Vancouver Canucks 2007-08

[Mr. Smith]

Toisin kuitenkin kävi, kun joukkueeseen saapui vain lisää puolustuspelin osaavia / vääntämiseen erikoistuneita pelaajia vanhojen viereen.

Itse näkisin, että Vancouver luotti vanhaan "määrä korvaa laadun" juttuun ja toivoi lisäksi, että joku halpa hankinta onnistuisi 1/2-ketjussa. Itse asiassa omasta mielestä Vancouver hankki parikin vahvistusta hyökkäävään rooliin - tai siis yritti saada niitä hyökkäävään rooliin sopimaan. Ryan Shannon oli ensimmäinen tälläinen hankinta. Toinen oli omasta mielestä Brad Isbister, jonka uskottiin jo puhkeavan kukkaan ja tulevan toiseksi Taylor Pyattiksi. Lisäksi kun mm Grabner ja Raymond pelasivat tehollisesti melko hyvät harkkapelit luotto siihen, että omista löytyy hyökkääviin ketjuihin ratkaisijoita nousi.

Mutta nopeasti todettiin NHL:n alkaessa, että Ryan Shannon ei sopinut hyökkääviin ketjuihin tehoista huolimatta. Lisäksi hyvän näytöt antanut Jannik Hansen taisi olla loukkaantuneena, joten häntä ei päästy käyttämään.

 

[Chip Whitley]

Mutta kun puhuit marraskuun alusta...

No joo, marraskuun alku marraskuun puoliväli, peruna porkkana, sama asia. Pointtini kuitenkin oli, että tilastojenkin perusteella Näslundin kausi on ollut "epätasainen" jos sitä sanaa halutaan käyttää.

'Hawksia vastaan Näslund pelasi kuitenkin hienon pelin, uskaltaisin väittää että esitys menee kauden kolmen parhaimman joukkoon kapteenilta. Nähtiin muutama taklaus, yksi kovakin (heti ensimmäisessä vaihdossa muistaakseni), hyvää taistelua ja yritystä, juuri sitä ja vähän enemmän mitä minä kapteenilta vähintään 90% ajasta odottaisin. Lopussa työnteko palkittiin vielä maalilla, onnekashan tuo osuma oli, mutta kun tekee pelissä kaikkensa niin tapana on että yritys lopulta jotenkin palkitaan. Nyt siis tärkeä maali ja 2 pistettä joukkueelle, juuri näin sen pitäisi Näslundin kanssa suurimman osan ajasta toimia. Jos näin olisi, minulla ei olisi mitään ongelmaa hänen pelaamisessaan Canucksissa.

Kiitokset Ronning'lle palautteesta, mukavaa että ehdit kaikesta alumni-touhusta huolimatta mukaan keskusteluun. Ja tottahan tuo on, Canucksilta puuttuu kahdesta ratkaisukentästä pelaajia. Nyt Morrisonin poissaolon aikana meidän kakkoskenttä on ollut lähes tulkoon olematon, itse asiassa meidän kakkoskenttä on ollut lähempänä AHL-tason ykköskenttää kuin NHL-tason kakkoskenttää. Myöskään Sedineillä ei ole sitä "oikeaa" partneria laidassa, joten siihenkin voisi etsiä parannusta.

Mutta toisaalta, viime aikoina hyökkäys ei ole ollut se suurin ongelmamme. Posliinista rakennettua pakistoamme on liimailtu kiitettävä määrä lasaretin puolella, ja tähän kun lisätään Luongon ei-niin-jumalaiset otteet, niin on omissa soinut hieman liikaa. Canucksin tyylinä onkin viime aikoina ollut hikoilla jatkoajalle, ottaa varma säälipiste ja lähteä siitä toisen metsästykseen. Tällä tyylillä nyky-NHL'ssa pärjää (Oilers elävä esimerkki tästä), ja se on pelastanut meidät täydelliseltä romahdukselta viime aikoina.

Nonis miettii varmasti vain tässä tapauksessa tarkasti sitä, että tämän vahvistuksen pitäisi sopia muutenkin kuin paperilla joukkueeseen. Ja totta kai, Canucksin kaltaisessa joukkueessa näitä taitopelaajia ei ole todellakaan liikaa, joten sieltä päästä ei joukkuetta kannata missään nimessä lähteä karsimaan.

Uskon että joku ei-niin-organisoitunut ja ei-niin-tunnollinen hyökkääjä puolustussuuntaan saattaisi tehdä hyvää Canucksille. Nythän joukkue on rakennettu aika "tasapaksuksi" kokonaisuudeksi, jossa lähes jokainen hyökkääjä (ehkä kaksosia lukuun ottamatta) ajattelee selvästi puolustuksen kautta. Pieni poikkeus tähän saattaisi auttaa joukkuetta, sillä se varmasti sekoittaisi vastustajan puolustuspeliä meitä vastaan, ja tietenkin antaisi meillekin lisää vaihtoehtoja.

Jokuhan tarjosi Afinogenovia, ja hänhän sopisi aikalailla hyvin tähän muottiin. Enkä nyt sano että juuri hänet Nonisin pitäisi hankkia, mutta tuon tyylinen pelaaja joka ajattelisi peliä eri tavalla kuin muu joukkue saattaisi auttaa pitkässä juoksussa. Tietenkin tällä on kääntöpuolensa, ja olisi mahdollista että kyseinen pelaaja päätyisi V'n koirankoppiin kahden erän jälkeen... Mielipiteitä tästä? Itse en samantien tyrmäisi.

 

[nuck]

Itse näkisin, että Vancouver luotti vanhaan "määrä korvaa laadun" juttuun ja toivoi lisäksi, että joku halpa hankinta onnistuisi 1/2-ketjussa.

Kyllähän se näinkin osaltaan meni. Vähän sama asia, kuin tätä edeltävällä kaudella, jolloin joukkueeseen oli tyrkyllä farmissa 37 maalia tehnyttä Jesse Schultzia ja takavuosien lupausta Jason Kingia. Ehkä Nonis ajatteli, että hän osuisi näiden farmimiesten kanssa napakymppiin. Toistaiseksi aika moni on käynytkin kokeilemassa onneaan, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Ja tästä huolimatta Nonis ei ole vieläkään satsannut rahoja pelaajaan, jolta voisi odottaa onnistumista vähän paremmalla todennäköisyydellä.

Jokuhan tarjosi Afinogenovia, ja hänhän sopisi aikalailla hyvin tähän muottiin. Enkä nyt sano että juuri hänet Nonisin pitäisi hankkia, mutta tuon tyylinen pelaaja joka ajattelisi peliä eri tavalla kuin muu joukkue saattaisi auttaa pitkässä juoksussa. Tietenkin tällä on kääntöpuolensa, ja olisi mahdollista että kyseinen pelaaja päätyisi V'n koirankoppiin kahden erän jälkeen... Mielipiteitä tästä? Itse en samantien tyrmäisi.

Minulla on kyllä pelko siitä, että tällainen pelaaja päätyisi aika nopeasti V:n koirankoppiin, ellei hän sitten muuttaisi pelityyliään, alkaisi pelaamaan "ei niin omilla vahvuuksillaan" ja keskittyisi aikaisempaa selvästi enemmän puolustuksen tukemiseen / fyysiseen peliin (mitkä eivät Maximille sovi). Tässä pelaajan pelitavan muuttamisessa en taas oikein näe järkeä - en ainakaan, jos tätä vertaa joukkueen systeemiin paremmin istuviin pelaajiin. Siis esimerkiksi Buffalon tapauksessa minä ottaisin ennemmin Kotalikin kuin Afinogenovin.

Edellisen valmentajan alaisuudessa tämänkaltainen puhtaasti hyökkäyspelistä elävä pelaaja olisi saanutkin varmasti tuloksia aikaan, mutta nykyinen joukkue marssii hyvin tiukasti V:n linjan mukaisesti - joka on siis hyvin vahvasti puolustuksen kautta pelaamista. Jopa kaksoset osallistuvat puolustuksen tukemiseen. Erona entisiin aikoihin kaksosilla on ollut tällä kaudella vain se, että he eivät ole joutuneet raatamaan alivoimilla.

Loppuun sanon vielä sen, että minä lupaan laittaa päälleni Minnesotan pelipaidan yhdeksi päiväksi, mikäli Canucks Afinogenoviin tai hänen tyyliseen pelaajaan tällä kaudella päätyy.

 

[Ronning]

Ehkä Nonis ajatteli, että hän osuisi näiden farmimiesten kanssa napakymppiin. Toistaiseksi aika moni on käynytkin kokeilemassa onneaan, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Ja tästä huolimatta Nonis ei ole vieläkään satsannut rahoja pelaajaan, jolta voisi odottaa onnistumista vähän paremmalla todennäköisyydellä.

Toisaalta kun miettii että muutaman viime vuoden aikana äärimmäisen yläkanttiin osuneita miehiä on löytynyt kolminkin kappalein (05-06 Carter ja viime kaudella Cowan sekä tietysti Pyatt), valannee moinen johtoon uskoa että Vancouver on hyvä ympäristö missä nostaa hyökkäyspään profiiliaan.

Isbister periaatteessa oli ihan potentiaalinen sainaus, tähtien ollessa kohdallaan kaverista olisi voinut tulla mainio Bertuzzi-stuntti Näslundin ja Morrisonin viereen. Kyllähän Daniel Clearykin onnistui nostamaan tasoaan päästyään sopivaan ympäristöön Detroitissa.


