemat ovat pääsääntöisesti liian vaikeita omaksua nopeasti.

Näin ollen siis mikäli Morrison ulostettaisiin (eikä saataisi palkkoja vaihdossa takaisin), nuckin laskujen perusteella meillä olisi mahdollisuus esimerkiksi Scott "melkein B.C. -poika" Gomezin sainaamiseen mikäli palkat pysyisivät noin 6 miljoonassa. Katsotaan mitä Nonis loihtii, tämä yllä oleva skenaario on kuitenkin melko epärealistinen,

Palkat saataisiin takaisin, sillä tässä esimerkissä minun tarkoitukseni oli fantasioida nimenomaan vaihtokaupasta. Minulla ei ole tosin mitään hajua vaihdettavasta kohteesta... Jason Arnott olisi kiva. Ja helvetin kallis ja pirun vaikea vaihdettava. UFA-markkinoilla hinnat ovat kuitenkin niin korkeita, että sieltä ei saa mitään pienillä pyydyksillä.

Epärealistinen skenaario toki on, vaikka voisikin olla teoriassa mahdollinen.

Bertuzzi on kaikkine kysymysmerkkeineen mielestäni yhtä "hyvä" vaihtoehto kakkoskenttään kuin Näslund tai Morrisonkin. Sedinit ovat meillä hyökkäyksessä ainoat "varmat suorittajat", Bertuzzin myötä saattaisimme saada kakkoskenttään yhden suorittajan lisää, vaikka varmuus onkin kentän jokaisella jäsenellä kaukana.

Juuri tässä onkin se suurin riski. Kun on jo olemassa kaksi epävarmaa tapausta kakkosessa, kannattaako sinne hankkia kolmas lenkki? En usko, että he välttämättä tasapainottaisivat toistensa päällä olevia kysymyksiä, vaan kolme mustikkasoturia saattaisivat saada aikaan ensi kaudella melko heikon sopan.

Lisäksi Bertuzzilla ongelma voi olla Vigneaultin kanssa Näslundiin ja Morrisoniin verrattuna enemmän pään sisällä. Ja mikäli se on siellä, tästä yhtälöstä ei tule yhtään mitään.

Jos ei koita, ei voita.

Tottahan tämäkin tietysti on. Kunhan koittaa järkevästi.

 

[Osmo Rapeli]

...and then for something completely different.

Tässä tämä uhkailemani kolumni tulee, se on pala teidän pitkään joukkuetta seuranneiden historiaa. Mike Keenanin ura Canucksin peräsimessähän ei kauaa kestänyt, hän tuli rikkinäisen joukkueen peräsimeen ja lähti rikkinäisen joukkueen peräsimestä, ja tässä kolumnissa hän sitten puolustautuu "Brian Burkea" vastaan, jokunen hyvä pointti sinne mahtuu, ja vaikka Marc Crawford ei saanut kyseisellä kaudella 98-99 joukkueen kurssia käännettyä oli tuo kausi melkoinen vedenjakaja. Legendaarisen Pavel Buren tilalle saatiin jämien ohessa Ed Jovanovski, joka oli pitkään puolustuksen tukipilari, ja tuo paska kausi mahdollisti myös Sedinien varaamisen.

Keenanin peluutuksesta: mieshän penkitti ensin lupaavaa Markus Naslundia, mutta antoi sitten toisella kaudella jo vastuutakin, ja sen jälkeen mies ei pysähtynytkään vähään aikaan, tottakai henk. koht. pistän senkin Keenanin ansioksi. Mattias Ohlund sai myös nuorenakin miehenä roimasti vastuuta, se kantoi hedelmää, Matt Cooke pääsi myös mukaan kuvioihin, samoin Todd Bertuzzi. Keenan taisi olla tosin mies joka treidasi Lindenin pois, saaden tosin hyvän hinnan, McCabe ja Bertuzzi?

Kunnon maalivahtia joukkueella ei ollut silloin...eikä ollut vähään aikaan sen jälkeenkään...mutta tässä kyseinen kolumni. Olisi mukava lukea enemmänkin lähihistorian aikana "väärinkohdeltujen" valmentajien kommentteja ja tilityksiä "kulissien takaa", enemmänkin kuin sen yksittäisen murahtamisen tai onnentoivotuksen verran. Liekö kellään linkkejä vastaaviin? Tätä kyseistä kolumnia en enää netistä löytänyt, olin säilönyt sen sähköpostiini.

Sorry, Mr. Burke; this firing doesn't make sense

by Mike Keenan

So, here I am again.

Every coach is hired to be fired, but I just can't understand why the
Canucks decided to fire me at this time, two games after making a
huge trade that should settle their lineup. Naturally, I am
disappointed at being fired, but I'm not going to let it get me down.

What happened? Some chronology is helpful.

I didn't find out until past midnight on January 22, when a young man
from the Canucks' PR department called and told me, "You've been
fired; you'll read about it tomorrow in the newspaper."

I didn't speak with GM Brian Burke until Sunday the 24th.

It's unfortunate how this all came down. I wish this had been handled
better.

The Canucks had pulled off the Pavel Bure trade earlier in the week,
and they were getting Ed Jovanovski and Dave Gagner into the flow. Ed
and Dave had rushed to be with the team in Dallas and Nashville, so
it was way too soon to judge how well these two players would fit
into the lineup. Preliminary indications were good. The team was
finally getting settled after being shorthanded all season after Bure
skipped out on his contract.

Just as importantly as the trade, the team had gotten back Todd
Bertuzzi from a broken leg. Alexander Mogilny's sore knee was much
improved, and Mark Messier had shaken off his concussion. With those
players back, the Canucks had played .500 hockey, and they had done
so while playing against the likes of Dallas (twice) and Detroit. We
did have some slip-ups, like the loss in Nashville in my final game.
But team defense was better, the goals-against average was under 3.00
and things were going in the right direction. Despite missing key
offensive players, including Peter Zezel, the Canucks were in the top
third of the league on the power play, in the top half in penalty
killing and among leaders in shorthanded goals.

But management made an evaluation that the team was not progressing
and that a change was in order.

The Nashville game finished a two-game, two-night trip that began in
Dallas. It was the last of four games in six nights, and it came
before an eight-day All-Star break and on the heels of the Bure
trade. To make an evaluation at that time was unexpected and
unfortunate. This was a team that was beginning to realize what it
needed to be successful and had played some big games.

And then, it was over.

