Tottahan tuokin on, vaikka tällä hetkellä kun verrataan Kopitarin loistavaa ensimmäistä NHL-kautta ja Bourdonin paikalle pysähtynyttä kehitystä junioreissa, meidän päätös valita Bourdon ennen Kopitaria vaikuttaa väärältä päätökseltä. Asiat toki voivat muuttua, mutta tällä hetkellä vaaka on kallistunut vahvasti Kopitarin puolelle.
Tällä hetkellä vaaka on Kopitarin puolella. Mutta draftin aikaan se ei tältä vielä ihan vaikuttanut. Bourdon valittiin ennen draftia 18-vuotisten MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi. Central Scouting listasi hänet koko ikäluokkansa toiseksi parhaaksi luistelijaksi Crosbyn jälkeen.
Hänen taklaus- ja laukausvoimaansa kehuttiin kaikissa lukemissani artikkeleissa ikäluokkansa parhaimmistoon. Samoin isoa kokoa pidettiin Bourdonille suurena etuna. Hän oli monissa arvioissa top 10 joukkoon laitettu pelaaja ja esimerkiksi CSS:n listalla Bourdon listattiin kuudenneksi - takana olivat mm. Skille, Lee, Setoguchi, Staal ja Parent (kolme ensimmäistä varattiin ennen Bourdonia).
Draftin jälkeenkään Bourdonin varaus ei näyttänyt ollenkaan huonolta. Hän pelasi erinomaisen harjoitusleirin syksyllä 2005 oli todella lähellä murtautua Vancouverin kokoonpanoon heti varauksen jälkeen (olisi leiriesitysten perusteella saanutkin varmasti paikan). Hänet valittiin myöhemmin samalla kaudella nuorten MM-kisojen ensimmäiseen tähdistöön ja hän vei joukkueensa Memorial Cupin finaaliin joukkueensa ykköspakkina.
Kauden 2005-06 jälkeen kaikki näytti siis hyvältä. Bourdonilla oli takataskussa 18-vuotiaiden MM-kisojen parhaan puolustajan titteli, 20-vuotisten MM-kisojen ensimmäisen tähdistön paikka, Memorial Cupin finaalipaikka ja lisäksi hän oli näyttänyt pystyvänsä pelaamaan menestyksellä NHL-pelaajia vastaan. Canucks-faneilla oli valtavat odotukset Lucia kohtaan joukkueen tulevana ykköspakkina. Kerrankin Vancouver näytti osuneen todella hyvään valintaan draftissa.
Mutta sitten tapahtui suuri käänne, josta puhutaan vielä tänäkin päivänä. Bourdon loukkaantui kaudella 2005-2006 ja kuntoutti jalkaansa viime kesän. Hän tuli harjoitusleirille kovien odotusten alla, mutta puolikuntoisena ja floppasi parissa pelissä, missä hänen olisi pitänyt pystyä antamaan nopeassa tahdissa isoja näyttöjä.
Hän voitti Vancouverin sisäisen taitokilpailun luisteluosuuden, mutta teki varsinaisissa peleissä joitakin selviä virheitä, jotka maksoivat pari maalia. Hänet laitettiin takaisin junioreihin, koska hänen haluttiin saavan enemmän peliaikaa ja toisaalta hänen virheet söivät selvästi itseluottamusta.
Junioreissa Bourdon kärsi koko kauden loukkaantumisista, eikä pystynyt pelaamaan lopulta kuin 36 ottelua (4+16=20, 73min, +22). Hän kävi pelaamassa joulun jälkeen 20-vuotisten MM-kisat ja voitti kultaa toisen kerran peräkkäin. Kevään playoffeissa Bourdon nosti selvästi tasoaan ja oli joukkueensa alakerran johtaja loppukaudesta.
Mennyt kausi oli Bourdonille, Vancouverille ja Canucks-faneille siis selvä pettymys. Samaan aikaan Kopitar loisti Los Angelesin paidassa hienosti ja otti Lucista selvän niskalenkin, jos näitä kahta pelaajaa alettaisiin vertaamaan. Mutta minä en ole vielä lyönyt viimeistä naulaa arkkuun Bourdonin kohdalta.
Pitää muistaa se, että puolustajilla kestää lähes aina kauemmin kehittyä hyvälle NHL-tasolle kuin hyökkääjillä. Lisäksi Bourdonin kehitykselle ja arvostukselle viime kausien loukkaantumisilla on ollut aivan varmasti suuri merkitys. Itse asiassa ei ole edes kovin reilua verrata Bourdonia (ja haukkua häntä voimakkaasti) sellaisiin pelaajiin, jotka pelaavat ensinnäkin eri pelipaikkaa ja ovat toisekseen pysyneet kunnossa varauksen jälkeen.
Mutta olihan tuossa Chip Whitleyn laittamassa artikkelissa asiaakin. Vancouverin varaukset eivät ole onnistuneet parhaimmalla mahdollisella tavalla ja selkeitä virhe-valintoja mahtuu myös meidän draft-historiaan. Viime vuosikymmenen aikana meillä oli eri varaustoiminnasta vastaava mies (Mike Penny) kuin tällä hetkellä ja koko 1990-luvun onnistumiset/epäonnistumiset voidaan laittaa silloisen tiimin ja managerien (Quinn, Burke) niskaan.