Tuosta Maximista en oikein osaa päättää että toimisiko(onneksi Nonisin duuni eikä minun). On huikea jalalla ja viime ynnä toissa kaudella tehnyt 60+ pistettä, mutta ei minusta varsinainen ratkaisupelaaja vaan enempikin ihan jebulis backup fire. Ei minusta ole osoittanut kykyä kantaa joukkuetta kriittisillä hetkillä, kuten täällä paljon commotionia saanut Näslund. Kuitenkin juuri kahden viime kauden hyvien pistemäärien (kuinka paljon tähänkin vaikutti Drury, Briere & koko Stanley Cup-finalistitason miehistö?) sekä otollisen ikänsä -28v- takia Maximin hinta olisi suhteellisen korkea, varsinkin kesken kauden. Tällä hetkellä hän tienaa kaudestakäsittääkseni 3,5miljoonaa, ja siihen nähden etten pidä häntä takuuvarmana suorittajana, pidän summaa aaaaaaaaa....aaaaaavistuksen korkeana. Jos Afilogelus olisi 1.2kertaa kovempi pelaaja, niin sitten.

Itse toivon että Grabner viimeistään ensi kaudella toisi helpotusta Canucsin maalintekoon. Lienenkö optimisti?

 

[nuck]

Toisaalta kun miettii että muutaman viime vuoden aikana äärimmäisen yläkanttiin osuneita miehiä on löytynyt kolminkin kappalein (05-06 Carter ja viime kaudella Cowan sekä tietysti Pyatt), valannee moinen johtoon uskoa että Vancouver on hyvä ympäristö missä nostaa hyökkäyspään profiiliaan.

Kyllä, Nonis on osunut hyvin joidenkin pelaajien kohdalla. Carterin onnistuminen menee aika pitkälle myös entisen valmennuksen ansioksi, joka katsoi sormien läpi miehen nojailua takatolppaan. Lisäksi siitäkään ei ollut tuolloin haittaa, että kolmen veljen ketju ei ollut (ainakaan peliajoissa ja paperilla) joukkueen ykkösketju, vaan he saivat vähän paineettomamman paikan pelata WCE-Linen takana.

Cowanin viime kauden onnistuminen menee puolestaan aika pitkälle nykyisen valmennusjohdon ansioiksi. Tai sanotaanko ainakin, että Canucksissa Cowan sai pelata enemmän omilla vahvuuksillaan, kuin Crawfordin Kingsissa. Näkisin myös, että Pyatt yksinkertaisesti istuu tähän joukkueeseen ja sen pelitapaan hyvin.

Se, että näiden kolmen hyökkääjän kohdalla on onnistuttu, johtuu hyvin pitkälle siitä, että he istuivat joukkueen silloiseen / nykyiseen pelitapaan ja joukkueeseen. En esimerkiksi usko, että Carter olisi ollut tässä nykyisessä joukkueessa niin tehokas, mitä hän oli työsulkukauden jälkeen.

Isbister periaatteessa oli ihan potentiaalinen sainaus, tähtien ollessa kohdallaan kaverista olisi voinut tulla mainio Bertuzzi-stuntti Näslundin ja Morrisonin viereen. Kyllähän Daniel Clearykin onnistui nostamaan tasoaan päästyään sopivaan ympäristöön Detroitissa.

Isbisterilla on ainakin kokoa ja voimaa, joten tässä mielessä vertaus Bertuzzi-stunttiin osuu. Muuten näin tämän hankinnan ihan pelkästään nelosketjua varten tehdyksi, sillä mies on erittäin epätasainen ja siksi häneltä ei voi oikein odottaa ison peliajan roolia. Pitää vielä muistaa se, että Canucks on Isbisterille peräti kuudes NHL-joukkue ja aikaisemmissa joukkueissa maisemanvaihto ei ole oikein toiminut, joten en jaksanut odottaa tätä meilläkään. No, ehkä jos kaikki olisi mennyt parhaimmalla mahdollisella tavalla...

Mitä tuohon Clearyyn ja Detroitiin tulee, niin nuo tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia - niitä saa hakemalla hakea, eikä löydy tästäkään huolimatta. Mutta periaatteessa Clearylla on ollut aina se suuri lahjakkuus mukana (jota Isbisterilla ei ole samassa mittakaavassa) jossain taustalla. Olihan Cleary oman ikäluokkansa kohistu ykköspelaaja (varattiin samana vuonna kuin esimerkiksi Thornton, Marleau, Jokinen ja Luongo) aikanaan. Hän vain putosi jostain syystä vähän kelkasta varausvuonna.

Itse toivon että Grabner viimeistään ensi kaudella toisi helpotusta Canucsin maalintekoon. Lienenkö optimisti?

Et välttämättä ole, mutta eihän noista koskaan tiedä. Näkisin, että Grabnerilta voisi odottaa todellista läpimurtoa NHL:ään kaudella 2009-2010. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä ja hän onnistuisi jo ensi kaudella.

 

[nuck]

Hockey's Futuren oma Canucks-kirjoittaja, Matt "Jesseniinimäkionlahjakkaampikuinryankesler" MacInnis, teki jutun joukkueen yliopistopelaajien menneestä kaudesta. Juttu luettavissa täältä. Vancouverilla ei ole tällä kaudella kuin neljä yliopistopelaajaa tulessa, mutta tässä ryhmässä on kaksi oikein mielenkiintoista nimeä; viime kesän ykkösvaraus Pat White ja takavuosien Canucks-puolustaja Garth Butcherin poika Matt Butcher.

Whitelle ensimmäinen kausi Minnesotan yliopistossa on ollut ehkä vielä vähän vaikeampi mitä odotin ja tehoja 30 pelin jälkeen on 3+3=6. Tilastojen perusteella positiivista onkin ollut ehkä vain se, että Whitella on joukkueensa paras tehosaldo. Tavallaan nämä ns. vaikeudet tehoissa ovat tosin ihan odotettuja, kun puhutaan nuoresta hyökkääjästä, jolla ei ollut taustalla edes kokonaista USHL-kautta ennen tätä kautta.

Lisäksi pitää vielä ottaa huomioon se, että Minnesotalla on kova joukkue, joukkue pelaa paljon puolustuksen kautta (edes Kyle Okposo ei tehnyt tuossa joukkueessa kuin 11 pistettä 18 pelissä) ja mukana on paljon Whitea kokeneempia pelaajia - tulokkaalla on vaikea ottaa ensimmäisellä kaudella kunnon roolia tuollaisessa joukkueessa. Kokonaisuutena White on Canucksille pidemmän aikavälin projekti, jolla on onnistuessaan mahdollisuuksia kahteen ensimmäiseen ketjuun saakka.

Butcherin osalta on näkynyt puolestaan hyvin se, mitä kokemus ja tarjolla oleva rooli noissa sarjoissa merkitsee. Tilastollisesti vaikean viime kauden jälkeen (40 pelissä vain neljä syöttöä, ei maaleja) Butcher on ottanut tällä kaudella erilaisen aseman Northern Michiganissa ja tehnyt 28 pelissä 6+12=18 pistettä. Näillä pisteillä Butcher on joukkueensa pistepörssin kolmonen.

Nuoren hyökkääjän parhaat ominaisuudet ovat kuitenkin ihan muualla kuin pisteissä, sillä isänsä tavoin nuorempi Butcher on parhaimmillaan fyysisessä pelissä. Butcher on vielä parin kauden päässä NHL-paikasta (jos sinne joskus pääsee). Ja mikäli hän sinne saakka joskus pääsee, hänestä voisi tulla Vancouverille kolmos- tai nelosketjun taklaava energiapelaaja.

 

[Chip Whitley]

Tuosta Maximista en oikein osaa päättää että toimisiko(onneksi Nonisin duuni eikä minun). On huikea jalalla ja viime ynnä toissa kaudella tehnyt 60+ pistettä, mutta ei minusta varsinainen ratkaisupelaaja vaan enempikin ihan jebulis backup fire.

Apinageeni olikin vain esimerkki, eikä minunkaan mielestäni "se" vaihtoehto jonka perään läähättäisin. Pointtini yksinkertaisuudessaan oli että joukkuetta saattaisi auttaa pelaaja joka on haettu nykyisen rosteri-muotin ja valmennusfilosofian ulkopuolelta. Tyyliin Gaborik Wildissa (tosin häntäkin on koko uran ajan käännytetty puolustamaan), tai ehkä esimerkiksi Grabner (lue alempana) tulevaisuudessa.

Itse toivon että Grabner viimeistään ensi kaudella toisi helpotusta Canucsin maalintekoon. Lienenkö optimisti?

Ensi syksyn training camp kertoo varmasti tähän lisää, mutta nykyiset näytöt huomioiden (ihan ok-kausi Moosessa) en odota Grabnerista vielä ensi kaudella NHL-pelaajaa. Luultavasti saanee pelejä sieltä täältä, riippuu tietenkin miten pelaa, mutta tuskin vielä vakituiseksi.

Cowanin viime kauden onnistuminen menee puolestaan aika pitkälle nykyisen valmennusjohdon ansioiksi. Tai sanotaanko ainakin, että Canucksissa Cowan sai pelata enemmän omilla vahvuuksillaan, kuin Crawfordin Kingsissa.

Kyllä, mutta sen mitä Kings-faneilta muistan lukeneeni HF'lta, Cowan on (siis näiden kirjoitusten mukaan) pelaamassa saman kaavan mukaan nyt Canucksissa kuin aikanaan Losissa; hyvä aloitus mutta ajan myötä paljastuu turhakkeeksi. Toki miehellä on ollut tällä kaudella loukkaantumisia, mutta kuinka kauan sitten kestää päästä takaisin pelikuntoon? Tähän vielä kun huomioi historian Kingsissa, niin alkaa usko täällä suunnassa loppumaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan puhuta muutaman viikon pituisesta huonosta jaksosta, sillä Cowan on ollut koko kauden ajan valehtelematta surkea.