If my dismissal was based on one or two games, that doesn't add up.
If it was based on the season, there are numerous mitigating factors.

It's hard to say where Burke was coming from. Several reasons he gave
were unsubstantiated in regard to the team's overall performance. He
was unhappy with results after Christmas, but this was a team maimed
by injuries and playing a difficult schedule with many young players.

If other teams made judgments on the basis I was fired on, no coach
would last the season.

There was also criticism that I was not developing young players. But
look at how Bill Muckalt has played; he's a top rookie of the year
candidate. Players like the goaltenders, defenseman Adrian Aucoin and
Bertuzzi, all young guys, were beginning to respond and play to
expected levels. Mattias Ohlund is was a rookie of the year candidate
last season, and he was an All-Star. Donald Brashear was coming into
his own with his toughness and all-around rugged play. Dave
Scatchard, who hadn't played much under his previous coach, was
taking a regular turn and was rounding into a useful player.

And Markus Naslund, another All-Star, is the team scoring leader and
a terrific talent on the rise. Harry York, Bert Robertsson, Matt
Cooke . . . it wasn't like I was playing a group of older players;
these are young, talented guys who are reaching their peak. They had
veteran leaders like Messier; what team doesn't want a leader of
Mark's caliber to guide its young players?

I certainly enjoyed this group, and I had a solid relationship with
the players. They rekindled my interest, and I was really looking
forward to seeing how they would respond.

The players have been great about this, and I can say without
reservation I had no problem at all working with them.

I also can't figure out why I keep getting criticized for not working
on the power play. Look at the results: The Canucks were eighth
overall on the power play, and sixth on the road. What more could the
team do?

People might not understand, but my players do practice special
teams, but in different ways. Somebody's talking, but they don't know
what they're talking about.

So what's next?

I have renewed vigor for coaching after my experience in Vancouver.
I'm definitely not finished coaching.

But for now, we move on. My family is going home to Florida, where
I'll spend time evaluating my situation and decide what to do next. I
plan to watch games and evaluate teams, work on new strategies and do
some television work.

This is a disappointment, because I put a lot of work in with the
Canucks. I began as coach in the fall of 1997, got the power to make
trades and started reshaping the team. Ownership hired Burke in the
offseason, and things seemed OK.

But in many ways, it appears Burke had his mind made up right from
the beginning. I hadn't had problems with him. It's pretty normal
that a general manager wants to have his own people in place, and I
was here before Brian was.

I've had a lot of bad luck in this way. In New York, for instance, I
was hired by Stanley Jaffe, who was fired and replaced by Neil Smith.
In St. Louis, I was hired by Mike Shanahan's management team, and
Shanahan was replaced by the St. Louis ownership group after my first
year. Then, I was hired by the Canucks ownership and replaced by the
GM it hired.

Ownership hasn't been stable on teams I've coached since my days in
Philadelphia and Chicago. In Philly, the Snider family has been in
power for quite some time. In Chicago, the Wirtz family has owned the
Blackhawks forever.

I wish the Canucks well; the players did their best and certainly
have a positive future. Marc Crawford has a lot of talent to work
with.

It would have helped to get the Bure trade done earlier. We were
shorthanded until that trade was made, but we did our best.

But then, it comes down to this. It just doesn't make sense.

Lähteenä Sporting News jonka kolumnistiksi Keenan palkattiin ko. syrjäyttämisen jälkeen. Noihin aikoihin mies sitten vastasi henkilökohtaisesti erään suomalaisen kiekkofanin sähköpostiinkin...mutta ei siitä enempää täällä. Toivottavasti jotakuta kiinnostaa tämä (harmittaa ettei muiden kiekkokirjoittajien kolumneja tullut tuolloin talteen perspektiivin luomiseksi).

 

[Chip Whitley]

Ei sillä väliä ole, mutta missä tuo 1.75 miljoonaa on mainittu? Ainakin tsn:lla kerrottiin Pyattin sopimusuutisen virallistuttua arvoksi kaksi vuotta ja kolme miljoonaa. Samaa kertoo nhlnumbers.comin sivusto.

Paikallisissa lehdissä (Province muistaakseni) kerrottiin että kun sopimus vihdoin NHL'lle faksattiin (tapahtui tuon TSN-uutisen jälkeen), paljastui se 3.5 miljoonan arvoiseksi. Luotan tähän tietoon.

Varmasti riittää tuo miljoona. Noista rental-pelaajista muuten sen verran, että en muista koska Canucks olisi voittanut niillä mitään. Yleensä kun on joukkue hankkinut rental-pelaajan, tämä ei ole pelannut tasollaan siirron jälkeen. Ilmeisesti uudet maisemat ovat pääsääntöisesti liian vaikeita omaksua nopeasti.

Kyllä, mitä Anaheim Ducks hankki? Yhden rikkinäisen papan pelaamaan neloskenttään viiden minuutin peliaikoja. Eikä Ottawakaan kovin aktiivinen ollut, toisin kuin esimerkiksi Nashville (Floppa) ja San Jose (Guerin). Eikä kumpikaan pärjännyt.

Lisäksi Bertuzzilla ongelma voi olla Vigneaultin kanssa Näslundiin ja Morrisoniin verrattuna enemmän pään sisällä. Ja mikäli se on siellä, tästä yhtälöstä ei tule yhtään mitään.

Kysymysmerkkejä löytyisi, Noninisin mielestä ehkä liikaakin. Vaihtoehdot vaan alkavat käydä vähiin, yksi top6 hyökkääjä pitäisi hankkia.

---

Huhujen mukaan Tambellini on tehnyt 3-vuotisen jatkon Krajicekin kanssa, jos näin niin loistava uutinen. Krajicek vain kehittyy, pelasi viime kaudellakin hyvin (varsinkin playoffit erinomaista kiekkoa), joten hienoa työtä.

Kädenvääntö Canucksista jatkuu:

http://tsn.ca/nhl/news_story/?ID=212046&hubname=nhl

Ja kiitokset Golden AWelle, mielenkiintoista luettavaa.

 

[nuck]

Tässä tämä uhkailemani kolumni tulee, se on pala teidän pitkään joukkuetta seuranneiden historiaa. Mike Keenanin ura Canucksin peräsimessähän ei kauaa kestänyt, hän tuli rikkinäisen joukkueen peräsimeen ja lähti rikkinäisen joukkueen peräsimestä, ja tässä kolumnissa hän sitten puolustautuu "Brian Burkea" vastaan,

Kiitos Golden Awelle tuosta Keenaniin liittyvästä tekstistä. En muista lukeneeni tuota tekstiä aikanaan, joten oli hienoa muistella vanhoja aikoja tämän kautta.