Ehkä pahiten näin jälkikäteen harmittaa tuo kesän 1990 varaustilaisuus. Nedvedin varauksen ymmärtää, sillä hän oli hehkutettu pelaaja tuolloin (mm. ennen varausta Seattlessa 145 pistettä), mutta tuo Antoskin varaus juuri ennen Keith Tkachukia ja Martin Brodeuria...tuo varaus olisi voinut muuttaa aika paljon Canucksin historiaa, mikäli valinta olisi ollut esimerkiksi Brodeur.
Delorme on vastannut scouttityöstä kesästä 2001 lähtien. Ensimmäisessä "Delormen varaustilaisuudessa" Vancouver huusi R.J. Umbergerin nimen. Hän olisi edelleen meillä, ellei Burke olisi juuri ennen lähtöään alkanut riitelemään paristasadastatonnista hänen agenttinsa kanssa ja myynyt tätä riidan päätteeksi pilkkahintaan pois. Umbergerin lisäksi samasta draftista tarttui mukaan muuan Kevin Bieksa viidenneltä kierrokselta.
Seuraavan kesän varaustilaisuudessa Vancouverilla ei ollutkaan ykköskierroksen varausta, kun joukkue oli myynyt tämän Washingtonille Lindenin kaupassa. Tuon kesän toisen kierroksen varauksista Koltsov olisi NHL:ssä ilman suuria myöhempiä muutoksia kiekossa ja Venäjällä. Lisäksi kolmannen kierroksen varaus Skinner oli kohtalaisen hyvä haku tuolta sijalta.
Kesän 2003 varauksesta Canucks huusi numerolla #23 Umbergerin seurakaverin Ryan Keslerin, josta tuli NHL-pelaaja ja saattaa kehittyä vielä hyvän luokan sellainen. Toisen kierroksen varaus Marc-Andre Bernier olikin sitten huti ja ainoastaan kesän toiseksi viimeinen varaus Nathan McIver saattaa päästä vielä joskus NHL:ään.
Kesällä 2004 Burke oli vaihtunut Nonisiksi ja Delormen porukka pyöritti edelleen varaustoimintaa. Ykkösvaraus Cory Schneider oli onnistunut valinta numerolla #26. Kolmannen kierroksen varaus Alexander Edler oli myös oikein hyvä valinta tuossa välissä ja viimeinen valinta (#287) Jannik Hansen saattaa päästää hänkin hyvin NHL:ään vakituiseksi pelaajaksi. Lisäksi tuosta draftista tarttui mukaan myös Mike Brown ja Julien Ellis, jotka olivat varausnumeroihinsa nähden kelvollisia valintoja.
Kesällä 2005 Vancouver varasi ykkösvarauksella Bourdonin, joka on nähdäkseni onnistunut valinta ainakin vielä tässä vaiheessa, vaikka viime kausi ei ollutkaan niin hyvä kuin odotettiin. Toisella kierroksella nähtiin yllätysvaraus Mason Raymond, josta saattaa kehittyä NHL-pelaaja ja kesän viimeisellä kierroksella varattiin vielä "Super" Mario Bliznak, josta voi hänestäkin kehittyä tulevaisuuden nelosketjun pelaaja NHL-tasolle.
Viime kesän varaukset Michael Grabner, Daniel Rahimi, Sergei Shirokov, Juraj Simek ja varauksin Evan Fuller playoffeissa (eli kesän kaikki varaukset) pelasivat kaikki onnistuneen kauden. Grabnerin peliä rajoitti tosin pahasti loukkaantumiset, mutta terveenä Grabner olisi mennyt maali/ottelu-keskiarvolla 50 maalin kauteen, mikä WHL:ssä olisi ollut ollut erittäin hyvä rajapyykki.
Ensi kaudella näistä kesän 2006 pelaajista saatetaan nähdä useampi nimi AHL:ssä mm. Raymondin, Bourdonin ja Hansenin lisäksi. Lisäksi Delormen porukan varaustyöstä voi nauttia Canucks, jossa pelaavat ainakin Kesler ja Bieksa sekä mahdollisesti myös Edler. Cory Schneiderin tilanne ratkeaa toivottavasti huomenna tai viimeistään lauantaina juuri ennen draftia.
Kokonaisuutena Vancouver olisi voinut varailla aivan varmasti paremmin myös Delormen aikana, mutta mahtuuhan tuohon aikaan paljon hyviäkin varauksia. Saa nyt sitten nähdä, miten porukka onnistuu tässä hommassa lauantaina. Tietojen mukaan Canucksin scoutit ovat tehneet aikaisempaa enemmän matkustelua ristiin ja onhan Nonis lisännyt scouttien määrää parilla miehellä.
Laitan oman listasi suosikeistani vielä ennen draftia tänne.