---

Ensi yönä Wild tulee käymään Garagessa, ja tiedossa on erittäin tärkeä koitos Canucksille. Tämä ottelu olisi melkein pakko voittaa mikäli haluamme säilyä NW-divarin voittokahinoissa mukana. Wild on tällä kaudella lähtenyt ottelusta ilman kahta pistettä vain kerran, kun on onnistunut pitämään vastustajan maalit kolmen alapuolella. Eli siis toisin sanottuna, Canucks tuskin kahdella maalilla ensi yönä voittaa...

Canucks saa kuitenkin takalinjoilleen ehkä joukkueen tärkeimmän kenttäpelaajan takaisin, kun Willie Mitchell palaa kokoonpanoon. Selkävaivat ovat siis ainakin suurimmaksi osaksi takana, ja Keslerista Selke-ehdokkaan sekä Luongosta Hart-ehdokkaan tehnyt, jo nyt Canucks-ikoniksi noussut Willie vetää hokkarit jalkaan. No, ehkä tuossa oli vähän liioittelua (Luongo-kohdassa varsinkin), mutta fakta on kuitenkin se että Kesler on ollut Willien poissa ollessa reilusti pakkasen puolella mitä tehotilastoon tulee, eikä ne Luongon numerotkaan mitään Vezina-numeroita ole olleet.

Bieksan kunto on vielä positiivisempi uutinen - kolme ja puoli kuukautta pois ollut puolustaja alkaa lähestymään pelikuntoa (etuajassa) ja kohta käy kutsu Mooseen, ja sieltä pikaisesti sitten Canucksiin. Krajicekin kohdalla puolestaan kausi saattaa olla ohitse, aikaisemminkin leikelty (muutama vuosi sitten) olkapää tarvinnee leikkauksen ja Lukasia ei sen jälkeen tällä kaudella enää nähdä. Millerin nilkkavammasta ei ole muuta tietoa kuin day-to-day.

 

[nuck]

Kyllä, mutta sen mitä Kings-faneilta muistan lukeneeni HF'lta, Cowan on (siis näiden kirjoitusten mukaan) pelaamassa saman kaavan mukaan nyt Canucksissa kuin aikanaan Losissa; hyvä aloitus mutta ajan myötä paljastuu turhakkeeksi.

Kyllä, samalla kaavalla ollaan menty kuin aikaisemmin Kingsissa. Mutta Kingsissa vaikeudet alkoivat toisaalta juuri samaan aikaan, kun Crawford tuli penkin päähän (siis viime kaudella). Atlantassa tätä ennen Cowan vain paransi koko ajan juoksuaan kolmen kauden aikana ja teki viimeisellä Thrashers-kaudella rooliinsa nähden "peräti" yhdeksän maalia ja 24 pistettä 58 pelissä (niitä tilastoja taas ;)).

Vaikeahan sitä on sanoa, mistä Cowanin tämän kauden ongelmat johtuvat, mutta uskon, että pitkällä pelaamattomuudella ja loukkaantumisilla on oma merkityksensä. Kun tämä ensimmäinen loukkaantuminen tuli vielä ennen kuin kausi oli lähtenyt edes käytiin ja teki näin edes välttävästä startista mahdottoman, niin vaikeuksia saattoi odottaa. Toisaalta voihan olla toki niinkin, että Cowan vain sattui piristymään viime kaudella siirron jälkeen ja tällä kaudella on nähty "oikea Cowan". Tätä "alun pirteys, lopun turhake -teoriaa" ei tosin nuo Thrashers-kaudet tue.

Ensi yönä Wild tulee käymään Garagessa, ja tiedossa on erittäin tärkeä koitos Canucksille. Tämä ottelu olisi melkein pakko voittaa mikäli haluamme säilyä NW-divarin voittokahinoissa mukana.

Kyllä, illan pelillä on oma suuri merkityksensä. Pahimmassa tapauksessa Canucks häviää tänä yönä, Colorado ja Nashville voittavat pelinsä, Canucks on kolmen pisteen päässä playoff-viivasta ja seitsemän pisteen päässä Luoteisen divarin piikkipaikasta. Parhaassa tapauksessa Canucks voittaa, Nashville ja Colorado häviävät, Canucks on kolmen pisteen päässä Luoteisen divarin kärjestä ja saa Coloradon kiinni sarjassa. Eli voitolla Canucks ei voita vielä nyt mitään, mutta tappiolla joukkue voi hävitä paljon - nykyisessä sarjatilanteessa tuo mahdollinen seitsemän pisteen ero oman divarin kärkeen tässä vaiheessa kautta on merkittävän suuri.

Muutenkin joukkueen lähiajan otteluohjelma, kuusi seuraavaa peliä, on hyvin tärkeä loppukautta ajatellen. Neljä näistä kuudesta pelistä pelataan oman divarin joukkueita vastaan (kaksi kertaa Minnesotaa, kerran Edmontonia ja kerran Coloradoa vastaan - muut kaksi ovat Nashville ja Detroit). Jatkamalla tammi- ja helmikuun alun mollivoittoista linjaa, me voimme tehdä olomme erittäin vaikeaksi. Onneksi neljä peliä näistä seuraavista kuudesta pelataan kotona (toisaalta ei sielläkään ole tullut viime aikoina riittävästi voittoja).

Mitchellin paluu on äärimmäisen tärkeää. Tosin en odota Willielta vielä tässä ensimmäisessä paluun jälkeisessä ottelussa mitään suurtekoja, mutta paluu on kuitenkin loistava juttu tätä lähiajan otteluohjelmaa tarkastellen. Bieksasta Canucks.com kirjoitti, että hän saattaisi päästä jo ennen maaliskuuta kentille takaisin. Tässä olisi sitten hyvin aikaa saada peli pitkän sairausloman jälkeen raiteilleen ennen mahdollisia playoffeja.

Tom "I just came back from the Canucks dressing room and Pavel's groin has never felt better" Larcheidin mukaan Vancouverin ketjut olisivat tänään:

Sedin-Sedin-Näslund
Isbister-Kesler-Burrows
Pyatt-Shannon-Cooke
Raymond-Ritchie-Linden

Ohlund-Salo
Mitchell-Edler
Bourdon / McIver-Weaver

Luongo

Linden on siis mukana, Cowan sivussa, Isbisterille tarjotaan mahdollisuutta tuossa muuten hienossa puolustavassa ketjussa taklaavana laiturina ja Shannon saa paikan Pyattin sentterinä. Kuudennen pakin paikkaan valitaan pelaaja ottelun alla Bourdonin ja McIverin väliltä.

Hyökkäyksestä suurimmissa liekeissä on tällä hetkellä Burrows, joka on pelannut koko kauden hienosti Keslerin vierellä. Edellisessä Minnesotan ja Vancouverin välisessä pelissä tammikuun 21. päivä Burrows valittiin pelin kakkostähdeksi, vaikka Canucks hävisi tuon pelin 2-4. Viimeisimmässä Vancouverin ottelussa Chicagoa vastaan Burrows teki komean maalin läpiajosta ja hänet valittiin pelin parhaimmaksi pelaajaksi.

Puolustuksessa Bourdon on pelannut hyvin ja ansaitsi paikkansa (oikeastaan ennemmin kuin Weaver, mutta tässä tapauksessa V luottaa ilmeisesti kokemukseen), toisaalta McIverin fyysisyydestä voisi olla apuja. No, ainakaan Boogaardista ei kuitenkaan ole tänäkään yönä pelkoa, sillä todennäköisesti mies aukoo taas vaihtoaitiota koko jälkimmäisen puolikkaan pelistä.

 

[Mr. Smith]

Pahimmassa tapauksessa Canucks häviää tänä yönä, Colorado ja Nashville voittavat pelinsä, Canucks on kolmen pisteen päässä playoff-viivasta ja seitsemän pisteen päässä Luoteisen divarin piikkipaikasta. Parhaassa tapauksessa Canucks voittaa, Nashville ja Colorado häviävät, Canucks on kolmen pisteen päässä Luoteisen divarin kärjestä ja saa Coloradon kiinni sarjassa.

Ei sentään pahin skenaario vaan hyvin lähellä oltiin parasta tapausta yön osalta. Colorado ja Nashville ottivat selvät tappiot ja me saatiin sentään yksi piste. Itse erehdyin jo 3-2 johtoon nousun jälkeen uskomaan jopa voittoon, mutta lopulta sai olla tyytyväinen tasuriinkin. Rankkareissa sitten Linden onnistui, mutta Wildista onnistui sekä Burns että Koivu.

Vancouverin puolelta kentän hahmo ja ykköstähtikin oli Alex Edler tehoilla 2+1 (+3). Edler oli kaikkien Vancouverin maalien aikana kentällä sekä yhden Minnesotan. Salo (-3) ja Ohlund (-2) ottivat sitten vähän enemmän maaleja omiin. Tekee kyllä melkoista nousua parrasvaloihin tuo Edler. Muut maalit sitten Isbisterin ja Keslerin nimeihin. Jälleen pari matsiakin nähtiin, kun McIver otti yhteen Vorosin kanssa ja Burrows aloitti matsin Rolstonin kanssa. Vancouver pelasi pelin lähinnä neljällä pakilla, Weaver pelasi noin 10 minuuttia ja McIver vain 4 minuuttia. Mitchell aloitti kevyesti ja pelasi vain 26 minuuttia, muiden (Edler, Ohlund, Salo) pelatessa 28-29 minuuttia.

 

[nuck]

Ei sentään pahin skenaario vaan hyvin lähellä oltiin parasta tapausta yön osalta. Colorado ja Nashville ottivat selvät tappiot ja me saatiin sentään yksi piste.