Jos pari sanaa Keenanista kirjoittaisi itsekin;

Keenan tuli Canucksin peräsimeen kaudella 1997-98 erotetun Tom Renneyn työn jatkajaksi. Tuohon aikaan joukkueella oli todellakin erittäin myrskyisät ajat menossa. Joukkue oli hankkinut Mark Messierin kesällä isolla sopimuksella ja Canucks-fanien suursuosikki Linden antoi pitkään kantaneen kapteenin merkkinsä Mooselle heti Messierin siirron jälkeen.

Samalla kaudella nähtiin myös Mattias Öhlundin ensiesiintyminen juuri uudistuneessa valas-paidassa ja kolmas alkukauden merkittävä tapahtuma oli joukkueen kauden avaaminen Japanissa Anaheimin kanssa (ensimmäistä kertaa NHL:n historiassa NHL-joukkue avasi kautensa Japanissa) kahden pelin sarjassa.

Vancouverin silloinen manageri Pat Quinn ei päässyt Alexander Mogilnyn kanssa sopimukseen ennen kautta ja myös toinen joukkueen venäläistähti Pavel Bure pyysi kuulemma siirtoa (vaikka pelasikin jo Japanissa). Ehkä näiden kahden supertähden ajatukset osuivat jo ennen kautta aika hyvin siihen, mitä kauden mittaan tulisi tapahtumaan. Valtavien muutosten kouriin joutuneella joukkueella kerrottiin olevan kaikkea muuta kuin hyvä henki.

Tuo kausi alkoi ihan kohtalaisen hyvin ja Canucksilla oli paperilla lupaavan oloinen joukkue. Marraskuun alussa Canucksilla oli kuitenkin jo suuria ongelmia ja joukkue ajautui lopulta peräti 10 pelin tappioputkeen. Pahimmillaan Canucksilla ei ollut penkin takana ykkösvalmentajaa, eikä samaan aikaan managaria, kun Quinn oli ensin poistanut Renneyn penkin päästä ja sai itse kenkää seuran johdolta (!).

Keenan tuli joukkueen valmentajaksi marraskuussa ja samoihin aikoihin joukkue pääsi sopimukseen Mogilnyn kanssa. Joukkuetta johti tämän jälkeen viiden miehen komitea, johon kuuluivat Keenan, Steve Tambellini, scouttipuolen vetäjä Mike Penny ja Oracabayn miehet Steve Bellringer ja Stan McCammon. Aika nopeasti joukkueen sisältä alkoi kuulua huhuja, että monet pitkäaikaiset Canucks-veteraanit eivät tulisi Keenanin kanssa ollenkaan juttuun ja tämä näkyi myös peliotteissa.

Tammikuun alussa Canucks treidasikin edelliskauden fanien suursuosikin Martin Gelinasin ja kokeneen maalivahdin Kirk McLeanin Carolinaan vaihdossa Sean Burkeen, Enrico Cicconeen ja Geoff Sandersoniin. Suurin muutos nähtiin pian tämän jälkeen. Canucks-ikoni Trevor Linden pelasi huonointa NHL-kauttaan koskaan (monien mielestä tämä johtui Keenanista) ja Keenan ripitti Lindenin joukkueen kopissa julkisesti.

Kun Canucks oli voittanut vain kolme joulu- ja tammikuun peliä yhteensä 26 pelistä, muu seurajohto antoi Keenanin tehdä isoja muutoksia. Linden kaupattiin helmikuussa NY Islandersiin tosiaan vaihdossa McCabeen, Bertuzziin ja kolmannen kierroksen varaukseen (Jarkko Ruutu). Tätä kauppaa ei tuolloin pystynyt millään hyväksymään, mutta näin jälkeenpäin ajatellen...olihan tuo loistava kauppa, kun tuolla kaupalla saatiin myöhemmin periaatteessa Luongo ja toinen kaksosista.

Lindenia seurasi Islandersiin pian toinen Canucks-fanien suosikki Gino Odjick, joka vaihdettiin puolustaja Jason Strudwickiin. Odjick kertoi kaupan jälkeen, että olipa kiva kiitos joukkueelta, kun hänet kaupattiin pelaajaan, jota hän ei edes tiedä nimeltä. Tuon Odjickin kaupan jälkeen Canucks pelasi heti seuraavana päivänä juuri Islandersia vastaan ja Odjick tappeli tuon pelin ensimmäisessä vaihdossa...Strudwickia vastaan.

Vancouver päätyi tuolla kaudella surkeaan 64 pisteeseen. Tuolla pistemäärällä joukkue jäi koko NHL:n kolmanneksi viimeiseksi. Positiivista tuolta Keenanin ensimmäiseltä kaudelta jäi käteen lähinnä vain Pavel Buren 51 maalia ja kohutulokas Mattias Öhlundin hieno tulokaskausi, jonka jälkeen Hockey News valitsi Öhlundin ansaitusti vuoden tulokkaana. Kesällä Canucks sai sentään varausnumeron neljä, jolla varattiin Bryan Allen - pelaaja, jonka Keenan halusi viime kesänä Floridaan Luongo-kaupassa.

Tuon Keenanin ensimmäisen kauden joukkue oli muuten poikkeuksellisen fyysinen; Odjick, Brashear, Scott Walker, Steve Staios, Bertuzzi, Dana Murzyn, Messier, Scatchard, McAllister, May, Jamie Huscroft, Ciccone... Peleissä riitti väriä, mutta menestys oli niin surkeaa, että ei tämä yhtään helpottanut.

Seuraava kausi alkoi vähintään yhtä synkissä merkeissä, mihin edellinen oli päättynyt. Joukkueen supertähti Bure kiukutteli Venäjällä ja halusi kauppaa, vaikka hänellä oli vielä vuosi jäljellä sopimusta. Kesällä Canucksin oli jättänyt myös Jyrki Lumme ja medioissa joukkueen suhteen ei luotu ollenkaan toivoa. Yksi valopilkku joukkueella oli kuitenkin olemassa; Canucks oli saanut ihan oikean managerin! Brian Burke tuli takaisin joukkueeseen silloin kun seura vaelsi kaikkein syvimmällä.