Tuloksellisesti tosiaan siinä mielessä ihan hyvä ilta, että Colorado ja Nashville hävisivät pelinsä. Mutta tuo yksi piste tuntui kuitenkin aika kovalta pettymykseltä, kun tässä olisi tarkoitus ottaa Wildia kiinni, eikä se näin onnistu. On kyllä noilla arvoilla tämän päivän peleissä suuri merkitys, kun yhdellä arvalla saa pelin tuntumaan (vähän kärjistetysti) joko pahalta epäonnistumiselta tai hienolta voitolta. Ei sen näin pitäisi olla, mutta on nyt kuitenkin.

Edlerilta kaksi maalia, yksi syöttö, +3 ja valinta pelin parhaaksi, mutta muuten Edler on pelannut kyllä kokonaisuutena parempiakin pelejä. Tietysti tärkeää, että näitä onnistumisiakin tulee näin maalienkin kautta aina välillä. Mitchellin paluu oli hieno juttu ja Willielta nähtiin heti tässä ensimmäisessä paluun jälkeisessä pelissä paljon pieniä "isoja" juttuja, joilla oli merkitystä joukkueen puolustuspeliin.

Luongo ei sen sijaan ollut maalilla tänään(kään) normaali itsensä. Tai normaalihan Bobby oli, jos käytetään vertailukohtana miehen viime aikojen kokonaisuutta, mutta tämä ei ole sitä "normaalia", mitä häneltä on tottunut näkemään Floridassa tai viime kaudella meillä. Jotain tuossa on nyt pahasti vialla ja (tässä tapauksessa) ikävä kyllä Vancouver on rakennettu siten, että Luongon pitäisi olla joukkueen parhaita pelaajia joka ilta, jotta Canucks saisi voittoja. Nyt hän ei sitä ollut ja oli vielä rankkareissa ihmeellisen vaisu.

Hyökkäyksessä Burrows oli Vancouverin paras hyökkääjä. Kaikki kunnia hienosti tällä kaudella pelanneelle Burrille, mutta tämä kertoo myös omalta osaltaan sen, että joukkueen on kyllä aika hankala voittaa, jos Burrowsin kaltainen pelaaja on ykkösnimi. Ykkösketju oli tässä pelissä puolestaan ihan yössä. Sedinit pyörittivät muutamaan kertaan rullauspeliään näyttävän näköisesti kulmissa, mutta eihän siitä mitään hyödy, kun tämä jää tähän "näyttävän näköiseen". V:n pitäisi vaan laittaa se Pyatt kaksosten ketjuun, jotta kaksoset saisivat ketjuunsa yhden pelaajan, joka menisi maalillekin.

Mutta vaikka tässä on tämän rankkutappion jälkeen enemmän naristu, kuin osoitettu uskoa joukkueeseen, niin pitää olla kuitenkin tyytyväinenkin pariin asiaan. Ensinnäkin siihen, että Canucks nousi toisessa peräkkäisessä pelissä pelin lopussa tasoihin ja ansaitsi vähintään pisteen. Toisekseen siihen, että Canucks nousi lopun lisäksi aikaisemmin pelissä kahden maalin takaa tasoihin Minnesotaa vastaan, jota vastaan näitä nousuja ei usein näe. Vigneault'kin tuntui olevan tappiosta huolimatta positiivin mielin joukkueen tämän hetken isoon kuvaan:

"We’ve gotten points in 5 of 6 games and tonight they got two fortunate bounces there, so to battle back against a team that plays so well defensively is a very positive sign, and for two periods we didn’t give that team a lot. I think we’re slowly but surely turning the corner here”.

Loppuun sen verran Minnesotasta, että joukkue näyttäisi olevan ikävä kyllä aika hyvässä lennossa. Wild on voittanut viimeisistä 11 pelistään seitsemän ja tappiopelinsä Minnesota on joko hävinnyt yhdellä maalilla varsinaisella peliajalla tai sitten jatkoajalla. Wild pelaa hyvällä itseluottamuksella, joukkueessa riittää nopeutta, taitoa ja riittävästi tehokkuutta. Paperilla Minnesotalta tuntuisi puuttuvan playoffeja silmällä pitäen yksi sentteri ja puolustuksen kärki ei ole samaa tasoa Läntisen konferenssin kärkijoukkueiden kanssa, mutta Wild on kuitenkin jälleen kerran todellinen joukkue, jota vastaan on vaikea pelata.

 

[Chip Whitley]

Jotain tuossa on nyt pahasti vialla ja (tässä tapauksessa) ikävä kyllä Vancouver on rakennettu siten, että Luongon pitäisi olla joukkueen parhaita pelaajia joka ilta, jotta Canucks saisi voittoja. Nyt hän ei sitä ollut ja oli vielä rankkareissa ihmeellisen vaisu.

Kyllä, Canucks ei playoffeihin pääse vaikka joukkue olisi 100% kunnossa mikäli Luongo jatkaa nykyisiä otteitaan. Bobbyyn on investoitu niin suuri osa katosta (lähes 7 miljoonaa), että ei todellakaan ole varaa toiseen näin kalliiseen pelaajaan joka pelaa palkkaansa nähden huonosti. Jos Näslundin ylipalkka rajoittaa Canucksin ennakkomahdollisuuksia Stanley Cupista, niin tähän yhdistettynä Luongon palkka romuttaa jo playoff-haaveetkin.

Tuo sanottuna, minulla on edelleen luottoa Luongoon. Tosin, tämän nykyisen Luongon henkilökohtaisen tilanteen huomioiden (vaimo lähes koko kauden kaukana Floridassa, raskaudessa pieniä ongelmia, itse Robertolla myös pieniä loukkaantumisia), en voi sanoa että minulla olisi suuri luotto Luongoon. Kaukalon ulkopuoliset ja osittain myös kaukalon sisäisetkin asiat ovat uskoakseni tehneet tästä kaudesta ylivoimaisesti vaikeimman Luongon koko uralla, ja on luonnollista että se näkyy myös kentällä. Kysymys kuuluukin löytääkö Luongo sen "sisäisen rauhan" ja pystyy näinkin vaikeissa olosuhteissa keskittymään pelkästään kiekkoon. Jos löytää, niin Canucks luultavasti playoffeissa tänä keväänä esiintyy. Jos ei, niin saattaa koittaa aikainen kesäloma.

Hyökkäyksessä Burrows oli Vancouverin paras hyökkääjä. Kaikki kunnia hienosti tällä kaudella pelanneelle Burrille, mutta tämä kertoo myös omalta osaltaan sen, että joukkueen on kyllä aika hankala voittaa, jos Burrowsin kaltainen pelaaja on ykkösnimi. Ykkösketju oli tässä pelissä puolestaan ihan yössä. Sedinit pyörittivät muutamaan kertaan rullauspeliään näyttävän näköisesti kulmissa, mutta eihän siitä mitään hyödy, kun tämä jää tähän "näyttävän näköiseen". V:n pitäisi vaan laittaa se Pyatt kaksosten ketjuun, jotta kaksoset saisivat ketjuunsa yhden pelaajan, joka menisi maalillekin

Burrows on nostanut tasoaan viime aikoina merkittävästi, mm. ketjukaveri Kesler on jäänyt ikävästi jälkeen (alkukaudesta tilanne oli päinvastoin). Toinen suuri tason nostaja on ollut Pyatt. Minnesotaa vastaan nähtiin myös sellaista Pyattia jota ei ole nähty oikeastaan kertaakaan aikaisemmin - pelaajaa joka ajaa jokaiset tilanteet loppuun asti (ensimmäisessä vaihdossa kolme kovaa taklausta).

Pyatt on pelannut joulun jälkeen kuin uudestisyntynyt, uransa ehdottomasti parasta kiekkoa, ja samalla alkanut lunastamaan "voimahyökkääjäpotentiaaliaan" suojaamalla kiekkoa erinomaisesti ja ajamalla röyhkeästi maalille (ja kun perustaidot ovat olleet aina kunnossa niin...). Tällä hetkellä Pyatt on (yhdessä Burrowsin kanssa) joukkueen paras hyökkääjä, ja tästä syystä en ole varma tuosta siirrosta kaksosten vierelle. Tuntuisi vähän tyhmältä, kun joukkueen ainoa hyökkääjä joka pystyy luomaan säännöllisesti maalipaikkoja - ja jonka sukunimi ei ole Sedin - siirrettäisiin tuohon Sedinien laitaan. Varmasti tämä auttaisi Pyattia mitä tilastoihin tulee (saisi iskettyä enemmän maaleja), mutta varmistaisi samalla Canucksin etenevän täysin yhden kentän voimin.

Loppuun sen verran Minnesotasta, että joukkue näyttäisi olevan ikävä kyllä aika hyvässä lennossa. Wild on voittanut viimeisistä 11 pelistään seitsemän ja tappiopelinsä Minnesota on joko hävinnyt yhdellä maalilla varsinaisella peliajalla tai sitten jatkoajalla.

Kun katsoo ennakolta mahdollisia playoff-vastustajia, niin muutama joukkue kyllä vaikuttaa ylitsepääsemättömältä. Detroit, Dallas, San Jose ja Anaheim ovat mielestäni aika selvä Lännen neljän kärki. Tämän jälkeen tulee Minnesota, joka maalivahdin onnistuessa pystyy haastamaan tuon nelikon. Sitten tulee oman divisioonan Flames ja Avalanche, sekä Predators, jotka ovat suhteellisen samoissa Canucksin kanssa. Flames olisi Canucksille ehdottomasti helpoin vastustaja playoffeihin (en jaksa uskoa että Keenanin systeemillä voitetaan yhtään sarjaa), mutta tämän skenaarion tapahtumiseen Canucksin pitäisi luultavasti voittaa Luoteinen divari. Ja tätä tuskin tapahtuu, joten, mikäli playoffeihin selviydemme, saanemme vastaan yhden tuosta "Fantastic Fourista". Näistä kohtaisin mieluiten Möykyt, eli Ankat. Dallas on kuitenkin täysin eri joukkue verrattuna viime kauteen.

 

[Mr. Smith]

Olipahan peli! Tää peli jää digiboksiin säilytykseen, sen verran loistavaa hokia oli tarjolla.

Tärkeimpänä pelistä voitto ja hieno reagoiminen omien puolesta. Esimerkkinä Greenen haastaminen Isbisterin toimesta sen jälkeen, kun Greene tarjosi kyynärpäätä Keslerin päähän ja yritti lopettaa tämän peli.

Stortini kävi ottelun ennen ottelua jo kuumana, mutta ainoa minkä taisi saada aikaiseksi oli Vancouverin sytyttäminen. Cooke jakeli ottelussa melkoisia pommeja samoin kuin Kesler. Burrowskin peliä sotki jäähyt, mutta 25 minuutin lisäksi Burrows teki 4-2 maalin tyhjiin.

Luongo oli pitkästä aikaa loistava ja otti parit näyttävät kopit. Naslund teki taas 1+1, samoin kuin D.Sedin, Henkan syöttäessä kolme. Salon kanuuna tuotti kauden kolmannen maalin, tällä kertaa kimmokkeena Edmontonin pakista. Daniel Sedinin voittomaali oli muuten kohtuu nätti.

Lopussa sitten oli kunnon hulinat, jotka Stoll sai aikaiseksi. Burrows tekee maalin ja Stollilla menee hermo ja hän menee poikittaisella tönimään Burrowsia joka huitoo itsensä suihkuun. Tämän jälkeen tappeluita nähdäänkin useampia, parhaimpana Weaver - Glencross, jossa Weaver taistelee hienosti. Fighting majorit ottelussa Vancouverin osalta Isbister *2, Kesler, Weaver, Bourdon, Linden ja Mitchell. Kokonaisuudessaan ottelussa jaettiin 193 minuuttia jäähyjä.

Edit. Ja sitten taas negatiivisena uutisena tuo Pyattin loukkaantuminen. Toivottavasti ei ole pitkään poissa, sillä nyt ei ole varaa menettää hyökkäyksestä tärkeitä lenkkejä.

 

[Raincouver]

Olipahan peli! Tää peli jää digiboksiin säilytykseen, sen verran loistavaa hokia oli tarjolla.

Kyllä meikäläisenkin aamu-unisuus karisi pikaisesti, kun jo ensimmäisellä minuutilla tajusi millaista näytöstä Oilers ja Nucks olivat järjestämässä. Miltei koko ajan oli jotain kärhämää päällä. En olisi uskonut näkeväni esim. Mike Weaveria nyrkit pystyssä päätä pidempää kaveria vastaan. Old Time Hockey ja niin edespäin.

Pelin aikana tuli ainakin itselleni yllätyksenä tieto siitä, että Nucks on liigassa neljäntenä fighting majoreissa. Viime yön tilastot eivät tuohon listaan ole vielä ehtineet päivittyä. Tämä on saatu aikaan ilman varsinaista heavyweightiä joukkueessa.

Stortini oli kyllä varsinainen kuumakalle, jota en luonnollisesti inhoaisi lainkaan, jos mies kohkaisi Canucks-nutussa. Oilersin nelosketju Stortini-Brodziak-Glencross oli edelleen liekeissä. Onhan tosin vastaavasti esim. Burrows esiintynyt varsin pirteästi viime aikoina.

 

[Ferris]

Krajicekin kohdalla puolestaan kausi saattaa olla ohitse, aikaisemminkin leikelty (muutama vuosi sitten) olkapää tarvinnee leikkauksen ja Lukasia ei sen jälkeen tällä kaudella enää nähdä.

Aika hyvin arvioitu:
http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=230042&hubname=nhl

 

[nuck]

Aika hyvin arvioitu:
http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=230042&hubname=nhl

Tosiaan aika odotettu uutinen. Tosin toiveitakin tuon kanssa oli, kun Krajicek jätti väliin yhdeksän peliä, eikä tästä leikkaukseen joutumisesta ollut puheista huolimatta lopullista varmuutta kuin vasta nyt. Ilmeisesti lääkäreillä on ollut kiireitä tehdä lopullista diagnoosia. Tai sitten huhut leikkaukseen joutumisesta ovat pitäneet paikkansa alunperinkin tällä kerralla ja Canucks vain halusi odottaa ennen kuin se julkaisee tämän tiedon.

Krajicekin menetys on takaisku nykyisessä pakkitilanteessa, mutta ei todellakaan mitenkään kovin vaikeasti paikattava asia. Edler on mennyt jo Krajicekin ohi depth chartissa ja muista nuorista etenkin Bourdonille tulee nyt lisää vastuuta - ja tämähän on Bourdonin kehityksen kannalta vain hienoa. Terveenä Krajicek olisi Canucksin puolustuksen depth chartissa ehkä vasta seiskapakkina jos kaikki olisivat mukana (aakkosissa kuusi tai seitsemän ensimmäistä järjestyksessä: Bieksa - Edler - Mitchell - Salo - Öhlund - Miller/Krajicek?)

Saapa nähdä, mitä Canucks aikoo tehdä Krajicekin kanssa ensi kesänä. Hän on hyvän tason syvyyspakki (4-6 puolustaja) liikkeensä ja vähien virheidensä ansiosta sekä hyvä projektipakki edelleen jatkuvan kokonaiskehityksensä ansiosta. Vancouverilla olisi kuitenkin ensi kaudella hänen edellään sopimuksissa Bieksa, Mitchell, Öhlund, Salo ja Edler. Kuudennen pakin paikkaan olisi tarjolla sitten Bourdonia (joka saattaa ottaa isommankin roolin) ja seiskapakin paikkaan McIveria. Myös Moosen Maxime Fortunusille voisi jo antaa mahdollisuuden syvyyspakkina (NHL/AHL-sopimus).

Krajicek on tässä kaaviossa tavallaan vähän ulkopuolisena puolustajana mukana. Siis ainakin siten ulkopuolisena, että jossain muualla Krajicek pääsisi varmasti paremmin esiin. Canucks saattaisi saada vielä hänet kauppaamalla kaivattuja apuja hyökkäykseen. Toisaalta kuten tämä kausi on näyttänyt, luotettavasti NHL-tasolla pelaavia pakkeja on harvoin liikaa. Vancouverilla piti esimerkiksi olla jo nyt hyvin syvyyttä puolustuksessa, mutta niin vain joukkue on ollut tuskissaan noiden loukkaantumisen kanssa.

Bieksa otti muuten maanantaina jo osaa kunnon treeneihin ja saattaa hyvinkin pelata Moosessa perjantaina. Mikäli näin, niin tämä taitaa tietää sitä, että hän on enää noin viikon päässä NHL:stä. Millerin tilanne on enemmän kysymysmerkki, kun jalassa on vielä tuki. Miller saattaakin olla sivussa vielä pari viikkoa (ihan puhdas oma arvio, ei perustu mihinkään seuran arvioon tms.).

En ehtinyt edellisen pelin jälkeen kirjoitella tänne mitään, joten lyhyesti tuosta Oilers-ottelusta sen verran, että peli oli mielestäni viihdearvoltaan Vancouverin tämän kauden paras näkemäni peli. Eikä tämä 'paras' tule siitä, että tuossa ottelussa olisi ollut jotenkin hirveän paljon maalitilanteita tai hienoja kuvioita. Eikä tämä tule edes siitä, että ottelussa olisi ollut hyviä tappeluja tai paljon hyviä taklauksia. Ottelu oli vain erittäin tunnerikas peli fyysisesti alusta loppuun.

Ottelu ratkesi Tom Gilbertin oman pään huolimattomaan syöttöön, jonka Näslund katkaisi ja Sedinit iskivät hienon voittomaalin. Edellisessä Wild-pelissä haukkumani kolmikko oli Oilersia vastaan oikein hyvin pelissä mukana alusta loppuun. Samoin Luongo torjui Vancouverin maalilla taas hyvin ja otti kaikki Oilersin avainpaikat kiinni.

Edmonton pelasi vahvuuksillaan (nopea ja taklausvoimainen joukkue loi painetta hyvin), mutta Canucks vastasi tähän hienosti fyysisellä pelillä ja pelaamalla oman pään tiiviisti. Jälleen erityismaininta menee Kesler-Burrows-kaksikolle, joka pelasi Hemskyn ketjua vastaan onnistuneesti. Vancouverilta loukkaantui tuossa pelissä Taylor Pyatt, kun Oilersin arvokas taistelija Zach Stortini taklasi Canucksin parasta voimahyökkääjää.

Kunniamaininta Vancouverilta menee myös puolustaja Mike Weaverille. Normaalisti Canucksin seiskapakkina luutiva Weaver on nostanut pelinsä tasoa joukkueen pakkien loukkaantumissuman aikana. Eihän Weaver edelleenkään tee pisteitä tai nouse pienikokoisena pakkina fyysisessä pelissä mitenkään älyttömän hyvin esiin, mutta "terrieri-tyyli" puree omassa roolissa ja hän tekee loppujen lopuksi vähän virheitä. Oilersia vastaan Weaver tappeli selvästi isompaa Glencrossia vastaan ja menestyi tuossakin hommassa ihan hyvin. Tämä kuva kertoo tuosta tappelusta omaa kieltään.