Vancouver aloitti kautensa kuitenkin suhteellisen hyvin. Joulun aikoihin Canucks oli lähes .500-tilanteessa. Joulun aikoihin joukkueen johtaja Messier löi kuitenkin päänsä tolppaan ja joutui sivuun aivotärähdyksen vuoksi. Tämän jälkeen alkoi joukkueen valtava alamäki, ja Canucks voitti seuraavista 11 pelistä vain yhden. Tammikuussa Burke teki Bure-kaupan, jossa Canucks sai mm. Jovanovskin, Gagnerin ja ykköskierroksen varauksen, jonka turvin saatiin myöhemmin varattua toinen (tai oikeastaan molemmat...) Sedineista.

Tämän siirron jälkeen Keenan saikin lähteä tosiaan aika nopeasti ja hänen tilalle tuli Marc Crawford. Tuon kauden positiivisia pelaajia olivat lähinnä Markus Näslund (36 maalia) ja 23 maalia ampunut puolustaja Adrian Aucoin. Kuten tuossa Keenanin kirjelmässä mies kirjoittikin, myös nuoret Bill Muckalt ja Dave Scatchard kuuluivat tuon kauden onnistujiin. Suurena negatiivisena asiana Canucks keräsi tuolla kaudella 58 pistettä ja teki ensimmäistä kertaa historiassaan alle 200 maalia.

Keenanin ajan yhteenvetona voisin sanoa sen, että hänen aikanaan muutama pelaaja otti isoja askeleita eteenpäin (lähinnä Näslund, Muckalt, Scatchard) ja Keenanin aikana tehtiin yksi loistava kauppa. Kokonaisuutena touhu oli kuitenkin täyttä sirkusta. Pelaajat eivät selvästikään ottaneet häntä kovin hyvin vastaan, eikä tätä helpottanut ollenkaan se, että Keenan tappeli joukkuetta johtavien pelaajien (Linden, Gelinas, Bure, Odjick, McLean) kanssa.

Vaikea sanoa, kuinka hyviin tuloksiin Keenan olisi päässyt, mikäli hän olisi saanut jatkaa pidempään seurassa. Ei Canucks Keenanin toisen kauden alussa mitenkään kovin huonosti pelannut, mutta Messierin loukkaantuminen teki paljon suuremman loven joukkueen yhtenäisyyteen, mitä olisin kuvitellut. Ilman muuta on myös selvää, että Jovanovskin tulo piristi joukkuetta kauden lopussa.

 

[Moustache Dave #44]

Keenan

Golden AWelta ihan mielenkiintoinen pala historiaa. Seuraavassa hieman kommenttia tapaus Keenaniin.

Keenan kirjoitti Sporting Newsiin jo ennen kuin hän sai lähteä Canuckseista, tämä lienee myös yksi syy siihen miksi tällainen kolumni löytyy. Yleensä pois potkituilla valmentajilla ei tosiaan ole tapana julkaista mittavia tilityksiä ja siksi vastaavia Golden AWe:n kaipaamia stooreja tuskin hirveästi löytyy. Keenan kirjoitti muistaakseni muihinkin juttuihinsa usein nimenomaan omia fiiliksiä omasta työstään ja tämä potkujen jälkeinen kolumni ei tätä taustaa vasten ole niin yllättävä avautuminen, kuin miltä se yksittäisenä lehtikirjoituksena saattaisi vaikuttaa.

Itse en pitkään aikaan löytänyt mitään hyvää Keenanin, Messierin ja Orca Bay:n hemmojen tulosta Canuckseihin. Jälkeenpäin ajateltuna muutamat Keenanin siirrot ovat kieltämättä olleet seuralle positiivisessa mielessä merkittäviä, varsinkin jos otetaan vielä mukaan Keenanin viimeisin siirto Floridassa. Menetetyistä pelaajista Linden saatiin takaisin ja muista oikeastaan vain Gelinasilla on ollut tärkeä rooli omissa joukkueissaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Rehellisyyden nimissä Keenan ei koskaan saanut näyttää mitä olisi Canuckseissa voinut saada aikaan ja se häntä tuossa kolumnissakin tuntuu harmittavan. Kun Keenan kerran otettiin muuttamaan joukkuetta radikaalisti, olisi hänelle pitänyt antaa muutama vuosi aikaa projektiinsa ja arvioida tulokset sen jälkeen, nyt homma vihellettiin poikki turhan aikaisin.

Orca Bayssä ehkä oltiin nähty 94 playoffit ja muutama Buren highlight reel ja oltiin niissä harhakuvitelmissa, että Canucks on menestyvä organisaatio. Todellisuudessa Pat Quinn on organisaation historian ainoa valmentaja, jonka voittoprosentti Canucks aikana on yli 50% (Vigneault on tosin tällä hetkellä yli 50:n).Quinnin jälkeen homma meni sitten totaalisen sekaisin. Quinnin entinen kakkonen Rick Ley valmensi reilun kauden alle 40%:n saldolla ja sai tehdä tilaa Tom Rennyelle, joka valmensi yhtä aneemisella voittoprosentilla Leytäkin lyhyemmän ajan. Keenanin aikana joukkue ei menestynyt yhtään paremmin, joten valmentajanvaihtorulettia haluttiin jatkaa näkemättä muutosprosessin vaatimaa aikaa.

Vähintään yhtä merkittävä tekijä Keenanin ennenaikaisille potkuille oli Brian Burken saapuminen manageriksi. Kaksi jääräpäätä, joilla on jokseenkin erilaiset käsitykset jääkiekkojoukkueen rakentamisesta ei voinut millään mahtua samaan joukkueeseen. Keenan haluaa nopeita päätöksiä ja Burken tapa osallistua pelaajamarkkinoille on sitten enemmän sitä ”ollaan hiljaa niin saadaan kalaa” –tyyliä. Homma kulminoitui miesten kinasteluun medioiden välityksellä ennen Pavel Buren treidaamista. Keenan olisi halunnut nopeasti saada pelaamattomasta Buresta käyttökelposia pelureita ja tuskaili haastatteluissa tyyliin, että valmenna nyt siinä sitten joukkuetta jolla on yksi ketju pelureita ja liuta joojoo miehiä eikä GM tee mitään. Burke taas halusi odottaa ja kommentoi enemmänkin sävyyn, että Buren menettäminen tulee olemaan yksi merkittävimmistä muutoksista joukkueen historiassa ja nyt on saatava jotain merkittävää takaisin pitkällä tähtäimellä eikä vain hätäapuja Keenanille.