Pyatt on sivussa ainakin tänään Minnesotaa vastaan ja luultavasti hän menettää vähintään seuraavankin pelin (Nashvillea vastaan torstaina). Hänen tilalleen nostettiin hyvän viime kauden jälkeen heikkoa kautta tällä kaudella pelaava Cowan, jolla ainakin näyttöhaluja luulisi riittävän kaikkien vaikeuksien jälkeen. Pyattin lisäksi muut Vancouverin poissaolijat ovat tutummat: Bieksa, Krajicek ja Miller puolustuksesta, Morrison hyökkäyksestä.

***

Laitetaan Minnesota-pelin tapahtumat erilliseen viestiin...

 

[nuck]

Minnesota - Vancouver

Minnesota meni ensimmäisessä erässä 1-0 johtoon erän lopussa, kun Gaborikin maalille sutaistu kiekko ohjautui Salon luistimesta Luongon ohi. Maali oli ylivoimaosuma, kun Fedoruk oli tätä ennen saanut sukaltamalla Minnesotalle ylivoiman. Harmittava maali myös siinä mielessä, että muuten Canucks jatkoi hyvää peliään ja voitti erän laukaukset vieraissa peräti 13-3.

Toisessa erässä Vancouver sai ansaitun tasoituksen, kun Shannonin ja Raymondin hyvän laitapelin jälkeen kiekko tuli maalille, jossa se meni Cooken jalasta sisään (ei potkua). Ei kaunis maali, mutta ansaittu osuma. Minnesotalla oli lähes koko erän ajan vain kaksi laukausta kohti Luongon maalia. Lopussa Wild sai kavennettua tilastoja ja toisen erän jälkeen laukaukset ovat Vancouverille "enää" 8-24.

Cowan oli muuten toisessa erässä odotetun/toivoton pirteä; ensin mies ajaa kovalla taklauksella Demitraa, jota Minnesotan syvyyssukeltaja Fedoruk tulee kuittaamaan. Fyysisen kaksikon välillä nähdään pitkä tappelu (antaisin ehkä edun Fedorukille tai tasan, mutta Cowan sai hyviä osumia) ja Minnesotan miehelle kahden minuutin jäähy aloittamisesta. Hyvä taklaus vastustajan vaaralliseen hyökkääjään ja omille ylivoima...ei huonosti Cowanilta.

Kokonaisuutena tämä peli on ollut toistaiseksi Vancouverin hallintaa, mutta niinhän se oli edellinenkin ja tuon pelin Canucks hävisi. Toivottavasti tänään työ palkittaisiin paremmin...

...Ja palkittiinhan se! Minnesota meni tosin ensin 2-1 johtoon Belangerin ylivoimamaalilla (Edler jäähyllä). Vancouver nousi kuitenkin tasoihin noin viisi minuuttia ennen loppua, kun kaksoset pelasivat Näslundille maalipaikan Bäckströmin maalin eteen - maali oli taas tällä hetkellä hyvin pelaavalle Näslundille kauden 22. ja viides maali viimeisiin seitsemään peliin.

Minnesotalla oli pelin kahden viimeisen minuutin aikana hyvä mahdollisuus viedä peli kotiin, kun joukkue pääsi ylivoimalle Lindenin pienen koukun (tuosta koukusta ei olisi mielestäni kuulunut tuohon paikkaan erää enää jäähyä) ansiosta. Wildilla oli ylivoimalla pari oikein hyvää paikkaa, mutta Luongo oli jälleen tänään huippuvahti paikallaan silloin kun joukkue häntä eniten tarvitsi.

Jatkoajalla Öhlund nousi Minnesotan maalille ja veti Burnsin puoleensa. Tämä nousu vapautti tilaa puolestaan Daniel Sedinille, joka sai syötön Henrikilta, eikä erehtynyt - Danielille kauden 26. maali ja tämä maali sinetöi hienosti Canucksin ykkösketjun illan pelin. Jos ketjulla oli vaikeutensa edellisessä pelissä Minnesotaa vastaan, niin tänään kolmikko järjesteli kaksi viimeistä Vancouverin maalia hienosti.

Canucksin kova työ palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla Minnesotan kotona ja joukkue otti Luoteisen divarin piikkipaikkaa hallussaan pitävää Minnesotaa pisteellä kiinni. Voitto oli samalla vasta toinen peräkkäinen voitto sitten tammikuun alun. Edellisistä kuudesta pelistä Vancouverin saldo on nyt 4-1-1, joten joukkue on alkanut taas pelaamaan. Ehkä viimeisellä mahdollisella hetkellä.

***

Vancouverilla on muuten menossa parhaillaan mielenkiintoinen kahden vieraspelin sarja (Minnesota ja Nashville), jonne osallistuvat pelaajien lisäksi myös pelaajien isät ("Player-Father Road Trip"). Steve Tambellinin (jonka poika pelaa Islandersin organisaatiossa ja toivottavasti joskus vielä Vancouverissa) idea on mielestäni oikein mielenkiintoinen.

Juttua tästä kuvineen täällä. (ainakin Kevin Bieksan isä näyttäisi olevan tyytyväinen matkaan, jos mittarina käytetään pokerivoittoa...)

 

[Chip Whitley]

Tosiaan aika odotettu uutinen. Tosin toiveitakin tuon kanssa oli, kun Krajicek jätti väliin yhdeksän peliä, eikä tästä leikkaukseen joutumisesta ollut puheista huolimatta lopullista varmuutta kuin vasta nyt. Ilmeisesti lääkäreillä on ollut kiireitä tehdä lopullista diagnoosia. Tai sitten huhut leikkaukseen joutumisesta ovat pitäneet paikkansa alunperinkin tällä kerralla ja Canucks vain halusi odottaa ennen kuin se julkaisee tämän tiedon.

Krajicekin koko loppukautta ei ole vielä kuitenkaan taputeltu, sillä on pieni mahdollisuus että hän palaisi jossain vaiheessa takaisin kokoonpanoon (mikäli edetään pitkälle playoffeissa). Magneettikuvista ei löytynyt kuin pieni repeämä, eikä tällä viikolla tapahtuva leikkaus ole mikään "leikkausleikkaus", vaan lähinnä tutkimusmatka, joten pieniä toivoja elätellään.

Lukasin kausi oli jälleen pomppuinen. Alusta, kun muilla puolustajilla oli vaikeuksia saada moottori käyntiin, oli Krajicek monina iltoina joukkueen paras puolustaja. Mutta kauden kuluessa Lukasin otteiden taso tippui, ja oli monessa otteessa hätää kärsimässä omalla alueella. Osasyynä tähän saattoi olla hiusmurtuma nilkassa (muuten, sama loukkaantuminen jota Miller tällä hetkellä parantelee, odotettavissa siis suunnilleen saman pituinen huili, eli noin kuukausi), mutta silti tasaisuutta olisi ollut mukava saada lisää.

Tämä samalla lähes tulkoon varmisti sen, että Canucks ei saa tällä kaudella kertaakaan ennen harjoitusleiriä suunniteltua puolustuksen top6'sta jäälle samaan aikaan. Toisin sanottuna, Krajicek ensi kaudella seiskapakkina ei kuulostakaan huonolta idealta, sillä mikäli seiskapakki vain terveenä pysyy niin odotettavissa on 82 ottelun kausi ;)

Bieksa otti muuten maanantaina jo osaa kunnon treeneihin ja saattaa hyvinkin pelata Moosessa perjantaina. Mikäli näin, niin tämä taitaa tietää sitä, että hän on enää noin viikon päässä NHL:stä.

Ei mene edes viikkoa. On itse asiassa mahdollisuus että Bieksa pelaisi jo torstaina Nashvillessa, sillä hänet on lähetetty Moosen matkaan pelaamaan ensi yönä ottelu Chicagoa vastaan. Jos peli sujuu Bieksan mielestä hyvin, jalka ja kunto ja kaikki muutkin paikat kestää, ottaa hän samantien lennon takaisin country-kaupunkiin ja liittyy Canucksin pelaavaan miehistöön. Erinomainen uutinen. Myös Morrison on treenannut joukkueen mukana jo jonkun aikaa.

 

[nuck]

Krajicekin koko loppukautta ei ole vielä kuitenkaan taputeltu, sillä on pieni mahdollisuus että hän palaisi jossain vaiheessa takaisin kokoonpanoon (mikäli edetään pitkälle playoffeissa). Magneettikuvista ei löytynyt kuin pieni repeämä, eikä tällä viikolla tapahtuva leikkaus ole mikään "leikkausleikkaus", vaan lähinnä tutkimusmatka, joten pieniä toivoja elätellään.

Kyllähän siellä taitaa olla kuitenkin jotain muuta, kuin pelkkä tutkimusmatka, sillä ei hän muuten joutuisi jättämään (varmuudella) kahden kuukauden pelejä väliin. Ainakin Steve Tambellini puhuu ihan suoraan leikkauksesta. Tosin, mikäli kaikki menee joukkueen osalta hyvin, Krajicek voidaan tosiaan nähdä vielä tämän kauden aikana kentillä. Tämä tarkoittaisi vaan ensinnäkin sitä, että Canucks menisi pitkälle playoffeissa ja toisekseen sitä, että kuukausia sivussa olleelle puolustajalle löytyisi vielä tuossa vaiheessa paikka kokoonpanosta.

Lukasin kausi oli jälleen pomppuinen. Alusta, kun muilla puolustajilla oli vaikeuksia saada moottori käyntiin, oli Krajicek monina iltoina joukkueen paras puolustaja. Mutta kauden kuluessa Lukasin otteiden taso tippui, ja oli monessa otteessa hätää kärsimässä omalla alueella.

Totta, epätasaisuus jatkui tällä kaudella. Sinällään ihan luonnollista kuitenkin edelleen melko kokemattomalle puolustajalle. Parhaimmillaan Krajicek pystyy olemaan NHL:ssä hyvinkin tuollainen top4 puolustaja ja toivottavasti hän pystyisi tähän jatkossa ilta illan jälkeen ja kauden alusta loppuun. Kyllä hän siis Vancouverissa menee hyvin jatkossakin, mutta toisaalta nyt kun Canucks hakee vahvistusta hyökkäykseen, Krajicek on niitä pelaajia, jolla saattaisi saada tilalle jotain käyttökelpoista.

Krajicek voisi olla nimittäin hyvinkin järkevä sijoitus joukkueelle, joka on selvillä miehen potentiaalista puolustajana. Tietenkin tämä vaatisi sitä, että Canucks saisi kaupassa tilalle kohtalaisen (käytännössä kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjän) korvauksen, josta olisi Krajicekin tavoin myös hyötyä tulevaisuudessa. No, onhan tässä toki juuri sekin puoli, että uskaltaako joukkue lähteä kauppaamaan tämän tasoista puolustajaa tämän kauden jälkeen.

Tämä samalla lähes tulkoon varmisti sen, että Canucks ei saa tällä kaudella kertaakaan ennen harjoitusleiriä suunniteltua puolustuksen top6'sta jäälle samaan aikaan.

Todennäköisesti ei tule tosiaan saamaan. Mutta hei, meillä on kohta ihan oikea mahdollisuus saada ennen harjoitusleiriä top4'ksi suunniteltu puolustus kasaan jo peräti kolmanteen kauden peliin. Tämä siis siinä tapauksessa, että Bieksa palaa pian (toivottavasti jo Nashvillea vastaan), eikä Mitchell, Salo tai Öhlund onnistu tätä ennen telomaan itseään sivuun.

Jos vielä niin onnellisesti kävisi, että tämä puolustuksen kärki pitäisi itsensä kasassa vähän pidempään, niin Canucks saattaisi pystyä peluuttamaan tätä joukkoa jossain vaiheessa ensimmäistä kertaa tällä kaudella miesten normaalilla pelitasolla yhdessä. Tässä sitä olisikin Canucks-kirjat sekaisin.

 

[Parker27]

Ei tarvitse enää spekuloida Krajicekin tilannetta.

Canucks lose Krajicek for season

Ja myös hyvääkin uutista.

Bieksa sent to AHL to begin comeback from calf injury

Eli Bieksalle pari peliä alle farmissa ja sitten takaisin ylös.

 

[nuck]

Bieksa pelasi viime yönä ensimmäisen pelinsä sitten marraskuun 1. päivän Nashville-ottelun. Vancouverin farmijoukkueen Manitoban paitaa kantanut Bieksa pelasi raporttien mukaan noin 25 minuuttia, antoi yhden syötön, otti yhden jäähyn ja laukoi kolme kertaa. Hänen pelinsä oli tutun fyysistä ja hän oli kentällä yksi pelin näkyvimmistä pelaajista. Pelin jälkeen Bieksa ei enää siirtynyt Moosen bussiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hän saattaa pelata Nashvillea vastaan Canucksin paidassa ensi yönä.

Tuo Moosen ja Chicagon peli oli muuten mielenkiintoinen. Ensin Moosen Pierre-Cedric Labrie teki ensimmäisen maalinsa sitten marraskuun alun Bieksan syötöstä. Tämän jälkeen Wolves tasoitti pelin Bryan Littlen toimesta (ex-Moose Jesse Schultzille syöttö). Peli meni näiden maalien jälkeen jatkoajalle, jossa Manitoban Jaffraylle tuomittiin jäähy.

Wolves otti maalivahtinsa pois maalilta ja sai jatkoajalla kahden miehen ylivoiman. Mutta kiekko kimposi Wolvesin ollessa ylivoimalla kotijoukkueen epäonneksi tyhjään omaan maaliin Wolves-pelaajan mailasta. Voittomaalintekijäksi merkittiin Moosen maalivahti Drew MacIntyre, sillä hän oli Moosen puolelta viimeisin, joka koski kiekkoon.

Maalilla D-Macista tuli historian toinen Moosen maalinteossa onnistunut maalivahti (ensimmäinen Fred Brathwaite). Koko AHL:n 72-vuotisen historian aikana vain yhdeksän maalivahtia on onnistunut tekemään maalin.

 

[nuck]

Vancouverin farmijoukkueen Manitoban paitaa kantanut Bieksa pelasi raporttien mukaan noin 25 minuuttia, antoi yhden syötön, otti yhden jäähyn ja laukoi kolme kertaa. Hänen pelinsä oli tutun fyysistä ja hän oli kentällä yksi pelin näkyvimmistä pelaajista. Pelin jälkeen Bieksa ei enää siirtynyt Moosen bussiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hän saattaa pelata Nashvillea vastaan Canucksin paidassa ensi yönä.

TSN:n uutinen tietää kertoa, että Bieksa pelaa Nashvillea vastaan ensi yönä. Loistava uutinen, sillä Vancouverin puolustus tarvitsee Bieksan fyysisyyttä ja lisäksi joukkue saa tällä paluulla paljon lisää hyökkäysvoimaa. Siinä mielessä ympyrä sulkeutui, että Bieksa loukkaantui marraskuun 1. päivä juuri Nashvillea vastaan, oli sen jälkeen sivussa 46 peliä ja nyt hän tekee paluun tätä samaa joukkuetta vastaan.

Tom "nivuset" Larcheidin mukaan myös Pyatt tekisi paluun tässä pelissä, joten Canucks saa kasaan pitkästä aikaa avainpaikoilta katsottuna lähes täyden kokoonpanon jalkeille. Ainoastaan kakkosketjun sentteri Morrison on edelleen sivussa syvyyspakkien Miller ja Krajicek lisäksi. Hienoja uutisia siis, mutta Nashville on ollut viime aikoina pelottavan kovassa kunnossa kotonaan - viimeisistä kahdeksasta pelistä kotisaldo 6-1-1. Tasapeli tästä pelistä olisi siis jo hyvä suoritus.

 

[Chip Whitley]

Voitto tuli Nashvillesta rankkareiden jälkeen, ja sen jälkeen Detroitista ihan varsinaisella peliajalla. Pelaajia alkaa valumaan vähitellen takaisin kokoonpanoon, joten kaikki näyttää kääntyvän kohti kauden loppua paremmin päin. Bieksa on nyt pelannut kaksi ottelua, ensimmäisessä peliaika pysyi suhteellisen alhaalla mutta Wingsia vastaan minuutit olivat jo lähellä normaalia. Myös Miller on suhteellisen lähellä paluuta kokoonpanoon, paluu saattaa tapahtua jo keskiviikkona Colorodoa vastaan. Wings-peli oli muuten kauden viides peli kun pakistomme top4 on kokonaan (Öhlund, Bieksa, Mitchell, Salo) pelaavassa kokoonpanossa.

Predatorsia vastaan Kaksoset olivat melko unessa, mutta Raymond-Shannon-Cooke kenttä loisti ja ratkaisi lopulta ottelun rankkareissa Raymondin puolesta. Myös Luongo oli erinomainen ja huhki kiitettävät 49 torjuntaa, mukaan mahtui myös muutama haamukoppi. Raymond iski varsinaisella peliajalla hienon maalin, Canucksissa yksi tämän kauden näteimmistä, ja toisen maalin iski kovalla lämärillä Edler aka The Balls johon esityön teki myös Shannon ja kumppanit. Moni puhuu Salon lämäristä ja sen nopeudesta minkä kerkeää, mutta harva muistaa Edlerin kellottaneen kovemman laukauksen kuin Salo tämän vuoden lämärikilpailussa.

Tämä uusi "kakkoskenttä" on erittäin nopea, ja siihen lisätty fyysinen elementti jonka Cooke tuo tekee kentästä ajoittain vaarallisen. Shannon ja Raymond polkevat minkä kerkeävät irtokiekkoihin niin maalin edessä kuin kulmissakin, ja Cooke tekee samassa tilaa taklauksillaan. Pienihän tuo kenttä on, mutta ainakin runkosarja-otteluissa koon puutetta pystyy kontraamaan kovalla luistelulla. Predators-voitto oli samalla kauden ensimmäinen kun molemmat kaksoset jäävät ottelussa pisteittä, joten olisi erittäin tärkeää saada tältä kentältä onnistumisia tulevaisuudessakin.

Lyhyen vieraskiertueen 4 pistettä olivat hieno saavutus, joskin saavutuksen arvoa laskee se fakta että molemmille vastustajille annoimme samassa pisteen per nenä. Loukkaantumisista kärsivä Detroit alistui kuitenkin varsinaisella peliajalla, Edler ja Salo onnistuivat kovissa lämäreissään, Kesler iski pari yksinläpimaalia ja Kaksosetkin heräilivät. Ottelu oli samalla Canucksin viimeinen ennen deadlinea, joten suunta siis on ylöspäin juuri oikealla hetkellä.

Deadlinesta sen verran, että rental-pelaajista jotka mitä luultavimmin lähtisivät kauden jälkeen toiseen joukkueeseen maksaisin maksimissaan 3. kierroksen varauksen. Eli siis toisin sanottuna en koskisi Sundiniin/Hossaan pitkällä kepilläkään, vaan ehkä joku Ryder saattaisi olla katsomisen arvoinen kortti mikäli vain tuolla mainitsemallani hinnalla irtoaisi.