Näslund ei ehkä itse antaisi niin paljon kunniaa eteenpäin menemisestään Keenanille kuin Golden AWe, ainakin jos lukee tätä Aftonbladetin juttua:

http://www.aftonbladet.se/vss/sport/story/0,2789,365263,00.html

Tuossa Näslund lähinnä sanoo, että sai pelipaikan pelkästään siitä syystä ettei loukkaantumissuman takia yksinkertaisesti ollut muitakaan pelaajia. Muutenkin hän kuvaa Keenan aikaa melko raskaaksi.

Muutenkin on sellainen kuva jäänyt tuon ajan Canucks pelaajien kommenteista, että oli sitten Keenanin suosikki tai ei, pelaaminen ei ollut erityistä herkkua niille jotka saivat lähteä mutta ei myöskään niille jotka jäivät. Ainakin Steve Staioksen muistan antaneen Canucks uransa jälkeen vähemmän mairittelevia kommentteja Keenanista. Staios taidettiin poimia Canuckseista laajennusdraftissa Atlantaan, mainitsin hänet nimeltä lähinnä siksi, että hän nimenomaan oli yksi Keenanin suosikkipelaajia Canuckseissa mutta avautui sitten Naslundin lailla vasta jälkikäteen tuon ajan ongelmista.

Keenan on ilman muuta menestynyt ja omalla tavallaan pätevä valmentaja. 90-luvun lopussa vain aika ja paikka olivat väärät ja tekivät tilanteesta mahdottoman. Keenan on varmasti itse ollut tavanomaista turhautuneempi olosuhteisiin ja ehkä purkanut turhautumistaan pelaajiin tuolloin jopa vielä rankemmin kuin mihin hän suotuisemmassa ilmapiirissä olisi ryhtynyt.

 

[nuck]

Hienoa nähdä vanhaa Canucks-kirjoittajaa Moustache Davea tässä ketjussa pitkästä aikaa. Hyviä pointteja tuli esiin tälläkin kerralla Keenanin potkuihin liittyen. Merkittävin oli varmasti tuon Burke-Keenan-akselin toimimattomuus. Kuten Burken tulon aikaan pystyi jotenkin odottamaan, kaksikon yhteistyö ei kestänyt edes kautta, ennen kuin Keenan sai lähteä.

Kaksi kokenutta kiekkomiestä yritti vetää venettä tuohon aikaan eri suuntiin. Keenan halusi tosiaan nopeasti tuloksia ja todistaa kaikille osaavansa vielä vetää menestyvää joukkuetta. Burke puolestaan tiesi vanhana Canucksin kakkosmanagerina, että Vancouver antaisi hänen näyttää tosissaan osaamisensa pitkän ajan kuluessa ja oli maltillisen järkevä siirroissaan.

Ehkä Vancouver oli kiekkokaupunkina liian pieni tuolle kaksikolle tuohon aikaan ja media seurasi kaksikkoa liian tarkasti. Molemmat ovat todella määrätietoisia ja voimakkaita johtajia, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän päätösten vuoksi ei kukaan tule antamaan kritiikkiä ja saavat antaa tätä vapaasti muualle. Tällaisen kaksikon yhteistyön hedelmät olivat puolimätiä jo kypsyessään, sillä räjähdystä odotettiin siitä päivästä lähtien, kun Burke palkattiin seuraan.

Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava samalla se, että tuon ajan Canucks ei ollut parhaiten kasattu joukkue myöskään paperilla. Olihan joukkueella (kauden 1998-99 alussa) toki kaikkien aikojen johtaja Mark Messier, kaksi supernopeaa venäläistaituria Mogilny ja Bure (joka tosin halusi siirtoa noin 10 miljoonan - bonuksineen- sopimuksensa kanssa), lupaava voimahyökkääjän alku Bertuzzi, taitava, mutta epätasaisesti pelaava Näslund, fyysisiä hyökkääjiä kuten Brashear ja May sekä muutama lupaava puolustaja, kuten Öhlund, Aucoin, McCabe ja Jovanovski (tuon kauden lopussa), mutta joukkue oli silti hajanainen kasa pelaajia.

Vancouver oli yksi liigan korkeimmin palkatuista joukkueista (kaudella 1997-98 Canucksin budjetti 32 miljoonaa oli ollut NHL:n kuudenneksi korkein ja sama linja jatkui seuraavallakin kaudella), mutta maalilla pelasivat Corey Hirschin ja Garth Snown kaltaiset hyvän joukkueen kakkosvahdit, puolustus oli lupaava, mutta liian kokematon, hyökkäyksessä ei ollut riittävästi syvyyttä ja alivoima päästi vastustajan aivan liian helposti rankaisemaan - mikä söi pitkän kauden mittaan rajulla kädellä omaa pelihuumoria.

Vancouver pelasi Keenanin alaisuudessa kahden miehen karvausta ja taklauksia viljeltiin erittäin paljon. Sinällään tämä tyyli sopikin joukkueen materiaalille. Tämä viihdyttävä pelitapa kääntyi vain joukkueen tappioksi pitkässä juoksussa, kun syvän karvauksen vuoksi keskialueella ei ollut riittävästi miehiä vastassa pelaamassa puolustusta ja oman pään kokemattomuus ja keskitason alapuolella liian usein pelanneet maalivahdit hoitivat vastustajan kannalta loput.

Vaikea sanoa, ajatteliko Keenan lopulta joukkueen parasta tällä pelitavan valinnalla, mutta ei hän ainakaan halunnut tätä lähteä muuttamaankaan. Jotenkin tuon ajan touhusta sai aikanaan sen kuvan, että valmennuksella ei riittänyt keinot pelitavan muutokseen. Miestä kyllä taklattiin kiitettävästi, tilanteita ei lopetettu kesken ja peleissä riitti väriä, mutta joukkue pelasi mielestäni tyhmästi.

Tuohon aikaan monet joukkueet pelasivat vielä nykyistä enemmän passiivista keskialueen peliä ja vannoivat menestyksensä tutusti puolustuksen piikkiin. Vancouverin paletti oli kuitenkin pahasti levällään ja omaan päähän päästiin iskemään jatkuvasti ylivoimahyökkäyksiä, kun joukkue puski päätään seinään vastustajien puolustuksen sekaan. Tässä mielessä Keenanin potkut osuivat kyllä oikeaan.