Bluesin Jackman olisi myös mielenkiintoinen pelaaja vaikka puolustaja ja UFA onkin. Uskoisin että meillä olisi erittäin hyvät saumat sorvata hänen kanssaan uusi jatkosopimus, menisi samaan hintaluokkaan Öhlundin, Salon, Willien ja Juicen kanssa (3.5). Ehkä Bluesia kiinnostaisi Bourdon täydentämään nuorien lupausten massiivista määrää, ja samalla me saisimme tälle kaudelle ja tulevaisuudellekin lisää syvyyttä ja laatua puolustuslinjoille. Willie-Bieksa, Ohlie-Salo, Jackman-Edler... kuulostaa hyvältä. Perkeleen hyvältä.

Meillä olisi kuitenkin Bourdonista huolimatta muutama hyvä pakkiprospect tulossa (McIver, Ellington, Rahimi, FitzGerald, Heshka), joten ei tuo radikaalisti meitä heikentäisi. Ja moni unohtaa ettei Jackmankaan ole iällä pilattu, lähes saman ikäinen kaveri kuin Bieksa... Toki se top6-hyökkääjä on prioriteetti, mutta ei minua haittaisi tippaakaan mikäli Nonis tuon siirron tekisi. Nonishan on sanonut että lisää syvyyspakkeja ei tällä kaudella hankita vaikka koko top4 menisi taas saigonin puolelle - pakiston oikea parannus (esim. Jackman) puolestaan on mukana ajatuksissa.

Nonis on myös sanonut että huhuissa liikkuneet pelaajat kuten Edler, Kesler tai Schneider eivät lähde vaihdossa rental-pelaajiin, eli siis juuri niin kuin sen pitääkin mennä. Mutta hän on myös sanonut, että vaihdossa nuoriin pelaajiin tai vanhempiinkin joilla vaan on sopimus voimassa kyseiset pelaajat saattavat liikkua. Minulle Edler on Luongon ja kaksosten kanssa organisaation ainoa koskematon pelaaja, en vaihtaisi häntä mihinkään. Muista olisin valmis keskustelemaan.

Esimerkiksi Jokinen, loistava sentteri jolla on pari vuotta halpaa sopimusta jäljellä. Hän olisi erinomainen lisä Canucksiin, niin kuin oikeastaan jokaiseen joukkueeseen. Häneen olisin valmis vaihtamaan esimerkiksi Bourdonin, Keslerin ja Schneiderin, Edler siis edelleen koskematon. Sentterikolmikko Hank-Jokinen-Morrison ei kuulostaisi ollenkaan huonolta, enää vain laiturit Danielin ja Pyattin seuraksi puuttuisivat.

 

[Mr. Smith]

Häneen olisin valmis vaihtamaan esimerkiksi Bourdonin, Keslerin ja Schneiderin, Edler siis edelleen koskematon. Sentterikolmikko Hank-Jokinen-Morrison ei kuulostaisi ollenkaan huonolta, enää vain laiturit Danielin ja Pyattin seuraksi puuttuisivat.

Toki voidaan lisää senttereitä hommata, mutta omasta mielestä jo nyt kakkossentteri tienaa meillä liikaa (3,2 miljoonaa), saati jos kakkonen tienaisi 5,25 miljoonaa ja kolmonen 3,2 miljoonaa.

Toisena, että miksi hommata kolmea hyvää sentteriä, kun hyviä laitureita ei riitä edes kahteen ketjuun? Varmasti Jokinen olisi mielissään kun kerrotaan, että Cookin Matti ja Mason Raymond olis sun laiturit.

Kolmantena sitten että Bourdon ja Schneider olisi ihan ok antaa Jokisesta, mutta että vielä Keslerkin. Annettaisiin joka paikan (mv, p, h) ykkösprospecti pois ja saataisiin se kakkossentteri (mikä omasta mielestä meillä jo on). Onhan sekin kärkiosaamisen lisäämistä, mutta onko siltikin maksu liian suuri saavutettavaan hyötyyn verrattuna?

Omasta mielestä ykköstavoite olisi löytää se maalintekijä laitaan. Itselle kelpaisi hyvin vaikka Mark Recchi, mikäli Atlanta suostuisi siitä halvalla luopumaan. Toki joku Marian Hossa olisi unelma, mutta hänen saamiseensa en jaksa uskoa sitten millään.

 

[nuck]

Predatorsia vastaan Kaksoset olivat melko unessa, mutta Raymond-Shannon-Cooke kenttä loisti ja ratkaisi lopulta ottelun rankkareissa Raymondin puolesta. Myös Luongo oli erinomainen ja huhki kiitettävät 49 torjuntaa, mukaan mahtui myös muutama haamukoppi. Raymond iski varsinaisella peliajalla hienon maalin, Canucksissa yksi tämän kauden näteimmistä...,

Kaksoset olivat tosiaan Predatorsia vastaan unessa. He liikkuivat jäällä laiskasti, pelasivat niin kiekollisena kuin kiekottomana vaisusti, eivät tehneet pisteitä ja ottivat tyhmät jäähyt vääriin paikkoihin. Henrik otti kolmannessa erässä kakkosen korkeasta mailasta ja tämän jäähyn aikana Nashville tuli tasoihin. Henrikin jäähyä seurasi sitten jatkoajalla Danielin turha kakkonen kiinnipitämisestä, joka olisi saattanut maksaa Vancouverille lisäpisteen. No, kaikille tulee välillä noita heikompia pelejä, joten turha heitä on tämän yhden pelin jälkeen enempää ristiinnaulita.

Onneksi tuo Raymond-Shannon-Cooke-ketju kuitenkin pelasi (Luongon kanssa) hienosti ja jatkoi näin edellisen Minnesota-ottelun otteitaan. Ketjun nopeus on erittäin hyvällä tasolla ja Shannon-Raymond-kaksikko tuntuu löytäneen sisäisen kemian. Cooke tuo tuolle kaksikolle sitten lisää fyysisyyttä. Ja tuo Raymondin maali oli tosiaan hieno. Hänestä onkin kasvamassa hyvää vauhtia kahden ensimmäisen ketjun laituri.

ja toisen maalin iski kovalla lämärillä Edler aka The Balls johon esityön teki myös Shannon ja kumppanit. Moni puhuu Salon lämäristä ja sen nopeudesta minkä kerkeää, mutta harva muistaa Edlerin kellottaneen kovemman laukauksen kuin Salo tämän vuoden lämärikilpailussa.

The Ballsilla oli tosiaan kovempi laukaus tuossa kisassa. Sehän on kuitenkin ihan luonnollista, että Salosta puhutaan enemmän, kun Salo on kerännyt urallaan niin paljon enemmän mainetta. Viime kaudella NHL-pelaajat valitsivat Salon lämärin NHL:n kolmanneksi parhaaksi, joten olisihan se aika kova juttu, jos tulokas keräisi Saloa isommat otsikot. Tulevaisuudessa Edlerin lämäri tulee kyllä varmasti nousemaan otsikoihin.

Edler on saanut muuten viimein nämä pomminsa menemään maaliin asti. Viidessä viimeisessä ottelussa neljä maalia ja nyt mahdollisuudet näyttävät realistisilta jopa kymmeneen osumaan. Ei ollenkaan huonosti tulokaspakilta.

Loukkaantumisista kärsivä Detroit alistui kuitenkin varsinaisella peliajalla, Edler ja Salo onnistuivat kovissa lämäreissään, Kesler iski pari yksinläpimaalia ja Kaksosetkin heräilivät. Ottelu oli samalla Canucksin viimeinen ennen deadlinea, joten suunta siis on ylöspäin juuri oikealla hetkellä.

Detroit oli tuossa pelissä hyvä kohde, sillä joukkue on niin pahassa loukkaantumissumassa ja maalilla oli vielä organisaation kolmosvahti. Mutta tietenkin hieno juttu, että Canucks otti nuo "pakkopisteet". Vancouverin suunta näyttäisi olevan tosiaan aika hyvässä nosteessa, kun viimeisistä kahdeksasta pelistä on saldo 6-1-1. Luongo pelaa taas normaalilla tasollaan, pakkien palaamiset kokoonpanoon ovat auttaneet ja joukkue tuntuisi vihdoin löytäneen kakkosketjun ainakin runkosarjaksi. Morrisonin paluu aiheuttaa tälle kokoonpanolle vain positiivisen ongelman jatkossa.

Keslerilla on muuten kasassa "jo" 16 osumaa ja näin 20 maalin rajapyykki on täysin mahdollisuuksien rajoissa. Ihan hyvin hänkin on siis menossa urallaan eteenpäin, kun vielä muistetaan se, että miehen parhaat ominaisuudet löytyvät ihan toisaalta kuin maaleissa.

Deadlinesta sen verran, että rental-pelaajista jotka mitä luultavimmin lähtisivät kauden jälkeen toiseen joukkueeseen maksaisin maksimissaan 3. kierroksen varauksen.

Samaa mieltä tästä 3. kierroksen varauksen käyttämisestä.

Mitä noihin muihin ehdotuksiin tulee, niin Jackman olisi mielenkiintoinen, mutta Bourdon on aivan liikaa tulevasta UFA-pelaajasta ja lisäksi en pidä ajatuksesta, että Canucksilla olisi peräti viisi 3.5 miljoonaa maksavaa puolustajaa, kun joukkueen pitäisi laittaa rahojaan hyökkäykseen. Jokinen kiinnostaisi luonnollisesti paljon, mutta en haluaisi antaa ainakaan Kesleria vaihdossa.

 

[Mr. Smith]

http://tsn.ca/nhl/news_story/?ID=230469&hubname=nhl

TSN huhuilee, että Vancouver olisi Brad Richardsin perässä. Vaikea jotenkin uskoa, että 7,8 miljoonaa mahtuisi kovinkaan helposti cappiin. Saati, että mitä tuosta Richardsista joutuisi maksamaan.