Samaa mieltä olen kuitenkin Moustache Daven kanssa siitä, että Keenanille oltaisiin voitu antaa pidempi näyttöaika. Joukkue oli kokenut älyttömiä muutoksia, eikä sellaista muukalaislegioonaa ollut varmasti helppo saada pelaamaan yhteneväistä kiekkoa nopeassa aikataulussa (tosin Keenan oli itse suuri "syyllinen" isoihin muutoksiin). No, Crawfordin palkkaaminen oli kaiken kaikkiaan sikäli loistava veto Burkelta, että tämä lopetti ainakin joukkueen mahdottomat valmentajien vaihtoviikot.

***

Jäi kommentoimatta tuohon yhteen Chip Whitleyn laittamaan linkkiin kokonaan. Eli Vancouver teki varsin odotetun jatkosopimuksen maalivahtivalmentaja Ian Clarkin kanssa. Uusi sopimus kattaa kaksi seuraavaa kautta ja tämä tarkoittaa ainakin sitä, että Luongo oli varsin tyytyväinen Clarkin kanssa viime kaudella tehtyyn yhteistyöhön - jota hän kehui jo kauden mittaan muutaman kerran.

Clark on tehnyt kyllä hienoa työtä Vancouverissa maalivahtien kanssa kokonaisuutena. Ennen kaikkea hän on ollut osallisena siihen, että vahdit ovat pelanneet taitojensa ylärajoilla. Dan Cloutier ja Alex Auld olivat Vancouverissa ihan eri tason maalivahteja kuin myöhemmissä seuroissaan, Luongo oli viime kaudella mielestäni liigan paras maalivahti ja jopa Dany Sabourin näytti varmalta kauden mittaan.

En tiedä, kuinka paljon näistä voi oikeasti laittaa kiitosta maalivahtivalmennukselle (mahdoton arvioitava), mutta uskon, että hyvällä maalivahtivalmennuksella on omaa jopa tärkeääkin osuutta maalivahtien peliin. Sitä paitsi, Canucks-faneille myös Kanadan parhaiden nuorten maalivahtien kanssa töitä tekevä Clark on maalivahtiguru (muilla joukkueilla samaa virkaa hoitaa vain pelkkä maalivahtivalmentaja)

***

Hieno uutinen loppuun:

Canucks teki kahden vuoden jatkosopimuksen Jeff Cowanin kanssa. Sopimus on noin .725/kausi, eli varsin kohtuullinen jatkosopimus. Uskomatonta kovuutta, räjähtävää nopeutta, Selke-tason puolustusosaamista, valtava määrä maaleja, kovia taklauksia ja jonkin verran nyrkkejäkin saatiin samassa paketissa. Ensi kaudella nähdään jälleen rintaliivejä peleissä!

 

[Mr. Smith]

Hieno uutinen loppuun:

Canucks teki kahden vuoden jatkosopimuksen Jeff Cowanin kanssa. Sopimus on noin .725/kausi, eli varsin kohtuullinen jatkosopimus. Uskomatonta kovuutta, räjähtävää nopeutta, Selke-tason puolustusosaamista, valtava määrä maaleja, kovia taklauksia ja jonkin verran nyrkkejäkin saatiin samassa paketissa.

Hyvä soppari ja nyt saatiin vähän fyysisyyttä lisää rosteriin. Toivottavasti Cowanille uskalletaan antaa tulevalla kaudella entistä enemmän peliaikaa muutenkin, todella hyvin hän pelasi aina kun peliaika lisääntyi.

Sitten se viime kauden suurin pettymys eli Marc Chouinard. Hän alkaa onneksi olla historiaa, mutta huonosta signauksesta kärsitään vielä kaksi kautta ja vajaat 400 000 dollaria (per vuosi) rasittaa salary cappiä tulevat kaudet.

 

[nuck]

Hyvä soppari ja nyt saatiin vähän fyysisyyttä lisää rosteriin. Toivottavasti Cowanille uskalletaan antaa tulevalla kaudella entistä enemmän peliaikaa muutenkin, todella hyvin hän pelasi aina kun peliaika lisääntyi.

Aivan varmasti Vigneault tulee antamaan Cowanille paljon peliaikaa, mikäli otteet ovat hyviä / samanlaisia kuin viime kaudella. Vigneault palkitsee kyllä hienosti pelaajansa, ja uskaltaa antaa nelosketjun puurtajallekin selkeitä lisäminuutteja, mikäli tämä ne ansaitsee. Esimerkkinä tästä Cowanin nosto viime kaudella joukkueen ykkösylivoimaan.

Toivottavasti Cowan tulisi leirille ja myöhemmin peleihin samanlaista energiaa uhkuen kuin tuli viime kaudella Canucksin kokoonpanoon waivereista. Tuolloin Cowanin hienon taistelun ymmärsi hyvin, sillä mies oli vähällä hautautua farmiin loppukaudeksi ja kun sai mahdollisuuden ylhäällä, hän antoi kaikkensa ollakseen luottamuksen arvoinen pelaaja.

Nyt hänellä on kahden vuoden ja 1.4 miljoonan sopimus taskussa, joten asetelma on siinä mielessä erilainen kuin viime kaudella. Mutta taistelijahan Cowan selvästi on, joten tuskin tämä taistelu loppuu tähän sopimukseen. Cowan voisi hyvin olla Keslerin ja Cooken kanssa kolmosen toisella puolella antamassa kovia taklauksia ja vastaamassa silloin tällöin Cookelle annettuihin haasteisiin (kun Matt ei niihin kuitenkaan kaikessa ärsyttävyydessään vastaa).

Viime kausi osoitti sen, että Cowan on lopulta jopa yllättävän monipuolinen pelaaja. Hän taklasi hyvin, pelasi puolustusta, teki joitakin maaleja, järjesti maskia, voitti kulmakiekkoja ja käytti nyrkkejään silloin tällöin keskinkertaisella menestyksellä. Mikäli hän pelaa ensi kaudella yhtään samanlaista peliä kuin viime kaudella, tämä sopimus kääntyy vielä erittäin hyväksi joukkueen kannalta.

Sitten se viime kauden suurin pettymys eli Marc Chouinard. Hän alkaa onneksi olla historiaa, mutta huonosta signauksesta kärsitään vielä kaksi kautta ja vajaat 400 000 dollaria (per vuosi) rasittaa salary cappiä tulevat kaudet.

Tavallaan harmi, että tässä kävi näin, sillä Chouinard ei ole mielestäni niin huono pelaaja mitä viime kausi osoitti. Olihan hänen palkassaan vähän ylimääräistä Minnesota-aikoihinkin nähden, mutta Nonis selvästi halusi ison ja hyvän aloittajan pelaamaan neloseen puolustusta ja oli valmis maksamaan vähän ylimääräistä.

Tuo vajaa .4 ei paljon tunnu lukuna, mutta tuollakin summalla saadaan siirtotakarajalla 1.5 miljoonan pelaaja tai vaihtoehtoisesti muuten kahden miljoonan pelaajan tilalle saataisiin 3.5 miljoonan pelaaja. Tosin, kuten täällä jo aiemmin puhuttiin, Canucks ei ole onnistunut saamaan varmaan koskaan siirtotakarajahankinnastaan sitä irti, mitä voisi odottaa.

Tässä mielessä ensi kaudella minä antaisin ennemmin farmijoukkueen onnistujille mahdollisuuden siirtotakarajalla ja pitäisin varausvuorot, kun hankkisin tilalle veteraaneja vaihdossa kakkos- tai kolmoskierroksen varauksiin ja prospecteihin. Toki tilanne voi muuttua radikaalisti esimerkiksi pahojen loukkaantumisten vuoksi vielä kauden mittaan, mutta tätä ajatus on kuitenkin pohjalla.

Vancouver on menettänyt kahden viime kauden siirtotakarajan aikana jo peräti neljä toisen kierroksen-, yhden kolmannen kierroksen- ja yhden neljännen kierroksen varauksen, sekä kaksi pakkiprospectia (Skinner ja Mojzis) vaihdossa veteraaneihin (Carney, Noronen, Sopel, Smoke ja Brown). Mitä meille on jäänyt näistä pelaajista voitoksi?

No, yksi playoff-paikan menetys ja kerran joukkue eteni toiselle kierrokselle, jossa se putosi tuleville mestareille, mutta tässä tapauksessa siirtotakaraja-hankinnoilla ei ollut kovin suurta merkitystä tässä ensimmäisen kierroksen voitossa. Toki jälkiviisaus on toisaalta aina helpointa (ja tyhmintä) viisautta. Ei Nonisille jäänyt hirveästi varaa laskea farmipakkien varaan esimerkiksi keväällä 2006, kun Jovanovski, Salo ja Öhlund olivat kaikki pois pelistä ja joukkue taisteli viimeistä kauttaan "vanhalla vuosikerralla" playoff-paikasta.

Viime kaudella Smoke hankittiin puolestaan korvaamaan pitkäaikaispotilas Kesleria kahden suunnan hyökkääjänä, eikä tämäkään siirto tuolloin tuntunut mitenkään huonolta. Sopelin hankintaa en puolestani oikein ymmärtänyt, kun Fitzpatrick pelasi ihan hyvää peliä joukkueen kutospakkina ja Krajicek oli näyttänyt kauden jälkimmäisellä puolikkaalla kelvollisia otteita vitospakkina.

Mutta mielestäni Canucksin pitäisi yrittää välttää viimeiseen saakka näitä siirtotakaraja-hankintoja jatkossa. Ei ole nimittäin mikään ihme, että Vancouverin prospectien syvyys on ollut jo pitkään keskitason alapuolella, kun joukkue on kaupannut esimerkiksi toisen kierroksen varauksia muutaman kauden aikana jo useita. Esimerkiksi kahtena viime keväänä ulostetuilla neljällä toisen kierroksen varauksella oltaisiin saatu mukavasti lahjakkaita nuoria kasvamaan korkoa.

Pahoille loukkaantumisille ei tietenkään voi mitään ja onhan se huolestuttavaa playoffeja ajatellen, jos esimerkiksi joukkueen alivoiman ykköshyökkääjä (kuten Kesler viime kaudella) on pitkään sivussa. Mutta lähes aina näistä siirtotakaraja-hankinnoista joutuu maksamaan ylihintaa, joten nämä ovat liian usein huonoja kauppoja.

(anteeksi vastauksen siirtyminen Chouinardista siirtotakarajalle...)

 

[Moustache Dave #44]

Salary cap tulee TSN:n mukaan olemaan 50,3 miljoonaa. Nopeasti ynnäiltynä tuo tarkoittaa sitä, että Canuckseilla on reilu 9 miljoonaa pelivaraa tällä hetkellä.

Ilman treidejä on jokseenkin avoimia paikkoja hyökkäyksessä 3-4 (jos 13:ta hyökkääjä mukana) ja puolustuksessa top 4:n jälkeen 2-3 (jos 7:s pakki mukana) sekä varamaalivahdin paikka.

Käytännössä näistä paikoista on korvamerkitty:
maalivahdin paikka hintaluokasta 0,5 miljoonaa.
1. Puolustuksen paikka: Krajicek, qualifying offer noin 0,688 milj.
1. Hyökkääjään paikka säästellään Lindenin varalle noin 0,8 milj.

Eli noiden jälkeen olisi noin 7 miljoonaa varsinaisiin vahvistuksiin. Canucks tuskin lähtee halutuimpien free agent hyökkääjien huutokauppoihin mukaan, mutta mielenkiintoiseksihan tuo capin nosto tilanteen tekee.

Hieman on sellainen fiilis, että yllätyksiä ei nähdä vielä tässä vaiheessa mutta viimeistään ensi kesään mennessä paletti pistetään uusiksi, Naslundin, Morrisonin ja Cooken sopimusten päättyessä.

Nyt ennalta arvattavin ratkaisu hyökkäyksen osalta olisi hankkia yksi selkeä vahvistus ja antaa mahdollisuus Shannonille (qualifying offer n. 0,525) ja Rypienille. Puolustuksen osalta vastaavasti joko neuvotella Sopelin kanssa 50%:n palkan alennus tai antaa vastuuta Edlerille tai Bourdonille ja jatkaa varuiksi Fitzpatrickin sopimusta.

Provincen eilisissä jutuissa mm. Schneider epäröi ammattilaisuutta ja selviää, että Goren ja Reid häipyvät Eurooppaan:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=75b23297-425a-4ef5-bd21-eae9cd0bbfbe

 

[nuck]

Nyt ennalta arvattavin ratkaisu hyökkäyksen osalta olisi hankkia yksi selkeä vahvistus ja antaa mahdollisuus Shannonille (qualifying offer n. 0,525) ja Rypienille. Puolustuksen osalta vastaavasti joko neuvotella Sopelin kanssa 50%:n palkan alennus tai antaa vastuuta Edlerille tai Bourdonille ja jatkaa varuiksi Fitzpatrickin sopimusta.

Näin minäkin tämän kuvion ajattelen.

Koska ykkönen ja kolmonen toimii varmasti hyvin, huomenna alkavien UFA-markkinoiden päätavoitteena olisi saada hankittua kakkosketjun toiseen laitaan selvä vahvistus, joka nostaisi koko kakkosketjun peliä. Shannonille ja Rypienille pitää antaa alempana mahdollisuus ja lisäksi Linden pitää saada sopimukseen.

Uudelleen muokkaamani ketjut:

Sedin - Sedin - Pyatt
Näslund - Morrison - ?
Cooke - Kesler - Cowan
Burrows - Shannon / Rypien - Linden

Shannon / Rypien
Hansen
Smith

Puolustuksessa Sopelin jatkoa epäilen (hänen palkkatoiveensa taitaa kuitenkin mennä pelipaikka-toiveen edelle) ja toisaalta Canucks(kin) taitaa uskoa jo Edleriin kutospakkina. Krajicek tehnee sopimuksen vitospakiksi ja seiskapakki Fitzpatrick olisi hienoa saada mukaan kahden suunnan sopimuksella. Bourdon olisi mahdollinen korvaaja lähinnä loukkaantumistapauksissa.

Mitchell - Bieksa
Öhlund - Edler
Salo - Krajicek
Fitzpatrick / Bourdon

Maalille tarvitaan kakkosvahdiksi joku, joka pystyy pelaamaan noin 10 peliä ja olemaan tyytyväinen rooliinsa.

Luongo
Sabourin / Sanford / MacIntyre / McLennan

Palkkakaton nosto päälle 50 miljoonan tuli Vancouverille hyvään rakoon. Tämä tarkoittaa käytännössä nyt sitä, että Nonisilla on varaa hankkia tuohon avoinna olevaan kakkosketjun paikkaan yksi hyvän tason pelaaja UFA-sopimuksella.

Katsotaan taas, kuinka paljon joukkueella on käytössä budjettia:

Sentterit:

H. Sedin: 3.575
Morrison: 3.2
Kesler: 1.75
Shannon / Rypien: n. 500 000
Chouinard byout: n. .366

Yhteensä: n. 9.39

Laitahyökkääjät:

Näslund: 6
D. Sedin: 3.575
Pyatt: nhlpa:n ja nhlnumbersin mukaan 1.575 - luotan näihin.
Cooke: 1.508
Linden: n. .8
Cowan: .7
Burrows: 0.483

13. hyökkääjä: Hansen / Smith / Shannon / Rypien: n. 0.5

Laitahyökkääjät yhteensä: n. 15.1

Puolustajat:

Mitchell: 3.5
Salo: 3.5
Öhlund: 3.5
Krajicek: n. .7
Bieksa: .525
Edler / Fitzpatrick: n. 0.550

Puolustajat yhteensä: n. 12.275

Maalivahdit:

Luongo: 6.750
"Sabourin": 0.5

Maalivahdit yhteensä: 7.25

- Joukkueen palkat (13. hyökkääjällä, kuudella puolustajalla) ilman kakkosketjut laituria: n. 44.0

- Palkkakattoon tilaa: n. 6.3 miljoonaa.

- Katon alle jätetään n. 1 miljoona.

- Yhteen laitahyökkääjään jää varaa n. 5.3 miljoonaa.

Kuka olisi tuo mahdollinen kesän iso hankinta?

 

[Chip Whitley]

- Joukkueen palkat (13. hyökkääjällä, kuudella puolustajalla) ilman kakkosketjut laituria: n. 44.0

- Palkkakattoon tilaa: n. 6.3 miljoonaa.

- Katon alle jätetään n. 1 miljoona.

- Yhteen laitahyökkääjään jää varaa n. 5.3 miljoonaa.

Kuka olisi tuo mahdollinen kesän iso hankinta?

Ansiokasta matematiikkaa, selvensi cap-tilanteen lopullisesti. Tähän kun vielä lasketaan kauden mittaan tapahtuvat call-upit, niin uskoisin että Nonis lähtee huomiseen 5 miljoonan budjetilla. Mitä nämä mahdolliset vahvistukset sitten ovat?

Haastatteluista on saanut kuvan, että Nonis hakee top6 laituria, joka tulikin jo selväksi, ja syvyyspuolustajaa. Eikä Cowanin paikka 3. kentässäkään ole lukkoon lyöty - Martin Gelinas on sanonut haluavansa lopettaa uransa Canucksissa, ja tässä voisikin olla yksi vaihtoehto kolmosen toiseen laitaan (ja Cowan neloseen).

On siis vaikea sanoa mitä Nonis tuolla 5 miljoonalla tekee; hakeeko hän vain yhtä kovaa laituria tyyliin Kariya/Smyth joka vie sen 5 miljoonaa, vai enemmän syvyyttä hankkimalla samalla rahalla esimerkiksi Gelinasin, laadukkaamman syvyyspakin (kuin Fitzpatrick) tyyliin Lukowich/Sopel, ja halvahkon (halvemman kuin Kariya/Smyth) top6 laiturin tyyliin Zubrus/Bertuzzi.

Kumpaa sinä yrittäisit? Nonis on vihjannut haastatteluissa tuota jälkimmäistä ideaa (syvyys). Anaheim kuitenkin pärjäsi melko kapealla materiaalilla...

 

[kausi]

Asiasta Canucksien pelipaitaan. Muistan jotain että sitä oltais "uusimassa" ja valas-logo jäisi pois, oliko ihan tarkoitus ottaa uudet paidat ensikaudelle? Ja eikös se 93-94 logo tule takaisin vai kenties se millä menneellä kaudella pelattiin jokunen matsi?
Aion ostaa paidan mutta jos tosiaan paita vaihtuu ensikaudelle niin voisinkin odotella sitä.

Cowanin soppariin olen erittäin tyytyväinen. Ja kuten tämän ketjun 1. sivulla totesin niin Näslundin kaveriksi tarvitaan voimahyökkääjä ja toivottavasti tämmöinen valinta osuu kohdalleen. Bertuzzista on ollut puhettä tällä palstalla, ei haittaa jos mies tulisi takaisin mutta mielestäni kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja ensin.